Happamien sulfaattimaiden yleiskartoitus 1:

Transkriptio

1 Happamien sulfaattimaiden yleiskartoitus 1: Kartoitettu 2012 loppuun mennessä Annex 1 ± Km Pohjakartat: Maanmittauslaitos, lupa nro 13/MML/12 ja HALTIK

2 Annex 2

3 Annex 2

4 Annex 3

5 Annex 4

6 Annex 4

7 Annex 5 Happamien sulfaattimaiden vesistövaikutusten seuranta vuosina Tino Hovinen, Anna Karjalainen, Matti Leppänen, Jaakko Mannio, Petri Nieminen, Katri Siimes, Anita Vuorenmaa, Kari-Matti Vuori Suomen ympäristökeskus, TIIVISTELMÄ Maa- ja Metsätalousministerön rahoittamassa maa- ja metsätalouden kuormituksen ja sen vesistövaikutusten seurantaohjelman (MaaMet) happamien sulfaattimaiden valumavesien osahankkeessa on tutkittu metallipitoisuuksia Pohjanmaan rannikkoalueen joissa ja niiden suistoissa (Siikajoki-Luohuanjoki, Kyrönjoki-Lehmäjoki ja Maalahdenjoki) vuosina Näytepisteiden alhaisimmat ph arvot olivat keväällä ja syksyllä, virtaaman ollessa korkea. Alhaisimmat ph mittaukset olivat jokipisteissä Lehmäjoella ja Maalandenjoen alajuoksulla(laatuluokka huono) ja suistoissa Maalahdenjoen pisteissä Stenskärslinjen 2 ja 3. Maalahden-, Kyrön- ja Lehmäjoella kadmiumpitoisuus ylitti kaikissa pisteissä vähintään kerran jokien ympäristölaatunormin vuosikeskiarvon (0.1 µg/l), lukuun ottamatta Kyrönjoen yläpuolista näytepistettä. Maalahdenjoen alajuoksulla syksyllä 2010 kadmiumpitoisuus ylitti suurimman sallitun pitoisuusrajan (0.45 µg/l). Suistokohteet eivät ylittäneet rannikon ympäristölaatunormirajaa (0.22 µg/l). Nikkelin osalta ympäristölaatunormi (0.21 µg/l) ylittyi jokikohteissa Maalahdenjoen alajuoksulla ja Lehmäjoella koko seurantajakson ajan ja Maalahdenjoen suistokohteessa Stenskärslinjen 2 vuosina 2010 ja Suurin osa seurannan metalleista (Al, As, Cd, Co, Cr, Ni, Zn & Mn) noudatti vuodenaikaisvaihtelua, missä metallipitoisuudet olivat korkeimmillaan suurimman virtauksen aikana eli keväällä ja syksyllä. Tämän kaltaisesta normaalista kausivaihtelusta erosi selvästi lyijy- ja rautapitoisuus. Keskimäärin metallipitoisuudet nousivat ja ph laski näytepisteissä hieman seurantajakson aikana, mutta, tarkempi analyysi vaatisi useamman vuoden metalliseurannan sekä virtaamatarkastelun. Seurannan tulosten perusteella happamat sulfaattimaat aiheuttavat säännöllisesti jokivesien happamoitumisen ja metallipitoisuuksien kohoamisen, joka aiheuttaa selkeän uhan jokien ekosysteemeille ja vaikuttaa alentavasti niiden vedenlaatuluokitukseen. 1

8 Annex 6 Background Ionic Flow Model for Acid Sulphate (AS) Soils Water protection practices and climate scenarios Lysimeter experiment Conclusions and future challenges References

9 Annex 7

10 Annex 7

11 Annex 7

12 Annex 7

13 Annex 7

14 Annex 8

15 Annex 8

16 Annex 8

17 Annex 8

18 Annex 8

19 Annex 9 Happamista sulfaattimaista aiheutuvien haittojen lieventämisvaihtoehtojen monitavoitearviointi Loppuraportti Heli Saarikoski (SYKE), Juha Riihimäki (SYKE), Antti Miettinen (MTT), Peter Österholm (Åbo Academi), Matti Leppänen (SYKE), Jaana Wallin (SYKE), Anna Karjalainen (SYKE), Teppo Vehanen (RKTL), Tiina Jääskeläinen (SYKE), Kari-Matti Vuori (SYKE) OSA I: VAIHTOEHDOT... 2 OSA II: TOIMENPITEIDEN VAIKUTUKSET... 6 Taloudelliset vaikutukset... 6 Ekologiset vaikutukset Sosiaaliset vaikutukset OSA III: JOHTOPÄÄTÖKSET... 22

20 Annex 9 Osa I: Vaihtoehdot Hankkeessa on muodostettu viisi vaihtoehdoista strategiaa happamista sulfaattimaista aiheutuvien haittojen torjumiseksi (Kuva 1). Lähtökohtana on ollut toimenpiteiden asteittainen lisääminen siten, että siirrytään kohti tehostetumpia toimenpidekokonaisuuksia. Arvioinnissa on tarkasteltu sitä, mitkä toimenpidekokonaisuudet ovat riittäviä vedenlaatuvaikutusten aikaansaamiseksi ja minkälaisia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia niillä on. Kuva 1. Arvioinnissa tarkasteltavat happamuuden torjuntastrategiat. VE1 Nykyiset toimenpiteet VE1:ssä ei tehdä uusia toimenpiteitä. Tämä nykytilaa kuvaava vaihtoehto luo vertailukohdan muissa vaihtoehdoissa esitetyille toimenpiteille. Vaikutusarviot perustuvat Kyröjoen nykytilan osalta Kokemäenjoen-Saaristomeren- Selkämeren vesienhoito-ohjelmaan (2010). VE2 Säätösalaojitus VE2:ssa säätösalaojitus laajennetaan kaikille niille Kyrönjoen valuma-alueen pelloille, joilla se on mielekästä happamuuden torjumisen kannalta. Näitä peltoja ovat happamilla sulfaattimailla sijaitsevat salaojitetut pellot, joiden keskikaltevuus on alle 2 %. Mikäli kaltevuus on suurempi, säätökaivoja tarvittaisiin niin paljon, että se ei ole taloudellisesti järkevää. Avo-ojitettujen alueiden salaojittaminen ja muuttaminen säätösalaojitetuiksi pelloiksi ei ole happamoitumisen torjumisen kannalta mielekästä. Salaojitetuilta alueilta huuhtoutuu kaksinkertainen happamuuskuormitus avoojitettuihin alueisiin verrattuna (Peter Österholm, Åbo Academi, suul. tiedonanto). Kokemäenjoen-Saaristomeren- Selkämeren vesienhoito-ohjelman (2010) mukaan salaojitettujen alueiden kuormitus on kymmenkertainen avoojitettuihin alueisiin verrattuna. Säätösalaojituksen avulla veden annetaan nousta ojitussyvyyttä korkeammalle aina, kun se on työteknisten seikkojen vuoksi mahdollista. Teknisesti tämä toteutetaan siten, että säätökaivojen padotuskorkeutta säätämällä voidaan nostaa ja laskea veden pintaa halutulle tasolle. Tällöin pohjamaan sulfidit pysyvät kauemmin veden kyllästämänä.

