LASTENSUOJELUN JA PERHETYÖN KEHITTÄMINEN

Transkriptio

1 VÄLIARVIOINTIRAPORTTI LASTENSUOJELUN JA PERHETYÖN KEHITTÄMINEN lokakuu 2010 Sisältö: 1. Nuppu-hankkeen tausta ja tavoitteet 2. Väliarvioinnin toteuttaminen 3. Arvioinnin tuotos 4. Pohdinta Liisa Ahonen kehittäjäkoordinaattori 1

2 1. Nuppu-hankkeen tausta ja tavoitteet Nuppu-hanke on Keski-Pohjanmaan maakunnan osahanke koko Pohjois-Suomen alueella toimivasta Pohjois-Suomen monialaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kehittämisrakenne ja toimintamalli hankkeesta (PaKaste). PaKaste-hanke koostuu neljästä erillisestä maakunnallisesta osahankkeesta: Lappi, Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa. Keski-Pohjanmaan Nuppu-hankkeen teemana on lastensuojelun ja perhetyön kehittäminen ja siinä ovat mukana Kokkolan kaupunki ja Peruspalveluliikelaitos Kiurun seitsemän kuntaa (Jyta-alue). Hankeaika on Hankesuunnitelman mukaan tavoitteena on lastensuojelun ja perhetyön osalta toteuttaa asiakkaan kannalta eheä ja yhtenäinen palvelukokonaisuus, jossa asiakas on itse aktiivisesti mukana vaikuttajana perhetyön keskuksen yhteistyötä kehitetään tutkimus- ja opetusklinikan suuntaisesti. Perhetyön keskuksen keskeinen ajatus on välittää ja koordinoida työelämälähtöisiä koulutustarpeita sekä tiivistää yhteistyötä käytännön ja oppilaitosten välillä, erityisesti lastensuojelu- ja perhetyössä : Hankesuunnitelman tavoitteet muotoutuivat kahdeksi käytäntöä palvelevaksi päätavoitteeksi: 1. Perhekeskusmallin rakentaminen. Tavoitteena on perhekeskus, joka toimii monitoimijaisesti ja joustavasti vastaten lapsen ja perheen tarpeisiin. Perhekeskus voi toimia yksikkönä tai se voi olla toimijoiden verkosto, jossa yhteistyölle on luotu vakiintuneet käytännöt. 2. Sosiaalialan opetus- ja tutkimusklinikkamallin rakentaminen. Opetus- ja tutkimusklinikka on verkostomainen yhteistyöorganisaatio, joka toiminnallaan kehittää sosiaalialan koulutus-, tutkimus- ja kehittämistoiminnan välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä alueella lisää sosiaalialaa koskevaa tietoisuutta ja ymmärrystä, ammatillista osaamista sekä alan arvostusta kehittää keskipohjalaista sosiaalialaa ja sitä kautta laajemmin alueen sekä siellä asuvien ihmisten hyvinvointia. Hankkeen ohjausryhmässä ovat edustajat Kokkolan kaupungista, Peruspalveluliikelaitos Kiurusta, SONetBOTNIAsta, Keski-Pohjanmaan Ammattikorkeakoulusta, Kokkolan yliopistokeskuksesta, Raahen ja Vaasan kaupungeista sekä Kallion peruspalvelukuntayhtymästä. Työrukkasessa toimivat Kokkolan ja Jyta-alueen yhteistyöorganisaatioiden avainhenkilöt. Moniammatilliset kehittäjätiimit toimivat sekä Kokkolassa että Jyta-alueella. Näissä ovat edustettuina lapsiperheiden perus- ja erityispalveluiden toimijat. Lisäksi opetus- ja tutkimusklinikan kehittämistä varten toimii klinikkaryhmä, jossa on edustus alueen korkeakouluista ja työelämätoimijoista. 2. Väliarvioinnin toteuttaminen Hankesuunnitelman mukaan hankkeen arviointi painottuu sisäiseen arviointiin. Arvioinnissa tulee huomioida kehittämistyön hitaus varsinkin, kun kysymyksessä on 2

