Maakunnallinen eläinlääkäripäivystysselvitys Keski-Suomessa

Transkriptio

1 Maakunnallinen eläinlääkäripäivystysselvitys Keski-Suomessa KESKI-SUOMEN LIITTO Julkaisu B 163 ISBN Sähk. ISBN ISSN

2

3 MAAKUNNALLINEN ELÄINLÄÄKÄRIPÄIVYSTYSSELVITYS KESKI-SUOMESSA Loppuraportti Projektisuunnittelija Leena Kiuru Keski-Suomen liitto Julkaisija Keski-Suomen liitto Sepänkatu 4, Jyväskylä puhelin Kotisivu internetissä Yhteydet henkilökuntaan Painos 200 kpl Taitto Juuso Huhtala Painopaikka Kopijyvä Oy Julkaisu B 163 ISBN ISBN (sähköinen versio) ISSN

4 SISÄLLYS Tiivistelmä Selvityksen tausta ja toteuttaminen Eläinlääkintähuoltolain uudistus ja kuntien velvoitteet Lakiluonnoksen sisältö Peruseläinlääkäripalvelu (11 ) Kiireellinen eläinlääkärinapu (12 ) Peruseläinlääkäripalvelun ja kiireellisen eläinlääkärinavun saatavuus (13 ) Kotieläimen kiireellinen jatkohoito (14 ) Eläinlääkintähuollon toimintaympäristö Keski-Suomessa Keski-Suomen maakunta, seutukunnat ja kunnat Kuntien eläinlääkintähuollon toimintayksiköt nyt ja tulevaisuudessa Kunnaneläinlääkärit ja kotieläintilat Keski-Suomessa Eläinlääkäripäivystyksen nykytila Keski-Suomessa Nykyiset päivystyspiirit ja niiden toimivuus Päivystyksen järjestämisen ongelmakohdat Kunnanjohtajakysely Vastaajat ja kyselyn sisältö Tulokset Tulosten esittely kunnanjohtajakokouksessa Eläinlääkärikysely Vastaajat Eläinlääkäripäivystyksen prioriteetit Eläinlääkäripäivystys toiminta-alueittain Päivystystyön tekeminen, työssä jaksaminen ja eläinlääkäreiden sijaisjärjestelyt Pieneläinpäivystyksen järjestäminen Keski-Suomessa Tuotantoeläinpäivystyksen järjestäminen Keski-Suomessa Eläinlääkintähuoltolain luonnokseen sisältyvien uusien velvoitteiden järjestäminen Keskitetty puhelinpalvelu (nk. call center) Lemmikkien ja hevosten päivystysaikaiset jatkohoitopaikat Eläinlääkäripäivystyksen kustannukset ja kustannustenjako Eläinlääkäripäivystysten organisointi nyt ja tulevaisuudessa Muita ajatuksia eläinlääkäripäivystyksen järjestämiseen liittyen Eläinlääkäreiden ja eläinlääkintähuollon erityisasiantuntijoiden haastattelut Haastateltavat Uuden päivystysalueen ja -piirien muodostaminen Keski-Suomeen Uuden eläinlääkintähuoltolain luonnoksessa esitetyt uudet velvoitteet kunnille Eriytetty pien- ja suureläinpäivystys Call center Jatkohoitopaikat Kustannustenjako Uuden päivystysmallin kustannusvaikutukset kunnille ja eläinten omistajille Kustannukset ja niiden jakaminen Kustannusvaikutukset kunnille Kustannusvaikutukset eläinten omistajille... 45

5 9. Ehdotus maakunnallisen eläinlääkäripäivystyksen järjestämiseksi Keski-Suomessa...47 I UUSI MAAKUNNALLINEN PÄIVYSTYSALUE, SUURELÄINPÄIVYSTYSPIIRIT JA ALUEEN YHTEINEN PIENELÄINPÄIVYSTYS II PIEN- JA SUURELÄINPÄIVYSTYS II a Pieneläinpäivystys II b Suureläinpäivystys III KESKITETTY PUHELINPALVELU (NK. CALL CENTER) IV ELÄINLÄÄKÄRIPÄIVYSTYKSEN JÄRJESTÄMISEN KUSTANNUKSET JA NIIDEN JAKAMINEN PÄIVYSTYSALUEEN KUNTIEN KESKEN V KUNTIEN PÄÄTÖKSET MAAKUNNALLISEN ELÄINLÄÄKÄRIPÄIVYSTYKSEN JA YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON YHTEISTOIMINNAN KÄYNNISTÄMISEKSI Lähteet...57 Liitteet...59 Liite 1. Eläinlääkintähuoltolain luonnos (luku 4 ja osa luvusta 5) Liite 2. Kuntaliiton eriävä mielipide eläinlääkintähuoltotyöryhmän muistiosta Liite 3. Keski-Suomen kunnaneläinlääkäripäivystyksen tilanne Liite 4. Kysely kunnanjohtajille Liite 5. Kysely eläinlääkäreille ja terveysvalvonnan johtajille Liite 6. Eläinlääkintähuollon kustannukset Keski-Suomessa toimintayksiköittäin vuonna

