Transkriptio

1 YLIOPPILAIDEN TERVEYDENHOITOSÄÄTIÖ OPPAITA OPISKELUYHTEISÖN TERVEYDEKSI

2 Terveyden edistämisen keskus ry:n arvioima. Tilaukset: Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö/julkaisut Töölönkatu 37 A Helsinki julkaisutilaukset@yths.fi Toimittaja: Kristina Kunttu Kansikuva: Tero Sivula, Taitto: Terttu Vanonen Julkaisija: Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö Painopaikka: Kirjapaino Kehitys Oy, 2007 ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) ISBN (painettu) ISBN (verkkojulkaisu)

3 Lukijalle Terveyden edistämisessä turvaudutaan useimmiten yksilön neuvomiseen. Voiko se tuottaa tuloksia, kun samanaikaisesti sadat muut viestit opiskeluympäristöstä vahvistavat muunlaista käyttäytymistä? Kaveripiirin paine alkoholinkäyttöön tai ergonomisesti puutteelliset opiskelutilat eivät erityisemmin edistä terveyttä. Stressiä on vaikea välttää, jos opiskelija jätetään ilman tukea tekemään opiskeluvalintojaan ja selviämään yksin gradunsa tai toimeentulo-ongelmiensa kanssa. Yliopistojen ja opiskelijayhteisöjen kulttuureihin vaikuttamisessa tarvitaan toisenlaista, yhteisöllistä otetta. Yhteisöjen voima ja rakenteelliset tekijät on otettava avuksi hyvien valintojen mahdollistajina. Jotta opiskelijan terveyteen, hyvinvointiin ja opiskelukykyyn voi vaikuttaa, tarvitaan ehdottomasti yliopistojen, terveydenhuollon ja opiskelijajärjestöjen yhteistyötä. Eri foorumeilla nähdään opiskelijoista eri puolet: terveydenhuollossa ongelmaiset, opiskelun parissa pärjäävät ja ylioppilaskunnissa aktiiviset opiskelijat. Kaikki kuvat ovat tosia, mutta vastakohtaisuus edellyttää vuoropuhelua eri osapuolten välillä. Yhteistyö eri toimijoiden välillä lisää ymmärrystä asioiden vuorovaikutussuhteista ja opettaa ymmärtämään toistensa osaamista, ajatustapaa ja mahdollisuuksia. Tähän oppaaseen on koottu teemoja, jotka kuuluvat monen toimijan alueeseen ja jotka jokainen taho joutuu tavalla tai toisella huomioimaan. Nostetaan keskusteluun hyvinvointiin vaikuttavia asioita, jotka eivät kuulu kenellekään ja kuuluvat kaikille. Oppaassa esitellään toimintamalleja, jotka on kehitetty opiskelijoiden hyvinvointihanke Kehrässä ja sen vauhdittamassa yhteisöllisessä toiminnassa. Opas pyrkii osaltaan konkretisoimaan yhteisöllisen terveyden edistämisen juhlapuhetodellisuutta käytännön työhön. Kristina Kunttu

4 Kirjoittajaluettelo Almonkari Merja, puheviestinnän lehtori Jyväskylän yliopisto Eerola Satu, opintopsykologi Tampereen yliopisto Juhana Harju, koulutuspoliittinen sihteeri Suomen ylioppilaskuntien liitto Helenius Marja-Liisa, projektisihteeri, Helsingin yliopisto Helsinki Education and Research Area hanke (HERA), Hiltunen Virpi, ylitarkastaja Opetusministeriö Kunttu Kristina, yhteisöterveyden ylilääkäri Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö, Turku Martin Minna, psykologi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö, Turku Mikkonen Juha, suunnittelija Elämäntapaliitto Mäkelä Eini, opintotukipäällikkö Tampereen yliopisto Pakkanen Lauri, sosiaalipoliittinen sihteeri Suomen ylioppilaskuntien liitto Ruokonen Reetta, suunnittelija Elämäntapaliitto Susanna Ruuhilahti, kätilö Tyttöjen Talo, Pop In hanke seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä vastaan Saikkonen Paula, VTM Kehrän projektipäällikkö 2004 Vadén Totte, psykologi Kehrän johtoryhmän puheenjohtaja vv Virtala Aira, ylilääkäri Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö, Tampere Wolkoff Susanna, suunnittelija Helsingin yliopisto, opiskelijapalvelut

5 SISÄLLYS Opiskelukyky on opiskelijan työkykyä...6 Opiskelijan hyvinvointi korkeakouluissa kohti kokonaisvaltaista oppimiskäsitystä...11 Toimentuloturvaverkoston toiminta Tampereella...14 Korkeakouluopiskelijoiden taloudellinen tilanne...16 Selvitys kansainvälisten opiskelijoiden palveluista pääkaupunkiseudulla...20 Suositus vammaisia opiskelijoita ja erilaisia oppijoita koskevista erityisjärjestelyistä...23 Opintopsykologia yliopiston voimavarana...27 Ryhmätoiminta terveydenhuollossa...31 Nykyopiskelijakin jännittää esiintymistä, mikä avuksi?...40 Hyvää stressiä ja pahaa stressiä - mistä ne tunnistaa?...48 Opiskelijoiden alkoholihaittojen ehkäisy...53 Oikeus seksuaaliseen tasa-arvoon...57 Faktoja opiskelijoiden lastenhankinnasta...62 Opiskelijoiden hyvinvointihanke KEHRÄ - kehittämisprojektista vakiintuneiksi käytännöiksi

