Teksti: JAANA KARI. Liikunnallinen elämäntapa syntyy kokemuksellisesti oppien

Transkriptio

1 Teksti: JAANA KARI Liikunnallinen elämäntapa syntyy kokemuksellisesti oppien 22 LIIKUNTA & TIEDE 53 5/ 2016

2 Varhaiskasvatuksen ja koululiikunnan suunnittelussa tulisi lajien, taitojen ja liikuntamuotojen rinnalla miettiä sitä, millaisen liikunnallisen kokemusmaailman se oppilaille tarjoaa. Epäonnistumiset ja tunne omasta osaamattomuudesta vieroittavat liikunnasta. Liikuntaan kasvattavan tulee varmistaa, että jokainen liikkuja saa oppimisen ja osaamisen kokemuksia. Suomessa liikuntapolitiikan virallisena tavoitteena on jo pitkään ollut ohjata kansalaisia liikunnalliseen elämäntapaan, elämäntyyliin, jossa liikuntaharrastuneisuus ja fyysinen aktiivisuus jatkuvat saumattomasti läpi elämän (Wallinheimo & Paajanen 2016). Liikunnallisen elämäntavan polulle halutaan saada erityisesti lapset ja nuoret. Tähän työhön motivoi tutkimusnäyttö siitä, että lapsuuden liikkumisella on myönteinen yhteys aikuisiän liikkumiseen (Telama 2014; Vanttaja ym. 2014a). Mitä liikunnallisesti aktiivisempi lapsi on, sitä todennäköisemmin liikuntaa tulee kuulumaan hänen elämäänsä myös aikuisena (Koski & Zacheus 2012; Vanttaja ym. 2014a). Lisäksi tiedetään esimerkiksi, että myönteinen suhtautuminen koululiikuntaan, hyvä arvosana koululiikunnasta, säännöllinen koulumatkapyöräily ja lapsuuden urheiluseuraharrastuneisuus ennustavat aikuisiän liikunta-aktiivisuutta (Nupponen ym. 2010, ; Yang ym. 2013; Telama ym. 2014). Edellä luetellut syy-yhteydet ovat kiinnostavia ja luovat perustaa liikunnan edistämiselle. Löydetyt yhteydet eivät kuitenkaan tarjoa konkreettisia työkaluja, jotka auttaisivat vanhempia, opettajia tai valmentajia lasten kasvatuksessa kohti liikunnallista elämäntapaa. Liikuntakasvattajat tarvitsevat pedagogisiin käytäntöihin istutettua tietoa siitä, miten lapsi saa kokea liikuntatilanteissa sellaisia myönteisiä liikunnallisia ja kehollisia kokemuksia, joiden perus talle liikunnallinen elämäntapa rakentuu (OPH 2014; Pentikäinen ym. 2016). Kasvattajien pitää tietää, miten luodaan liikuntakulttuurinen- ja pedagoginen ympäristö, jossa lapsi kokee itsensä hyväksi liikkujaksi ja luo vahvan suhteen liikuntaan. Liikuntatutkimus on painottunut kvantitatiivisiin menetelmiin ja poikkileikkausaineistoihin (Berg & Piirtola 2014). Jos halutaan löytää kokonaisvaltaisesti liikunnallista elämäntapaa ennakoivia tekijöitä, on sovellettava tutkimusmenetelmiä, joiden avulla voidaan seurata yksilöiden elämänkulkua pidemmällä aikavälillä (Telama ym. 2014; Vanttaja ym. 2014b). Liikunnan kulttuuristen, sosiaalisten ja yksilöllisten merkitysten tavoittamiseksi on tarpeen ottaa käyttöön laadullisen tutkimuksen menetelmiä. Tutkimuksen kohteeksi täytyy ottaa yksilöiden suhde liikuntaan, joka paljastuu heidän liikuntaan liittyvistä kokemuksistaan. (Vanttaja ym. 2014b). On kysyttävä, millaisia ovat kokemuksellisesti tilanteet, jotka luovat lapselle ja nuorelle myönteisen käsityksen