3 rakenteisiin kohdistuva kehittämistyö. Arvioinnin painopiste oli hankkeen tavoitteiden toteutumisessa ja hankkeen etenemisen tukeminen tavoitteiden suuntaisesti. Väliarviointi toteutettiin hankkeen kehittäjäryhmien ja työntekijöiden tekemänä itsearviointina elo-syyskuussa Arviointiin osallistui yhteensä noin 40 eri alan ammattilaista. Arvioinnit tehtiin erikseen kunkin ryhmän kokoontumisen yhteydessä. Vetäjänä toimi hankkeen kehittäjäkoordinaattori. Arviointikysymykset olivat yhteiset kaikille ryhmille: 1. Mikä on mielestäsi hankkeen tavoite/tavoitteet ja visio? 2. Missä määrin olemme edenneet tavoitteiden suuntaan? 3. Ovatko tavoitteet muuttuneet, jos niin miten ja miksi? 4. Missä asioissa on onnistuttu? 5. Mitä olisi kannattanut tehdä toisin? 6. Mitä olet itse tehnyt hankkeen tavoitteiden eteenpäin viemiseksi? 7. Mihin tulisi keskittyä jatkossa? 3. Arvioinnin tuotos Tähän on kerätty arvioinnin tuotos kysymyksittäin koottuna. Mikä on mielestäsi hankkeen tavoite/tavoitteet ja visio? Hankkeen tavoite/visio muotoutui arviointiin osallistuneiden vastauksissa perhekeskuksen toimintamallin rakentamiseen ja toisaalta opetus- ja tutkimusklinikkatoiminnan rakentamiseen. Perhekeskus nähtiin matalan kynnyksen kohtaamispaikkana, jossa on saatavilla sekä vertaistukea että ammatillista apua. Perheiden auttamisessa painottuu varhainen, oikea-aikainen tuki, joka ei leimaa käyttäjäänsä. Perhetyö on osa neuvoloiden peruspalvelua. Moniammatillisissa verkostoissa työskentelevillä työntekijöillä on yhteiset toimintamallit varhaiseen puuttumiseen ja yhdessä on kouluttauduttu ja otettu käyttöön perheen omia voimavaroja vahvistavia työmenetelmiä. Sektoroituneesta työtavasta on siirrytty rajoja ylittävään työtapaan, jossa asiakas itse on asiassaan mukana tasavertaisena kumppanina ja tarvittavat ammattilaiset tuovat kukin oman osaamisensa. Taustalla vaikuttaa se, että lasten ja perheiden hyvinvointi on laajalti esillä ja se on otettu huomioon palveluissa ja politiikassa yli hallintokuntarajojen. Runsas tiedottaminen ja lapsiperheiden asioiden esilläolo on tehnyt palvelujen käytön joustavammaksi ja lastensuojelun ikävä maine on vähentynyt. Varhaisempi apu on vähentänyt huostaanottojen määrää ja kalliiden erityispalvelujen käyttöä. Sosiaalialan opetus- ja tutkimusklinikka mahdollistaa rajapintayhteistyön yliopiston ja ammattikorkeakoulun opettajien ja opiskelijoiden kesken. Klinikan myötä koulutuksen ja työelämän yhteistyö tiivistyy, mistä molemmat hyötyvät. 3

4 Opetuksen ja käytännön vuoropuhelu näkyy mm. käytäntöä palvelevina opinnäytetöinä ja kehittämistehtävinä. Käytännön opetuksen kehittäminen on yksi tavoite. Osana klinikkatoimintaa koulutetaan sosiaalialalle käytännön opettajia/harjoittelun ohjaajia. Sosionomisosiaalityöntekijätyöparityöskentelyn kautta kummankin ammattiryhmän erityisosaamista voidaan paremmin hyödyntää. Mahdollisesti klinikkatoimintaan tulee myöhemmin mukaan myös terveydenhuollon ammattikorkeakoulu. Klinikkatoiminta on osa sosiaalialan kehittämistä ja profiilin kohottamista. Missä määrin olemme edenneet tavoitteiden suuntaan? Kaikilla osa-alueilla koettiin edetyn tavoitteiden suuntaan. Konkreettisina toimina todettiin mm. seuraavaa tapahtuneen: - sovittu yhteisistä käytännöistä, esim. huolen puheeksi ottaminen, varhainen avoin yhteistyö - neuvolan perheohjaajapilotti alkanut Kokkolassa - Jyta-alueella perhevalmennuksen uudistaminen aloitettu - neuvottelut perhekeskuksen osalta alkaneet - Jyta-alueella VAY mallia (varhainen avoin yhteistyö) esitellään syksyn kuntakierroksilla lapsiperheiden toimijatapaamisissa - käytännönopettajakoulutus on alkanut - kehittäjäryhmä on aktiivinen - opinnäytetyö parityöskentelystä on aloitettu Asian esillä oleminen julkisuudessa ja henkilöstön keskuudessa on näkynyt mm - moniammatillisuus ja varhainen tuki enemmän keskusteluissa esim. esh:ssa - opas lapsiperheille tuo näkyvyyttä - lehtijutut, tiedotteet ja väliraportit hyviä - kummipäättäjät saatu mukaan - asiakkaiden osallisuus toteutuu - yhteisiä, hyviä koulutuksia uusien yhteistyömahdollisuuksien avautuminen ja yhteisen näkemyksen ja kielen löytyminen Haasteena tavoitteiden toteutumiseen - muutoksen johtaminen rakenteelliset muutokset Kokkolassa ja Jytaalueella vaativat aikaa ja molemminpuolisia vastaantuloja - asenteissa moniammatillisuuteen edelleen parantamisen varaa - hanke näkyväksi perheille! - miten muut kuin hankkeessa olevat tulevat tietoiseksi hankkeen asioista; muut työntekijät, kuntalaiset, päättäjät Ovatko tavoitteet muuttuneet, jos niin miten ja miksi? Tavoitteiden koettiin toisaalta laajentuneen toisaalta supistuneen. Tavoitteet ovat laajentuneet lastensuojelusta ja perhetyöstä koskemaan kaikkea lapsiperheiden kanssa tehtävää työtä ja yhteiseksi yläkäsitteeksi on tullut varhainen avoin yhteistyö. Sen myötä myös yhteistyökumppaneiden määrä 4