6 Tiivistelmä Työssä on selvitetty eläinlääkäripäivystyksen nykytilaa, eläinlääkintähuoltolain uudistuksen myötä tulevia muutostarpeita ja päivystyksen organisoimista tulevaisuudessa Keski-Suomen maakunnan alueella. Selvityksen päätavoitteena oli tuottaa Keski-Suomen kunnille ehdotus toimivaksi ja valmisteilla olevan lain mukaiseksi eläinlääkäripäivystysmalliksi. Uuden lain on määrä tulla voimaan Työ on toteutettu kokoamalla tietoa mm. kunnanjohtajille, eläinlääkäreille ja terveysvalvonnan johtajille suunnatuin kyselyin sekä päivystykseen osallistuvien kunnaneläinlääkäreiden, muutamien päälliköiden ja erikoisasiantuntijoiden haastatteluin. Nykytilanteen selvittämisen lisäksi on kartoitettu näkemyksiä siitä, miten kunnille lakiuudistuksen myötä tulossa olevat uudet velvoitteet kuten maakunnallinen päivystysalue, eriytetty pien- ja suureläinpäivystys ja keskitetty päivystyspuhelinpalvelu voitaisiin järjestää, ja miten niiden järjestämisestä aiheutuvat kustannukset tulisi jakaa kuntien kesken. Vastaajien näkemykset hajosivat melko paljon monissa kysymyksissä, eikä niiden pohjalta ole johdettavissa yhtä kaikkien osapuolten (kunnat, eläinlääkärit ja asiakkaat) kannalta parasta toteuttamismallia. Maakunnallisen pieneläinpäivystyksen toteuttaminen on tarkoituksenmukaisinta antaa suurimman palvelun tarvitsijan, Jyväskylän, hoidettavaksi; eri palvelujen tuotantomalleja ja niiden kustannuksia tulee selvittää tarkemmin. Keski- Suomi olisi toiminnallisesti yhtä päivystysaluetta, jolloin kaikilla suureläinpäivystäjillä olisi yhtäläinen oikeus toimia kaikissa alueen kunnissa. Suureläinpäivystyksen toteuttamisvastuu voitaisiin antaa joko tuleville ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueille alueittain tai yhdelle taholle, joka hoitaisi päivystysten organisoinnin koko maakunnassa. Yhteistoiminta-alueilla järjestämisvastuussa olisivat niiden johtajat tai vastaavat eläinlääkärit. Yhden organisaation hoitama päivystys edellyttäisi yhteistoiminnan johtajaa, joka vastaisi päivystysten koordinoinnista sekä henkilöstö- ja taloushallinnosta. Organisointi tulee edellyttämään työntekijöiden hyvää yhteistyötä, ja siinä tulee ottaa huomioon työntekijöiden vahva ammattitaito ja autonomisuus. Päivystyksen järjestämiskustannukset olisi oikeudenmukaisinta jakaa suoritepohjaisesti sekä pien- että suureläinpäivystyksen osalta. Selvityksen perusteella ehdotetaan kuntien tekevän seuraavia periaatepäätöksiä ja toimenpiteitä: 1. Kuntien tulisi mahdollisimman nopeasti tehdä periaatepäätökset maakunnallisen eläinlääkäripäivystysuudistuksen valmistelun ja toimeenpanon jatkamisesta tämän selvityksen pohjalta. Selvityksen sisältämiä toimenpideehdotuksia tulisi pyrkiä toteuttamaan mahdollisimman nopeasti eläinlääkäripäivystyksen järjestämiseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Kuntien tulisi sopia ja resursoida toimenpiteiden valmistelu- ja toteuttamisvastuut yhdessä. 2. Kuntien tulisi mahdollisimman nopeasti tehdä periaatepäätökset ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden muodostamisesta. 3. Pohjoisen ja itäisen Keski-Suomen kuntien tulisi hakea ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminnan käynnistämiseen tarkoitettua valtion (MMM/STM) rahoitusta keväällä Rahat tullaan suuntaamaan eläinlääkintähuollon järjestämiseen keskittyviin hankkeisiin. Edellytyksenä rahoituksen myöntämiselle on, että yhteistoimintaan osallistuvat kunnat ovat tehneet periaatepäätöksen ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen muodostamisesta. Hakemuksessa tulisi vedota alueen akuutteihin päivystysongelmiin sekä tämän selvityksen tuloksiin ja toimenpide-ehdotuksiin; tämän selvitysraportin voi laittaa rahoitushakemuksen liitteeksi.

7 4. Maakunnallinen eläinlääkäripäivystys tulisi aloittaa , jolloin uusi eläinlääkintähuoltolaki tulee voimaan ja Keski-Suomessa toteutuu useita kuntaliitoksia. Myös kaikkien ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintaalueiden olisi hyvä aloittaa toimintansa samaan aikaan. 5. Eläinlääkäripäivystysuudistuksen valmistelu ja toimeenpano edellyttävät jatkoneuvotteluja kuntien, eläinlääkäreiden ja sidosryhmien kesken. Eri toimijoiden yhteinen uuden päivystysjärjestelmän suunnitteluseminaari olisi hyödyllinen eri näkökulmien esiin tuomiseksi. Ennen lopullista päätöksentekoa tulee myös selvittää päivystysjärjestelmän kustannukset.

8 1. Selvityksen tausta ja toteuttaminen Päivystykseen osallistuvien eläinlääkäreiden määrä on viimeisen vuoden aikana vähentynyt merkittävästi Keski-Suomessa sekä useiden avoimina olevien kunnaneläinlääkärin virkojen että pieneläinpäivystäjien vähenemisen vuoksi. Lakisääteisen päivystyksen järjestäminen vähentyneillä työntekijäresursseilla on aiheuttanut työssä olevien eläinlääkäreiden työsidonnaisuuden lisääntymistä ja työntekijöiden uupumista. Jyväskylän päivystyspiirin eläinlääkärit ovat lähettäneet alueen kunnille ja kuntayhtymille kaksi kirjallista kannanottoa ( ja ), joissa vaaditaan kunnilta nopeita toimenpiteitä, joiden avulla turvataan eläinlääkäreiden työssä jaksaminen ja korjataan kuntien välinen vääristymä päivystysten järjestämisessä. Eläinlääkäreiden keväällä 2007 esittämät vaatimukset työnantajakunnilleen ovat erillisen tuotanto- ja lemmikkieläinpäivystyksen järjestäminen, päivystysvuoro korkeintaan joka neljäs viikonloppu sekä maksullinen päivystyspuhelin. Keski-Suomen kunnallisjohtajien pitämässä kokouksessa sovittiin maakuntatasoisen eläinlääkäripäivystyksen järjestelyihin liittyvän selvityksen toteuttamisesta vuoden 2007 loppuun mennessä em. akuuttien päivystysongelmien ratkaisemiseksi. Asian jatkotoimet osoitettiin Keski- Suomen liitolle huhtikuussa pidetyssä jatkoneuvottelussa. Selvityksen päätavoitteena on tuottaa Keski-Suomen kunnille ehdotus toimivaksi ja uuden eläinlääkintähuoltolain mukaiseksi eläinlääkäripäivystysmalliksi. Uuden lain on määrä tulla voimaan Myös Länsi-Suomen läänissä vuonna 2006 tehdyssä peruspalvelujen arvioinnissa ehdotettiin, että kuntien olisi yhteistyössä selvitettävä maakuntapohjaisen kunnaneläinlääkäripäivystyksen järjestämistä. Selvityksessä olisi huomioitava valmisteilla oleva eläinlääkintähuoltolaki, ympäristöterveydenhuollon seudullistamisen periaatteet sekä pieneläinpäivystyksen eriyttäminen hyötyeläinpäivystyksestä. Kuntien olisi yhteistyössä selvitettävä myös eläinlääkärivastaanottojen yhdistämistä usean eläinlääkärin toimipaikoiksi, mikä mahdollistaisi erikoistumisen ja työnjaon. Selvitys olisi tehtävä kuntien palvelurakenneuudistuksen pohjalta syntymässä olevilla ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueilla. (Länsi- Suomen lääninhallitus 2007) Selvityksen suunnitteli ja toteutti Keski-Suomen liiton palkkaamana projektisuunnittelijana FM Leena Kiuru välisenä aikana. Työtä ohjasi työryhmä, jonka muodostivat läänineläinlääkäri Markku Tikkanen Länsi-Suomen lääninhallituksesta, kaupunginjohtaja Timo Louna Keuruulta, kaupunginjohtaja Hannu Pirkola Saarijärveltä, eläinlääkäri Marja-Liisa Vihavainen Äänekoskelta, johtava hygieenikko Jouko Ridell Jyväskylästä ja suunnittelujohtaja Hannu Korhonen Keski-Suomen liitosta sekä varajäseninä vastaava eläinlääkäri Kirsti Sipponen Korpilahden- Muuramen terveydenhuollon kuntayhtymästä ja terveysvalvonnan johtaja, kaupungineläinlääkäri Jukka Kuusisto Keuruulta. Ryhmän puheenjohtajana toimi läänineläinlääkäri Markku Tikkanen ja sihteerinä projektisuunnittelija Leena Kiuru. Ryhmä kokoontui kaksi kertaa: ja Selvityshanketta ja kyselyjen tuloksia esiteltiin lisäksi Jyväskylässä pidetyssä kunnanjohtajakokouksessa.

