Happamista sulfaattimaista aiheutuvien haittojen lieventämisvaihtoehtojen monitavoitearviointi CATERMASS-hanke, Action 4 Loppuraportti 20.5.

Transkriptio

1 Happamista sulfaattimaista aiheutuvien haittojen lieventämisvaihtoehtojen monitavoitearviointi CATERMASS-hanke, Action 4 Loppuraportti Heli Saarikoski (SYKE), Juha Riihimäki (SYKE), Antti Miettinen (MTT), Peter Österholm (ÅA), Teppo Vehanen (RKTL), Matti Leppänen (SYKE), Jaana Wallin (SYKE), Anna Karjalainen (SYKE), Tiina Jääskeläinen (SYKE), Kari-Matti Vuori (SYKE) OSA I: VAIHTOEHDOT... 2 OSA II: TOIMENPITEIDEN VAIKUTUKSET... 6 Taloudelliset vaikutukset... 6 Ekologiset vaikutukset... 8 Sosiaaliset vaikutukset OSA III: JOHTOPÄÄTÖKSET

2 OsaI:Vaihtoehdot CATERMASS-hankkeessa on muodostettu viisi vaihtoehdoista strategiaa happamista sulfaattimaista aiheutuvien haittojen torjumiseksi (Kuva 1). Lähtökohtana on ollut toimenpiteiden asteittainen lisääminen siten, että siirrytään kohti tehostetumpia toimenpidekokonaisuuksia. Arvioinnissa on tarkasteltu sitä, mitkä toimenpidekokonaisuudet ovat riittäviä vedenlaatuvaikutusten aikaansaamiseksi ja minkälaisia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia niillä on Kyrönjoen valuma-alueella. Vaihtoehtojen kuvaus VE1 Nykyiset toimenpiteet VE1:ssä ei tehdä uusia toimenpiteitä. Tämä nykytilaa kuvaava vaihtoehto luo vertailukohdan muissa vaihtoehdoissa esitetyille toimenpiteille. Vaikutusarviot perustuvat Kyröjoen nykytilan osalta Kokemäenjoen-Saaristomeren- Selkämeren vesienhoito-ohjelmaan (2010). VE2 Säätösalaojitus Säätösalaojituksessa pidetään pohjaveden tasoa tavoitekorkeudessa, jotta ph:ta alentavaa valuntaa ei pääse syntymään. Teknisesti tämä toteutetaan säätökaivoihin asennettujen padotuslaitteiden avulla. Padotettu pohjavesi estää hapen kulkeutumisen syvemmällä oleviin potentiaalisesti happamiin maakerroksiin. Tällöin happamuutta muodostuu vähemmän kuin tavanomaisesti salaojitetuilla pelloilla. VE2:ssa säätösalaojitus laajennetaan kaikille niille Kyrönjoen valuma-alueen pelloille, joilla se on mielekästä happamuuden torjumisen kannalta. Tällaisia peltoja ovat happamilla sulfaattimailla sijaitsevat salaojitetut pellot, joiden keskikaltevuus on alle 2 %. Mikäli kaltevuus on suurempi, säätökaivoja tarvittaisiin peltohehtaarille niin paljon, että säätösalaojitus ei olisi taloudellisesti järkevää. VE3 Säätösalaojitus + muovi ja altakastelu VE3:ssa pohjaveden korkeuden säätöä tehostetaan asentamalla pellon valtaojaan rajoittuvaan reunaan muovikalvo, joka estää veden valumista pellolta valtaojiin, sekä pumppaamalla salaojiin lisävettä. Menetelmää, jonka avulla maaperään johdetaan salaojien kautta lisävettä, nimitetään salaojakasteluksi, säätökasteluksi tai altakasteluksi. VE4 Kuivatuksen rajoittaminen ns. hot spot -alueilla Säätösalaojituksella ei voida estää lähellä maanpintaa olevien sulfidikerrosten hapettumista, vaan se toimii ainoastaan syvemmällä olevien sulfidikerrosten hapettumisen ehkäisemisessä. Näin ollen VE4:ssä ns. hot spot -alueilla, joilla sulfidisavet ovat lähellä maan pintaa ja rikkipitoisuus on korkea, pohjaveden pinta nostetaan pysyvästi korkeammalle kuin VE3:ssa tukkimalla salaojaputket. Vesi valuu maan halkeamia pitkin avo-ojiin, joten pellot eivät ole täysin veden varassa, vaan niillä voi viljellä matalampaa kuivatussyvyyttä vaativia viljelykasveja kuten nurmea. VE5 Kuivatuksen lopettaminen ns. hot spot -alueilla Salaojitetut pellot muutetaan säätösalaojitetuiksi kuten VE3:ssa lukuun ottamatta em. hot spot alueita, joiden kuivatus lopetetaan kokonaan. Kuivatuksen lopettaminen toteutetaan laittamalla tulpat salaojaputkien päihin ja tukkimalla myös peltolohkojen viereiset avo-ojat, jolloin vesi ei pääse valumaan maan halkeamia pitkin avo-ojiin. Kuivatuksen lopettaminen kokonaan estää käytännössä näiden alueiden viljelyn. Viljelystä poistaminen voidaan toteuttaa esimerkiksi peltojen lunastuksella, vapaaehtoisilla maakaupoilla tai luonnonarvokaupalla. 2

3 Luonnonarvokauppa tarkoittaisi tässä yhteydessä pellonomistajan ja valtion välillä tehtävää vapaehtoista määräaikaista sopimusta, jossa pellonomistaja pidättäytyisi korvausta vastaan alueen viljelystä ja tarjoaisi sitä suojelualueeksi. Jos pellonomistaja hyväksyy valtion tarjoaman korvauksen, sopimus alueen suojelusta ja hoidosta tehtäisiin esimerkiksi kymmeneksi vuodeksi. Kuva 1. Arvioinnissa tarkasteltavat happamuuden torjuntastrategiat. Pinta-alojen laskentaperiaate Kyröjoen valuma-alueella happamille sulfaattimaille sijoittuvien peltolohkojen pinta-ala on noin ha (Kuva 2). Salaojayhdistyksen mukaan ha näistä happamilla sulfaattimailla sijaitsevista peltolohkoista on salaojitettuja loivia peltoja, joilla säätösalaojitus on taloudellisesti järkevää. Salaojayhdistyksen tilastojen mukaan noin 12 % salaojitetuista peltolohkoista on jo säätösalaojitettu. Näin ollen potentiaalisesti säätösalaojitettavia peltolohkoja on Kyrönjoen valuma-alueen happamilla sulfaattimailla noin ha (Taulukko 1). Altakastelu on mahdollista niillä säätösalaojitetuilla peltoalueilla, joilla salaojakasteluun vaadittavaa pumppausvettä on saatavilla alle 100 metrin etäisyydellä. Karttatarkastelun perusteella tällaisia alueita on noin ha:n peltopinta-alalla. Niin sanottuja hot spot -alueita 1 on Kyrönjoen valuma-alueen pelloilla noin ha 2. Tarkempia pistekohtaisia kartoitustietoja löytyy GTK:n sivuilta 1 Sulfidisavet ovat alle 1,5 metrin syvyydellä, maan minimi ph-taso on alle 4, ja rikkipitoisuus on suurempi tai yhtä suuri kuin 0,6 %. 2 GTK:n kartoituksen mukaan happamien sulfaattimaiden kokonaispinta-ala Kyrönjoen valuma-alueella on noin 573 km 2 (Kuva 2). Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen peltolohkotietoaineiston mukaan ha näistä HASU-maista on peltomaata. GTK:n CATERMASS-hankkeen yhteydessä tekemässä kartoituksessa 8 % näytepisteistä oli ns. hot spotteja (3 pistettä 37 näytepisteestä). 3

