ILMANLAATU RAAHEN ALUEELLA 2010

Transkriptio

1 ILMANLAATU RAAHEN ALUEELLA 2010

2 ILMANLAATU RAAHEN ALUEELLA 2010 Pekka Parvinen Anitta Massinen Labtium Oy Rantakatu Raahe Kansi Anitta Massinen, Leena Junnila

3 JOHDANTO 4 1. ILMANLAADUN SEURANNAN LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN POHJA Ilmanlaadun ohjearvot Raja-arvot Tavoitearvot Arviointikynnykset Kynnysarvot 9 2. AINEISTO JA MENETELMÄT 9 3. PÄÄSTÖT Teollisuuden päästöt Energiatuotannon ja liikenteen päästöt ILMANLAATU Ilmanlaatuindeksi Hengitettävät hiukkaset Hengitettävien hiukkasten koostumus Metallipitoisuudet PAH-yhdisteet Kaasumaiset ilman epäpuhtaudet Rikkidioksidi SO Typenoksidit Laskeumat PITOISUUDET ILMANLAATUNORMEIHIN VERRATTUNA SÄÄTIEDOT KIRJALLISUUS 42 Liite 1: Keskeisiä käsitteitä 44 Liite 2: Metallipitoisuudet näytteittäin 49. Liite 3: PAH-yhdisteiden pitoisuudet 52 3

4 JOHDANTO Raahen alueen ilmanlaadun seuranta aloitettiin vuonna 1967, jolloin ensimmäiset laskeumakeräimet otettiin käyttöön. Kaasumaisista epäpuhtauksista rikkidioksidin säännöllinen jatkuvatoiminen seuranta aloitettiin kolmella asemalla vuosina Tämän lisäksi on 1970-luvulla tehty kattavasti perusselvityksiä Raahen kaupungin, Rautaruukki Oyj Ruukki Metals Raahen ja Raahen seudun ktt:n kuntayhtymän ympäristöterveydenhuollon toimesta. Oulun yliopiston kasvitieteen laitos teki vuonna 1976 bioindikaattoritutkimuksen Raahen tehtaan päästöjen vaikutuksesta ympäristöön ja tutkimusta jatkettiin vuonna Yhdyskuntailman kokonaisleijuman mittaus aloitettiin vuonna 1980 ja samalla aloitettiin leijuman PAH-yhdisteiden sekä metallipitoisuuksien määritys. Raahen vuosittainen PAH-yhdisteiden pitoisuuksien seurantahistoria on ainutlaatuinen Suomessa ja jopa koko maailmassa luvun puolivälissä hankittiin hengitettäviä hiukkasia mittaava PM 10 -laite, joka mittaa aerodynaamiselta halkaisijaltaan alle 10 μm:n suuruisia hiukkasia luvun alusta otettiin käyttöön uusia PM 10 -laitteita vanhojen suurtehokeräinten rinnalle ja korvaamaan niitä siten, että kokonaisleijuman mittaaminen lopetettiin vuonna Vuosittain leijumamittauksia on suoritettu 3-4 PM 10 -laitteella ja vuodesta 2009 alkaen myös alle 2.5 μm hiukkasten osalta yhdellä PM 2.5 -laitteella. Nykyään ilmanlaadun mittausjärjestelmässä on kolme mittausasemaa, joilla kaikilla on PM 10 - mittaus ja yhdellä lisäksi PM 2.5 -mittaus. Näistä jatkuvatoimisia ovat Keskustan PM 10 - mittaus ja Merikadun PM 2.5 -mittaus. Lisäksi Keskustan asemalla on jatkuvatoiminen typenoksidien mittaus, sekä Merikadulla ja Lapaluodossa jatkuvatoimiset rikkidioksidimittaukset. Kaikilta mittausasemilta otetaan säännöllisesti leijumanäytteitä raskasmetalli-ja PAH-määrityksiin. Jatkuvatoimisten mittausten tiedot menevät reaaliajassa Ilmatieteen laitoksen sivustolle, missä mitattujen komponenttien pitoisuuksia samoin kuin niistä laskettua ilmanlaatuindeksiä voidaan seurata ( Ilmakehässä on erilaisia liikenteen, teollisuuden ja kaukokulkeuman aiheuttamia epäpuhtauksia, jotka laskeutuvat alas sopivissa olosuhteissa. Raahessa seurataan märkälaskeumalla raskasmetallien tasoa Välikylän, Saloisten ja Sarkalan mittausasemilla. Mittausasemista Sarkalan asema toimii tausta-asemana ja edustaa pääasiassa muualta tulevaa kaukolaskeumaa. Labtium Oy suorittaa Raahen kaupungin ja Rautaruukki Oyj Ruukki Metals Raahen toimeksiannosta näytteiden keruun ja huolehtii laitteiden kunnosta, käytännön mittaustoiminnasta, analytiikasta sekä tarkkailuraportin laadinnasta. Labtium Oy siirtyi vuoden 2010 joulukuussa VTT Groupiin kuuluvan VTT Expert Service Oy:n tytäryhtiöksi. 4

5 1. ILMANLAADUN SEURANNAN LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN POHJA Ilmanlaadun seurantaa koskeva velvoite on säädetty ympäristösuojelulain (86/2000) 25 :ssä kunnille. Lisäksi toiminnanharjoittajalla on velvoite olla selvillä oman toimintansa vaikutuksesta ympäristölle. Ilmanlaadun seurannan sisältö ja tavoitteellisuus korostui, kun vuonna 1984 annettiin ensimmäinen valtioneuvoston päätös ilmanlaatua koskevista ohjeista (537/1984). Kehitys jatkui, kun päätös vuonna 1996 korvattiin uusilla ilmanlaadun ohjearvoilla (480/1996). Samassa yhteydessä annettiin valtioneuvoston päätös ilmanlaadun raja-arvoista ja kynnysarvoista (481/1996). Ilmanlaadun seurannan periaatteet eivät muuttuneet ympäristönsuojelulain säätämisen yhteydessä, eivätkä myöskään elokuussa 2001, kun valtioneuvosto antoi asetuksen ilmanlaadusta (711/2001) kahden ilmanlaatua koskevan EY:n direktiivin (1999/30/EY ja 2000/69/EY) täytäntöön panemiseksi. Ilmanlaadun neljännessä tytärdirektiivissä on annettu tavoitearvot ja arviointikynnykset arseenille, kadmiumille, nikkelille ja bentso(a)pyreenille, sekä suositukset seurannan järjestämiselle. Pitoisuuksien lisäksi on seurattava myös kyseisten aineiden ja yhdisteiden kokonaislaskeumia tausta-alueilla. Raskasmetalleja ja PAH-yhdisteitä koskevat direktiivin säännökset on pantu täytäntöön valtioneuvoston asetuksella ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä (164/2007). Suomessa ja muissa EU-maissa viranomaiset antavat määräyksiä ja tavoitteita suurimmista sallituista päästöistä ja päästökorkeuksista (piippujen mitoitus). Lisäksi päästöjen määrää pyritään vähentämään asettamalla teollisuudelle tiukkoja päästörajoja, joita sen on toiminnan jatkamiseksi noudatettava. Liikenteen päästöjä valvotaan pakokaasumääräyksin. Vuoden 2011 alussa tuli uusi valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta 38/2011 ( ), jolla pannaan täytäntöön ilmanlaadusta ja sen parantamisesta Euroopassa annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/50/EY. Asetuksen mukaan nykyiset terveysperusteiset ilmanlaadun raja-arvot ja otsonin tavoitearvot sekä tiedotus- ja varoituskynnykset pysyvät ennallaan. Myös kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelun taso säilyy muuttumattomana. Pienhiukkasille säädetään raja-arvo sekä väestön altistumisen vähentämistä koskevia tavoitteita. Merkittävimmät muutokset koskevat hiukkasmittauksia kaupunki- ja maaseututausta-alueilla sekä mittaajia ja kansallista vertailulaboratoriota koskevia, mittausten laadun varmistamiseen liittyviä vaatimuksia. Asetuksella kumotaan ilmanlaadusta 9. päivänä elokuuta 2001 annettu valtioneuvoston asetus (711/2001) ja alailmakehän otsonista 4. päivänä syyskuuta 2003 annettu valtioneuvoston asetus (783/2003) niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen Ilmanlaadun ohjearvot Valtioneuvoston päätöksen ilmanlaadun ohjearvoista ja rikkilaskeuman tavoitearvoista (480/1996) tarkoituksena on ehkäistä ilman epäpuhtauksista aiheutuvia ter- 5

6 veydellisiä haittoja ja luonnon vahingoittumista, sekä vähentää viihtyvyyshaittoja. Vuonna 1996 voimaantulleet kansalliset ohjearvot ovat ensisijaisesti ympäristöviranomaisten käytössä suunnittelun ja päätöksenteon apuvälineenä. Ne on otettava huomioon maankäytön ja liikenteen suunnittelussa, rakentamisen ohjauksessa ja ilman pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan sijoittamisessa ja päästöjä aiheuttavan toiminnan ympäristölupamenettelyssä. Tavoitteena on, että ohjearvojen ylittyminen estetään ennalta. Alueilla, joilla ohjearvot toistuvasti ylittyvät, on toimittava tämän estämiseksi pidemmän ajanjakson kuluessa. Ohjearvot terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi Ilman epäpuhtauksien terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi on ohjeena, että epäpuhtauksien pitoisuudet ulkoilmassa ovat enintään taulukossa 1 mainittuja. Ohjearvot koskevat alueita, joilla asuu tai oleskelee ihmisiä. Taulukko 1. Ilmanlaadun ohjearvot terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi. Valtioneuvoston päätös Komponentti Ohjearvot Määrittely (20 C, 1 atm) Hiilimonoksidi (CO) 20 mg/m 3 Tuntikeskiarvo 8 mg/m 3 8 tunnin liukuva keskiarvo Typpidioksidi (NO 2 ) 150 μg/m 3 Kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste 70 μg/m 3 Kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Rikkidioksidi (SO 2 ) 250 μg/m 3 Kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipiste 80 μg/m 3 Kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Kokonaisleijuma (TSP) 120 μg/m 3 Vuoden vrk-arvojen 98. prosenttipiste 50 μg/m 3 Aritmeettinen vuosiarvo Hengitettävät hiukkaset (PM10) 70 μg/m 3 Kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo Haisevien rikkiyhdisteiden kokonaismäärä (TRS) 10 μg/m 3 Kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo TRS ilmoitetaan rikkinä Lisäksi ekosysteemien suojelemiseksi pitkän ajan tavoitteena on, ettei rikkilaskeuma ylitä 0.3 g/m 2 vuodessa Raja-arvot Raja-arvot terveydellisten haittojen ehkäisemiseksi Valtioneuvoston asetuksessa ilmanlaadusta (711/2001) asetetaan rikkidioksidin, typpidioksidin, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksien sekä bentseenin ja hiilimonoksidin raja-arvot. Raja-arvot määrittelevät ilmansaasteille korkeimmat sallitut pitoisuudet, joiden ylittyessä viranomaisten on ryhdyttävä toimenpiteisiin pitoisuuksien alentami- 6

