jäsenen asialla Metallityöväen liiton jäsenkyselyn 2015 perusraportti Jukka Saviluoto

Transkriptio

1 jäsenen asialla Metallityöväen liiton jäsenkyselyn 2015 perusraportti Jukka Saviluoto

2

3 jäsenen asialla Metallityöväen liiton jäsenkyselyn 2015 perusraportti Jukka Saviluoto Metalliliitto 2016

4 jäsenen asialla Metallityöväen Liiton jäsenkyselyn 2015 perusraportti Jukka Saviluoto Painopaikka Eura Print Oy ISBN Taitto Markus Janhunen Metallityöväen Liitto 2016

5 Sisältö Esipuhe... 6 Johtopäätökset... 8 Kyselyn toteutus... 9 Metallityöläisen muotokuva vuonna Jäsenillä entistä parempi ammattikoulutus Työttömyys Metallissa Palkkakehitys Metallityöläinen työssä Työpaikkojen rakenteet lähes ennallaan Vakiduuni varsin yleinen Työsuhteiden kestot lyhentyneet Päivävuorosta illaksi kotiin Työtehtävät Työn sisältö Työnantajan järjestämä koulutus keskittyy ydinosaajille Kiinnostus työpaikan asioihin kasvanut Tuotannon siirto ulkomaille Vaikutusmahdollisuudet työhön ennallaan Lyhyiden sairauspoissaolojen omailmoituskäytäntö on yleistynyt Työpaikan toiminnan kehittäminen Halukkuus tehdä ylitöitä pysynyt ennallaan Jäsenten suhde Metallityöväen Liittoon Jäsenyys tuo turvallisuutta elämään Kiinnostus ammattiyhdistysliikettä kohtaan kasvanut Metalliliitto onnistunut edunvalvonnassa Liiton asema yhteiskunnallisena vaikuttajana kasvanut Ahjo tärkein tietolähde Liitteet Liitetaulukko 1. Metalliliiton palkkaratkaisut Liitekuvio 1. Metallin arvot, kannanaotot sekä henkilökohtainen merkitys Liitekuvio 2. Väittämät Metalliliitosta ikäluokittain Kyselylomake Lähteet... 48

6 Metallityöväen liiton jäsenkyselyn 2015 perusraportti Esipuhe Metallityöväen Liitto on vuodesta 1979 tehnyt säännöllisesti laajoja jäsenkyselyjä. Kyselyillä on selvitetty jäsenten asemaa yhteiskunnassa ja työpaikoilla, työelämän muutoksia sekä jäsenten näkemyksiä liitosta ja sen toiminnasta. Tämä kysely on järjestyksessään kahdeksas. Kyselyiden sisältöä on vuosien aikana jonkin verran muutettu, mutta kysymyslomake sisältää yhä monia sellaisia kysymyksiä, joista käytettävissä on pitkät aikasarjat. Näin saadaan kattava kuva metallityöläisen kokemista muutoksista työelämässä ja ammattiyhdistysliikkeessä. Suomessa on jo useita vuosia jatkunut heikko talouskehitys ja siitä johtuva huono työllisyystilanne. Suomen ja metalliteollisuuden vienti on supistunut voimakkaasti erityisesti elektroniikkateollisuuden rakennemuutosten myötä. Nämä seikat ovat lisänneet keskustelua Suomen heikosta kustannuskilpailukyvystä. Jäsenkyselyn raportti julkaistaan nyt kolmatta kertaa Metallityöväen Liiton liittokokouksen alla. Tähän julkaisuajankohtaan on päädytty siksi, että liittokokousedustajilla olisi käytössään mahdollisimman tuoretta tietoa jäsenten näkemyksistä. Kyselyn vastaukset on kerätty vuotta aiemmin keväällä, jolloin käynnissä on ollut eduskuntavaalit ja vaalien kampanjointi. Yhteiskunnallinen keskustelu on heijastunut aina kyselyn tuloksiin. Edellisen jäsenkyselyn aikaan vuonna 2011 eduskuntavaalikeskustelua hallitsivat Euroopan kriisimaiden (Portugali ja Kreikka) apupaketit, jotka eivät suoraan kouraisseet palkansaajan kukkaroa. Vuonna 2015 vaalikeskustelujen teemana olivat julkisten menojen kuuden miljardin euron leikkaukset seuraavalla vaalikaudella ja huhtikuussa kuultiin ensimmäistä kertaa yhteiskuntasopimus-termi. Nämä olivat jo paljon konkreettisempia palkansaajan tuloihin ja asemaan vaikuttavia asioita, esimerkkinä vaatimus vuosityöajan 100 tunnin pidentämisestä. Tässä ympäristössä ammattiyhdistysliikkeeseen kohdistuu paineita monelta suunnalta. Kun hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteita koetellaan, palkansaajien kiinnostus ammattiyhdistysliikettä kohtaan on kasvanut. Siten Metallityöväen Liiton rooli jäsentensä, heidän perheidensä ja kaikkien palkansaajien työ- ja palkkaehtojen sekä toimeentulon turvaajana työelämässä ja yhteiskunnassa on edelleenkin varsin ajankohtainen. Tämän tutkimuksen tekemisessä ovat tärkeänä tukena olleet Metallityöväen Liiton työtoverit Anu-Hanna Anttila, Timo Eklund, Mika Kärkkäinen, Sari Korte, Pauli Takala, Erika Parvikoski ja Marjo Nurmi. Suuret kiitokset heille ideoista ja kommenteista tätä tutkimusta tehtäessä. Lisäksi haluaisin kiittää eläkkeelle jääneitä työtovereitani Jorma Antilaa sekä Jouko Reijosta näiden vuosien aikana saamistani neuvoista ja opetuksista. Olette eläkkeenne ansainneet. Jukka Saviluoto Vastaava tutkija jäsenkysely 2015 perusraportti

7 Heli Kivimäki Metso Minerals Oy cnc-koneistaja Kuva Jyrki Luukkonen Metallityöväen liiton jäsenkyselyn 2015 perusraportti 7

