Antero Puhakka & Juhani Rautopuro. Työ tekijäänsä kiittää entäs työnantaja? Tieteentekijöiden liiton jäsenkysely 2007

Transkriptio

1 Antero Puhakka & Juhani Rautopuro Työ tekijäänsä kiittää entäs työnantaja? Tieteentekijöiden liiton jäsenkysely

2 ISBN (nid.) ISBN (PDF) Kannen suunnittelija: Ulriikka Lipasti Julkaisija: Tieteentekijöiden liitto Painopaikka: Joensuun yliopistopaino

3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO RAKENNETIETOJA Aineiston keruu ja vastausaktiivisuus Kyselyyn vastanneet TIETEENTEKIJÖIDEN KOULUTUS Jatko-opintojen suorittaminen TIETEENTEKIJÄT TYÖELÄMÄSSÄ Työelämään sijoittuminen Ei-ammatissa toimivat Apurahalla työskentely Palvelussuhteen laji Palkkaus Palkkauksen ja palkkausjärjestelmien arviointia Yliopistojen muun henkilöstön järjestelmä Yliopiston opettajien ja tutkijoiden arviointijärjestelmä Uusien palkkausjärjestelmien vaikutukset työyhteisöön TYÖHYVINVOINTI Työajat Työuupumus ja työstressi Työhyvinvoinnin parantaminen Uranvaihto Liite 1. Jäsenyhdistyksittäinen vastausprosentti Liite 2. Jäsenistön koko kuva Liite 3. Kyselylomake

4 TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1. Vastaajien ikäjakauma sukupuolittain...9 Taulukko 2. Jäsenistön tutkintojakauma...11 Taulukko 3. Tutkinnon suoritusvuosi...11 Taulukko 4. Ylin tutkinto koulutusaloittain...11 Taulukko 5. Ammattiryhmien kuvailevia tunnuslukukuja...18 Taulukko 6. Ammattiryhmät Taulukko 7. Ei-ammatissa toimivien asema...18 Taulukko 8. Yli 3 vuotta apurahalla toimineet koulutustasoittain...21 Taulukko 9. Pysyvät palvelussuhteet ammattiryhmittäin vuosina Taulukko 10. Palkkaus ammattiryhmittäin...27 Taulukko 11. Ammattiryhmittäiset keskipalkat ja keskihajonta sukupuolittain...28 Taulukko 12. Ammattiryhmittäiset viikkotuntimäärät...38 Taulukko 13. Koulutustasoittaiset viikkotuntimäärät...38 Taulukko 14. Työnantajittaiset viikkotuntimäärät...39 Taulukko 15. Vähintään kahtena iltana viikossa kotonaan työskentelevät työnantajittain...41 Taulukko 16. Eniten stressiä aiheuttavat tekijät ammattiryhmittäin...46 Taulukko 17. Työhyvinvoinnin parantamisen kolme tärkeintä tekijää ammattiryhmittäin

5 KUVIOLUETTELO Kuvio 1. Tieteentekijöiden, akavalaisten ja koko työvoiman koulutusasteet...10 Kuvio 2. Ylin suoritettu tutkinto sukupuolittain...12 Kuvio 3. Jatko-opintojen rahoituslähteet...13 Kuvio 4. Vastaajat työnantajasektoreittain...15 Kuvio 5. Jatkotutkinnon suorittaneet työnantajasektoreittain...16 Kuvio 6. Nimikkeet marraskuussa Kuvio 7. Apurahalla työskentely Kuvio 8. Määräaikaisuudet työnantajasektoreittain Kuvio 9. Palvelussuhteiden lukumäärät...25 Kuvio 10. Naisten ja miesten keskipalkat koulutustasoittain...27 Kuvio 11. Naisten ja miesten keskipalkat yliopistoissa ammattiryhmittäin...29 Kuvio 12. Palkkausjärjestelmää oikein sovellettuna omalla kohdallaan pitävien osuudet järjestelmittäin ja sukupuolittain...31 Kuvio 13. Vaativuustasojakauma sukupuolittain...32 Kuvio 14. Vaativuustasoille sijoittuminen sukupuolittain...33 Kuvio 15. Tohtoreiden vaativuustasojakauma sukupuolittain...34 Kuvio 16. Uuden palkkausjärjestelmän vaikutukset työpaikalle...36 Kuvio 17. Upj:n vaikutukset yliopistoissa eri arviointijärjestelmissä...36 Kuvio 18. Upj:n vaikutukset yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa...37 Kuvio 19. Kotona iltaisin tehtävien töiden yleisyys...40 Kuvio 20. Viikonlopputöiden yleisyys...41 Kuvio 21. Jonkin verran tai paljon työuupumuksen oireita kokeneiden osuudet vuosina Kuvio 22. Työuupumuksen ja stressin oireiden yhteys viikkotyömäärään...44 Kuvio 23. Haitallista työstressiä aiheuttavat tekijät...45 Kuvio 24. Epävarmuus työsuhteesta sekä työsuhteen uhkatekijät...46 Kuvio 25. Työhyvinvoinnin lisäämisen keinojen tärkeys...47 Kuvio 26. Uranvaihtoaikeet ikäryhmittäin

6 6

7 1 JOHDANTO Tieteentekijöiden liitto on vuonna 1967 perustettu akateemisten asiantuntijoiden ammattijärjestö, jonka jäsenistöstä valtaosa työskentelee yliopistosektorilla, tutkimus-, opetus- tai muissa asiantuntijatehtävissä. Jäsenistön kokonaismäärä vuoden 2007 lopussa oli Tieteentekijöiden liitto on Akavan suurimpana valtiosektorin järjestönä merkittävä vaikuttaja suomalaisen tiedepolitiikan, yliopistokoulutuksen sekä tietohuollon kehittämisessä. Tieteentekijöiden liitto teki historiansa neljännen koko jäsenistön kattavan jäsenkyselyn syksyllä Tutkimuksen tekijöinä ovat toimineet YTT Antero Puhakka ja KL Juhani Rautopuro Joensuun yliopistosta. Raportissa kyselyn tietoja verrataan edellisiin vuosina 1998, 2001 ja 2004 toteutettuihin jäsenkyselyihin, liiton jäsenrekisterin tietoihin, Akavan vuotta 2006 koskevaan työmarkkinatutkimukseen, Tilastokeskuksen erilaisiin julkaistuihin tilastomateriaaleihin sekä Kota-tietokannan tietoihin. Tieteentekijöiden liiton toimintaan liittyviä järjestöllisiä kysymyksiä, kuten työtaisteluun suhtautumista koskevia kysymyksiä, ei raportoida tässä yhteydessä. Jäsenkyselyn tuloksia hyödynnetään liiton toiminnan kehittämisessä. Aineiston analysoinnissa käytettiin pääasiassa kuvailevia tilastollisia menetelmiä, kuten prosenttiosuuksia, graafisia esityksiä sekä keski- ja hajontalukuja (aritmeettinen keskiarvo, mediaani, keskihajonta ja kvartiilit). Tutkittavien ominaisuuksien keskinäisiä riippuvuuksia on tarkasteltu ristiintaulukoinneilla ja niihin liittyvällä khiin-neliötestillä ja residuaalitarkasteluilla. Ryhmien väliset keskiarvovertailut on suoritettu kahden ryhmän (esimerkiksi sukupuoli) vertailussa t-testin avulla. Useamman ryhmän vertailussa (esimerkiksi ammattiryhmät) on käytetty yksisuuntaista varianssianalyysia. Tilastollisesti merkitsevät ryhmäerot ja riippuvuudet tarkoittavat tässä raportissa alle 5 % merkitsevyystasoa (p<0,05). 7