7 seksi (Taulukko 2 ja 2b). Raja-arvot ovat Euroopan unionin sitovimmat ilmanlaatunormit. Taulukko 2. Ilmanlaadun raja-arvot terveyshaittojen ehkäisemiseksi. Jokaisesta tunti- ja vuorokausiraja-arvon ylityksestä on viipymättä tiedotettava väestölle. Yhdiste Keskiarvon laskenta-aika Raja-arvo μg/m 3 Sallittujen ylitysten määrä (kpl) Rikkidioksidi (SO 2 ) 1 h h Typpidioksidi (NO 2 ) 1h Kalenterivuosi 40 - Hengitettävät hiukkaset (PM 10) 24 h Kalenterivuosi Lyijy (Pb) Kalenterivuosi Hiilimonoksidi (CO) 8 h (vrk:n korkein liukuva keskiarvo) Bentseeni (C 6 H 6 ) Kalenterivuosi 5 - Taulukko 2b. Kasvillisuuden suojelemiseksi annetut raja-arvot. Yhdiste Aika Raja-arvo µg/m 3 Rikkidioksidi, SO 2 Vuosi/talvikausi 20 Typpioksidit, NO ja NO 2 Vuosi Tavoitearvot Tavoitearvot eivät ole oikeudellisesti sitovia kuten raja-arvot. Tavoitearvojen ylittyminen on kuitenkin pyrittävä mahdollisuuksien mukaan estämään käyttämällä parasta saatavilla olevaa tekniikkaa kustannustehokkuus huomioiden. Ekosysteemin suojelemiseksi pitkän ajan tavoitteena on, ettei rikkilaskeuma ylitä 0.3 grammaa neliömetrille vuodessa (Valtioneuvoston päätös , rikkilaskeuman tavoitearvo). Tavoitearvoja on annettu lisäksi esim. otsonille, jonka pitoisuuksia ei pelkästään kansallisilla toimenpiteillä pystytä laskemaan. Tavoitearvoja on esitetty taulukoissa 3 ja 3b. Taulukko 3. Arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin voimaan tulevat tavoitearvot. Tavoitearvo Voimaantulo Yhdiste Aika µg/m 3 Arseeni Vuosi Kadmium Vuosi Nikkeli Vuosi Bentso(a)pyreeni Vuosi Bentso(a)pyreeni on polysyklinen aromaattinen yhdiste, jota käytetään näiden yhdisteiden syöpävaarallisuuden merkkiaineena. 7

8 Taulukko 3b. Otsonin tavoitearvot. Tilastollinen Peruste määrittely Tavoitearvo vuodelle 2010 terveyshaittojen ehkäisemiseksi Tavoitearvo vuodelle 2010 kasvillisuuden suojelemiseksi Pitkän ajan tavoite terveyshaittojen ehkäisemiseksi Pitkän ajan tavoite kasvillisuuden suojelemiseksi Pitoisuus tai AOT-arvo (293 K, 101,3 kpa) korkein päivittäinen kahdeksan tunnin keskiarvo 120 µg/m 3 AOT40 1) µg/m 3 h Sallitut ylitykset enintään 25 päivänä kalenterivuodessa kolmen vuoden keskiarvona viiden vuoden keskiarvo korkein päivittäinen kahdeksan tunnin keskiarvo 120 µg/m 3 - AOT40 1) µg/m 3 h - AOT40-arvoa, joka on 80 µg/m 3 ylittävien otsonin tuntipitoisuuksien ja 80 µg/m 3 erotuksen kumulatiivinen summa Arviointikynnykset Ilmanlaadun seurannan suunnittelussa otetaan huomioon ja käytetään yhtenä apuvälineenä arviointikynnyksiä. Ilmanlaadun jatkuvia mittauksia tulee tehdä seurantaalueilla, joilla ylempi arviointikynnys ylittyy. Seuranta-alueilla, joilla pitoisuudet ovat ylemmän ja alemman arviointikynnyksen välillä, ilmanlaadun arvioimiseksi voidaan käyttää jatkuvien ja suuntaa-antavien mittausten sekä mallintamistekniikoiden yhdistelmää. Taulukko 4. Eri komponenteille asetetut arviointikynnykset. Arseeni Kadmium Nikkeli Bentso(a)- pyreeni Ylempi arviointikynnys prosentteina tavoitearvosta 60 % (3,6 ng/m 3 ) 60 % (3 ng/m 3 ) 70 % (14 ng/m 3 ) 60 % (0,6 ng/m 3 ) Alempi arviointikynnys prosentteina tavoitearvosta 40 % (2,4 ng/m 3 ) 40 % (2 ng/m 3 ) 50 % (10 ng/m 3 ) 40 % (0,4 ng/m 3 ) Ylemmän ja alemman arviointikynnyksen ylittyminen määritetään viiden edellisen vuoden pitoisuuksien perusteella. Arviointikynnyksen katsotaan ylittyvän, kun kynnyksen lukuarvo on ylittynyt vähintään kolmena vuonna kyseisten viiden vuoden aikana. Jos pitoisuustietoja ei ole saatavilla viiden vuoden jaksolta, voidaan käyttää lyhyemmiltä mittausjaksoilta saatuja tietoja sekä päästökartoituksista ja ilmanlaatumalleista saatuja tietoja. Tietojen tulee edustaa alueita ja vuodenaikoja, jolloin pitoisuudet ovat tyypillisesti korkeimmillaan. 8

9 1.5. Kynnysarvot Varoituskynnys on pitoisuustaso, jonka ylittyessä lyhytaikainenkin altistuminen vaarantaa väestön terveyden. Varoituskynnykset on annettu otsonille, rikkidioksidille ja typpidioksidille (taulukko 5). Suomessa ei ole esiintynyt näin korkeita pitoisuuksia. Tiedotuskynnys puolestaan on taso, jonka ylittyminen voi vaarantaa erityisen herkkien väestöryhmien terveyden. Otsonin tiedotuskynnyksen ylitykset ovat harvinaisia, mutta kuitenkin mahdollisia myös Suomessa. Kymmenen viime vuoden aikana on Suomessa ollut kolme tiedotuskynnyksen ylittävää tilannetta. Myös hengitettävien hiukkasten PM 10 -pitoisuuksien kustakin vuorokausiarvon 50 µg/m 3 ylittymisestä tulee tiedottaa. Taulukko 5. Asetetut kynnysarvot. Yhdiste Aika Tiedotuskynnys µg/m 3 Varoituskynnys µg/m 3 Otsoni, O 3 Tunti Rikkidioksidi, SO 2 Kolme peräkkäistä 500 tuntia Typpidioksidi, NO 2 Kolme peräkkäistä tuntia AINEISTO JA MENETELMÄT Raahen alueella on ilmanlaadun säännöllistä seurantaa tehty vuodesta 1978 lähtien. Vuoden 2010 ilmanlaadun seurantaa suoritettiin hengitettävien hiukkasten ja kaasumaisten komponenttien osalta kolmella mittausasemalla (Merikatu, Lapaluoto ja Keskusta). Myös laskeumia mitattiin kolmessa pisteessä (Saloinen, Välikylä ja Sarkala), jotka on esitetty kuvassa 1. Leijumista määritettäviä komponentteja olivat PAH-yhdisteet ja valitut raskasmetallit ja myös laskeumista määritettiin valitut raskasmetallit. Mittaukset ja analyysit on suoritettu standardien mukaisesti (taulukot 6 ja 7, kuvat 2 ja 3). Saatuja mittaustuloksia on verrattu em. valtioneuvoston päätöksiin. PAH-yhdisteet sekä raskasmetallit analysoidaan PM 10 -suodattimista. PM 10 - mittauslaitteisiin vaihdetaan suodattimet Lapaluodossa 3 kertaa ja Merikadulla 5 kertaa viikossa. Varsinaista mittausaikaa kertyy 24 tuntia, jonka jälkeen suodattimet kuivataan ja punnitaan hiukkasmäärän laskemiseksi. Suodattimista määritetään kerran viikossa lisäksi raskasmetallit. Myös PAH-yhdisteet määritetään kerran viikossa. Tämän analyysin osalta määritys tapahtuu kuivaamattomasta suodatinnäytteestä. Jatkuvatoiminen Keskustan PM 10 -mittauslaite kerää näytettä viikon jaksona ja suodatin käsitellään kuten edellä. Määrityksiä ovat joka toinen viikko raskasmetallit ja joka toinen viikko PAH-yhdisteet. 9