4 Laskennan pohjana olevat pinta-alat, joille eri toimenpiteitä sovelletaan kussakin vaihtoehdossa, on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Pinta-alat (ha), joille eri toimenpiteitä sovelletaan kussakin vaihtoehdossa. Toimenpide VE2 VE3 VE4 VE5 Säätösalaojitus Säätökastelu ja muovi Kuivatuksen rajoittaminen Kuivatuksenlopettaminen

5 Kuva 2. Happamien sulfaattimaiden esiintyminen Kyrönjoen valuma-alueella. ( 5

6 OsaII:Toimenpiteidenvaikutukset Taloudellisetvaikutukset Toimenpiteiden taloudelliset vaikutukset on esitetty taulukossa 2. Kyrönjoen alueen viljelijöille ja valtiolle happamuuden torjuntastrategioista VE2-VE5 aiheutuvat lisäkustannukset nykytilanteeseen (VE1) verrattuna on laskettu Maa- ja elintarviketaloudentutkimuskeskuksessa. Laskennassa käytetyt oletukset ja muuttujien arvot on esitetty liitteessä 1 ja yksityiskohtaisemmin teknisessä taustaraportissa (Miettinen 2013). Viljelijöille happamuuden vähentämiskeinoista muodostuu lisäkustannuksia esimerkiksi säätökaivojen rakentamisesta ja niiden hoidosta. VE4:ssä pienempää kuivatussyvyyttä vaativien kasvien viljely voi aiheuttaa viljelijälle tulonmenetyksiä, jos pellonkäyttöä joudutaan muuttamaan, ja suurempaa kuivatussyvyyttä vaativien kasvien antama parempi katetuotto jää saavuttamatta. VE5:ssä hot spot alueilta aiemmin saatu katetuotto menetetään. Lisäksi kotieläintiloille voi tulla kustannuksia lannanlevitysalan vähenemisestä. Valtiolle kustannuksia muodostuu säätökaivoille maksettavista investointiavustuksista ja täydennyssalaojitukseen maksettavista investointituista (VNa 978/2010), säätösalaojitukseen ja säätökasteluun maksettavista maatalouden ympäristötuen erityistuista (MMM 2007) sekä hot spot alueille mahdollisesti maksettavista luonnonarvokauppapalkkioista. Kalatalousvaikutusten arvio perustuu Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen laatimiin asiantuntija-arvioihin vuoden 2009 saalistilastojen pohjalta (Tolonen ja Keskinen 2009). Aluetaloudellisten vaikutusten arviointi perustuu Kyröjoen ja Lapuanjoen jokityöryhmissä käytyyn keskusteluun, jonka perusteella viljelypinta-alan supistumisella voi olla negatiivisia aluetaloudellisia kerrannaisvaikutuksista. Kustannusten suhteuttaminen Maatilalle ympäristökuormituksen vähentämistoimenpiteiden seurauksena tulevia vuotuisia hehtaarikohtaisia lisäkustannuksia voi suhteuttaa esimerkiksi rehuohran viljelystä vuosittain saatavaan katetuottoon, rehuohran viljelyn vuotuisiin muuttuviin kustannuksiin sekä rehuohran viljelyn vuotuisiin työkustannuksiin. Jos viljelijät saavat vuosittain peltohehtaarilta 493 euron katetuoton, kertyy hehtaarin alueelta vuosittain katetuottoa yhteensä 10,85 miljoonaa euroa. Kun rehuohranviljelyn vuotuiset muuttuvat kustannukset ovat 549 /ha, kertyy hehtaarin alueelta muuttuvia kustannuksia vuosittain yhteensä 12,08 miljoonaa euroa. Vastaavasti kun työkustannukset ovat 186 /ha, kertyy hehtaarin alueelta työkustannuksia vuosittain yhteensä 4,09 miljoonaa euroa. Näitä lukuja voi verrata taloudellisten vaikutusten taulukossa raportoituihin toimenpiteiden aiheuttamiin kokonaiskustannusten lisäyksiin, jotka vaihtelevat 2,73 ja 3,76 miljoonan euron välillä. Valtiolle toimenpiteiden VE2-VE5 seurauksena tulevia vuotuisia hehtaarikohtaisia lisäkustannuksia voi suhteuttaa C1- tukialueen kasvinviljelytilalle vuosittain maksettaviin hehtaaritukiin: tilatuki (193 /ha), luonnonhaittakorvaus ja kasvinviljelytilan LFA-lisäosa (220 /ha) sekä ympäristötuen perustuki kasvinviljelytilalle (93 /ha) ja ympäristötuen lisätoimenpiteet (laskennallisesti esim. 23 /ha). Yhteensä tukia kertyy peltohehtaarille 529, jolloin hehtaarin alueelle maksetaan vuosittain tukia yhteensä 11,63 miljoonaa euroa. Tätä lukua voi verrata taloudellisten vaikutusten taulukossa raportoituihin toimenpiteiden valtiolle vuosittain aiheuttamiin kokonaiskustannusten lisäyksiin, jotka vaihtelevat 0,69 ja 1,81 miljoonan euron välillä. Taulukko 2. Taloudelliset vaikutukset eri vaihtoehdoissa. 6

7 Arviointitekijät VE1 VE2 VE3 VE4 VE5 Investointikustannukset /ha/v Lisätyön kustannukset /ha/v Muuttuvat kustannukset /ha/v Ympäristötuen erityistuki /ha/v Suurempi kasvinviljelytuotto Lisäkustannukset viljelijöille /ha/v Lisäkustannukset viljelijöille, M /v 0 2,73 3,76 3, ,06 12 Lisäkustannus valtiolle, /ha/v Lisäkustannus valtiolle, M /v 0 1,43 1,81 1, ,69 12 Kalataloudelliset vaikutukset Aluetaloudelliset kerrannaisvaikutukset Ammatti- ja virkistyskalastus säilyy ennallaan tai vähenee nykyisestä. Ammattikalastukse n rahallinen arvo säilyy alhaisena 13, samoin vapaaajankalastuksen saaliin arvo 14. Ammattikalastus säilyy ennallaan. Saaliin arvossa merkkejä kasvusta esim. mateen saalisosuudessa. Virkistyskalastuksen saaliin arvo voi nousta jonkin verran. Kuten VE2. Ammattikalastus säilyy ennallaan tai kasvaa hieman. Taloudellisesti arvokkaiden lajien kuten mateen, siian ja kuhan osuus kasvaa. Virkistyskalastuksen saaliin arvo kasvaa jonkin verran. Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Kuten VE4 Mahd. aluetaloudellisia kerrannaisvaikutuksia 15 3 Viljelijälle maksettavaksi tulevat nettoinvestointikustannukset. Eli investointikustannukset, joista on vähennetty valtion maksamat investointiavustukset. 4 Salaojien tukkimisesta aiheutuva kustannus. 5 Sala- ja avo-ojien tukkimisesta aiheutuva kustannus. 6 Laskelmissa on oletettu että säätökastelu lisää hehtaarisatoja 5 %. VE4:ssä kasvinviljelytuotto ei kuitenkaan kokonaisuudessaan lisäänny eikä vähene, koska kasvinviljelytilat joutuvat siirtymään hot spot alueella rehuohranviljelystä nurmenviljelyyn. 7 Lasketaan yllä olevista luvuista seuraavasti: = 124 /ha. 8 Lasketaan yllä olevista luvuista seuraavasti: = 171 /ha. 9 Lasketaan yllä olevista luvuista seuraavasti: = 154 /ha. 10 Lasketaan yllä olevista luvuista seuraavasti: = 139 /ha. 11 Nykyisten tukien mukainen tilanne. 12 Kustannukset tilanteessa, jossa hot spot alueelle ei makseta maataloustukia, mutta kustannukset viljelyn lopettamisesta alueella kompensoidaan viljelijöille esimerkiksi luonnonarvokaupan avulla. 13 Vuosina Kyrönjoen ja sen suiston saaliin keskimääräinen arvo oli Kyrönjoen ja sen suiston vapaa-ajankalastuksen saaliin arvo oli kalastajahinnoilla laskettuna Peltopinta-alasta noin 4 % sijaitsee hot spot alueilla. 7