itsestään liikkujana ja ohjaavat liikunnalliseen elämäntapaan (Biddle ym. 2011; Haanpää ym. 2012, 43; Pentikäinen ym. 2016)? Liikuntaelämäkerrat kertovat liikunnallisesta kokemusmaailmasta Tarkastelin väitöstutkimuksessani (Kari 2016) luokanopettajaopiskelijoiden liikunnanopettajuuden kehittymistä opettajankoulutuksen aikana. Ensimmäisessä vaiheessa tutkin sitä, millaiset erilaiset liikunnalliset lähtökohdat opiskelijoilla oli opintoja aloittaessaan. Aineisto koostui opiskelijoiden välittömästi opintojensa alussa kirjoittamista liikuntaelämäkerroista (n=57), joissa opiskelijat kävivät syvällisesti läpi kaikkea, mitä he ovat liikunnan parissa kokeneet. Etsin aineistosta erilaisia liikkujatyyppejä erilaisia tyypillisiä tapoja kokea liikuntaa ja kertoa siitä liikuntaelämäkerrassa. Aineistosta tiivistyi seitsemän erillistä liikkujatyyppiä. Viiden vuoden kuluttua haastattelin yhtä opiskelijaa jokaisesta liikkujatyyppiryhmästä ja kartoitin, miten opiskelijat tulkitsivat opettajuuttaan opettajaksi valmistuessaan. Kysyin opiskelijoilta myös sitä, miten he kokivat opiskeluajan muuttaneen suhdetta liikuntaan ja millaisia liikkujia he mielestään opintojen päättyessä olivat. Nuorten ja opettajaksi opiskelevien liikkumiseen liittyvä hienojakoinen kokemuksellinen aines tuli esiin. Oli mahdollista tarkastella, millaiset liikuntaan liittyvät tilanteet tarjoavat myönteisiä liikuntaan Pätevyyden ja osaamisen kokemuksiin ei aina tarvita objektiivisesti todennettua taitoa tai konkreettisesti osoitettua osaamista. Siihen riittää oppijan oma kokemus taitojen edistymisestä ja siitä, että minä olen hyvä. LIIKUNTA & TIEDE 53 5/

3 kiinnittäviä kokemuksia ja millaisten tilanteiden seurauksena liikunnallisuus väistyy lapsen tai nuoren elämänpiiristä. Aineisto antoi mahdollisuuden tarkastella myös, millaiset asiat näyttävät ennustavan sitä, että liikunta on opiskelijalle elämäntapa eikä pelkästään esimerkiksi lapsuuden ja nuoruuden kilpaurheiluharrastus. Osaaminen ja oppiminen lietsovat liikkumaan Liikuntaelämäkertojen tutkimuksellinen luenta osoitti ristiriidattomasti, että liikuntataitojen oppiminen ja liikunnassa kehittyminen ovat myönteisiä kokemuksia. Liikkumaan oppiminen on pienelle lapselle valtavan palkitsevaa niin fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen toimintakykyisyyden lisääntymisen kuin läheisiltä saadun palautteen muodossa (Sääkslahti ym. 2015). Tutkimukseni vahvistaa, että liikunnallisen oppimisen ja kehittymisen kokemukset säilyttävät vahvan myönteisen merkityksensä myöhemmässäkin elämässä. Liikuntataitojen oppiminen synnyttää liikunnallisen pätevyyden kokemuksia, jotka ovat merkityksellisiä liikunnallisen itsetunnon vahvistumisen ja sitä kautta liikunnasta nauttimisen ja siihen kiinnittymisen näkökulmasta. Epäonnistumiset ja osaamattomuuden kokeminen vieroittavat liikunnasta ja tekevät liikuntaan liittyvistä tilanteista hyvin kielteisiä. Rajuimmillaan huonommuuden kokemukset johtavat siihen, että liikunta menettää kaiken