10 Merikatu PM 2.5, PM 10, SO 2 Sarkala Laskeuma Välikylä Laskeuma Linja-autoasema Sää, PM 10, NO x Lapaluoto PM 10, SO 2 Saloinen Laskeuma Kuva 1. Ilmanlaadun mittausasemien ja laskeuman keräyspisteiden sijainnit. Raahen kaupunki 1/2007 (Raahen kaupungin luvalla) Taulukko 6. Raahen ilmanlaadun mittauksessa käytetyt määritykset ja menetelmät. Määritys Menetelmä Rikkidioksidi SO 2 Jatkuvatoiminen SO 2 -analysaattori Thermo Electron, model 43 C Typen oksidit NO X Jatkuvatoiminen NO-NO 2 -NO X -analysaattori Thermo Electron, model 42 C Hengitettävät hiukkaset PM 10 Jatkuvatoiminen PM 10 -analysaattori: TEOM: RP 1200 C Hengitettävät hiukkaset PM 2.5 Jatkuvatoiminen PM 2.5 -analysaattori: TEOM 1400AB Leijuma SFS 3863 Laskeuma SFS 3865 Rauta (Fe) ja sinkki (Zn) SFS 3047, modifioitu Lyijy (Pb) SFS 5008, modifioitu Kadmium (Cd) SFS 5502, modifioitu Rikki (S) SFS 5738, modifioitu Typpi (N) SFS 5505, modifioitu Polyaromaattiset hiilivedyt (PAH) HPLC: oma sovellus, vuodesta

11 Taulukko 7. Raahen alueen mittausasemat ja niillä suoritettavat määritykset. Sijainti Kuvaus Määritettävät komponentit Määritystiheys Raahen keskusta Liikenne Jatkuvatoiminen mittaus: Hengitettävät hiukkaset PM 10 Typen oksidit NO x Typpidioksidi NO 2 Typpioksidi NO Säätiedot Laboratoriomääritykset: PAH-yhdisteet Jatkuva 1 näyte/2 viikkoa Merikatu Liikenne ja teollisuus Raskasmetallit (PM 10 ) Jatkuvatoiminen mittaus: Hengitettävät hiukkaset PM 2.5 Rikkidioksidi SO 2 Laboratoriomääritykset: PAH-yhdisteet 1 näyte/2 viikkoa Jatkuva Jatkuva 1 näyte/viikko* Raskasmetallit (PM 10 ) 1 näyte/viikko* PM 10, Lapaluoto Teollisuus Jatkuvatoiminen mittaus: Rikkidioksidi SO 2 Laboratoriomääritykset: PAH-yhdisteet Raskasmetallit (PM 10 ) 5 näytettä/viikko Jatkuva 1 näyte/viikko* 1 näyte/viikko* PM 10 3 näytettä/viikko *Merikadulla ja Lapaluodossa on raskasmetallien ja PAH-yhdisteiden osalta tihennetty näytteenotto. Kuva 2. Vasemmalta oikealle jatkuvatoimisen PM 10 :n (Keskusta), jatkuvatoimisen PM 2.5 :n (Merikatu)ja keräävän PM 10 :n (Lapaluoto ja Merikatu) näytteenottopäät sekä oikealla kaasumaisten komponenttien jatkuvatoimisten mittausten (SO 2, NO X ) näytteenottopää (Keskusta, Merikatu, Lapaluoto). 11

12 AM 2009 Kuva 3. Ilmanlaadun mittausasemat vasemmalta oikealle: Merikatu, Keskusta, Lapaluoto. Tulosten laadunvarmistus Ilmanlaadun jatkuvan mittauksen toiminnan varmentamiseksi mittalaitteet ovat säännöllisen ulkopuolisen kalibroinnin piirissä. Viime aikoina kalibrointia ovat suorittaneet J. P. Pulkkinen Ky ja Heikki Orava, Oulun seudun ympäristövirasto. Kalibroinnissa käytettävien kaasujen analyysitarkkuudeksi on ilmoitettu SO 2 :n osalta ±3 % ja NO:n osalta ±2 %. Kalibroinnissa käytettävät pitoisuudet kalibroidaan kaksi kertaa vuodessa Ilmatieteen laitoksen kalibrointilaboratoriossa. Ilmanlaadun mittausohjelma suorittaa kerran vuorokaudessa analysaattoreiden automaattisen nolla- ja aluetason tarkastuksen. Analysaattoreiden toimintaa seurataan päivittäin ENVIEW-ohjelman avulla sekä tarkastetaan näyttämät ilmanlaatuportaalissa. Kemialliset ja fysikaaliset määritykset on tehnyt Labtium Oy pääosin akkreditoiduilla menetelmillä (FINAS T025). Ilmatieteen laitos järjestää n. kolmen vuoden välein vertailumittauksia ja kenttäauditointeja. Seuraava vertailumittaus tapahtuu vuonna Vertailumittauksissa on menestytty hyvin. Liitteessä 2 on esitetty viimeisimmän, vuonna 2006 tehdyn vertailumittauksen tulokset. Vuonna 2009 tehtiin lisäksi Raahen kaupungin ja Rautaruukki Oyj:n toimesta mittausjärjestelmän ulkoinen auditointi. 12

13 AM 2010 Kuva 4. Laborantti Leena Junnila huoltamassa Merikadun mittausaseman PM 10 :a. 3. PÄÄSTÖT Ilmanlaatuun vaikuttavat päästöjen määrä ja luonne sekä päästökorkeus. Alueellisesti ilmanlaatuun vaikuttavat myös vallitsevat sääolosuhteet ja varsinkin rannikoilla yleinen inversiotilanne. Inversiolla tarkoitetaan säätilaa, jolloin kylmän ja lämpimän ilmamassan rajalle muodostuu ilman sekoittumista rajoittava kerros. Tällöin liikenteen ja teollisuuden aiheuttamat päästöt jäävät alempiin ilmakerroksiin Teollisuuden päästöt Raahen kaupungin alueella on useita pieniä teollisuusyrityksiä, joista suuri osa toimii metallialalla. Suurin yksittäinen päästöjen aiheuttaja on Rautaruukki Oyj Ruukki Metals, Raahen terästehdas (kuva 5), jonka ilmoittamat päästömäärät on esitetty kuvissa 6-8. Vuoden 2010 SO 2 -päästöt ovat hieman pienentyneet edelliseen vuoteen nähden samalla kun pöly- ja NO 2 -päästöt ovat hieman kasvaneet. Terästehtaan vuoden 2010 raskasmetallipäästöistä elohopean ja vanadiinin määrät ovat laskeneet. Sen sijaan kadmium-, lyijy- ja sinkkipäästöt ovat nousseet edellisestä vuodesta. Muiden mitattujen metallien pitoisuudet ovat pysytelleet edellisten vuosien tasoilla. Tulevaisuudessa rikkipäästöt ja lyijypäästöt tulevat oletettavasti vähenemään, koska sintraamo suljetaan vuoden 2011 lopussa ja vuonna 2012 raaka-ainepohja vaihtuu rikasteesta pellettiin. 13

14 kg /tuotettu terästonni Kuva 5. Rautaruukki Oyj:n, Ruukki Metals Raahen tehdas. AM Pöly NOx SO Kuva 6. Raahen terästehtaan pöly- ja kaasumaiset päästöt terästonnia kohden. 14

15 t/vuosi kg/ a Elohopea Koboltti Vanadiini Sinkki Nikkeli Lyijy Kupari Kromi Kadmium Arseeni Kuva 7. Raahen terästehtaan raskasmetallipäästöt (kg/vuosi) vuosina SO2 Nordkalk SO2 Raahen tehdas NO2 Nordkalk NO2 Raahen tehdas Pöly Nordkalk Pöly Raahen tehdas Kuva 8. Raahen terästehtaan alueen typpi-, rikkidioksidi- ja pölypäästöt (tonnia/vuosi) vuosina

16 3.2. Energiantuotannon ja liikenteen päästöt Energiatuotannon ja liikenteen vaikutus hetkellisenä päästölähteenä on merkittävä. Energiatuotannon päästöjä on pyritty keskittämään ja vähentämään kaupungeissa kaukolämpöverkostojen avulla. Energiantuotannon päästömäärät riippuvat pitkälti käytetystä polttoaineesta sekä suodatintekniikasta. Jätteiden ja kivihiilen polttaminen tuottaa eniten pienhiukkasia, kun taas öljyn sekä kaasun polttaminen on päästöiltään vähäistä. Yksittäisten kotitalouksien lämmityskattiloiden päästöt voivat paikallisesti nostaa hiukkaspitoisuuksia varsinkin talvisin kovien pakkasjaksojen aikana. Kovien pakkasten aikaan myös inversiotilanteet ovat yleisiä ja tällöin havaitaan korkeita ilmansaasteiden pitoisuuksia. Teiden hiekoitus näkyy ilmanlaadussa hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien kasvamisena etenkin keväällä. Liikenteen päästöjä on laajemmin mahdollista tarkastella paikkakunnittain LIPASTO-sivustolla ( jolla esitetään VTT:ssä toteutettu Suomen liikenteen pakokaasupäästöjen ja energiankulutuksen laskentajärjestelmä. Taulukossa 8 on esitetty Raahen tieliikenteen eri osa-alueiden päästöerittely, josta voidaan havaita valtaosan tieliikenteen päästöistä tulevan pääkaduilta ja pääteiltä (65-75 %). Verrattaessa liikenteen päästöjä teollisuuden päästöihin voidaan havaita, että liikenteen päästöissä rikkidioksidin ja typenoksidien määrät ovat alle 1/1000 teollisuuden päästöistä. Taulukko 8. Liikenteen päästöt Raahen alueella v (LIPASTO, laskettu 2010). CO CO 2 NOx NO 2 SO 2 Hiukkaset t/vuosi t/vuosi t/vuosi t/vuosi t/vuosi t/vuosi Pääkadut Kokoojakadut Tonttikadut Taajaman päätiet Taajaman muut tiet Maaseudun päätiet Maaseudun muut tiet Yhteensä Henkilöautot ei kat Henkilöautot kat Henkilöautot diesel Pakettiautot ei kat Pakettiautot kat Pakettiautot diesel Linja-autot Kuorma-autot ip Kuorma-autot peräv

