Kontiolahden kunta KONTIONIEMEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS EKOTONI KY KAAVAHARJU

Transkriptio

1 Kontiolahden kunta KONTIONIEMEN OSAYLEISKAAVA-ALUEEN LUONTOSELVITYS EKOTONI KY KAAVAHARJU

2

3 2 SISÄLLYSLUETTELO 1. TAUSTA 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET 3. LUONTOSELVITYS 3.1 TOPOGRAFIA, GEOMORFOLOGIA JA VESISTÖT 3.2 KASVILLISUUS 3.3 MAISEMA 3.4 LINNUSTO 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO 5. LUONNONSUOJELU-, VESI- JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET, MUUT KOHTEET 6. DIREKTIIVI- JA UHANALAISLAJISTO 7. MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET 8. YHTEENVETO Kansikuva: Yhteystiedot: Ekotoni Ky, LY-tunnus Jari Hietaranta Vitikkalantie 4, SAUVO

4 3 1. TAUSTA Luontoselvitys on laadittu Kontiolahden kunnalle Kontioniemen osayleiskaava-alueen suunnittelun pohjaksi. Luontoselvityksen tarkoituksena on selvittää osayleiskaava-alueen luonnonympäristön nykytila ja sen peruspiirteet, määritellä luonnonarvoiltaan edustavimmat, suojelua tarvitsevat alueet sekä muut kaavoituksessa huomioitavat kohteet sekä esittää maankäyttösuosituksia näiden turvaamiseksi. Inventoitava osayleiskaava-alue on kooltaan n ha. Alueelle sijoittuu Kontiolahden golfkenttä, ampumahiihtokeskus ja sen hiihtoladut, Kontiorannan vanha varuskunta-alue sekä varuskunnan vanha asuinalue. Lisäksi sille sijoittuu n. 60 ha kokoinen suoalue sekä muutama pienempi lampi. Kaava-alueella kulkee myös rautatie. Asutusta on pohjoispään Kontioniemen ja Kontiorannan alueilla sekä hajautetusti ranta-alueilla ja koillisen isompien teiden varsilla. Kaava-alueella on paljon eri-ikäisiä taimikkoalueita ja hakkuualueita sekä muutama soranottoalue. 2. TAVOITTEET JA TUTKIMUSMENETELMÄT Luontoselvityksessä kiinnitettiin huomiota alueen kasvillisuuteen, geomorfologiaan ja maisemaan sekä linnustoon. Päähuomio oli luonnonsuojelu-, vesi-, ja metsälaeissa määritetyissä suojelukohteissa sekä muissa huomionarvoisissa luontokohteissa, luontotyypeissä ja lajistossa. Tulokset on esitetty sanallisena raporttina sekä karttana. Ennen maastoinventointia osayleiskaava-alue jaettiin seitsemäksi (7) erilliseksi osakokonaisuudeksi, jossa rajaavana tekijänä toimi esimerkiksi alueita halkovat tiet tai oletetut luonto-ominaisuuksien vaihtelut. Jaottelu toteutettiin, jotta raportissa olisi helpompi seurata inventoinnin kulkua maastossa. Jaottelussa apuvälineinä käytettiin Maanmittauslaitoksen maastokarttoja ja ilmakuvia. Kasvillisuusinventointi suoritettiin jaoteltujen alueiden mukaan, jolloin saatiin aina muodostettua ehjä kokonaiskuva kustakin osa-alueesta. Kasvillisuusinventointi suoritettiin Inventoinnissa apuvälineinä käytettiin sanelulaitetta, gps-laitetta, muistikirjaa, kameraa, karttoja ja kasviopasta. Raportti antaa hyvän käsityksen alueen kasvillisuudesta. Maastotöiden lisäksi selvityksessä käytettiin apuna seuraavia lähteitä: Ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta Maanmittauslaitoksen kartta- ja ortokuva-aineisto 2013 Tiira linnuston havaintotietokanta (havaintotiedot ) Aikaisemmat luontoselvitykset

5 4 o Vesajoki & Kilpeläinen (1992). Kontiolahti - Kontioniemi Luonto Ympäristö Maisema. o Vesterinen (2002). Kontioniemen kärjen pesimälinnusto. o Pöyry (2013). Kontiorannan asemakaava-alueen luontoselvitys. 3. LUONTOSELVITYS 3.1 Topografia, geomorfologia ja vesistöt Mannerjäätikön sulava reuna saavutti Höytiäisen pohjoispään noin 9700 vuotta sitten ja Höytiäisestä muodostui mannerjään reunaan järveksi. Maankohoamisen seurauksena järvi kallistui siten että pohjois-luoteispäässä järven pinta aleni hiljalleen ja etelä - kaakkoispäässä se nousi vähitellen. Pohjoisessa järven pinta aleni noin 4-5 m ja Jaamankankaan alueella se nousi jopa 11 m jo tuolloin muodostuneiden harju-deltamuodostumien rinteille. Nämä muinaiset rantamuodostumat ovat hyvä nähtävissä. Suunnittelualueen nykytopografialle on luonteenomaista laaja pienpiirteinen vaihtelu. Alue on kauttaaltaan laajaa Jaamankankaan glasifluviaalista muodostumakompleksia, jolle tyypillisiä piirteitä ovat laajat verraten tasaiset deltapinnat (katso edellä alueet 5, 6 ja 7), voimakkaasta vaihtelevat deltan reunavyöhykkeet (osa-alueet 2 ja 3). Relatiiviset korkeuserot ovat melko suuria, jos tarkastellaan korkeuseroja Höytiäisen pintaan; suurimmillaan korkeuserot ovat noin m luokkaa. Suurimmat korkeuserot sijoittuvat

6 5 osa-alueille 2 ja 3. Relatiiviset korkeuserot ovat vähäisimmillään osa-alueilla 6,7 sekä 4 ja 5. Jälkimmäiset osa-alueet sijoittuvat jo varsinaisen deltakompleksin ulkopuolella ja näiden osa-alueiden maaperä poikkeaa jo huomattavasti edellä mainittujen osa-alueiden glasifluviaalisesta hiekasta, sorasta ja siltistä. Mainitut alueet ovat vanhaa järvenpohjaa, joka on otettu viljelykseen, joskin nykyisin maaviljelystä on jo suurelta osin luovuttu. Alueella on lukuisia geomorfologisesti kiinnostavia yksityiskohtia, joista mainittakoon esimerkiksi osa-alueen pienimuotoinen, lähes itä-länsisuuntainen harjanne, Ijäkkälänlammen länsipuolinen suppa-kame maasto sekä Höytiäisen järvenlaskuun liittyvä lohkareinen rantamuodostuma, joka on nähtävissä koko suunnittelualueen rannalla. Höytiäinen on pinta-alaltaan Suomen 15:nneksi suurin järvi. Järvi (283 km2), sijaitsee Pohjois-Karjalassa, Juuan, Kontiolahden ja Polvijärven kuntien alueella. Höytiäinen on moni-ilmeinen ja historialtaan rikas järvi. Ainutlaatuiseksi sen tekee v tapahtunut järvenlasku, joka on vaikuttanut alueen luontoon ja elinoloihin. Ajatus Höytiäisen pinnan laskemista virisivät jo 1700-luvulla. Tarkoituksena oli saada lisää hyvää viljelymaata järven alavilta ranta-alueilta maanviljelyksen käyttöön luvulla alettiin tehdä konkreettisia laskelmia Höytiäisen erilaisista laskuvaihtoehdoista. Toteutusvaihtoehdoksi valittiin noin 6 km pitkän kanavan rakentaminen Pyhäselkään, jonka pinta oli tuolloin lähes 21 m Höytiäistä alempana. Kanavan kaivaminen aloitettiin vuonna Syksyllä 1858 kanavan yläpäähän rakennettiin kaksi patoja, jotka kuitenkin murtuivat seuraavan vuonna elokuun alussa ja Höytiäisen vedet alkoivat virrata hallitsemattomasti kohti. Lopulta Höytiäisen pinta laski silloisesta tasosta noin 9,5 m. Höytiäisen pinta-ala pieneni noin kolmanneksella ja saarien nettomäärä lisääntyi. Maata paljastui lähes ha. Paljastuneet sijaitsivat pääosin järven alavilla pohjois- ja koillisosilla. Suunnittelualueella järvenlaskusta paljastuneet rannat ovat pääosin hietikoita ja savikoita ja pinta-alallisesti melko pieniä. Järvenlaskun seurauksena uusien rantojen syöpyminen oli nopeaa ja erilaiset rantaeroosion muodot olivat tavallisia aina 1950-luvulle asti jolloin Höytiäisen säännöstely aloitettiin. Vähitellen rantojen eteen muodostuneet hiekkasärkät ja kasvillisuus ovat sitoneet rannat ja eroosio ja kuluminen on lähes pysähtynyt. Järvenlasku näkyy suunnittelualueella vanhan rannan alapuolisena eroosio- ja lohkarevyönä esim Kontioniemen ja Leiriniemen alueilla. Mainituille ranta-alueille on tyypillistä maaperän huuhtoutuneisuus, mikä ilmenee runsaina lohkareikko-, kivikko- ja hiekkapintoina. Järvenlaskun paljastamat massiiviset rantamuodot ovat erityisen hyvin nähtävissä mainituilla alueilla. Järvenlaskulla oli pitkäaikainen haitallinen vaikutus järven kalakantoihin ja kalastukseen, mutta kalaistutuksilla on kannat saatu palautettua. Höytiäisellä on ollut suuri merkitys ensin kotitarvekalastuskohteena, sittemmin myös ammattikalastusalueena ja nykyisin myös virkistyskalastuskohteena. Hankaluutena on ollut tärkeimmän saaliskalan, muikun, kanna suuret vaihtelut. Muikkua on pyydetty sekä verkolla, nuotalla että troolaamalla. Muita tärkeitä saaliskaloja ovat olleet ahven, hauki, siika, taimen, made ja lahna ja kuha, josta viimeksi mainittu ei kuulu alkuperäiseen lajistoon, mutta on istutettuna viihtynyt