8 2 RAKENNETIETOJA 2.1 Aineiston keruu ja vastausaktiivisuus Tieteentekijöiden liiton uusin jäsenkysely toteutettiin joulukuussa 2007 ja tammikuussa Poikkileikkaustutkimuksen tarkasteluajankohtaa siirrettiin aiempien kyselyjen huhtikuusta marraskuuhun. Tutkimuksessa jäseniä pyydettiin siten vastaamaan kysymyksiin vuoden 2007 marraskuun tilanteen perusteella. Ajankohdan muuttamisen vuoksi kyselyt eivät kaikilta osin ole suoraan verrattavissa toisiinsa, mikä tulee huomioida tuloksia tulkittaessa. Kysely (liite 3) postitettiin vain Tieteentekijöiden liiton Suomessa asuville jäsenille. Lomakkeen ruotsinkielinen versio postitettiin Forskarföreningen vid Svenska Handelshögskolan rf:n ja Forskarföreningen vid Åbo Akademi rf:n jäsenille. Yksittäisiä lomakkeita palautui täyttämättöminä, koska vastaajat kaipasivat englanninkielistä kyselyä. Jäsenkysely toteutettiin nimettömänä. Nimettömyydestä johtuen vastaamattomista ei ole käytettävissä sellaisia tietoja, että katoanalyysi voitaisiin luotettavasti suorittaa. Kyselyn perusteella ei siten tiedetä poikkeavatko vastaamattomat merkitsevästi vastaajista. Koska katoanalyysia ei voida luotettavasti suorittaa, kuvaavat raportissa myöhemmin esitettävät tulokset kyselyyn vastanneita eivätkä ole välttämättä täysin yleistettävissä koko jäsenistöön. Myöhemmin raportissa vastaajien tietoja verrataan kuitenkin koko jäsenistöstä saatavilla oleviin tietoihin ja pohditaan joidenkin ryhmien mahdollisia yli- ja aliedustavuuksia. Kaikkiaan lomakkeita postitettiin Väärän osoitteen takia palautui muutama lomake, ja parisenkymmentä vastausta palautui selkeästi vastausajan päättymisen ja lomakkeiden koodauksen jälkeen. Vastauksia saatiin kaikkiaan 2097, eli kyselyn saaneista jäsenistä 32,5 % vastasi kyselyyn. Kyselyn vastausprosenttia voidaan pitää tyydyttävänä, kun otetaan huomioon se, että tutkimuksessa ei käytetty uusintakyselykierrosta. Kyselyyn vastaaminen jäsenyhdistyksittäin on esitetty tarkemmin liitteessä 1. Jäsenyhdistysten vastausprosentit vaihtelivat 14,7 % - 44,8 %:iin. Alle 30% prosentin vastausmääriä on pidettävä huonoina. Tutkimuksessa ei kuitenkaan tarkastella tietoja yhdistyksittäin, ja siten kokonaisvastausprosentti on merkittävämpi. Verrattaessa vastausprosenttia edellisen kyselyn 37,8 % vastausaktiivisuuteen voidaan aktiivisuuden todeta hivenen laskeneen. Innokkuus vastata kyselyihin näyttäisi yleisimminkin olevan vähenemässä, sillä esimerkiksi Akavan työmarkkinatutkimuksessa vastausaktiivisuus on tippunut selvästi ja oli vuoden 2006 työmarkkinatutkimuksessa 40 %, kun se vielä 2003 oli ollut 53 %. Koska liiton jäsenet vastaavat laiskahkosti erilaisiin kyselyihin, on tulevien jäsenkyselyjen aineiston keruutapoja arvioitava tätä taustaa vasten. Jatkossa on vakavasti mietittävä onko kokonaistutkimuksen tekemiselle enää riittäviä perusteita. Satunnaisotannalla toteutettu kysely saattaisi antaa jopa paremman kuvan jäsenis- 8

9 töstä. Joidenkin vastaajien ehdottama verkkokysely on myös teknisesti mahdollinen, mutta sen tehokkuudesta verrattuna perinteiseen postikyselyyn on käytännössä saatu varsin ristiriitaisia tuloksia. 2.2 Kyselyyn vastanneet Kyselyyn vastanneista 63,4 % oli naisia ja 36,6 % miehiä. Koko jäsenistöstä naisia on 59,2 %, joten naiset ovat hieman yliedustettuina vastaajien joukossa. Naisten osuus liiton jäsenistöstä on ollut selvässä nousussa jo pitkään, ja vuoden 2004 tilanteeseenkin verrattuna kasvua on tapahtunut parin prosenttiyksikön verran. Osaltaan tämä selittyy sillä, että Tieteentekijöiden liiton potentiaalinen jäsenkunta on selvästi muuttunut naisvaltaisemmaksi etenkin yliopistoissa. Yhä suurempi osa asiantuntijoista, opettajista ja tutkijoista on naisia. Liitto on onnistunut saamaan osansa tästä naisten määrän lisääntymisestä omaan jäsenkuntaansa. Vaihtoehtoinen tulkinta on se, että liitto ja sen paikallisyhdistykset ovat onnistuneet paremmin rekrytoimaan naisia kuin miehiä. Kun verrataan liiton jäsenmäärän kasvua yliopistojen relevanttien henkilöstöryhmien määrän kasvuun, huomataan liiton jäsenmäärän kasvaneen suhteellisesti enemmän. Jäsenrekisteristä laskettuun jäsenistön keski-ikään (42,3 v) verrattuna kyselyyn vastanneet ovat jonkin verran nuorempia (keskiarvo 41,5 v; mediaani 40 v; keskihajonta 10,1 v). Naiset ovat keskimäärin jonkin verran nuorempia kuin miehet (40,8 vs. 42,6 vuotta). Vuoden 2004 tilanteeseen verrattuna sekä jäsenistö että vastaajat ovat keskimäärin noin puolitoista vuotta vanhempia. Vastanneista lähes joka kahdeksas nainen on alle 30-vuotias, kun taas miesjäsenistä vain joka kahdestoista on alle 30-vuotias (taulukko 1). Ero on tilastollisesti merkitsevä. Taulukko 1. Vastaajien ikäjakauma sukupuolittain Ikäryhmä Naiset Miehet alle 30 v 13,0 % 8,4 % v 36,9 % 33,2 % v 29,9 % 31,9 % v 15,0 % 21,3 % 60 v tai enemmän 5,1 % 5,4 % Lähes joka neljäs vastaaja (24,0 %) ilmoitti, että hänellä on alle 7-vuotiaita lapsia kotonaan. Yli 7-vuotiaita lapsia oli hieman yli neljänneksellä (28,4 %). Vastanneista hieman yli puolella (54,8 %) ei ollut omia tai huollettavana olevia lapsia kotonaan. Miesvastaajilla oli hieman useammin huolettavia lapsia kuin naisvastaajilla. Miehistä lapsia oli huollettavanaan lähes puolella (48,5 %), naisvastaajista lapsia oli 43,4 %:lla. Vastanneiden tyypillisin siviilisääty oli avio- tai avoliitto (72,8 %), naimattomia oli 18,6 % ja eronneiden tai leskien osuus oli 8,7 %. Muutama vastaaja kommentoi sitä, että lomakkeessa ei eritelty erikseen rekisteröityä parisuhdetta. 9

10 3 TIETEENTEKIJÖIDEN KOULUTUS Tieteentekijöiden liiton jäsenistö on erittäin korkeasti koulutettua jopa yleiseen akavalaiseen tasoon verrattuna. Kaikista akavalaisista työvoimaan kuuluvista joka kuudestoista on suorittanut tieteellisen jatkotutkinnon. Tieteentekijöiden liiton jäsenistä tieteellisen jatkotutkinnon on suorittanut yli puolet, kuten kuviosta 1 voidaan havaita. Kuvio 1. Tieteentekijöiden, akavalaisten ja koko työvoiman koulutusasteet Jäsenistön koulutustaso on kasvanut jatkuvasti. Vuonna 1998 hieman yli neljännes (26,5 %) oli suorittanut tieteellisenä jatkotutkintonaan tohtorin tutkinnon. Sen jälkeen tohtorin tutkinnon suorittaneiden määrä on lisääntynyt noin 5 prosenttiyksikön verran kolmen vuoden välein tehdyissä kyselyissä (vuonna 2001: 31,6 %; vuonna 2004: 36,6 %). Tässä jäsenkyselyssä tohtorin tutkinnon suorittaneita on jo 42,8 % vastanneista (taulukko 2). Vuosien välisenä aikana tohtorin tutkintojen vuosittainen määrä lisääntyi Kota-tietokannan tietojen mukaan 54 %. Samaan aikaan Tieteentekijöiden liiton jäsenistössä tohtorin tutkinnon suorittaneiden osuus lisääntyi 62 %. 10