8 Ekologisetvaikutukset Toimenpiteiden ekologiset vaikutukset on esitetty taulukossa 3. Taulukko 3. Ekologiset vaikutukset eri vaihtoehdoissa. Arviointitekijät Kriittisen rajaarvon (ph 5,5) alitusten osuus syksyn havainnoista, % Kriittisen rajaarvon (ph 5,5) alitusten osuus kevään havainnoista, % ph-arvo Metallit Kalaston tilan muutos Vesien ekologinen tila Nykyiset toimenpiteet VE1 32 % loka- joulukuun päivistä on sellaisia, jolloin ph-arvo jää alle 5,5. 26 % maalistoukokuun päivistä on sellaisia, jolloin pharvo jää alle 5,5. Keskimääräinen ph nykytilassa on 5,7. Kyrönjoen alimmat ph-arvot ovat vuosittain tasolla 4,5-5,0. Ajoittain alin ph on jopa alle 4,5. Happamuuden vuoksi jokiin huuhtoutuu runsaasti metalleja, erityisesti alumiinia, mangaania, kadmiumia sinkkiä ja nikkeliä. Nykyinen lajisto. Kalakuolemia on viimeisen kymmenen vuoden aikana raportoitu neljänä vuotena. Kyrönjoki on pääosin välttävässä tai huonossa ekologisessa tilassa. Säätösalaojitus VE2 16 % lokajoulukuun päivistä on sellaisia, jolloin ph-arvo jää alle 5,5 15 % maalistoukokuun päivistä on sellaisia, jolloin ph-arvo jää alle 5,5 Keskimääräinen ph nousee lähelle ph-arvoa 5,9. Alle 4,5 menevien pharvojen todennäköisyys on hyvin pieni. Cd, Zn, Al, Ni ja Mn pitoisuudet pienenevät n. 1 3 %. EQS 17 ylitykset vähenevät Cd 79 % 46 %, Ni 18 % 9 % Herkkien lajien osuus lisääntyy Esimerkiksi mateen ja kivisimpun kannat vahvistuvat. Mahdollistaa bioja fys.-kem. tekijöiden toipumisen alkamisen Kyrönjoen eri alueilla. Huonosta välttävään? Säätösalaojitus + muovi ja altakastelu VE3 16 % lokajoulukuun päivistä on sellaisia, jolloin ph-arvo jää alle 5,5 12 % maalistoukokuun päivistä on sellaisia, jolloin ph-arvo jää alle 5,5 Keskimääräinen ph-arvo nousee ph 5,9. Cd, Zn, Al, Ni ja Mn pitoisuudet pienenevät n. 14 %. EQS ylitykset vähenevät Cd 79 % 33 %, Ni 18 % 0 % Kuten VE2, herkkien lajien osuudet lisääntyvät edelleen Mahdollistaa bioja fys.kem. tekijöiden toipumisen alkamisen Kyrönjoen eri alueilla. Huonosta välttävään ja välttävästä tyydyttävään? Kuivatuksen rajoittaminen hot spot -alueilla VE4 15 % lokajoulukuun päivistä on sellaisia, jolloin ph-arvo jää alle 5,5 12 % maalistoukokuun päivistä on sellaisia, jolloin ph-arvo jää alle 5,5 Keskimääräinen ph nousee lähelle arvoa 5,9 Cd, Zn, Al, Ni ja Mn pitoisuudet pienenevät n. 16 %. EQS ylitykset vähenevät Cd 79 % 29 %, Ni 18 % 0 % Kuten VE2, herkkien lajien osuudet lisääntyvät edelleen Mahdollistaa bio- ja fys.kem. tekijöiden toipumisen alkamisen Kyrönjoen eri alueilla. Huonosta välttävään ja välttävästä tyydyttävään? Kuivatuksen lopettaminen hot spot -alueilla VE % lokajoulukuun päivistä on sellaisia, jolloin ph-arvo jää alle 5,5 11 % maalistoukokuun päivistä on sellaisia, jolloin ph-arvo jää alle 5,5 Keskimääräinen ph nousee lähelle arvoa 6,0. Alle ph 5,0:n menevät arvot hyvin harvinaisia. Cd, Zn, Al, Ni ja Mn pitoisuudet pienenevät n. 17 %. EQS ylitykset vähenevät Cd 79 % 29 %, Ni 18 % 0 % Kuten VE2, herkkien lajien osuudet lisääntyvät edelleen Mahdollistaa bioja fys.kem. tekijöiden toipumisen alkamisen Kyrönjoen eri alueilla. Huonosta välttävään ja välttävästä tyydyttävään? 16 Käytännössä vapaaehtoisuuteen perustuvan luonnonarvokaupan avulla ei ole mahdollista ennallistaa kuivatustilaa kokonaan, koska kaikki viljelijät eivät todennäköisesti ole halukkaita tarjoamaan peltojaan luonnonarvokauppaan. Vaikutusten arvioinnissa on kuitenkin oletettu teoreettinen maksimitilanne happamuushaittojen vähentymisen osalta. 17 Vuosikeskiarvon ympäristölaatunormi 8