7 6 erinomaisesti. Suunnittelualueelle sijoittuu Kontioniemen pohjavedenhankintaan soveltuva pohjavesialue. 3.2 Kasvillisuus Suunnittelualueen kasvillisuutta tarkasteltiin jakamalla osayleiskaava-alue seitsemään (7) osa-alueeseen (ks. edellä). Jako on tarkoituksenmukainen kahdesta eri syystä; ensiksi jako helpottaa lukijaa paikallistamaan kulloinkin kuvattavan alueen sijainnin ja toisaalta jako kuvastaa myös alueen luonteenomaisia kasvillisuus ja geomorfologian piirteitä (ks. yllä; aluejako kokonaisuudessaan). Alue 1: Läntinen Höytiäisen ranta-alue Koko rannan matkalla kulkee lähes yhtenäinen kivikkoinen järvenlaskun vesieroosion aiheuttama eroosiorantaa (ks. kuvat 1 ja 2). Paikoittain ranta on hyvinkin kivikkoista, välillä myös tasaisempaa jäkälä- ja sammalmattoa. Pohjakerroksen lajeja ovat muun muassa valkoja harmaaporonjäkälä, isohirvenjäkälä, harmaatorvijäkälä, kangaskarhunsammal ja seinäsammal. Kenttäkerroksessa esiintyvät paikka paikoin puolukka, kangasmaitikka ja mustikka. Eroosiorannan männyt ja koivut ovat yleisesti ottaen melko kitukasvuisia ja koukeroisia, mikä viittaa niiden kärsivän aallokon ja jään rantatoiminnasta. Rantatörmän itäpuolella on paljon pieniä metsäteitä ja Leiriniemen läheisyydessä mm kuntorata. Näiden väliin jää paikoin kumpuilevaa maastoa, joilla metsätyyppi vaihtelee mäntyvaltaisen tuoreen ja kuivahkon kankaan välillä (ks. kuva 3). Puusto on lähinnä kookasta, harvaa männikköä, mutta myös koivua esiintyy sekapuuna, joskaan ei missään kovinkaan runsaana. Myös muutamia täyskasvuisia haapoja löytyy. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny lainkaan. Pensaskerros on paikoin runsasta, koostuen edellisten lisäksi eri-ikäisestä pihlajasta, raidasta, katajasta ja kiiltopajusta. Vadelmaa esiintyy paikoin, mikä kielii ihmistoiminnan vaikutuksesta. Kenttäkerroksen yleisimpiä lajeja ovat mustikka, juolukka, puolukka, kanerva, kielo, oravanmarja, kevätpiippo, maitohorsma, metsätähti, lillukka ja useat heinät kuten niittynurmikka, kylänurmikka, lampaannata ja siniheinä. Tienvieruksilla tavataan edellä mainittujen lisäksi mm. ahosuolaheinää, metsäkurjenpolvea, koiranputkea, aitovirnaa, hiirenvirnaa, sananjalkaa, poimulehteä (sp.), ahomansikkaa, aholeinikkiä ja niittyleinikkiä. Kuivilla aukkoisilla paikoilla kasvaa mm. riidenliekoa. Leiriniemen alueen puusto koostuu selkeästi eri-ikäisistä koivuista ja männyistä, osa koivuista on muita puita selkeästi vanhempia ja järeämpiä. Puustossa esiintyy myös haapaa sekä paljon kelopuita. Maapuita on runsaasti ja niiden rungoilla kasvaa erilaisia kääpiä. Maasto on paikoittain kivikkoista, osin jopa lohkareista. Yleisimpiä lajeja kenttäkerroksessa ovat metsämaitikka, mustikka, oravanmarja, metsätähti, tuoksusimake ja ahomansikka. Niemen eteläosassa kasvaa runsaana tähtitalvikkia, nuokkutalvikkia, pikkutalvikkia ja valkolehdokkia. Heiniä on koko niemialueella runsaasti. Pensaskerroksessa esiintyy runsaasti nuorta pihlajaa, koivua, raitaa, haapaa, harmaaleppää ja katajaa.

8 7 Leiriniemen rannan läheisellä (eteläpuolisella) tiellä kasvaa tavanomaisesta tienvarsikasvillisuudesta poiketen mm. tuoksusimaketta, luhtasaraa, peltokortetta ja rantanenättiä. Lisäksi on rätvänää, mustikkaa sekä hieman puolukkaa. Rantavyöhykkeessä (ks. kuva 4) esiintyy lisäksi pullosara, harmaasara ja rantamatara. Pensaskerroksessa on nuoria pihlajan, koivun ja harmaalepän taimia sekä raitaa. Kun kuljetaan pohjoiseen Ristilahteen ympäristöön, kasvaa Ristilahteen kaivetun eteläisemmän ojan ympärille muodostuneella alueella pääasiassa järvikortetta (ks. kuva 5). Muita lajeja ovat mm. oravanmarja, mustikka ja pullosara. Puusto koostuu pääosin koivuista, muita ovat harmaaleppä ja mänty. Nuoria lehtipuuvesoja on runsaasti ja niiden seassa esiintyy myös pajuja (sp.). Kosteikon reunoilla kasvaa tähtitalvikkia, maariankämmekkää, suopursua, peltokortetta, juolukkaa, mustikkaa, pullosaraa, luhtasaraa, nurmitähdykettä, puna-ailakkia sekä runsaasti heiniä. Urheilukentän ja Ristilahden välinen alue on ojitettua metsämaata (ks. kuva 6). Kasvillisuus vaihtelee lehtomaisen kankaan ja tuoreen kankaan välillä. Puusto kostuu pääosin koivusta, mutta paikoin alue on myös mäntyvaltaista. Kosteammilla alueilla kasvaa mm. paljon kivikkoalvejuurta, metsäkortetta, ojakellukkaa, tuoksusimaketta, kalvassaraa, luhtasaraa ja rätvänää sekä muita vielä kasvuvaiheessa olevia heiniä, saroja ja kukkakasveja. Paikoittain esiintyy rantakanankaalta, nurmipiippoa, harmaasaraa sekä ranta-alpia. Pihlajaa kasvaa paljon erikokoisena taimena ja nuorena puuna. Kuivemmat mäntyvaltaiset alueet ovat pääosin mustikkatyypin kangasta. Urheilukentän lähistöllä kasvaa runsaasti erilaisia pientareille ja niityille tyypillisiä lajeja sekä kulttuurisuosioita. Yleisimpiä ovat koiranputki, maitohorsma, puna-ailakki, nokkonen, suolaheinät, nurmitähdyke, vadelma, aholeinikki, niittyleinikki, metsäkurjenpolvi, kevätpiippo, siankärsämö, tuoksuimake sekä lukuisat muut heinät. Taskisentien vasemmalla puolella Ristilahden kohdilla on avoin puuton niittymäinen alue, jonka läpi kulkee muutama vanha metsätie (ks. kuva 7). Heinälajeja niityllä on useita, mm. niittymaarianheinä, niittynurmikka, lampaannata, hietakastikka ja idänkattara. Muita lajeja ovat mm. aholeinikki, oravanmarja, metsätähti, nurmipiippo, maitohorsma ja karhunputki. Kuva 1 Kivikkoinen kulutusterassi. Kuva 2 Kulustusterassin tasaisempaa jäkälämattoa.