6 Opiskelukyky on opiskelijan työkykyä Kristina Kunttu Ihmisen hyvinvoinnin perustaksi mainitaan yleensä turvalliset läheiset ihmissuhteet, riittävä terveys, mielekäs työ ja kohtuullinen toimeentulo. Opiskelija ei tässä suhteessa poikkea muusta väestöstä. Opiskelijan mielekäs työ on opiskelu. Työkykytutkimusten antia voidaan näin soveltaa opiskelijoiden opiskelukyvyn tarkasteluun. Työntekijän työkyky ymmärretään paitsi yksilön terveytenä ja voimavaroina myös työstä ja työympäristöstä tulevien tekijöiden kautta. Tärkeimmät työkykyyn vaikuttavat tekijät ovat yksilön terveys ja voimavarat, työympäristö, työyhteisö ja ammatillinen osaaminen. Työstressimallin mukaan kuormitusta aiheuttavat työn suuret vaatimukset, vähäiset vaikutusmahdollisuudet ja sosiaalisen tuen puute. Samat asiat kuormittavat myös opiskelijaa. Opiskelu on vaativaa henkistä työtä ja opiskelukyky voidaan täysin rinnastaa työkykyyn. Opiskelijoiden työkyky opiskelukyky - on siis vahvasti sidoksissa moniin muihinkin asioihin kuin yksilön persoonallisiin ominaisuuksiin. Työkyvyn tetraedrimallia lähtökohtana käyttäen on Työterveyslaitoksella kehitetty vastaava opiskelukykymalli, jonka ulottuvuuksina ovat opiskelijan terveyden ja opiskeluhyvinvoinnin kannalta tärkeät tekijät. Opiskelukykyä kuvaavan mallin erityispiirre on opetus- ja ohjaustoiminta, jolle ei ole vastinetta työkykymallissa. Muut työ- ja opiskelukyvyn osatekijät ovat toisiinsa verrattavia: terveys ja voimavarat -ulottuvuus on sama molemmissa, työympäristöä vastaa opiskeluympäristö ja ammattitaitoa opiskelutaito. Opiskelukyvyn tetraedrimalliin perustuen olen laatinut eri tekijöiden vuorovaikutusta kuvaavan opiskelukykymallin (kuvio). Se osoittaa havainnollisesti eri tekijöiden vaikutuksen opiskelijan herkkään instrumenttiin, opiskelukykyyn. 6

7 Opiskelukykymalli Omat voimavarat Opiskelutaidot Opiskeluympäristö Opiskelukyky Opetustoiminta Omat voimavarat Opiskelijan omat voimavarat tarkoittavat hänen persoonallisuuttaan, elämäntilannettaan, sosiaalisia suhteitaan, terveydentilaansa sekä terveyteen vaikuttavia käyttäytymistottumuksia. Nämä voimavarat rakentuvat, kuluvat ja uusiutuvat koko elämän jatkuvassa prosessissa yksilön kokemusten, sosiaalisen ympäristön, perimän ym. vaikutuksesta. Elämänhallintaan liittyy esimerkiksi stressin kokeminen ja käsittely. Runsas stressi heikentää opiskelukykyä ja lisää oireilua. Tavallisia opiskelijoille ongelmia tuottavia asioita ovat opiskelijoiden terveystutkimusten mukaan jatkuvan ylirasituksen kokeminen, itsensä kokeminen onnettomaksi ja masentuneeksi sekä tehtäviin keskittymisen vaikeus. 7