8 Johtopäätökset Nykyisessä ilmapiirissä palkansaajia syyllistetään Suomen kilpailukyvyn rapauttamisesta sillä perusteella, että vuosityöaika on liian lyhyt, palkat liian korkeat ja niin edelleen. Tämä asetelma on lisännyt yleistä kiinnostusta ammattiyhdistysliikettä ja liittoja kohtaan. Vaikka ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha on yhä tärkein syy Metallityöväen Liiton jäsenyyteen, on liiton antaman turvan ja joukkovoiman merkitys suuri. Myös liiton arvot ja kannanotot vastaavat entistä selvemmin jäsenten arvoja ja näkemyksiä. Lisäksi Metallityöväen Liiton koetaan merkitsevän henkilökohtaisella tasolla aiempaa enemmän. Jäsenten näkemykset liiton asemasta yhteiskunnallisena vaikuttajana ja vastuunkantajana ovat vahvistuneet, ja liitto on heidän mielestään onnistunut hyvin ansiosidonnaisen työttömyyskorvausjärjestelmän turvaamisessa, työsuojelun parantamisessa sekä työsuhdeturvasta huolehtimisessa. Ylipäänsä Metallityöväen Liitto on jäsenten mielestä onnistunut paremmin kaikissa kysytyissä vaihtoehdoissa kuin edellisessä jäsenkyselyssä. Kuva Metalliliitosta uudistuvana ja nykyaikaisena järjestönä on myös parantunut. Tämä näkemys on vahvistunut erityisesti nuorten jäsenten keskuudessa. Metalliliitto kuuntelee jäsenten ääntä neuvottelutilanteessa aiempaa paremmin ja on peräänantamaton ja tarvittaessa taisteluvalmis. Nämä yllä mainitut Metallityöväen Liittoa koskevissa arvioissa ja näkemyksissä tapahtuneet muutokset ovatkin tämän jäsentutkimuksen merkittävimmät havainnot. Huomionarvoista on myös nuorten jäsenten kasvanut kiinnostus sekä työpaikkaansa että ammattiyhdistysliikettä koskeviin asioihin. Metallityöläisten keski-ikä on korkeampi kuin koskaan. Vuonna 2015 miesten keski-ikä oli 44 vuotta ja naisten 48 vuotta. Metallityöläisten suurin ikäluokka on yli 60-vuotiaat, joista suurin osa on liittynyt liiton jäseniksi 1970-luvun alkupuolella. Toiseksi suurin ikäluokka on vuotiaat. Lähivuosina työmarkkinoilta poistuukin suuri joukko metalli- ja autoalan ammattilaisia. Metallityöläisillä on hyvä ammattikoulutus. Metalli-, auto- tai sähköalan koulutus on lähes 60 prosentilla jäsenistä. Ainoastaan 16 prosenttia jäsenistä on vailla ammatillista tutkintoa. Sukupuolien välinen ero on kuitenkin huomattavan suuri. Naisilla ainoastaan 16 prosentilla on metallialan koulutus ja 40 prosentilla jonkin muun alan koulutus. Naisista 27 prosentilla ei ole lainkaan ammattitutkintoa. Naisten heikompi alan koulutus näkyy monella tavalla. Heillä on enemmän työttömyyskokemuksia ja heistä suurempi osa kuin miehistä oli kyselyhetkellä työttömänä tai lomautettuna. Heidän työsuhteensa ovat lyhyempiä ja määrä- ja osa-aikaiset työsuhteet ovat yleisempiä kuin miehillä. Naisten työtehtävät painottuvat vähemmän ammattitaitoa vaativiin töihin ja sen myötä heidän palkkansa on pienempi kuin miehillä. Pitkään jatkunut huono työllisyystilanne on heikentänyt jäsenten mahdollisuuksia uuden työpaikan saamiseksi. Alle puolet jäsenistä pitää mahdollisuuksiaan työllistyä edes kohtuullisina. Yhtä heikkoina omia työllisyysnäkymiä ei ole pidetty sitten 1990-luvun alun lamavuosien. Erityisesti iäkkäämpien jäsenten usko työllistymismahdollisuuksiinsa on heikko. Vuokratyönteko on lisääntynyt metallityöläisten keskuudessa hitaasti mutta varmasti. Neljällä prosentilla työnantaja on henkilöstöä vuokraava yritys. Vaikka vuokratyön osuus on kokonaisuutena edelleen melko pieni, se painottuu jossain määrin nuorempiin jäseniin. Nuorilla myös pätkätyöt ovat varsin yleisiä. Nuorella metallityöläisellä on ollut tyypillisesti neljä eri työnantajaa. Kiinnostus työpaikan asioihin on kasvanut vuosien 2007 ja 2011 kyselyistä. Erityisesti kiinnostus on lisääntynyt alle 35-vuotiaiden nuorten keskuudessa. Aiemmin nuorilla oli selvästi muita vähemmän kiinnostusta työpaikan asioihin. Nyt kiinnostus on samaa tasoa vanhempien ikäluokkien kanssa. Myös jäsenten sitoutuminen työnantajaansa on kasvanut. Tämäkin johtuu suurelta osin nuorten vahvemmasta sitoutumisesta. Työpaikkojen toimintatapojen, työmenetelmien sekä organisaatioiden kehittäminen kilpailukyvyn parantamiseksi on pysynyt 8 jäsenkysely 2015 perusraportti

9 ennallaan. Kuten edellisessä jäsenkyselyssäkin, noin neljännes metallityöläisistä on ollut mukana työryhmässä, joka on kehittänyt työpaikan tai -osaston toimintaa ja tuottavuutta. Toiminnan kehittämiseen olisi jäsenistössä kuitenkin enemmänkin kiinnostusta ja se koetaan tarpeelliseksi, etenkin työryhmissä mukana olleiden keskuudessa. Työryhmissä mukana olleet myös kokevat näkemystensä tulleen huomioiduksi aiempaa paremmin. Metalliliiton jäsenlehti Ahjo on edelleen selvästi paras tietolähde ammattiyhdistysliikettä koskevissa asioissa. Myös ammattiosaston tiedotus sekä luottamusmiehet ja muut aktiivit ovat tärkeitä tiedon tuottajia. Liiton kotisivut ja sosiaalinen media ovat nousseet sanomalehtiä tärkeämmiksi tietolähteiksi viime vuosina. Erityisesti nuorten jäsenten tavoittamisessa sähköiset mediat ovat merkittävässä roolissa ja niitä tulisi hyödyntää tehokkaasti. Kyselyn toteutus Metallityöväen Liiton kahdeksas jäsenkysely tehtiin vuoden 2015 maalis-toukokuun aikana. Kysely toteutettiin kirjeitse lähetetyllä paperilomakkeella. Kyselyn kohderyhmä (perusjoukko) olivat alle 65-vuotiaat työvoimaan kuuluvat jäsenet. Tällä rajauksella liiton jäsenrekisteristä valittiin 2000 hengen satunnaisotos. Kyselyyn vastasi jäsentä. Vastaajista eläkkeellä oli 75, joten lopullisen aineiston määräksi tuli vastausta ja vastausprosentiksi 52,4. Vastausprosentti on hieman (0,2 %) suurempi kuin edellisessä kyselyssä vuonna Vastausprosenttia voidaan pitää hyvänä, kun se on yli 50. Vastaajista 85 prosenttia oli miehiä ja 15 prosenttia naisia. Jakauma vastaa perusjoukon sukupuolijakaumaa. Vastaajien ikäjakaumassa sen sijaan on suuria poikkeamia jäsenistön todelliseen ikäjakaumaan verrattuna (Kuvio 1). Suurimmat poikkeamat ovat alle 35-vuotiaissa ja erityisesti yli 60-vuotiaissa. Vastaajien ikäjakauma on korjattu vastaamaan jäsenten jakaumaa ikäluokittaisilla kertoimilla. Huomionarvoista on se, että työikäisistä liiton jäsenistä suurin ikäluokka on yli 60-vuotiaat, joita on 13,4 prosenttia. Toiseksi suurin ikäluokka on vuotiaat, joiden osuus on 12,7 prosenttia. Alueellisesti tarkasteltuna vastaajien jakauma poikkeaa hieman perusjoukosta (Taulukko 1). Helsinki Uusimaa ja Varsinais-Suomi Satakunnan alueiden vastaajat ovat hieman aliedustettuja ja vastaavasti muut alueet ovat hieman yliedustettuja. Suurin yliedustus on Kaakkois-Suomi Savo-Karjalan alueen vastaajissa. Poikkeamat eivät ole kuitenkaan niin suuria, että korjauskertoimia täytyisi tässä kohdin käyttää. Kaiken kaikkiaan kyselyaineisto vastaa jakaumiltaan liiton työikäisten jäsenten jakaumaa ja antaa edustavan kuvan metallityöläisistä sekä heidän näkemyksistään. Pyöristysten takia raportissa esitettyjen kaavioiden ja taulukoiden prosenttiosuuksien summa ei välttämättä ole 100. Kuvio 1. Kyselyyn vastanneet ja jäsenet ikäluokittain 25 % Alle Vastanneet n= 1094 Jäsenet n= Yli 60 Taulukko 1. Vastaajien ja jäsenten alueellinen jakauma, prosenttia Jäsenet Vastaajat Erotus Helsinki - Uusimaa 15,5 12,7-2,8 Varsinais-Suomi 20,2 18,8-1,4 Satakunta Häme - Pirkanmaa 18,0 18,3 0,3 Kaakkois-Suomi - 15,1 17,1 2,0 Savo-Karjala Vaasa - Keski-Suomi 16,5 16,5 0,0 Oulu - Lappi 14,7 14,9 0,2 n= n=1 110 Metallityöväen liiton jäsenkyselyn 2015 perusraportti 9