9 8 Kuva 3 Mäkistä aluetta rannan läheisyydessä. Kuvassa myös kuntoradan lenkkipolku. Kuva 4 Leiriniemen rantaa. Puusto rannan tuntumassa lehtimetsikköä. Kuva 6 Ristilahden ylemmän ojan ympärille kehittynyttä saniaskorpea. Kuva 5 Ristilahden alemman ojan ympärille kehittynyttä metsäkortekorpea.

10 9 Kuva 7 Taskisentien länsipuolen ketomaista aluetta. Alue 2: Tykistönmäen sekä Tallinmäen lähialue Ampumahiihtostadionin pohjoispuolinen metsäalue on topografialtaan vaihtelevaa kuivahkoa kangasta (ks. kuva 8). Alueella kasvaa suuria mäntyjä sekä siellä täällä vanhoja sekä myös taimivaiheen koivuja. Maapuita on muutamia. Pensaskerroksen lajeja ovat edellisten lisäksi pihlaja ja harmaaleppä. Kenttäkerroksen valtalajeja ovat pääasiassa mustikka, puolukka ja kanerva. Muita lajeja ovat metsätähti ja oravanmarja, alempana lisäksi lillukka, kielo sekä muutamat tupastavat heinät. Ampumahiihtostadionin takana hiekkaisella aukealla kasvaa runsaana komealupiinia. Seassa kasvaa myös maitohorsma, lillukka ja jänönkäpälä. Lupiininiityn itäpuolella jatkuu hakkuualue, jossa kasvaa nyt pääosin nuorta koivikkoa. Varsinainen Tykistönmäen metsätyyppi vaihtelee tuoreen ja kuivahkon mäntymetsän välillä. Ihmistoiminnan vaikutus ilmenee kasvillisuudessa selvästi. Erityisesti tuoreimmilla alueilla kenttäkerroksessa on paljon kangasmaitikkaa, lillukkaa, metsätähteä, aho-orvokkia, kevätpiippoa, metsäkastikkaa, rätvänää, maitohorsmaa, riidenliekoa, syysmaitiaista, erilaisia saniaisia kuten sananjalkaa ja metsäalvejuurta. Pensaskerroksessa esiintyy haapaa, pihlajaa, katajaa ja koivua. Sairaalasuon pohjoispuolella on laaja hakkuualue ja etelä- ja pohjoispuolella metsätyyppi muuttuu enemmän varpuvaltaiseksi kuivaksi mäntymetsäksi, jossa kenttäkerroksen lajeina ovat kanerva, puolukka, mustikka, metsätähti, oravanmarja ja kielo. Paikoin kasvaa myös kissankäpälää. Suunnittelualueen korkeimmat alueet ovat tällä osa-alueella. Sairaalansuon länsipuolella, rakennetun ampumaradan länsipuolella, on maaperä jo edellistä kosteampaa ja se ilmenee lajistosta vaateliaanpien lajien runsastumisena Siellä kasvaa runsaana lehtomaisen tai tuoreen kankaan lajeja kuten käenkaali, mesimarja, puna-ailakki, tähtitalvikki, koiranputki ja maitohorsma. Muita ovat mm metsätähti, riidenlieko, vadelma, sananjalka, oravanmarja ym. tavanomaiset tuoreen kankaan lajit kuten mustikka ja metsätähti ja oravanmarja. Sairaalansuo on tyypiltään ojitettu pieni keidassuo, jonka keskellä suotyyppi on nevaa (ks. kuva 9). Läheisen ampumarata-alueen takia suo-aluetta ei voitane enää pitää

11 10 luonnontilaisena Nevalla kasvaa paljon rahkasammalia, heiniä ja saroja. Keskelle ulottuu kuitenkin myös korkeampi ja kuivempi koivuvaltainen räme, jossa kasvaa lähinnä mustikkaa ja suopursua. Nevan ulkoreunoilla kasvaa kosteaa varpuista rämettä (ks. kuva 10 jäljempänä). Sen puustossa mänty ja koivu kasvavat vaihtelevasti, aivan nevan reunalla ne ovat selvästi kitukasvuisia. Paikoittain on paljon kaadettuja pieniä puita. Pihlajan, harmaalepän ja koivun vesoja kasvaa siellä täällä. Yksittäisenä havaintona löydettiin halava suon koillisella reunalla tien vieressä. Rämeen kenttäkerroksen runsaita lajeja ovat mustikka, puolukka, suopursu, tupasvilla ja karpalo. Muita ovat mm raate, juolukka, suomuurain, järviruoko sekä useat sarakasvit kuten harmaasara, riippasara ja mutasara. Pohjakerrosta vallitsevat erilaiset punaiset ja vihreät rahkasammaleet sekä paikoin korpikarhunsammal. sekä mahdollisesti varvikkorahkasammal ja korpirahkasammal. Kuivemmilla alueilla kasvaa mm. keltalieko, metsätähti, kangasmaitikka ja seinäsammal. Suon eteläpuolella tehdään räjäytystöitä, joten aluetta on pengottu ja kaivettu runsaasti. Alueen taakse sijoittuu kivikkoista saniaiskorpea kasvava alue (ks. kuva 11). Näillä puusto on pääosin eri-ikäistä koivua, paikoittain seassa on mäntyä. Haapaa ja puumaisia pihlajia esiintyy myös paikoin. Paikoin kasvaa myös tuomea. Kelopuita on jonkin verran. Kenttäkerroksessa kasvaa paljon soreahiirenporrasta, muita lajeja ovat metsäimarre, mustikka, metsätähti, oravanmarja, lillukka, ahomansikka, metsämaitikka sekä lukuisat heinät kuten nuokkuhelmikkä ja niittynurmikka. Samantyyppistä mainitun tapaista korpimaista metsää on myös mainitun Sairaalasuon laidoilla, mutta siellä maa on soistunutta ja maan pintaa peittää ohut turvekerros (ks. kuva 12). Lajisto on pääpiirteittäin samanlaista, mutta erityisesti mustikkaa esiintyy runsaammin. Puustossa koivun rinnalle nousevat selkeämmin muut aiemmin mainitut lajit. Kelopuita on myös enemmän. Sairaalansuon pohjoispuoleisella Tallinmäen alueella on vanha varuskunnan asuinalue. Asuinalueen itäpuolelle sijoittuu kumpuilevan topografian kettle and hole (satula ja kuoppa maastoa) mäntyvaltaista metsämaastoa, jossa on myös kaksi pientä soistuvaa lampea sekä isompi Ijäkkälänlampi. Metsätyypit suppalampien ympärillä ovat muuta ympäristöä hieman monipuolisemmat; pääosin mäntyvaltaista sekapuustoa. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Eteläisimmän lammen reunoilla (ks, kuva 14) kasvaa rahkasammalia, jokapaikansaraa, tupasvillaa, muurainta, suopursua, harmaasaraa, raadetta, juolukkaa, puolukkaa ja mustikkaa. Puustoa hallitsevat vaihtelevasti koivu ja mänty. Pohjoisin mainituista suppalammista on lähellä asutusta. Tyypillisimmät lajit rannalla ovat rahkasammaleet, kurjenjalka ja viiltosara. Sen lähellä kasvaa myös muutama karjalanruusu. Lampien välissä kulkevan vanhan pohjois-eteläsuuntaisen metsätien ympäristössä on tuoreempaa kasvillisuutta. Puustossa ja pensaskerroksessa esiintyy haapa, koivu, tuomi, pihlaja, mänty, raita ja harmaaleppä. Kenttäkerros on lajistoltaan melko runsasta. Tyypillisiä lajeja ovat mm lemmikki (sp), poimulehti (sp.), maitohorsma, nokkonen, koiranputki, nurmitähdyke, peltokorte, metsäkurjenpolvi, lupiini, niittyleinikki, ojakellukka, puna-ailakki sekä todennäköisesti niittynätkelmä. Kosteimmilla paikoilla kasvaa mm. taponlehteä, jokapaikansaraa ja jopa korpikaisla. Hakkuita on myös toteutettu runsaasti ja ihmistoiminnan vaikutus ilmenee alueen kasvillisuudesta selvästi. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Vanhan varuskunta-alueen itäpuolella on kenttäkerroksessa myös paljon tuoreehkon mäntyvaltaisen kankaan lajistoa, etenkin alavimmilla alueilla ja rinteiden alaosissa. Puustoa

