KANSAINVÄLISTÄ VERTAILUTIETOA KOULUTUKSESTA EDUCATION AT A GLANCE 2009

Transkriptio

1 Muistio Matti Kyrö, OPH KANSAINVÄLISTÄ VERTAILUTIETOA KOULUTUKSESTA EDUCATION AT A GLANCE 2009 OECD on julkaissut vuosittaisen kansainvälisen koulutusjärjestelmiä vertailevan tilastojulkaisunsa Education at a Glance. Education at a Glance 2009:n tiedot koskevat pääosin vuotta 2007, mutta se sisältää myös runsaasti kehitystrendejä kuvaavaa tietoa viimeisen kymmenen vuoden ajalta. 1 Koko väestön koulutus Suomi kuuluu niihin maihin, joissa koulutustaso on viime vuosikymmenen aikana kasvanut niin, että eri ikäryhmien väliset koulutustasoerot ovat muodostuneet sangen suuriksi. Yhdysvalloissa ei ole käytännössä lainkaan eroja yliopisto- ja ammattikorkeakoulutustamme vastaavan korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuuksissa iän mukaan, vuotiaista jokseenkin yhtä suuri osuus (30 %) kuin vuotiaistakin (31 %) on korkeakoulututkinnon suorittaneita. Suomessa sen sijaan vastaavat luvut ovat 14 prosenttia ja 32 prosenttia. Esimerkiksi Etelä-Koreassa korkeakoulutukseen panostukset ovat viime vuosikymmeninä olleet mittavia niin, että sukupolvien väliset koulutuserot ovat kasvaneet erityisen suuriksi. Kun työikäisten vanhimmassa päässä korkeakoulukoulutuksen saaneita on vain joka kymmenes, niin vuotiaissa osuus on 34 prosenttia. Kuvio 1. Vähintään toisen asteen (lukio ja ammatillinen peruskoulutus) koulutuksen suorittaneiden osuus väestöstä ikäryhmissä ja vuotiaat eräissä OECD-maissa (2007).

2 2 Yhä harvemmat työikäiset ovat Suomessa enää vailla perusasteen jälkeistä koulutusta ja osuus pienenee edelleen suurten ikäluokkien siirtyessä enenevässä määrin eläkkeelle. Vuonna 1997 melkein kolmasosa vuotiaista oli vailla perusasteen jälkeistä koulutusta, mutta vuonna 2007 osuus oli pudonnut alle 20 prosentin. OECD-maiden keskiarvo pieneni samana ajanjaksona 37 prosentista 30 prosenttiin. Koulutukseen osallistuminen Suomessa on 20 vuotta täyttäneiden ikäryhmissä selvästi yleisempää kuin OECD-maissa keskimäärin vuotiaista 43 prosenttia on joko kokopäivä- tai osa-aikaopiskelijoita, kun OECD-maissa keskimäärin vain joka neljäs on opiskelemassa. Tanskassa on Suomen jälkeen toiseksi eniten opiskelijoita tässä ikäryhmässä, mutta sielläkin osuus on 5 prosenttiyksikköä alempi. Yhtäältä runsas koulutukseen osallistuminen on kansakunnan osaamisvarannon kannalta hyvä asia, mutta toisaalta se tarkoittaa työmarkkinoille siirtymisen hidastumista. Sveitsiä ja Turkkia lukuun ottamatta kaikissa OECD-maissa naiset suorittavat miehiä useammin toisen asteen tutkinnon. Suomessa ero naisten hyväksi on selvä, mutta varsinkin Islannissa miesten toiselle asteelle kouluttautuminen tuntuu jäävän todella pahasti naisista jälkeen. Kun verrataan toisen asteen tutkinnon suorittaneiden määrää tyypilliseen tutkinnon suorittajaikäluokkaan, niin miesten suhdeluku Islannissa on 69 ja naisten 104. Suomessa vastaavat luvut ovat 92 ja 102. Suomessa kaikenikäisten suorittamien tutkintojen määrää verrataan 19-vuotiaiden ikäluokkaan. Korkeakoulujen tutkinnon suorittamisasteessa on sukupuolten välillä vielä suurempia eroja naisten hyväksi. Suomessa sukupuolten välinen ero on yli 25 prosenttiyksikköä. Monesti alhaisten lukukausimaksujen tai maksuttoman opetuksen maissa keskustellaan siitä, motivoisivatko korkeammat maksut opiskelijoita saattamaan opintonsa päätökseen paremmin. Education at a Glancen tietojen pohjalta ei kuitenkaan voida osoittaa riippuvuutta maksujen ja opintojen loppuun suorittamisen välillä. 