21 Annex 9 Kuivina jaksoina kasvien runsas vedenkäyttö voi johtaa pohjaveden pinnan laskuun salaojien tason alapuolelle. Näin ollen säätösalaojituksella ei voida estää lähellä maanpintaa (noin 1 m) olevien sulfidikerrosten hapettumista vaan se toimii ainoastaan syvemmällä olevien sulfidikerrosten hapettumisen ehkäisemisessä. Kyröjoen valuma-alueella kaikkien pelkolohkojen pinta-ala on noin ha, ja happamille sulfaattimaille sijoittuvien peltolohkojen pinta-ala on noin ha. Arvio on tehty laskemalla yhteen niiden peltolohkojen pintaala, joiden keskipiste sijaitsee happamilla sulfaattimailla. Lähtötiedot on saatu GTK:n happamien sulfaattimaiden esiintymiskartasta (Kuva 2) sekä TIKE:n peltolohkotietokannasta. Salaojayhdistykseltä saatujen tietojen mukaan ha näistä happamilla sulfaattimailla sijaitsevista peltolohkoista on salaojitettuja loivia peltoja, joiden keskikaltevuus on alle 2 % (ts. säätösalaojitus taloudellisesti järkevää). Säätösalaojayhdistyksen mukaan noin 12 % salaojitetuista peltolohkoista on jo säätösalaojitettu (eli ha). Näin ollen potentiaalisesti säätösalaojitettavia peltolohkoja (sijaitsevat happamilla sulfaattimailla, keskikaltevuus alle 2 %, on salaojitettu mutta ei säätösalaojitettu) on noin ha ( ha ha). VE3 Säätösalaojitus + muovi ja altakastelu VE3:ssa säätösalaojituksessa pohjaveden korkeuden säätöä tehostetaan asentamalla pellon valtaojaan rajoittuvaan reunaan muovikalvo, joka estää veden valumista pellolta, sekä pumppaamalla salaojiin lisävettä (altakastelu). Söderfjärdenin pilottikentällä Vaasassa on testattu kesäkuusta 2010 lähtien tätä tehostettua säätösalaojitusvaihtoehtoa. Koetta on kuvattu julkaisussa Uusi-Kämppä ym. (2012): Vaasaan perustettiin keväällä 2010 Söderfjärdenin pilottikenttä (18,5 ha), joka muodostuu kolmesta vierekkäisestä peltolohkosta. Yhdellä lohkolla on tavallinen salaojitus, jolloin pohjavesi saattaa laskea usean metrin syvyyteen kuivina kausina. Toisella lohkolla pohjaveden korkeutta voidaan säätää säätökaivojen avulla ns. säätösalaojituksena. Kolmannella lohkolla säätösalaojitusta on täydennetty mahdollisuudella pumpata lisävettä salaojiin (altakastelu) ja näin nostaa pohjaveden korkeutta. Ennen kokeen aloittamista kaikki kolme lohkoa eristettiin muovikalvolla, jonka tarkoituksena on estää veden virtaus kentän ulkopuolelle tai lohkolta toiselle. Muovin alareuna on 1,8 m:n syvyydessä maan pinnasta. Muovin asennus tehtiin poistamalla ensin 30 cm:n ruokamultakerros, minkä jälkeen muovi laitettiin salaojakaivantoon (1,5 m) salaojakoneeseen valmistetulla lisälaitteella. Altakastelu on mahdollista niillä peltoalueilla, joilla vaadittavaa pumppausvettä löytyy enintään 100 metrin etäisyydeltä. Tässä arviossa on oletettu silmämääräisen karttatarkastelun perusteella, että näitä alueita olisi noin 30 %. Näin ollen VE3:ssa tehostettua säätösalaojitusta käytetään ha peltopinta-alalla ja lopuilla ha (joissa vettä ei löydy 100 metrin etäisyydeltä) turvaudutaan pelkkään säätösalaojitukseen. VE4 Kuivatuksen rajoittaminen ns. hot spot -alueilla Säätösalaojituksella ei voida estää lähellä maanpintaa (noin 1 m) olevien sulfidikerrosten hapettumista, vaan se toimii ainoastaan syvemmällä olevien sulfidikerrosten hapettumisen ehkäisemisessä. Näin ollen VE4:ssä ns. hot spot alueilla, joilla sulfidisavet ovat lähellä maan pintaa, veden pinta nostetaan pysyvästi korkeammalle kuin VE3:ssa tukkimalla salaojaputket. Vesi valuu maan halkeamia pitkin avo-ojiin, joten pellot eivät ole täysin veden varassa vaan niillä voi viljellä matalampaa kuivatussyvyyttä (60 80 cm) vaativia viljelykasveja kuten nurmea. Hot spot -alueiden kriteereinä on pidetty seuraavia tekijöitä: Sulfidisavet ovat alle 1,5 metrin syvyydellä, maan minimi ph-taso on alle 4, ja rikkipitoisuus on suurempi tai yhtä suuri kuin 0,6 %. GTK:n kartoituksen perusteella (Kuva 2) näiden kriittisten alueiden pinta-ala Kyrönjoen valuma-alueella on 46 km 2 eli ha. Alustavan asiantuntijaarvion mukaan 10 % sulfidimaiden peltopinta-alasta ( ha) on kriittisiä alueita. Kun sulfidimaiden peltopinta-ala on ha niin 10% tästä on ha, eli asiantuntija-arvio ja GTKn kartoituksen pohjalta tehty arvio ha ovat melko lähellä toisiaan.

22 Annex 9 Kuva 2. Happamien sulfaattimaiden esiintyminen Kyrönjoen valuma-alueella. VE4:ssä kriittisillä alueilla (ns. hot spot alueet, ha) tukitaan salaojaputket siten, että veden pinta saadaan nousemaan korkeammalle kuin VE3:ssa ja tämän seurauksena siirrytään pienempää kuivatussyvyyttä vaativien

23 Annex 9 kasvien viljelyyn. Muilla salaojitetuilla pelloilla, joiden peltopinta-ala on ha, toimitaan VE3:n mukaisesti (potentiaalisesti säätösalaojitettavista pelloista ha vähennetään ne ha, joilla kuivatussyvyyttä rajoitetaan). Koska tehostettu säätösalaojitus on mahdollista noin 30 %:lla salaojitetuista pelloista (ks. yllä), on tässä oletettu, että säätösalaojitus, altakastelu ja muovi toteutetaan VE4:ssä ha alalla ja pelkkä säätösalaojitus ha alalla. VE5 Kuivatuksen lopettaminen ns. hot spot -alueilla Salaojitetut pellot muutetaan säätösalaojitetuiksi kuten VE3:ssa (säätösalaojitus ha alueella ja säätösalaojitus, altakastelu ja muovi ha alueella) lukuun ottamatta em. hot spot alueita (4 600 ha), joiden kuivatus lopetetaan kokonaan. Teknisesti kuivatuksen lopettaminen toteutetaan laittamalla tulppa salaojaputken päähän ja tukkimalla myös peltolohkojen viereiset avo-ojat, jolloin vesi ei pääse valumaan maan halkeamia pitkin avo-ojiin. Kuivatuksen lopettaminen kokonaan estää käytännössä näiden alueiden viljelyn. Viljelystä poistaminen toteutetaan vapaaehtoiselta pohjalta luonnonarvokaupan avulla. Luonnonarvokauppa on vapaaehtoinen menettely, jota on kehitetty metsien luontoarvojen ylläpitämiseksi METSO-ohjelmassa. Luonnonarvokaupassa maanomistaja säilyttää omistusoikeuden maahan ja ylläpitää sovittuja luontoarvoja tietyllä kohteella rahoitusta vastaan. Metsäkeskukset ja alueelliset ympäristöviranomaiset ottavat tarjouksiin kantaa luonnonsuojelubiologisten kriteerien perusteella. VE5:ssä on oletettu, että luonnonarvokauppaa voitaisiin soveltaa myös happamien sulfaattimaiden peltoihin siten, että viljelijät voisivat tarjota hot spot -alueella olevia peltojaan valtiolle korvausta vastaan. Luonnonarvokaupan laajentamista maatalouden ympäristötuen piiriin on esitetty eri yhteyksissä (esim. MTK:n Täky-hanke, Käytännössä vapaaehtoisuuteen perustuvan luonnonarvokaupan avulla ei ole mahdollista ennallistaa kuivatustilaa kokonaan, koska kaikki viljelijät, etenkään ne joiden pelloista valtaosa sijaitsee hot spot alueilla, eivät todennäköisesti ole halukkaita tarjoamaan peltojaan luonnonarvokauppaan. Vaikutusten arvioinnissa on kuitenkin oletettu teoreettinen maksimitilanne happamuushaittojen vähentymisen osalta: kaikki hot spot alueen pellot ovat luonnonarvokaupan piirissä.