12 11 hallitsevat pääosin edellä mainitut mänty ja koivu ja paikoin myös harmaaleppä. Maapuita, kelopuita ja pystypökkelöitä on harvakseltaan. Paikoin kenttäkerroksessa esiintyy lähes kokonaan sananjalasta koostuvia alueita (ks. kuva 15). Muuta kenttäkerroksen lajistoa ovat mm. oravanmarja, lillukka, mustikka, puna-ailakki, metsäkurjenpolvi, soreahiirenporras, kielo sekä useat heinälajit. Lehtomaisten alueiden seassa on myös tuoreen kankaan mäntyvaltaisia alueita, joilla esiintyy kevätpiipoa, oravanmarjaa, metsätähteä, lillukkaa ym. Kuivahkoa kangasta esiintyy erityisesti topografian ylemmillä osilla. Puusto on näillä alueilla pääasiassa tasaikäistä mäntyä, seassa kasvaa lähinnä katajaa ja koivua. Muita kenttäkerroksen tyypillisiä lajeja ovat mm. puolukka, mustikka ja lillukka. Kuva 8 Ampumahiihtostadionin yläpuolinen rinteinen kuivahko kangas. Kuva 9 Sairaalansuon keskiosan saranevaa. Kuva 10 Sairaalansuon varpuista rämettä. Ennen takana näkyvää nevaa kasvaa ohut kaistale suopursua. Kuva 11 Harvaa koivikkoa. Kenttäkerroksessa runsaasti metsäalvejuurta.

13 12 Kuva 12 Suon reunat ovat korpimaisia. Kuva 13 Suon reunalla kasvaa kaunis juureltaan haaroittunut pihlaja. Kuva 14 Tallinmäen lähialueen eteläisin pääosin umpeenkasvanut lampi.

14 13 Kuva 15 Tallinmäen painannelueilla kasvavaa saniaiskorpea. Kuva 16 Painannealueilla kasvaa paikoin paljon maapuita, kelopuita ja pystypökkellöitä. Kuvan pystypökkelön rungolla kasvaa runsaana kääpää. Alue 3: Kontioniemi Golfkentän ja sen länsipuolella olevan asuinalueen väliin jäävä pitkänomainen metsäalue vaihtelee tuoreen valoisan kuusivaltaisen kankaan ja tuoreen mäntyvaltaisenmetsän sekä paikoittain koivuvaltaisen metsän välillä. Osa alueista on vieri viereen istutettuja talousmetsiä. Golfkentän sisällä olevat viheriöiden välialueet ovat harvaa puustoa kasvavia alueita, jotka ovat voimakkaasti muuntuneet ihmistoiminnan myötä Tuoreessa kuusimetsässä (ks. kuva 17) sammalkerros on paikoin lähes yhtenäinen ja koostuu seinäsammaleesta, kerrossammaleesta, metsäliekosammaleesta, kangaskynsisammaleesta, paikoittain esiintyy myös korpikarhunsammalta. Kenttäkerroksen lajeja ovat kielo, oravanmarja, metsätähti, metsämaitikka, puolukka, mustikka, kevätpiippo, maitohorsma, lillukka, kultapiisku, useat heinät, paikoittain myös nuokkuhelmikkä ja sormisara. Siellä täällä on pihlajan taimia. Maassa on runsaasti kuivunutta oksistoa. Puustossa esiintyy muutamia koivuja. Maapuita tai pystypökkelöitä ei kuitenkaan esiinny. Muurahaispesiä on alueella muutamia. Tiheimmillä alueilla kenttäkerros uupuu lähes kokonaan. Sammaleiden lisäksi kasvaa lähinnä mustikkaa. Oksilla kasvaa runsaana erilaisia jäkäliä. Tuoreessa mäntymetsässä, lähinnä ao. metsäalueen keskiosassa, kasvaa koivun ja haavan taimien lisäksi samanlainen lajisto kuusivaltaisella alueella, ehkä nuokkuhelmikkää ja sormisaraa lukuun ottamatta. Vanhojen metsäteiden varsilla kasvaa paikka paikoin valkolehdokkia ja metsäorvokkia. Golfkentän pohjoispuolella topografia on relatiivisilta korkeussuhteiltaan mäkistä ja viettää kohti Höytiäistä. Puu- ja pensaskerroksessa kasvaa mänty, sen ohella koivu, haapa, kataja ja pihlaja. Avoimemmilla metsäalueilla kenttäkerros on heinittynyttä; lajeja ovat mm. sananjalka, maitohorsma, kultapiisku, metsäkurjenpolvi, niittynätkelmä, karhunputki ja

15 14 lillukka. Alempana jyrkässä rinteessä kasvaa runsaasti rahkasammalta ja suopursua. Heti rinteen alta alkaa rannanmyötäinen kivikkoinen Höytiäisen kivikkoinen ja lohkareinen eroosioranta reunustaa niemialueen rantaa. Golfkentän itäpuolella mäntyvaltaista kuivahkoa ja osin tuoreempaakin metsää on aina asutuksen tuntumaan asti (ks. kuva 18). Puustosta löytyy männyn ohella, haapaa ja koivua. Myös pihlajaa, harmaaleppää ja kuusta esiintyy sekapuuna jonkin verran. Pensaskerroksessa on lisäksi nuorta raitaa, katajaa ja muutama paatsama. Kenttäkerroksen lajeja ovat mm vanamo, maitohorsma, mustikka, puolukka, useat eri heinät, oravanmarja, metsätähti, kevätpiippo, kanerva, kielo, kangasmaitikka ja sananjalka. Golfkentän ja Kontioniementien välisellä alueella metsä on pääosin mäntyvaltaista kuivahkoa kangasta, jossa kenttäkerroksen lajistossa on mm. mustikkaa, puolukkaa, kanervaa ja kangasmaitikka, kevätpiippoa, kieloa, oravanmarjaa ja metsätähteä. Jossain kohdissa kasvaa juolukkaa runsaammin. Kultapiiskua esiintyy myös jonkin verran. Metsää on karsittu paljon ja maassa on paljon tuoreita maapuita ja oksia. Katajia on siellä täällä. Aivan golfkentän eteläpuolinen kasvillisuus on kuivaa kangasta (ks. kuva 19). Kenttäkerros koostuu lähinnä puolukasta, kanervasta ja mustikasta. Paljailla rinteillä kasvaa runsaana palleroporonjäkälä, harmaporonjäkälä, valkoporonjäkälä ja isohirvenjäkälä. Kuva 17 Tuoreen kuusikankaan aluskasvillisuutta hallitsevat lähinnä sammaleet. Kuva 18 Golfkentän itäpuolista metsää polun varrelta. Metsät ovat tasaikäisiä ja talousmetsäkäytössä.