17 Tuntia Tuntia 4. ILMANLAATU 4.1. Ilmanlaatuindeksi Ilmanlaatuindeksiä käytetään havainnollistamaan ilmanlaadun tasoa. Indeksi on mittausaseman mittaustuloksista tunneittain laskettava vertailuluku, joka kuvaa sen hetkistä ilmanlaatua suhteutettuna ilmanlaadun ohje- ja raja-arvoihin. Laskennassa huomioidaan paikkakunnittain ja asemittain mitattavaksi valittujen epäpuhtauskomponenttien (SO 2, NO 2, PM 10, PM 2.5, CO ja O 3.) pitoisuudet. Raahessa ilmanlaatuindeksin laskenta perustuu Keskustassa NO 2 -ja PM 10 - sekä Merikadulla SO 2 - ja PM mittauksiin (kuvat 9 ja 10). Tulokset eivät ole valtakunnallisesti täysin vertailukelpoisia, koska eri paikoissa mitataan osin eri komponentteja, eikä Raahessa mitata mm. O 3: :a. Nyt laskettu indeksi soveltuu kuitenkin erinomaisesti vuosittaisten vaihteluiden toteamiseen. Hyvien tuntien lukumäärät olivat Keskustassa 6400 vastaten 74 % mittausajasta (vaihdellen kuukausittain %) ja Merikadulla 6300 vastaten 75 % mittausajasta (vaihdellen kuukausittain %). Ilmanlaatu oli puolestaan heikentynyt Keskustassa 2200 tunnin ja Merikadulla 2080 tunnin ajan. Keskustan mittausasema Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Tyydytt Välttävä Huono Eritt huon Merikadun mittausasema Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Tyydytt Välttävä Huono Kuva 9. Heikentyneen ilmanlaadun tuntimäärät kuukausittain tuntikeskiarvoina mitattuna, ilmanlaadun ollessa Keskustan asemalla hyvää 74 % ja Merikadulla 75 % mittausajasta. 17

18 Kuva 10. Ilmanlaatuindeksin tuntikeskiarvot Raahen Keskustan (musta) ja Merikadun (sininen) mittausasemilla Ilmanlaatuindeksillä mitattuna ilmanlaatu oli heikentynyttä (tyydyttävä) edellistä vuotta useammin, mutta voimakkaasti heikentynyttä (välttävä-huono) edellistä vuotta harvemmin. Kuvasta 10 voidaan nähdä eri mittausasemilla mitattujen ilmanlaatuindeksien seuraavan pääsääntöisesti toisiaan Hengitettävät hiukkaset Hengitettävien hiukkasten esiintyminen kuvaa hyvin ilman terveydellistä laatua, koska alle 10 µm hiukkaset pystyvät tunkeutumaan nenäonteloa ja kurkunpäätä syvemmälle hengitysteihin ja alle 2,5 µm hiukkaset pystyvät puolestaan tunkeutumaan keuhkojen ääreisosiin, keuhkorakkuloihin, saakka. Vuonna 2010 hengitettäviä hiukkasia (PM 10 ) mitattiin Raahen Keskustassa, Lapaluodossa ja Merikadulla. Vuosikeskiarvot alle 10 µm hiukkasilla olivat: Keskusta 15.7 μg/m 3, Merikatu 17.5 μg/m 3 ja Lapaluoto 18.9 μg/m 3. Edelliseen vuoteen verrattuna mitatuissa pitoisuuksissa ei ole merkittäviä muutoksia (vuonna 2009 Keskusta 17.5 μg/m 3 ja Lapaluoto 18.8 μg/m 3 ). Kalenterivuoden raja-arvo 40 μg/m 3 ei ylity (taulukko 9 ja kuvat 11 ja 12). Korkeimmat kuukausikeskiarvot olivat Keskustassa huhtikuussa 32.1 μg/m 3, samoin Merikadulla huhtikuussa 38.0 μg/m 3 ja Lapaluodossa tammikuussa 55.9 μg/m 3. Merikadulla alle 2,5 µm hiukkasten vuosikeskiarvo oli 8.1 μg/m 3 maksimipitoisuuden ollessa helmikuussa 10.8 μg/m 3. 18

19 µg/m Lapaluoto PM10 Keskusta PM10 Varikko PM10 Merikatu PM10 Merikatu PM2.5 Saloinen PM10 Raja-arvo Kuva 11. Raahen hengitettävien hiukkasten alle 10 µm ja myös alle 2.5 µm vuosikeskiarvot (μg/m 3 ) v (PM 10 ja PM 2.5 ). Vuoden 2009 lopulla Varikon mittausasema siirrettiin Merikadulle, jossa mittaustoiminta jatkuu. µg/m Keskusta PM10 Lapaluoto PM10 Merikatu PM10 Merikatu PM2.5um Kuva 12. Hengitettävät hiukkaset kuukausikeskiarvona (PM 10 ) kaikilla Raahen mittausasemalla v Lisäksi kuvassa Merikadun 2.5 µm (PM 2.5 ) hiukkaset. 19

20 Taulukko 9. Hengitettävien PM 10 -hiukkasten vuosikeskiarvot mittauspisteittäin v Rajaarvo Mittausasema μg/m 3 μg/m 3 μg/m 3 μg/m 3 μg/m 3 μg/m 3 μg/m 3 Lapaluoto Varikko * 40 Merikatu 9.0** Keskusta *mittausaika 9 kk **mittausaika 3 kk. Keskustan suurin PM 10 -vuorokausikeskiarvopitoisuus 93 µg/m 3 oli Lapaluodon ja Merikadun mittarit eivät ole jatkuvatoimisia ja niiden ajallinen mittausaika on noin 50 % (pölymittaus: 2 vuorokauden mittausjaksoa/viikko Lapaluodossa ja 4 vuorokauden mittausjaksoa/viikko Merikadulla), joten mitatut pitoisuudet ovat suuntaa antavia. Vuonna 2010 Lapaluodossa PM 10 -vuorokausiarvojen maksimipitoisuus oli 149 µg/m 3 ( ) maksimipitoisuuden Merikadulla ollessa 90.5 µg/m 3 ( ). Vuorokausiraja-arvo hiukkasille on 50 mikrogrammaa kuutiometrissä ja kalenterivuoden aikana se saa ylittyä 35 vuorokautena. Kaikilla asemilla ylitysten määrät jäivät alle kymmeneen (taulukko 10). Raahen Keskustan asemalla liikenteen kevätpöly näkyy hengitettävien hiukkasten määrässä (kuvat 13 ja 14). Merikadulla ja Lapaluodossa hengitettävien hiukkasten määrään vaikuttavat eniten teollisuuden päästöt ja kaukokulkeumat, lisäksi Merikadulla näkyvät myös liikenteen päästöt. Pöly on alueemme suuri ilmanpilaaja ja ottaen huomioon vakavat terveydelliset vaikutukset, sen päästöihin ja valvontaan tulee kiinnittää tulevaisuudessa yhä enemmän huomiota. Taulukko 10. Raja-arvon ylityksiä v (vuorokausikeskiarvot). Keskusta Lapaluoto Merikatu PM10 PM10 PM

21 100 µg/m kk 25 µg/m kk Kuva 13. Hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien vuorokausikeskiarvot Raahen Keskustan mittauspisteessä (PM 10 ), yläkuva ja Merikadun mittauspisteessä (PM 2.5 ), alakuva, v

22 400 µg/m kk Kuva 14. Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) tuntikeskiarvot Raahen keskustan mittausasemalla v Hengitettävien hiukkasten koostumus Metallipitoisuudet Hengitettävien hiukkasten metalleista määritetään arseeni (As), kadmium (Cd), kromi (Cr), kupari (Cu), nikkeli (Ni), lyijy (Pb), vanadiini (V), sinkki (Zn) ja rauta (Fe). Metallit kerätään Lapaluodossa ja Merikadulla (PM 10 ) suodattimille jaksottaisella 24 tunnin mittauksella (suodattimen läpi virtaa ilmaa m 3 ). Vuonna 2010 metallimäärityksiä tuli Lapaluodossa 52 kpl ja Merikadulla 50 kpl. Raahen keskustan mittausasemalta (PM 10 ) kerätään metallit viikon jaksoina (suodattimen läpi virtaa 140 m 3 ) joka toinen viikko. V keräys-/ määritysviikkoja oli 28 kpl (metallipitoisuudet liitteet 1-3). Taulukossa 11 on esitetty eri metallien vuosikeskiarvot viime vuosilta ja kuvissa eri metallipitoisuuksien pitempiä trendejä. Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) rautapitoisuus vuosikeskiarvona on merkittävin Raahen ilmanlaadun metallipitoisuuksista. Leijuman rautapitoisuus Merikadulla oli 0.40 μg/m 3 ensimmäisenä kokonaisena mittausvuonna Raahen Keskustassa rautapitoisuus oli 0.18 μg/m 3 (0.17 μg/ m 3 vuonna 2009) ja Lapaluodossa 0.45 μg/m 3 (0.36 μg/m 3 vuonna 2009). (Kuva 20). Toinen leijuman päämetalleista on sinkki, jonka vuosikeskiarvopitoisuus oli Raahen keskustassa μg/ m 3, Merikadulla μg/m 3 ja Lapaluodossa μg/m 3. 22