10 Niko Syrjälä Darekon Oy levytyökeskuksen käyttäjä Kuva Pekka Elomaa 10 jäsenkysely 2015 perusraportti

11 Metallityöläisen muotokuva vuonna 2015 Tyypillinen suomalainen metallityöläinen on Pohjanmaalla asuva 45-vuotias Jari, joka asuu omassa asunnossa avio- tai avopuolison kanssa. Lapsia ei ole hankittu, tai lapset ovat jo muuttaneet pois kotoa. Hän on käynyt peruskoulun ja suorittanut metallialan tutkinnon ammattikoulussa. Hän on toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa alle sadan hengen työpaikalla hitsaus- tai koneistustehtävissä. Työpaikka on hänelle neljäs ja työsuhde on kestänyt kahdeksan vuotta. Hänen tuntipalkkansa oli vuoden 2014 lopussa 14,75 euroa. Viimeisen viiden vuoden aikana hän on ollut ainakin kerran lomautettuna. Mahdollisuuksiaan työpaikan vaihtamiseen hän pitää vähintäänkin kohtuullisina. Ammattiliiton jäsen Jari on ollut 20 vuotta. Tyypillinen metallinainen on 49-vuotias Sari, Varsinais-Suomessa puolison kanssa asuva kokoonpanotyöntekijä. Hänellä on jonkin muun kuin metallialan koulutus. Hän on toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa viidennen työnantajan kanssa. Työsuhde on kestänyt noin kuusi vuotta. Lomautettuna hän on ollut kaksi kertaa viimeisen viiden vuoden aikana. Mahdollisuuksiaan uuden työpaikan saamiseen hän pitää melko huonoina. Ammattiliiton jäsen Sari on ollut 23 vuotta. Metalliliitossa nuoriksi lasketaan alle 35-vuotiaat jäsenet. Heitä on 28 prosenttia metallityöläisistä. Tyypillinen nuori metallityöläinen on 28-vuotias Mikko, Pirkanmaalla asuva mies. Hän on käynyt metallialan ammattikoulun ja on työssä koneistajana toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Työpaikka on hänelle neljäs ja työsuhde on kestänyt noin kolme vuotta. Ammattiliiton jäsen Mikko on ollut seitsemän vuotta. Metallityöläisen keski-ikä on kasvanut säännönmukaisesti 1980-luvulta saakka. Vuoden 1985 kyselyssä vastaajien (kuten myös liiton työikäisten jäsenten) keski-ikä oli 38 vuotta. Keväällä 2015 työikäisten jäsenten keski-ikä oli jo lähes 44 vuotta. Edelliseen kyselyyn (2011) verrattuna keski-ikä on noussut lähes vuodella. Naisten keski-ikä on neljä vuotta korkeampi kuin miehillä. Vuodesta 1979 eli koko sen ajan, kun Metalliliitto on tehnyt jäsenkyselyjä, naisten keski-ikä on ollut miehiä korkeampi. Vuotta 1979 edeltäneestä ajasta ei ikätietoja ole sähköisesti saatavilla. Elektroniikkateollisuuden tuotannon nousun ja huippukauden aikana, vuosina 1997 ja 2002, naisten keski-ikä oli vain vuoden miehiä korkeampi. Muina kyselyajankohtina ero on ollut kolmesta viiteen vuotta. Omistusasuminen on edelleenkin selvästi yleisin metallin jäsenten asumismuoto (Taulukko 2). Omassa tai perheen omistamassa asunnossa asuu 73 prosenttia jäsenistä. Selkeällä kakkossijalla on vuokra-asuminen, 19 prosenttia jäsenistä. Muut asumismuodot ovat selvästi harvinaisempia. Niiden yhteenlaskettu osuus jää noin yhdeksään prosenttiin. Alueelliset erot ovat, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, melko pieniä. Ainoastaan Helsingin alueella vuokra-asuminen on omistusasumista yleisempää. Helsingissä 54 pro- Metallityöläisen muotokuva vuonna

12 Taulukko 2. Vastaajien asumismuodot, jakauma ja kehitys jäsenkyselyissä, prosenttia Miten asut? Omassa tai perheen omistamassa asunnossa Asumisoikeus- tai osaomistusasunnossa Työsuhdeasunnossa vuokralaisena Muuten päävuokralaisena Alivuokralaisena Vanhempien tai sukulaisten luona Tilapäisessä asunnossa n senttia jäsenistä asuu vuokralla ja vain reilu kolmannes omistusasunnossa. Vastaajista vanhempien tai sukulaisten luona asuvat ovat kaikki miehiä ja heistä puolet on alle 25-vuotiaita. Alle 25-vuotiaista miehistä lähes joka neljäs ilmoitti asuvansa vanhempien tai sukulaisten luona. Työsuhdeasuminen on hävinnyt lähes kokonaan 90-luvun laman jälkeen. Enää vajaa prosentti jäsenistä asuu työsuhdeasunnossa. Naimisissa tai avoliitossa on 71 prosenttia jäsenistä. Naimattomien osuus on 21 ja eronneiden seitsemän prosenttia. Naisista eronneita on 14 prosenttia, miehistä kuusi prosenttia. Vastaavasti parisuhteessa elävien naisten osuus on kuusi prosenttiyksikköä miehiä pienempi, 66 prosenttia. Leskien osuus on vajaa prosentti. Jäsenten siviilisäädyissä ei ole tapahtunut juuri minkäänlaista muutosta yli 30 vuoden aikana tehtyjen jäsenkyselyjen historiassa. Kotona asuvia lapsia on 41 prosentilla jäsenistä. Keskimäärin lapsiperheessä on 1,8 lasta. Lapsiperheiden osuus on pysynyt noin 40 prosentissa kaikissa 2000-luvun jäsenkyselyissä. Vuonna 1997 kotona asuvia lapsia oli noin puolella ja vuonna 1985 lähes 70 prosentilla jäsenistä. Suoraa vertailukohtaa koko väestöstä ei ole saatavilla, mutta samanlainen kehitys on tapahtunut perherakenteissa. Kaikista perhetyypeistä lapsettomien parien osuus kasvaa koko ajan ja vuonna 2013 se oli jo suurempi Kuvio 2. Vastaajien peruskoulutus 80 % Osa kansakoulua Kansakoulu tai kansalaiskoulu 1985 n= n=1047 Osa keskikoulua 1997 n= n=1071 kuin lapsiperheiden (Suomen virallinen tilasto (SVT): Perheet). Osittain tämä kehitys johtuu myös väestön ikääntymisestä. Jäsenillä entistä parempi ammattikoulutus Peruskoulu tai keskikoulu Metallityöläisen peruskoulutus on käytännössä sadan prosentin tasolla. Metallityöläisistä 68 prosenttia on käynyt peruskoulun (Kuvio 2). Kansa- tai kansalaiskoulun käyneiden osuus on vielä 17 prosenttia. Heidän osuutensa laskee ja vastaavasti peruskoulun käyneiden osuus kasvaa vielä vuosien ajan. Kansakoulun käyneitä voi käytännössä olla työelämässä 2020-luvun loppuun saakka. Noin kolmella prosentilla peruskoulutus on saatu muualla kuin Suomessa. Ylioppilastutkin- Ylioppilastutkinto 2007 n= jäsenkysely 2015 perusraportti

13 Kuvio 3. Jäsenten ammatillinen koulutus Tekninen opisto tai muu korkea-aste Ammattikoulu ja konepajakoulu Oppisopimuskoulutus Metalli- tai sähköalan ammattikoulutus (1985 Ammattikoulu tai vastaava) Jonkin muun alan ammattikoulu (ei vaihtoehtona 1985) Ammattikurssi tai kursseja, mutta ei ammattikoulua Ei ammatillista koulutusta % n= n= n= n= n=1341 non suorittaneiden osuus on kahdeksan prosenttia. Naisista ylioppilaita on 17 ja miehistä kuusi prosenttia. Ammatillisen koulutuksen osalta metallityöläisten tilanne on kehittynyt varsin hyvin. Vielä 1980-luvun puolivälissä yli puolella ei ollut lainkaan ammattitutkintoa (Kuvio 3). Kolmanneksella ei ollut minkään alan ammatillista koulutusta ja lisäksi pelkästään ammattikursseja käyneiden osuus oli 26 prosenttia. Vuosikymmenten aikana koulutustilanne on selvästi kohentunut. Tässä kyselyssä täysin ilman tutkintoa olevien osuus on kuusi ja ammattikursseja käyneiden 10 prosenttia. Ylipäätään suomalaisten koulutustaso on parantunut. Nykyään työmarkkinoille tullaan yleensä vähintään keskiasteen tutkinto takataskussa. Alle 35-vuotiasta ainoastaan noin kuudella prosentilla ei ole ammatillista tutkintoa. Tutkinnottomien osuus kasvaa tasaisesti 35 ikävuodesta ylöspäin ja yli 60-vuotiaista 37 prosentilla ei ole ammattitutkintoa. Monet heistä ovatkin tulleet töihin suoraan kansakoulusta ja ammattitaito on hankittu töitä tekemällä ja työnantajan järjestämillä kursseilla. Metallityöläisistä metallialan tutkinto on 31 prosentilla, sähköalan 11 prosentilla ja autoalan 15 prosentilla. Ammattikoulun ja konepajakoulun on käynyt 12 prosenttia ja oppisopimuskoulutuksen kautta ammattitutkinnon on saanut 3 prosenttia metallityöläisistä. Jonkin muun kuin metallialan tutkinto on viidesosalla (21 %). Mielenkiintoista on se, että lähes 20 prosenttia vastaajista ilmoittaa suorittaneensa kahden eri alan tutkinnon. Lähes joka viides metallityöläinen on siis vaihtanut alaa jossain vaiheessa työuraansa. Metallialalla olevien naisten koulutustausta poikkeaa selvästi miesten koulutuksesta. Metallialan koulutus on ainoastaan 16 prosentilla naisista ja noin neljänneksellä (27 %) ei ole lainkaan ammattitutkintoa. Jonkin muun alan koulutus on lähes 40 prosentilla naisista. Yleisimpiä muiden alojen tutkintoja olivat ravintola- ja vaatetusalan tutkinnot. Toisaalta korkeamman asteen tutkinnon suorittaneita naisia oli noin 10 prosenttia, mitä voidaan pitää korkeana lukuna. Vaikuttaa vahvasti siltä, etteivät metallialan työt ole olleet naisille ensisijainen ammattivaihtoehto, vaan alalle on pikemminkin ajauduttu työllisyystilanteen takia. Tätä näkemystä tukevat myös alan palkkatilastot, joissa valtaosa naisista sijoittuu palkkaryhmiin B ja C. Karkeasti yleistäen voisi sanoa, että naiset tekevät alan vähemmän vaativat työt ja miehet vaativat ammattityöt. Tätä aihetta on analysoitu tarkemmin raportin palkkausta käsittelevässä osiossa. Osittain myös työtehtävissä näkyy naisten koulutustausta. Naiset ovat miehiä useammin elektroniikan kokoon- Metallityöläisen muotokuva vuonna