9 Toimenpiteiden vaikuttavuus Ekologisten vaikutusten arviointi pohjautuu toimenpidekokonaisuuksien avulla saavutettavaan sulfaattikuormituksen vähenemiseen. Kuormitusvähennys on laskettu Åbo Akademin toimesta Kyröjoen alueella tehtyjen kenttäkokeiden pohjalta. Kuormitusvähenemät on esitetty taulukossa 4. Taulukko 4. Eri toimenpiteillä saavutettava pohjaveden tason nosto sekä sen seurauksena syntyvä sulfaattikuormituksen vähentyminen suhteessa nykytilanteeseen (%). pohjavesinosto, cm kuormitusvähennys, % Suositus laskelmissa käytettäväksi arvoksi18 Säätösalaojitus Säätösalaojitus + muovi ja altakastelu Salaojaputkien tukkiminen Salaojaputkien tukkiminen ja peltolohkojen viereisten avo-ojien tukkiminen Taulukossa 5 on esitetty pinta-alatietojen pohjalta lasketut kuormitusvähennyskertoimet sekä kokonaissulfaattikuormituksen väheneminen (%) nykytilaan verrattuna. Kuormituksen laskennassa on otettu huomioon pinta ala, jolle toimenpide kohdistetaan. Lisäksi on oletettu, että salaojitetulta alueelta tuleva kuormitus on kaksinkertainen verrattuna samankokoiselta avo-ojitetulta alueelta tulevaan kuormaan 19. Eri vaihtoehdoissa saavutettavaa kokonaisvaikutusta laskettaessa on otettu huomioon se kuormitusvähennysteholla (Taulukko 4) painotettu osuus kuormituksesta, johon toimenpidettä sovelletaan. Esimerkiksi VE5 osalta laskentakaava on seuraava: (0,45 0,8) [säätösalaojitus vaikuttaa 45% kuormituksesta ja sen avulla saatava kuormitusvähenemä on 20%, eli 80% jää jäljelle] + (0,13 0,7) [säätösalaojitus+muovi+ altakastelu vaikuttaa 13 % kuormituksesta ja sen avulla saatava kuormitusvähenemä on 30%, eli 70% jää jäljelle] + ( 0,13 0,6) [kuivatuksen lopettaminen vaikuttaa 13 % kuormituksesta ja sen avulla saatava kuormitusvähenemä on 40%, eli 60% jää jäljelle] + (0,29 1) [29% kuormituksesta ei ole toimenpiteiden piirissä jolloin jäljelle jää 100% kuormituksesta] = 0,819 Taulukko 5. Pinta-alatietojen pohjalta lasketut kuormitusvähennyskertoimet eri vaihtoehdoissa. % osuus kuormituksesta johon toimenpide vaikuttaa Säätö Säätö + muovi ja kastelu Kuivatuksen rajoitus Kuivatuksen lopetus Yhteisvaikutuskerroin SO 4 -kuormituksen vähennys, % VE2 71 % 0,858 14,2 VE3 50 % 21 % 0,836 16,4 VE4 45 % 13 % 13 % 0,825 17,5 VE5 45 % 13 % 13 % 0,818 18,2 18 Laskelmissa on käytetty varovaista arviota kuormitusvähenemistä. Pitkällä aikavälillä (yli 10 vuotta) on mahdollista, että kuormitusvähennys lähestyy maksimaalista ylärajaa. 19 Jos sala- ja avo-ojitetuilta alueilta tulisi yhtä paljon kuormitusta, niin tällöin kuormitusvähennys olisi suorassa suhteessa siihen peltopinta-alaan (57 %), jolla toimenpidettä sovelletaan. Jos taas kaikki kuormitus tulisi salaojitetuilta pelloilta, niin säätösalaojituksella voitaisiin vaikuttaa 95 % kuormituksesta (luku ei ole 100 % koska säätösalaojitusta ei voi ulottaa kaikille salaojitetuille pelloille). 9

10 Laskelmat ovat hyvin yksinkertaistettuja ja vaikutukset kuormitukseen eri menetelmillä eivät ole aivan samanlaisia eri vuodenaikoina. Toisaalta oikeiden lukujen saaminen monimutkaisella mallinnuksellakaan ei ole helppoa, ja tehdyt laskelmat osoittavat suuruusluokan riittävällä tarkkuustasolla tämän arvioinnin tarpeisiin. Keskimääräinen ph-arvo ja kriittisen raja-arvon alitukset Kuormitusvähenemiskertoimen (Taulukko 5) avulla on laskettu uudet sulfaattipitoisuudet 20. Sulfaattipitoisuuden ja ph-arvon suhde on arvioitu regressioanalyysin avulla käyttäen aineistona ympäristöhallinnon Herttatietojärjestelmästä saatuja vedenlaatutietoja (Kuvat 3 ja 4). Lähtötietoina on käytetty vuosien havaintoja, jotka vastaavat parhaiten nykytilaa. Lisäksi näiltä vuosilta on olemassa sähkökalastusaineistoa. Uudet sulfaattipitoisuudet sekä näitä vastaava keskimääräinen ph-arvo on esitetty kuvissa 5 ja 6. Keskimääräinen ph-arvo on laskettu, koska sitä tarvitaan veden ekologisen laadun arvioimisessa, kalaston tilan arvioinnissa sekä raskasmetallien liukoisuuden arvioinnissa. Kalanpoikasten selviytymisen kannalta olennaista on myös happamuuspiikkien esiintymistiheys. Kriittisenä raja-arvona pidetään ph-arvoa 5,5 (Kuva 7), joka vastaa Kyröjoen vedenlaatuaineistossa sulfaattipitoisuutta 59 mg/l (Kuva 4). Arviossa on käytetty syksyn mittausaineistoa, joista näkyy parhaiten sulfaattimaiden hapettumisen vaikutus kesällä. Kevään havaintoihin vaikuttavat myös lumien sulamisvedet. Nykytilassa tämä kriittinen raja-arvo ylittyy 26 %:ssa havainnoista keväällä ja 32 %:ssa syksyllä. Kuormitusvähenemiskertoimen avulla saaduista uusista sulfaattipitoisuuksista on laskettu sulfaattipitoisuuden 59 mg/l ylitysten osuus prosentteina (Taulukko 3). Kriittisen raja-arvon alitusten osuus on esitetty Taulukossa 3 sekä kevään että syksyn havaintojen osalta, koska sulfaatin ja ph:n suhde toisiinsa on erilainen keväällä ja syksyllä. Metallikuormitus Metallien osalta on oletettu että taustan ylittävät jokipitoisuudet ovat pääosin peräisin sulfaattipelloilta. Laajaan Kyrönjoen mittausaineistoon ( ) perustuen metallien 21 määrät joessa ovat suorassa suhteessa sulfaatti- ja ph-pitoisuuksiin (Kuva 8). Toimenpiteet johtavat siten myös metallien pitoisuuksien vähenemiseen keväällä, syksyllä ja koko vuoden keskiarvona. Regressiosuoralta on katsottu vanhoja ja uusia sulfaattipitoisuuksia vastaavat metallipitoisuudet ja laskettu metallipitoisuuksien vähenemät suhteessa nykytilaan (%). Kadmiumin vuosikeskiarvon ympäristölaatunormi (AA-EQS) on 0,1 µg/l, joka on ylittynyt useampana vuotena (79 %) ). Vaikka vähennys kuormituksessa on pieni (0,01 0,02 µg/l), todennäköisyys raja-arvon ylittymiseen vähenee eri vaihtoehdoissa selvästi. Nikkelin vuosikeskiarvon (21 µg/l) ympäristölaatunormiylitykset tulevat epätodennäköisiksi. Kadmiumin korkein sallittu pitoisuus ympäristölaatunormina (0,45 µg/l; MAC-EQS) ei ylity Kyrönjoessa nykytilanteessakaan. Muille metalleille ei ole annettu korkeinta sallittua pitoisuutta ympäristölaatunormina. Vesien ekologinen tila Vesien ekologisen tilan arviossa Kyrönjoki kuuluu välttävään tai huonoon luokkaan. Syinä ovat rehevöityminen, pohjaeläinten ja kalojen indeksit sekä fysikaalis-kemiallinen tila (alhainen ph ja korkeat Cd-pitoisuudet). Happamuushaittojen torjuntatoimenpiteiden seurauksena ph-minimien sekä keskiarvojen nousu yhdessä pienentyvien Cd-vuosikeskiarvojen kanssa voi mahdollistaa joen fysikaalis-kemiallisen tilan paranemisen ja nostavan luokittelun välttävään tai kenties tyydyttävään tilaan joen joillakin osilla. Taulukon 3 arviot ovat asiantuntija-arvioita, jotka perustuvat ph-minimien ja keskiarvojen sekä Cd-vuosikeskiarvojen muutoksen laskentaan eri vaihtoehdoissa. 20 Jos SO 4 -pitoisuus nykytilassa ilman toimia on esimerkiksi 59 mg/l, uusi pitoisuus VE2:ssa on 0, mg/l = 51 mg/l. 21 Alumiini (Al), sinkki (Zn), mangaani (Mn), kadmium (Cd) ja nikkeli (Ni). 10