8 Opiskelutaidot Opiskelijan ammatillista osaamista ovat opiskelutaidot. Näihin luetaan opiskelutekniikan lisäksi esimerkiksi opiskeluorientaatio (opiskelun merkitys opiskelijalle), oppimistyylit ja -tavat, metakognitiiviset tiedot ja taidot (tietoa omista tiedoista ja taidoista), kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisukyvyt sekä sosiaaliset taidot, esimerkiksi esiintymistaidot. Teknisiä opiskelutaitoja ovat tiedonhaku- ja tiedonkäsittelytaidot, kuten tenttiin lukeminen, luentomuistiinpanojen tekeminen ja tietolähteiden käyttö. Tärkeitä taitoja ovat myös opintosuunnitelman teko ja ajankäytön suunnittelu. Puutteelliset opiskelutaidot vaikuttavat luonnollisesti suoraan opiskelutuloksiin, mutta ne saattavat aiheuttaa myös sen, etteivät tulokset vastaa tehtyä työmäärää tai että työmäärä tuntuu jatkuvasti liian suurelta. Tällainen tilanne turhauttaa ja tuo stressiä ja saattaa sitä kautta heikentää opiskelumotivaatiota. Opiskelijoiden stressin aiheet liittyvät yleisimmin opiskeluun. Vuoden 2004 Yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimuksessa lähes joka kymmenes opiskelija koki olevansa väärällä opiskelualalla ja lisäksi yli viidennes oli alastaan epävarma. Opiskelijat kokivat monenlaisia vaikeuksia opiskelussaan, alkaen tentteihin lukemisesta ja opintojen suunnittelusta itselle sopivien työtapojen löytämiseen ja opiskelun työmäärän kokemiseen liian suureksi. Stressiä tuottivat myös vaikeus saada ote opiskelusta, esiintymisen jännittäminen, tulevaisuuden suunnitteleminen sekä negatiivinen arvio omista voimista ja kyvyistä eli puutteellinen akateeminen itsetunto. Opetustoiminta Opiskelukykyä kuvaavan mallin erottaa työkykymallista opetusja oppimisprosessin tärkeä rooli. Pätevä opetus- ja ohjaustoiminta on keskeinen opiskelukykyä rakentava tekijä. Siihen kuuluu 8

9 riittävä vuorovaikutus opettajan ja opiskelijan välillä sekä palautteen anto ja arviointi. Myös tuutorointi ja opiskelijan integroituminen opiskeluyhteisöönsä ovat osa tätä toimintaa. Opiskelijaterveystutkimuksen mukaan opintoihin saadun ohjauksen riittävyyttä piti hyvänä viidesosa yliopisto-opiskelijoista ja täysin riittämättömänä 17 %. Opiskeluympäristö Opiskeluympäristö sisältää fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen opiskeluympäristön. Fyysinen opiskeluympäristö koostuu erilaisista oppimisympäristöistä ja fyysisistä opiskeluolosuhteista, opintojen järjestämisestä, opetusvälineistä ja taukotiloista. Opiskeluyhteisöjä ovat sekä oppilaitosten sisäiset yhteisöt että opiskelijoiden omat yhteisöt. Psyykkinen ja sosiaalinen ympäristö sisältää henkilökunnan ja opiskelijoiden välisen ja keskinäisen vuorovaikutuksen, opiskeluilmapiirin ja opiskelijayhteisöjen tarjonnan. Opiskelukykyyn vaikuttaa taustalla oppilaitoksen arvot ja toimintakulttuuri, joka koostuu muun muassa traditioista, tavoista ja rakenteista. Opiskelijan työympäristön ja -yhteisön muodostaa laitos tai oppiaine, mutta se on huomattavasti normaalia työyhteisöä epämääräisempi. Tätä kuvaa se, että opiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan lähes kolmannes opiskelijoista ei koe kuuluvansa mihinkään opiskeluun liittyvään ryhmään, vaikka sellaisiksi määriteltiin esimerkiksi vuosikurssi, laitos, graduryhmä, ainejärjestö tms. Tärkeitä opiskeluyhteisöjä ovat opiskelijoiden omat yhteisöt, joissa syntyneet kontaktiverkostot ovat usein arvokkaita myös tulevaisuuden työelämässä. Opintojen ohjauksen ja opiskelutaidollisten valmiuksien merkitys nousi esiin voimakkaasti Eero Kurrin tutkimuksessa, jossa selvitettiin yliopisto-opiskelujen sujumattomuuden syitä. 9

10 Dynaaminen kokonaisuus Opiskelukyky on toiminnallinen kokonaisuus, jossa eri osatekijät vaikuttavat toisiinsa. Vaikuttamalla opiskelukyvyn kaikkiin ulottuvuuksiin ja niissä tunnistettaviin tekijöihin voidaan edistää opiskelijan opiskelukykyä. Opiskelukyvyssä on myös kyse tasapainosta. Näin esimerkiksi hyvä opetus, hyvät opiskelutaidot tai tukea antava vuorovaikutuksellinen opiskeluyhteisö auttavat, jos elämäntilanne tilapäisesti heikentää persoonallisia voimavaroja. Motivaatio-ongelmissa hyvä opetus ja opiskeluyhteisö vahvistavat opiskelualan kiinnostavuutta. Jos omat voimavarat ovat hyvät, ne kantavat myös puutteellisten opiskeluolosuhteiden yli. Puutteellista opiskelutaitoa puolestaan voidaan korjata ohjaustoimin tukemalla opiskelijaa löytämään hänelle soveltuvia työtapoja ja vahvistamalla hänen itseluottamustaan oppijana. Opiskelukyvyn taustalla on luonnollisesti laajasti yleiset sosioekonomiset, kulttuuriset ja ympäristön olosuhteet. Nämä välittyvät opiskelukykyyn yhteiskunnallisten instituutioiden - kuten terveysja hyvinvointipalvelujen - kautta opiskelijan voimavaroja, opiskelutaitoja, opiskeluympäristöä ja opetustoimintaa vahvistaen tai heikentäen. Keskustelussa opiskelijoiden ongelmista niin opiskelijoiden oireilusta, tulevasta työkyvystä kuin opiskelujen pitkittymisestäkin - tulee huomioida kaikki opiskelukykymallin osa-alueet. Korkeakoulujen ja opiskelijoiden terveydenhuollon lisääntynyt yhteistyö lisää eri osapuolten ymmärtämystä asioiden vuorovaikutussuhteista. (Julkaistu aiemmin YTHS:n henkilöstölehdessä, Piikki 3/2006) 10