16 15 Kuva 19 Golfkentäneteläpuolisen metsän rinteitä hallitsevat jäkälät ja mäntyvaltaiset kuivat kankaat Alue 4: Kontilahden rantaluhta Aivan peltoalueen pohjoisreunalla ympäristö on puustoista luhtaa, joka on vahvasti pensaikkoista (ks. kuva 20). Puusto koostuu pääosin eri-ikäisestä koivusta, harmaalepästä ja tuomesta. Seassa on myös pienikokoisia kelopuita ja konkeloita. Pensaskerroksessa vallitsee edellisten lisäksi herukka (sp.), vadelma, kiiltopaju sekä pihlaja. Kenttäkerroksen lajeja ovat mm mesiangervo, puna-ailakki, ojakellukka, koiranputki, nokkonen, suo-orvokki, korpikaisla, metsäalvejuuri, suo-ohdake, rentukka ja luhtamatara. Puustoisen luhdan jälkeen alkaa pensaikkoluhta (ks kuva 21). Pensaat ovat kiiltopajua ja koivua. Pensasluhdan lävitse kulkevat pitkospuut, joiden läheisyyteen sijoittuu kapea sarainen ja kortteinen avoluhta. Pensasluhdan alkupäässä pitkospuiden viereinen kasvillisuus koostuu pääasiassa rahkasammaleesta, heinistä, järvikortteesta ja kurjenjalasta. Seassa kasvaa punakämmekkää (ks. kuva 22). Keskemmällä luhta-alueella pitkospuiden vierellä kasvaa edellisten lisäksi muun muassa harmaasara, pullosara, jokapaikansara, rentukka, rantamatara, luhtamatara, suoputki, luhtavilla ja pikkulimaska. Paikoin kasvaa myös punakämmekkää sekä lisäksi rantaluhtalitukkaa. Kuivemmilla kohdilla kasvaa mesimarjaa. Rantaluhta-alueen poikki kulkee muutamia kaivettuja ojia. Niiden varsilla esiintyy lehtipuustoa ja pensastoa. Lisäksi niillä kasvaa runsaana muun muassa vehkaa ja järviruokoa. Rantaluhta-alueen kostein osa on järviruokoluhtaa.

17 16 Kuva 20 Ennen pensaikkoluhtaa kasvaa lehtipuustoa. Kuva 21 Tyypillinen maisema pensasluhta-alueelta; keskellä kulkevat pitkospuut, joiden reunoilla luhta jatkuu pensaikkona. Kuva 22 Punakämmekkää osa-alueella 4. Alue 5: Koilliskulman pelto- ja metsäalue Alue on tasaista ja kivetöntä vesijättömaata, jonka tulvavedenpinnan yläpuolelle jäävä osa on aikoinaan otettu laajalti viljelyskäyttöön. Myöhemmin alue on suurelta osin pensoittunut ja metsittynyt. (Vesajoki & Kilpiläinen, 1992).

18 17 Koko alue on voimakkaasti ojitettu ja metsikkö kosteaa rämettä (ks. kuvat 23 ja 24). Pääpuulajina on koivu, harmaaleppä ja haapa. Paikoin esiintyy mäntyä. Pensaskerroksessa on edellisten lisäksi kiiltopajua, paatsamaa, raitaa ja pihlajaa. Kenttäkerroksen lajeja ovat mm. mesiangervo, suo-orvokki, koiranputki, ojakellukka, peltokorte, suokorte, maitohorsma, korpi-imarre, mesimarja, rätvänä, luhtamatara, isotalvikki, koiranheinä, kurjenjalka, metsäalvejuuri, mustikka, puolukka ja jokapaikansara. Kuivemmilla paikoilla puustossa esiintyy mainittujen lehtipuiden lisäksi runsaammin mäntyä sekä lisäksi harvakseltaan kuusta ja katajaa. Mustikka ja puolukka vallitsevat kenttäkerrosta. Muita lajeja ovat mm metsäkorte, sudenmarja, useat virnakasvit sekä ahomansikka. Kuva 23 Vesijättömaalla on lukuisia ojia, joissa vettä on kautta vuoden. Kuva 24 Vesijättömaan rantaluhtaa. Alue 6: Kontiomäen delta-alue Maantien ja rautatien väliin jäävä alue on pääasiallisesti talousmetsää, jossa kasvaa tasaikäistä istutusmäntyä. Alueella on runsaasti myös vanhoja ja uusia hakkuualueita sekä

19 18 laaja maa-aineksen ottoalue. Männikkö on tasaikäistä. Maapuita tai pystypökkelöitä ei esiinny. Alue on suurelta osin kuivaa tai kuivahkoa mäntyvaltaista kangasta, etenkin eteläpäässä (ks. kuvat 25 ja 26). Puustossa on männyn lisäksi muutamia kookkaita koivuja sekä jokusia kelopuita. Katajaa, pienempiä koivun vesoja sekä pieniä kuusia esiintyy siellä täällä. Harvennushakkuiden myötä pienempiä puita, lähinnä mäntyjen runkoja ja oksistoa on runsaasti maassa. Kenttäkerroksen lajeja ovat mustikka, puolukka ja kanerva. Pohjakerroksessa yhtenäisen sammal- ja jäkäläkasvuston muodostaa seinäsammal, kangaskarhunsammal, valkoporonjäkälä, harmaaporonjäkälä ja isohirvenjäkälä. Alueen itäosan topografialtaan korkeammilla kohdilla (lähellä maantietä) esiintyy mäntyvaltaista tuoretta kangasta, mm. katajaa, haavan ja koivun alkuja, kieloa, mustikkaa, metsätähteä, kanervaa ja kultapiiskua. Notkoissa kasvaa kaava-alueelle tyypillistä lehtomaista kasvillisuutta, mm. metsäkurjenpolvea, sananjalkaa, rätvänää ja kevätpiippoa. Osa-alueen pohjoisosan metsätyyppi on maa-aineksen otto-alueen ympäristössä kuivahkoa kangasta. Puusto on hieman harvaa, tasaikäistä mäntykangasta, seassa on jonkin verran koivua ja paikoittain kuusta. Alueella on runsaasti katajaa sekä siellä täällä haavan, harmaalepän ja pihlajan vesoja. Kenttäkerroksessa vallitsee mustikan ja puolukan lisäksi kanerva, metsätähti, kangasmaitikka, oravanmarja ja kultapiisku. Lukuisten vanhojen metsäteiden lähialueilla ja muutenkin metsän hieman valoisemmilla paikoilla kasvaa tuoreemman metsätyypin lajistoa. Niillä on enenevissä määrin harmaalepän, koivun, kuusen, haavan ja pihlajan alkuja. Katajaa on paikoin runsaasti. Kenttäkerroksessa esiintyy mustikka, puolukka, kanerva, kultapiisku, metsämaitikka, kevätpiippo, oravanmarja, lillukka, vanamo, kielo, metsäkurjenpolvi, metsätähti, karhunputki, aho-orvokki ja rätvänä. Alueen keskivaiheilla vanhan metsätien varrella kasvaa varsin edustava maariankämmekkäesiintymä, n. 20 neliömetrin alueella kasvaa yli 30 yksilöä. Lisäksi paikalla kasvaa runsaasti valko- tai keltalehdokkia. (ks. kuva 27). Aivan osa-alueen eteläosassa on lievästi lehtomaista kasvillisuutta (ei rajattu kartalle). Kenttäkerroksen lajeja ovat tavanomaisen tuoreen kankaan lajiston lisäksi mm aho-orvokki, ahosuolaheinä, pietaryrtti, voikukka, puna-ailakki ja maariankämmekkä. Lisäksi kärjessä kasvoi runsaana pikkutalvikkia. Pensaikkoisella kohdalla esiintyy mm. herukkaa, maitohorsmaa, nokkosta sekä heinäkasveja kuten koiranheinä ja niittynurmikka. On mahdollista että alue on vanha asuinpaikka. Männyn ja koivun lisäksi esiintyy jonkin verran kuusta sekä nuorta pihlajaa.