11 Kalaston tilan muutos Arvio kalaston tilan muutoksesta perustuu laajaan sähkökalastusaineistoon happamien sulfaattimaiden alueella (Tolonen ja Keskinen 2009) sekä vesipuitedirektiivin arvioon vesistön tilasta. Kyrönjoen koskikalastoon kuuluu sähkökalastusten saaliissa ainakin lahna, kivennuoliainen, kivisimppu, seipi, ahven, hauki, salakka, särki ja made. Istutettuna voi esiintyä esimerkiksi taimenta ja harjusta. Aiemmin Kyrönjoen kalastoon on kuulunut ainakin seuraavat lajit: lohi, meritaimen, purotaimen, vaellussiika, muikku, kuore, hauki, ahven, kiiski, kuha, särki, lahna, salakka, pasuri, mutu, sorva, säyne, kivennuoliainen, ruutana, seipi, ankerias, kivisimppu ja made. Kalakuolemia on raportoitu melkein vuosittain 1970-luvulla ja tämän jälkeen vuosina 1983, 1984, 1996 ja Eri kuormitusvaihtoehtojen vaikutus ekologiseen tilaan kalastolla laskettiin kalaindeksin ph-riippuvuuden kautta (Kuva 9). Happamien sulfaattimaiden jokivesistöissä kalaindeksissä käytetään neljää muuttujaa: herkkien lajien osuus, kestävien lajien osuus, lajilukumäärä ja 0+-lohikalojen 22 tiheys. Kalaindeksin arvo on muutettu ekologiseksi laatusuhteeksi jakamalla havaittu arvo vertailuarvolla 23 0,7 ja luokkarajat asetettiin ensimmäisen vesienhoitosuunnitelmakierroksen luokitteluperusteiden mukaisesti 24 (Kuva 10). Arvioon sisältyy huomattavasti tilastollista epävarmuutta, kuten Kuvan 11 luotettavuusrajoista käy ilmi. Raja-arvojen (ph 5,5) alitusten osuutta kalaston tilan paranemiseen ei kyetty numeerisesti arvioimaan. Itämeren kansainvälisen kalastuskomission lohikantojen elvytysohjelmassa vuosina selvitettiin mahdollista kotiuttaa lohikantoja potentiaalisiin jokiin (Kuiva-, Kiiminki- ja Pyhäjoki) (Mäki-Petäys 2012). Kotiutushankkeen jatkamisesta luovuttiin, koska toimenpiteistä huolimatta lohien luonnonlisääntyminen jäi vähäiseksi. Hankkeen vertailujokena olleen Kyröjoen vedenlaatu on selvästi em. jokia huonompi (happamuus, ravinnepitoisuudet, lisääntymisesteet), joten vaelluskalakantojen elvyttämisen onnistumistodennäköisyys on vielä huonompi Kyröjoella kuin Kuiva-, Kiiminki- ja Pyhäjoella. Hankkeen johtopäätöksenä oli että Kyrönjoella tulee vähentää merkittävästi vedenlaatuun liittyviä ongelmia, jos lohi halutaan palauttaa vesistöön. Mallitarkastelun perusteella nykytilaiseen Kyrönjokeen ei synny elinvoimaista lohikantaa pelkästään istutuksilla, mutta veden laadun merkittävällä parantamisella 25, jokikunnostuksilla 26 sekä poikasistutuksilla kutulohen populaatio on mahdollista saavuttaa 50 vuoden aikajänteellä (Mäki-Petäys 2012). Hankkeessa ei tarkasteltu sitä, millä toimenpiteillä vedenlaatu paranee siten, että mädin selviytyminen vaelluspoikaseksi kaksinkertaistuu. 22 samana vuonna syntyneitä lohen tai taimenen poikasia. 23 Vertailuarvo on saman jokityypin vertailupaikkojen kalaindeksiarvojen mediaani. Vertailupaikat ovat jokityypin mahdollisimman luonnontilaisia jokia 24 Ensimmäisen luokittelukierroksen arvoja käytettiin koska uutta luokitusta ei ole vielä tehty neljällä muuttujalla (normaalisti käytetään myös särkikala-tiheyttä, mutta se ei ole toimiva muuttuja happamuuden ollessa merkittävin paine.) 25 Veden laadun paraneminen siten, että selviytymistodennäköisyys mädistä vaelluspoikaseksi kaksinkertaistuu 26 Jokikunnostuksilla lisääntymisalueet 10 ha:sta 20 ha:iin vuotta kotiutusistutuksena jokipoikasta / vuosi, jonka jälkeen kpl / vuosi tuki-istutuksina 11

12 Kuva 3. Sulfaatin (SO 4 ) (x-akseli) ja ph:n (y-akseli) välinen riippuvuus keväällä. Kuva 4. Sulfaatin (SO 4 ) (x-akseli) ja ph:n (y-akseli) välinen riippuvuus syksyllä. 12

13 Kuva 5. Keskimääräiset sulfaattipotoisuudet eri vaihoehdossa keväällä ja syksyllä. Kuva 6. Keskimääräiset sulfaattipitoisuudet eri vaihtoehdossa keväällä ja syksyllä. 13

14 Kuva 7. ph-arvon vaikutus kalatiheyteen. Kuva 8. Kadmiumpitoisuuksien (y-akseli) ja sulfaattipitoisuuksien (x-akseli) suhde Skatilan mittauspisteessä. 14

15 Kuva 9. Kalaindeksin ja ph-arvon riippuvuus. Kuva 10. Eri kuormitusvaihtoehtojen vaikutus ekologiseen tilaan kalastolla 15

16 Kuva 11. Ekologinen laatusuhde -arvojen 95 % luotettavuusrajat. Sosiaalisetvaikutukset Sosiaalisten vaikutusten arviointi perustuu Kyröjoen ja Lapuanjoen jokityöryhmissä käytyyn keskusteluun eri sidosryhmätahojen välillä sekä syyskuussa 2012 maataloustuottajien (8 kpl) ja vapaa-ajan kalastajien 28 edustajien (3 kpl) kanssa toteutettuihin haastatteluihin. Haastattelutulokset on koottu erilliseen taustaraporttiin (Jääskeläinen 2012). Arvioinnin tulokset on esitetty Taulukossa 6. Taulukko 6. Sosiaaliset vaikutukset eri vaihtoehdoissa. Arviointitekijät Nykyiset toimenpiteet VE1 Säätösalaojitus VE2 Säätösalaojitus + muovi ja altakastelu VE3 Kuivatuksen rajoittaminen hot spot alueilla VE4 Kuivatuksen lopettaminen hot spot -alueilla VE5 Maatalouden harjoittaminen Maatalouden harjoittaminen ei vaikeudu eikä lisäkustannuksia synny. Tuottajalle koituu investointikustan nuksia. Työmäärä lisääntyy hieman. Ravinteita kuluu vähemmän ja salaoja- Investointikustann ukset ovat suuremmat kuin VE2ssa. Koska tekniikka on kohtalaisen uutta, tuottaja ottaa suuremman taloudellisen riskin. Sadot voivat Kustannusten nousu aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia tuottajan toimintaedellytyksi in ja elinkeinon jatkuvuuteen. Ulkopuolisen kontrollin määrä Vapaaehtoinen luonnonarvokauppa voi olla positiivinen mahdollisuus joillekin viljelijöille. 28 Ammattikalastuksen edustajaa ei saatu haastatteluun aikataulusyistä. 16