2 Tytöt eteviä monissa aineissa Education at a Glancessa on tehty syvempiä analyyseja vuoden 2006 PISA-tutkimuksesta. Siinä todetaan muun muassa, että hyvin luonnontieteissä menestyvät tytöt ovat huippusuoriutujia myös matematiikassa ja lukutaidossa selvästi poikia useammin. Kun parhaiten menestyvistä pojista 37 prosenttia oli parhaiten menestyvien joukossa kaikissa kolmessa aineessa, niin tytöistä vastaava osuus oli 50 prosenttia. Suomessa vastaavat osuudet olivat 36 prosenttia ja 56 prosenttia. Suomalaisessa koulutuksessa huiput eivät erotu samalla tavoin kuin muissa hyvien oppimistulosten maissa. Etelä-Koreassa 85 prosenttia parhaista tytöistä ja 68 prosenttia parhaista pojista kuuluu huippuihin kaikissa kolmessa oppiaineessa. Sellaisia 15-vuotiaita oppilaita, jotka eivät PISA-tutkimuksessa sijoittuneet huippusuoriutujien joukkoon missään tutkituissa oppiaineissa, oli OECD-maissa keskimäärin 82 prosenttia oppilaista. Suomessa osuus oli 67 prosenttia. Tytöistä hiukan pienempi osuus (67 %) kuin pojista (68 %) ei ollut luettavissa huippusuoriutujiksi. OECD:ssa osuudet olivat päinvastoin. Vain Etelä-Koreassa, Suomessa ja Taiwanissa sekä pojista että tytöistä vähintään 30 prosenttia kuului huippuihin ainakin jossakin aineessa.

3 3 Kuvio 2. Niiden luonnontieteissä huippusuoriutuvien osuus, jotka kuuluvat huippuihin myös matematiikassa ja lukutaidossa sukupuolen mukaan eräissä OECD-maissa (PISA-tutkimus 2006). 3 Koulutuksen kustannukset ovat pysyneet kohtuullisina Vuonna 2006 Suomessa koko koulutuksen opiskelijakohtaiset kustannukset olivat OECD-maiden keskiarvon tasolla, runsaat euroa. Tämä on reilusti vähemmän kuin opiskelijakohtaisilta kustannuksiltaan kalleimmassa OECD-maassa, Yhdysvalloissa (yli euroa). Suhteellisesti ottaen suurimmat kustannukset Suomessa ovat korkeakoulutuksessa, sillä opiskelijakohtaiset kustannukset, euroa, olivat noin 350 euroa korkeammat kuin OECD-maissa keskimäärin. Korkeakoulutuksen kustannukset olivat meillä hiukan yli kaksinkertaiset verrattuna perusopetuksen kustannuksiin. Kehittyvissä maissa suhteelliset panostukset korkeakoulutukseen ovat merkittävästi suurempia. Esimerkiksi Brasiliassa korkeakoulutuksen kustannukset ovat yli kuusinkertaiset perusopetukseen verrattuna. Sen sijaan Islannissa korkeakoulutuksen kustannukset ovat pienemmät kuin perusopetuksen kustannukset. Tähän selitys on, että Islannissa korkeakoulutuksen tarjonta on rajattua ja monia kalliita koulutuksia hankitaan ulkomailta. Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan verrattuna Suomen korkea-asteen koulutuksen kustannukset opiskelijaa kohti ovat noin viidenneksen alemmat, kun mukaan lasketaan korkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoiminnan kustannukset. Ruotsissa tutkimus- ja kehittämistoiminnan kustannukset ovat lähes kaksinkertaiset Suomeen verrattuna eli varsinaiset opetuksen kustannukset ovat Suomessa ja Ruotsissa lähes samansuuruiset. Keskimääräinen opiskeluaika yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on Suomessa Education at a Glancen mukaan 4,9 vuotta, kun se OECD:ssä keskimäärin on 4,1 vuotta. Näin koko koulutusajan kumulatiiviset kustannukset (noin euroa) korkeakouluissamme ovat yli 8000 euroa korkeammat kuin OECD:ssä keskimäärin. Suurimmillaan koko korkeakoulutuksen kustannukset yhtä opiskelijaa kohti ovat Sveitsissä,