20 19 Kuva 25 Tyypillistä eteläosan kuivaa kangasta. Puusto on talousmetsää. Kuva 26 Tyypillistä eteläpään kuivaa kangasta. Kuva 27 Vasemmalla rauhoitettu valkolehdokki ja oikealla maariankämmekkä. Alue 7: Eteläinen metsäalue Alue on pääosin kuivaa mäntyvaltaista talousmetsää, jossa kasvaa kookasta tasaikäistä mäntyä. Hakkuita on toteutettu laajalti. Maapuita tai pystykeloja ei esiinny. Lehtipuuston määrä on vähäinen. Kenttäkerroksen valtalajit ovat puolukka, mustikka ja kanerva. Pohjakerroksessa seinäsammalta on runsaasti. Pensaskerroksessa esiintyy nuoria koivuja sekä pientä katajaa ja mäntyä. Valoisemmilla alueilla, vanhoilla metsäteillä sekä muutamissa painanteissa kasvaa hieman tuoreemman kankaan lajistoa. Näillä esiintyy enemmän pihlajan, koivun ja haavan taimia. Eräässä painanteessa kasvoi mm karjalanruusua (ks. kuva 28). Valoisat alueet ovat kuitenkin pääosin kuivaa jäkälävaltaista kangasta tyypillisine kenttä- ja pohjakerroksen lajeineen. Etenkin osa-alueen yläosassa on paljon hakkuualueita. Nuorta taimivaiheen tai varttunutta taimikkoa on laajalti. Pensaskerros kuitenkin pienissä painanteissa hieman rehevämpää ja paikoittain esiintyy mm. sananjalkaa ja metsäalvejuurta. Tällainen laajalti sananjalasta koostuva alue sijoittuu alueen isoimman hakkuualueen väliin jäävälle kaistaleelle (ks. kuva

21 20 29). Puustossa kasvaa männyn lisäksi koivua sekä siellä täällä haapoja, harmaaleppää ja pihlajia. Muun tuoreemman kasvillisuuden lisäksi alueella kasvoi maariankämmekkää. Alueen kaakkoiskulmaan sijoittuu vanhan laitumen tapainen, muusta ympäristöstä kohollaan oleva alue. Sen juurella kasvaa isotalvikkia, metsätähteä, mustikkaa, lillukkaa, kieloa, ahoorvokkia, metsämaitikkaa, metsäalvejuurta, maitohorsmaa, metsäkortetta, metsäimarretta, maariankämmekkää, runsaasti heinälajistoa kuten koiranheinää, nurmirölliä, timoteitä ja kyläkastikkaa, koivua, pihlajaa, haapaa, kiiltopajua ja raitaa. Paikoittain kasvaa käenkaalta ja karhunputkea. Sen päälle johtavan polun varressa kasvaa lisäksi tähtitalvikkia ja maariankämmekkää. Kukkulan päällä sekä sen itäpuolella on hakkuualue. Eteläosa on selvästi armeijan harjoitusmaastoa ja tieuria on runsaasti. Maasto on erityisesti näiden kohdilta kulunutta ja siellä on syviä ojia ja maassa jonkin verran kaatuneita runkoja. Kasvillisuus on samanlaista kuivaa mäntyvaltaista kangasta. Paikoitellen kasvaa maitohorsmaa, oravanmarjaa, pikkutalvikkia, variksenmarjaa sekä metsätähteä. Eteläosassa hakkuualueen viereiseen tievarteen sijoittuu avoin hiekkainen kohta (ks. kuva 30). Maassa on paljon oksia. Sianpuolukka esiintyy runsaana. Muita lajeja ovat kissankäpälä, huopakeltano, kanerva, punanata, isohirvenjäkälä, harmaa- ja valkoporonjäkälä sekä pienet männyn taimet. Taskisentien lähellä on kuivaa lähes puhdasta tasaikäistä talousmännikköä ja hiekkateitä kulkee runsaasti ristiin rastiin. (ks. kuva 31). Kenttä- ja pohjakerroksen lajeina ovat kanerva, sianpuolukka, puolukka, harmaa- ja valkoporonjäkälä sekä isohirvenjäkälä. Eteläosan lounaisosa on myös samantyyppistä kuivaa kangasta. Männyn lisäksi siellä täällä kasvaa koivuja. Edellä mainittujen kenttäkerroksen lajien lisäksi siellä esiintyy variksenmarjaa ja mustikkaa. Mahan kaatuneita puun runkoja on runsaasti. Lisäksi alueelle on rakennettu armeijan bunkkereita (?). Hakkuualueen eteläpuolella maasto muuttuu erittäin kumpuilevaksi kame - maastoksi. Pensaskerroksessa esiintyy pihlajaa, haapaa ja katajaa. Kenttäkerros siellä on lehtoista, lajit ovat tavanomaisia, mm. kielo, karhunputki, syysmaitiainen, nuokkuhelmikkä, tuoksuimikkä, metsätähti ja metsäkurjenpolvi. Alavimmilla alueilla esiintyy edellisten lisäksi runsaana sananjalkaa. Kuva 28 Karjalanruusu. Kuva 29 Saniaislehtoa hakkuualueiden välisellä metsäkaistaleella.

22 21 Kuva 30 Lohkarevyön kulman puuton koivikko, jossa sianpuolukka ja jäkälät ovat vallitsevia. Kuva 31 Kaava-alueen eteläosassa maasto on kulunutta ja kuivaa. Puusto on pääosin mäntyä Maisema Kontioniemen kärkialueelta avautuu paikoin kauniita näkymiä Höytiäiselle. Myös golfkentälle avautuu kauniita näkymiä. Höytiäisen vanha ranta, joka on yhä nähtävissä monin paikoin deltan rinteellä. Erityisesti vanhan rantatörmän alaosan isojen lohkareiden muodostama lohkarevyö on maisemallisesti kaunis. Vanha rantatörmä sijoittuu noin 105 mpy. Nykyrannassa on järvenlaskun seurauksena syntynyt vesijättö, joka etenkin niemen luoteis-länsireunalla on maisemallisestikin kaunis. Muista maisemakuvan kannalta kaunista kokonaisuuksista mainittakoon Tallinmäen Ijäkkälänlammen suppamaasto sekä Sairaalansuon suo-aluekokonaisuus. Maisemakuva suunnittelualueen sisällä vaihtelee varuskunta-, ja uusien asuinalueiden kulttuurimaisemasta eteläosien (alueet 6 ja 7) luonnonmaisemaan. Luonnonmaisemassakin on kuitenkin nähtävissä runsaasti ihmistoiminnan piirteitä ja elementtejä mm runsaan polkuja metsätieverkoston myötä. Suunnittelualueen itäosassa on laaja maa-aineksen ottoalue, jota voidaan pitää jo maisemavaurioalueena. Golfkentän alue on välittävää maisema-aluetta luonnon- ja kulttuurimaiseman välillä. 3.4 Linnusto Alueen linnustoa selvitettiin vuosien Tiira havaintotietokannan avulla. Havainnot on tehty välisenä aikana. Armeijan hallussa olleella alueella eivät lintuharrastajat ole päässeet liikkumaan, joten sieltä on olemassa lähinnä vain satunnaisia havaintoja. Kontioniemen, Satamalahden ja Asemankylän alueilta tietoa on kohtuullisesti. Eri otsikoiden alle on koottu luettelot kaikista havaituista lajeista, pesivistä ja mahdollisesti pesivistä lajeista, pesimättömistä lajeista sekä direktiivi-, uhanalais- ja Suomen erityisvastuulajeista. Listasta puuttuu todennäköisesti lajeja, joita ei Tiiraan kukaan ole tullut