23 Pitoisuudet olivat edellisten vuosien tasoa (taulukko 9, kuva 18). Leijuman sinkki ei ole yhtä haitallista kuin muut mitattavat raskasmetallit. Lyijypitoisuus vuosikeskiarvona oli Merikadulla μg/m 3 ja Raahen keskustassa μg/m 3 (0.009 μg/m 3 vuonna 2009). Lapaluodossa pitoisuus oli μg/m 3 (0.010 μg/m 3 vuonna 2009). Pitoisuudet ovat siten alle edellisen vuoden tasoa. Valtioneuvoston ilmanlaatuasetuksen (711/2001) mukaan lyijyn raja-arvo on 0.5 μg/m 3 /a. Raahessa lyijyn vuosikeskiarvot jäävät tästä kymmenenteen osaan, yksittäisten mittausarvojen vaihdellessa välillä μg/m 3. (Taulukko 11, Liite 2). Leijuman nikkeli- ja arseenipitoisuudet ovat myös ohjearvoihin verrattaessa alhaisia. Nikkelipitoisuuksien vuosikeskiarvot ovat Lapaluodossa ja Keskustassa 2.2 ng/m 3 ja Merikadulla 5.9 ng/m 3, alittaen selvästi v voimaantulevan tavoitearvon 20 ng/m 3. Myös arseenipitoisuuksien vuosikeskiarvot, Lapaluodossa 0.47 ng/m 3, Keskustassa 0.38 ng/m 3 ja Merikadulla 0.62 ng/m 3, alittavat tulevan tavoitearvon 6 ng/m 3. Leijuman kadmiumpitoisuudet ovat vähäisiä siten, että vuosikeskiarvopitoisuudet olivat Raahen keskustassa µg/m 3 ja Merikadulla µg/m 3. Lapaluodossa pitoisuus oli µg/m 3. Valtioneuvoston asettama tavoitearvo on µg/m 3 (5.0 ng/m 3 ), jonka kaikkien mittausasemien mitatut pitoisuudet alittivat. Kadmium on myrkyllinen ravintoketjussa rikastuva alkuaine, jota esiintyy luonnossa vähäisiä määriä. 23

24 Taulukko 11. Hengitettävien hiukkasten metallipitoisuudet vuosikeskiarvoina v RAUTA µg/m Varikko Merikatu 0.40 Keskusta Lapaluoto LYIJY µg/m Varikko Merikatu Keskusta Lapaluoto SINKKI µg/m Varikko Merikatu Keskusta Lapaluoto KADMIUM ng/m Varikko Merikatu 0.26 Keskusta Lapaluoto ARSEENI ng/m Varikko Merikatu 0.62 Keskusta Lapaluoto NIKKELI ng/m Varikko (19*) Merikatu 5.9 Keskusta (3.5*) 2.6 <2 2.2 Lapaluoto (8.7*) 5.8 <5 2.2 *vain yksittäisiä tuloksia, ei edusta vuosikeskiarvoa. 24

25 Varikko PM10 Merikatu PM10 Keskusta PM10 Lapaluoto PM10 Saloinen PM rauta µg/m Kuva 15. Rauta hengitettävistä hiukkasista (PM 10 ) μg/m 3 v Varikko PM10 Merikatu PM10 Keskusta PM10 Lapaluoto PM10 Saloinen PM Sinkki µg/m Kuva 16. Sinkki hengitettävistä hiukkasista (PM 10 ) μg/m 3 v

26 Varikko PM10 Merikatu PM10 Keskusta PM10 Lapaluoto PM10 Saloinen PM10 Lyijy µg/m Kuva 17. Lyijy hengitettävistä hiukkasista (PM 10 ), vuosikeskiarvo μg/m 3 v Raja-arvo on 0.5 μg/m 3 /a. Varikko PM10 Merikatu PM10 Keskusta PM10 Lapaluoto PM10 Saloinen PM Kadmium ng/m Kuva 18. Kadmium hengitettävistä hiukkasista (PM 10 ) ng/m 3 (1 ng=0.001 µg) v PAH-yhdisteet Vuonna 2010 PAH-yhdisteet määritettiin Keskustan pisteestä 25 kertaa, Merikadun pisteestä 50 kertaa ja Lapaluodon pisteestä 48 kertaa. PAH-määritysten näytteenotto tapahtuu siten, että Raahen Keskustan mittausasemalta kerätään näytettä viikon keräysjaksona joka toinen viikko (kokoamanäytteenä, suodattimen läpi virtaa 140 m 3 ), normaalisti Lapaluodossa ja Merikadulla näytettä otetaan joka toinen viikko 24 tunnin keräysajalla (suodattimen läpi virtaa m 3 ), minkä lisäksi molemmilla asemilla oli tihennetty näytteenkeruu koko vuoden ajan. Suodattimista määritetään 16 eri PAH-yhdistettä, joiden pitoisuuksien vuosikeskiarvot on esitetty taulukossa 26

27 ng/m 3 /v 12. Bentso(a)pyreenin pitoisuus ilmoitetaan erillisenä, koska sen on havaittu olevan PAH-yhdisteistä todennäköisimmin syöpää aiheuttava. Sen vuosikeskiarvo oli Merikadulla 0.89 ng/m 3, Raahen Keskustassa 0.72 ng/m 3 ja Lapaluodossa 1.45 ng/m 3, vuonna 2013 voimaan tulevan tavoiteraja-arvon ollessa 1.00 ng/m 3 (kuva 19-21). Korkeimmat vuorokausipitoisuudet olivat Lapaluodossa 10.3 ng/m 3 ja Merikadulla 5.3 ng/m 3. Verrattaessa edelliseen vuoteen pitoisuudet ovat Lapaluodon osalta samaa tasoa, Keskustan arvo on sen sijaan edellisvuotta korkeampi. Korkeimmat yksittäiset bentso(a)pyreeni-pitoisuudet ovat olleet Merikadulla 5.3 ng/m (24 h), Lapaluodossa 10.3 ng/m 3 (24 h) ja Raahen Keskustassa 1.7 ng/m välisellä mittausjaksolla (viikko). Kaikkien mitattujen PAH-yhdisteiden summakuvaaja on esitetty kuvassa Varikko Keskusta Lapaluoto Saloinen Merikatu 0.89 Kuva 19. Bentso(a)pyreeni (ng/m 3 /v) Raahen alueella v (Varikon mittausaseman paikkaa siirrettiin kaavoituksellisista syistä n.200 m syyskuussa 2009 ja se on nyt nimeltään Merikadun asema). Seurantajakson alkuvuosina mitatut pitoisuudet olivat suuret, minkä jälkeen pitoisuudet ovat laskeneet nykyiselle tasolle. Suurtehokeräimellä saavutetut tulokset ovat PAH-yhdisteiden osalta vertailukelpoisia myöhemmin PM 10 :llä kerättyihin, koska PAH-yhdisteet esiintyvät nimenomaan hienoimmissa partikkeleissa niiden laajan aktiivisen pinta-alan vuoksi. Tässä näkyy selvästi tekniikan kehitys suljetumpiin systeemeihin teollisuudessa (kuva 20). 27

28 ng/m Lapaluoto TSP Lapaluoto PM10 Keskusta TSP Keskusta PM10 Pattijoki TSP Varikko PM10 Saloinen PM10 Ollinsaari PM10 Merikatu PM10 - Kuva 20. Bentso(a)pyreeni (ng/m 3 /v) Raahen alueella v Vuoteen 2003 asti määritykset on tehty suurtehokeräimellä kerätyistä näytteistä ja osittain sen rinnalla PM 10 näytteistä v alkaen. 4 ng/m Merikatu Lapaluoto Keskusta kk Kuva 21. Bentso(a)pyreeni- pitoisuudet eri mittausasemilla

29 ng/m Merikatu Lapaluoto Keskusta kk Kuva 22. PAH- yhdisteiden (16 yhdistettä) summapitoisuuksien kuukausikeskiarvot eri mittausasemilla v Taulukko 10. PAH-yhdisteiden vuosikeskiarvot (hengitettävät PAH-yhdisteet (ng/m 3 ) hiukkaset PM 10 ) Merikatu Varikko Varikko Lapaluoto Keskusta Lapaluoto Keskusta Lapaluoto Keskusta PAH-yhdiste (ng/m 3 ) Naftaleeni Asenaftaleeni Asenafteeni Fluoreeni Fenantreeni Antraseeni Fluoranteeni Pyreeni Bentso(a)antraseeni Kryseeni Bentso(b)fluoranteeni Bentso(k)fluoranteeni Bentso(a)pyreeni Dibentso(ah)antraseeni Bentso(ghi)peryleeni Indeno(123cd)pyreeni

30 4.4. Kaasumaiset ilmanepäpuhtaudet Rikkidioksidi SO 2 Rikkidioksidi (SO 2 ) on peräisin teollisuudesta ja energiantuotannosta. Pitoisuudet ovat laskeneet huomattavasti Raahen alueella 80-luvulta, mikä johtuu teollisuuden prosessipäästöjen sekä energiantuotannon ja liikenteen päästöjen vähenemisestä. Vuonna 2010 rikkidioksidia mitattiin Lapaluodossa ja Merikadulla. Aiemmin mittauksia on suoritettu myös Saloisissa ja Ollinsaaressa. Mittaustoiminta on lopetettu Ollinsaaren osalta vuonna 2000 ja Saloisten osalta vuoden 2004 aikana, jolloin mittaus siirrettiin Lapaluotoon. Varsinainen Lapaluodon SO 2 mittaus aloitettiin Kuvassa 23 on esitetty rikkidioksidipitoisuuksien kehitys eri mittausasemilla 30 vuoden mittausjakson aikana. Vuoden 2010 rikkidioksidin vuosikeskiarvo oli Merikadulla 1.6 µg/ m 3, ja mitattujen tuntikeskiarvojen määrä 8383 kpl. Lapaluodon SO 2 -vuosikeskiarvo puolestaan oli 3.52 μg/m 3, joka käsitti tuntiarvoja 8753 kpl. Edelliseen vuoteen verrattuna keskiarvo on hieman kohonnut (3.1 μg/m 3 vuonna 2009). Suurin yksittäinen tuntipitoisuushuippu 63.7 μg/m 3 mitattiin Lapaluodossa ( ) ja Merikadulla vastaava huippu oli 26.6 μg/m 3 ( ). Valtioneuvoston päätöksen mukainen rajaarvon tuntiarvo on 350 μg/m 3 (kuvat 24 ja 25, mitatut tuntiarvot). 35 µg/m VARVI/VARIKKO SALOINEN OLLINSAARI LAPALUOTO MERIKATU Kuva 23. Rikkidioksidi SO 2 vuosikeskiarvot Raahessa Raja-arvo 20 µg/m 3. (Varikon mittausasema siirtyi n. 200 m ja jatkaa nyt Merikadun asemana). 30