14 panotehtävissä, joihin on ollut mahdollista työllistyä lyhyellä perehdytyksellä työpaikalla, sekä siivous- ja pakkaustöissä. Työttömyys Metallissa Kuvio 4. Päivärahan saajat vuosittain Kaikki päivärahan saajat Lomautettuja Vuoden 2008 lopussa alkanut talouden taantuma tuntui voimakkaasti metalliteollisuudessa, jonka tuotanto romahti 25 prosenttia vuonna Tämä voimakas tuotannon määrän pudotus vaikutti myös alan työllisyyteen, mikä taas näkyi työttömyyskassan päivärahan saajien määrän moninkertaistumisena (Kuvio 4). Kun vuonna 2008 ansiosidonnaista päivärahaa maksettiin jäsenelle, kasvoi vuonna 2009 päivärahaa saaneiden määrä jäseneen (Metalliliiton toimintakertomukset ). Etenkin lomautettujen määrä kasvoi huomattavasti: vuoden 2008 aikana lomautettuja oli jäsentä, vuonna 2009 määrä lähes kahdeksankertaistui ja lomautusten piirissä oli jäsentä. Vastaavia päivärahan saajien määriä ei ollut nähty sitten 1990-luvun laman. Vuoden 2009 jälkeen päivärahan saajien määrä on vähentynyt huomattavasti, vaikkakin saajien määrä on selvästi vuoden 2008 tasoa korkeampi. Vuodesta 2011 päivärahan saajia on ollut noin henkeä vuodessa. Näistä lomautettuja on ollut lähes puolet. Metallityöläisistä oli kyselyä tehtäessä työssä selvä enemmistö (78 %). Työttömänä oli 13 prosenttia ja lomautettuna neljä prosenttia. Opiskelemassa, armeijassa tai muulla palkattomalla vapaalla oli viisi prosenttia vastaajista. Naisten työllisyystilanne on heikompi kuin miehillä. Naisista 74 prosenttia on työssä, miehistä 79 prosenttia (Kuvio 5). Ero on supistunut; aikaisemmissa kyselyissä se on ollut vähintään 10 prosenttiyksikköä. Muutos selittyy erityisesti sillä, että naisten osuus työttömistä on vähentynyt. Työttömänä ja lomautettuna on yhtä suuri osuus naisista ja miehistä, noin 17 prosenttia. Naisista miehiä suurempi osa on opiskelemassa tai muuten palkattomalla vapaalla. Vuosien 2002 ja 2007 kyselyihin verrattuna vaihtoehdon muu osuus on vähentynyt selvästi naisilla. Kyseinen vaihtoehto on pääsääntöisesti tarkoittanut äitiys-, vanhempaintai hoitovapaalla oloa. Muutokseen on vaikuttanut eniten naisten keski-iän nousu. Alle kouluikäisiä lapsia on enää noin kymmenesosalla (11 %) naisista. Vuonna 2002 alle kuusivuotiaita lapsia oli 20 prosentilla naisista. Toinen vaikuttava seikka liittyy työllisyystilanteeseen. Työllisyyden ollessa heikko lapsia hoidetaan työttömänä eikä hoito- tai vanhempainvapaalla. Samoin perheen taloudellinen tilanne, esimerkiksi puolison työttömyys, voi aiheuttaa paineen palata töihin aikaisempaa nopeammin. Heikoin työllisyystilanne on alle 25-vuotiailla sekä yli 60-vuotiailla. Nuorista jäsenistä työssä on 69 prosenttia. Heistä tosin työttömänä tai lomautettuna on vain 13 prosenttia. Vastaavasti lähes viidesosa (18 %) nuorista on opiskelemassa, armeijassa tai muulla palkattomalla vapaalla. Yli 60-vuotiaista työttömänä on neljännes (25 %) ja lomautettuna kuusi prosenttia. Vaikka työttömien ja lomautettujen osuus tässä ikäluokassa on laskenut selvästi, noin 10 prosenttiyksikköä, on se edelleen huomattavasti korkeampi kuin muissa ikäluokissa. Aineisto antaa olettaa, että talouden laskusuhdanteessa yritysten henkilöstövähennykset kohdistuvat voimakkaasti iäkkäämpään henkilöstöön. Samansuuntaisia tuloksia saatiin myös vuoden 2002 jäsenkyselyssä, jossa yli 60-vuotiaista reilu kolmannes (35 %) oli työttömänä tai lomautettuna. Silloin työllisyys heikkeni teollisuudessa it-kuplan puhkeamisen vuoksi. 14 jäsenkysely 2015 perusraportti

15 Lomautettuja Kuvio 5. Jäsenten työmarkkina-asema Miehet Naiset 2002 n= n= n= n= n= n= n= n=115 Kaikki 2002 n= n= n= n= % 100 Työssä Työttömänä Lomautettuna kokonaan tai osa-aikaisesti Opiskelu, armeija tai muu palkaton vapaa Muu Työttömänä tai lomautettuna olleiden jäsenten osuus on hieman vähentynyt edellisestä kyselystä. Viimeisen viiden vuoden aikana vähintään kerran työttömänä tai lomautettuna oli ollut 59 prosenttia jäsenistä (Kuvio 6). Työttömyyskokemuksia kohdanneiden osuus on laskenut viisi prosenttiyksikköä edellisestä kyselystä. Työttömyyskokemukset ovat yleisempiä naisilla kuin miehillä. Naisista 31 prosenttia ei ole ollut kertaakaan työttömänä tai lomautettuna viimeisen viiden vuoden aikana. Miehillä vastaava osuus on 43 prosenttia. Sekä miehillä että naisilla kerran työttömänä olleiden osuus on laskenut, mutta kahdesta viiteen kertaan työttömänä olleiden osuus on kasvanut, miehillä neljä ja naisilla kahdeksan prosenttiyksikköä. Naisilla vähintään viisi kertaa työttömänä olleiden osuus on selvästi suurempi, 15 prosenttia. Miehillä osuus on kahdeksan prosenttia. Pitkään jatkunut heikko talous- ja työllisyystilanne on vaikuttanut jäsenten näkemyksiin omasta työmarkkina-asemastaan. Usko mahdollisuuksista työpaikan vaihtamiseen tai uuden saamiseen on heikentynyt edellisestä kyselystä ja on lähes yhtä alhaisella tasolla kuin vuonna 1997 (Kuvio 7). Ainoastaan kuudennes (15 %) jäsenistä pitää mahdollisuuksiaan uuden työn saamiseen hyvinä. Kohtalaisina mahdollisuuksiaan pitää 34 prosenttia ja heikkoina 38 prosenttia jäsenistä. Kuvio 6. Oletko ollut työttömänä tai lomautettuna viimeisen viiden vuoden aikana? 100 % n= n= n=1685 En kertaakaan Kyllä, 2-5 kertaa 2002 n= n= n=1046 Kyllä, kerran Kyllä, yli 5 kertaa 2015 n=1066 Kuvio 7. Arviot mahdollisuuksista työpaikan vaihtoon tai uuden työn saamiseen. 100 % n=1025 Hyvät Huonot 1997 n= n= n=1053 Kohtalaiset En osaa sanoa 2011 n= n=938 Metallityöläisen muotokuva vuonna