11 Opiskelijan hyvinvointi korkeakouluissa kohti kokonaisvaltaista oppimiskäsitystä Juhana Harju, Lauri Pakkanen Kehrä-toiminnan tärkeänä tavoitteena on nostaa kysymys opiskelijoiden hyvinvoinnista pedagogisen kehittämisen ja opetusjärjestelyjen parantamisen rinnalle. Perinteinen ajatus korkeakoulusta pelkästään opetuksen tarjoajana ja tenttien järjestäjänä on vanhentunut. Nykyään korkeakoululta ja myös opiskelijalta vaaditaan yhä parempia suorituksia yhä nopeammassa tahdissa. Selvitäkseen näistä vaatimuksista on yliopiston oltava yhteisö, jossa professorit, henkilökunta ja opiskelijat toimivat yhteisten tavoitteiden puolesta. On yleisesti tunnustettu tosiasia, että työntekijän jaksamisella ja hyvinvoinnilla on hyvin suuri merkitys työn tuottavuuteen ja ihmisten työkykyyn. Miksi näin ei olisi myös yliopistoissa? Opiskelijoiden opiskelukyky ja henkilökunnan työkyky vaikuttavat suuresti siihen miten yliopisto saavuttaa tavoitteensa. Opiskelijan päivittäinen hyvinvointi rakentuu monista pienistä kokonaisuuksista, joita helposti pidetään vähäpätöisinä esimerkiksi opintojen etenemisen tai laadukkaiden oppimistulosten näkökulmasta. Edullinen ja helposti saavutettava yliopistoliikunta, tasaarvon turvaaminen, yhteisöllisyyden rakentaminen, opiskelijan elämäntilanteen huomioiva terveydenhuolto ja mahdollisuus kohtuuhintaiseen asuntoon edistävät kaikki omalta osaltaan opiskelijan kokonaisvaltaista hyvinvointia. Opiskelijat viettävät merkittävän osan arjestaan korkeakoulujen tiloissa työskennellen ja tavaten opiskelutovereitaan. Yliopiston tarjoaman opiskeluympäristön tulisi siksi olla viihtyisä ja oppimista tukeva sekä turvallisten ja kattavien julkisten liikenneyhteyksien varrella. Hyvinvoinnin luonteva huomioiminen on hyvä lähtökohta kaikkeen toimintaan korkeakouluissa. Sitä ei tule pitää erillisenä kehittämiskohteena, joka vaatii ylimääräistä työtä ja resursseja, vaan voima- 11

12 varana, joka hyödyttää koko yliopistoyhteisöä. Hyvinvointipanostukset ovat osa korkeakoulujen välttämättömiä investointeja tutkimusrahoituksen ja koulutuksen kehittämisen tavoin. Valitettavasti hyvinvoinnin merkitystä ei ole vielä kaikkialla täysin ymmärretty, ja monessa korkeakoulussa työ hyvinvoinnin puolesta on kovin vaatimatonta. Useissa yliopistoissa ja korkeakouluissa toimivat hyvinvointityöryhmät ovat pyrkineet muuttamaan paikallisia asenteita ja käytäntöjä. Mitä on saatu aikaan? Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) on selvittänyt hyvinvointityöryhmien toiminnan tuloksellisuutta ja erityisesti opiskelijoiden edustajien kokemia haasteita. Selvityksen perusteella hyvinvointityöryhmien toimintakenttä vaikuttaa monipuoliselta ja osin vaikealta, sillä opetusneuvostojen ja muiden perinteisten koulutusrakenteita pohtivien työryhmien kaltaista asemaa ei ole saavutettu. Valitettavan usein parannukset jäävät toteutumatta, jos hyvinvointityöryhmällä ei ole virallista ja tunnustettua asemaa. Opiskelijoiden kokemukset työryhmien vaikutusvallasta ovat lähes poikkeuksetta kielteisempiä kuin henkilökunnan edustajien. Selvityksen mukaan opiskelijoiden näkemys osoittautui realistisemmaksi. Hyvien aikeiden ja opiskelijoiden arjessa näkyvien toteutuneiden parannusten välinen kuilu on usein liian suuri. On sääli, jos hyvinvointityöryhmä jää keskustelukerhoksi ja tärkeät opiskelijoiden päivittäiseen hyvinvointiin vaikuttavat parannushankkeet marginalisoituvat ja muuttuvat triviaaleiksi. Toisaalta jatkuva purnaaminen ja välien rikkominen keskushallintoon ei ole hyvinvointityöryhmien tai opiskelijoiden etu. Yksi selvityksessä esille noussut helposti toteutettava parannusehdotus on nimetä työryhmän puheenjohtajaksi tai jäseneksi rehtori, vararehtori tai hallintopäällikkö. Suora yhteys keskushallintoon ja korkeakoulun rahavirtoihin on välttämätöntä, jos todellisia muutoksia halutaan saada aikaan. Rakentava ja hyvää tarkoittava keskustelu ilman yhteyttä korkeakoulun resursseihin on hedelmätöntä. 12 Yliopistot ovat hierarkkisia yhteisöjä, jotka muuttuvat sisäisestä vastarinnasta ja hajautetusta hallintorakenteesta johtuen hitaasti.