31 70 µg/ m kk Kuva 24. Vuoden 2010 SO 2 -tuntikeskiarvot Lapaluodon mittausasemalla. 30 µg/m kk Kuva 25. Vuoden 2010 SO 2 -tuntikeskiarvot Merikadun mittausasemalla. Raja-arvo 350 µg/m 3. Suurin kuukausikeskiarvo mitattiin lokakuussa Lapaluodossa (SO 2 ) 6.13 μg/m 3 ja huhtikuussa Merikadulla (SO 2 ) 2.1 μg/m 3 (kuva 26). Korkein SO 2 - vuorokausikeskiarvo oli Lapaluodossa 30.9 μg/m 3 ( ) ja Merikadulla

32 μg/m 3 ( ). Valtioneuvoston päätöksen mukainen vuorokauden SO 2 -rajaarvo 125 μg/m 3 ei Raahessa ylity. 7 µg/m Lapaluoto Merikatu 1 0 Kuva 26. Vuoden 2010 SO 2 kuukausikeskiarvot mittausasemilla Typenoksidit Typenoksideilla (NO X ) tarkoitetaan typpioksidia (NO) ja typpidioksidia (NO 2 ). Raahessa NO X mitataan Keskustan mittausasemalta jatkuvatoimisella mittalaitteella. Mittaustuloksina vuonna 2010 oli 8671 kpl tuntiarvoa. Suurin osa typenoksidien (NOx) pitoisuudesta tulee liikenteen päästöistä. Teollisuuspäästöjen vaikutus näkyy lähinnä typpidioksidi(no 2 )-pitoisuudessa. Tarkasteltaessa koko vuotta havaitaan, että NO- ja NO 2 -tuntipitoisuudet ovat korkeampia talven aikana (kuvat 27 ja 28). Tuuleton sää ja pakkanen aiheuttavat sen, että NO 2 -pitoisuudet ovat korkeimmillaan talviaikaan. Myös NO-pitoisuus on riippuvainen sääolosuhteista ja talven pitoisuushuiput yleensä tulevat liikenteen aiheuttamista päästöistä. Vuoden 2010 Raahen Keskustan NO 2 keskiarvopitoisuus oli μg/m 3, joka ei ylitä raja-arvoa. Raahen Keskustan NO 2 -pitoisuuden vuorokausikeskiarvot nähdään kuvasta 29. Raja-arvojen ylityksiä ei ole tullut pitoisuuksien jäädessä alle 130 μg/m 3. 32

33 140 µg/m kk Kuva 27. Raahen Keskustan NO 2 -tuntikeskiarvot vuonna Tuntiraja-arvo 200 µg/m µg/m kk Kuva 28. Raahen Keskustan NO-tuntikeskiarvot vuonna

34 70 µg/m kk 180 µg/m kk Kuva 29. Keskustan NO 2 -(yläkuva)ja NO- (alakuva) vuorokausikeskiarvot vuonna Liikenteen merkitys NO 2 -päästöihin havaitaan erityisen selvästi Raahen Keskustassa mittausasemalla verrattaessa NO 2 -tuntiarvoja arkipäivisin ja viikonloppuisin (kuva 30). Arkisin pitoisuudet nousevat jyrkästi päivän aikana. 34

35 50 µg/ ug/m3 m Ma 24 Ti 48 Ke 72 To 96 Pe 120 La 144 Su 168 Kuva 30. Typpioksidin (NO 2 ) tuntikeskiarvot Keskustan mittausasemalla Laskeumat Sateen ja tuulien mukana kulkeutuu laskeumassa todettavia ilmansaasteita pitkienkin matkojen takaa, tämän lisäksi paikalliset päästölähteet aiheuttavat alueellisia pitoisuustason nousuja. Laskeumamittauspaikkojen sijainnissa on kiinnitetty erityistä huomiota teollisuuden metallipäästöihin suurimman päästölähteen ollessa Rautaruukki. Mittauspisteistä Välikylä (3 km) ja Saloinen (2 km) edustavat lähellä suurinta päästölähdettä olevaa laskeumatasoa. Kolmas laskeumamittauspaikka on taustapitoisuutta ja mahdollista kaukokulkeuman tasoa edustava Sarkala, joka sijaitsee noin 12 km päässä Raahen keskustasta. Laskeuman keräysaika on 12 kuukautta ja laskeumakeräin vaihdetaan kuukausittain. Laskeumista määritettävät raskasmetallit ovat lyijy (Pb), kadmium (Cd), arseeni (As), nikkeli (Ni), kromi (Cr), vanadiini (V), rauta (Fe), sinkki (Zn) ja kupari (Cu). Taulukossa 11 on esitetty kuukausilaskeumien vuosikeskiarvojen kehitys eri mittauspisteissä. Vuoden 2010 kuukausikertymät mg/m² on esitetty taulukossa 12. Raudan, sinkin, kromin ja vanadiinin laskeumapitoisuudesta näkyy selvästi pistepäästölähteiden etäisyyden ja vallitsevien tuulensuuntien merkitys näiden komponenttien pitoisuuksiin (kuva 31). 35

36 mg /m2 / kk tam mi helmi huhti touko kesä heinä elo syys loka maalis marras Saloinen Sarkala Välikylä joulu Kuva 31. Rautalaskeuma eri mittauspisteissä vuonna Maalis-huhtikuussa olivat kaikkien mittauspisteiden kaikkien tutkittujen metallien pitoisuudet korkeita. Muina kuukausina pitoisuudet olivat edellisten vuosien tasoa. Välikylän mittauspisteessä perinteisesti laskeuman metallipitoisuudet ovat muita laskeumapisteitä korkeammat. Samoin edelliseen vuoteen verrattuna Välikylän metallipitoisuustasot olivat sinkkipitoisuutta lukuun ottamatta hieman korkeammat. Taulukko 11. Raudan, lyijyn, sinkin ja kadmiumin keskimääräinen kuukausilaskeuma eri mittauspisteissä vuosina Fe mg/m²/kk Pb mg/m²/kk Sarkala Saloinen Välikylä Sarkala Saloinen Välikylä Zn mg/m²/kk Cd mg/m²/kk Sarkala Saloinen Välikylä Sarkala Saloinen Välikylä <

37 Taulukko 12. Laskeumien metallit eri mittauspisteissä v

38 5. PITOISUUDET ILMANLAATUNORMEIHIN VERRATTUNA Leijuva pöly Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) mittauksen vuorokausiraja-arvo on 50 μg/m 3, jonka ylityksiä saa kalenterivuodessa olla enimmillään 35 vuorokautta. Raahen Keskustan mittausasemalla todettiin ylityksiä kuutena päivänä. Keskustan suurin PM 10 - vuorokausikeskiarvopitoisuus 93 µg/m 3 oli Lapaluodossa ylityksiä oli kahdeksana päivänä maksimipitoisuuden ollessa 149 µg/m Merikadun mittausasemalla ylityksiä tuli 7 vuorokauden osalta maksimipitoisuuden ollessa 91 µg/m 3. Lapaluodon ja Merikadun mittarit eivät ole kuitenkaan jatkuvatoimisia ja niissä ajallinen mittausaika on noin 50 % (2 ja 4 vuorokauden mittausjaksoa/viikko). Hengitettävien hiukkasten (PM 10 ) kalenterivuoden raja-arvo 40 μg/m 3 ei ylity millään mittausasemalla. Vuosikeskiarvot olivat Keskusta 15.8 μg/m 3, Merikatu 17.5 μg/m 3 ja Lapaluoto 18.9 μg/m 3. Korkeimmat kuukausikeskiarvot vuonna 2010 olivat huhtikuussa Keskustassa 32.1 μg/m 3, samoin Merikadulla huhtikuussa 38.0 μg/m 3 ja Lapaluodossa tammikuussa 55.9 μg/m 3. Merikadun PM 2.5 -hiukkasia oli kuukausikeskiarvona maksimissaan helmikuussa tasolla 10.8 μg/m 3. Hengitettävien hiukkasten lyijyn vuosikeskiarvon raja-arvo on 0.5 μg/m 3 /a, josta mitatut lyijypitoisuudet jäivät kymmenenteen osaan yksittäisten mittausarvojen vaihdellessa välillä μg/m 3. Lyijypitoisuuksien vuosikeskiarvot olivat Merikadulla ja Raahen keskustassa μg/m 3 ja Lapaluodossa μg/m 3. Myös muiden metallien pitoisuudet jäävät raja-arvojen alapuolelle. Nikkelille ja kadmiumille on vuonna 2013 tulossa tavoitearvot, jotka ovat nikkelille (Ni) 0.02 μg/m 3 ja kadmiumille (Cd) μg/m 3, joista nyt mitatut pitoisuudet jäivät lähes kymmenenteen osaan, nikkelipitoisuuksien ollessa μg/m 3 /a ja kadmiumpitoisuuksien tasolla μg/m 3 /a. Nikkeli- ja kadmiumpitoisuudet alittavat myös arviointikynnykset. Hengitettävien hiukkasten (PM10) ohjearvojen kuukauden toiseksi suurimman arvon 70 µg/m 3 ylityksiä tapahtui Lapaluodossa tammi-helmikuussa kolmen vuorokausiarvon osalta maksimin ollessa 131 µg/m 3. Merikadulla kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo ylitti ohjearvon huhtikuun puolivälissä ollen 85 µg/m 3. Keskustassa kuukauden toiseksi suurin vuorokausiraja-arvo ylittyi huhtikuussa kolmen vuorokausiarvon osalta maksimin ollessa 75 µg/m 3. Bentso(a)pyreenin pitoisuus ylittää Lapaluodon mittausaseman näytteissä vuonna 2013 voimaan tulevan ohjearvon 1 ng/ m 3 ollen 1.45 ng/m 3. Muilla asemalla mitatut pitoisuudet jäävät tämän alle ollen Lapaluodossa 0.89 ng/m 3 ja keskustassa 0.72 ng/m 3. Ylempi arviointikynnys (0.6 ng/m 3 ) puolestaan ylittyy kaikilla mittausasemilla, mikä lainsäädännön mukaisesti edellyttää ilmanlaadun jatkuvia mittauksia. Rikkidioksidi Raahen ilmanlaadun mittausasemien SO 2 -tuntiraja-arvot eivät ylitä vuonna 2010 Valtioneuvoston päätöksen (711/2001) mukaista tuntikeskiarvolle asetettua rajaarvoa 350 μg/m 3. Alueella suurin mitattu tuntikeskiarvo oli 63.7 μg/m 3, joka havaittiin 38