17 Ammatti- ja vapaa-ajan kalastus Vesien kirkkaus esteettisenä tekijänä Kulttuuriympäris tön säilyminen Ammatti- ja vapaaajan kalastus säilyy nykyisellään. Hauki, ahven, lahna ja särki ovat tärkeimmät saalislajit. Kalakuolemia ilmenee silloin tällöin. Vapaaajan kalastajat joutuvat liikkumaan pitempiä matkoja kalastamaan. Happamuus rajoittaa rehevöitymisestä aiheutuvia leväkukintoja. Lapuanjoen alaosan ekologinen tila on piileväluokituksen perusteella erinomainen. Eteläpohjalaiselle kulttuurimaisemalle ovat ominaista laajat viljelyaukeanäkymät järjestelmä pysyy puhtaampana. Vapaa-ajan kalastus lisääntyy Kyrönjoella ja ammattikalastuk sen edellytykset paranevat. Nykyisten saalislajien saalis paranee. Leväkukinnat voivat lisääntyä pienessä määrin parantua etenkin kuivina kausina Sama muutos kuin VE2:ssa. Leväkukinnat voivat lisääntyä pienessä määrin lisääntyy Sama muutos kuin VE2:ssa. Lisäksi mateen ja mahdollisesti kuhan saaliit lisääntyvät erityisesti allastetuilla alueilla. Leväkukinnat voivat lisääntyä pienessä määrin Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Kuten VE4. Lisäksi istutusten (esim. taimen) tuloksellisuus saattaa parantua pitkällä aikavälillä. Leväkukinnat voivat lisääntyä pienessä määrin Kuivatuksen lopettaminen johtaa avoimen viljelymaiseman muuttumiseen Maatalouden harjoittaminen Osa haastatteluista näki nykytilan (VE1) hyvänä ja piti investointeja happamuushaittojen torjumiseksi suurina. Osa suhtautui vedenlaadun parantamiseen tähtääviin toimiin myönteisemmin ja näki investoinneissa (VE2 ja VE3) myös hyötyjä kuten satojen paraneminen etenkin kuivina kausina ja ravinteiden vähäisempi kulutus; maaperän ph:n ollessa korkeampi kasvien juuret pystyvät käyttämään ravinteita paremmin hyödyksi. Osa viljelijöistä toi esille, että vedenpinnan tarkkailuun säätösalaojakaivoissa kuluu työaikaa, osa taas katsoi että kaivoja tarkkaillessa on samalla mahdollista puhdistaa salaojat, jolloin ne pysyvät paremmassa kunnossa. Säätösalaojajärjestelmän jo toteuttaneet tuottajat katsoivat poikkeuksetta, että järjestelmä oli ollut hyödyllinen. Säätösalaojitettujen lohkojen tuotot olivat kasvaneet ja hyödyt olivat viljelijälle suurimmat etenkin kuivina kesinä, jolloin vesi saadaan pysymään pellossa paremmin. Lisäksi säätösalaojitetulta pellolta ei huuhtoudu yhtä paljon ravinteita ojiin, jolloin lannoitteita tarvitaan vähemmän ja viljelijä säästää lannoituskustannuksissa. Valtaosa haastateltavista suhtautui tehostettuun säätösalaojitukseen varovaisen myönteisesti mutta muistuttivat että viljelijä ottaa suuremman taloudellisen riskin uuden järjestelmän käyttöönottamisessa. Kuivatuksen rajoittamiseen (VE4) tai lopettamiseen (VE5) suhtauduttiin pääsääntöisesti kielteisesti. Viljelijät korostivat sitä, että viljelykasvin valinnassa lähtökohtana tulee olla pellon tuottavuus ja sijainti, ei ulkopuolelta tulevat rajoitukset. Kuivatustilan ennallistamisen (VE5) katsottiin olevan tuotantotaloudellisesti kyseenalaista, koska samaa peltoalaa voidaan käyttää ravinnontuotantoon. Kuivatuksen lopettaminen näillä pelloilla kyseenalaistaa viljelijöiden mielestä koko elinkeinon mielekkyyden. VE4:n ja VE5:n suurimmat vaikutukset kohdistuvat niille tuottajille, joiden pellot ovat kokonaan hot spot alueille. Näille tiloille VE5 merkitsisi käytännössä elinkeinon loppumista kokonaan. Viljelyrajoitukset vaikuttavat tuottajien tulotasoon sekä maanviljelijöiden ammattiidentiteettiin ja ammatin mielekkääksi kokemiseen. Toisaalta luonnonarvokaupan pohjalta toteutettuna VE5 voisi olla varteenotettava vaihtoehto niille viljelijöille, joiden hot spot alueilla sijaitsevat lohkot ovat huonotuottoisia ja 17

18 kaukana tilakeskuksesta. Valtion maksama vuosittainen korvaus takaa varman tuoton, ja luonnonarvokaupan periaatteiden mukaan maan omistus säilyy viljelijällä (määräaikaiset sopimukset). Myös luonnonhoitopelto, erityisesti monivuotinen nurmipelto, sekä viherkesanto koettiin pääosin hyväksi vaihtoehdoksi vapaaehtoisesti tarjottavana vaihtoehtona (VE4). Nurmirehun tuotannon kysyntärakenne on epävarma johtuen mm. siitä, että karjatilalliset tuottavat tarvittavan nurmirehun itse 29. Viljelijähaastatteluissa tuli esille myös välilliset vaikutukset omavaraisuusasteen laskemiseen, maaseudun vetovoimaisuuteen, maaseutuasutuksen harvenemiseen sekä raaka-aineiden hinnan nousuun niiden tarjonnan vähentyessä. MTT:n laatimista kustannuslaskelmasta (Taulukko 2) todettiin, että ne voivat keskiarvoltaan pitää paikkansa, mutta kustannukset määrittyvät pitkälti pellon muodon, kallistusten, maaperän ominaisuuksien ja viljelijän järjestelmälle asettamien tavoitteiden mukaan. Ammatti- ja vapaa-ajan kalastus Kyrönjoen suistossa ammattikalastajien lukumäärä on vähentynyt huomattavasti. Vuosina alueella kalasti eri arvioiden mukaan ammattikalastajaa ja vuonna 2000 heitä oli 26. Tämän jälkeen ammattikalastajien lukumäärä on vakiintunut kalastajan tasolle. Osasyynä ammattikalastuksen vähentymiseen on yleinen ammattikalastuksen vähentyminen, mutta Kyrönjoen suistossa ammattikalastus on vähentynyt muuta maata nopeammin. Todennäköisesti syynä on myös huono vedenlaatu. Kalastajille tehtyjen kyselyjen perusteella juuri heikolla vedenlaadulla on suuri merkitys kalastukseen (Tolonen ja Keskinen 2009). Vapaa-ajan kalastuksessa saaliin ohella tärkeää on kalastuskokemus, jonka arvo on suurempi kuin saaliin taloudellinen arvo (ks. kohta Taloudelliset vaikutukset vapaa-ajankalastuksessa). Virkistyskokemuksen arvoa on mahdollista tutkia maksuhalukkuuskyselyiden avulla, mutta tällaista kyselyä ei ole Kyröjoen alueelta tehty eikä sitä ollut CATERMASS-hankkeen puitteissa mahdollista suorittaa. Virkistyskokemus on suhteessa (todennäköisesti) saatavan saaliin määrään sekä arvokalojen osuuteen saaliissa. Haastatellut virkistyskalastajat toivat esille, että nykytilan jatkuessa kalastusharrastus ei yleisty eikä samalla paikallisesti pyydetty kala lähiruokana yleisty. Kaloja on myös turha istuttaa moniin osiin happamuushaitoista kärsivistä vesistä, koska happamuuden takia kutu ei monin paikoin istutuksista huolimatta onnistu. Vesien kirkkaus esteettisenä tekijänä Oletuksena on että happamien sulfaattimaiden sulfaattikuorman vähetessä vesistöjen rehevöityminen korostuu. EPO-ELYn arvion 30 mukaan happamuus saostaa fosforin, jolloin se ei ole organismien käytettävissä biologisissa prosesseissa. Esimerkiksi Kyrönjoesta fosforipitoisuudet vedessä ovat happamilla kausilla vain noin 30 % normaaleista. Myös piilevien avulla tehtävät ekologiset luokitukset antavat happamissa joissa erinomaisen tilaarvion, vaikka joen suurin ongelma muuten olisi rehevyys. Esimerkiksi Lapuanjoen alaosan ekologinen tila on piileväluokituksen perusteella erinomainen. Näin ollen rehevöitymishaittoja esiintyy vähemmän niissä vaihtoehdoissa, joissa vesistöt ovat happamampia. Kulttuuriympäristön säilyminen 29 Karjatilojen rehuomavaraisuus johtuu sekä lannanlevitysvaatimuksista (pellot toimivat vaadittuina lannanlevityspeltoina) että korkeista kuljetuskustannuksista: nykytilanteessa ei ole mahdollista erikoistua siten, että yksi viljelijä tuottaisi rehun, myisi sen karjankasvattajalle, joka taas möisi lannan takaisin lannoitteeksi viljelijän nurmipelloille. Nurmirehun viljely voisi olla yksi vaihtoehto tilanteessa, jossa rehun kysyntärakennetta koskevia sääntöjä (lannanlevitys) muutettaisiin 30 suul. tiedonanto Merja Mäensivu, EPO-ELY 18

