Turvemaiden. jotka tulisi huomioida. lannoitusten. saada elpymään

Transkriptio

1 Suometsien lannoitusten vesistövaikutukset Metsätalouden vesistövaikutukset turv la koostuvat pääasiassa typpi-, fosfori- ja kiin- toaineskuormituksesta. Metsätalouden osuus vesistöjen kokonaiskuormituksesta on tällä hetkellä suuruusluokkaa 5-8 prosenttia, turvemaiden osuus on o tästä noin puolet. Typpi ja fosfori ovat vesistöjen rehevöitymistä aiheuttavia pääravintei ta. Erityisesti kunnostusojitus lisää kiintoaineksen huuhtoumaa. Kiintoaines aiheuttaa vesistöjen liettymistä ja sen sisäl- kulkeu- tämä orgaaninen aines kuluttaa happea hajotessaan. Ojitusalueilta typpi ja fosfori tuvat vesistöihin useimmiten kiintoaineks seen sitoutuneena. Metsätalou stoimien aiheutta- man kuormituksen suuruuteen vaikuttavat, tehty toimenpide, etäisyys vesistöön, kohde- alueen maaperän ominaisuudet ja topografia. Metsätaloudenn merkitys korostuu metsäval- taisilla alueilla, etenkin latvavesistöissä missä metsätalous voi olla lähes ainoa ulkopuoli- näkö- nen kuormituksen lähde. Metsätalouden toimenpiteissä on aina otettava huomioon myös vesiensuojelulliset kohdat. Nämä korostuvat toimittaessa vesistöjen lähiympäristössä, pohjavesialueilla ja turvemaiden metsissä. Tähän tietopakettiin on koottu vesiensuojelutoimenpiteitä jotka tulisi huomioida turvemaiden kasvatusmetsienn lannoituksissa. Turvemaiden lannoitusten vesiensuojelu Metsälannoitus yleistyi suomessa yhtenää metsänparannusmuotona luvulla. Vuotui- teh- nen lannoituspinta-ala oli suurimmillaan 1970-luvun puolivälissä, jolloinn koko maassa tiin metsälannoituksia hehtaarinn alalla. Viimevuosinaa lannoitusmäärät ovat olleet vähäisiä, esim. vuosina lannoituspinta-alat tai kasvatuslannoituksia. Metsänterveyslannoi- tuksia tehdään sellaisiin kohteisiin, joiden kehitys metsänhoid dollisista toimenpiteistä huoli- olivat keskimäärin ha/v. Metsiin tehdään joko terveyslannoituksia matta on taantuvaa maaperän ravinteiden epätasapainon vuoksi ja jotka voidaan saada elpymään lannoittamalla. Terveyslannoituksen kustannuksiinn on mahdollista saada valtion tukea. Kasvatuslannoituksen tarkoitukset ena on parantaa metsätaloudenn kannattavuutta. Turpeessa on yleensä vähemmän kivennäisravinteita, fosforia, kaliumia, kalsiumia ja boo- suuri merkitys, paksuturpeisilla (yli 0,4 m turvekerros) II tyypin turvekankailla puuston kas- ria kuin kangasmaissa. Turvekerroksen paksuudella on puuston ravinteiden saatavuuteen vuhäiriöt ovat yleisimpiä, kuin ohutturpeisilla kasvupaikoilla. II I tyypin turvekankaat ovat kehittyneet avo- tai vähäpuustoisia soitaa ojittamalla. Kaliuminn ja fosforinn riittävyyttä voidaan arvioida suotyypin ja sen lisämääreiden, nevaisuuden ja siniheinäisyyden perusteella. Typen riittävä määrää on metsänkasvatuksen perusehto turv la. Niukasti typpeä si- turvelajin ja turpeen maatuneisuuden perusteella. Mitä maatuneempaaa turve on sitä enemmänn se sisältää typpeä. Karkeaa arviointia kohteen ravinteisuudesta voidaan tehdä sältävien soiden puustot ovat vähäkasvuisia. Turpeen typpipitoisuutta voidaan arvioida myös joidenkin kasvilajien esiintymiseenn liittyen. Tällaisia lajeja ovat mm. pihlaja, kataja, 1