9 2. Eläinlääkintähuoltolain uudistus ja kuntien velvoitteet 2.1 Lakiluonnoksen sisältö Kunnan tulee voimassa olevan eläinlääkintähuoltolain (685/1990) perusteella huolehtia, että sen alueella on saatavissa riittävät peruseläinlääkäripalvelut hyötyeläimiä varten sekä tarpeelliset palvelut muiden kotieläinten sairauksien hoitamista ja terveydenhoitopalvelujen antamista varten. Eläinlääkäripalveluja on oltava saatavilla myös arki-iltaisin, viikonloppuisin ja juhlapyhinä eli nk. päivystysaikaan. Päivystykset järjestetään nykyisin muutaman kunnan kokoisilla vapaaehtoisiin järjestelyihin perustuvilla päivystysalueilla. Päivystysaikaan hoidetaan vain äkillisiä sairastapauksia. Kunnallisen eläinlääkintähuollon ei tarvitse kattaa erikoiseläinlääkäritasoisia palveluja. Eläinlääkäripalveluja tarjoavat kuntien lisäksi yksityiset eläinlääkärit ja eläinlääkäriasemat, mutta niillä ei ole päivystysvelvoitetta. Eläinlääkintähuoltoa ohjaa ja valvoo keskushallinnon viranomaisena Elintarviketurvallisuusvirasto, alueellisina viranomaisina toimivat lääninhallitukset. Eläinlääkintähuoltolaki on uudistumassa lähivuosina. Uuden lain tarkoituksena (1 ) on varmistaa kuntien järjestämien eläinlääkäripalvelujen saatavuus ja laatu, muiden eläinlääkäripalvelujen valvonta sekä elintarvikkeiden turvallisuuden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonta kunnissa (Maa- ja metsätalousministeriö 2007a). Lakia valmistellut työryhmä luovutti uuden lain luonnoksen sisältävän raporttinsa maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle (Maa- ja metsätalousministeriö 2007b). Lakiesitys annetaan eduskunnalle syysistuntokauden 2007 aikana. Uusi laki tulee voimaan Lakiluonnoksen mukaan kunnan järjestämät perustason eläinlääkäripalvelut olisivat samantasoisia kaikille kotieläimille (Liite 1). Kuntien eläinlääkäripäivystys ja siihen kuuluva päivystyspiirien määrittely järjestettäisiin kuntien yhteistyönä vähintään yhden maakunnan kokoisella päivystysalueella. Päivystysalueella yhteydenotot tulisi keskittää yhteen paikkaan (nk. call centeriin ), ja lemmikkejä ja tuotantoeläimiä varten tulisi olla erilliset päivystysjärjestelmät. Kuntien tulisi järjestää perustason eläinlääkäripalvelun lisäksi mahdollisuus toimittaa lemmikkieläimet ja hevoset eläinlääkärin lähetteellä jatkohoitoon, jos niille tarvitaan kiireellistä erikoishoitoa. Kunta voisi järjestää jatkohoitomahdollisuuden esimerkiksi tekemällä sopimuksen potilaiden hoitoon pääsystä erikoishoitoa antavan klinikan kanssa. Eläinlääkintähuoltolain luonnoksen (7 ) mukaan kunnan tulee huolehtia alueellaan eläinlääkäripalvelujen järjestämisestä sekä elintarvikkeiden turvallisuuden valvonnan ja kunnaneläinlääkärille säädettyjen tehtävien hoidon järjestämisestä. Kunnassa nämä tehtävät hoitaa kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin. Kunta voi sopia toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa, että kunnalle säädetty tehtävä, jossa toimivalta kuuluu tai voidaan siirtää viranhaltijalle, annetaan virkavastuulla toisen kunnan tai kuntayhtymän viranhaltijan hoidettavaksi. Kuntayhtymä voi tehdä edellä tarkoitetun sopimuksen, jos siihen on kuntayhtymän jäsenkuntien suostumus. Uuden eläinlääkintähuoltolain myötä kunnille tulee velvollisuus järjestää eläinlääkintähuolto valtioneuvoston antaman elintarvikevalvonnan kehittämistä koskevan periaatepäätöksen (Maa- ja metsätalousministeriö 2003) mukaisilla ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueilla. Yhteistoiminta-aluetta muodostettaessa tulee ottaa huomioon nk. PARAS-puitelain 5 :n 2 momentissa mainitut periaatteet. Kunnat voivat sopia, että yhteistoiminta-alueen tehtävät annetaan kuntalain (365/1995) 76 :n 2 momentin mukaisesti alueen yhden kunnan hoidettavaksi, jolloin tehtävien hoitamista varten perustetaan kuntalain 77 :ssä tarkoitettu alueen kuntien yhteinen toimi-