4 4 Itävallassa ja Hollannissa, noin euroa. Tosin sellaisten korkeiden koulutuskustannusten maiden, kuten Yhdysvaltojen, Luxemburgin ja Norjan tiedot puuttuvat tämän indikaattorin osalta. Pisimmät koulutusajat taas ovat Saksassa, Itävallassa, Kreikassa ja Hollannissa, joissa kaikissa korkeakouluopiskelijan keskimääräinen opiskeluaika on yli 5 vuotta. Ruotsissa korkeakouluopiskelijan keskimääräinen opiskeluaika, 4,7 vuotta, ei paljoa eroa Suomen vastaavasta. Islannissa ja Tanskassa sen sijaan korkeakouluopiskelijat käyttävät aikaa opintoihinsa vain 3,7 vuotta. Osuutena bruttokansantuotteesta mitattuna Suomen koulutuskustannukset (5,8 %) olivat vuonna 2006 vain hiukan OECD:n keskitason (5,7 %) yläpuolella. Islannissa (8,0 %), Yhdysvalloissa (7,4 %), sekä Etelä-Koreassa ja Tanskassa (7,3 %) osuus bruttokansantuotteesta oli OECD:n korkeinta tasoa. Vaikka Norjassa opiskelijakohtaiset kustannukset ovat selvästi Suomen kustannuksia korkeammat, niin bruttokansantuoteosuus jäi kuitenkin 5,4 prosenttiin. Ruotsissa osuus oli 6,3 prosenttia. Taloudellisen taantuman vaikutus bruttokansantuoteosuuteen ei vuoden 2006 luvuissa vielä näy. Suhdannetilanteella on kuitenkin olennainen vaikutus koulutusmenojen bruttokansantuotteeseen. Esimerkiksi Suomessa vastaava osuus oli vuonna 1995, laman vaiheessa, 6,3 prosenttia, mikä oli yksi OECD-maiden korkeimpia. Kuvio 3. Koulutusmenojen osuus bruttokansantuotteesta vuosina 2000 ja 2006 eräissä OECD-maissa, prosenttia. 4 Korkeakoulujen maksuissa maiden välillä suuria eroja Julkaisussa on vertailtu OECD-maiden korkeakouluopiskelijoiden maksamia maksuja opetuksesta. Vertailussa lukuvuodelta olivat mukana useimmista maista vain julkiset oppilaitokset. Korkeimmillaan lukukausimaksut olivat keskimäärin yli euroa Yhdysvalloissa (yksityisissä korkeakouluissa noin euroa). Japanissa, Koreassa ja Iso-Britanniassa julkisten korkeakoulujen lukukausimaksut olivat euron luokkaa, mutta näissä maissa yli kaksi kolmasosaa

5 5 korkeakouluopiskelijoista oli yksityisissä oppilaitoksissa. Suomen lisäksi eräissä Euroopan maissa ei ole lukukausimaksuja ainakaan julkisissa korkeakouluissa. Näitä maita olivat muun muassa Irlanti, Islanti, Norja, Ruotsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. Ulkomaalaisilta opiskelijoilta peritään myös eri tavoin maksuja eri maissa. Pohjoismaissa Tanskaa lukuun ottamatta käytäntönä on, että ulkomaalaisilta peritään samat maksut kuin kotimaisiltakin opiskelijoilta. Ulkomaalaisia kohdellaan maksujen suhteen samanarvoisesti myös eräissä maissa, joissa kaikilta opiskelijoilta peritään lukukausimaksuja. Tällaisia maita ovat muun muassa Saksa, Ranska, Espanja, Japani. Enemmistössä maita kuitenkin ulkomaalaisilta peritään korkeampia lukumaksuja kuin oman maan kansalaisilta, Tanska näiden joukossa. 