16 Taulukko 3. Keskimääräiset tuntipalkat ilman lisiä, senttiä/tunti Palkkaryhmä A B C Kaikki Tuntiansio Osuus työntekijöistä, % Tuntiansio Osuus työntekijöistä, % Tuntiansio Osuus työntekijöistä, % Miehet Naiset , , Kaikki , , , Nuorilla jäsenillä on vielä uskoa omiin mahdollisuuksiinsa työmarkkinoilla. Alle 35-vuotiaista 30 prosenttia pitää mahdollisuuksiaan uuteen työhön hyvinä ja 44 prosenttia kohtuullisina. 35 ikävuoden jälkeen usko alkaa heiketä ja yli 50-vuotiaista jo yli puolet pitää mahdollisuuksiaan uuteen työhön huonoina. Varsinkin työttömät yli 50-vuotiaat ovat pessimistisiä työllistymismahdollisuuksistaan. Heistä ainoastaan 16 prosenttia pitää työllistymismahdollisuuksiaan kohtalaisina. Tämän tarkastelun perusteella voi todeta, että iäkkäiden jäsenten työmarkkina-asema on melko heikko. Todennäköisyys tulla työttömäksi tai lomautetuksi on suuri yritysten vähentäessä henkilöstöään ja mahdollisuudet saada uusi työpaikka ovat vähäiset. On todennäköistä, että suuri osa heistä on työttömänä aina eläkkeelle pääsyyn saakka. Tämä ilmiö ei ole ainoastaan metallityöläisten ongelma vaan se koskettaa ikääntyneitä palkansaajia lähes kaikilla aloilla. Palkkakehitys Metalliteollisuuden työntekijän säännöllisen työajan ansio ilman lisiä oli vuonna 2014 keskimäärin 1510 senttiä tunnissa (Teknologiateollisuus 4/4 2015). Naisten keskiansio oli 1340 senttiä ja miesten 1537 senttiä tunnissa. Näin tarkasteltuna naisten keskiansio on 87,2 prosenttia miesten keskiansiosta. Palkkojen ero kuitenkin kaventuu, kun niitä tarkastellaan palkkaryhmittäin (Taulukko 3). Metallin palkkarakenteen yhdeksänportainen Töiden vaativuusryhmittely on tilastoissa jaettu kolmeen palkkaryhmään. Palkkaryhmien sisällä miesten ja naisten välinen keskipalkan ero kaventuu 4,5 5,9 prosenttiin. Tälle palkkaryhmien sisäiselle erolle ei tilastoaineistosta pysty löytämään selittävää tekijää. Eron syiden tutkiminen vaatisi tarkempaa rakenteellista aineistoa, josta kävisivät ilmi henkilöiden työkohtaiset palkat sekä henkilökohtaiset osuudet. Metalliliiton ja Teknologiateollisuuden sopimissa työehtosopimuksissa oli palkkoja tarkistettaessa jokin paikallisesti sovittava elementti ensimmäisen kerran vuonna 2002 (Liitetaulukko 1). Vuonna 2003 tällaista mahdollisuutta ei ollut, mutta siitä eteenpäin palkantarkistuksissa on ollut mahdollisuus sopia korotuksista joko osittain tai kokonaan paikallisesti. Tämän paikallisen palkkaratkaisun tarkoituksena on ollut löytää kunkin yrityksen tai työpaikan tilannetta ja tarpeita vastaava ratkaisu. Tavoitteena on ollut myös tukea palkanmuodostuksen kannustavuutta, oikeudenmukaista palkkarakennetta ja palkkaporrastusta sekä tuottavuuden kehittymistä työpaikalla. Työehtosopimuksiin on aina sisältynyt myös perälauta, jonka mukaan palkkoja on korotettu, ellei paikallista palkkaratkaisua ole syntynyt. Paikallisen ratkaisun mahdollisuutta ei ole käytetty kovinkaan laajasti. Viime vuosina paikallisia palkkaratkaisuja on tehnyt prosenttia työpaikoista (Saviluoto 2015, 1). Syksyn 2015 palkantarkistuksissa paikallisen ratkaisun tehneiden työpaikkojen osuus oli ennätyksellisen alhainen, vain seitsemän prosenttia. Tehdyissä palkankorotuskyselyissä on tullut esiin monia syitä, miksi palkantarkistuksissa ei tehdä tämän enempää paikallisia ratkaisuja. Ensinnäkin monilla työpaikoilla perälauta on toimiva ja helppo ratkaisu, jolloin ei tarvitse käyttää aikaa ja energiaa omiin 16 jäsenkysely 2015 perusraportti

17 Kuvio 8. Ansioiden muutos metalliteollisuudessa , prosenttia Nimellismuutos Reaalimuutos * ennuste * neuvotteluihin. Tätä kynnystä aloittaa neuvottelut on osaltaan nostanut korotusten hyvinkin maltillinen taso viime vuosina. Toiseksi joillain työpaikoilla neuvottelusuhteet eivät ole tarpeeksi hyvät paikallisen ratkaisun saamiseksi. Henkilöstön ja työnantajan välillä ei ole riittävää luottamusta neuvottelutilanteessa. Tällöin vastapuolen motiivit ja argumentit kyseenalaistetaan ja vastapuolen uskotaan vain vedättävän sekä tavoittelevan (näkökulmasta riippuen) mahdollisimman niukkaa tai rahakasta sopimusta. Kolmanneksi paikallisissa neuvotteluissa esiintyy eräänlaista kuminauha-ilmiötä. Työnantaja esittää korotuksista luopumista ja työntekijät pyytävät esimerkiksi kaksinkertaisia korotuksia, jolloin päädytään kompromissina perälautaan. Lisäksi suurissa yrityksissä on havaittu konsernitason ohjausta. Yrityksen johto päättää, että kaikilla toimipaikolla toteutetaan perälaudan mukainen ratkaisu, jolloin toimipaikkatasolla ei ole mahdollista neuvotella omasta ratkaisusta. Tämä on sikäli ristiriitaista, että monet näiden suurten yritysten johtajista ovat Teknologiateollisuus ry:n hallinnossa ja sitä kautta vaatimassa paikallisen sopimisen lisäämistä. Vuoden 2011 jäsenkyselyn jälkeen ei ole tehty liittokohtaisia palkankorotusratkaisuja. Vuonna 2011 keskusjärjestöt neuvottelivat raamisopimuksen ja vuonna 2013 työllisyys- ja kasvusopimuksen. Nämä sopimukset määrittelivät palkankorotusten kustannusvaikutukset vuoden 2015 syksyyn saakka. Näiden sopimusten palkankorotuksia voi pitää vähintäänkin maltillisina. Vuosina metallityöläisen nimellisansiot kasvoivat 3,6 prosenttia mutta reaaliansiot laskivat 0,9 prosenttia (Kuvio 8). Vuonna 2015 reaaliansioiden voi olettaa kasvavan hieman, koska inflaatio oli 0,2 prosenttia negatiivinen ja vuoteen sisältyi kaksi palkankorotusta. Palkankorotusten nimellinen yhteisvaikutus oli reilut 0,6 prosenttia. Vuoden 2015 virallisia palkkatilastoja ei tätä kirjoitettaessa ollut julkaistu. Vuonna 2009 metallityöläisen reaaliansiot nousivat 1,3 prosenttia, mihin eniten vaikutti hintojen yhden prosentin lasku. Tätä seuraavina vuosina reaaliansiokehitys on ollut kokonaisuudessaan laskeva ja nimellisansiokehityskin varsin maltillista, keskimäärin 1,5 prosenttia vuodessa. Tältä osin voi sanoa, että palkansaajat ovat tehneet oman osuutensa, heikoksikin väitetyn, kilpailukyvyn parantamisessa. Metallityöläisen muotokuva vuonna