5 on lisääntynyt. Mukana ovat nyt myös sivistystoimi, aikuissosiaalityö, kolmas sektori, seurakunnat jne. Toisaalta hankesuunnitelman laajat tavoitteet ovat muuttuneet maanläheisiksi ja realistisiksi: on tullut asia, joka voi jäädä hankkeen jälkeenkin elämään. Arvioijat olivat myös tyytyväisiä siihen, että he ovat itse voineet vaikuttaa käytännön tarpeista johdettuihin alatavoitteisiin ja kehittämiskohteisiin. Varhainen tuki ja ennaltaehkäisy niin peruspalveluissa kuin erityispalveluissakin ovat korostetusti esillä. Vuoropuhelua alueiden välillä pidettiin rikastuttavana. Myös koulutusorganisaatioiden tuki/tutkimukset/opinnäytteet olivat edistämässä kokonaistavoitetta. Missä asioissa on onnistuttu? Onnistumiset painottuvat selkeästi kolmeen pääryhmään: uudet työtavat, verkostoituminen ja osallisuus kukin asia laajasti ymmärrettynä. Uusista ja kehitettävänä olevista työtavoista nousivat esille - varhainen avoin yhteistoimintamalli, jolla voidaan edetä hankkeen jälkeenkin - neuvolan perhetyö - perhesosiaalityö, joka tukee perheiden voimavaroja varhaisessa vaiheessa - perhekeskustoiminnan kehittäminen - perhetyön rooli vahvistunut ja tullut näkyvämmäksi - valitut kehittämiskohteet vastaavat käytännön tarpeisiin Yhteistyön todettiin virinneen vanhojen kumppaneiden kesken, esim. neuvoloiden kanssa yhteistyö on lisääntynyt. Samalla uusia yhteistyökumppaneita on tullut mukaan, mm. aikuissosiaalityö. Lapsiperhetoimijoille laajasti järjestetyt koulutukset ovat olleet sisällöllisesti hyviä ja ne ovat tukeneet myös moniammatillisuutta ja yhteisen löytymistä. Osallisuudessa ja hankkeen tunnetuksi tekemisessä todettiin myös onnistutun. Työntekijöistä kootut moniammatilliset kehittäjätiimit ovat olleet aktiivisia. Mukaan on saatu myös perheiden edustus. Myös kummipäättäjien kautta asiaa on voitu viedä eteenpäin. Media - lehdistö, radio ja TV on saatu myös mukaan ja juttuja on ollut pitkin vuotta. Varsinkin Jyta-alueella lapsiperheiden palveluista on tiedotettu enemmän tavoitteena palvelujen käytön kynnyksen mataloittaminen. Hankkeen tapahtumista ja etenemisestä on henkilöstölle tiedotettu säännöllisesti. Klinikkatoiminnan osalta hyvänä pidettiin sitä, että yliopiston ja ammattikorkeakoulun väki istuu saman pöydän ääressä. Tämä mahdollistaa uusia toimintamalleja ja kokeiluja opetuksessa. Yhteistyön toivottiin laajentuvan myös aikuissosiaalityöhön ja terveyssosiaalityöhön. Yhteistyön koulutusorganisaatioiden ja työelämän välillä todettiin lisääntyneen. Käytännönopettajakoulutukseen osallistuu odotettua isompi joukko. 5