24 Osa II: Toimenpiteiden vaikutukset Annex 9 Taloudelliset vaikutukset Arviointitekijät Vuotuinen hehtaarikohtainen lisäkustannus viljelijöille /ha/v Vuotuisten kokonaiskustannusten lisäys viljelijöille, M /v Valtiolle vuosittain koituva hehtaarikohtainen lisäkustannus, /ha/v Valtiolle koituva vuotuinen kokonaiskustannusten lisäys, M /v Kalataloudelliset vaikutukset Aluetaloudelliset kerrannaisvaikutukset Nykyiset toimenpiteet VE1 Säätösalaojitus VE2 Säätösalaojitus + muovi ja altakastelu VE3 Kuivatuksen rajoittaminen hot spot alueilla VE4 Kuivatuksen lopettaminen hot spot alueilla VE ,73 3,76 3,39 1 3, ,43 1,81 1,41 1 0,69 2 Ammatti- ja virkistyskalastus säilyy ennallaan tai vähenee nykyisestä. Ammattikalastuk sen rahallinen arvo säilyy alhaisena 3, samoin vapaaajankalastuksen saaliin arvo 4. Ammattikalastuksen määrä säilyy ennallaan. Saaliin arvossa näkyy merkkejä kasvusta esimerkiksi mateen saalisosuuden osalta. Virkistyskalastukse n saaliin arvo voi nousta jonkin verran. Kuten VE2. Ammattikalastuksen määrä säilyy ennallaan tai kasvaa hieman. Taloudellisesti arvokkaiden lajien kuten mateen, siian ja kuhan osuus kasvaa. Virkistyskalastukse n saaliin arvo kasvaa jonkin verran. Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Ei vaikutuksia Kuten VE4 Tuotannon supistumisella voi olla aluetaloudellisia kerrannaisvaikutuksia 5 1 Nykyisten tukien mukainen tilanne. 2 Kustannukset tilanteessa, jossa hot spot alueelle ei makseta maataloustukia, mutta kustannukset viljelyn lopettamisesta alueella kompensoidaan viljelijöille esimerkiksi luonnonarvokaupan avulla. 3 Vuosina Kyrönjoen ja sen suiston saaliin keskimääräinen arvo oli Kyrönjoen ja sen suiston vapaa-ajankalastuksen saaliin arvo oli kalastajahinnoilla laskettuna Peltopinta-alasta noin 4 % sijaitsee hot spot -alueilla

25 Annex 9 TALOUDELLISTEN VAIKUTUSTEN ARVIOINNISSA KÄYTETYT OLETUKSET Viljelijöille tulevien kustannusten laskentaperiaate Koska toimenpiteet VE2-VE5 sisältävät investointeja, jotka ajoittuvat eri ajankohtiin, joudutaan aikaulottuvuus huomioimaan kustannuslaskelmissa. Toimenpiteiden VE2-VE5 viljelijöille tuottamat lisäkustannukset lasketaan vertaamalla toimenpiteiden tuottamaa nettotulovirtaa VE1:n (nykyiset toimenpiteet) tuottamaan nettotulovirtaan. Nettotulovirrat saadaan vertailukelpoisiksi diskonttaamalla ne nykyarvoihinsa. Laskelmissa käytetyt lähtöoletukset on esitetty liitteessä 1. Esimerkki 1. Toimenpiteiden VE1 ja VE2 viljelijälle tuottamat nettonykyarvot ( /ha). VE1 VE2 diskontatut diskontatut vuosi nettotulot nettotulot vuosi tulot menot nettotulot nettotulot Nettonykyarvo kun Nettonykyarvo kun tuottoa kertyy tuottoa kertyy 30 vuoden ajan vuoden ajan 7 236

26 Annex 9 Viljelijöille tulevien kustannusten laskentaperiaate selviää parhaiten esimerkin 1 avulla. Esimerkissä tarkastellaan VE2:n (säätösalaojitus) viljelijälle tuottamaa vuotuista hehtaarikohtaista lisäkustannusta VE1:een verrattuna. VE1:ssä hehtaarin suuruisella peltolohkolla oletetaan viljeltävän rehuohraa salaojitetulla pellolla. Rehuohra on valittu esimerkkiviljelykasviksi, koska sitä viljellään yleisesti sekä kasvintuotanto- että kotieläintiloilla. Rehuohran vuotuinen katetuotto on tehtyjen oletusten perusteella 493 /ha. Tarkasteluperiodiksi on valittu 30 vuotta ja vuotuiseksi diskonttokoroksi 3 %. Mitä suurempi diskonttokorkokanta on, sitä enemmän korostuvat lähivuosina saatavat tulot ja maksettavat kustannukset verrattuina kauempana tulevaisuudessa saataviin tai maksettaviin rahamääriin. Kun tuottoa kertyy 30 vuoden ajan, saadaan VE1:n tulovirran nettonykyarvoksi /ha. VE2:ssa hehtaarin suuruinen peltolohko säätösalaojitetaan ensimmäisenä vuotena. Tästä aiheutuu euron suuruinen investointi. Säätösalaojitetulla pellolla viljellään rehuohraa, jonka vuotuinen katetuotto on tehtyjen oletusten perusteella 421 /ha. VE2:n tulovirran nettonykyarvo on /ha. Nettonykyarvojen erotukseksi saadaan = /ha. Kun nettonykyarvojen erotus jaetaan pääomituskertoimella 19,60, saadaan tulokseksi säätösalaojituksesta maatilalle aiheutuva vuotuinen hehtaarikohtainen lisäkustannus 124 /ha. VE3:n (säätösalaojitus, muovi ja altakastelu) kustannukset lasketaan vastaavalla periaatteella vertaamalla VE3:n nettonykyarvoa VE1:n nettonykyarvoon. Laskelmassa on huomioitava, että muovin ja pumpun poistoajoiksi on oletettu 10 vuotta. Näin ollen muoviin ja pumppuun investoidaan vuosina 1, 11 ja 21. Lisäksi on huomattava, että VE3:ssa vain 32 prosentilla peltoalasta sovelletaan säätökastelua, jossa peltolohkojen valtaojan puoleiselle reunalle on sijoitettu muovi. Loppu 68 % on pelkän säätösalaojituksen piirissä. Pinta-alat on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Kustannusten laskennassa käytetyt pinta-alat (ha) Toimenpide VE2 VE3 VE4 VE5 Säätösalaojitus Säätökastelu+muovi Kuivatuksen rajoittaminen Kuivatuksen lopettaminen VE4:ssä säätösalaojitusta sovelletaan 55 prosentilla ja altakastelua 24 prosentilla peltoalasta. Lisäksi pellon kuivatussyvyyttä rajoitetaan kriittisillä alueilla, joiden suuruus on 21 prosentilla peltoalasta. Laskelmassa käytetyn oletuksen mukaan hot spot alueella viljellään säilörehunurmea. Lisäksi on oletettu, että 70 % hot spot alueen tiloista on kasvinviljelytiloja, joille siirtyminen pienempää kuivatussyvyyttä vaativan kasvin viljelyyn aiheuttaa vuosittain 121 euron suuruisen hehtaarikohtaisen tulonmenetyksen. 30 % tiloista on karjatiloja, joille säilörehunurmen viljely ei aiheuta tulonmenetyksiä. Mikäli VE4 toteutettaisiin, kasvinviljeltytilat todennäköisesti vuokraisivat tai myisivät hot spot alueilla olevat peltolohkonsa kotieläintiloille. Muita vaihtoehtoja olisivat pitkäaikaisen nurmipellon (luonnonhoitopellon) perustaminen tai alueen kesannointi. VE5:ssä säätösalaojitettavat ja altakasteltavat pinta-alat ovat yhtä suuret kuin VE4:ssä. Myös hot spot alue on saman suuruinen kuin VE4:ssä, mutta VE5:ssä hot spot alueiden kuivatus lopetetaan kokonaan, jolloin näiden alueiden viljely ei enää käytännössä ole mahdollista. Valtio voi joko lunastaa hot spot alueet itselleen tai näiden alueiden viljelykäytöstä poistaminen voidaan toteuttaa vapaaehtoisen luonnonarvokaupan avulla. Laskelmassa on yksinkertaisuuden vuoksi oletettu, että kaikki viljelijät joilla on peltoja kriittisillä alueilla tarjoavat kaikki hot spot -alueilla olevat peltonsa viljelykäytöstä poistettaviksi ja saavat niistä vuosittain 372 euron suuruisen hehtaarikohtaisen korvauksen. Todellisuudessa kaikki viljelijät ei tietenkään lähtisi tarjoamaan hot spot -alueiden peltojaan viljelykäytöstä poistettavaksi. Lisäksi vuotuisen hehtaarikohtaiset korvaussummat vaihtelisivat tarjoajan ja tarjottavan peltolohkon ominaisuuksien mukaan. Luonnonarvokauppamekanismin mukaisesti osa viljelijöistä suostuisi pienempään korvaukseen kuin 372 /ha/v ja osa vaatisi suuremman korvauksen. Investointi- ja työkustannusten erottelu