13 Opiskelijat ovat toistuvasti joutuneet pettymään tehtyjen päätösten hitaaseen toimeenpanoon. Strategioihin ja selvityksiin hukkuu paljon sellaisia uudistuksia, joita ei ole mitään syytä siirtää myöhempään ajankohtaan. Korkeakoulut hyötyvät merkittävästi hyvinvointityöstä. Koulutuksen keskimääräinen läpäisyaika väistämättömästi tehostuu, kun opiskeluolosuhteet ja kokonaisvaltainen hyvinvointi paranevat. Opiskeluympäristön esteettömyys hyödyttää erityisryhmien lisäksi koko yliopistoyhteisöä ja nostaa henkilökunnan työtehoa. Viihtyisän ja opiskelijansa huomioivan korkeakoulun maine yltää kauas ja auttaa motivoituneiden opiskelijoiden rekrytoinnissa. Huippututkimus, laadukas opetus ja opiskelijoiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin huomioiminen tuottavat yhdessä parhaan mahdollisen huomisen korkeakoulun. Hyvinvointityö on korkeakoulujen muihin kustannuksiin verrattuna erittäin edullista. Resursseja enemmän on kysymys tahdosta ja kyvystä ymmärtää oppiminen ja opiskelu totuttua kokonaisvaltaisemmin. Hyvin tuuletettu luentosali ei riitä, jos korkeakoululle on vaikea päästä julkisilla liikennevälineillä. Hyvä akustiikka ei auta heikkokuuloista, mikäli hänellä ei ole mahdollisuutta käyttää induktiosilmukkaa Monet ongelmat ovat ratkaistavissa yhteistyöllä erilaisten sidosryhmien kanssa, koordinoimalla opiskelua tukevat palvelut ymmärrettäväksi ja tehokkaaksi kokonaisuudeksi sekä panostamalla euroja sellaisiin kohteisiin, joissa niiden vaikuttavuus on suurinta. 13

14 Toimeentuloturvaverkoston toiminta Tamperella Eini Mäkelä Yhteistyöverkoston perustaminen Tampereelle perustettiin kolme vuotta sitten syksyllä 2004 opiskelijoiden toimeentuloturvaverkosto, joka nimettiin OTTO - ryhmäksi (Opiskelijoiden Toimeentuloa Tukevien Organisaatioiden toimijat). Verkoston kokoonpano OTTO- yhteistyöryhmään kuuluvat edustajat Kelan Tampereen toimistosta, Tampereen kaupungin sosiaali- ja perhepalveluista, Tampereen työvoimatoimistosta, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöstä, Tampereen teknillisestä yliopistosta opintotukitoimiston ja ylioppilaskunnan edustajat sekä Tampereen yliopiston opintotukitoimiston ja ylioppilaskunnan edustajat. Ryhmän puheenjohtaja on Tampereen yliopistosta. Jatkossa ryhmää mahdollisesti laajennetaan niin, että mukaan tulevat myös tamperelaisten ammattikorkeakoulujen edustajat. Verkoston toiminnan tavoitteet - Tavoitteena on yhteistyön lisääminen toimijoiden välillä: tiedon lisääminen eri tahojen toimintaa säätelevästä lainsäädännöstä, toimintaa ohjaavista säännöksistä ja ohjeista; yksinkertaisesti ryhmän jäsenten tiedon lisääminen. - Opiskelijoiden toimeentuloon liittyvien ongelmakohtien esiin nostaminen ja yhteisten keinojen etsiminen ongelmien ratkaisemiseksi Opiskelijoiden hyvinvointiin vaikuttaminen: mahdolliset