19 Vaihtoehdolla 5 on periaatteessa vaikutusta eteläpohjalaiseen kulttuurimaisemaan, jolle on tyypillistä viljellyt peltoaukeat. Viljelyn lopettamisen seurauksena maisema voi sulkeutua ja jokirannat pusikoitua. Vaikutukset riippuvat kuitenkin useasta tekijästä kuten tarkasteltavasta ajanjaksosta, happamuuspäästöjen kannalta kriittisten alueiden sijainnista suhteessa muuhun maisemaan sekä kuivatuksen lopettamiseksi valituista toimenpiteistä. Niittosopimuksien seurauksena avoin viljelymaisema säilyy, metsänistutuksien seurauksena maisema muuttuu paikoittain merkittävästi, ja hoitamatta jättämisen seurauksena alue metsittyy. OsaIII:Johtopäätökset Nykytilaan verrattuna suurin ekologinen ja kalataloudellinen hyöty suhteessa happamuushaittojen torjuntatoimien kustannuksiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin saadaan asentamalla säätösalaojitus niille pelloille, jotka nykyisin ovat salaojitettuja. Keskimääräisen ph-arvon nousun, raskasmetallipitoisuuksien sekä happamuuspiikkien esiintymisen osalta suurin muutos tapahtuu siirtyessä nykytilasta (VE1) säätösalaojitukseen (VE2). Vesien ekologisen tilan osalta siirtymä huonosta välttävään ja välttävästä tyydyttävään edellyttää todennäköisesti myös altakastelulla ja muovilla tehostettua säätösalaojitusta (VE3), ja kalaston osalta herkkien lajien kuten siian ja kuhan kantojen elpyminen edellyttää myös kuivatussyvyyden rajoittamiseen ja kuivatustilan ennallistamiseen perustuvia toimia (VE4 ja VE5). Ekologisen tilan arviot on laadittu keskipitkällä aikavälillä (5-10 vuotta). Pidemmällä aikavälillä toimenpiteistä aiheutuva kuormitusvähennys on suurempaa ja näin ollen myös vesien ekologisessa tilassa ja kalakannoissa voi tapahtua tässä arviossa esitettyä myönteisempää kehitystä. Elinvoimaisen lohikannan kotiuttaminen Kyrönjokeen on kuitenkin erittäin ongelmallista ja edellyttäisi kovia ponnistuksia sekä veden laadun parantamiseksi että vaellusesteiden poistamiseksi. Muoviin ja altakasteluun perustuva vaihtoehto tuo eniten kustannuksia viljelijöille ja siitä aiheutuu eniten lisäkustannuksia myös valtiolle investointitukien ja maatalouden ympäristötuen erityistuen muodossa. Valtaosa viljelijöille koituvista kustannuksista aiheutuu työtuntien lisäyksestä. Osa haastatteluista viljelijöistä näki lisätyön rasituksena, osa taas katsoi että säätösalaojituksesta aiheutuva työmäärä on kohtuullinen suhteessa siitä saatavaan hyötyyn vesien tilan paranemisessa sekä joissain tapauksissa myös hehtaarisatojen nousussa ja lannoituskustannusten pienenemisessä. Kuivatustilan ennallistaminen on valtion näkökulmasta edullisin vaihtoehto. Tämä jossain määrin yllättävä tulos johtuu siitä, että maksetun maataloustuen määrä vähenee viljellyn peltopintaalan supistuessa. Kuivatussyvyyden rajoittaminen ja etenkin kuivatustilan ennallistaminen ovat viljelijäväestön näkökulmasta huonoimmin hyväksyttäviä ratkaisumalleja. Jälkimmäisellä vaihtoehdolla saattaa olla myös aluetaloudellisia kerrannaisvaikutuksia sekä vaikutuksia eteläpohjalaiseen kulttuurimaisemaan. Vapaaehtoisen toimenpiteet kuten kuivatussyvyyden rajoittaminen luonnonhoitopeltojen avulla tai luonnonarvokauppaan pohjautuva kuivatustilan ennallistaminen voivat kuitenkin olla viljelijälle hyviä vaihtoehtoja tilanteessa, jossa pellot ovat vähätuottoisia, sijaitsevat kaukana tilakeskuksesta tai tuottaja on suunnitellut viljelyn vähentämistä osalla lohkoistansa. Eräs mahdollisuus on myös tuetun kosteikon perustaminen tällaisille maille. Ammatti- ja virkistyskalastuksen näkökulmasta nykytilan jatkuminen merkitsee kalastuksen säilymistä ennallaan tai vähenemistä nykyisestä etenkin ammattikalastuksen osalta. Arvioinnin yksi keskeisimpiä tuloksia on se, että toisin kuin hankkeen käynnistyessä oletettiin, happamuuden torjuntatoimenpiteet eivät ole sen tehokkaampia ns. hot spot -alueilla kuin muillakaan alueilla. Tämä johtuu siitä, että pitkään viljelyssä olleilta alueilta helposti huuhtoutuvat rikkiyhdisteet ovat jo poistuneet ja jäljellä olevat rikkiyhdisteet eivät huuhtoudu kovin helposti esimerkiksi korkean pohjaveden tason vuoksi. Näin ollen kuivatussyvyyden rajoittamiseen tai kuivatustilan ennallistamiseen tähtääviä toimia ei ole tarpeen suunnata juuri hot spot -alueille, vaan niitä voidaan soveltaa kaikilla niillä alueilla, joilla sen on maatilatalouden harjoittamisen kannalta järkevä vaihtoehto. Toinen selkeä johtopäätös on, että hot spot -alueilla ei pidä tehdä uusia kuivatustoimenpiteitä. Tehokkaamman ojituksen seurauksena näillä alueilla oleva happamuuspotentiaali vapautuu ja valuma-alueen kokonaiskuormitus nousisi merkittävästi. Myös paikallistoimijoiden haastatteluissa nousi vahvasti esille näkökulma, jonka mukaan 19