27 Annex 9 VE2: Vuotuisessa hehtaarikohtaisessa lisäkustannuksessa on investoinneista johtuvaa nettokustannusta 52 /ha, lisätyöstä johtuvaa kustannusta 124 /ha ja suuremmista muuttuvista kustannuksista johtuvaa kustannusta 2 /ha. Vuotuista hehtaarikohtaista lisäkustannusta pienentää ympäristötuen erityistuki 54 /ha. Tätä tukea ei voi jakaa lisätyön ja muuttuvien kustannusten kesken. Sen sijaan investointikustannukset ovat nettokustannuksia, joihin sisältyvät valtion maksamat investointiavustukset. Viljelijälle aiheutuvan vuotuisen lisäkustannuksen komponentit ovat siis = 124 /ha. VE3: Vuotuisessa hehtaarikohtaisessa lisäkustannuksessa on investoinneista johtuvaa nettokustannusta 86 /ha, lisätyöstä johtuvaa kustannusta 149 /ha ja suuremmista muuttuvista kustannuksista johtuvaa kustannusta 18 /ha. Vuotuista hehtaarikohtaista lisäkustannusta pienentävät ympäristötuen erityistuet 71 /ha. Vuotuista hehtaarikohtaista lisäkustannusta pienentää myös suurempi kasvinviljelytuotto 11 /ha. Lisäkustannuksen komponentit ovat siis = 171 /ha. VE4: Vuotuisessa hehtaarikohtaisessa lisäkustannuksessa on investoinneista johtuvaa nettokustannusta 66 /ha, salaojien tukkimisesta aiheutuvaa kustannusta 3 /ha, lisätyöstä johtuvaa kustannusta 116 /ha ja suuremmista muuttuvista kustannuksista johtuvaa kustannusta 23 /ha. Vuotuista hehtaarikohtaista lisäkustannusta pienentävät ympäristötuen erityistuet 55 /ha. Lisäkustannuksen komponentit ovat siis = 154 /ha. VE5: Vuotuisessa hehtaarikohtaisessa lisäkustannuksessa on investoinneista johtuvaa nettokustannusta 66 /ha, salaojien tukkimisesta aiheutuvaa kustannusta 3 /ha, avo-ojien tukkimisesta aiheutuvaa lisäkustannusta 3 /ha, lisätyöstä johtuvaa kustannusta 116 /ha ja suuremmista muuttuvista kustannuksista johtuvaa kustannusta 14 /ha. Vuotuista hehtaarikohtaista lisäkustannusta pienentävät ympäristötuen erityistuet 55 /ha. Vuotuista hehtaarikohtaista lisäkustannusta pienentää myös suurempi kasvinviljelytuotto 8 /ha. Lisäkustannuksen komponentit ovat siis = 139 /ha. Kustannusten suhteuttaminen Maatilalle toimenpiteiden VE2-VE5 seurauksena tulevia vuotuisia hehtaarikohtaisia lisäkustannuksia voi suhteuttaa rehuohran katetuottoon salaojitetulla pellolla (493 /ha vuodessa), kun rehuohran hinta on 175 /tonni ja satotaso kg/ha. Lisäksi voidaan mainita, että käytetyssä katetuottolaskelmassa rehuohran viljelyn vuotuiset muuttuvat kustannukset ovat 549 /ha ja vuotuiset työkustannukset 186 /ha. Jos viljelijät saavat vuosittain pelloiltaan 493 euron hehtaarituoton, kertyy hehtaarin alueelta vuosittain katetuottoa yhteensä 10,85 miljoonaa euroa. Kun rehuohranviljelyn vuotuiset muuttuvat kustannukset ovat 549 /ha, kertyy hehtaarin alueelta muuttuvia kustannuksia vuosittain yhteensä 12,08 miljoonaa euroa. Vastaavasti kun työkustannukset ovat 186 /ha, kertyy hehtaarin alueelta työkustannuksia vuosittain yhteensä 4,09 miljoonaa euroa. Näitä lukuja voi verrata taloudellisten vaikutusten taulukossa raportoituihin toimenpiteiden VE2-VE5 Kyrönjoen alueen maatiloille vuosittain aiheuttamiin kokonaiskustannusten lisäyksiin, jotka vaihtelevat 2,73 ja 3,76 miljoonan euron välillä. Valtiolle tulevien kustannusten laskentaperiaate VE2:ssa valtiolle aiheutuu VE1:een verrattuna lisäkustannuksia hehtaarin alueella solmittavista uusista maatalouden ympäristötuen erityistukiin kuuluvista säätösalaojitussopimuksista (54 /ha/v). Lisäksi valtion maksettavaksi tulee kerran 30 vuodessa säätösalaojituksen tihentämiseen ja säätökaivojen rakentamiseen liittyviä investointitukia, joiden vuotuinen hehtaarikohtainen lisäkustannus on 11 euroa. VE3:sta aiheutuvien lisäkustannusten laskentaperiaate on vastaavanlainen kuin toimenpiteestä VE2 aiheutuvien lisäkustannusten laskentaperiaate. Säätösalaojitussopimusten ( ha) lisäksi solmitaan uusia sopimuksia ympäristötuen erityistuesta säätökasteluun ha:n pinta-alalla, joista viljelijöille maksettava vuotuinen korvaus on 108 /ha. Lisäksi valtion maksettavaksi tulee kerran 30 vuodessa säätösalaojituksen tihentämiseen ja säätökaivojen rakentamiseen liittyviä investointitukia ha:n alueelle, joiden vuotuinen hehtaarikohtainen lisäkustannus on 11 euroa.

28 Annex 9 VE4:ssä valtio korvaa säätösalaojituksesta ja säätökastelusta aiheutuvat lisäkustannukset vastaavalla tavalla kuin toimenpiteessä VE3. VE4:ssä uusien säätösalaojitus- ja säätökastelusopimusten pinta-alat sekä investointitukien pinta-alat ovat kuitenkin pienemmät kuin VE3:ssa (Taulukko 1), koska pienempää kuivatussyvyyttä vaativien kasvien viljelystä kriittisiltä alueilta tuleville tulonmenetyksille ei ole olemassa siihen erikseen tarkoitettua tukea. Näin ollen VE4:stä valtiolle tulevat lisäkustannukset ovat pienemmät kuin VE2:sta tai VE3:sta tulevat lisäkustannukset. VE5:ssä säätösalaojitettavat ja altakasteltavat pinta-alat ovat yhtä suuret kuin VE4:ssä. VE5:ssä hot spot alueella sovelletaan luonnonarvokauppaa, josta valtiolle aiheutuviksi vuosikustannuksiksi on arvioitu 372 /ha. Toisaalta valtio myös säästää VE4:ään verrattuna, koska VE5:ssä hot spot alueelle ei makseta maataloustukia (529 /ha), jotka koostuvat tilatuesta, luonnonhaittakorvauksesta sekä ympäristötuen perustuesta ja lisätuesta. Valtiolle toimenpiteiden VE2-VE5 seurauksena tulevia vuotuisia hehtaarikohtaisia lisäkustannuksia voi suhteuttaa C1- tukialueen kasvinviljelytilalle vuosittain maksettaviin hehtaaritukiin: tilatuki (193 /ha), luonnonhaittakorvaus ja kasvinviljelytilan LFA-lisäosa (220 /ha) sekä ympäristötuen perustuki kasvinviljelytilalle (93 /ha) ja ympäristötuen lisätoimenpiteet (laskennallisesti esim. 23 /ha). Yhteensä tukia kertyy vuosittain peltohehtaarille 529 euroa. Jos peltohehtaarille maksetaan vuosittain maataloustukia yhteensä 529 /ha, maksetaan hehtaarin alueelle vuosittain tukia yhteensä 11,63 miljoonaa euroa. Tätä lukua voi verrata taloudellisten vaikutusten taulukossa raportoituihin toimenpiteiden VE2-VE5 valtiolle vuosittain aiheuttamiin kokonaiskustannusten lisäyksiin, jotka vaihtelevat 0,69 ja 1,81 miljoonan euron välillä. Taloudelliset vaikutukset ammattikalastajille Kokonaissaalis Kyrönjoen suistosta on vaihdellut runsaasti. Vuonna 2000 se oli kg, vuonna kg, vuonna kg ja vuonna kg. Rysillä on aiempina vuosina saatu yli 90 % ammattikalastuksen kokonaissaaliista, mutta vuonna 2009 rysillä saatiin saaliista vain noin puolet. Massamääräisesti runsain laji on ollut kuore ja vuonna 2009 lahna johtuen pitkälti rysäpyynnin vähenemisestä. Ammattikalastuksen saaliin arvo on esitetty taulukossa 2. Taloudellisesti arvokkain saalislaji on ollut kuore vuonna Vuonna 2003 taloudellisesti arvokkaimmat lajit olivat silakka, kuore ja siika ja vuonna 2006 lahna ja kuore. Vuonna 2009 viisi arvokkainta saalislajia eli siika, made, hauki, ahven ja kuha muodostivat 92 % koko saaliin arvosta. Taulukko 2. Ammattikalastuksen saaliin arvo vuosina Vuosi Ammattikalastuksen saaliin arvo, Kyrönjoen suistossa havaittu särkikalojen runsastumisen syynä on rannikkoalueiden rehevöityminen, eikä happamuudella ole särkikalojen saaliisiin suurta merkitystä. Silakan ja kuoreen rysäpyyntiin vaikuttaa näiden lajien menekki, joten niiden saalissa voi tapahtua suurta vaihtelua riippumatta Kyrönjoen happamista päästöistä. Happamuudella on vaikutusta erityisesti suiston made-, siika-, taimen- ja kuhasaaliisiin. VE1: Ammattikalastus säilyy ennallaan tai vähenee nykyisestä. Ammattikalastuksen rahallinen arvo säilyy alhaisena. Verkkopyynnin osuus korostuu, jos särkikalojen saaliilla ei ole juurikaan rahallista arvoa ja silakan ja kuoreen menekkivaikeudet jatkuvat. Lahna, hauki, kuore, siika, ahven ja made muodostavat saaliin pääosan. VE2: Ammattikalastuksen määrä säilyy ennallaan. Keskimääräisen ph:n pysyessä korkeammalla tasolla ja alhaisten ph arvojen (alle ph 5,5.) harvinaistuessa saaliin määrä kasvaa lisääntyneen pyyntiponnistuksen myötä. Saaliin arvossa näkyy merkkejä kasvusta esimerkiksi mateen saalisosuuden osalta. VE3: Kuten VE 2.