myönteisen merkityksensä ja tuntuu jopa rangaistukselta. Liikuntaan kasvattavalle tämä tarkoittaa sitä, että hänen tulee tietoisesti ja pedagogisilla ratkaisuillaan varmistaa, että jokainen liikkuja saa kokea oppimisen ja osaamisen kokemuksia. (Kari 2016, ) Pätevyyden ja osaamisen kokemuksiin ei aina tarvita objektiivisesti todennettua taitoa tai konkreettisesti osoitettua osaamista, vaan siihen riittää oppijan oma kokemus taitojen edistymisestä ja siitä, että minä olen hyvä (Heikinaro-Johansson ym. 2015; Kari 2016, ). Osaamisen kokemukset voivat syntyä pienissä ja arkisissa tilanteissa, joissa lapsi saa myönteistä palautetta tai huomiota liikkumisestaan. Liikunnalliset ydintaidot haltuun Koulun alkaessa lapset alkavat arvioida omaa liikunnallista osaamistaan ja vertailla sitä ikätovereihinsa. Tämän vuoksi on tärkeää, että vanhemmat ja varhaiskasvatuksen henkilökunta huolehtivat, että jokainen lapsi saa harjoitella ja oppia motoristen perustaitojen lisäksi erilaisia liikkumisen ydintaitoja ennen koulun aloittamistaan (Sääkslahti ym. 2015). Näitä taitoja ovat aineistoni perusteella uiminen, voimistelun perusteet, talviliikunta luistellen tai hiihtäen, liikuntaleikkeihin osallistuminen, pallonkäsittelyn perusteet ja pyöräily. Liikuntaelämäkerta-aineistoni osoittaa, että ydintaitojen hallitseminen luo hyvän pohjan pätevyyden kokemuksille vertaisryhmässä koulun alkaessa. Osaamattomuus johtaa liikuntatilanteesta vetäytymiseen ja vähäinen harjoittelu syventää taitoeroa vertaisiin. Jokainen haluaa voittaa ken kestää häviön? Liikunnassa on paljon erityisiä tilanteita ja hetkiä, jotka viestivät lapselle hänen liikunnallisesta pätevyydestään. Liikuntakasvattajien on hyvä tiedostaa ainakin kilpailemisen tuottamien kokemusten moninaisuus, sidos liikunnan, sukupuolen ja ruumiillisuuden välillä, sosiaalisen yhteisön merkitys pätevyyden kokemusten muodostumisessa sekä eri liikkujatyyppien (Kari 2016, 105) liikuntaan liittämät odotukset. Näiden asioiden mahdollisimman tarkalla huomioimisella voidaan lisätä pätevyyden tunteita ja liikunnan kokemista myönteisesti ja siten edistää liikunnalliseen elämäntapaan kasvamista. Liikuntaelämäkerrallinen aineisto osoittaa, että kilpailemisella on oma merkityksensä myönteisten liikuntakokemusten synnyssä. Kilpailut tarjoavat mahdollisuuden kokea kutkuttavaa jännitystä ja mukaan satempaavaa yhteisöllisyyttä. Myös voittaminen tai voittajajoukkueeseen kuuluminen tukee lapsen käsitystä itsestään liikkujana. Liikuntaan kasvattamisen välineenä kilpailemiseen on syytä kuitenkin suhtautua varovaisesti (Soini 2006; Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011; Kujala 2013; Huotari & Palomäki 2015). Liikuntaelämäkerta-aineistoni mukaan kilpailullinen suhtautuminen liikuntaan ja oman osaamisen tai kunnon vertaaminen toisiin liikkujiin aiheutti kielteisiä tuntemuksia jopa heille, jotka kilpailu-, arvi ointi- ja testitilanteissa menestyvät. Menestymisen tavoite voi saada lapsen peittelemään omia heikkoja