5 Palkkakustannuksiin neljä viidesosaa koulutuksen kustannuksista Opettajien ja muun henkilökunnan palkkauskustannukset ovat OECD-maissa keskimäärin noin 80 prosenttia oppilaitosten kustannuksista kaikilla koulutusasteilla korkeakouluja lukuun ottamatta. Korkeakouluissa osuus on keskimäärin 68 prosenttia. Erot maiden välillä ovat kuitenkin palkkakustannusten osuuksissa melko suuria. Portugalissa ja Meksikossa perusopetuksen kustannuksista oli vuonna 2006 yli 95 prosenttia opettajien ja muun henkilökunnan palkkakustannuksia, kun Iso-Britanniassa, Slovakiassa, Suomessa (67 %) ja Tšekin tasavallassa ne jäivät alle 70 prosentin. Suomessa palkkakustannusten kansainvälisesti vertaillen alhaiseen osuuteen vaikuttavat muun muassa koulukuljetusten kustannukset ja ehkä osittain myös kehittyneet oppimateriaalit ja välineet. Peruskoulun yläluokkien ja toisen asteen koulutuksen kustannuksista palkkojen osuus oli Suomessa OECD-maiden toiseksi alhaisin, 65 prosenttia oppilaitosten kustannuksista oli palkkauskustannuksia. Tšekin tasavallassa osuus oli 60 prosenttia ja näiden kahden maan lisäksi vain Ruotsissa ja Slovakiassa osuus jäi alle 70 prosentin tällä koulutusasteella. Korkeakouluissa OECD-maissa yleensä palkkakustannusten osuus oli selvästi alempi kuin muilla koulutusasteilla, mutta Suomessa korkeakoulutuksen osuus, 63 prosenttia, oli lähes samaa luokkaa kuin muillakin koulutusasteilla. Etelä-Koreassa, Slovakiassa ja Tšekin tasavallassa korkeakoulujen henkilöstön palkat muodostivat vain hiukan yli puolet korkeakoulujen kustannuksista. Enimmillään palkkojen osuus oli yli 80 prosenttia kustannuksista Islannissa, Espanjassa ja Ranskassa. 6 Koulutuksen määrällinen kasvu jatkuu Koulutukseen osallistumisaste vuotiaiden ikäluokassa on kasvanut 7 prosenttiyksikköä vuosina , Suomessa kasvu samana ajanjaksona oli 15 prosenttiyksikköä. Vuonna 2007 ikäryhmän osallistumisaste Suomessa oli 43 prosenttia, joka on OECD-maiden korkein. Vielä 1995 Suomi oli Tanskan jälkeen toisena osallistumisasteella mitattuna. Osallistumisasteen kasvu johtuu pitkälti korkeakoulutuksen määrän kasvusta ja sitä kautta pidentyneistä opiskeluajoista. OECD-maissa keskimäärin koulutukseen osallistui vuotiaista neljäsosa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa tästä ikäryhmästä oli koulutuksessa OECD:n keskiarvoa pienempi määrä nuoria. Näissä maissa myös vuotiaiden

6 6 koulutukseen osallistumisaste jäi alle OECD:n keskiarvon. Luvut kertovat näiden maiden koulutusjärjestelmien valikoivuudesta. Vaikka Suomessa 20 vuotta täyttäneet olivat ikätovereitaan selvästi enemmän koulutuksessa, niin vuotiaat eivät kuitenkaan olleet osallistumisasteella mitattuna aivan OECD:n kärjessä. Belgiassa, Puolassa, Irlannissa ja Tšekin tasavallassa 90 prosenttia tai enemmän vuotiaista oli koulutuksessa. Näistä maista vain Puolassa osallistumisaste säilyi seuraavassakin kymmenvuotisikäryhmässä suhteellisen korkeana, yli 30 prosentissa. Suomessa 88 prosenttia vuotiaista oli koulutuksessa. Suomessa koulutukseen osallistuvien osuutta alentaa lähinnä varusmiespalvelus ja lukion tai ammatillisen koulutuksen jälkeinen viive jatko-opiskelupaikan hakemisessa tai saamisessa. Koulutukseen osallistumisaste Suomessa kertoo kahdesta erilaisesta koulutusjärjestelmän haasteesta. Yhtäältä meillä on alle 20-vuotiaita, joilla on riski syrjäytyä vaille koulutusta jäämisen takia. Toisaalta vuotiaat siirtyvät työelämään muiden maiden nuoria myöhemmin. Samaan aikaan, kun Suomessa ikäryhmässä vuotiaat koulutukseen osallistumisaste on korkea, on vuotiaista miehistä (8,3 %) OECD:n keskimääräistä (7,3 %) suurempi osuus koulutuksen ulkopuolella ja työttömänä. Tämä heijastelee sekä toiselta asteelta korkea-asteelle siirtymisen viivettä että toisen asteen tutkinnon suorittaneiden työhön sijoittumisen kitkaa. 