18 Hannu Kojola Nammo Oy asentaja Kuva Johannes Tervo 18 jäsenkysely 2015 perusraportti

19 Metallityöläinen työssä Edellistä jäsenkyselyä tehtäessä vuonna 2011 taustalla olivat talouden taantuma ja metalliteollisuuden tuotannon sekä työllisyyden voimakas lasku. Nämä näkyivät työpaikoilla muun muassa ilmapiirin ja työtahdin kiristymisenä. Tämän jälkeen talous on kitkutellut taantuman ja nollakasvun välimaastossa ja työllisten määrä on edelleen laskenut, niin koko maan kuin metalliteollisuudenkin osalta. Tässä tilanteessa voisi olettaa yritysten uudistavan strategioitaan ja toimintamallejaan kilpailukykynsä parantamiseksi. Heikossa kysyntätilanteessa tulisi tehdä laadukkaampia tuotteita, joissa on parempia ominaisuuksia kuin kilpailijoiden tuotteissa, ja aiempaa järkevämmällä tavalla. Pelkkä työvoimakustannuksiin tuijottaminen ei riitä. Toimintatavan ja työn organisoinnin muutokset vaikuttavat myös työn sisältöön ja vaativat henkilöstön koulutusta. Ovatko yritykset kehittäneet toimintaansa tuottavuuden parantamiseksi? Onko henkilöstöä koulutettu ja voivatko he vaikuttaa työnsä sisältöön? Miten henkilöstö voi osallistua muutoksiin ja kehityshankkeisiin? Näitä kysymyksiä pyöritellään raportin tässä osiossa. Työpaikkojen rakenteet lähes ennallaan Metallityöläisistä yli puolet on töissä alle sadan hengen työpaikalla, 28 prosenttia hengen työpaikoilla ja 15 prosenttia yli 500 hengen työpaikalla (Kuvio 9). Osuudet ovat lähes identtiset edelliseen kyselyyn verrattuna. Yritysten pitkään jatkunut rakennemuutos, jossa työpaikkakoot pienenivät, näyttäisi tältä osin pysähtyneen. Alueellisesti työpaikkarakenteessa löytyy jonkin verran eroavaisuuksia. Kaakkois-Suomi Savo-Karjalan alueella 69 prosenttia jäsenistä on töissä alle sadan hengen työpaikoilla. Muilla alueilla vastaava osuus on vähän yli 50 prosenttia. Varsinais-Suomi Satakunta ja Oulu Lappi -alueilla 20 prosenttia jäsenistä on töissä yli 500 hengen työpaikoilla. Tässä näkyy muutamien suurien työpaikkojen vaikutus alueelliseen työllisyyteen. Nämä yritykset toimivat pääasiassa kulkuneuvojen valmistuksessa ja metallien jalostuksessa. Muilla alueilla yli 500 hengen työpaikoilla on keskimäärin töissä noin 12 prosenttia jäsenistä. Vakiduuni varsin yleinen Epätyypilliset työsuhteet ovat yleistyneet Suomessa siinä määrin, että jotkut ovat väittäneet niiden olevan jo tyypillisiä työsuhteita. Tämä väite pitänee paikkansa joillain aloilla, mutta ei metalliteollisuudessa. Metallityöläisistä 86 prosenttia on kokopäiväisessä ja toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa (Kuvio 10). Kokopäiväisessä määräaikaisessa työsuhteessa on 8 prosenttia jäsenistä. Osa-aikainen työsuhde on 4 ja jonkin muunlainen järjestely on 2 prosentilla jäsenistä. Kun verrataan metallityöläisiä Tilastokeskuksen työvoimatiedustelun tuloksiin (Tilastokeskus 2015), on jatkuvaa kokoaikatyötä Metallityöläinen työssä 19

20 Kuvio 9. Jäsenten jakauma työpaikan henkilöstön määrän perusteella 100 % n= n=1435 Alle 100 henkeä 2007 n= n= n=926 Yli 500 henkeä Kuvio 10. Jäsenten työsuhteiden muodot sukupuolittain 100 % Miehet Naiset Kaikki Kokopäiväinen ja toistaiseksi voimassa oleva Osa-aikainen ja toistaiseksi voimassa oleva Kokopäiväinen ja määräaikainen Osa-aikainen ja määräaikainen Muu järjestely Kuvio 11. Nykyisen työsuhteen kesto sukupuolittain Miehet Naiset Kaikki % 100 Alle vuoden 8 11 vuotta 1 3 vuotta 4 7 vuotta Vähintään 12 vuotta tekevien osuus 11 prosenttiyksikköä suurempi kuin kaikilla palkansaajilla Suomessa. Osaaikaisten työsuhteiden osuus kaikilla palkansaajilla on 15 prosenttia, joka on huomattavasti suurempi kuin metallityöläisillä. Määräaikaisten työsuhteiden osuus on metallityöläisillä neljä prosenttiyksikköä pienempi kuin kaikilla palkansaajilla. Naisilla epätyypillisiä työsuhteita on selvästi enemmän kuin miehillä. Naisista jatkuvaa kokoaikatyötä tekee 73 prosenttia, miehistä 88 prosenttia. Jatkuvaa tai määräaikaista osa-aikatyötä tekee yhdeksän prosenttia naisista. Miehistä osa-aikatyötä tekee vain kolme prosenttia. Määräaikaista kokoaikatyötä tekevien naisten osuus on 15 prosenttia, joka on kaksinkertainen miesten vastaavaan osuuteen nähden. Erityisesti alle 30-vuotiaiden naisten tilanne on poikkeuksellinen. Heistä puolet on toistaiseksi voimassa olevassa ja puolet määräaikaisessa työsuhteessa. Nuorista naisista monet myös opiskelevat, mikä osin selittää heidän tilannettaan. Myös muutokset edelliseen kyselyyn ovat naisten kohdalla merkittäviä. Jatkuvaa kokoaikatyötä tekevien osuus on laskenut 11 prosenttiyksikköä. Määräaikaista kokoaikatyötä tekevien osuus on kasvanut seitsemän prosenttiyksikköä ja osa-aikatyötä tekevien osuus kolme prosenttiyksikköä. Neljällä prosentilla metallityöläisistä työnantajana on henkilöstöä vuokraava yritys. Tämä kysymys on ollut metallin jäsenkyselyissä vuodesta Silloin yhdellä prosentilla jäsenistä työnantajana oli henkilöstövuokrayritys. Tähän kasvuun on monia syitä. Yksi vaikuttava tekijä on henkilöstöä vuokraavien yritysten määrän nousu. Tilastokeskuksen yritystilastojen mukaan vuonna 2007 Suomessa toimi reilu 700 henkilöstövuokrausyritystä. Tällä hetkellä yrityksiä on yli 1100 ja niillä on lähes 1500 toimipaikkaa ympäri maata (Tilastokeskus 2015). On mahdollista, että vuokratyöntekijät ovat alkaneet järjestäytyä entistä laajemmin. Todennäköisempää kuitenkin on se, että vuokratyötä vain yksinkertaisesti tehdään aiempaa enemmän jäsenten keskuudessa. Heikossa työllisyystilanteessa henkilöstöä vuokraava yritys voi olla ainoa mahdollisuus 20 jäsenkysely 2015 perusraportti