29 VE4: Ammattikalastuksen määrä säilyy ennallaan tai kasvaa hieman. Pyyntiponnistus lisääntyy ja vedenlaadun parantuessa saaliin arvo lisääntyy taloudellisesti arvokkaiden lajien kuten mateen, siian ja kuhan osuus kasvaa. VE5: Kuten VE4. Annex 9 Lähtötietojen puutteellisuuden vuoksi yllä oleva arvio perustuu konservatiivisiin oletuksiin. On myös mahdollista, että vaikutukset kalatalouteen ovat suuremmat kuin yllä on oletettu. Tällöin VE 3:ssa ammattikalastuksen määrä säilyy ennallaan tai kasvaa hieman ja saaliin arvo lisääntyy taloudellisesti arvokkaiden lajien kuten mateen, siian ja kuhan osuuden kasvaessa, ja VE5:ssä taimen ja harjussaaliissa on selviä merkkejä kasvusta. Taloudelliset vaikutukset vapaa-ajankalastuksessa Kyrönjoen ja sen suiston vapaa-ajankalastuksen saaliin arvo oli kalastajahinnoilla laskettuna vuonna 2009, eli suurempi kuin suiston ammattikalastuksen arvo. Jokialueella hauki oli taloudellisesti merkittävin laji. Ahven, särki ja lahna olivat muita merkittäviä saalislajeja jokialueella. Huono vedenlaatu on myös merkittävä vapaa-ajan kalastusta haittaava tekijä joella. VE1: Vapaa-ajan kalastus säilyy nykyisellään. Hauki, ahven, lahna ja särki ovat tärkeimmät saalislajit. VE2. Vapaa-ajan kalastus lisääntyy Kyrönjoella. Nykyisten saalislajien saalis paranee. VE3. Sama muutos kuin VE2:ssa vahvistuu. VE4. Nykyiset saalilajit ovat edelleen virkistyskalastajien päälajeina. Mateen ja mahdollisesti kuhan saaliit lisääntyvät erityisesti allastetuilla alueilla. VE5. Kuten VE4. Lisäksi istutusten tuloksellisuus paranee ja sitä kautta istutettuja lajeja (esim. taimen) esiintyy enemmän virkistyskalastuksen saaliissa. Aluetaloudelliset kerrannaisvaikutukset VE2 ja VE3 aluetaloudellisia vaikutuksia ei juuri ole, koska maatiloille säätösalaojituksesta sekä altakastelujärjestelmistä aiheutuvat negatiiviset vaikutukset kompensoituvat ojitusjärjestelmiä asentavien yritysten ja koneurakoitsijoiden positiivisilla vaikutuksilla; aluetaloudelliset nettovaikutukset ovat ±0. VE4:ssä tilojen kannattavuus ja tämän seurauksena ostovoima heikkenevät jonkin verran. Luonnonhoitopelto tai kesanto on taloudellisesti järkevä vaihtoehto kasvinviljelytilalle, jos peltolohkon tuotto on huono ja se sijaitsee hankalan matkan päässä tilakeskuksesta. Hyvällä lohkolla luonnonhoitopellosta ja kesannosta syntyy tulonmenetyksiä. VE5:ssä syntyy jonkin verran negatiivisia kerrannaisvaikutuksia aluetalouteen, mikäli kaikki hot spot -alueet, joita on noin 4 % peltopinta-alasta, jätetään viljelyn ulkopuolelle. Vapaaehtoisessa luonnonarvokaupassa viljelijät saavat vuosittain tulonmenetyksiä vastaavan korvauksen, mutta rahavirrat eivät välttämättä jää paikallistalouteen. Mikäli pellot pysyvät viljelyssä, viljelijät osatavat paikallisia tuotantopanoksia ja tuottavat raaka-aineita paikalliselle jalostusteollisuudelle ja kaupalle.

30 Annex 9 Ekologiset vaikutukset Arviointitekijät Kriittisen raja-arvon (ph 5,5) alitusten osuus kevään havainnoista, % Kriittisen raja-arvon (ph 5,5) alitusten osuus syksyn havainnoista, % ph-arvo Metallit Kalaston tilan muutos Vesien ekologinen tila Nykyiset toimenpiteet VE1 26 % maalis-toukokuun päivistä on sellaisia, jolloin ph-arvo jää alle 5,5. 32 % elo-lokakuun päivistä on sellaisia, jolloin ph-arvo jää alle 5,5. Keskimääräinen ph nykytilassa on 5,7. Kyrönjoen alimmat pharvot ovat vuosittain tasolla 4,5-5,0. Ajoittain alin ph on jopa alle 4,5. Happamuuden vuoksi jokiin huuhtoutuu runsaasti metalleja, erityisesti alumiinia, mangaania, kadmiumia sinkkiä ja nikkeliä. Nykyinen lajisto. Kalakuolemia on viimeisen kymmenen vuoden aikana raportoitu neljänä vuotena. Kyrönjoki on pääosin välttävässä tai huonossa ekologisessa tilassa. Säätösalaojitus VE2 15 % maalistoukokuun päivistä on sellaisia, jolloin ph-arvo jää alle 5,5 16 % elolokakuun päivistä on sellaisia, jolloin ph-arvo jää alle 5,5 Keskimääräinen ph nousee lähelle pharvoa 5,9. Alle 4,5 menevien ph-arvojen todennäköisyys on hyvin pieni. Cd, Zn, Al, Ni ja Mn pitoisuudet pienenevät n. 1 3 %. EQS vuosikeskiarvon ylitykset vähenevät % (Cd) 18 9 % (Ni) Herkkien lajien osuus lisääntyy Esimerkiksi mateen ja kivisimpun kannat vahvistuvat. Mahdollistaa bio- ja fys.- kem.tekijöiden toipumisen alkamisen Kyrönjoen eri alueilla. Huonosta välttävään? Säätösalaojitus + muovi ja altakastelu VE3 12 % maalistoukokuun päivistä on sellaisia, jolloin ph-arvo jää alle 5,5 16 % elolokakuun päivistä on sellaisia, jolloin ph-arvo jää alle 5,5 Keskimääräinen ph-arvo nousee ph 5,9. Cd, Zn, Al, Ni ja Mn pitoisuudet pienenevät n. 14 %. EQS vuosikeskiarvon ylitykset vähenevät % (Cd) 18 0 % (Ni) Kuten VE2, herkkien lajien osuudet lisääntyvät edelleen Mahdollistaa bio- ja fys.kem. tekijöiden toipumisen alkamisen Kyrönjoen eri alueilla. Huonosta välttävään ja välttävästä tyydyttävään? Kuivatuksen rajoittaminen hot spot -alueilla VE4 12 % maalistoukokuun päivistä on sellaisia, jolloin ph-arvo jää alle 5,5 15 % elolokakuun päivistä on sellaisia, jolloin ph-arvo jää alle 5,5 Keskimääräinen ph nousee lähelle arvoa 5,9 Cd, Zn, Al, Ni ja Mn pitoisuudet pienenevät n. 16 %. EQS vuosikeskiarvon ylitykset vähenevät % (Cd) 18 0 % (Ni) Kuten VE2, herkkien lajien osuudet lisääntyvät edelleen Mahdollistaa bio- ja fys.kem. tekijöiden toipumisen alkamisen Kyrönjoen eri alueilla. Huonosta välttävään ja välttävästä tyydyttävään? Kuivatuksen lopettaminen hot spot -alueilla VE5 11 % maalistoukokuun päivistä on sellaisia, jolloin ph-arvo jää alle 5,5 15 % elolokakuun päivistä on sellaisia, jolloin ph-arvo jää alle 5,5 Keskimääräinen ph nousee lähelle arvoa 6,0. Alle ph 5,0:n menevät arvot hyvin harvinaisia. Cd, Zn, Al, Ni ja Mn pitoisuudet pienenevät n. 17 %. EQS vuosikeskiarvon ylitykset vähenevät % (Cd) 18 0 % (Ni) Kuten VE2, herkkien lajien osuudet lisääntyvät edelleen Mahdollistaa bio- ja fys.kem. tekijöiden toipumisen alkamisen Kyrönjoen eri alueilla. Huonosta välttävään ja välttävästä tyydyttävään?