15 yhteiset kannanotot vireillä oleviin muutoksiin, esim. vaikuttaminen sairauspäivärahaa säätelevään lainsäädäntöön. - Ryhmän käyttäminen tiedottamiskanavana: opiskelijoiden tavoittaminen esimerkiksi ylioppilaskuntien sähköpostilistojen kautta. - Ryhmässä toimivien henkilöiden oman työn helpottaminen ryhmästä saadun tiedon, kokemuksen ja tuen avulla. Toimintamallit Ryhmälle perustettiin myös oma sähköpostilista keskustelupalstaksi ja tiedonkulkua helpottamaan. Ensimmäisenä toimintavuonna OTTO-ryhmä kokoontui lukuvuoden aikana kerran kuukaudessa. Kokoontumisten teemoina olivat kunkin organisaation edustajien esitykset opiskelijoiden tukipalveluista ja toimintakäytännöistä sekä yhteistyötarpeista muiden ryhmän toimijoiden kanssa (kehittämisideat). Ensimmäisen vuoden kokoontumiset toteutettiin OTTO-ryhmän jäsenten organisaatiossa, jolloin ryhmäläiset pääsivät tutustumaan myös yhteistyökumppaneidensa fyysiseen toimintaympäristöön. Ensimmäisen vuoden tavoitteena oli lisätä ryhmään kuuluvien tietoutta mm. opiskelijoiden toimeentuloa säätelevästä lainsäädännöstä ja käytännöistä sekä edellytyksistä. Tavoitteessa tunnuttiin myös onnistuneen. Ensimmäisen toimintavuoden jälkeen ryhmä on kokoontunut kaksi kertaa lukukaudessa. Teemoina ovat olleet kunkin organisaation ajankohtaiskysymykset, tutkimukset ja selvitykset, lainmuutosten vaikutukset ja muita ryhmäläisten esille nostamia aiheita tai kysymyksiä. Helsingin toimeentuloturvaverkoston opas Yliopisto-opiskelijan etuudet ja palvelut (2006) Wolkoff & Aarnipuu (toim.), saatavana: www. hyy.helsinki.fi/tiedostot/etuudet&palvelut.rtf. 15

16 Korkeakouluopiskelijoiden taloudellinen tilanne Virpi Hiltunen Tammikuussa 2007 julkaistiin suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden toimeentuloa kartoittava Opiskelijatutkimus 2006 korkeakouluopiskelijoiden toimeentulo ja työssäkäynti. Opiskelijatutkimus selvitys on osa eurooppalaista Eurostudent-hanketta, jolla selvitetään korkeakouluopiskelijoiden sosiaalista ja taloudellista asemaa Euroopan eri maissa. Mediaanitulo on lähellä köyhyysrajaa, asumiskustannukset suurin menoerä Korkeakouluopiskelijoiden kokonaisnettotulojen mediaani oli opiskelijatutkimuksen mukaan 733 euroa kuukaudessa. Opiskelilijoiden keskeisimmistä tulonlähteistä opintoraha ja asumislisä kattavat noin kolmasosan ja palkkatulot keskimäärin 40 prosenttia. Muita tulonlähteitä ovat muun muassa opintolaina, vanhempien tuki ja säästöt. Opiskelijoiden itse maksamien menojen mediaani on 655 euroa kuukaudessa. Asumiseen kuluu keskimäärin lähes puolet ja ruokaan keskimäärin vajaa neljäsosa opiskelijan tuloista. Työssäkäynti on yleistä, tarpeellista ja yhdistettävissä opiskeluun Peräti 87 prosenttia vastanneista korkeakouluopiskelijoista oli käynyt jossain määrin työssä kuluneen vuoden aikana. Tyypillisintä on loma-aikana työskentely ja osa-aikainen työ opintojen ohella. Yleisin syy käydä töissä ovat taloudelliset syyt eli mahdollisuus kattaa välttämättömyysmenot, toiseksi yleisin syy on rahojen riittäminen myös muihin kuin välttämättömyysmenoihin, ja kolmanneksi yleisimmin töissä käydään työkokemuksen ja kontaktien saamiseksi. 16

17 Opiskelijat kokevat töiden ja opiskelun olevan kohtalaisesti yhdistettävissä, sillä lähes puolet oli sitä mieltä, ettei työssä käynnillä ole vaikutusta opintojen etenemiseen. Joka kymmenes koki saaneensa opintoihinsa hyötyä työssä käynnistä. Korkeakouluopiskelijat pystyvät tutkimuksen mukaan työssä käynnistä huolimatta keskittymään opiskeluun tehokkaasti ja kokopäiväisesti. Kaikista tutkimukseen vastanneista opintosuorituskertymä oli opintoviikkoina ilmoittaneilla keskimäärin 28 opintoviikkoa ja opintopisteinä ilmoittaneilla keskimäärin 42 opintopistettä vuodessa. Työllistymisodotukset pääosin positiivisia, lainaa ei silti haluta ottaa Korkeakouluopiskelijat suhtautuvat myönteisesti valmistumisen jälkeiseen työllistymiseensä. Kolme neljästä arvioi työllistymismahdollisuutensa hyviksi tai melko hyviksi. Myönteiset työllistymisnäkymät eivät kuitenkaan ole rohkaisseet opiskelijoita rahoittamaan opintojaan lainalla, sillä lähes kaksi kolmasosaa opiskelijoista ei ole nostanut lainkaan opintolainaa. Keskeisin syy olla nostamatta lainaa on haluttomuus elää lainarahalla. Lisäksi monet elävät opintotuella ja palkkatuloilla, säästöillä tai vanhempien tuella eivätkä koe tarvitsevansa lainaa. Lähes neljäsosa niistä vastaajista, jotka eivät ole nostaneet lainaa, taas kokee lainan takaisinmaksun pelottavana epävarman tulevaisuuden vuoksi. Opiskelijoiden sosiaalinen tausta on monipuolinen Tutkimuksessa selvitettiin myös opiskelijoiden vanhempien koulutusta ja työmarkkina-asemaa. Suomalaisissa korkeakouluissa toteutuu tutkimuksen mukaan edelleen mahdollisuuksien tasaarvo, sillä opiskelijoiden joukossa on yhtä paljon korkeasti koulutettujen vanhempien kuin vailla ammatillista peruskoulutusta olevien vanhempien lapsia. 17