7 Yhä useammat opiskelevat ulkomailla OECD:n ja Unescon tietojen pohjalta on arvioitu pitkän aikavälin kehitystä muualla kuin kotimaassaan opiskelevien määrissä. Vuonna 1975 koko maailmassa korkea-asteen opiskelijaa opiskeli kotimaansa ulkopuolella, kun vastaava määrä oli vuonna 2007 jo 3,0 miljoonaa opiskelijaa. Näistä valtaosa eli 2,5 miljoonaa opiskelijaa oli opiskelemassa jossakin OECD-maassa. Yhdysvallat otti vastaan lukumääräisesti suurimman joukon ulkomaalaisia opiskelijoita, viidesosan kaikista muissa maissa opiskelleista. Seuraavaksi eniten opiskelijoita sijoittui Iso-Britanniaan, Saksaan ja Ranskaan. Kansainvälisen liikkuvuuden määrittely koulutuksessa ei ole aivan yksiselitteistä ja opiskelijoiden tilastoinnin kansalliset erot tekevät maiden välisen vertailun usein hankalaksi. Yksi näkökulma liikkuvuuteen on ulkomaalaisten opiskelijoiden osuus kaikista opiskelijoista. Tällä mittarilla Uusi-Seelanti ja Australia vastaanottivat vuonna 2007 suhteellisesti eniten ulkomaalaisia opiskelijoita. Reilusti yli 20 prosenttia näiden maiden korkeakoulujen perustutkinto-opiskelijoista oli ulkomaalaisia. Suomessa osuus oli 3 prosenttia, mutta toisaalta vuosina ulkomaalaisten korkea-asteen opiskelijoiden määrä oli lähes kaksinkertaistunut. Perinteisesti suosituissa korkeakouluopiskelijoiden kohdemaissa, Yhdysvalloissa, Iso-Britanniassa, Saksassa ja Sveitsissä kasvu oli selvästi lievempää. Tutkijakoulutuksessa maiden suhteellinen suosituimmuus on hiukan erilainen. Iso-Britanniassa, Uudessa-Seelannissa ja Sveitsissä ulkomaalaisten tutkijakoulutuksessa olevien osuus vuonna 2007 oli yli 40 prosenttia. Suomessa tutkijakoulutuksessa olevista 8 prosenttia oli ulkomaalaisia. OECD-maissa ja OECD:n kuudessa partnerimaassa Brasiliassa, Chilessä, Virossa, Israelissa, Venäjällä ja Sloveniassa opiskelevien suomalaisten selvästi suosituin kohdemaa oli Ruotsi, melkein 40 prosenttia opiskeli siellä. Seuraavaksi suosituimpia olivat Iso-Britannia (18 %), Saksa (9 %), Yhdysvallat (6 %) ja Viro

7 7 (5 %). Muiden maiden opiskelijoiden kohdemaana Suomi puolestaan oli merkittävä virolaisilla opiskelijoilla. Ulkomailla opiskelleista virolaisista 14 prosenttia opiskeli Suomessa. Muita maita, joissa Suomi oli kohdemaana yli yhdellä prosentilla ulkomailla opiskelevista, olivat Ruotsi (4 %), Venäjä (2,3 %) ja Unkari (1,3 %). 8 Luokkaopetusta Suomessa toiseksi vähiten Suomalaisen peruskoululaisen tuntijaon mukainen vähimmäistuntimäärä ikävuosina 7-14 vuotta on alle opetustuntia, kun OECD:n keskimääräinen opetustuntien määrä oli vuonna 2007 melkein tuntia. Vain Virossa (joka ei vielä ole virallisesti OECD:n jäsen) vähimmäistuntimäärä oli vielä pienempi. OECD-maista Italiassa opetustuntien määrä oli korkein, hiukan yli tuntia. Oppiaineiden tuntimäärien vertailu kansainvälisesti on sangen vaikeaa, koska oppiaineiden nimet ja sisällöt vaihtelevat suuresti maasta toiseen. Matematiikan ja vieraiden kielten osuuksia pakollisten oppituntien määrästä voi kuitenkin suuntaa-antavasti