11 Taulukko 2. Jäsenistön tutkintojakauma Tutkinto Lukumäärä Prosenttiosuus Kumulatiivinen prosenttiosuus Jatkotutkinnot Tohtori Lisensiaatti ,8 9,1 42,8 51,9 Ylempi kandidaattiaste ,2 98,1 Alempi kandidaattiaste 29 1,4 99,5 Muut tutkinnot 10 0,5 100,0 YHTEENSÄ ,0 Puuttuva tieto 15 0,7 Suurin osa liiton jäsenistä on suorittanut korkeimman tutkintonsa vuonna 2003 tai sen jälkeen (taulukko 3). Eriasteisten tutkinnon suorittaneiden lukumäärät eivät täsmää täysin edelliseen taulukkoon, koska kaikki vastaajat eivät kertoneet milloin olivat tutkintonsa suorittaneet. Tohtoreiden määrän nopeasta lisääntymisestä kertoo se, että valtaosa (61,9 %) tohtoreista oli suorittanut tutkintonsa viimeisten viiden vuoden aikana. Taulukko 3. Tutkinnon suoritusvuosi Suoritusvuosi Tohtorin tutkinto n= 813 Lisensiaatin tutkinto n=170 Ylempi korkeakoulututkinto n= tai aikaisemmin 7,4 % 12,9 % 17,2 % ,8 % 32,9 % 26,0 % 2003 tai myöhemmin 61,9 % 54,1 % 56,8 % Ylimmän suoritetun tutkinnon osalta erot koulutusalojen (taulukko 4) ja sukupuolten välillä (kuvio 2) ovat tilastollisesti erittäin merkitseviä. Kuten taulukosta 3 havaitaan, on jatkotutkinnon suorittaminen huomattavasti yleisempää sekä luonnontieteellisellä koulutusalalla että koulutusalalla muut. Taulukko 4. Ylin tutkinto koulutusaloittain Koulutusala Jatkotutkinto Ylempi korkeakoulututkinto Muu tutkinto Humanistinen (n = 624) 48,2 % 48,6 % 3,2 % Yhteiskuntatieteellinen (n = 377) 47,2 % 51,7 % 1,1 % Luonnontieteellinen (n = 572) 58,7 % 40,2 % 1,0 % Kasvatustieteellinen (n = 121) 42,1 % 57,0 % 0,8 % Muut koulutusalat (n = 343) 58,3 % 39,7 % 2,0 % Miehistä peräti 64,2 %:lla on tieteellisen jatkotutkinto, ja tohtoreitakin oli yli puolet (53,6 %). Vaikka naiset ovat suorittaneet vähemmän jatkotutkintoja kuin miehet, ovat hekin erittäin korkeasti koulutettuja, sillä 45 %:lla on tieteellinen jatkotutkinto ja yli joka kolmannella naisella (36,7 %) on tohtorin tutkinto. Tieteenteki- 11

12 jöiden liiton naisjäsenillä on tieteellinen jatkotutkinto seitsemän kertaa useammin kuin kaikilla akavalaisilla. Kuvio 2. Ylin suoritettu tutkinto sukupuolittain Jatkotutkintojen suorittamisessa on koulutusalojen sisällä eroja sukupuolten välillä. Suurimmat erot ovat kasvatustieteellisellä ja yhteiskuntatieteellisellä koulutusalalla. Kasvatustieteilijämiehistä jatkotutkinto on 60,9 %:lla, naisista hieman yli kolmanneksella (37,8 %). Yhteiskuntatieteilijöillä erot ovat samankaltaiset (61,1 % miehillä, 40 % naisilla). Tieteentekijöiden liiton jäsenistä dosentteja kyselyn perusteella on 18,9 %, joten kasvua vuoden 2004 tilanteeseen (15,2 %) on tapahtunut muutaman prosenttiyksikön verran. Dosenttina toimimisessa on erittäin selvä sukupuolten välinen ero, sillä yli neljännes miehistä (29,5 %), mutta vain joka kahdeksas (12,5 %) nainen toimii dosenttina jossain yliopistossa. Luonnontieteellisen alan vastaajista joka neljäs (24,6 %), yhteiskuntatieteilijöistä lähes joka viides (19,1 %), humanisteista noin joka seitsemäs (14,8 %), mutta kasvatustieteilijöistä vain joka kolmastoista (7,7 %) toimii dosenttina. Kasvatustieteellistä koulutusalaa lukuun ottamatta dosenttien määrä on kasvanut kaikilla koulutusaloilla useita prosenttiyksiköitä kolmen vuoden takaiseen kyselyyn verrattuna. 3.1 Jatko-opintojen suorittaminen Jäsenkyselyssä kartoitettiin jäsenistön meneillään olevia jatko-opintoja. Lähes neljä kymmenestä (39,3 %) vastaajasta suorittaa jatko-opintoja. Naisten osuus jatko- 12

13 opintojen suorittajista on selvästi suurempi kuin miesten. Naisista 42,1 % suorittaa jatko-opintoja kun miehillä vastaava osuus on hieman yli kolmannes (34,1 %). Tätä eroa selittää se, että miehistä selvästi suurempi osa oli jo tehnyt omat jatkoopintonsa. Maistereista kaksi kolmesta (63,2 %) suorittaa jatko-opintoja. Lisensiaateista kolme neljästä (73,6 %) jatko-opiskelee ja tohtoreistakin joka kahdeksastoista (5,7 %) suorittaa jonkin toisen alan jatko-opintoja. Koulutustasoittain tarkasteltuna ei miesten ja naisten välillä ollut eroja jatko-opintojen suorittamisessa. Liiton jäsenistön koulutustason voidaan siis olettaa jatkossa entisestäänkin nousevan. Kuviossa 3 esitetään vastaajien ilmoittamat tavat rahoittaa jatko-opintojaan. Kovin ammattimaisena ei tutkijanuran rakentamista siten ainakaan vielä voida pitää. Kuvio 3. Jatko-opintojen rahoituslähteet Yliopiston tutkimus- tai opetustehtävässä työskentelemällä jatko-opintojaan rahoittaa noin neljännes ja muualla kuin yliopistossa tutkimustehtävä liittyy jatkoopintoihin vain yhdellä viidestäkymmenestä. Yli 60 % rahoittaa jatko-opintonsa joko apurahalla tai tekemällä tutkimusta työn ohella vapaa-aikanaan. Jatko-opintojen rahoituksessa on selviä eroja sukupuolten välillä. Kun miehistä neljännes (26,4 %) on rahoittanut jatko-opintojaan apurahoilla, on naisista kolmannes (35,3 %) käyttänyt tätä kanavaa. Miehistä puolestaan kolmasosa (34,5 %) on tehnyt jatkotutkimustaan työn ohella tai vapaa-ajalla, kun naisista hieman yli neljännes (26,2 %) on rahoittanut tutkimustaan tällä tavoin. Myös iällä on suuri merkitys jatko-opintojen rahoitukseen. Yli 40-vuotiaista yli puolet (54,8%) mahdollistaa jatko-opintonsa omalla vapaa-ajankäytöllään. Alle 30-13

14 vuotiaista näin tekee vain joka yhdeksästoista (5,3 %) ja vuotiaista joka neljäs (24,6 %). Apurahan käyttäminen jatkotutkimuksen rahoittamisessa näyttää keskittyvän nuorempiin ikäryhmiin. Alle 30-vuotiaista joka kolmas (35,3 %), vuotiaista neljä kymmenestä (38,5 %) ja vuotiaista joka neljäs (24 %) rahoittaa jatko-opintonsa tätä kautta. Yli 50-vuotiaista vain hieman yli 10 % rahoittaa tutkimustaan tällä tavalla. Kyselyn perusteella ei tiedetä johtuuko tämä siitä, että vanhempiin ikäryhmiin kuuluvat eivät hae apurahoja, vai siitä että rahoitusta myöntävät tahot preferoivat nuorempia rahoituspäätöksiä tehdessään. Viime mainittua tulkintaa tukee se, että sekä OPM:n tutkijakoulujen että Akatemian projektien osalta nuoremmat ikäryhmät ovat yliedustettuina vastanneissa. Akatemian projektin mainitsee rahoituslähteekseen joka viides alle 40-vuotias, kun vuotiaista vain joka kymmenes ilmaisee saavansa rahaa näistä projekteista. Tutkijakouluista rahansa saa joka kolmas (32,6 %) alle 30-vuotiaista ja joka kuudes (17,3 %) vuotiaista. Tämän jälkeen rahoitusta saaneiden osuudet kutistuvat muutamaan prosenttiin ikäryhmästä. Jatko-opintoja suorittavat jakautuvat iän mukaan selvästi siten, että ulkopuoliset rahoittajat näyttävät suosivan nuorempia. Vanhemmat ikäryhmät rahoittavat jatko-opintonsa muusta työstä saatavalla palkalla ja tekevät jatkotutkimustaan siten omalla vapaa-ajallaan. 14