ominaisuuksiaan. Hyvin kielteistä on, jos voittaminen ja liikunnasta nauttiminen kietoutuvat niin tiukasti yhteen, että kun voittamisen mahdollisuus katoaa, myös ilo ja merkityksellisyys katoavat liikkumisesta. Liikuntaelämäkerta-aineistossani tämä näkyy esimerkiksi siten, että liikunnan määrä ja osallistuminen liikuntaan vähenevät samaan tahtiin, kuin odotettavissa oleva menestymisen tai voittamisen mahdollisuus pienenevät. Kilpailuja toteuttaessaan liikuntaan kasvattavan tehtävä on aktiivisesti ja tietoisesti kiertää ja hallita Koululiikunta tarjoaa kokemuksellisesti mielekästä sisältöä erityisesti kilpailija- ja uurastaja-tyypeille. 24 LIIKUNTA & TIEDE 53 5/ 2016

4 kilpailuun liittyviä kielteisiä ilmiöitä. Ohjaajan tehtävä on huolehtia siitä, ettei kukaan joudu toistuvasti tilanteeseen, jossa usko omaan liikunnalliseen pätevyyteen kolhiutuu. Sukupuolisensitiivisyyttä liikuntakasvatukseen Sukupuolella on edelleen merkitystä sille, miten liikuntaa koetaan, millaisena liikuntatilanteet yksilölle näyttäytyvät tai miten ne heille esitetään. Kyse ei ole näkyvistä rajoituksista tai säännöistä, vaan ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja toimissa syntyvistä todellisuuden kuvauksista, jotka vaikuttavat niin poikien kuin tyttöjenkin liikkumiseen. Kysymys on paljolti stereotyyppisestä ajattelusta. Odotamme tyttöjen ja poikien ruumiillisuudelta erilaisia asioita: pojilta voimaa ja vahvuutta, tytöiltä puolestaan pienempää ruumiin kokoa ja liikkeiden ilmaisullisuutta (Berg 2010, ). Ruumiillisuus, sukupuoli ja liikunta liittyvät tiiviisti toisiinsa ja siksi liikunnan ja urheilun alueella sukupuoleen liittyvä stereotyyppinen ajattelu on säilynyt vahvana (Tiihonen 2002). Tämä näkyy esimerkiksi Perusopetuksen liikunnanopetuksen arviointiraportissa (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011, 81), josta käy ilmi, että tyttöjen ja poikien koululiikunnan lajivalikoimassa on eroja. Lisäksi yksi koululiikunnassa epämiellyttäväksi koettu asia on miesopettajien ja poikaoppilaiden tyttöjen liikuntataitoihin kohdistama vähättely. Pojat pelaavat paremmin -asenne kuului myös opiskelijoiden liikuntaelämäkerroissa. Monella kirjoittajalla se näkyi tarpeena korostaa omaa liikunnallista pätevyyttään astumalla ulos tyttöydestään tai ainakin laajentamalla sukupuolensa rajoja: Olin oikea poikatyttö. Miesopiskelijoita puolestaan mietityttää oman kehon miehisyys ja urheilullisuus. Halu täyttää mieheyden mitat saavat heidät tavoittelemaan kuntosalilla tiukkaa urheilijan vartaloa tai toteamaan, että lihaksikkuudesta olisi hyötyä puolison hankinnassa. Aineistosta kävi ilmi, että sukupuolisidonnainen stereotyyppinen ruumiinkuva voi tuottaa tunteen siitä, että oma keho ei täytä liikunnan ja urheilun vaatimuksia. Kirjoittajat kertovat olleensa liikkujina vääränlaisia; tytöt pulleita, tukevia, hieman ylipainoisia tai kömpelöitä ja pojat pienikokoisia ja ujoja. Aiempi tutkimus osoittaa, että opettajan sukupuoleen ja ruumiillisuuteen