10 elin (nk. isäntäkuntamalli) tai että yhteistoimintaalueen tehtävät hoitaa kuntayhtymä. Puitelain 6 :n mukaisella laajaa väestöpohjaa (yli asukasta) edellyttäviä palveluja järjestävällä kuntayhtymällä tarkoitetaan erikoissairaanhoitolain 7 :ssä lueteltuja kuntayhtymiä (sairaanhoitopiirejä). Ympäristöterveydenhuolto (mukaan lukien eläinlääkintähuolto) voidaan lain mukaan liittää 6 :n mukaiseen kuntayhtymään. Valtioneuvoston asetuksessa kunta- ja palvelurakenneuudistusta koskevien tietojen toimittamisesta (173/2007) kuntia on pyydetty toimittamaan mennessä tiedot siitä, miten ympäristöterveydenhuolto on tarkoitus järjestää (3 3 kohta). (Hartikainen 2007a) Suomen Kuntaliitto on jättänyt lakityöryhmän raporttiin eriävän mielipiteen (Liite 2). Sen mukaan peruseläinlääkäripalvelut tulisi järjestää kunnissa ensisijaisesti hyötyeläimiä varten. Kuntaliitto vastustaa lisäksi jatkohoitopalveluiden takaamisen antamista kuntien tehtäväksi sekä vaatii valtion korvauksen perusteiden määrittelyä siten, että kuntien todelliset kustannukset korvataan täysimääräisinä. Lakiluonnoksesta annetuissa viranomais- ja sidosryhmälausunnoissa (yhteensä 25) on lisäksi muita uuteen lakiin mahdollisesti vaikuttavia asioita, eikä lakiesityksen lopullinen sisältömuoto ole tiedossa vielä tätä selvitystä tehtäessä. 2.2 Peruseläinlääkäripalvelu (11 ) Kunnan on huolehdittava arkipäivisin virka-aikana peruseläinlääkäripalvelun järjestämisestä kunnan asukkaiden pitämiä kotieläimiä varten ja sellaisia kunnan alueella pidettäviä kotieläimiä varten, joille annettava eläinlääkäripalvelu edellyttää eläinlääkärin käyntiä eläinten pitopaikassa. Kuntaliiton eriävä mielipide saattaa vaikuttaa lakiesitykseen tuleviin lopullisiin sanamuotoihin. Kunnan on huolehdittava peruseläinlääkäripalvelun järjestämisestä myös elintarviketuotantoa varten pidettyjen kotieläinten terveydenhuoltoa varten valtakunnallisten terveydenhuolto-ohjelmien mukaisesti. Terveydenhuoltoon kuuluva peruseläinlääkäripalvelu perustuu eläimen omistajan tai haltijan ja eläinlääkärin väliseen sopimukseen säännöllisistä eläinlääkärin käynneistä ja toimenpiteistä eläintenpitoyksikön kaikkien eläinten terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi ja edistämiseksi, eläintenpitoyksikön taloudellisen tuloksen parantamiseksi sekä eläimistä saatavien elintarvikkeiden turvallisuuden ja laadun edistämiseksi. Valtakunnallisella terveydenhuolto-ohjelmalla tarkoitetaan palvelua, joka kaikilla ohjelmassa tarkoitettujen kotieläinten omistajilla on mahdollisuus hankkia samansisältöisenä ja jonka hankkiminen on omistajille vapaaehtoista. Ohjelmaan kuuluu myös tietojärjestelmä, jonka avulla sen toteutumista seurataan. Maa- ja metsätalousministeriö nimeää päätöksellään valtakunnalliset terveydenhuolto-ohjelmat, joita varten kunnan on järjestettävä peruseläinlääkäripalvelut. 2.3 Kiireellinen eläinlääkärinapu (12 ) Maa- ja metsätalousministeriö toteutti vuonna 2005 eläinlääkäripäivystyksiä koskevan kyselyn Etelä-Suomen, Itä-Suomen, Lapin, Länsi-Suomen ja Oulun läänien alueilla. Kyselyn tulokset osoittivat, että päivystys on tarpeen sekä lemmikki- ja tuotantoeläimille että hevosille. Toisaalta tulokset osoittivat myös, että päivystykset voitaisiin hoitaa vähäisemmillä resursseilla kuin nykyään. Päivystyksiin on nykyisin sidottu liian paljon resursseja kysyntään nähden, minkä vuoksi päivystysjärjestelmän ylläpitämistä voitaisiin keventää organisoimalla se toisin. Uudelleenorganisoinnissa tulee ottaa huomioon maantieteelliset etäisyydet, sitä ei voida järjestää pelkästään päivystystapausten lukumäärän perusteella. Päivystysselvitys liittyi eläinlääkintähuoltotyöryhmän työhön; ryhmä pohti työssään muun muassa sitä, miten eläinlääkäripäivystys olisi organisoitava, jotta tulevaisuudessa pystyttäisiin kestävällä tavalla turvaamaan ympärivuorokautinen eläinlääkäripäivystys. (Ruotsalo 2005) Eläinlääkintähuoltolain luonnoksen mukaan kunnan on huolehdittava kiireellisen eläinlääkä-

11 rinavun järjestämisestä alueellaan olevia kotieläimiä varten kaikkina vuorokauden aikoina. Kunnan on järjestettävä päivystyspalvelu virka-ajan ulkopuolella tarvittavaa kiireellistä eläinlääkärinapua varten yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa yhtä tai useampaa maakuntaa vastaavalla päivystysalueella. Maakunnalla tarkoitetaan lakiluonnoksessa maakunnista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (147/1998) säädettyä maakuntaa. On mahdollista, että sanamuotoa muutetaan lopulliseen lakiesitykseen niin, etteivät maakuntarajat ole ehdottomia, vaan päivystysalueet voitaisiin muodostaa joustavammin. Maakunnallisesta eläinlääkäripäivystyksestä on käyty neuvotteluja Päijät-Hämeessä, jossa on samalla tavoitteena erottaa pieneläinpäivystys suurten tuotantoeläinten hoidosta. Palvelutaso paranee, kun pieneläimet eriytetään omaksi hoitoryhmäkseen ja eläinlääkärit eriytyvät suuntautumalla hoitamaan joko pieniä tai suuria eläimiä. Maakunnallinen eläinlääkäripäivystys saattaa käynnistyä jo vuoden 2008 alusta, mikäli kunnat hyväksyvät päivystysehdotuksen (Johansson 2007). Päijät-Häme on tarkoitus jakaa eteläiseen ja pohjoiseen alueeseen, joissa suuria eläimiä päivystetään työpareina siten, että heidän sijaintinsa kattaisi päivystysalueen mahdollisimman hyvin; Orimattilan suunnan suureläinpäivystyksestä vastaisi Helsingin yliopiston Saaren klinikka kuten nykyisinkin. Työpareina voisivat olla esimerkiksi Padasjoki-Nastola, Asikkala-Heinola ja Kärkölä-Hartola. Suureläinpäivystäjien määrä vähenee yhdellä neljästä kolmeen. Päivystäjien matkat pitenevät nykyisestä, mutta päivystysvuorot harvenevat. Toiminta pohjautuu keskinäiseen tiedonvaihtoon, jonka tavoitteena on toiminnan optimoiminen tehtävien suorittamisen ja kulujen näkökulmasta. Päivystyspuhelut ohjautuvat palvelunumerosta vain toiselle päivystäjälle, joka arvioi tilanteen ja ottaa tarvittaessa yhteyttä työpariinsa. Päivystäjien keskinäinen tiedonvaihto lisääntyy ja kuntarajojen merkitys poistuu maakunnan alueella. Uuden järjestelmän uhkana on nähty tilakäyntien matkakustannusten nousu joissakin tapauksissa. Päivystysaikaisten sairasmatkojen kustannusten subventiosta päätetään loppuvuoden aikana ympäristöterveyskeskuksen alueella. (Kärkkäinen 2007) Eriytetty maakunnallinen pieneläinpäivystys voidaan Päijät-Hämeessä teoreettisesti toteuttaa kolmella eri tavalla: ulkoistettuna yksityisten klinikoiden voimin, kuntien ja yhtymän omana työnä tai edellisten yhdistelmänä. Käytännössä yhtä ulkopuolista tahoa, joka pystyisi päivystyksestä (24/7) vastaamaan ei Päijät-Hämeessä ole, koska kaikki klinikat ovat pieniä. Kunnallisen päivystyksen järjestäminen vaatisi uuden kunnallisen pieneläinklinikan varustelua ja vähintään viiden eläinlääkärin (4 + loma-ajat) ja avustajan rekrytointia tehtävään. Nykyisistä kunnaneläinlääkärin viran haltijoista ehkä kaksi olisi siirrettävissä toimintaan. Loput kolme täytyisi palkata lisää, ja on epäselvää, olisiko heille arkipäivisin tarjolla sopivia tehtäviä. Käytännössä ainoana toteuttamiskelpoisena mallina ehdotetaan yksityisten ja julkisen sektorin yhteistyössä toteutettavaa mallia, eli että pieneläinpäivystykseen osallistuisi yhden kunnaneläinlääkärin lisäksi yksityisiä klinikoita. Päivystyksestä vastaavat arkipäivisin vuorollaan yhden illan ja yön kerrallaan Päijät-Hämeen eläinlääkäriasema (3/8 vuoroa), Lahden Eläinlääkäriasema (1/8), Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymä/ Hollola ja Heinola (yhteensä 4/8; Hollolassa päivystää yksityinen) (Kärkkäinen 2007). Syyskuun lopussa tilanne näyttää siltä, että maakunnallinen pieneläinpäivystys toteutuu Päijät-Hämeessä osaaikaisena vuonna 2008; samalla varaudutaan uuden eläinlääkintähuoltolain määräyksiin. Kustannusten jaon perusteena Päijät-Hämeen maakunnallisessa pien- ja suureläin päivystyksessä tulee olemaan kuntakohtainen suoritekirjanpito. Kaikilla päivystyksessä työskentelevillä on kuntakohtainen suoritekirjanpitovelvollisuus päivystysajan työtapahtumista. Suoritteet kootaan eri toimipisteistä Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän eläinlääkinnän tulosalueen sihteerille aina seuraavan kuukauden alussa. Näin kertynyt suoritekirjanpito ohjaa päivystysten kustannusten jakoa maakunnan kuntien kesken. Kustannuksissa tulee ottaa huomioon varsinaisten päivystyskorvausten lisäksi päivystyksen hallinnointi ja sii-