15 4 TIETEENTEKIJÄT TYÖELÄMÄSSÄ 4.1 Työelämään sijoittuminen Työelämään sijoittumista tiedusteltiin marraskuun 2007 tilanteen perusteella. Kyselyyn vastanneista tieteentekijöistä yli neljä viidestä (81,4 %) oli palkkatyössä. Eiammatissa toimivia oli lähes viidennes 18,9 % (390). Työelämässä olevista 118 (6,9 % työelämässä toimivista) ei ilmoittanut virka-asemaansa tai toimeansa. Yliopistosektori, joka raportissa käytetyssä luokittelussa sisältää yliopistojen lisäksi Suomen Akatemian, on selvästi tärkein tieteentekijöiden työllistäjä (81,3 %), kuten seuraavasta kuviosta huomataan. Miehistä 83,8 % työskentelee yliopistoissa, naisista 79,8 %. Kyselyyn vastanneista naisista 10,2 % ja miehistä 6,8 % työskenteli kunta/valtio sektorilla. Kuvio 4. Vastaajat työnantajasektoreittain Vaikka yliopistosektori onkin suurin työllistäjä, vuoden 2004 kyselyyn (84,8) verrattuna sen osuus on hieman pienentynyt. Yliopistosektorin pienentyminen näkyy tasaisesti muiden työnantajasektoreiden osuuden lievänä kasvuna. Koulutusaloittain eri työnantajasektoreille sijoittumisessa on selviä ja tilastollisesti merkitseviä eroja. Humanistisen (85,2 %) ja kasvatustieteellisen (86,1 %) alan tutkinnon suorittaneet sijoittuvat muita enemmän yliopistosektorille. Luonnontieteellisen (8,3 %) tai muun koulutusalan (8,1 %) suorittaneet työllistyvät puolestaan muita useammin tutkimuslaitosten palvelukseen. Humanisteista ainoastaan yksi 15

16 sadasta ja kasvatustieteilijöistä vähemmän kuin yksi kolmestakymmenestä oli työllistynyt tutkimuslaitoksiin. Jatkotutkinnon suorittaneet sijoittuvat koulutusaloittain hieman eri tavalla eri työnantajasektoreille. Luonnontieteilijöistä lähes joka kymmenes (9,3 %) työskentelee tutkimuslaitoksissa. Ero on merkitsevä muihin koulutusaloihin verrattuna. Yhteiskuntatieteellisen koulutusalan jatkotutkinnon suorittaneet (8,9 %) sijoittuvat taas muita useammin kunta/valtio sektorille. Kaikkien koulutusalojen jatkokoulutut sijoittuvat kuitenkin yleisimmin yliopistosektorille. Suurin osuus on humanisteilla (91,5 %) ja pienin yhteiskuntatieteilijöillä (80,4 %). Sukupuolten välillä tilastollisesti merkitseviä eroja ei ollut myöskään koulutusalojen suhteen. Jatkotutkinnon suorittaneiden osalta yliopistosektori (kuvio 5) on luonnollisesti tärkein työllistäjä. Kuvio 5. Jatkotutkinnon suorittaneet työnantajasektoreittain Yliopistosektorilla työskentelevien suuri osuus näkyy myös virka- ja toiminimikkeiden yleisyydessä. Seuraavassa kuviossa esitetään työssä vastaushetkellä olleiden jäsenten nimikkeet suuruusjärjestyksessä. Jäsenistön koko kuva esitetään liitteessä 2. 16

17 Kuvio 6. Nimikkeet marraskuussa 2007 Yleisimmät nimikkeet olivat virka- tai työsopimussuhteinen tutkija (16,3 %, edellisessä 20 %), tutkijakoulutettava (12,3 %, edellisessä 9,0 %) sekä lehtori (6,5 %) ja yliassistentti (6,4 %). Muutokset edellisiin kyselyihin ovat huomattavat. Yksittäisistä nimikkeistä assistentti-nimike kuvaa kenties selvimmin yliopiston suurta muutosta. Kota-tietokannan mukaan assistenttien tekemien henkilötyövuosien määrä on vähentynyt vuosien välisenä aikana lähes kolmanneksen. Vuoden 1998 kyselyssä joka kuudes tieteentekijä oli assistentti, vuonna 2001 joka yhdeksäs, vuoden 2004 kyselyssä joka kymmenes ja nyt assistentteja on enää joka kahdeksastoista (5,8 %). Tieteentekijöiden liiton jäsenkunnan heterogeenistymistä kuvaa hyvin se, että virka- tai työsopimussuhteisten tutkijoiden, tutkijakoulutettavien ja assistenttien yhteenlaskettu osuus vuoden 1998 jäsenkyselyssä oli lähes puolet (47 %), vuonna %, vuonna %, mutta vuonna 2007 enää hieman yli kolmannes 34,4 %. Liiton jäsenmäärä on kuitenkin kasvanut koko ajan. Uudet jäsenet rekrytoituvat siten eri nimikkeistä kuin aiemmin. Jatkoanalyyseja varten nimikkeistä muodostettiin neliportainen luokittelu, jonka kolme pääryhmää ovat Tutkijat, Opettajat sekä Muut asiantuntijat. Taulukossa 5 esitetään näiden ryhmien keskeisiä tunnuslukuja. Ammattiryhmät eroavat selvästi toisistaan. Tutkijoiden keski-ikä on merkitsevästi alempi kuin muiden ammattiryhmien. Opettajat ovat selvästi useammin suorittaneet tieteellisen jatkotutkinnon kuin muut ryhmät, ja ero on myös tilastollisesti merkitsevä. Ryhmä muut asiantuntijat on keski-iältään muita hivenen vanhempi, naisvaltaisempi ja koulutustasoltaan selvästi muita matalampi. 17

18 Taulukko 5. Ammattiryhmien kuvailevia tunnuslukukuja Ammattiryhmä Naisia Keskiikä Jatkotutkinto Pysyvä työsuhde Tutkijat (n = 673) 58,5 % 38,1 v 53,7 % 13,5 % Opettajat (n =478) 56,3 % 43,6 v 76,5 % 26,3 % Muut asiantuntijat (n = 443) 72,2 % 45,7 v 31,2 % 66,3 % Muut (n = 85) 68,2 % 43,9 v 47,1 % 47,5 % Ammattiasemien suhteissa on tapahtunut jonkin verran muutoksia edellisiin kyselyihin verrattuina kuten seuraava taulukko osoittaa. Taulukko 6. Ammattiryhmät Ammattiryhmä 1998 n= n= n= n=1679 Tutkijat 35,7 % 40,1 % 38,6 % 40,1 % Opettajat 35,3 % 31,0 % 33,3 % 28,5 % Muut asiantuntijat 24,7 % 25,2 % 25,3 % 26,4 % Muut 4,3 % 3,8 % 2,8 % 5,1 % Naisten määrän lisääntyminen yliopistoissa näkyy selvästi ammattiryhmittäisissä muutoksissa. Vuonna 1998 opettajista naisia oli 48,6 %, vuonna ,2 %, vuonna ,8 % ja nyt uusimmassa kyselyssä 56,3 %. Myös naistutkijoiden määrä on ollut selvässä kasvussa. Yhdeksän vuotta sitten naisia oli 51,6 %, kuusi vuotta sitten 55,3 % ja vuonna 2004 lähes kuusi kymmenestä (59,9 %). Uusimmassa kyselyssä naisten osuuden kasvu oli hieman taittunut. Nyt naisia oli 58,5 % tutkijoista. 4.2 Ei-ammatissa toimivat Kaikista kyselyyn vastanneista 390 (18,7 %) ei ollut marraskuussa 2007 palvelussuhteessa mihinkään työnantajaan. Heistä suurin osa toimi apurahatutkijoina. Toiseksi suurimpana ryhmänä olivat työttömät kuten taulukosta 7 havaitaan. Taulukko 7. Ei-ammatissa toimivien asema Asema Lukumäärä % kaikista % ei-ammatissa toimivista Apurahatutkija 164 7,8 % 42,1 % Työtön 102 4,9 % 26,2 % Äitiys-, isyys- tms. vapaa 64 3,1 % 16,4 % Muut 60 2,9 % 15,3 % YHTEENSÄ ,7 % 100,0 % 18