23 22 ilmoittaneeksi ko. aikavälillä, vaikka havaintoja olisi tehtykin. Tällaisia lajeja ovat mm. kalalokki, kalatiira ja harakka, joista ainakin harakka pesii varmasti alueella. Pesiviksi tai mahdollisesti pesiviksi (ainakin joinakin vuosina) on tulkittu pääsääntöisesti paitsi ne lajit, jotka esiintyvät säännöllisesti pesimäaikaan alueella, myös vain joinakin vuosina tai jonain vuonna reviirillä havaitut yksilöt, esim. laulavat koiraat sopivassa ympäristössä. Lopussa on myös lajikohtainen katsaus tärkeimpiin lajeihin. A. Osayleiskaava-alueella havaitut lajit (yhteensä 83 lajia): Ampuhaukka Haarapääsky Harmaalokki Harmaasieppo Hernekerttu Hippiäinen Härkälintu Hömötiainen Idänuunilintu Isokoskelo Järripeippo Keltasirkku Kirjosieppo Korppi Kuikka Kulorastas Kuusitiainen Käenpiika Käki Käpytikka Lapinuunilintu Laulujoutsen Lehtokerttu Lehtokurppa Leppälintu Mehiläishaukka Metsähanhi Metsäkirvinen Metsäviklo Mustalintu Mustapääkerttu Mustarastas Naakka Naurulokki Nuolihaukka Pajulintu Palokärki Peippo Pensaskerttu Pensassirkkalintu Pikkukäpylintu Pikkulepinkäinen Pikkulokki Pikkusieppo Pikkuvarpunen Pulmunen Punakylkirastas Punarinta Punatulkku Punavarpunen Puukiipijä Pyrstötiainen Pyy Pähkinähakki Rantasipi Rautiainen Räkättirastas Satakieli Silkkiuikku Sinirinta Sirittäjä Sääksi Talitiainen Teeri Telkkä Tervapääsky Tikli Tilhi Tiltaltti Tukkakoskelo Tundraurpiainen Tuulihaukka Töyhtöhyyppä Urpiainen Valkoposkihanhi Valkoselkätikka Varis Varpushaukka Varpuspöllö Vihervarpunen Viitakerttunen Viitasirkkalintu Västäräkki B. Lajit, jotka pesivät alueella varmasti tai todennäköisesti (61 lajia): Ampuhaukka Haarapääsky Harmaasieppo Hernekerttu Hippiäinen Härkälintu Hömötiainen Isokoskelo Järripeippo Keltasirkku Kirjosieppo Korppi Kulorastas Kuusitiainen Käenpiika Käki Käpytikka Lehtokerttu Lehtokurppa Leppälintu Metsäkirvinen Mustapääkerttu Mustarastas Naakka Nuolihaukka Pajulintu Palokärki Peippo Pensaskerttu Pensassirkkalintu Pikkulepinkäinen Pikkusieppo Pikkuvarpunen Punakylkirastas Punarinta Punatulkku

24 23 Punavarpunen Puukiipijä Pyy Rantasipi Rautiainen Räkättirastas Satakieli Silkkiuikku Sirittäjä Talitiainen Telkkä Tervapääsky Tikli Tilhi Tiltaltti Tukkakoskelo Tuulihaukka Töyhtöhyyppä Valkoselkätikka Varis Varpushaukka Vihervarpunen Viitakerttunen Viitasirkkalintu Västäräkki C. Lajit, jotka saattavat pesiä osayleiskaava-alueella (8 lajia): Harmaalokki Idänuunilintu Kuikka Mehiläishaukka Metsäviklo Pyrstötiainen Teeri Varpuspöllö D. Lajit, jotka varmuudella tai hyvin todennäköisesti eivät pesi alueella (14 lajia): Lapinuunilintu Laulujoutsen Metsähanhi Mustalintu Naurulokki Pikkukäpylintu Pikkulokki Pulmunen Pähkinähakki Sinirinta Sääksi Tundraurpiainen Urpiainen Valkoposkihanhi E. EU: n lintudirektiivin I-liitteen lajit (DIR), UHEX -lajit (VU = vaarantunut ja NT = silmälläpidettävä) ja Suomen kansainväliset erityisvastuulajit (EVA) Direktiivilajeja alueella pesii tai todennäköisesti (tai mahdollisesti) pesii 10 lajia ja eipesivistä havaintoja oli 5 lajista, UHEX-lajeista on havaintoja kaikkiaan 15:sta, joista 9 pesivää ja 6 ei-pesivää sekä EVA-lajeista 10:stä, joista 7 pesivää ja 3 ei-pesivää.. Pesivät lajit on oheiseen taulukkoon merkattu mustalla ja ei-pesivät sinisellä.

25 24 Taulukko 1. DIR UHEX EVA Kuikka Rantasipi Rantasipi NT Laulujoutsen Metsähanhi Metsähanhi NT Valkoposkihanhi Punavarpunen Telkkä NT Mehiläishaukka Käenpiika Laulujoutsen NT Sääksi Sinirinta Varpuspöllö NT Ampuhaukka Isokoskelo Pikkulokki NT Pyy Tukkakoskelo Isokoskelo NT Teeri Sääksi Tukkakoskelo NT Pikkulokki Mehiläishaukka Leppälintu VU Varpuspöllö Lapinuunilintu Teeri NT Valkoselkätikka Sirittäjä NT Palokärki Pulmunen NT Sinirinta Teeri NT Pikkusieppo Naurulokki NT Pikkulepinkäinen Valkoselkätikka EN 10 pesivää, 5 pesimätöntä = 14 9 pesivää, 6 pesimätöntä =15 7 pesivää, 3 pesimätöntä = 10 F. Lajikohtainen katsaus DIR-, UHEX- ja EVA-lajeihin sekä muutamaan muuhun harvalukuisempaan lajiin DIR-, UHEX- ja EVA-lajit Ampuhaukka Pesinyt alueella ainakin vuosina 2009 venerannassa ja 2013 jossain luontopolun varressa. Lisäksi yksi muuttohavainto koiraasta Isokoskelo Vain yksi ilmoitettu havainto 39 linnun kalasteluparvesta Kontioniemen venerannassa, jossa sekä nuoria että vanhoja lintuja. Kuikka Kolme ilmoitettua havaintoa Höytiäiseltä, joista yksikään ei suoraan viittaa pesintään.

26 25 Käenpiika Neljä reviirillä kuikuttelevaa lintua Kontioniemen Kontiorannan alueella. Näistä kaksi viimeisintä vuonna Pesinee alueella ainakin joinakin vuosina. Lapinuunilintu laulava lintu Kontiorannassa. Läpimuuttaja. Laulujoutsen Tiettävästi pesinyt joinain viime vuosina Satamalahdella mutta mahdollisesti ei enää. Jokunen havainto lepäilijöistä viime vuosilta. Leppälintu Yleinen alueen mäntykankailla. Mehiläishaukka Vain yksi havainto mutta sopivasti pesimäaikaan: Kontiorannassa. Metsähanhi Vain pari ilmoitettua muuttohavaintoa muutamasta linnusta vuosilta 2006 ja Naurulokki Satamalahdella suunnittelualueen rajoilla mutta ulkopuolella pesii noin 100 paria naurulokkeja. Palokärki 2008 havaittiin kolmesti Kontioniemen varuskunnan alueella ja 2013 kerran ampumahiihtostadionilla ja kerran Kontioniemessä. Todennäköisesti yksi pari pesii alueella ainakin joinakin vuosina. Pikkulepinkäinen Yksi koiras Kontioniemessä pesimäajan loppupuolella elokuun alussa Pikkulokki Jokunen pari pesinee vuosittain naurulokkikoloniassa Satamalahdella suunnittelualueen ulkopuolella. Pikkusieppo Kontioniemessä Satamalahden länsirannalla laulava koiras reviirillä. Pulmunen Vain yksi ilmoitettu läpimuuttohavainto yhdestä yksilöstä huhtikuun puolessa välissä Punavarpunen Lähinnä yksittäisiä laulavia koiraita useana vuonna Kontioniemen länsirannalla lähellä niemen kärkeä ja Kontiorannassa. Pesinee harvalukuisena alueella. Pyy Havaintoja usealta vuodelta enimmillään kolmesta laulajasta Kontioniemen kärjen luontopolun varsilta. Vuodelta 2013 myös poikuehavainto.