12 hen kohdistuvat piilevät kulut myöhemmin päätettävällä tavalla. (Kärkkäinen 2007) Kainuun maakunta-kuntayhtymässä eläinlääkärit on jaettu pohjoiseen ja eteläiseen päivystyspiiriin: pohjoisen piirin muodostavat Hyrynsalmi, Paltamo, Puolanka, Ristijärvi ja Suomussalmi, eteläisen Kajaani, Kuhmo ja Sotkamo. Kainuussa päivystävän eläinlääkärin numeron saa selville kunnaneläinlääkäreiden puhelinvastaajista. ( Eläinlääkintähuoltolain luonnoksen mukaan päivystysalueella on järjestettävä keskitetty palvelu yhteydenottoja varten. Kuopion, Maaningan ja Siilinjärven alueella on otettu ensimmäisenä käyttöön maksulliset eläinlääkäripäivystyksen numerot kiireellisiä hätätapauksia varten (Kangas 2006). Kuopiossa on eri numerot pieneläinpäivystäjälle ( ) ja suureläinpäivystäjälle ( ). Puhelun hinta on klo ,50 /min + pvm ja klo ,00 /min + pvm. ( Lakiluonnoksen mukaan päivystysalueella on oltava saatavilla kiireellistä eläinlääkärinapua erikseen pienikokoisille kotieläimille, jotka voidaan vaikeuksitta kuljettaa eläinlääkärin vastaanotolle, ja erikseen kotieläimille, joille annettava eläinlääkärinapu edellyttää eläinlääkärin käyntiä eläimen pitopaikassa. Suurin tarve eriytetylle päivystykselle on suurten kaupunkien ympäristössä; maaseutumaisissa kunnissa se ei ole välttämätöntä, mikäli päivystävä kunnaneläinlääkäri ehtii hoitamaan myös pieniä eläimiä. Esimerkiksi Turussa on järjestetty lemmikkieläimiä varten oma päivystys jo useiden vuosien ajan. Eläinlääkäripäivystykset on järjestetty tekemällä sopimuksia kuntien ja yksityisten ammatinharjoittajien (neljä eläinklinikkaa) kanssa. Naapurikuntien kunnaneläinlääkärit vastaavat sopimusten mukaan hyötyeläinten ja hevosten päivystysjärjestelyistä myös Turun alueella. Lemmikkieläinpäivystyksessä hoidetaan Turun kaupungin asukkaiden lemmikkien lisäksi sopimuksen tehneiden kuntien ja kuntayhtymien alueilta tulevia lemmikkieläimiä. Eläinlääkärin harkinnan mukaan voidaan päivystyksessä hoitaa rajoitetusti myös alueen ulkopuolisia lemmikkieläimiä. Pieneläinpäivystysten paikka vaihtelee. Ajankohdasta riippuen päivystys on joko kaupungin pieneläinklinikalla tai yksityisellä eläinlääkäriasemalla. Arkisin ilta- ja yöpäivystykset ovat yleensä kaupungin pieneläinklinikalla. ( 2.4 Peruseläinlääkäripalvelun ja kiireellisen eläinlääkärinavun saatavuus (13 ) Peruseläinlääkäripalvelun ja kiireellisen eläinlääkärinavun tulee lakiluonnoksen mukaan olla palvelujen käyttäjien kannalta saatavilla kohtuullisessa ajassa ja kohtuullisella etäisyydellä maantieteelliset olosuhteet huomioon ottaen. Käytännössä tämä tarkoittaisi maakunnan suuruisen päivystysalueen jakamista pienempiin päivystyspiireihin (Maa- ja metsätalousministeriö 2007a). Tunti- tai kilometrirajoja lakiin ei tulla asettamaan, mutta apua tulisi maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosaston osastopäällikkö Matti Ahon mukaan saada riittävän nopeasti myös päivystysaikana. Hyvän palvelutason määritelmän mukaan kiireelliset sairastapaukset tulisi pystyä hoitamaan alle kolmen tunnin kuluessa (Sisäasiainministeriö 2007). Maksimissaan eläinlääkärin avun saaminen saisi kestää noin kuusi tuntia soitosta. 2.5 Kotieläimen kiireellinen jatkohoito (14 ) Eläinlääkintähuoltolain luonnoksen mukaan kunnan olisi järjestettävä mahdollisuus toimittaa kotieläin 11 tai 12 :n nojalla annetun eläinlääkärinavun lisäksi tarvittavaan jatkohoitoon, jos eläinlääkäri antaessaan näiden säännösten nojalla eläinlääkärinapua toteaa, että kotieläimen sairauden tai vamman hoito edellyttää hänen antamansa eläinlääkärinavun lisäksi erityisiä työvälineitä tai olosuhteita taikka eläinlääkärin erityistä perehtyneisyyttä, ja että tällaisen jatkohoidon tarve on kiireellistä. Mahdollisuus toimittaa eläin jat- 10