viittaavat kommentoinnit jättävät herkästi oppilaaseen vahvan kielteisen muistijäljen (Palomäki & Heikinaro-Johansson 2011, 81). Liikuntaan kasvattavalla on siis suuri vastuu siitä, millaisen kuvan hänen ohjattavansa saavat itsestään ruumiillisesti ja liikkujina. Pidänkin tärkeänä, että oppilaiden myönteinen suhtautuminen omaan kehoon on nostettu yhdeksi tavoitteeksi uudessa liikunnan opetussuunnitelmassa (OPH 2014) Tähtipelaaja huomion keskipisteessä Tutkimukseni muistuttaa muutamista liikunnan ja urheilun arkisista ja tutuista tilanteista, joita voi tietoisesti käyttää hyväkseen silloin, kun liikuntakasvattaja haluaa tarjota pätevyyden kokemuksia liikuntaan osallistuville. Kannattaa muistaa, että urheilussa rakastetaan maalintekijöitä. Säätelemällä sitä, kuka tekee joukkueelle pisteitä tai maaleja, on mahdollista vaikuttaa pätevyyden kokemusten jakautumiseen liikkujaryhmässä. Myös se, että pääsee mukaan liikkujan omasta näkökulmasta arvostettuun joukkueeseen, kuten vanhempien lasten peleihin tai aikuisten peleihin tuottaa liikkujalle myönteisiä tuntemuksia omasta osaamisestaan. Lisäksi koululiikunnan edustustehtävät tai liikunnallisissa esityksissä tai tapahtumissa mukana oleminen vahvistavat osallistujan liikunnallista itsetuntoa. Liikuntaelämäkerta-aineiston perusteella voi todeta, että fyysisesti haastavan tehtävän kuten vaelluksen suorittaminen antaa pätevyyden tunteita. Lisäksi liikunnan ohjaamisella ja järjestämisellä muille on tärkeä merkitys liikunnallisen itsetunnon vahvistamisessa. Samalla se tukee myös lasten osallisuutta ja nähdyksi tulemista. Aineistossa on useita esimerkkejä siitä, että oman ruumiin elinvoimaisuuden ja mahdollisuuksien tunteminen tuottaa myönteisisä kokemuksia. Liikuntakasvattajan on myös hyvä opettaa ohjattaviaan siihenkin tosiasiaan, ettei liikkuminen aina tunnu vain huikealle tai erityisen hyvälle. Liikunnalliseen elämäntapaan kasvamiseen kuuluu sekin, että oppii suhtautumaan liikuntaan, ainakin toisinaan, uurastajamaisesti suorittaen. Tällöin myönteinen kokemus itsestä liikkujana on tarjolla liikunnan jälkeen. Liikkuja voi olla tyytyväinen saavutukseensa ja usein myös mukavaan fyysiseen olotilaansa. Liikunnan elämyksellinen monipuolisuus Myönteinen, vahva ja yksilöä liikuttava suhde liikuntaan näyttää syntyvän oppimisen ja pätevyyden kokemusten lisäksi liikunnallisen elämysmaailman laajuudesta ja moninaisuudesta. Tämä vahvistaa Kosken ja Tähtisen (2005) tutkimustuloksen siitä, että yksilön liikuntaan liittämien merkitysten määrä on myönteisesti yhteydessä hänen liikunta-aktiivisuuteensa. Opiskelijat, jotka kertovat liikkuvansa paljon ja pitävät liikuntaa elämäntapanaan, kirjoittavat hyvin monipuolisesti siitä, mitä kaikkea myönteistä he ovat liikunnan parissa kokeneet. Opiskelijat kuvaavat sitä, miten he kuuntelevat itseään ja nauttivat liikunnan ruumiiseen tuottamasta tunteesta. Heitä liikuttaa liikkumisen flow, mutta myös halu pitää itsensä kunnossa ja ahkeruus lähteä liikkumaan silloinkin, kun