31 Annex 9 EKOLOGISTEN VAIKUTUSTEN ARVIOINNISSA KÄYTETYT OLETUKSET Ekologisten vaikutusten arvioinnissa on lähdetty liikkeelle siitä, miten eri vaihtoehdoissa esitetyt toimenpidekokonaisuudet vähentävät valumaveden sulfaattipitoisuuksia. Kuormitusvähennys on laskettu seuraavien oletusten pohjalta: Lähes kaikki sulfaatti tulee sulfaattimaista. Taustapitoisuus joessa (johon emme pysty vaikuttamaan) on luokkaa 10 mg/l, sisältäen sateesta, sea-spraystä, metsistä jne. tulevaa sulfaattia. Loput rikistä on tässä oletuksessa sellaista, johon pystymme vaikuttamaan ojitusmenetelmillä sulfaattimaapelloilla. Jos esimerkiksi pienennämme sulfaattimaapeltojen päästöjä 20 % ja joen sulfaattipitoisuus on 40 mg/l, niin "uusi" pitoisuus joessa on: 10 + [(40-10) 0,8] = 34 mg/l. Kyrönjoen malliprofiiliin on käytetty kahdenlaista yksinkertaista laskentatapaa. Malliprofiilissa, joka perustuu 20 profiiliin Rintalan pengerrysalueella, hapettumissyvyys on 170 cm, josta alin 40 cm on hyvin rikkipitoinen vaihettumiskerros ja ylin 40 cm on orgaaninen muokkauskerros, jota ei huomioida laskuissa. Keskelle jää sitten 90 cm hapan kerros, josta on jo huuhtoutunut yli puolet happamuusvarastosta. Oletus 1: Huuhtoutumista tapahtuu nykyhetkellä yhtä paljon kaikista kerroksista. Huom! Vaikka vaihettumiskerroksessa paljon sulfidia, niin se ei pääse nopeasti pois sieltä, vaan se todennäköisesti ruokkii ylempää kerrosta happamuudella kapillaarisen veden kautta ja/tai menee maan huokosten kautta suoraan valtaojaan (ei salaojan kautta, joka on ylempänä) Oletus 2: Korkean rikkipitoisuuden vuoksi vaihettumiskerros vastaa 50 % huuhtoutumisesta, vaikka se on vain 40 cm syvä Esimerkki oletuksella 1: Profiilin aktiivinen osa on = 130 cm. 20 cm pohjavesinosto antaa (20/130) 100 % = 15 %:n kuormitusvähennyksen. Esimerkki oletuksella 2: 20 cm nosto vaikuttaa (yksinkertaisella ajattelutavalla) suoraan vain vaihettumiskerrokseen. Vaikutus vaihettumiskerrokseen on (20/40) 100 % = 50 %. Koska vaihettumiskerros vastaa yksin puolesta kuormituksesta, niin kokonaisvaikutus on 50 % 0,5 = 25 %:n kuormitusvähennys. Oletus 1 vastannee enemmän sitä vaikutusta, joka tapahtuu muutaman vuoden sisällä ja oletus 2 sitä mikä tapahtuu yli viiden vuoden kuluttua. On huomioitavaa, että oletukset ja laskelmat ovat hyvin yksinkertaistettuja, mutta todellisuus on niin monimutkainen, että "oikeiden" lukujen saaminen monimutkaisella mallinnuksellakaan ei ole helppoa. Lisäksi vaikutukset kuormitukseen eri menetelmillä eivät ole aivan samanlaisia eri vuodenaikoina. Mutta tehdyt laskelmat osoittavat suuruusluokan riittävällä tarkkuustasolla tämän arvioinnin tarpeisiin. Alla on yhteenveto laskuista. Pienempi kuormitusvähennys on saatu oletuksella 1 ja suurempi kuormitusvähenny oletuksella 2. Oletuksella 1 saadaan todennäköisesti alle viiden vuoden maksimivaikutus ja toisella oletusvaihtoehdolla 5-10 vuoden maksimivaikutus. Jos laskuissa/oletuksissa on suuria virheitä, niin on todennäköisempää, että todelliset vaikutukset ovat laskettua pienemmät (esimerkiksi sulfaatti ei pelkisty luonnossa) kuin että olisimme jättäneet jotain positiivisia vaikutuksia huomioimatta. Yhteenveto: Säätösalaojitus (20 cm pohjavesinosto): kuormitusvähennys %, suositus laskelmissa käytettäväksi arvoksi 20 % Muovi ja altakastelu (40 cm pohjavesinosto): kuormitusvähennys %, suositus laskelmissa käytettäväksi arvoksi 30 % (pitemmällä aikavälillä vaikutus on teoriassa suurempi jos systeemiä hoidetaan)

32 Annex 9 Ojan "sulkeminen" (50 cm pohjavesinosto): kuormitusvähennys %, suositus laskelmissa käytettäväksi arvoksi 40 % (vaikutukset hyvin tapauskohtaisia, vaikuttanee myös merkittävästi veden valuntaan/valumapiikkeihin/valuntareitteihin) Jos useaa menetelmää käytetään samanaikaisesti (kuten VE3-VE5), niin kokonaisvaikutus pitää laskea. Esimerkiksi jos alueen pinta-alasta 50 %:lla on säätösalaojitus, 10 %:lla muovi ja altakastelu, 10 %:lla ojat tukittu ja 30 %:lla ei mitään toimenpiteitä, niin yhteisvaikutuskerroin on aiempien oletuksien mukaan 0,5 0,8 + 0,1 0,7 + 0,1 0,6 + 0,3 1 = 0,83 (17 % kuormitusvähennys sulfaattimaapelloilta) Taulukossa 3 on esitetty pinta-alatietojen pohjalta lasketut kuormitusvähennyskertoimet. % osuus kuormituksesta johon toimenpide vaikuttaa Säätö Säätö + muovi ja kastelu Kuivatuksen rajoitus Kuivatuksen lopetus Yhteisvaikutuskerroin SO4-kuormituksen vähennys % VE2 71 % 0,858 14,2 VE3 50 % 21 % 0,836 16,4 VE4 45 % 13 % 13 % 0,825 17,5 VE5 45 % 13 % 13 % 0,818 18,2 Kuormitusvähenemiskertoimen avulla on laskettu uudet sulfaattipitoisuudet. Sulfaattipitoisuuden ja ph-arvon korrelaatio on johdettu ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmästä (Skatilan havaintopiste) saatujen vedenlaatutietojen pohjalta. Lähtötietoina on käytetty vuosien havaintoja. Tarkastelun perusteella voidaan olettaa, että sulfaattipitoisuus 59 mg/l vastaa ph-arvoa 5,5, joka on kriittinen raja-arvo useille kalalajeille (Kuva 3). Skatilan havaintopisteen mittausaineistosta (maalis-toukokuun havainnot vuosilta ) on laskettu kriittisten raja-arvon ylittävien havaintojen (sulfaattipitoisuus suurempi tai yhtä suuri kuin 59 mg/l) osuus. Nykytilassa kriittinen raja-arvo ylittyy 26 % havainnoista. Sulfaattipitoisuuden ja ph-arvon suhde on arvioitu regressioanalyysien avulla ko. havaintoaineistosta vuosien osalta (Kuva 4 ja 5). Koko aineisto kattaa vuodet , mutta tässä tarkastelussa mukaan on otettu vain ne vuodet, jolta on olemassa sähkökalastusaineistoa. Mikäli regressioanalyysiin olisi otettu mukaan koko havaintoaineisto ( ), niin keskimääräinen ph-arvo olisi 5.4 ja kriittinen raja-arvo (ph 5,5) vastaisi sulfaattipitoisuutta 30 mg/l, ja raja-arvon alitusten osuus havainnoista olisi 65%. Tämä johtuu siitä, että 1970-luvulla vedet olivat selvästi happamampia. Tämän vuoksi on käytetty vuosien havaintoaineistoa, joka vastaa paremmin nykytilaa.