18 Suomen erityispiirteitä kansainvälisessä valossa Vertailevaa tietoa opiskelijoiden toimeentulosta Euroopassa on saatavissa kansainvälisestä Eurostudent-tutkimuksesta, joka toteutetaan määräajoin. Vuonna 2008 julkaistavassa raportissa tulee olemaan vertailutietoa yli 20 maasta. Suomen lisäksi Pohjoismaista ovat ensimmäistä kertaa mukana myös Ruotsi ja Norja. Pohjoismaille on yhteistä varsin kattavat opintotukijärjestelmät, jotka perustuvat pääosin opintorahan ja opintolainan yhdistelmään. Vain Islannissa tuki on kokonaan lainaa. Norjassa tuki myönnetään ensin lainana, mutta opintojen edistyessä riittävästi laina muuttuu osittain opintorahaksi. Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa tuki koostuu opintorahasta ja -lainasta. Kokonaistuen taso on muissa Pohjoismaissa korkeampi kuin Suomessa, mutta Suomen tuki on Tanskan jälkeen toiseksi eniten opintorahapainotteinen. Koko Euroopan tasolla erot ovat selkeimpiä Pohjois-Euroopan ja Etelä-Euroopan välillä. Valtion tuen merkitys on luonnollisesti korostuneempi yksilökeskeisyyttä korostavissa Pohjoismaissa, kun taas perhekeskeisemmissä Etelä-Euroopan maissa vanhempien tuen rooli on tärkeämpi. Eri maiden vertailua hankaloittaa erityisesti se, että monessa Keski-Euroopan maassa on käytössä opiskelijalle myönnettävän tuen lisäksi myös muuta epäsuoraa tukea (verovähennykset) perheelle opiskelevien lasten perusteella tai hyvin tarkasti kohdennettuja järjestelmiä (korkeakoulukohtaisia, erityisryhmille). Tukijärjestelmien erilaisuus kertoo näin ollen myös yhteiskuntapolitiikan painopisteistä ja yhteiskunnan roolista luotaessa taloudellisia edellytyksiä koulutukseen. Suomalaisille korkeakouluopiskelijoille myönnettävän tuen etuina voidaan pitää tuen kokonaistason niukkuudesta huolimatta opintorahapainotteisuutta, vähäistä velkarasitusta ja järjestelmän kattavuutta.viimeisimpien tilastotietojen mukaan suomalainen korkeakouluopiskelija on muiden Pohjoismaiden korkeakouluopiskelijoihin verrattuna vähiten velkaantuva. Suomen opintotuessa ei erikseen oteta huomioon opiskelijan perheellistymistä 18

19 tai myönnettäessä tukea opintoihin ulkomailla mahdollisia lukukausimaksuja, kuten monessa Euroopan maassa. Suomalaiset opiskelijat voivat saada tukea sellaisiin ulkomaisiin opintoihin, jotka vastaavat kotimaassa tuettavia opintoja. Monessa muussa maassa tukea myönnetään rajallisemmin, vain tiettyihin opintoihin tai tiettyihin maihin. Tilanne on muuttumassa, koska opintotuki nähdään muuallakin keskeiseksi tekijäksi edistettäessä kansainvälistä liikkuvuutta. Suomen erikoisuus on myös pankkilaina, kun taas monessa maassa opintolaina on valtion lainaa, johon on liitetty erilaisia sosiaalisen luotonannon periaatteita. Suomen opintotuen enimmäistaso on eurooppalaisittain keskitasoa. Pääsääntöisesti parempitasoista tukea maksetaan maissa, joissa on käytössä lainapainotteinen järjestelmä. Maissa, joissa on pelkästään opintorahaan perustuva järjestelmä, tuki myönnetään tiukemmalla tarveharkinnalla ja tuen käyttöaste jää varsin alhaiseksi. Eurostudent II:n mukaan valtion tuen piirissä oli Suomessa 71 prosenttia kaikista korkeakouluopiskelijoista. Tämä indikaattori kertoo, että yhteiskunnan tuen rooli on merkittävä ja koulutukseen halutaan kannustaa varsin kattavasti. 19