21 saada edes jotain työtä ja toimeentuloa. Tämä koskee etenkin nuoria. Alle 40-vuotiaista metallityöläisistä vuokratyössä on kuusi prosenttia. Yli 40-vuotiaista vuokratyötä tekee ainoastaan kaksi prosenttia. Varsinaisen työsuhteen rinnalla muuta ansiotyötä tekee noin viisi prosenttia metallityöläisistä. Kahden työn tekeminen on vahvasti sidoksissa työsuhteen osa-aikaisuuteen. Jatkuvaa osa-aikatyötä tekevistä joka viides tekee myös muuta ansiotyötä. Syy useampaan työsuhteeseen voi olla taloudellinen, sikäli kun osa-aikatyön palkka ei riitä toimeentuloon. Tämän kyselyn aineistolla ei pysty vastaamaan siihen, onko osa-aikatyö niin sanotusti vastentahtoista, eli osa-aikatyötä tehdään, koska kokoaikatyötä ei ole saatavilla. Työsuhteiden kestot lyhentyneet Kun jatkuvaa kokoaikatyötä tekevien osuus metallityöläisissä on verrattain suuri, ovat työsuhteet kestäneet myös keskimääräistä pidempään. Metallityöläisen työsuhde on kestänyt keskimäärin 11,8 vuotta. Suomessa kaikkien palkansaajien työsuhteen keskimääräinen kesto vuonna 2014 oli 10,1 vuotta (Räisänen 2015, 49). Työsuhteen keskimääräinen pituus on sitä vastoin muuttunut metallityöläisillä täysin eri suuntaan kuin palkansaajilla yleensä. Kun kaikkien palkansaajien työsuhteen kesto on vuodesta 2007 keskimäärin pidentynyt 0,3 vuotta, on metallityöläisten työsuhteen kesto lyhentynyt 1,6 vuotta. Se, miksi palkansaajien työsuhteen kesto on pidentynyt näinä vuosina, on eri pohdinnan aihe. Metallityöläisten osalta muutosta selittää ainakin kaksi seikkaa. Ensinnäkin Metallin jäsenkentässä työmarkkinoilta on vuoden 2007 jälkeen eläköitynyt suuri määrä jäseniä, joista valtaosalla oli takanaan pitkä työsuhde. Toinen työsuhteiden kestoa lyhentävä tekijä on heikko työllisyystilanne. Tuotannon väheneminen ja toimipaikkojen sulkemiset ovat johtaneet usein laajoihinkin irtisanomisiin. Kun irtisanomiset ovat jossain määrin vielä painottuneet iäkkäämpiin, pitkään työsuhteessa olleisiin metallityöläisiin, laskee keskimääräinen työsuhteen kesto tämänkin takia. Naisten heikompi työllisyystilanne ja epätyypillisten työsuhteiden määrän kasvu näkyvät myös heidän työsuhteidensa keskimääräisessä pituudessa. Naisilla työsuhde on kestänyt keskimäärin 9,8 vuotta ja miehillä 12,2 vuotta. Vuodesta 2007 naisten keskimääräinen työsuhteen kesto on lyhentynyt 2,1 vuotta ja miesten 1,6 vuotta. Tarkasteltaessa työsuhteiden kestoa luokiteltuna työehtosopimuksen irtisanomisaikojen mukaisesti nähdään, että naisista 38 prosentilla työsuhde on kestänyt alle neljä vuotta (Kuvio 11). Työsuhteen keston mediaani (keskimmäinen havainto) on naisilla kuusi ja miehillä yhdeksän vuotta. Yli 12 vuoden työsuhde on 41 prosentilla metallityöläisistä. Osuus on pienentynyt neljä prosenttiyksikköä vuodesta Harva metallityöläinen on nykyään koko työuraansa saman työnantajan palveluksessa. Ainoastaan noin kuusi prosenttia jäsenistä on ollut vain yhden työnantajan palkkalistoilla. Keskimäärin miehillä on ollut neljä eri työnantajaa, naisilla viisi. Kymmenesosalla metallityöläisistä on ollut vähintään 10 eri työnantajaa. Työnantajien määrässä muutokset eivät ole pätkätöiden lisääntymisestä huolimatta suuria, koska työsuhde on voinut syntyä työttömyyden jälkeen myös saman työnantajan kanssa. Tämä on monilla paikkakunnilla arkipäivää, kun töitä saa vain lyhyinä pätkinä kausivaihteluiden ajaksi. Päivävuorosta illaksi kotiin Päivävuorossa tehtävä työ on perinteisesti ollut metallityöläisen normaali työaikamalli. Vaikka pääsääntöisesti päivätyötä tekevien osuus laskikin vuosituhannen vaihteessa noin 62 prosenttiin, on taso sen jälkeen pysynyt melkoisen vakaana voimakkaista suhdannevaihteluista huolimatta (Kuvio 12). Vuonna 2015 päivätyötä tekevien osuus oli kaksi kolmasosaa (66 %). Samoin kaksi- ja kolmivuorotyötä tekevien osuuden vaihtelut ovat olleet vähäisiä 2000-luvulla. Kaksivuorotyötä Metallityöläinen työssä 21

22 teki joka viides (21 %) ja kolmivuorotyötä joka kymmenes (11 %) metallityöläinen. Muiden työaikamuotojen yhteenlaskettu osuus on kutistunut noin kahteen prosenttiin. Vuorotöiden teko on yleisempää suuremmilla työpaikoilla. Alle 200 hengen työpaikoilla enemmistö metallityöläisistä tekee pääsääntöisesti päivävuoroa (Kuvio 13). Vähintään 200 hengen työpaikoilla kaksi- tai kolmevuorotyö on enemmistön pääasiallinen työaikamuoto. Yli 1000 hengen työpaikoilla 34 prosenttia työntekijöistä työskentelee kolmessa vuorossa. Tässä kyselyssä ei ole selvitetty, mikä on keskeytyvän ja keskeytymättömän kolmivuorotyön välinen jakauma. Työtehtävät Metallityöläisen yleisimmät työtehtävät ovat hitsaus, koneistus, muut metallin kokoonpanotehtävät ja autohuolto (Kuvio 14). Yleisin vastaus työtehtävissä oli muissa tehtävissä, 14 prosenttia vastaajista. Muista tehtävistä löytyy varsin monenkirjavia töitä. Monet ovat erilaisissa pinnankäsittely- ja maalaustehtävissä. Myös erilaisten koneiden käyttötehtävät ja asennustyöt ovat yleisiä. Täysin muun alan töissä, esimerkiksi hoito- tai ravintola-alalla, on noin kaksi prosenttia vastaajista. Metallityöläisten eri työtehtävien suuresta määrästä johtuen on hyvin vaikeaa löytää merkittäviä muutoksia työtehtävien sisällössä ja niiden laadussa. Palkkatilastoaineistojen perusteella voi kuitenkin todeta vähemmän vaativien töiden vähentyneen, vaativampien lisääntyneen. Työn sisältö Metallityöväen Liiton jäsenkyselyissä vastaajat ovat arvioineet työtahdin muutosta viime vuosina ja jokaisessa kyselyssä enemmistö arvioi työtahdin kiristyneen ainakin jonkin verran. Tässä kyselyssä 41 prosenttia jäsenistä arvioi työtahdin kiristyneen jonkin verran ja 17 prosenttia huomattavasti viime vuosina. Fyysisesti vähintään melko raskaana työtään pitää 58 prosenttia metallityöläisistä. Osuuksissa ei ole Kuvio 12. Jäsenten työaikamudot jäsenkyselyissä % Kuvio 15. Työn henkinen kuormitus % n= n= n= n=984 Päivätyössä 2-vuorotyössä Jossakin muussa työaikamuodossa Iltatyössä Yötyössä 2011 n= n=897 3-vuorotyössä Kevyt En osaa sanoa Raskas muutosta edelliseen kyselyyn verrattuna. Työtään henkisesti raskaana pitävien osuus sen sijaan on laskenut. Työtään henkisesti kevyenä pitää 48 prosenttia ja raskaana 49 prosenttia (Kuvio 15). Kahdessa edellisessä kyselyssä henkisesti raskaana työtään piti selvä enemmistö. Nyt osuudet ovat käytännössä yhtä suuret. Toistotyö on edellisestä kyselystä vähentynyt useita kertoja minuutissa toistuvien töiden osalta (Kuvio 16). Useita kertoja minuutissa tai 10 minuutissa toistuvien töiden osuus on laskenut sitä mukaa, kun elektroniikkateollisuuden kokoonpanotyöt ovat siirtyneet ulkomaille tai loppuneet monessa yrityksessä kokonaan. 22 jäsenkysely 2015 perusraportti

23 Kuvio 13. Työaikamuodot työpaikan kokoluokittain 100 % henkilöä Päivätyössä vuorotyössä vuorotyössä Muut yli 1000 henkilöä Kuvio 14. Pääasialliset työtehtävät Muissa tehtävissä Hitsaustehtävissä Koneistuksessa Muissa metalliteollisuuden kokoonpanotehtävissä Autohuollossa Koneasentajana tai -korjaajana Huolto- ja korjaustehtävissä Sähkö- tai elektroniikka-alan kokoonpanotehtävissä Prosessiteollisuuden ohjaus- ja valvontatehtävissä Varastossa Toimihenkilö- tai myyntitehtävissä Sähkö- tai elektroniikka-alan asentajana ja korjaajana Ohutlevyseppänä Tuotteiden tarkastuksessa Pakkaustehtävissä Valimossa Kuljetustehtävissä Siivoustehtävissä Paksulevyseppänä Työkalunvalmistuksessa Hienomekaanisissa tehtävissä % 14 % vastaajista (n=1010) Naiset tekevät edelleen miehiä enemmän toistotöitä. Naisista liki neljännes tekee useita kertoja 10 minuutissa toistuvia töitä. Miehissä osuus on yhdeksän prosenttia. Metallityöläisistä 14 prosenttia arvioi työnsä ammattitaitovaatimusten kasvaneen huomattavasti viimeisen kahden vuoden aikana ja 51 prosenttia jonkin verran. 29 prosentilla ammattitaitovaatimukset ovat pysyneet ennallaan ja vain kolme prosenttia arvioi ammattitaitovaatimusten vähentyneen. Vaikka töiden ammattitaitovaatimukset ovat kasvaneet, on metallityöläisillä vielä resursseja enempäänkin. Vastaajista 41 prosentilla on valmiuksia vaativampiinkin töihin. Noin puolet arvioi nykyisten työtehtävien vastaavan omaa ammattitaitoaan ja vain noin joka kymmenes tarvitsisi lisäkoulutusta selvi- Metallityöläinen työssä 23