33 Annex 9 Kuva 3. ph-arvon vaikutus kalatiheyteen. Kuva 4. Sulfaatin (SO 4 ) (x-akseli) ja ph:n (y-akseli) välinen riippuvuus keväällä.

34 Annex 9 Kuva 5. Sulfaatin (SO 4 ) (x-akseli) ja ph:n (y-akseli) välinen riippuvuus syksyllä. Metallien osalta on oletettu että taustan ylittävät jokipitoisuudet ovat pääosin peräisin sulfaattipelloilta ja eri toimenpiteiden vaikutukset sulfaatin liukenemiseen ilmenevät yhtälailla metallipitoisuuksissa. Laajaan Kyrönjoen mittausaineistoon ( ) perustuen metallien määrät joessa ovat suorassa suhteessa sulfaatti- ja phpitoisuuksiin (ks. Kuva 6) ja näin ollen olettamuksella on looginen perusta. Metalleista alumiini, sinkki, mangaani, kadmium ja nikkeli seuraavat happamuuden muutoksia. Suunniteltujen toimenpiteiden vaikutukset johtaisivat siten myös mainittujen metallien pitoisuuksien vähenemiseen keväällä, syksyllä ja koko vuoden keskiarvona (ks Ekologiset vaikutukset taulukko). Kadmiumin vuosikeskiarvon ympäristölaatunormi (AA-EQS) on 0,1 µg/l, joka on ylittynyt useampana vuotena (79%) ) (Kuva 7). Vaikka vähennys kuormituksessa on pieni (0,01 0,02 µg/l), todennäköisyys raja-arvon ylittymiseen vähenee eri vaihtoehdoissa selvästi. Nikkelin vuosikeskiarvon (21 µg/l) ympäristölaatunormiylitykset tulevat epätodennäköisiksi. Ainoastaan kadmiumilla on korkein sallittu pitoisuus ympäristölaatunormina (0,45 µg/l; MAC-EQS) mutta aineiston perusteella se ei ylity Kyrönjoessa nykytilanteessakaan. Kuva 6. Kadmiumpitoisuuksien (y-akseli) ja sulfaattipitoisuuksien (x-akseli) suhde Skatilan mittauspisteessä.

35 Annex 9 Kuva 7. Kadmiumin vuosikeskiarvot ja niistä lasketut uudet pitoisuudet eri vaihtoehdoissa (VE2-5) sekä vuosikeskiarvon ympäristölaatunormi (AA-EQS; 0,1µg/l). Arvio kalaston tilan muutoksesta perustuu laajaan sähkökalastusaineistoon happamien sulfaattimaiden alueella ja vesipuitedirektiivin arviosta vesistön tilasta. Kyrönjoen koskikalastoon kuuluu sähkökalastusten saaliissa ainakin lahna, kivennuoliainen, kivisimppu, seipi, ahven, hauki, salakka, särki ja made. Istutettuna voi esiintyä esimerkiksi taimenta ja harjusta. Aiemmin Kyrönjoen kalastoon on kuulunut ainakin seuraavat lajit: lohi, meritaimen, purotaimen, vaellussiika, muikku, kuore, hauki, ahven, kiiski, kuha, särki, lahna, salakka, pasuri, mutu, sorva, säyne, kivennuoliainen, ruutana, seipi, ankerias, kivisimppu ja made. Kalakuolemia on raportoitu melkein vuosittain luvulla ja tämän jälkeen vuosina 1983, 1984, 1996 ja Eri kuormitusvaihtoehtojen vaikutus ekologiseen tilaan kalastolla laskettiin kalaindeksin ph-riippuvuuden kautta (Kuva 8). Happamien sulfaattimaiden jokivesistöissä kalaindeksissä käytetään neljää muuttujaa: herkkien lajien osuus, kestävien lajien osuus, lajilukumäärä ja 0+-lohikalojen tiheys.

36 Annex 9 Kuva 8. Kalaindeksin ja ph-arvon riippuvuus. Vesien ekologisen tilan arviossa Kyrönjoki kuuluu välttävään tai huonoon luokkaan. Syinä ovat rehevöityminen (peltojen korkeat fosforipitoisuudet ja siitä seuraava kuormitus), pohjaeläinten ja kalojen indeksit sekä fysikaaliskemiallinen tila (alhainen ph ja korkeat Cd-pitoisuudet). Hoitotoimenpiteiden seurauksena ph-minimien sekä keskiarvojen nousu yhdessä pienentyvien Cd-vuosikeskiarvojen kanssa voi mahdollistaa joen fysikaalis-kemiallisen tilan paranemisen ja nostavan luokittelun välttävään (VE2) tai kenties tyydyttävään (VE3-5) tilaan joen joillakin osilla. Tarkempi analyysi vaatisi ekologisen luokitteluaineiston tarkempaa tutkimista. Vaikka metallipitoisuuksien pieneneminen on prosentuaalisesti suhteellisen pientä, sen ekologinen merkitys voi korostua myös haitallisen yhteisvaikutuksen pienenemisen kautta. Tämä on seikka, jota ei yleensä huomioida yksittäisiin parametreihin keskittyvässä fysikaalis-kemiallisessa luokittelussa. Ilmastonmuutoksen vaikutuksen ennustetaan nostavan virtaamia syksyisin, joka nykytilanteessa lisäisi myös metallien huuhtoumaa. Siten, toimenpidevaihtoehdot todennäköisesti suojaisivat myös ilmastonmuutoksen vaikutuksilta.