13 kohoitoon on järjestettävä hevosia ja sellaisia pienikokoisia kotieläimiä varten, jotka voidaan vaikeuksitta kuljettaa eläinlääkärin vastaanotolle. Kunnan olisi jatkohoitoa varten osoitettava valtakunnan alueella toimiva eläinlääkäripalvelu, jossa jatkohoitoa on saatavilla. Kuntaliiton lakiluonnoksesta antamassa eriävässä mielipiteessä (Liite 2) vastustetaan kunnille esitettyä velvollisuutta osoittaa erikoiseläinlääkäripalveluja tarjoava jatkohoitopaikka kaikkina vuorokauden aikoina. Jatkohoitopaikan takaaminen vaatisi kunnilta erillisiä sopimuksia pieneläinten ja hevosten osalta. Tällä hetkellä kaikkina vuorokauden aikoina jatkohoitopalvelua tarjoavia yksityisen palvelun tuottajia ei ole, mutta kunnille laissa määrätyn velvollisuuden on arveltu synnyttävän palvelujen tarjontaa. Yksityiset eläinlääkäriasemat eivät tällä hetkellä ole avoinna kaikkina vuorokaudenaikoina. Erikoiseläinlääkäripalvelujen saatavuuden takaaminen ei voi Kuntaliiton mukaan kuulua kunnan velvollisuuksiin, vaan kunnan velvoitteiden tulisi rajata peruspalveluiden järjestämiseen pääasiassa hyötyeläimille, joille on vähemmän yksityisen palvelun tarjoajia. 11

14 3. Eläinlääkintähuollon toimintaympäristö Keski-Suomessa 3.1 Keski-Suomen maakunta, seutukunnat ja kunnat Keski-Suomen maakunta koostuu Jyväskylän, Joutsan, Keuruun, Jämsän, Äänekosken sekä Saarijärven Viitasaaren seutukunnista, joissa on vuoden 2007 alun kuntaliitosten jälkeen yhteensä 28 kuntaa (Kuva 1). Maantieteellisesti tarkasteltuna Keski-Suomen maakunta on pitkä ja kapea, ja sitä halkovat useat suuret järvet kuten Päijänne ja Keitele. Asukkaita maakunnassa on yhteensä noin (v. 2006); yli 60 % asuu Jyväskylän seutukunnassa. Yli puolet kunnista ja seutukunnista kaikki Jyväskylän seutukuntaa lukuun ottamatta ovat kärsineet muuttotappioista viime vuosina (Taulukko 1). Kuva 1. Keski-Suomen kunnat ja seutukunnat vuonna (Lähde: Tilastokeskus) 12

15 Taulukko 1. Keski-Suomen seutukuntien asukasmäärät ja asukasmäärän muutokset (Tilastokeskus) Seutukunnat Asukkaita Muutos Muutosprosentti Joutsan sk ,0 Jyväskylän sk ,9 Jämsän sk ,7 Keuruun sk ,5 Saarijärven Viitasaaren sk ,9 Äänekosken sk ,2 Keski-Suomi ,3 Koko maa ,4 3.2 Kuntien eläinlääkintähuollon toimintayksiköt nyt ja tulevaisuudessa Eläinlääkintähuolto, joka on kiinteä osa kunnan ympäristöterveydenhuollon palvelukokonaisuutta, toteutetaan nykyisin joko kunnan omana toimintana tai kuntayhtymässä. Omana toimintana tai toiselta kunnalta ostaen ympäristöterveydenhuollon järjestävät Hankasalmi, Jyväskylä, Laukaa, Kinnula, Konnevesi, Kuhmoinen, Pihtipudas, Viitasaari ja Äänekoski. Jyväskylän yksikkö on vastannut kesäkuusta 2004 alkaen myös Korpilahden ja Muuramen ympäristöterveydenhuollosta eläinlääkintää lukuun ottamatta. Keuruulla toimii alueen ensimmäinen isäntäkuntamallilla järjestynyt ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue, jossa ovat Keuruun lisäksi mukana Mänttä ja Vilppula Pirkanmaalta. Muut kunnat ovat mukana seuraavissa terveydenhuollon kuntayhtymissä: Joutsan seudun th ky, Jämsän seudun th ky, Korpilahden-Muuramen th ky, Palokan th ky ja Saarijärven seudun th ky. Valtioneuvosto on hyväksynyt elintarvikevalvonnan kehittämistä koskevan periaatepäätöksen (Maa- ja metsätalousministeriö 2003) kohdan Toimenpiteet seudullinen yhteistyö tarkistamisen (Maa- ja metsätalousministeriö 2007c). Periaatepäätöksen muuttamisen tarkoituksena on sovittaa ympäristöterveydenhuollon kehittäminen yhteen puitelain toteutusaikataulun kanssa. Tavoitteena on yhteensä seudullisen ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueen muodostaminen maahan. Lääninhallitusten arvion mukaan sopiva yksikkömäärä olisi 59 (Sisäasiainministeriö 2007). Yhteistoiminta-alueiden tulisi olla toiminnassa viimeistään nk. PARAS-puitelain voimassaolon päättyessä vuoden 2012 lopussa. Periaatepäätöksen mukaan lainsäädäntöä tullaan muuttamaan siten, että valtioneuvostolle tulee valtuus ratkaista yksittäisen kunnan kuuluminen yhteistoiminta-alueeseen, mikäli kunta ei ole tehnyt päätöstä asiasta mennessä. Yhteistoiminta-alueiden muodostamisessa tulee ottaa huomioon puitelain 5 :n 2 momentissa ja kansanterveyslain 5 :n 4 momentissa esitetyt periaatteet. Riittävän suuri (vähintään henkilötyövuotta) yhteistoiminta-alue voidaan muodostaa joko kuntayhtymänä tai ns. isäntäkuntamallilla (yhteinen toimielin). Mikäli ympäristöterveydenhuolto järjestetään yhdessä perusterveydenhuollon kanssa, tulee sen suunnittelu liittää kunnassa muiden puitelaissa tarkoitettujen yhteistoiminta-alueiden suunnitteluun. Ympäristöterveydenhuollossa yhteistoiminta voitaisiin kuitenkin aloittaa edellä mainitulla yhteistoiminta-alueella muita aikaisemmin, jos toiminnalliset ja hallinnolliset edellytykset ovat olemassa. Kansanterveyslain 5 4 momentti ja puitelain perustelut huomioiden ympäristöterveydenhuolto voidaan toisaalta järjestää myös erillään perusterveydenhuollosta esimerkiksi ympäristönsuojelun kanssa. Ympäristöterveydenhuollon järjestämisalue voi olla myös useamman 13