vertailla. Suomessa matematiikkaa opetetaan vuotiaille täsmälleen OECD-maiden keskimääräisen verran ja vieraita kieliä vain hiukan enemmän kuin keskimäärin. Matematiikan opetuksen suhteellisessa määrässä ei ole kuin vähäisiä eroja maiden välillä. Sen sijaan kielissä vaihtelua on enemmän. Kun Australiassa 4 prosenttia ja Irlannissa 7 prosenttia pakollisista oppitunneista on kielten opetusta, niin Luxemburgissa 20 prosenttia tunneista on suunnattu kieliin. Suomessa osuus on 14 prosenttia. Suomessa suhteellisesti pienempi oppituntimäärä annetaan keskimäärin OECD-maiden keskiarvoa pienemmissä luokissa. Perusopetuksen 1-6 luokkien keskimääräinen luokkakoko oli 19,8 oppilasta, kun OECD:n keskiarvo oli 21,4 oppilasta. OECD-maiden vaihteluväli oli Luxemburgin 15,8 oppilaasta Etelä-Korean 31 oppilaaseen. Perusopetuksen ylempien luokkien keskimääräinen luokkakoko 20,1 Suomessa sijoittui myös pienimpien luokkakokojen maiden joukkoon. Islannissa olivat pienimmät luokat, keskimäärin 19,8 oppilasta ja Etelä-Koreassa suurimmat, 35,6 oppilasta. Toisin sanoen PISA-tutkimuksen oppimistuloksiltaan kärkimaiden Suomen ja Etelä-Korean luokkakoot sijoittuvat ääripäihin maiden vertailussa. 9 Suomalaisten opettajien palkkakehitys uran aikana hidasta Suomi sijoittuu OECD-maiden joukossa maiden rankingissa keskivaiheille opettajien ostovoimalla tasoitettuja palkkoja vertailtaessa. Sen sijaan kokemuksen myötä palkkakehitys on suhteellisen hidasta. Esimerkiksi korealaisen luokanopettajan palkka 15 vuoden työkokemuksen jälkeen oli 72 prosenttia alkupalkkaa korkeampi ja huipussaan se oli noussut jo 177 prosenttia. Suomessa vastaavat nousuprosentit olivat 29 prosenttia ja 63 prosenttia. Perusopetuksen ylemmillä luokilla opettajan alkupalkka Yhdysvaltain dollareissa ja ostovoimalla tasoitettuna oli vuonna 2007 Suomessa $ (koska kyse ei ole reaalipalkoista, dollareita ei tässä ole muunnettu euroiksi), palkka 15 vuoden työkokemuksen jälkeen $ ja korkeimmillaan $. Luxemburgilaisella opettajalla vastaavat palkat olivat $, $ ja $, sveitsiläisellä $, $ ja $. Unkarilainen opettaja puolestaan oli paljon tiukemmilla. Hänen palkkakehityksensä

8 8 lähti $:sta, oli 15 vuoden työn jälkeen $:ssa ja huipussaan $ vuodessa. Virolainen opettaja joutuu tulemaan toimeen vielä vähemmällä. Korkein palkka perusopetuksen yläluokilla oli Education at a Glancen mukaan vain $ vuodessa. Suomalaisen opettajan opetusvelvollisuus on OECD-maiden pienimpiä. Suomalaisella luokanopettajalla on keskimäärin 677 tuntia opetusta, kun OECD:n keskiarvo on 798 tuntia ja yhdysvaltalaisella opettajalla tuntia. Kuvio 4. Opettajan opetustuntien määrä vuodessa koulutusasteittain eräissä OECD-maissa (2007). Education at a Glance 2009 sisältää tietoja TALIS-tutkimuksesta (opetuksen ja oppimisen tutkimus), jossa Suomi ei ole ollut mukana. Tutkimuksessa on yritetty muun muassa selvittää, mihin opettajan aika luokkahuoneessa kuluu. Brasilialainen opettaja käyttää noin 70 prosenttia ajastaan varsinaiseen opetustyöhön. Melkein 20 prosenttia ajasta hänellä menee järjestyksen pitämiseen luokassa ja hiukan yli 10 prosenttia hallinnollisiin tehtäviin. Sen sijaan bulgarialainen opettaja käyttää yli 85 prosenttia ajastaan opetukseen. Järjestyksenpitoon hänen tarvitsee käyttää vain noin 8 prosenttia ajastaan.