39 Lapaluodossa 7.10 Merikadulla korkeimman tuntikeskiarvon ollessa 3.7 mitattu 26.6 μg/m 3. Myöskään SO 2 -vuorokausikeskiarvon raja-arvo 125 μg/m 3 ei ylittynyt mittausasemilla. Korkeimmat vuorokausiarvot mitattiin Lapaluodossa 6.13 μg/m 3 ja Varikolla 2.1 μg/m 3. Verrattaessa mitattuja pitoisuuksia ohjearvoihin, kuukauden tuntiarvojen 99- prosenttipiste ei ylity, eikä kuukauden toiseksi suurin vuorokausiarvo 80 µg/m 3 myöskään ylity korkeimmankin yksittäisen vuorokausiarvon jäädessä yllämainitulle tasolle. Typen oksidit Vuodesta 2010 alkaen NO 2 :n raja-arvoksi kalenterivuoden keskiarvona on tullut voimaan 40 μg/m 3. Vuoden 2010 Raahen Keskustan NO 2 -keskiarvopitoisuus oli 17.7 μg/m 3, joka ei ylitä raja-arvoa. Tuntikeskiarvojen raja-arvo on 200 μg/m 3 ja kalenteri-vuodessa saa olla 18 kpl kyseisen raja-arvon ylitystä. Raahen Keskustan NO 2 -pitoisuudessa ylityksiä ei ole ollut, vaan pitoisuudet ovat jääneet alle 130 μg/m 3. Ohjearvoissa ei myöskään ole ylityksiä kuukauden tuntiarvojen prosenttipisteen eikä kuukauden toiseksi suurimman vuorokausiarvon 70 µg/m 3 suhteen suurimman yksittäisen vuorokausiarvon ollessa 64 ja toiseksi suurimman 63 µg/m 3. 39

40 6. SÄÄTIEDOT Säätiedot on kerätty Raahen Keskustan sääasemalta. Säätietojen laskelmissa on käytetty tunnin keskiarvoja. Kuvat Kuva 32. Vuoden 2010 tuuliruusu Raahen Keskustan sääasemalla. 10 m/s kk Kuva 33. Vuoden 2010 tuulennopeuksien tuntikeskiarvot Raahen Keskustan mittauspisteessä. Keskimääräinen tuntikeskiarvo on 1.7 m/s. 40

41 C o kk Kuva 34. Vuoden 2010 lämpötilan tuntikeskiarvot Raahen Keskustan mittausasemalla. Matalin tuntikeskiarvo oli ºC ( ) ja korkein 31.9 ºC ( ) vuosituntikeskiarvon ollessa 0.5 C. 41

42 Kirjallisuus Selvitykset Raahen alueelta Labtium Oy, Ilmanlaadun mittaus Raahen alueella, vuosiraportti Labtium Oy, Ilmanlaadun mittaus Raahen alueella, vuosiraportti Raahen seudun ktt:n ky, ympäristöterveydenhuolto: Ilman epäpuhtauksien mittauksia Raahessa,vuosiraportit Kauppi M., Mikkonen A. ja Kauppi A; Raahen alueen ilman epäpuhtauksien leviämistutkimus kasvi-indikaattoreita käyttäen; Oulun yliopisto, Kasvitieteen laitos, Kauppi M. ja Mikkonen A.; Raahen alueen ilman epäpuhtauksien leviämistutkimus, Kasvillisuuden tila vuonna 1982; Oulun yliopisto, Kasvitieteen laitos, 1983 Tiihonen P., Virtanen J., Manninen S. ja Huttunen S.; Raahen seudun metsätutkimus. Metsäntutkimuslaitos ja Oulun yliopisto, Kasvitieteen laitos; Tutkimusraportti Paunio M., Jaakkola J., Virtanen M., Jaakkola M., Pajunpää H. ja Heinonen O.; Raahen rautatehtaan päästöt ja lasten ylähengitystieinfektiot ja allergiat; Kansanterveyslaitos, Tuomisto E.; Hiilimonoksidin mittaus Merikadun varrella Rautaruukki Oy, Tutkimuskeskus, Tuomisto E.; Hiilimonoksidi- ja bentseenipitoisuudet Saloisissa Rautaruukki Oy, Tutkimuskeskus, Saari H., Kartastenpää R., Pohjola V., Säynätkari T. ja Parviainen M.; Ilman laadun tutkimus Raahessa vuonna 1988; Ilmatieteen laitos, ilmanlaatuosasto, Helsinki Pesonen R., Pietarila H., Walden J. & Salmi T.; Raahen seudun ilmanlaadun seurantasuunnitelma. Ilmatieteen laitos, Ilmanlaadusta yleensä Ilmatieteen laitos: Taajamien ilmanlaatu suhteessa uusiin ohjearvoihin. Ilmatieteen laitos ISSN Kämäri J. Happamoittavan laskeuman kriittinen kuormitus Suomessa. Ympäristöministeriö. Ympäristösuojeluosasto. Selvitys 111/1992. Työryhmän mietintö. Ilmanlaadun ohjearvotyöryhmän mietintö. Ympäristöministeriö. Ympäristösuojeluosasto, työryhmän mietintö 72/1993. Nordic Envecon Oy Helsingin yliopiston limnologian ja ympäristösuojelun laitos, Ilmatieteen laitos ja pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta YTV, Tutkimus hiukkasten koostumuksesta ja alkuperästä,

43 Pietarila H., Salmi T., Saari H. ja Pesonen R., Ilmanlaadun alustava arviointi Suomessa rikkidioksidi, typen oksidit, PM10 ja lyijy, Raportti Ilmatieteen laitos Ilmanlaadun tutkimus, Helsinki Ilmansuojeluyhdistys ry. Kevätpölyn koostumuksesta uutta tietoa. Ilmansuojeluryhdistyksen jäsenlehti 1/2002. Anttila P., Alaviippola B. ja Salmi T., Ilmatieteen laitos: Ilmanlaatu Suomessa mitatut pitoisuudet suhteessa ohje- ja raja-arvoihin sekä vertailuja eurooppalaisiin pitoisuustasoihin. Ilmatieteen laitos ISSN X, Ilmanlaadun julkaisuja No. 33, Kartastenpää R., Pohjola V., Walden J., Salmi T. ja Saari H.; Ilmanlaadun mittausohje, Versio 1.0, Ilmatieteen laitos Ilmanlaadun tutkimus, Helsinki Ilmatieteen laitos: Ulkoilman hiilimonoksidi-, rikkidioksidi- ja typpimonoksidimittausten kansallinen vertailumittaus ja kenttäauditointi v ja 2006, Ilmatieteen laitos 2003 ja Alaviippola B., Pietarila H., Hakola H., Hellén H. ja Salmi T., Ilmanlaadun alustava arviointi Suomessa. Arseeni, kadmium, nikkeli, elohopea ja polysykliset aromaattiset hiilivedyt (=PAH-yhdisteet), Raportti, ILMATIETEEN LAITOS ILMANLAADUN ASIANTUNTIJAPALVELUT, Helsinki

44 KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ LIITE 1 Ilmanlaatu Ilmanlaatu kuvaa ilmassa olevien epäpuhtauksien määrää. Ilmanlaadun seuranta on järjestetty Suomessa hajautetusti siten, että meillä on kuntien, kuntayhtymien ja teollisuuden ylläpitämänä kattava asemaverkosto ilman epäpuhtauksien mittaamiseksi kaupunki- ja teollisuusalueilla. Ohje- ja raja-arvo Ohjearvo on ohjeellinen suurin sallittu epäpuhtauksien enimmäispitoisuus ja rajaarvo puolestaan on korkein hyväksyttävä epäpuhtauspitoisuus. Ohje- ja raja-arvoja on asetettu tunti-, vuorokausi- ja vuosikeskiarvoille, jotka valtioneuvosto on määritellyt terveydellisin perustein tai ekosysteemille aiheutuvan haitan perusteella. Tuntiarvo ilmaisee lyhytkestoisen altistuksen ilman epäpuhtauksille. Vuorokausiarvolla (24 h) mitataan pitkäkestoisempaa altistusta terveydelle haitalliselle ilman epäpuhtaudelle. Siten vuorokausiohjearvojen ylitykset ovat selvästi haitallisempia kuin tuntiarvojen ylitykset. Pitkän aikavälin ohjearvoja (vuosikeskiarvo) asetetaan esim. kokonaisleijumalle, jotta voitaisiin pyrkiä pitkäkestoisen terveydellisen haitan vähentämiseen sekä parantaa viihtyvyyttä torjumalla ennalta ilman likaantumista. Ilmanlaatuasetuksella rikkidioksidille, typpidioksidille ja hengitettäville hiukkasille annetuissa uusissa tunti- ja vuorokausiraja-arvoissa sallitaan tietty määrä raja-arvon numeroarvon ylityksiä vuodessa. Tavoitearvo Tavoitearvolla tarkoitetaan ilmassa olevaa pitoisuutta, joka on mahdollisuuksien mukaan alitettava määräajassa ja jolla pyritään välttämään, ehkäisemään tai vähentämään ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvia haitallisia vaikutuksia. Arviointikynnys Ylemmällä arviointikynnyksellä tarkoitetaan pitoisuustasoa, jonka ylittyessä seuranta-alueilla ja väestökeskittymissä kiinteät ja jatkuvat mittaukset pitoisuuksien seuraamiseksi ovat pakollisia. Alemmalla arviointikynnyksellä tarkoitetaan pitoisuustasoa, jonka ylittyessä ilmanlaadun arviointiin voidaan käyttää mittauksien (suuntaa-antavat mittaukset mukaan lukien) ja mallintamistekniikoiden yhdistelmää. Alemman arviointikynnyksen alittuessa ilmanlaadun arvioinnissa on mahdollista käyttää pelkkiä mallintamistekniikoita tai objektiivista arviointia. Arviointikynnys katsotaan ylittyneeksi silloin, kun pitoisuus on ylittänyt arviointikynnyksen kolmena vuotena viimeksi kuluneen viiden vuoden aikana. Taulukko I. Vuonna 2013 voimaantulevat raskasmetallien ja PAH-yhdisteiden tavoitearvot ja arviointikynnykset (2004/107/EY). Pitoisuudet määritellään aineiden ja yhdisteiden kokonaispitoisuutena PM 10 -fraktiossa. Bentso(a)- Laskenta-aika Arseeni Kadmium Nikkeli pyreeni Tavoitearvo ng/m3 kalenterivuosi Ylempi arviointikynnys ng/m3 kalenterivuosi Alempi arviointikynnys ng/m3 kalenterivuosi Ilmanlaatuindeksi Ilmanlaatuindeksi on vertailuluku, jolla kuvataan ilmanlaadun suhteellista tasoa. Indeksi on yksinkertainen, tunneittain mittaustuloksista laskettava luku, joka ottaa huomioon eri epäpuhtauskomponenttien (SO 2, NO 2, PM 10, CO ja O 3 ) tai osan niistä pitoisuudet mittausasemasta riippuen. Eri komponenteille määritetään vertailuluku siten, että niiden pitoisuutta (tuntiarvoa) verrataan syksyllä 1996 voimaan tulleeseen 44