19 Tieteentekijöiden liittoon kuuluvat miehet eivät ainakaan kyselyhetkellä ole käyttäneet perhevapaita hyväkseen, sillä ainoastaan kolme miestä oli marraskuussa 2007 isyys- tai vanhempainlomalla tai hoitovapaalla. Lähes viidennes miehistä (19,0 %) oli kuitenkin jossain vaiheessa työuraansa ollut vanhempainlomalla. Naisista äitiys- tai vanhempainlomalla oli ollut reilusti yli puolet (58 %). Työttöminä jäsenkyselyyn vastanneista oli 4,9 %. Miesten työttömyys oli hieman korkeampaa kuin naisten (7,4 % vs. 3,4 %). Ammatissa toimimattomista miehistä työttömänä oli 46,0 % ja naisista 16,9 %. Liiton jäsenten työttömyys on korkeampaa kuin Akavan jäsenkyselyssä lokakuussa 2006 esiin tullut 2,6 %. Tilastokeskuksen mukaan Suomen työttömyysaste marraskuussa 2007 oli 6,1 %, mihin verrattuna liiton jäsenten työttömyysaste näyttää jonkin verran valoisammalta. On kuitenkin syytä olettaa, että työttömät ovat jonkin verran aliedustettuina vastaajissa. Työttömyyskassan tietojen perusteella ansiosidonnaista päivärahaa saa 5,1 % jäsenistöstä. Kun otetaan huomioon se, että osa liiton jäsenistä on myös tippunut ansiosidonnaisen työttömyysturvan ulkopuolelle, on todellinen työttömien määrä suurempi. Kyselyyn vastanneista ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista 4,7 % (45) oli työttömänä marraskuussa. Lisensiaatin tutkinnon suorittaneiden työttömyysprosentti oli 7,9 % (15) ja tohtoreiden 4,5 % (40). Jatkotutkinnon koulutusalalla on merkitystä työllisyyteen. Humanistisella koulutusalalla jatkotutkinnon suorittaneista työttömänä oli 5,6 % ja luonnontieteilijöistä 4,9 %. Pienin työttömyysprosentti oli kasvatustieteilijöillä (3,3 %). Kahden viimeisen vuoden aikana joko työttömänä tai lomautettuina oli ollut 16,7 % vastaajista. Näiden henkilöiden keskimääräinen työttömyysaika oli ollut 8,6 kuukautta (mediaani 7 kuukautta ja keskihajonta 6,8 kuukautta). Vähintään vuoden kestävä työttömyysputki oli ollut lähes joka neljännellä (22,3 %) niistä, jotka olivat olleet kahden edellisen vuoden aikana työttömänä. Edelliseen kyselyyn verrattuna tilanne näyttäisi kääntyneen huonompaan suuntaan, sillä vuonna 2004 työttömänä tai lomautettuna edeltävän kahden vuoden aikana oli ollut 14,3 % vastaajista. Vuoden 2001 kyselyssä työttömänä tai lomautettuna oli ollut 16,6 % ja vuoden 1998 kyselyssä 22,7 %. Korkea koulutus ei näytä turvaavan työttömyyskokemuksilta. Joka kahdeksas (12,7 %) dosentti, joka kuudes (16,9 %) tohtori ja joka seitsemäs (15,7 %) ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista oli ollut joko työttömänä tai lomautettuna kahden edellisen vuoden aikana. Humanistiselta alalta valmistuneiden tilanne oli suhteellisesti huonoin sekä jatkotutkinnon suorittaneissa että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneissakin. Humanisteista lähes joka neljäs (23,5 %) jatkotutkinnon suorittaneista ja 16,9 % ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista oli edeltävien kahden vuoden aikana ollut työttömänä, kun esimerkiksi kasvatustieteelliseltä alalta valmistuneista joka yhdeksäs (11,8 %) ja luonnontieteelliseltä alalta joka seitsemäs (14,8 %) jatkotutkinnon suorittaneista oli ollut työttömänä. 19

20 Työuralla koetussa työttömyydessä näyttäisi myös tapahtuneen käänne edellisiin kyselyihin verrattuna. Uusimmassa kyselyssä kysymyksen vastanneista 53,3 % oli ollut joskus työttömänä. Vuonna 2004 työttömyyttä kohdanneiden määrä oli 45,3 %, vuonna ,6 % ja vuonna ,7 %. Uusimmassa jäsenkyselyssä neljännes vastaajista (27 %, 567 kpl) ei vastannut kysymykseen. Kovin turvattua ja pitkäjänteistä ei tieteen tekeminen Suomessa siten ole. 4.3 Apurahalla työskentely Työuran aloittamisen jälkeen kotimaisella apurahalla on työskennellyt yli kaksi kolmesta (69,9 %) ja ulkomaisella apurahalla lähes joka neljäs (24,3 %) tieteentekijä. Apurahalla työskentely on lisääntynyt selvästi kolmen vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna, jolloin hieman yli puolet (51 %) oli saanut kotimaisia ja joka kuudes (17,1 %) tieteentekijä ulkomaisia apurahoja. Samalla henkilöllä on voinut olla sekä ulkomaisia että kotimaisia apurahoja. Kun apurahalla työskentelystä kysyttiin hieman toisin, saatiin selville, että 64,6 % on saanut jossain vaiheessa apurahoja. Edellisiin kyselyihin verrattuna apurahoilla työskentely on jälleen lisääntynyt (48 % vuonna 1998, 60 % vuonna 2001 ja 62,1 % vuonna 2004). Tyypillisimmin apurahalla on työskennelty vähintään yksi, mutta alle kolme vuotta (27,2 %). Kuvio 7. Apurahalla työskentely , prosentteina Apurahalla työskentely on siten selvästi lisääntynyt ja pidentynyt kuten kuviosta 7 havaitaan. Sukupuolten välisiä eroja apurahalla työskentelyn suhteen ei ollut havaittavissa. Apurahalla työskentelyssä on selvät erot koulutustasoittain ja ammatti- 20

21 ryhmittäin. Ylimpiä koulutustasoja saavutetaan vain apurahoilla toimimalla. Jatkotutkinnon suorittaneista peräti 81,4 % on työskennellyt jossain vaiheessa apurahalla. Pitkään apurahalla (yli 3 vuotta) toimineiden osuus on esitelty taulukossa 8. Dosenteista ja tohtoreista enemmän kuin joka neljäs on toiminut pitkään apurahalla. Taulukko 8. Yli 3 vuotta apurahalla toimineet koulutustasoittain Koulutustaso Dosentti 29,4 % 25,3 % Tohtori 26,9 % 27,6 % Lisensiaatti 18,0 % 16,3 % Ylempi korkeakoulututkinto 7,2 % 8,2 % Muut 2,0 % 2,6 % KAIKKI 15,6 % 17,2 % Pitkään apurahalla toimiminen vaihtelee merkitsevästi ammattiryhmittäin. Tutkijoista ja opettajista noin 17 % oli toiminut apurahalla yli 3 vuotta, muilla asiantuntijoilla vastaava osuus oli 8,3 % ja ammattiryhmällä muut 21,4 %. Kun yliopistoista ja tutkimuslaitoksista puuttuu tutkijan ja opettajan virkoja, on tiedettä tekevien pakko hakea rahoitusta muiden kanavien kautta. Kovinkaan ammattimaisesta ura- tai virkakehityksestä ei siten voitane suomalaisessa tiedemaailmassa puhua. Minun ja kaltaisteni apurahatutkijoiden epävarmuus rahoituksesta ja tutkimustyön jatkuvuudesta on kalvavaa ja vaikuttaa moniin ratkaisuihin mm. perheen perustamista koskeviin valintoihin. Myös itse tutkimus kärsii. Kuka saa tutkia? Ja kuka täällä kohta enää tutkii, kun maailmallekin voi lähteä? Apurahatutkijoiden asema kuntoon ja palkattuja tutkijoita lisää kiitos! Ongelma vain on se, ettei pitkäkestoisia tehtäviä yleensäkään pitäisi tehdä apurahalla, koska tekijä jää monien etujen ulkopuolelle ja teettäjä väistää työnantajan velvoitteet. 4.4 Palvelussuhteen laji Kun on suuri perhe --- pitkäaikaistyötön puoliso, opintolainaa, asuntolainaa ja kulutusluottoa (jolle ostettu kodinkoneita hajonneiden tilalle ja maksettu vuokria työttömyysjaksojen aikana) ja itse samanaikaisesti ollut välillä työtön välillä apurahalla ja nyt tutkimustyön asemasta enemmän hallinnollisessa työssä perheen elättämiseksi, toivoisi jäsenenä toimenpiteitä tarpeettoman pätkätyön kitkemiseen. Tieteentekijöiden liiton jäsenistö poikkeaa palvelussuhteen lajin osalta selvästi kaikista muista palkansaajista. Akavan työmarkkinatutkimuksen mukaan lokakuussa 2006 pysyvässä palvelussuhteessa työskenteli 84 % akavalaisista. Näiden tietojen valossa Tieteentekijöiden liiton jäsenistön palvelussuhteet ovat todellakin erikoislaatuisia. Jäsenkyselyyn 2007 vastanneista ammatissa toimivista tieteenteki- 21