24 Kuvio 16. Kuinka usein samat työvaiheet toistuvat työssäsi? 100 % n= n= n= n= n= n= n=928 Useampia kertoja minuutissa Harvemmin Useampia kertoja 10 minuutissa Eivät toistu lainkaan Useampia kertoja tunnissa En osaa sanoa täkseen hyvin nykyisessä työssään. Työnantajan olisi tärkeää huolehtia riittävästä perehdytyksestä ja koulutuksesta työtehtävien ja työn sisällön muuttuessa. Erityisen tärkeää se on silloin, kun työn ammattitaitovaatimukset kasvavat. Tämä vaikuttaa unohtuneen monilta työnantajilta, koska lähes kaikki lisäkoulutusta kaipaavat ilmoittivat myös ammattitaitovaatimusten kasvaneen kuluneen kahden vuoden aikana. Vaikka ammattitaitovaatimukset ovat valtaosalla kasvaneet, jättävät työnantajat käyttämättä melkoisesti työntekijöiden kykyjä. Niistä, joiden ammattitaitovaatimukset ovat kasvaneet, ilmoittaa 38 prosenttia, että heillä on valmiuksia selviytyä vaativimmistakin työtehtävistä. Vaikka arvio perustuu vastaajan omaan näkemykseen, pitää se suurelta osin paikkansa. Tämä kykyjen tuhlaus on todettu aiemminkin Metallityöväen Liiton tutkimuksessa ja sen on todettu myös heikentävän yritysten kilpailukykyä (Kevätsalo 1999, 314). Yritykset eivät käytä hyödykseen sitä osaamista, joka niiden henkilöstöllä on. Työntekijöillä kykyjen vajaakäyttö taas heikentää motivaatiota ja lisää turhautumista. Tämä turhautuminen näkyy osittain siinä, miten metallityöläiset kokevat työn mielekkyyden kehittyneen. Metallityöläisistä 14 prosenttia arvioi työn mielekkyyden parantuneen, 34 prosenttia heikentyneen ja noin puolet pysyneen ennallaan. Työtä vähemmän mielekkäänä pitävien osuus kasvaa lähes 40 prosenttiin, jos työntekijällä on valmiuksia vaativampiinkin töihin. Kyseinen osuus kasvaa myös heillä, jotka tarvitsisivat lisäkoulutusta selvitäkseen hyvin nykyisistä töistä. Työn mielekkyyden kannalta paras näyttäsi olevan tilanne, jossa työn vaatima ammattitaito vastaa työntekijän kykyjä. Sekä liian suuret kykyvaatimukset että kykyjen tuhlaus ovat motivaation kannalta vahingollisia. Työnantajan järjestämä koulutus keskittyy ydinosaajille Työnantajan järjestämään ammatilliseen koulutukseen suhtaudutaan pääosin myönteisesti. Jäsenistä huomattava osa (69 %) olisi kiinnostunut ja ainoastaan 10 prosenttia ei ole kiinnostunut ammatillisesta koulutuksesta. Loput eivät osanneet sanoa kantaansa. Kiinnostus on varsin suurta, kun huomioidaan se, että ainoastaan kymmenesosa jäsenistä kokee tarvitsevansa lisäkoulutusta selvitäkseen nykyisistä työtehtävistään hyvin. Tähän kiinnostukseen työnantajat ovat vastanneet korkeintaan tyydyttävästi. Vaikka esimerkiksi ammattitaidon kehittämiseen koulutusta saaneiden jäsenten osuus on hieman kasvanut viime kyselystä, ei 60 prosenttia jäsenistä ole osallistunut mihinkään 24 jäsenkysely 2015 perusraportti

25 Kuvio 17. Millaista koulutusta työnantaja on järjestänyt viimeisen 12 kuukauden aikana? Koulutusta vieraan kielen käyttöön Työllisyyskurssi tai työvoimakoulutus Ammattiyhdistyskoulutusta ATK-koulutusta Laatu- ja/tai työyhteisökoulutusta Uuden tuotteen valmistuksen oppimiseksi tai ammattitaidon kehittämiseksi Ei mitään koulutusta % n= n= työnantajan järjestämään koulutukseen (Kuvio 17). Alle 35-vuotiaat saavat ammattitaitoa lisäävää koulutusta muita laajemmin. Heistä vajaa kolmannes on osallistunut ammatilliseen koulutukseen. Tätä vanhemmista koulutusta on saanut vain noin joka viides. Osin koulutus kasaantuu jo ennestään ammattitaitoisille työntekijöille. Niistä jotka arvioivat, että heidän työtehtävänsä opitaan muutamassa päivässä, on ainoastaan joka kymmenes osallistunut työnantajan järjestämään ammatilliseen koulutukseen. Vastaavasti niistä, joiden töiden oppimiseen menee vähintään vuosi, työnantajan järjestämää ammatillista koulutusta on saanut vajaa kolmannes (30 %). Vaikuttaa siltä, että työnantajilla on ammattitaitoinen ydinjoukko, joiden taitoja kehitetään, ja vähemmän vaativiin töihin joukkio, joiden ammattitaidolla ei ole niin suurta väliä. Tosin joiltain osin, muun muassa vieraissa kielissä ja atk-taidoissa, jäsenten valmiudet ovat varmasti paremmat kuin aikaisemmin, eikä suurta koulutustarvetta ole. Tämä pitänee paikkansa erityisesti nuorten kohdalla. Kiinnostus työpaikan asioihin kasvanut Kyselyajankohdasta riippumatta jäsenet ovat kiinnostuneita työpaikkansa asioista. Kiinnostusta on kysytty vuodesta 2002 lähtien ja ainakin jossain määrin kiinnostuneiden osuus 2007 n= n=1186 on aina ollut vähintään 90 prosenttia. Tässä kyselyssä erittäin kiinnostuneita on vajaa kolmasosa (29 %) ja jossain määrin kiinnostuneita selvästi yli puolet (63 %) jäsenistä. Kahdeksan prosenttia ei ole lainkaan kiinnostunut työpaikkansa asioista. Erittäin kiinnostuneiden osuus on kasvanut kahdeksan prosenttiyksikköä edellisestä kyselystä. Kehitykseen on voimakkaasti vaikuttanut alle 35-vuotiaiden kiinnostuksen kasvu. Vuonna 2011 nuorista kuudennes (16 %) ei ollut lainkaan kiinnostunut työpaikkansa asioista. Erittäin kiinnostuneiden osuus oli yhtä suuri. Nyt erittäin kiinnostuneiden osuus on kaksinkertaistunut (34 %) ja se on suurempi kuin muissa ikäluokissa. Nuorilla niiden osuus, joilla kiinnostusta ei ole, on sama kuin muilla ikäluokilla. Jäsenten sitoutumista työpaikkaansa on jäsenkyselyissä arvioitu sillä, miten yhteneväisiksi he kokevat omat etunsa ja tavoitteensa työnantajan etujen ja tavoitteiden kanssa. Näin arvioituna jäsenten sitoutuminen työnantajaan on parantunut selvästi viime kyselystä (Kuvio 18). Nyt ainakin osittain yhteneväiset edut ja tavoitteet työnantajan kanssa on 62 prosentilla jäsenistä. Sitoutuminen on kasvanut kokonaisuudessaan, mutta erityisen voimakkaasti se on kasvanut nuorten keskuudessa. Tämä on sinänsä merkittävää, koska aiemmin alle 35-vuotiaat ovat olleet selvästi hei- Metallityöläinen työssä 25