16 perusterveydenhuollosta huolehtivan yhteistoiminta-alueen muodostama kokonaisuus. Näissäkin tilanteissa puitelain ja sen nojalla annettujen asetusten säännöksistä ympäristöterveydenhuoltoa koskee asetuksen 173/2007 velvoite sisällyttää toimeenpanosuunnitelmaan selvitys ympäristöterveydenhuollon järjestämisestä. (Hartikainen 2007a) Kuntien on pitänyt toimittaa kunta- ja palvelurakennetta koskevat tiedot valtioneuvostolle PARAS-puitelain ja sen nojalla annetun valtioneuvoston asetuksen 173/2007 mukaisesti mennessä. Keski-Suomen kuntien vastauksia on koottu Keski-Suomen liiton internetsivuille ( Kuntien vastausten mukaan kunnallinen ympäristöterveydenhuolto (ml. eläinlääkintähuolto) tullaan organisoimaan tulevaisuudessa nk. isäntäkuntamallin mukaan ainakin Keuruun seudulla (Keuruu, Mänttä, Vilppula, Jämsä, Jämsänkoski, Kuhmoinen, Ruovesi ja Virrat, mahdollisesti myös Multia). Myös Jyväskylän ympäristössä yhteistoiminta-alue on selvitettävänä olevien kuntaliitosten (Jyväskylä, Korpilahti ja Jyväskylän maalaiskunta) myötä mahdollisesti rakentumassa isäntäkuntamallilla; suunnitellun seututerveyskeskuksen toteutuminen on epävarmaa. Kaikki kunnat eivät ole tehneet päätöksiään vielä. Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminnan käynnistämiseen on mahdollista hakea valtion (MMM/ STM) rahoitusta keväällä 2008; rahat tullaan suuntaamaan eläinlääkintähuollon järjestämiseen keskittyviin hankkeisiin (Veli-Mikko Niemi/ MMM ). Edellytyksenä rahoituksen myöntämiselle on mm. se, että yhteistoimintaan osallistuvat kunnat ovat tehneet periaatepäätöksen ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintaalueen muodostamisesta. Aikaisemmin valtion osin rahoittamissa nk. YTAKE-kokeiluissa ovat Keski-Suomesta olleet mukana Keuruu, Multia ja Ylä-Pirkanmaa (nk. YPIKEMU-alue) sekä pohjoinen Keski-Suomi (Saarijärven-Viitasaaren ja Äänekosken seudut). Keuruun yksikkö on toteutumassa vaiheittain, pohjoisen yksikkö ei ole ainakaan vielä toteutumassa suunnitellusti. 3.3 Kunnaneläinlääkärit ja kotieläintilat Keski-Suomessa Keski-Suomen kunnissa ja kuntayhtymissä on yhteensä 20 eläinlääkärin virkaa (Kuva 1), joihin liittyy päivystysvelvollisuus. Kaikkia virkoja ei ole kuitenkaan tällä hetkellä (syksyllä 2007) täytetty, sillä sairaslomasijaisuuksiin ja eläköitymisten myötä avoimiksi tulleisiin virkoihin ei ole saatu hakijoita. Tilanne vaikuttaa suoraan myös päivystävien eläinlääkäreiden määrään, joka on tällä hetkellä ongelmallisin Saarijärven seudulla: työssä olevat eläinlääkärit ovat tällä hetkellä päivystysvuorossa joka toinen arki-ilta ja viikonloppu; tilanne on kuitenkin väliaikainen ja virat on tarkoitus täyttää. Vaikka tuotantoeläintilojen (Taulukko 2) määrä on Keski-Suomessa laskenut, eivät tuotantoeläinten absoluuttiset määrät ole toistaiseksi vähentyneet tilakoon suurenemisen vuoksi. Maitotilojen keskilehmäluku on noussut Keski-Suomessa samaan tahtiin kuin muualla maassa. Investoinnit ja pienimpien tilojen luopuminen nostaa maitotilojen tilakokoa edelleen 18:sta (v. 2005) 29 lehmään vuoteen 2012 mennessä. Tilojen vähenemisen myötä alueen lehmämäärä on tilakoon suurenemisesta huolimatta laskemassa samaan aikaan noin neljänneksellä (Heikkilä 2005). Keväällä 2005 tehdyn Maatilojen kehitysnäkymät -viljelijäkyselyn mukaan Keski-Suomen yhteensä 930 maidontuotantotilasta jatkaa vuoteen 2009 asti noin 62 % ja vuoteen 2012 noin 45 %. Tuotosseurantatilojen määrän arvioidaan olevan vuonna 2009 noin 420 ja vuonna 2012 noin 300; yhteensä toimivia maitotiloja arvioidaan olevan vuonna 2009 noin 600 ja vuonna 2012 noin 420. Luopuvia pieniä (alle 15 lehmää) maitotiloja on eniten Saarijärven ja Äänekosken seutukunnissa (Heikkilä 2005). Maa- ja metsätalousministeriön tilastojen mukaan Keski-Suomessa oli yhteensä 886 toimivaa maitotilaa (Taulukko 2). Naudanlihan tuotantotilojen määrä supistuu 270 tilasta (v. 2005) noin 150 tilaan (v. 2012). Keskimääräiset eläinmäärät ja tilakohtaiset lihantuotantomäärät nousevat kuitenkin samaan aikaan. 14

17 Kuva 2. Keski-Suomen kunnaneläinlääkärivirat ja tuotantoeläintilat. (Lähde: Länsi-Suomen lääninhallitus) 15

18 Taulukko 2. Keski-Suomen kuntien asukkaat, tuotantoeläintilat, naudat ja hevoset. (Lähteet: Asukkaat: Tilastokeskus , Maitotilat: MMM/TIKE ; tiedot saatu Eviran kautta, Tuotantoeläintilat ja naudat: MMM/ TIKE , Hevoset: Suomen Hippos ) Kunta Asukkaat Maitotilat Nautatilat Muut Naudat Hevoset ( ) (sis. myös tuotantomaitotilat eläintilat kuin ) nautatilat Hankasalmi Joutsa Jyväskylä Jyväskylän mlk Jämsä Jämsänkoski Kannonkoski Karstula Keuruu Kinnula Kivijärvi Konnevesi Korpilahti Kuhmoinen Kyyjärvi Laukaa Leivonmäki Luhanka Multia Muurame Petäjävesi Pihtipudas Pylkönmäki Saarijärvi Toivakka Uurainen Viitasaari Äänekoski Yhteensä Sikatiloista ainakin vuoteen 2012 jatkaa noin 80 %. Varmimmin tuotantoa jatkavat muuta kotieläintuotantoa kuin nautakarjataloutta harjoittavat sekä Jämsän ja Joutsan seutukunnissa sijaitsevat tilat (Heikkilä 2005). Taulukossa 2 on esitetty muiden kuin nautatilojen määrä yhtenä lukuna, koska maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen (TIKE) tilastoihin sisältyy yksilötason tilatietoja (vain yksi saman päätuotantosuunnan tila kunnassa), jotka ovat luottamuksellisia. Lemmikkieläinten määrä on suhteessa kunnan asukaslukuun (Länsi-Suomen lääninhallitus 2007). Karjatilojen määrän väheneminen on vähentänyt eläinlääkäreiden tekemiä päivystysaikaisia sairasmatkoja ja aikaa vievää ajamista tilalta toiselle. Samaan aikaan pieneläinkäyntien määrä päivystyksessä on lisääntynyt. Kunnaneläinlääkäreiden työn luonne on muutenkin muuttunut ennaltaehkäisevän terveydenhuollon suuntaan, mikä sekin näkyy vähentyneinä sairasmatkoina. Jatkossa tuotantoeläinten terveydenhoitotyö työllistää kunnaneläinlääkäreitä entistä enemmän, sillä valtakunnallisten terveydenhoito-ohjelmien mukaiset hoitotyöt sisältyvät uuteen eläinlääkintähuoltolakiin. 16