6 Mitä olisi kannattanut tehdä toisin? Hankkeessa ei ole tehty riskianalyysiä. Huolellisesti laaditussa riskianalyysissä monet nyt havaitut puutteet olisi mahdollisesti voitu ennalta ehkäistä. Hankkeen eettis-moraalinen vastuu on mietittävä. Hankeväsymys vaikuttaa henkilöiden sitoutumishalukkuuteen uutta hanketta aloitettaessa. Miten päättäjät, esimiehet ja henkilöstö saadaan alusta alkaen sitoutumaan ja jopa innostumaan hankkeen tavoitteisiin? Miten omia toimintatapoja voi muuttaa? Millä tavalla toimimalla saadaan alusta alkaen mukaan oikeat yhteistyökumppanit ja asiakkaat itse. Toinen toisin tekeminen liittyy uusien toimintojen ja mallien valmisteluun ja ennakointiin. Ennen uusien toimintojen aloittamista olisi sekä johdon että työyhteisöjen kanssa pitänyt keskustella enemmän. Toivottiin koulutusta tai vastaavaa, jossa asiaa olisi voitu aukaista ja ennakoida tulevia kysymyksiä. Tämä tuli esille sekä neuvolan perhetyöstä että perhesosiaalityöstä. Myös kehittäjäsosiaalityöntekijän tehtäväkuvaa ja roolia olisi pitänyt selkeyttää. Sama asia liittyy klinikkatoiminnan kehittämiseen, jossa hyvänä aloituksena olisi voinut olla opettajainkokoukset molempien oppilaitosten kaikkien opettajien kanssa, jolloin tietoisuus ja sitoutuminen klinikkatoimintaan olisivat levinneet vastuuopettajia laajemmalle. Silloin asia olisi ollut ehkä enemmän keskusteluissa myös opiskelijoiden kanssa. Tärkeänä pidettiin myös sitä, että alusta alkaen selkeytetään, mitä tarvitaan hyvän käytännön vakiinnuttamiseksi arkityöhön hankkeen päätyttyä. Miten varmistetaan, että opitut uudet toimintatavat eivät unohdu ja jää vanhojen rutiinien jalkoihin? Alusta saakka on hyvä huolehtia, että kehittäjätiimiläisillä on varajäsenet. Jytaalueella tiimikokouksia toivottiin pidettävän eri kunnissa. Hankkeen aikana on tarpeen säännöllisesti pysähtyä miettimään missä mennään, tarvittaessa tarkistaa suuntaa ja miettiä mihin seuraavaksi keskitytään. Mitä olet itse tehnyt hankkeen eteenpäin viemiseksi? Työntekijät ovat vieneet hanketta eteenpäin osallistumalla aktiivisesti kehittäjäryhmien kokouksiin ja tuomalla sinne oman osaamisensa ja edustamansa ryhmän näkökulman. He ovat välittäneet tietoa hankkeen asioista omassa työyhteisössään ja omille sidosryhmilleen. He ovat myös olleet järjestämässä koulutusta ja toimineet kouluttajina sekä olleet käytettävissä mm. lehtijuttujen teossa. Vanhempien edustaja on hankkinut tietoa perheiltä, tuonut perheiden näkökulman asioihin, ideoinut ja tehnyt aloitteita perheiden tarpeiden pohjalta, mm. lapsiperheiden oppaan kokoaminen, vertaisryhmätoiminnan käynnistäminen. Hän on myös markkinoinut hankkeen asioita perheille. 6