20 Selvitys kansainvälisten opiskelijoiden palveluista pääkaupunkiseudulla Käytännöllinen opas korkeakouluopiskelijoiden kanssa työskenteleville Susanna Wolkoff, Marja-Liisa Helenius Opetusministeriön tavoitteena on lisätä suomalaisten yliopistojen kansainvälistymistä merkittävästi. Korkeakoulut ovat ottaneet haasteen vastaan ja pääkaupunkiseudulla kansainvälisten opiskelijoiden määrä on kasvanut viime vuosina. Erityisesti kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrän odotetaan kasvavan ja tämän vuoksi myös opiskelijoille tarjottavien palveluiden laadun ja määrän vaatimukset ovat selvästi lisääntyneet. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudun neljässä kaupungissa (Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen) monet kansainvälisiä opiskelijoita koskevat käytännöt ja palvelut poikkeavat merkittävästi toisistaan. 20 Helsingin yliopiston kansainvälisessä Helsinki Education and Research Area -hankkeessa (HERA) tehtiin keväällä 2007 englanninkielinen selvitys kansainvälisten opiskelijoiden palveluista, hyvinvoinnista ja toimeentulosta. Selvityksessä kartoitettiin sitä, millaisia palveluja kansainvälisille opiskelijoille tarjotaan ja miten näitä palveluja voitaisiin parantaa. Selvitys tehtiin laajassa yhteistyössä korkeakoulujen, opiskelijajärjestöjen, Kelan, Cimon, YTHS:n ja sisäministeriön kanssa. Selvitys jatkaa Kehrä-hankkeena jo vuonna 2003 alkaneen opiskelijan toimeentuloturvaverkoston työtä pääkaupunkiseudulla. Laajan opiskelijapalveluverkoston osaamista hyödynnettiin selvityksessä, joka toimii samalla oppaana korkeakoulujen toimintaympäristössä työskenteleville. Suunnitteilla on myös tehdä kansainvälisille opiskelijoille suunnattu opas samasta materiaalista. Selvityksen perusteella opiskelijapalveluiden järjestämiseen tulee kiinnittää huomiota, jotta ulkomaalainen opiskelija tai hänen kanssaan työskentelevä tietäisi ja ymmärtäisi, mitä palveluita on saatavilla tai mihin palveluihin hänen asemansa oikeuttaa tai ei oikeuta korkeakoulujen toimintaympäristöissä. On myös tärkeää

21 pohtia, miten suomalaista palvelukulttuuria ja asenteita voitaisiin kehittää siten, että kansainväliset opiskelijamme tuntisivat itsensä tervetulleiksi. EU:n ulkopuolelta saapuvilta opiskelijoilta edellytetään nyt sairausvakuutusta EU:n ulkopuolisista maista saapuvat opiskelijat tarvitsevat viisumin tullakseen Suomeen, ja heidän tulee myös anoa oleskelulupaa ennen Suomeen saapumista. Opiskelun perusteella Suomeen tuleville myönnetään väliaikainen B-oleskelulupa, jonka saaminen voi yhä edelleen kestää kauan. Ulkomaalaisvirastossa ongelma on tiedostettu ja tavoitteena on nopeuttaa käsittelyaikoja. Lainsäädäntö asiassa on muuttunut siten, että lähtien EU:n ulkopuolisella kansainvälisellä opiskelijalla tulee olla voimassaoleva sairausvakuutus ennen Suomeen saapumista, jotta he olisivat oikeutettuja oleskelulupaan. Suomeen vähintään 2 vuodeksi opiskelemaan tulevilla tulee olla vakuutus, joka kattaa sairaskulut euroon asti. Alle 2 vuodeksi opiskelemaan tulevilla tulee olla euroon asti kulut kattava vakuutus, sillä he eivät yleensä saa kotikuntaa eivätkä siten pääse kunnallisen terveydenhuollon piiriin. Selvityksen mukaan vakuutuksen saaminen on vaikeaa ja kallista, jopa mahdotonta joissain maissa. Lisäksi suomalaiset vakuutusyhtiöt eivät tällä hetkellä myönnä sairausvakuutusta kansainvälisille opiskelijoille, joten selvityksen perusteella olisi tärkeää kehittää suomalaista vakuutuspolitiikkaa. Kotipaikkaoikeus yhdenmukaistuu Toinen merkittävä lakimuutos koskee kotipaikan myöntämistä, mikä käytäntö on tähän asti vaihdellut eri kaupungeissa. Uuden lakimuutoksen mukaan nyt vähintään 2 vuodeksi Suomeen opiskelemaan tulevalle kansainväliselle opiskelijalle myönnetään kotikunta. Tämä merkitsee sitä, että opiskelija on oikeutettu kunnalliseen terveydenhuoltoon sekä opiskelija- 21