19 4. Eläinlääkäripäivystyksen nykytila Keski-Suomessa 4.1 Nykyiset päivystyspiirit ja niiden toimivuus Keski-Suomessa toimii tällä hetkellä neljä kokonaan maakunnan alueelle sijoittuvaa ja kaksi maakunnan rajat ylittävää päivystysaluetta (Kuva 3). Eläinlääkäreiden päivystystiheys vaihtelee tällä hetkellä Saarijärven piirin joka toisesta joka neljänteen vuoroon (Jyväskylän, läntinen ja pohjoinen). Jyväskylän päivystyspiirin pieneläinpäivystyksestä vastaavat tällä hetkellä yksityiset eläinlääkärit, suureläinpäivystyksestä kunnaneläinlääkärit (Liite 3). 1. Jyväskylän päivystyspiiri (Hankasalmi, Jyväskylä, Jyväskylän maalaiskunnan pohjoisosa, Konnevesi, Laukaa, Multia, Uurainen ja Äänekoski; 2/8): Vuodesta 2004 alkaen alueella on toteutettu eriytettyä päivystystä, eli päivystysvuorot on jaettu Kinnula Pihtipudas 5. Pohjoinen piiri 1 el Kyyjärvi Kivijärvi Viitasaari Kannonkoski Karstula 4. Saarijärven piiri 1 el Pylkönmäki Saarijärvi Äänekoski Konnevesi Keuruu Multia Petäjävesi Uurainen 2. Läntinen piiri 1 el Jämsänkoski 1. Jyväskylän piiri 2 el Jyväskylän mlk Muurame Jyväskylä Laukaa Toivakka Hankasalmi Jämsä Korpilahti Luhanka Leivonmäki 3. Kaakkoinen piiri 1 el Joutsa + Kangasniemi Kuhmoinen 6. Kuhmoisten piiri 1 el +Asikkala ja Padasjoki Kuva 3. Eläinlääkäreiden päivystyspiirit Keski-Suomessa vuonna (Lähde: Länsi-Suomen lääninhallitus) 17

20 kahdelle yhtä aikaa päivystävälle eläinlääkärille, joista toinen palvelee lemmikki- ja toinen hyötyeläinten omistajia. Kuntien kesken ei ole tehty kirjallista päivystyssopimusta, vaan työnjako on perustunut yhteisesti sovittuun käytäntöön, jossa työn- ja kustannustenjaon perusteena on sopimuksen tekovaiheessa ollut lähinnä hyötyeläinten määrä. Hyötyeläinten määrän vähentyessä ja lemmikkieläinten työllistäessä entistä enemmän ei kustannustenjakotapaa pidetä oikeudenmukaisena. Pieneläinpäivystyksen kustannukset jaetaan asukasluvun mukaan, mutta hallinnollisesta vastuusta ei ole vielä sovittu kuntien kesken. Asukasluvun suhteessa jaettaessa kolme neljästä pieneläinpäivystysvuorosta jakautuu Jyväskylän kaupungille ja Palokan terveydenhuollon kuntayhtymälle ja yksi neljästä Äänekosken, Hankasalmen ja Laukaan kesken. Länsi-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosasto järjesti Jyväskylän ja lähialueen pieneläinpäivystystä koskevan neuvottelun tammikuussa Tässä yhteydessä läsnäolijat kannattivat Jyväskylän tekemää ehdotusta, jonka mukaan pieneläinpäivystys annetaan tarjouskilpailun perusteella yksityisklinikoiden hoidettavaksi niin, että järjestelyn kustannusvaikutus on kunnille hyväksyttävissä. Pieneläinpäivystysvuorojen resurssipulaa onkin jo kesällä 2007 ratkaistu päivystysvuorojen ostopalvelun avulla. Ostopalvelumallin toteutusta on aloitettu Jyväskylän kaupungin ympäristöosaston ja hankintatoimen yhteistyönä. Hankintakilpailun järjestäminen on kuitenkin osoittautunut ennalta arvioitua hankalammaksi ja toteutunee vasta loka-marraskuussa Lopullinen toteutuminen riippuu yksityissektorin halukkuudesta osallistua päivystyksiin sekä järjestelyn hinnasta. Jyväskylän kaupunki valmistelee myös vaihtoehtoista ratkaisua resurssipulan hoitamiseksi virkajärjestelyjen avulla. Päivystyspiirin ongelmana on ollut resurssipula, jonka seurauksena päivystysrinkiin kuuluvien eläinlääkäreiden työsidonnaisuus on muodostunut kohtuuttomaksi. Resurssipulaan ovat osaltaan johtaneet päivystysalueen kunnista vähentyneet eläinlääkärinvirat ja se, että syksyllä 2006 päivystysringistä jäi pois kahta pieneläinpäivystysvuoroa tehnyt yksityinen eläinlääkäri. Keväällä 2007 alueen kunnaneläinlääkäreillä oli normaalin työviikon lisäksi tehtävänään päivystysvuoro keskimäärin joka kolmas vuorokausi, poikkeustilanteissa jopa tiheämmin. Alueen eläinlääkärit ovat antaneet tilanteesta kaksi kirjallista kannanottoa työnantajakunnilleen ja -kuntayhtymilleen ( ja ). Suureläinpäivystyksen resurssipulaa helpottaisi Laukaan kunnan pitkään täyttämättä olleen toisen eläinlääkärin viran täyttäminen; kunnan talousarvioon on toukokuun lopussa hyväksytty lisättäväksi virkajärjestelystä aiheutuvat lisämäärärahat. Perusteluna olivat kunnaneläinlääkärin viran sijaisuusjärjestelyjä koskevat ongelmat. Laukaan olisi mahdollista tarjota lisäresurssia Jyvässeudun päivystyspiirille, jos se saisi viran täytettyä: kahdesta hakukierroksesta huolimatta virkaan ei kuitenkaan ole saatu päteviä hakijoita. Laukaan osuutena on järjestää yksi neljästä suureläinpäivystysvuorosta ja osallistua lemmikkieläinten päivystysvuoroista asukasluvun suhteessa jaettaviin kustannuksiin. ( 2. Läntinen päivystyspiiri (Jämsä, Jämsänkoski, Keuruu, Korpilahti, Muurame ja Petäjävesi; 1/4): Jämsän kaupungineläinlääkäri on jäänyt eläkkeelle kesäkuun 2007 alussa ja virka on laitettu hakuun, mutta päteviä hakijoita virkaan ei ole saatu. Virkaa hoitaa oman työnsä ohella Kuhmoisten kunnaneläinlääkäri. Hän päivystää Kuhmoisten piirissä joka kolmas viikonloppu ja Jämsän piirissä joka neljäs viikonloppu. 3. Kaakkoinen päivystyspiiri (Joutsa, Jyväskylän maalaiskunnan eteläosa, Leivonmäki, Luhanka ja Toivakka sekä Kangasniemi/Etelä-Savo; 1/3): Päivystyspiiri ulottuu Etelä-Savon puolelle; Kangasniemi olisi maantieteellisesti ja toiminnallisesti hyvä pitää edelleen yhteistyössä Keski-Suomen kuntien kanssa osana uutta itäistä päivystyspiiriä. 18