22 jöistä vain noin kolmannes (32,8 %) työskenteli vakituisessa ja 67,2 % määräaikaisessa työsuhteessa (25 henkilöä, eli 1,5 % ammatissa toimivista ei vastannut). Sukupuolittain tarkasteltuna eroa määräaikaisuuksissa ei käytännössä ole, sillä miehistä 32,6 % ja naisista 32,9 % on pysyvässä palvelussuhteessa. Vuoden 2004 kyselyssä naiset olivat miehiä useammin pysyvissä työsuhteissa, mutta tuo ero on nyt poistunut. Tutkijakoulutuksen suorittaminen ei näytä parantavan pysyvään palvelussuhteeseen sijoittumisen mahdollisuuksia. Akavan työmarkkinatutkimuksen 2006 mukaan tutkijakoulutuksen suorittaneista vajaa neljännes (23 %) työskenteli määräaikaisissa palvelussuhteissa. Yleisintä määräaikaiset palvelussuhteet olivat Akavan selvitysten mukaan yliopistojen ja korkeakoulujen opetushenkilöstön keskuudessa, joista 47 % työskenteli määräaikaisissa palvelussuhteissa. Tieteentekijöiden liiton jäsenistä tutkijakoulutuksen suorittaneista miehistä puolestaan 68,3 % (vuonna ,4 %) ja naisista 70,1 % (vuonna ,7 %) työskentelee määräaikaisen sopimuksen turvin. Naistohtorit sijoittuvat useammin määräaikaisiin palvelussuhteisiin kuin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet kanssasisarensa (70,7 % vs. 65,0 %). Miesten osalta vastaava eroa ei ole havaittavissa. Eräänä selityksenä pysyvien palvelussuhteiden puuttumiseen on se, että yli neljä viidestä (81,3 %) liiton jäsenestä työskentelee yliopistosektorilla. Työsuhteen laji riippuukin merkitsevästi työnantajasta; yliopistosektorin työntekijät toimivat selkeästi muita enemmän määräaikaisissa palvelussuhteissa, ja ero on tilastollisesti merkitsevä. Kuvio 8. Määräaikaisuudet työnantajasektoreittain , prosentteina 22

23 Kuviosta 8 huomataan kuinka määräaikaisten osuus on muuttunut edellisiin kyselyihin verrattuna eri työnantajilla. Yliopistojen osalta määräaikaisten osuus on laskusuunnassa. Runsas julkinen keskustelu määräaikaisuuksista ja niiden ongelmista on saanut yliopistoja muuttamaan toimintaansa. Oletettavasti tähän on vaikuttanut myös se, että useat yliopistot ovat joutuneet maksamaan korvauksia laittomista määräaikaisuuksista. Vaikka suunta pysyvien palvelussuhteiden lisääntymisestä onkin oikeansuuntainen, on kehitys vielä valitettavan hidasta. Nykyisillä palvelussuhteen ehdoilla, yliopistot eivät jatkossa ole kilpailukykyisiä työnantajia. Pysyvissä työsuhteissa työskentelevien yleisimmät nimikkeet olivat: lehtori (12,1 %), informaatikko (9,2 %), kirjastonhoitaja (8,3 %) ja amanuenssi (7,4 %). Seuraavassa taulukossa tarkastellaan pysyvien palvelussuhteiden muutoksia ammattiryhmittäin eri jäsenkyselyissä. Taulukko 9. Pysyvät palvelussuhteet ammattiryhmittäin vuosina Ammattiryhmä Tutkijat 8,8 % 10,1 % 13,5 % Opettajat 11,0 % 17,7 % 26,3 % Muut asiantuntijat 59,0 % 59,7 % 66,3 % Muut 46,8 % 39,2 % 47,5 % KAIKKI 23,5 % 25,9 % 32,8 % Opettajien osalta pysyvien palvelussuhteiden määrän lisääntymistä edelliseen kyselyyn verrattuna selittää varsin pitkälti lehtoreiden ja yliopistonlehtoreiden määrän lisääntyminen Tieteentekijöiden liiton jäsenistössä. Tutkijoiden osalta on mielenkiintoista havaita se, kuinka erilaisia linjoja tutkimusta suorittavat työnantajat ovat valinneet. Tutkimuslaitoksissa on selvästi enemmän pysyviä tutkijan vakansseja kuin yliopistoissa. Tutkimuslaitoksessa työskentelevistä tutkijoista neljällä kymmenestä (41,7 %) vastaajalla on pysyvä palvelussuhde, kun yliopistoissa vakinainen palvelussuhde on vain joka kahdennellatoista (8,3 %). Yliopistot eivät itse ole vapaaehtoisesti katsoneet tarpeelliseksi vakinaistaa etenkään tutkimustehtävissä toimivien henkilöiden määräyksiä. Kun tarkastellaan tutkimustehtävissä toimivia, jotka ovat suorittaneet tohtorin tutkinnon ennen vuotta 2002, huomataan, että yliopistossa työskentelevistä alle viidennes (18,8 %) on pysyvässä palvelussuhteessa, kun tutkimuslaitoksilla työskentelevistä yli puolet (56 %) on vakinaisessa palvelussuhteessa. Kun tutkimuslaitostenkin rahoitus koostuu suuressa määrin ulkopuolisesta rahoituksesta, ei voi kuin ihmetellä yliopistojen asennetta yliopistojen perustehtäviä hoitavia kohtaan. Määräaikaisten palvelussuhteiden keston keskiarvo oli 26,4 kuukautta, mutta keskiarvoa nostavat muutamat pitkät palvelussuhteet. Määräaikaisten palvelussuhteiden mediaanipituus on selvästi noussut edellisestä jäsenkyselystä. Kun edellisessä kyselyssä määräysten mediaanipituus oli 12 kuukautta, oli se nyt 21 kuukautta. Joka neljännellä määräaikaisen sopimuksen nojalla työskentelevällä määräaikai- 23

24 suuden kesto oli korkeintaan 12 kuukautta (edellisessä 10 kuukautta). Yli kolmen vuoden määräyksiä oli vain alle viidenneksellä (19,7 %) vastaajista. Tutkimuslaitoksia lukuun ottamatta määräaikaisuuksien keskimääräiset pituudet ovat kasvaneet. Keskimääräinen pituus yliopistosektorilla on 27,0 kuukautta (2004: 25,5 kk), tutkimuslaitoksissa 20,7 kk (2004: 24,2 kk), kunta-/valtiosektorilla 22,9 kk (2004: 16 kk) ja sektorilla muut 22,7 kk (2004: 13,5 kk). Yliopistosektorin muita pitempiin keskimääräisiin määräyksiin vaikuttavat osaltaan assistenttien ja yliassistenttien määräysten pituudet. Myös Suomen akatemian ohjeistuksella, jonka mukaan Akatemian rahoittamissa projekteissa tulee palkata tutkijat koko rahoituskauden ajaksi, on epäilemättä ollut oma vaikutuksensa määräysten pidentymiseen. Koulutustasolla on vaikutusta määräysten kokonaispituuteen. Tohtoreiden ja lisensiaattien määräykset ovat keskimäärin pitempiä kuin muiden. Kun tohtorin tutkinnon suorittaneilla keskimääräinen määräyksen kokonaispituus on 29,7 kuukautta ja lisensiaateilla 28,7 kuukautta, ovat ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden määräykset keskimäärin 23,3 kk. Määräaikaisissa palvelussuhteissa toimivilla oli ollut keskimäärin 7 erillistä määräystä saman työnantajan palveluksessa (mediaani 5 määräystä, keskihajonta 8,2 määräystä). Vastaajista 25 %:lla oli ollut korkeintaan 2 määräystä ja vastaavasti 25 %:lla vähintään 10 erillistä määräystä. Erillisten määräysten maksimimäärä oli 100. Naisten (keskimäärin 25,6 kk) ja miesten (keskimäärin 27,6 kk) keskimääräisten määräysten pituudessa ei ollut merkitseviä eroja. Tilastollisesti merkitsevä ero on kuitenkin määräysten lukumäärässä, sillä miehillä oli keskimäärin ollut 8,1 erillistä määräystä, kun naisilla vastaava määrä oli 6,5. Minulla on meneillään 20. Ma. virkasuhde (sama yo, sama laitos). Teen samaa työtä mitä --- minulla on sama työmäärä, sama vastuu ja samat velvollisuudet kuin 2:ssa edellisessä virkasuhteessa lehtorina. Määräaikaisessa palvelussuhteessa toimivista joka kymmenes oli tullut saman työnantajan palvelukseen jo vuonna 1994 tai aikaisemmin. Suurin osa (53,2 %) oli aloittanut työskentelyn saman työnantajan palveluksessa vuonna 2003 tai sen jälkeen. Vakituisessa palvelussuhteessa olevista puolestaan 50,0 % oli aloittanut saman työnantajan palveluksessa vuonna 1997 tai aikaisemmin. Vuonna 2003 tai sen jälkeen aloittaneiden osuus oli 20,4 %. Erillisten palkallisten palvelussuhteiden lukumäärä esitetään kuviossa 9. Palvelussuhteiden määrä vaihtelee merkitsevästi työnantajasektorin, palvelussuhteen lajin sekä ammattiryhmän mukaan. Yliopistosektorilla 42,2 %:lla vastaajista oli ollut vähintään 10 palvelusuhdetta. Vastaavat osuudet tutkimuslaitoksissa työskentelevillä olivat 35,4 %, kunta/valtiosektorilla noin 36,7 ja sektorilla muut 44,4 %. Noin kolmanneksella sektorin muut työntekijöistä oli ollut korkeintaan 3 palvelussuhdetta. Muilla sektoreilla vastaava osuus oli noin viidennes. 24