se ei etukäteen suuresti houkuttele. Lisäk si nämä elämäntapaliikkujat kertovat luonnossa liikkumisesta, leikin ja yhteisöllisyyden kokemisesta liikunnassa ja siitä, kuinka he tuottavat liikuntaa muille tai penkkiurheilevat. Elämäntapaliikkujat kuvaavat myös sitä, miten liikunta on kasvattanut heitä ihmisenä ja antanut heille henkistä vahvuutta ja rohkeutta toteuttaa haaveitaan. Tulkitsen näiden opiskelijoiden liikuntaelämäkerroista, että liikunnalliseen elämäntapaan kasvaminen tapahtuu elämyksellisesti monipuolisen liikunnan avulla. LIIKUNTA & TIEDE 53 5/

5 Toinen tärkeä tulos oli, että ihmiset haluavat liikunnasta erilaisia asioita. Löysin liikuntaelämäkertaaineistostani seitsemän erilaista liikkujatyyppiä, joista jokainen haluaa ja odottaa liikunnalta eri asioita. Herääkin huoli, miten hyvin tarjolla oleva liikuntakulttuuri ja erityisesti lapsia liikunnalliseen elämäntapaan kannustava varhaiskasvatuksen, koulun ja urheiluseurojen tarjoama vapaa-ajan liikunta huomioi erilaiset liikkujatyypit. Liikunnanopettajakokemukseni ja väitöstutkimukseni mukaan koululiikunta tarjoaa kokemuksellisesti mielekästä sisältöä erityisesti kilpailija- ja uurastaja-tyypeille. Tutkimukseni tärkeänä liikuntapedagogisena johtopäätöksenäni pidänkin sitä, että liikuntatarjontaa tulisi kehittää palvelemaan entistä tietoisemmin eri liikkujatyyppien tarpeita. Liikuntakasvatuksessa tulee sisältöjen monipuolisuuden lisäksi huomioida elämyksellinen monipuolisuus. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että varhaiskasvatuksen ja koululiikunnan sisältöjen suunnittelussa tulee lajien, taitojen ja liikuntamuotojen oppimisen ja opettamisen rinnalla miettiä sitä, millaisen liikunnallisen kokemusmaailman liikunta oppilaille tarjoaa. Vaatimus liikunnanopetuksen monipuolisuudesta ei siis ole pelkästään harjoiteltavien liikuntataitojen ja -ominaisuuksien monipuolisuutta, vaan kokemuksellista monipuolisuutta JAANA KARI, LitT Erityisasiantuntija Aikuis- ja täydennyskoulutuspalvelut AIKOPA Kajaanin ammattikorkeakoulu Oulun yliopisto Sähköposti: Kirjoittajan väitöskirja Hyvä opettaja. Luokan opettajaopiskelijat liikuntakokemustensa ja opetta juutensa tulkitsijoina tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa LÄHTEET: Berg, P Ryhmärajoja ja hierarkioita: etnografinen tutkimus peruskoulun yläasteen liikunnanopetuksesta. Helsingin yliopisto. Sosiaalipsykologisia tutkimuksia 22. Berg, P. & Piirtola, M Lasten ja nuorten liikuntatutkimus Suomessa - tutkimuskatsaus Helsinki: Liikuntatieteellinen Seura ry. lts-lasten_ja_nuorten_liikuntatutkimus_suomessa_www.pdf Biddle, S. J. H., Atkin, A. J., Cavil, N. & Foster, C Correlates of physical activity in youth: a review of quantitative systematic reviews. International Review of Sport and Exercise Psychology 4(1), Haanpää, L., Af Ursin P. & Matarma, T Kouluikäisten liikuntasuhde luupin alla - kyselytutkimus 6.- ja 9.-luokkalaisille. Turun yliopisto. Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksen julkaisuja 3/2012. Heikinaro-Johansson, P., Tammelin, T., Palomäki, S., Lyyra, N. & Haapala, H Laadukas liikunnanopetus on osa aktiivista ja viihtyisää koulupäivää. Liikunta & Tiede 50(2 3), Huotari, P. & Palomäki S Nuorten kunto ja toimintakyky: Mistä lääkkeet kuntoerojen kasvun hillitsemiseen? Liikunta & Tiede 52(1), 4 9. Kari, J Luokanopettajaopiskelijat liikuntakokemustensa ja opettajuutensa tulkitsijoina. Jyväskylän yliopisto. Studies in Sport, Physical Education and Health 233. Koski, P. & Tähtinen, J Liikunnan merkitykset nuoruudessa. Nuorisotutkimus (23)1, Koski, P. & Zacheus, T Physical Activity Relationship during the Lifespan. Teoksessa J. Kivirauma & A. Jauhiainen & P. Seppänen & T. Kaunisto (toim.) Koulutuksen yhteiskunnallinen ymmärrys Social Perspectives on Education. Suomen Kasvatustieteellinen Seura. Kasvatusalan tutkimuksia 59, Kujala, T Kertomuksia koululiikunnasta - Suorittamisesta yhdenvertaisuuteen. Liikunta & Tiede 50(1), Nupponen, H., Penttinen, S., Pehkonen, M., Kalari, J. & Palosaari, A-M Koululiikunnan vaikuttavuustutkimus. Lähtökohdat, menetelmät ja aineiston kuvaus. Turku: Turun yliopisto. OPH Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet Tampere: Opetushallitus. Palomäki, S. & Heikinaro-Johansson, P Liikunnan oppimistulosten seuranta-arviointi perusopetuksessa Koulutuksen seurantaraportit 2011:4. Opetushallitus. Pentikäinen, S., Heikinaro-Johansson, P. & Palomäki, S Koulukiikuntaan kielteisesti ja myönteisesti suhtautuvat oppilaat. Erilaisten oppilastekijöiden yhteyksiä koululiikuntaan suhtautumiseen yhdeksäsluokkalaisilla. Liikunta & Tiede 53(4), Soini, M Motivaatioilmaston yhteys yhdeksäsluokkalaisten fyysiseen aktiivisuuteen ja viihtymiseen koulun liikuntatunneilla. Jyväskylän yliopisto. Studies in Sport, Physical Education and Health 120. Sääkslahti, A., Soini, A., Iivonen, S., Laukkanen, A. & Mehtälä, A Lasten laatuista liikuntaa. Liikunta & Tiede 52(2 3), Telama, R., Hirvensalo, M. & Yang, X Liikunnallisen elämäntavan eväät alkavat rakentua varhain lapsuudessa. Liikunta & Tiede, 51(1), 4 9. Tiihonen, A Ruumiista miestä, tarinasta tulkintaa: oikeita miehiä ja urheilijoita? Jyväskylä: LIKES. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 134. Vanttaja, M., Koski, P., Zacheus, T., Tähtinen, J. & Nevalainen, A. 2014a. Liikunta tullut mukaan monen nuoren aikuisen elämään. Liikunta & Tiede 51(4), Vanttaja, M., Koski, P., Zacheus, T., Tähtinen, J. & Nevalainen, A. 2014b. Liikuntasuhteen muotoutumisen ja muutosten tutkimus monin eri menetelmin ja aineistoin kohti kokonaiskuvaa. Liikunta & Tiede 51(4), Wallinheimo, S. & Paajanen, M Ennakoinnin painoarvo kasvaa. Liikunta ja Tiede 53(4), Yang, X., Telama, R., Hirvensalo, M., Tammelin, T., Viikari, J. & Raitakari, O Active commuting from youth to adulthood and as a predictor of physical activity in early midlife: the young Finns study. Preventive Medicine. DOI: /j.ypmed Sähköinen versio julkaistu lokakuussa LIIKUNTA & TIEDE 53 5/ 2016