45 ilmanlaadun enimmäisohjearvoon. Indeksin arvo 100 vastaa ohjearvopitoisuutta. Ilmanlaatuindeksiksi otetaan aina kyseisen tunnin aikana mitattu korkein indeksin arvo. Raahessa indeksin laskemisessa otetaan huomioon rikkidioksidi (SO 2 ), typpidioksidi (NO 2 ) ja hengitettävät hiukkaset (PM 10 ). Koko maan tilannetta voidaan seurata Ilmatieteen laitoksen www-sivuilla. Taulukko II. Indeksin määritys. Ilmanlaatuindeksin määrittämiseksi kullekin mitattavalle yhdisteelle lasketaan ensin pitoisuuksien tuntikeskiarvoista ali-indeksi. Ali-indekseistä korkeimman arvo määrää ilmanlaatuindeksin arvon (YTV soveltanut Suomen oloihin). 45

46 Kuva I. Koko Suomen eri paikkakunnilla mitattu ilmanlatuindeksi, joka on nähtävissä reaaliaikaisesti ilmatieteen laitoksen www sivuilla( Prosenttipiste Ohjearvoihin vertaamisessa ja ilmanlaadun raportoinnissa käytetään joissakin tapauksissa nk. prosenttipistettä. Määritelmän mukaan prosenttipiste on se aineiston arvo, jota pienempiä arvoja aineistossa on n % (n=lukumäärä). Esimerkiksi prosenttipiste 98 on se aineiston arvo, jota pienempiä arvoja aineistossa on 98 %. Kaukokulkeuma Kaukokulkeuma käsittää ilman epäpuhtaudet, jotka kulkeutuvat syntypaikaltaan ilmavirtausten mukana jopa useiden satojen kilometrien etäisyydelle. Laskeuma Hiukkasmaiset epäpuhtaudet (esim. rikki- ja typpiyhdisteet sekä metallit) ja aerosolit, eivät jää pysyvästi ilmakehään, vaan poistuvat suhteellisen nopeasti maanpintaan, vesistöihin ja kasvillisuuteen. Laskeumalla tarkoitetaan sitä osaa ilmakehän pölystä, joka laskeutuu tietyn mittausjakson (esim. kuukauden) aikana painovoiman vaikutuksesta maanpinnalle. Laskeuma määritetään keräämällä tätä laskeutuvaa ainesta tietyn pinta-alan omaavaan keräimeen, josta sitten määritetään laskeuma yksikössä g/m 2. PAH-yhdisteet Polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH-yhdisteet) ovat orgaanisia rengasrakenteisia yhdisteitä, joita muodostuu tavallisesti epätäydellisen palamisen yhteydessä (teollisuuden, energiantuotannon ja jätteenpolton huonosti palaneet savukaasut) tai orgaanisia aineita kuumennettaessa. PAH-yhdisteet ovat karsinogeenisiä ja lisäävät erityisesti keuhkosyöpään sairastumisen riskiä. PAH-yhdisteiden aiheuttaman syöpäriskin merkkiaineena käytetään bentso(a)pyreeniä. Bentso(a)pyreeni esiintyy hiukkasiin sitoutuneena ja sen pitoisuudet kuvaavat hyvin myös PAH-yhdisteiden käyttäytymistä ja ominaisuuksia. Bentso(a)pyreeni-pitoisuuden vuosittaiset keskiar- 46

47 vot ovat olleet Euroopan maaseututausta-alueilla ng/m 3, kaupunkialueilla ng/m 3 ja jopa 30 ng/m 3 joidenkin teollisuuslaitosten välittömässä läheisyydessä. Ilmansaasteiden ja ennen kaikkea ilmassa leijuviin partikkeleihin sitoutuneiden polyaromaattisten hiilivetyjen uskotaankin olevan merkittävä vaikuttaja keuhkosyövän aiheuttamiin kohonneisiin kuolleisuuslukuihin kaupungeissa verrattuna maaseutuun. Kokonaisleijuma Kokonaisleijumalla tarkoitetaan kaikkea ilmassa olevaa leijuvaa epäpuhtautta (TSP, total suspended particles). Tässä raportissa kokonaisleijumalla tarkoitetaan hiukkasia, joiden halkaisija on alle 40 µm. Leijuma PM 10 ja PM 2.5 (Particulate Matter) PM 10 tarkoittaa aerodynaamiselta halkaisijaltaan alle 10 µm olevaa leijuvaa partikkelia ja vastaavasti PM 2.5 halkaisijaltaan alle 2.5 µm olevaa leijuvaa partikkelia. Terveyshaittojen kannalta merkittävimpiä ilmansaasteita ovat liikenteestä, puun pienpoltosta ja muusta epätäydellisestä palamisesta syntyvät pienhiukkaset. Hengitettävien hiukkasten esiintyminen kuvaa hyvin ilman terveydellistä laatua, koska 10 µm hiukkaset pystyvät tunkeutumaan nenäonteloa ja kurkunpäätä syvemmälle hengitysteihin ja alle 2,5 µm hiukkaset pystyvät puolestaan tunkeutumaan keuhkojen ääreisosiin, keuhkorakkuloihin, saakka. Eri hiukkasten joutuminen hengitysteihin on esitetty kuvassa 2. Koko maan leijumatilannetta voidaan seurata Ilmatieteen laitoksen wwwsivuilla reaaliaikaisesti, kuva 3. Kuva II. Pienimmät hiukkaset tunkeutuvat keuhkoihin asti. Hiukkasten pääsy hengityselimien eri osiin riippuu pääasiassa hiukkaskoosta. 47

48 Kuva III. Koko Suomen eri paikkakunnilla mitatut hengitettävien hiukkasten pitoisuudet (lähde: Pöly Suomen taajamissa merkittävin keväisin hiukkaspitoisuuksiin vaikuttava tekijä on maasta tuleva pöly eli resuspensio. Yleensä hiukkaset ovat pääasiassa peräisin liikenteen nostamasta katu- ja asfalttipölystä. Kuva esittää jokakeväistä teiden ja jalkakäytävien puhdistusta. Kuva IV. Teiden ja jalkakäytävien puhdistus. Päästö Päästöllä tarkoitetaan energiantuotannon, teollisuuden, liikenteen ym. aiheuttamaa ilmanlaatua heikentävää, joko hetkellistä tai jatkuvaa, haittaa. Päästökorkeus vaikuttaa merkittävästi maanpinnan lähellä hengitettäviin epäpuhtauspitoisuuksiin. Päästöt voivat olla erilaisia kaasumaisia tai hiukkasmaisia yhdisteitä, kuten rikkidioksidia, pelkistyneitä rikkiyhdisteitä, lukuisia muita epäorgaanisia ja orgaanisia yhdisteitä sekä metalleja. TRS (Total Reduced Sulphur) Pelkistyneet rikkiyhdisteet, joista käytetään myös nimitystä haisevat rikkiyhdisteet. Tärkeimpiä haisevista rikkiyhdisteistä ovat rikkivety, sulfidit ja merkaptaanit. Mittaustulos ilmoitetaan rikkinä. 48

49 49 METALLIPITOISUUDET NÄYTTEITTÄIN 2010 LIITE 2-1 MERIKATU ug/m3 pvm As Cd Cr Cu Ni Pb V Zn Fe < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < <

50 50 METALLIPITOISUUDET NÄYTTEITTÄIN LIITE 2-2 LAPALUOTO ug/m3 pvm As Cd Cr Cu Ni Pb V Zn Fe < <0.001 <0.001 <0.001 < < < < <0.001 <0.001 < < < <0.001 <0.001 < < < < < < < < < < < < <0.001 <0.001 < < < < <0.001 <0.001 <0.001 < < < < <0.001 <0.001 < < < < <0.001 <0.001 < < < < <0.001 <0.001 <0.001 < < < < <0.001 <0.001 < < < < <0.001 <0.001 < < < < < < < < < < < < <0.009 < < <0.001 < < < < < < < < <0.001 <0.001 < <0.009 < < < < < < < <

51 51 METALLIPITOISUUDET NÄYTTEITTÄIN LIITE 2-3 KESKUSTA ug/m3 pvm As Cd Cr Cu Ni Pb V Zn Fe < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < < <

52 PAH-YHDISTEIDEN PITOISUUDET LIITE 3 52

53 53