20 käyttörajoituksia ei suunnattaisi nykyisin tuotannossa oleville alueille, mutta niitä sovellettaisiin maankäytön suunnittelussa ja ojituksissa jatkossa. Kriittisimpiä alueita ei jatkossa saisi kuivattaa pelloksi, metsätalouteen, turvetuotantoon, rakentamiseen tai muuhun tarkoitukseen joko lainkaan tai ilman tiettyjä toimenpide-ehtoja. Loppuyhteenvetona voidaan todeta että happamuushaittojen torjumiseksi tarvitaan räätälöityjä ratkaisuja, joissa kutakin peltolohkoa ja sille toteutettavia toimenpiteitä tarkastellaan erikseen. Näihin vaikuttavia tekijöitä ovat mm. pellon fyysiset ominaisuudet, viljelijän siihen mennessä toteuttamat investoinnit, alueen ojitusrakennelmat, toteutuneet tai tulevat sukupolvenvaihdokset ja mahdollinen eläkkeelle siirtyminen, mikäli sukupolvenvaihdosta ei tule. Mikäli uusia laajamittaisia kuivatuksia ei enää toteuteta, etenkään hot spot -alueille, ja mikäli torjuntatoimia toteutetaan räätälöidysti yhdessä paikallisen väestön kanssa, 1980-luvulta alkanut vesien kemiallisen ja ekologisen tila kehitys parempaan suuntaan jatkuu edelleen. Positiivinen kehityssuunta voi kuitenkin taittua, mikäli ilmastonmuutos lisää kuivia jaksoja kesäisin ja runsassateisia jaksoja syksyisin ja siten voimistaa happamuushaittoja. Näin ollen happamuuden torjuntatoimet ovat tarpeen ilmastonmuutokseen varautumisen vuoksi. LÄHTEET Jääskeläinen, Tiina Yhteenveto paikallistoimijoiden haastatteluista koskien happamuuden torjuntatoimenpiteitä. Julkaisematon CATERMASS-hankkeen taustaraportti. Miettinen, Antti Arvioita happamien sulfaattimaiden ympäristökuormituksen vähentämisen kustannuksista Kyrönjoen valuma-alueella. Julkaisematon CATERMASS-hankkeen tekninen taustaraportti. MMM Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma Hyväksytty Muutettu , , , , , , ja Saatavilla: Mäki-Petäys, A Kyrönjoki takaisin lohijoeksi? KUHINAA KYRÖNJOESSA JA JOEN RANTAMILLA Samuli Paulaharju Säätiön Seminaari, Kurikka Esitelmä. Tolonen, Mika ja Keskinen Tapio Ammatti- ja vapaa-ajankalastus Kyrönjoella vuonna Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 4/2011. Vna 978/2010. Valtioneuvoston asetus tuettavan peltosalaojituksen laatuvaatimuksista ja tukikelpoisista enimmäiskustannuksista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta. 20

21 LIITE 1 VILJELIJÖILLE JA VALTIOLLE AIHEUTUVIEN KUSTANNUSTEN ARVIOINNISSA KÄYTETYT OLETUKSET Aikaperspektiivi: Tarkasteluajanjakso 30 vuotta Vuotuinen diskonttokorko 3 % Salaojitetun pellon vuotuinen tuottokyky: Rehuohran satotaso kg/ha Säilörehun satotaso kg kuiva-ainetta/ha Säätösalaojitus ei lisää hehtaarisatoja, mutta säätökastelu lisää hehtaarisatoja 5 % Viljelykasvien hinnat: Rehuohran hinta 175 /tonni Säilörehun hinta 120 /tonni kuiva-ainetta Rehuohran katetuotto salaojitetulla pellolla on 493 /ha vuodessa kun rehuohran hinta on 175 /tonni ja satotaso kg/ha Viljelijän tuntipalkka 15,50 /h Säätösalaojitus tehdään olemassa olevaan salaojitukseen. Täydennyssalaojitusta tarvitaan 150 m/ha. Yksi säätökaivo 1,5 hehtaarilla Salaojitusinvestointien poistoaika 30 vuotta Säätösalaojituksen hoitoon ja tarkkailuun kuluu työaikaa kasvukauden aikana puoli tuntia viikossa säätökaivoa kohti (kustannus lisätyöstä on 124 /ha vuodessa) Peltolohkon valtaojan puoleiselle reunalle sijoitettavan muovin kustannus on 600 /ha Pumpun hankintakustannus on euroa. Yksi pumppu riittää kolmen hehtaarin alalle, joten investointikustannus on 333 /ha. Muovin ja pumpun poistoaika on 10 vuotta Yhden altakastelukerran kustannus on 6 /ha. Kastelukertoja on vuoden aikana viisi, joten vuotuiset pumppauskustannukset ovat 30 /ha. VE4:ssä kriittisillä (hot spot) alueilla viljellään säilörehunurmea. 30 % tiloista on karjatiloja, joille säilörehunurmen viljely ei aiheuta tulonmenetyksiä. 70 % tiloista on kasvinviljelytiloja, joille pienempää kuivatussyvyyttä vaativan kasvin viljely aiheuttaa vuosittain tulonmenetyksiä 121 /ha. VE4:ssä on arvioitu, että salaojaputkien tukkimisesta aiheutuu jokaiselle hot spot alueen peltohehtaarille 300 euron suuruiset kertaluonteiset kustannukset. VE5:ssä on yksinkertaisuuden vuoksi oletettu, että kaikki viljelijät joilla on peltoja kriittisillä alueilla tarjoavat kaikki niillä alueilla olevat peltonsa viljelykäytöstä poistettaviksi ja saavat niistä vuosittain 372 euron suuruisen hehtaarikohtaisen korvauksen. VE5:ssä on oletettu, että salaojaputkien tukkimisesta aiheutuu jokaiselle hot spot alueen peltohehtaarille 300 euron suuruiset kertaluonteiset kustannukset. Lisäksi on oletettu, että avo-ojien tukkimisesta aiheutuu jokaiselle hot spot alueen peltohehtaarille 335 euron suuruiset kertaluonteiset kustannukset. Lisäkustannukset valtiolle: Avustus säätökaivoille on enintään 160 /ha (20 % tukikelpoisista hyväksytyistä enimmäiskustannuksista) Investointituki täydennyssalaojitukseen on 150 m/ha 0,64 /m = 96 /ha (0,64 /m = 20 % hyväksytystä enimmäiskustannuksesta 3,20 /m) Maatalouden ympäristötuen erityistuki säätösalaojitukseen on 54 /ha/v Maatalouden ympäristötuen erityistuki säätökasteluun on 108 /ha/v 21

22 VE4:ssä pienempää kuivatussyvyyttä vaativien kasvien viljelystä kriittisiltä alueilta tuleville tulonmenetyksille ei ole olemassa erikseen tarkoitettua tukea. Tästä syystä VE4:stä valtiolle tulevat lisäkustannukset ovat pienemmät kuin VE2:sta tai VE3:sta aiheutuvat lisäkustannukset. VE5:ssä valtion maksettavaksi tulee vuosittain 372 euron suuruinen hehtaarikorvaus viljelyn lopettamisesta hot spot alueella (4 600 ha). Toisaalta valtio myös säästää samalla, koska VE5:ssä hot spot alueelle ei makseta maataloustukia (529 /ha). 22