37 Annex 9 Sosiaaliset vaikutukset Arviointitekijät Nykyiset toimenpiteet VE1 Säätösalaojitus VE2 Säätösalaojitus + muovi ja altakastelu VE3 Kuivatuksen rajoittaminen hot spot alueilla VE4 Kuivatuksen lopettaminen hot spot -alueilla VE5 Maatalouden harjoittaminen Ammatti- ja vapaa-ajan kalastus Vesien kirkkaus esteettisenä tekijänä Kulttuuriympäristön säilyminen Maatalouden harjoittaminen ei vaikeudu eikä lisäkustannuksia synny. Ammatti- ja vapaa-ajan kalastus säilyy nykyisellään. Hauki, ahven, lahna ja särki ovat tärkeimmät saalislajit. Kalakuolemia ilmenee silloin tällöin (viimeinen vuonna 2006), kalakannat ja lajisto eivät kehity ennalleen. Vapaa-ajan kalastajat joutuvat liikkumaan pitempiä matkoja kalastamaan. Happamuus rajoittaa rehevöitymisestä aiheutuvia leväkukintoja. Lapuanjoen alaosan ekologinen tila on piileväluokituksen perusteella erinomainen. Eteläpohjalaiselle kulttuurimaisemalle ovat ominaista laajat viljelyaukeanäkymät Tuottajalle koituu investointikustan nuksia. Työmäärä lisääntyy hieman. Ravinteita kuluu vähemmän ja salaojajärjestelmä pysyy puhtaampana. Vapaa-ajan kalastus lisääntyy Kyrönjoella ja ammattikalastuks en edellytykset paranevat. Nykyisten saalislajien saalis paranee. Leväkukinnat voivat lisääntyä pienessä määrin Investointikusta nnukset ovat suuremmat kuin VE2ssa. Koska tekniikka on kohtalaisen uutta, tuottaja ottaa suuremman taloudellisen riskin. Sadot voivat parantua etenkin kuivina kausina Sama muutos kuin VE2:ssa. Leväkukinnat voivat lisääntyä pienessä määrin Kustannusten nousu aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia tuottajan toimintaedellyt yksiin ja elinkeinon jatkuvuuteen. Ulkopuolisen kontrollin määrä lisääntyy Nykyiset saalilajit ovat edelleen virkistyskalastajien päälajeina. Mateen ja mahdollisesti kuhan saaliit lisääntyvät erityisesti allastetuilla alueilla. Leväkukinnat voivat lisääntyä pienessä määrin Ei vaikutusta Ei vaikutusta Ei vaikutusta Vapaaehtoinen luonnonarvokauppa voi olla positiivinen mahdollisuus joillekin viljelijöille. Kuten VE4. Lisäksi istutusten tuloksellisuus paranee ja sitä kautta istutettuja lajeja (esim. taimen) esiintyy enemmän virkistyskalastuksen saaliissa. Leväkukinnat voivat lisääntyä pienessä määrin Kuivatuksen lopettaminen johtaa avoimen viljelymaiseman muuttumiseen SOSIAALISTEN VAIKUTUSTEN ARVIOINNISSA KÄYTETYT OLETUKSET Maatalouden harjoittaminen Syyskuussa 2012 maataloustuottajien kanssa toteutettujen haastatteluiden (8 kpl) mukaan maatalouden harjoittaminen on keskeinen osa Kyrönjoen valuma-alueen kulttuuria, elinkeinoa sekä maisemaa. Viljelijähaastatteluiden mukaan osa näki nykytilan (VE1) hyvänä ja piti investointeja happamuushaittojen torjumiseksi suurina, osa taas katsoi että on hyvä olla mukana kehityksessä ja näki investoinneissa (VE2 ja VE3) myös

38 Annex 9 hyötyjä kuten satojen paraneminen etenkin kuivina kausina ja ravinteiden vähäisempi kulutus; maaperän ph:n ollessa korkeampi kasvien juuret pystyvät käyttämään ravinteita paremmin hyödyksi. Osa viljelijöistä toi esille, että vedenpinnan tarkkailuun säätösalaojakaivoissa kuluu työaikaa, osa taas katsoi että kaivoja tarkkaillessa on samalla mahdollista puhdistaa salaojat, jolloin ne pysyvät paremmassa kunnossa. Nämä viljelijät näkivät että säätösalaojituksesta koituva työtaakka on kohtuullinen suhteutettuna siitä saatavaan hyötyyn. Valtaosa haastateltavista suhtautui tehostettuun säätösalaojitukseen (VE3) varovaisen myönteisesti mutta toivat esille, että viljelijä ottaa suuremman taloudellisen riskin uuden järjestelmän käyttöönottamisessa; järjestelmästä ja sen toimivuudesta tarvitaan vielä lisää tietoa ja kokemuksia. Kuivatuksen rajoittamiseen (VE4) tai lopettamiseen (VE5) suhtauduttiin pääsääntöisesti kielteisesti. Viljelijät korostivat sitä, että viljelykasvin valinnassa lähtökohtana tulee olla pellon tuottavuus ja sijainti, ei ulkopuolelta tulevat rajoitukset. Kuivatustilan ennallistamisen (VE5) katsottiin olevan tuotantotaloudellisesti kyseenalaista, koska samaa peltoalaa voidaan käyttää ravinnontuotantoon. Kuivatuksen lopettaminen näillä pelloilla kyseenalaistaa viljelijöiden mielestä koko elinkeinon mielekkyyden. VE4:n ja VE5:n suurimmat vaikutukset kohdistuvat niille tuottajille, joiden pellot ovat kokonaan hot spot alueille. Näille tiloille VE5 merkitsisi käytännössä elinkeinon loppumista kokonaan. Tilanteessa, jossa vain osa pelloista sijaitsee hot spot alueilla, VE4 ja VE5 merkitsisivät tuottajan tulotason ja sen seurauksena ostovoiman laskemista riippuen lopetettavan tuotannon määrästä tai heikkotuottoisemman viljelykasvin viljelystä aiheutuvista tulonmenetyksistä. Kaikissa tapauksissa viljelyrajoitukset vaikuttavat maanviljelijöiden ammatti-identiteettiin ja ammatin mielekkääksi kokemiseen. Toisaalta luonnonarvokaupan pohjalta toteutettuna VE5 voisi olla varteenotettava vaihtoehto niille viljelijöille, joiden hot spot alueilla sijaitsevat lohkot ovat huonotuottoisia ja kaukana tilakeskuksesta. Valtion maksama vuosittainen korvaus takaa varman tuoton, ja luonnonarvokaupan periaatteiden mukaan maan omistus säilyy viljelijällä (määräaikaiset sopimukset). VE4 osalta viljelijät toivat esille myös useita käytännön ongelmia. Käytännössä VE4 tarkoittaisi sitä, että viljelijät vuokraisivat hot spot alueilla sijaitsevat pellot karjatiloille nurmiviljelyyn, tehtäisiin peltokauppoja tai viljelijä myisi rehun kotieläintiloille. Karjatilalliset tuottavat tarvittavan nurmirehun kuitenkin itse, joten nurmirehun kysyntärakenne on epävarma. Karjatilojen rehuomavaraisuus johtuu sekä lannanlevitysvaatimuksista (pellot toimivat vaadittuina lannanlevityspeltoina) että korkeista kuljetuskustannuksista: nykytilanteessa ei ole mahdollista erikoistua siten, että yksi viljelijä tuottaisi rehun, myisi sen karjankasvattajalle, joka taas möisi lannan takaisin lannoitteeksi viljelijän nurmipelloille. Nurmirehun viljely voisi olla yksi vaihtoehto tilanteessa, jossa rehun kysyntärakennetta koskevia sääntöjä (lannanlevitys) muutettaisiin. Luonnonhoitopelto, erityisesti monivuotinen nurmipelto, sekä viherkesanto koettiin pääosin hyväksi vaihtoehdoksi vapaaehtoisesti tarjottavana vaihtoehtona. Avoimena kysymyksenä luonnonhoitopeltojen ja viherkesantojen osalta on, mihin pelloilta korjattava aines kerätään ja kuljetetaan. Lisäksi luonnonhoito- ja kesantopelloilta voi levitä rikkakasveja viereisiin peltoihin mikäli nämä pellot sijaitsevat muiden peltojen välittömässä läheisyydessä. Tällöin viljeltävillä pelloilla saatetaan joutua käyttämään enemmän torjunta-aineita, jolloin kemikaalipäästöt vesiin lisääntyvät. Viljelijähaastatteluissa tuli esille myös välilliset vaikutukset omavaraisuusasteen laskemiseen, maaseudun vetovoimaisuuteen, maaseutuasutuksen harvenemiseen sekä raaka-aineiden hinnan nousuun niiden tarjonnan vähentyessä. Haastateltavat käsittelivät viljelyrajoituksia kuitenkin yleisellä tasolla. Käytännössä rajoitukset koskisivat noin 4 % Kyröjoen alueen peltopinta-alasta, joten esitetyt välilliset vaikutukset tuskin realisoituisivat, eteenkään jos kuivatusrajoitukset tai kuivatustilan ennallistaminen tapahtuvat vapaaehtoiselta pohjalta luonnonhoitopeltojen, kesannoinnin ja luonnonarvokaupan kautta. Ammatti ja vapaa-ajan kalastus Kyrönjoen suistossa ammattikalastajien lukumäärä on vähentynyt huomattavasti. Vuosina alueella kalasti eri arvioiden mukaan ammattikalastajaa ja vuonna 2000 heitä oli 26. Tämän jälkeen ammattikalastajien lukumäärä on vakiintunut kalastajan tasolle. Osasyynä ammattikalastuksen vähentymiseen on yleinen ammattikalastuksen vähentyminen, mutta Kyrönjoen suistossa ammattikalastus on vähentynyt muuta maata nopeammin. Todennäköisesti syynä on myös huono vedenlaatu. Kalastajille tehtyjen kyselyjen perusteella juuri heikolla vedenlaadulla on suuri merkitys kalastukseen.