2 korpikastikka, riidenlieko ja talvikit, jotka yksittäin esiintyessä ään ilmentävät riittävästä pin- ty- taturpeen typpipitoisuudesta. Metsänkas svatuskelpoisella kohteella turpeen sisältämän pen minimäärä on n. 2 %. Neulas- analyysillä voidaan luotettavastii määrittää ne ravinteet joista puustolla on pulaa. Neulasnäytteen ottaminen ravinteisuusanalyysiä varten. Neulasnäytteet kerätään käsittelykuvioltaa kasvukauden päätyttyä, lokakuun ja maaliskuun lopun välisenä aikana. Näytteitä ei kerätä kasvukaudella, koska neulasten ravinnepitoisuudet voivat vaihdella runsaasti. Näytteet kerätään 5-10 valtapuusta, näiden ylimmistä etelänpuoleisista oksakiehkuroista. Näytteeseen tulee ottaa ainoastaann viimeisintä vuosikasvua, 1-2 oksankärke eä puuta kohden. Näytteitä ei pestä, eikä kuivata. Luotettavaa tulos saadaan g näytemäärästää (n. 0,5 litraa). Yksityiskohtaisempia ohjeita löytyy analyysejä tarjoavilta toimijoilta. Lannoitusten ravinnehuuhtoumat Vesiensuojelun kannalta lannoitusten keskeisimmät haittavaikutukset liittyvät ravinteiden huuhtoutumiseen lannoitetulta alueelta. Vesistöjen rehevöitymisen kannalta keskeisimmät ravinteet ovat typpi ja fosfori. Tuhkalann oituksissa on lisäksi pieni raskasmetallien huuh- maastoarvioon perustuen. Merkitystä onn myös käytettävien lannoitteiden ja levitysmene- telmän valinnalla. Yksittäisen ravinteen r lisäystä ei pidetä perusteltuna turvemaiden lan- toutumisen riski. Lannoitusten vesiensuojelussa on tärkeää tehdä t huolellinen kohdevalinta noituksissa. Suositeltavaa on että keskeiset turvemaiden puuston kasvuun vaikuttavat ra- sopivina annoksina. Lannoituksissa ei tule käyttää vesiliukoista fosforiaa sisältäviää maatalouslannoitteita. Typpi vinteet (P, K, B) annetaan samanaikaisesti ja metsän häiriöttömän kehityksen kannalta Typpilannoitusta tarvitaan suokohteissa joissa turpeen typpipitoisuus on alhainenn ja fosfo- rista sekä kaliumistaa on puutetta. Kohteet vastaavat ravinteisuudeltaann varputurvekan- kohteille jatkolannoituksissa. Fosfori kaita. Joissakin tapauksissa typpeä joudutaan lisäämään myös tätä ravinteikkaimmille Lannoitefosforin huuhtoutumisen riski onn suurin karuilta, rahkaturpeisilta soilta, joilla on vähän rauta- ja alumiiniyhdisteitä sitomassa liukenevaa fosforia. Vuodesta 2005 lannoit- fosforin teena käytetty RautaPK- lannoitetta, johon lisätty rautasulfaa atti saostaaa liuenneenn veteen liukenemattomaksi, mutta edelleen puustolle käyttökelpoiseksi. Tutkimusten pe- jolloin rusteella fosforia ei tällöin huuhtoudu vesistöihin Lentolevityksessä käytännön kokemuksi ien mukaan n. 3 % lannoitteistaa päätyy ojiin, niiden sisältämän osforin on havaittu huuhtoutuvan vesistöihin. 2

3 Kalium ja hivenravinteet Hivenravinteiksi lasketaan rauta, mangaani, kupari, sinkki, boori, molybdeeni ja kloori. Nämä yhdessä ns. pääravinteisiin lukeutuvan kaliumin kanssa eivät aiheuta vesistöjen rehevöitymistä. Tyypillisiä käyttökohteitaa typpirikkaiden turvemaiden jatkolannoituskohteet, joilla ei tarvita fosforilisäystä. Tuhka Lannoitekäyttöön voidaan käyttää tuhkaaa joka on syntynyt puun, turpeen tai peltobiomas- suhteessa, mutta ei lainkaan typpeä. t Tuhkalannoitukselle soveltuvia kohteita ovatkin typpi- sojen poltossa. Tuhka sisältäää puiden kasvulle tärkeitä pää- ja hivenravinteita oikeassa rikkaat turvekankaat, joiden puuston kehitystä fosforin ja kaliumin puutee häiritsee. Lannoitetuhkan valmistuksesta, käytöstä ja kuljetuksesta säädellään lannoitevalmiste- laissa. Tuotantoa, laatuvaatimuksia ja tuhkan tuoteselosteita valvoo Elintarviketurvalli- johon suusvirasto Evira. Tällä hetkellä markkinoilla on puu- turvetuhkan lisäksi tuhkaraetta on lisätty booria. Tuhka sisältää aina hieman ihmisille, eläimille ja ympäristölle haitallisia raskasmetalleja, joiden enimmäispitoisuuksille on määritetty lannoitevalmistelainsäädän- raskas- nössä selvät rajat. Tuhka on hyvin emäksistä ja sen kalkitusvaikutus tekee osastaa metalleja hyvin hitaasti liukenevia. Metsätuhkan tuoteseloste sisältää tiedott tuhkaerän ravinnesisällöstä jaa raskasmetallipitoi- suuksista. Nämä on tiedettävää aina ennen levitystä oikean levitysmäärän arvioimiseksi. Alkuaine Arseeni (As) Raja-arvo mg/kg 40 Enimmäisk kuormitus g/ha/v Enintään 60 g/ha 60 vuoden v ajanjaksona annet- tuna Elohopea (Hg) Kadmium (Cd) 1,0 25 Enintään 100 g/ha 60 vuoden ajanjaksona an- nettuna n Kromi (Cr) Kupari (Cu) Lyijy (Pb) Nikkeli (Ni) Sinkki (Zn) Haitallisten metallien enimmäispitoisuudet metsätuhkassa tyyppinimittäin (MMM asetus 24/11) 3