25 Kuvio 9. Palvelussuhteiden lukumäärät Pysyvässä työsuhteessa olevilla oli luonnollisesti vähemmän erillisiä palvelussuhteita kuin määräaikaisessa työsuhteessa olevilla. Määräaikaisessa työsuhteessa toimivista yli 40 %:lla oli ollut 10 tai useampia palvelussuhteita, kun vastaava luku pysyvässä työsuhteessa toimivilla oli 33,8 %. Eri ammateissa toimivista tutkijoilla oli selkeästi vähiten erillisiä palvelussuhteita ja opettajilla eniten. Opettajista lähes joka toisella (49,3 %) oli ollut yli 10 erillistä palvelussuhdetta. Hieman alle joka kymmenennellä tutkijalla (8,1 %) oli ollut vain yksi palvelussuhde kun muissa ammattiryhmissä tämä osuus oli vain noin 3-4 % luokkaa. Yliopistoissa voi olla yli kymmenenkin vuotta työskennelleitä, laitokseensa integroituneita tutkijoita ym. pätkätyöläisiä ilman virkasuhdetta. Heidän asemansa ja roolinsa on kaikkein surkein. Välillä saavat hoidettavaksi määräaikaisia tehtäviä, mutta status on hyvin heikko. Silti heidän työnsä on usein todella tärkeä laitokselle, vaikka siis rahoitus vaihtelee. Vakituisessa palvelussuhteessa olevista 53,0 % oli ollut työelämässä jo vuonna 1986 tai aiemmin. Vuonna 2000 tai myöhemmin oli työsuhteensa aloittanut vakituisessa työsuhteessa olevista ainoastaan 4,8 %. Määräaikaisessa työsuhteessa olevista puolestaan yli puolet (55,1 %) oli ollut työelämässä vuonna 1997 tai aikaisemmin. Vuonna 2000 tai sen jälkeen työelämään oli astunut 28,8 % määräaikaisessa työsuhteessa olevista. Olen koko työurani ajan ollut ns. pätkätyössä ja nyt eläkkeeni on hyvin pieni. Pitäisin tärkeänä, että nämä pätkätyöt vakinaistettaisiin. Kävin ---yhdistyksen sihteerin puheilla ja heräsin tähän pätkätyöhön. Asiaa tutkittiin yliopiston puolesta ja 25

26 todettiin, että heillä on 20 sellaista henkilöä jotka voitaisiin vakinaistaa, mutta joita ei vakinaistettu. 4.5 Palkkaus Kyselyyn vastanneiden ansiotyössä toimivien keskipalkka marraskuussa 2007 oli 2966 euroa kuukaudessa (keskihajonta 933 euroa; mediaani 2900 /kk). Neljännes vastaajista ansaitsi korkeintaan 2300 /kk ja parhaiten ansaitseva neljännes ilmoitti kuukausituloikseen vähintään 3434 euroa. Vuoden 2004 huhtikuun tietoihin verrattuna keskimääräinen palkkaus on noussut 15 %. Kaikkien palkansaajien keskiansioihin (2634 /kk; mediaani 2344) verrattuna tieteentekijöiden keskipalkat ovat selvästi korkeammat. Tieteentekijöiden liiton jäsenten palkkojennousu on lisäksi ollut hieman suurempaa kuin kaikkien palkansaajien keskiansion kehittyminen. Tieteentekijät ovat kuitenkin kaukana keskimääräisistä akavalaisista. Akavalaisten päätoimen säännöllisen työajan ansio oli lokakuussa 2006 keskimäärin 3490 euroa, josta tieteentekijät jäävät jälkeen siis 524. Myös mediaanipalkoissa on 380 euron ero (akavalaiset 3280 ja tieteentekijät 2900 ). Edelliseen jäsenkyselyyn verrattuna erot Tieteentekijöiden liiton ja kaikkien akavalaisten keski- ja mediaanipalkkojen välillä ovat kuitenkin kaventuneet. Koulutustason noustessa myös palkkaus nousee. Keskipalkoissa jatkotutkinnon suorittaneiden ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden väliset erot ovat työnantajasektoreittain seuraavat: yliopistosektori 873, kunta/valtiotyönantaja 559, tutkimuslaitokset 1018 sekä muut työpaikat 384. Lukuun ottamatta sektoria muut, ovat erot kasvaneet jatkotutkinnon suorittaneiden eduksi. Tieteentekijöiden liiton tutkijankoulutusasteen suorittaneiden jäsenten keskipalkkaus (3336 /kk) on kaukana Akavan jäsenkyselyssä esiin tulevasta 4460 euron kuukausipalkasta. Tärkeimpänä tekijänä selvästi keskimääräistä akavalaista matalampaan tulotasoon on se, että valtaosa jäsenistöstä työskentelee yliopistoissa. Yliopistojen palkkataso korkeaa koulutusta edellyttävissä asiantuntijatehtävissä, joihin myös opetus- ja tutkimustehtävät kuuluvat, on selvästi matalampi kuin yksityisellä sektorilla tai muulla julkisella sektorilla. Palkat ovat surkeat vapaiden markkinoiden palkkoihin verrattuna. Koulutus on kuitenkin huomattavasti korkeampi akateemisilla aloilla, silti palkkaus huono. Työsuhde-edut surkeat, arvostuksella ei elä. Sukupuolten välinen ero palkkauksessa on erittäin merkittävä. Koko aineistossa miesten keskipalkka oli 3132 euroa (hajonta 836; mediaani 3100) ja naisten keskipalkka 2963 euroa (hajonta 976; mediaani 2800). Vuoden 1998 jäsenkyselyssä keskipalkkojen ero miesten hyväksi oli 190 euroa kuukaudessa (miehillä 2129 /kk, naisilla 1939 /kk). Vuoden 2001 kyselyssä ero miesten hyväksi oli kasva- 26

27 nut 228 euroon kuukaudessa (miehillä 2432 /kk, naisilla 2204 /kk). Suurimmillaan ero (313 euroa) oli vuoden 2004 kyselyssä (miehillä 2773 ja naisilla 2460 ). Vuoden 2007 kyselyssä ero oli kaventunut 169 euroon. Osaltaan palkkaeroa selittää miesten korkeampi koulutustaso ja sijoittuminen eri ammattiryhmiin. Palkkaero on kuitenkin selvästi pienentynyt edelliseen kyselyyn verrattuna. Seuraavassa kuviossa esitetään naisten ja miesten keskipalkat koulutustasoittain jaoteltuna. Kuvio 10. Naisten ja miesten keskipalkat koulutustasoittain Ammattiryhmittäin palkkauksessa on selviä eroja. Tutkijoiden palkkaus on merkitsevästi pienempi kuin opettajien ja muissa toimissa/viroissa olevien (taulukko 10). Opetusviroissa toimivat ansaitsevat myös merkitsevästi enemmän kuin muissa asiantuntijatehtävissä toimivat. Taulukko 10. Palkkaus ammattiryhmittäin (euroa/kk) Ammattiryhmä Lukumäärä Keskiarvo Keskihajonta Tutkija Opettaja Muu asiantuntija Muu virka/toimi On vaikea käsittää miksi kukaan suostuu tekemään töitä tutkijana. Huonompi palkka kuin missä ja kenellä tahansa, nöyryyttävää aina hakea rahoitusta työlleen ja perustella miksi työtä kannattaa tukea. Nöyryyttävää kysellä esimieheltä, että entäs jos en saa näistä apurahaa, onkohan minulla palkkaa? Periaatteessa tiedän, 27