7 Esimiesasemassa olevat ovat mahdollistaneet alaistensa osallistumisen hanketyöhön ja koulutuksiin. Omassa organisaatiossa he ovat tehneet aloitteita yhteistyön laajentamiseksi sekä pyrkineet vaikuttamaan päättäjiin mm. resurssien saamiseksi. Hankkeen sisältöasioita on saatu vietyä mm. lastensuojelusuunnitelmaan ja turvallisuussuunnitelmaan. Kaikille yhteistä on ollut puhuminen ja työ varhaisen tuen ja ennaltaehkäisyn puolesta, toimintamallien käytäntöön soveltaminen ja asiakkaiden opastaminen. Mihin tulisi keskittyä jatkossa? Arviointiin osallistuneet pitivät tärkeänä jatkon kannalta hankkeen toimintamallien saamista arjen käytännöiksi/jalkauttaminen, ajantasaista viestintää ja osallisuutta. Toimintamallit arjen käytännöiksi Päähuoli oli, miten kehitetyt ja työn alla olevat varhaisen tuen palvelut ja toimintamallit saadaan jalkautettua ja juurrutettua kuntien normaalitoiminnaksi hankkeen päätyttyä. Kun kunnan palvelustrategiaan on kirjattu kriittiseksi menestystekijäksi varhainen tuki, miten sanat saadaan muuttumaan teoiksi, rakenteiksi ja toimintakulttuuriksi? Tavoiteltaviksi asioiksi nousivat - neuvolan perhetyö - perhesosiaalityö - perhekeskus - varhainen tuki, varhainen puuttuminen, ennaltaehkäisevät työmuodot, yhteistyö, moniammatillisuus, monitoimijaisuus = varhainen avoin yhteistyö kaikkien lapsiperheiden kanssa työskentelevien kesken - varhaisen tuen palvelujen koordinointi Myös opetusklinikan toiminnan jatkumisesta kannettiin huolta ja toivottiin sen laajentumista koskemaan kaikkea sosiaalialan toimintaa. Käytännön jaksojen/harjoittelujen ohjaajille toivottiin säännöllisiä tapaamisia ja ohjauspalkkioiden ohjautumista suoraan ohjaajina toimivien työyksikköön. Sosionomi-sosiaalityöntekijätyöparityöskentelyä toivottiin kehitettävän. Viestintä Varhaisen tuen palvelujen tärkeyttä ja vaikuttavuutta toivottiin pidettävän jatkuvasti esillä päättäjille, suurelle yleisölle ja henkilöstölle lehtikirjoituksin ja erilaisin tiedottein: faktoja, konkreettisia asioita ja euroja. Järjestämällä varhaisen tuen palveluja ja tiedottamalla niistä tulee palveluista helpommin saavutettavia ja käytettäviä normaalipalveluja. Osin tarvitaan lisäresursseja, mutta osin on kysymys yhteisesti sovituista tavasta tehdä työtä. Osallisuus Mahdollisessa perhekeskustoiminnassa kannattaa kuulla aktiivisten vanhempien ja muiden toimijoiden tarpeita ja ottaa heidän omat voimavaransa käyttöön. Osallistumisen edellytyksenä on riittävä tieto ko. asiasta. 7

8 4. Pohdinta Hankkeen arviointi toteutettiin itsearviointina kussakin työryhmässä erikseen. Arvioinnin tuotoksissa näkyi kunkin ryhmän perustehtävän mukainen painotus: työrukkanen katsoi asioita hallinnon ja johtamisen näkökulmasta, klinikkaryhmä opetuksen ja työelämän yhteyksien kannalta ja alueelliset kehittäjätiimit painottaen omalle alueelleen tärkeitä asioita. Tähän raporttiin on koottu tuotokset asiaperusteisesti peilaten niitä yhteisiin tavoitteisiin. Hankkeen tavoite, tarkoitus ja tehtävä oli sisäistetty hyvin. Alussa valittujen kehittämiskohteiden/alatavoitteiden suuntaan oli edetty kaikilla osa-alueilla. Varhainen avoin yhteistyö, moniammatillisuus ja asiakkaiden osallisuus nousivat avainsanoiksi onnistumisia arvioitaessa. Perheohjaaja- ja perhesosiaalityöpilotteja pidettiin myös arvokkaina. Yllättävän suuri merkitys annettiin yleiseen mielipiteeseen vaikuttamiseen eri keinoin. Opetusklinikan kehittämisessä tärkeimpänä pidettiin yhteisiä keskustelufoorumeja työelämän, yliopiston ja ammattikorkeakoulun kesken. Ensimmäinen yhteinen käytännön opettajille/harjoittelujen ohjaajille järjestetty koulutus oli iso avaus käytännön opetuksen kehittämisessä. Arviointiin osallistujat pohtivat ja kantoivat huolta, miten hankkeessa kehitetyt ja hyviksi arvioidut toimintamallit saadaan siirrettyä ja jalkautettua työvälineiksi arkityöhön. Samoin pohdittiin, miten päättäjät saadaan vakuutettua, että panostaminen varhaiseen tukeen kannattaa sekä inhimillisesti että taloudellisesti. Hankeaika on noin puolivälissä. Hankkeen toimijoille väliarviointi vahvisti, että valittu suunta on oikea ja painopisteet ovat kohdallaan. Työtä jatketaan ja syvennetään. Hankkeen loppuarviointi järjestetään noin vuoden päästä. 8