4 Vesiensuojelumenetelmät Huolellinen, maastoarvioon perustuva, ennakkosuunnittelu on o paras keino ehkäistä lannoi- perusteella. Lannoitukseen käytetään vain metsälannoitteita ja lannoitussuositusten mu- tuksen vesistövaikutuksia. Ravinteiden lisäystarve varmistetaan neulas- tai maa-analyysin kaisia määriä. Turv la ei tule t käyttäää vesiliukoista fosforia sisältäviä lannoitteita. Kohde Ruoho- mustikka-, puolukka ja varputurvekan- Korvet ja typpirikkaat rämeet gas/muuttuma Niukkatyppiset rämeet Lannoitteiden yleisohjeet Tavoiteltava ra- (pää- vinnelisäys ravinteiden, typen (N), fosforin (P), ja kaliumin (K) osalta) B 1,5-2,5kg/ha B 1,5-2,55 kg/ha N 100 kg/ha B 1,5-2,55 kg/ha Suositeltava lannoite ja käyttö- kalium hivenravinne ( kg/ha) Tuhka ( kg/ha) määrää Rauta- PKK ( kg/ha) Metsän Rauta- PKK ( kg/ha) Tuhka ( kg/ha) Suometsän Y1 (600 kg/ha) Lannoitteet levitetään ainoastaan sulan maan aikana, lukuunn ottamattaa tuhkaa jonka levikorjata tystä voidaan tehdä myös talvella. Levitystasaisuutta tulisi seurata ja tarvittaessa lannoituksen aikana. Lannoitusalalta huuhtoutuvien ravinteiden pääsy vesistöihin estetään tehokkaimmin käyttämällä pintavalutukseen perustuvia vesiensuojelumenetelmiä, kuten suojavyöhykkeitä ja pintavalutuskenttiä. Maaston pinnanmuo odot ja kaltevuus vaikuttavat pintavesien liikkeisiin. Pintavesien purkautumissuunta tulisi ottaa o huomioon lannoitusten suojavyöhykkeiden leveyttä arvioitaessa. Maa- ja entolevityksessä on huolehditta ava että lannoitteita ei e mene suoraan vesistöihin, pienvesiinn tai ojiin. Lentolevitys tehdään ojalinjojenn suuntaisesti, sääolosuhteet huomioi- tällai- den. Kovalla sivutuulella ei tehdä lentolevitystä. Pohjavesialueilla (I- ja II- luokat) oleviin metsiin ei tehdä kasvatuslannoituksia. Mikäli sella kohteella oleva puusto tarvitsee terveyslannoitusta, tulee sen pohjavesivaikutukset arvioida ja tarvittaessa lannoitusedellytykset selvittää ELY-keskukselta. Suometsienhoidon yhteydessä tehtävä metsälannoitus ajoitetaan hakkuiden ja kunnostusojituksen väliin, tällöin saadaan myös vesiensuojelun kannalta paras tulos. 4

5 Lisätietoja: Huotari N Tuhkan käyttö metsälannoitteena. Metsäntutkimuslaitoksen julkaisuja Vammalan kirjapaino Oy Hänninen E., Kärhä S., Salakivi-salomaaa P Metsätalous ja vesiensuojelu. Metsäteho Oy. Tuokinprint Oy, kuudes painos Joensuu S., Hynninen P., Heikkinen K., Tenhola T., Saari P., Kauppila M., Leinonen A., Ripatti H., Jämsèn J., Nilsson S. jaa Vuollekoski M Metsätalouden vesiensuojelu- Metsätalouden vesiensuojelu kouluttajan aineisto. Kopijyvä. Joensuu S., Kauppila M., Lindèn M. ja Tenhola T.( (toim.) Hyvän metsänhoidon suositukset. Vesiensuojelu työopas. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Metsäkustannus Oy Jungell N Sinä Siellä! Ajattele metsäympäristöä. Merenkurkun virtaavat vedet projekti. Waasa Graphics Lauhanenn R. ja Laurila J. Turvemaiden puutuhkalannoitus. R. R Lauhasen Esitys suometsäseminaarissa lannoitevalmistelaki. 539/2006. Maa- ja metsätalousministeriön asetus lannoitevalmisteista Asetus nro 24/ 11. Maa- ja metsätalousministeriön asetus lannoitevalmisteita koskevan toiminnan harjoittamisesta. Asetus 11/12 Ruotsalainen M Hyvän metsänhoidon suositukset turv le. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Metsäkustannus Oy 5