28 että palkka löytyy tarvittaessa, mutta nihkeästi sitä lupaillaan, kun kaikki on aina kaikille epävarmaa rahoitusten suhteen. Kun palkkausta tarkastellaan ammattiryhmittäin, ovat sukupuolittaiset erot edelleen olemassa (taulukko 11). Tilastollisesti merkitseviä eroja on tutkijoiden, opettajien ja muiden asiantuntijoiden keskipalkoissa. Taulukko 11. Ammattiryhmittäiset keskipalkat ja keskihajonta sukupuolittain Ammattiryhmä Naiset Miehet Kaikki Tutkija 2658 (1178) 2861 (810) 2741 (1045) Opettaja 3078 (820) 3559 (767) 3292 (832) Muu asiantuntija 2927 (726) 2977 (636) 2941 (701) Muu virka/toimi 3036 (1068) 3134 (964) 3070 (1027) Työnantajasektoreittain tarkasteltuna yliopistot ovat ainoa sektori, jossa naisten ja miesten välinen palkkaus on tilastollisesti merkitsevällä tavalla erilainen. Koulutustasoittain tarkasteluna sekä tohtoreiden (3552 vs euroa) että lisensiaattien (2832 vs euroa) keskimääräiset palkat ovat miehillä korkeammat kuin naisilla. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden palkkauksessa ei käytännössä ole eroa (2401 vs euroa). Edelliseen jäsenkyselyyn verrattuna tohtoreiden palkkaero yliopistoissa on kasvanut. Vuonna 2004 se oli 178 miesten hyväksi, vuonna 2007 ero oli kasvanut 241. Sen sijaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osalta tilanne on selvästi muuttunut. Kun vuonna 2004 ero oli miesten hyväksi 138, on yliopistossa työskentelevien ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden naisten keskipalkkaus nyt 30 korkeampi kuin vastaavan koulutuksen suorittaneilla miehillä. Tohtoreiden osalta sukupuolten välistä palkkaeroa selittää osittain naisten ja miesten sijoittuminen erilaisiin nimikkeisiin, mutta kuten myöhemmin palkkausjärjestelmiä käsittelevässä kohdassa tuodaan ilmi, se ei selitä koko eroa. Tohtorin tutkinnon suorittaneista miehistä 8,1 % toimi professorina marraskuussa 2007, kun naistohtoreista professoreita oli vain 5,2 %. Seuraavassa kuviossa esitetään sukupuolittain eriytettynä yliopistoissa työskentelevien ammattiryhmittäiset keskipalkat. 28

29 Kuvio 11. Naisten ja miesten keskipalkat yliopistoissa ammattiryhmittäin Kyselyssä tarkasteltiin myös työmatkoja ja niistä saatavia korvauksia. Joka neljäs vastaaja (24,3 %) ilmoitti, ettei aina veloita virka- tai työmatkoistaan. Joka kolmas (35,3 %) ei ole aina saanut päivärahoja ja joka seitsemäs (15,8 %) ei ole aina saanut majoitus- ja hotellikorvausta virka- tai työmatkoiltaan. Sukupuolten välillä ei ollut eroja korvausten saamisen suhteen. Suurena yllätyksenä ei voida pitää havaintoa, jonka mukaan määräaikaisissa palvelussuhteissa työskentelevät saavat selvästi harvemmin päivärahoja tai veloittavat työ- tai virkamatkoistaan kuin vakinaisessa palvelussuhteessa olevat. Määräaikaisista 27,1 % ei aina veloita matkoistaan, kun vakinaisessa palvelussuhteessa olevista vain alle viidennes (19,0 %) jättää toisinaan työmatkat veloittamatta. Kolme neljästä (76,1 %) vakinaisista saa aina päivärahakorvaukset, mutta määräaikaista vain kuusi kymmenestä (58,6 %) saa virka- ja työehtosopimusten mukaiset korvaukset aina tekemistään työmatkoista. Kuten kolme vuottaa aiemminkin yliopistot ovat peränpitäjiä säädösten mukaisten korvausten maksajina. Yliopistoissa työskentelevistä yli neljännes (26,1 %) ei aina veloita virkamatkoistaan, kun kunta/valtiolla näin tekee vain joka kuudes (15,5 %) ja tutkimuslaitoksissa joka seitsemäs (13,8 %). Myös päivärahojen maksamisessa yliopistot ovat hännän huippuja. Kun kaikilla muilla sektoreilla vain viidennes (21 %) ei saa aina asianmukaisia korvauksia, on korvauksia saamattomien osuus yliopistoissa lähes kaksinkertainen (39,2 %). 29

30 4.6 Palkkauksen ja palkkausjärjestelmien arviointia Hieman alle puolet vastanneista (48,9 %) piti palkkaansa liian pienenä, 50,3 % sopivana ja vain 0,8 % liian suurena. Aiempiin kyselyin verrattuna tilanne on hieman parantunut, sillä vuonna 1998 ja 2001 palkkaansa liian pienenä pitävien osuus oli 59 %. Edellisessä kyselyssä osus oli 54,2 %. Vaikka parempaan suuntaan ollaankin menossa, ei tilannetta, jossa vain puolet katsoo että saatu palkka vastaa työtehtäviä voida pitää hyvänä tuloksena. Naiset (50,9 %) pitivät saamaansa palkkaa miehiä (45,6 %) useammin liian pienenä. Edellisen jäsenkyselyn jälkeen yliopistojen palkkausjärjestelmä uudistettiin. Tämän vuoksi jäsenkyselyssä haluttiin kartoittaa palkkausjärjestelmän toiminnasta saatuja kokemuksia. Kyselyn vastaushetkellä työssä olleista ainoastaan joka yhdeksännen (11,5 %) vastaajan työpaikalla ei ollut käytössä tehtävien vaativuuteen pohjautuvaa palkkausjärjestelmää. Kaksi kolmasosaa vastanneista (67,8 %) oli yliopiston opettajien ja tutkijoiden, viidennes (20,5 %) yliopiston muun henkilöstön ja joka kahdeksas (11,7 %) muiden tehtävän vaativuuteen pohjautuvien järjestelmien piirissä. Hieman yli puolet kyselyyn vastanneista (52,9 %) koki palkkausjärjestelmää sovelletun oikein omalla kohdallaan. Selkeä enemmistö miehistä (59,2 %) oli tätä mieltä, naisten vastaava osuus oli alle puolet (49,0 %). Valtaosa vastanneista tieteentekijöistä (56,9 %) oli sitä mieltä, että vahvistettu vaativuustaso oli sopusoinnussa tehtäviin nähden, liian korkeana vaativuustasoa piti ainoastaan 0,5 % ja liian alhaisena 42,6 %. Henkilökohtaisen suoriutumistason osalta noin kolmannes (35,5 %) piti vahvistettua henkilökohtaisen suoriutumisen tasoa liian alhaisena, kun sopivana sitä piti lähes kaksi kolmasosaa vastaajista (63,5 %). UPJ toteutettiin osittain argumentilla, että palkkaa saavat jatkossa ne ihmiset, jotka tekevätkin jotain. Kyseessä oli valhe. Palkat on edelleen sidottu virkanimikkeisiin ja niinpä ei-mitään-tekevät professorit saavat yhä vain enemmän palkkaa kuin ahkerat kollegansa. Omalla laitoksellani professorit uurastavat, mutta kaikkialla näin ei tiedetysti ole. Näkemykset vaativuustason oikeasta soveltamisesta vaihtelevat ammattiryhmittäin. Muista asiantuntijoista (47,2 %) ja opettajista (46,3 %) lähes puolet sekä tutkijoista reilu kolmannes (36,6 %) katsoi vaativuustasonsa olevan liian alhainen tehtäviin nähden. Henkilökohtaisen suoriutumistason osalta ei ryhmien välillä ollut merkitseviä eroja. Myöskään palkkausjärjestelmän soveltamisen oikeellisuudessa ei ammattiryhmien näkemysten välillä ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. Vaatiluokassa olen jo ylimmässä mahdollisessa, yliassistenttina en pääse enää eteenpäin vaikka miten huhkisin, sillä ylimmät luokat ovat professoreille, jotka jo muutonkin ovat hyötyneet erittäin suurista palkankorotuksista. Silti teen professorin vastuita omassa työssäni, eikä siitä voi palkita muuten kuin henki-osiolla. Tällä systeemillä ihmiset kulutetaan loppuun. 30