27 26 Rantasipi Havaintoja muutamasta paikasta pitkin Höytiäisen rantaa. Jokunen pari pesinee kaava-alueen rannoilla. Sinirinta Kaksi muutonaikaista havaintoa Kontioniemestä. Ei pesi alueella. Sirittäjä Havaintoja reviireistä muutamasta paikasta eri puolilta aluetta: Kontiorannasta, Asemankylästä, Kontioniemestä ja Leiriniemestä. Sääksi Yksi havainto saalistavasta linnusta Satamalahdelta vuosina 2009 ja Toinen lähti saaliineen pohjoisluoteeseen, mahdollisesti Höytiäisen saarille (?) ja toinen itäkaakkoon. Ei pesi kaava-alueella. Teeri Ainoa havainto naaraasta golfkentällä. Ilmoitettujen havaintojen vähyydestä huolimatta laji pesinee alueella. Telkkä Vain yksi havainto on havaintokannassa. Kaksi paria Satamalahdella Lienee runsaampi alueella. Tukkakoskelo Eniten ilmoitettuja havaintoja Kontioniemen venerannasta, mm naaras 20 poikasen kera ja toinen naaras neljän poikasen kera. Jokunen pari pesinee rannoilla. Valkoposkihanhi Tavataan läpimuuttavana vaikka tietokannasta löytyy vain kaksi ilmoitusta. Valkoselkätikka Yksi pari on vuonna 2013 asettunut pesimään Satamalahden rantametsiin ja on pesinyt vuonna ainakin vuosina 2013 ja Molemmilla kerroilla pesä on sijainnut suunnittelualueen rajojen sisäpuolella. Satamalahden ranta-alueilla ja lahdelta kaakkoon ulottuvan lehtimetsäisen alueen osalta suunnittelualueen rajauksen siirtämistä lännemmäksi olisi hyvä harkita tai jättää ko. alue rakentamatta. Varpuspöllö Yksi huutelija heinä-elokuun vaihteessa Saattaa pesiä alueella ainakin joinakin vuosina. Muita - vähälukuisia tai muuten mielenkiintoisia lajeja Härkälintu Pariskunta 2009 Leiriniemessä. Kuuluu pesimälajistoon. Idänuunilintu Hyvänä vuonna 2014 kolme laulajaa Kontioniemessä, mutta mahdollisesti kaikki koskevat läpimuuttajia. Mustapääkerttu yksi reviiri Asemankylässä. Pesinee ainakin joinakin vuosina alueella. Nuolihaukka Reviiri ainakin vuonna 2007 ja todennäköisesti myös 2010 ja 2011 Kontioniemessä.

28 27 Pensassirkkalintu Kaksi reviiriä 2011 Satamalahden eteläpuolen pellon pohjoispäässä olevalla niityllä. Pyrstötiainen ilmeinen pariskunta Kontioniemen asuinalueella. Saattaa kuulua alueen pesimälintuihin. Pähkinähakki Yksi lintu Kajaanintien varrella Tervauurossa lienee ollut vaeltaja. Ei pesi alueella. Satakieli Ainoat ilmoitetut havainnot vuodelta 2014, jolloin kolme reviiriä, kaksi Satamalahden eteläpuolisen pellon reunoilla ja kolmas Kontioniemen koululla. Tikli Reviiri toukokuussa 2009 Kontiorannan varuskunta-alueella. Tundraurpiainen Koiras huhtikuun lopussa 2006 Kontioniemessä. Läpimuuttava, ei pesi. Tuulihaukka Ainakin vuonna 2010 pesintä Satamalahdella suunnittelualueen ulkopuolella. Varpushaukka Lähes vuosittain joku ilmoitus Kontioniemen alueelta ja yksi Tervauurosta. Jokunen pari pesinee alueella. Viitakerttunen Muutamin paikoin Kontioniemen alueella yksittäisiä reviirilaulajia. Muutama pari pesinee vuosittain. Viitasirkkalintu Yksi reviiri 2014 Satamalahden eteläpuolen pellon pohjoispäässä. 4. SUOJELUALUEET, SUOJELUOHJELMAT JA NATURA 2000-VERKOSTO Golfkentän läheisyyteen sijoittuu aikaisemmin perustettu luonnonsuojelualue (nro 9 kartalla). Osayleiskaava-alueen ulkopuolelle rajautuvalle rantaluhta-alueelle on myös perustettu luonnonsuojelualue (nro 5 kartalla). Perustettuja suojeluohjelmia tai Natura verkostoa ei suunnittelualueella ole. 5. LUONNONSUOJELULAIN, VESILAIN JA METSÄLAIN MUKAISET KOHTEET Luonnonsuojelulain 29 :n mukaisesti seuraavanlaisia luontotyyppeihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen vaarantuu: 1) luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt

29 28 2) pähkinäpensaslehdot 3) tervaleppäkorvet 4) luonnontilaiset hiekkarannat 5) merenrantaniityt 6) puuttomat tai luontaisesti vähäpuustoiset hiekkadyynit 7) katajakedot 8) lehdesniityt 9) avointa maisemaa hallitsevat suuret puut ja puuryhmät. Kaava-alueella on yksi LSL:n mukainen kohde; lehmuksia kasvava alue Golfkentän pohjoisosassa (numero 9). Metsälain 10 :n mukaisesti metsien käyttö ja hoito tulee ohjata niin, että turvataan edellytykset biologisen monimuotoisuuden kannalta tärkeiden elinympäristöjen säilymiselle. Tällaiset tärkeät ympäristöt ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia ja erottuvat muusta ympäristöstään selkeästi. Tällaisia kohteita ovat: 1) lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt 2) rehevät lehto- ja ruohokorvet, yhtenäiset metsäkorte- ja muurainkorvet, vähäpuustoiset ja runsasravinteiset letot, vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot sekä luhdat, joilla pysyvä pintavesien vaikutus 3) rehevät lehtolaikut 4) kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla tai soilla, joissa luontainen vesitalous on pääosin säilynyt muuttumattomana 5) rotkot ja kurut 6) jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät 7) karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot ja louhikot Sairaalansuon reuna-alueita voidaan pitää metsälain mukaisina kohteina; Sairaalansuon reunavyöhykkeet korpimaiset alueet (numerot 3 ja 4), Tallinmäen suppa-alueen saniaiskorpialueita sekä alueelle 7 sijoittuvia saniaiskorpia sen lounaisosan painannealueilla sekä keskiosan rinteen alapuolella. Kontiolahden pohjukka rantaluhta (numero 5) Vesilain 2. luvun 11 :ssä määriteltyjä luonnontilaisia vesiluontotyyppejä, joiden luonnontilan vaarantaminen on kielletty ovat: 1) enintään kymmenen hehtaarin suuruiset fladat, kluuvijärvet tai lähteet 2) muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevat norot tai enintään yhden hehtaarin suuruiset lammet tai järvet Ijäkkälänlampea sekä kahta muuta lampea voidaan pitää kohdan 2 luonnontilaisina lampina.

30 29 Muut huomionarvoiset luontokohteet Muut arvokkaat elinympäristöt, jotka eivät kuulu metsä- tai luonnonsuojelulainsäädäntöön, tulisi turvata metsälakiin sisältyvän metsien monimuotoisuuden säilyttämisen yleisen velvoitteen ja hyvän metsänhoidon suositusten mukaisesti (Meriluoto ja Soininen 1998). Tällaisia ympäristöjä ovat mm: 1) vanhat havu- ja sekametsiköt 2) vanhat lehtimetsiköt 3) paisterinteet 4) supat 5) ruohoiset suot 6) hakamaat 7) metsäniityt Golfkentän länsipuolinen tiheä kuusimetsä voidaan määritellä huomionarvoiseksi havumetsäksi (numero 6). Leiriniemen rantapuusto on huomionarvoinen vanha lehtimetsikkö (numero 2). Sairaalansuon keskiosa on kohdan 5 tarkoittama ruohoinen sarainen räme (numero 8), jonka puuton keskiosa on ruohoista saranevaa, ja joka vaihettuu ulkoreunoilla ruohoiseksi sarakorveksi (ks, edellä numerot 3 ja 4). Tallinmäen itäpuolinen pieni suo kannattaa myös huomioida osana laajempaa glasfluviaalisesti kiinnostavaa suppa-kamemaastoa (numero 7) Raunion et al (2008) mukaiset Suomen uhanalaiset luontotyyppit Uhanalaisarvioinnissa mainittuja äärimmäisen uhanalaisia, erittäin uhanalaisia, vaarantuneita tai silmälläpidettäviä luontotyyppejä ei alueelta löydetty.

31 30 6. DIREKTIIVI- JA UHANALAISLAJISTO Maastoinventoinnissa kiinnitettiin huomiota seuraavissa säädöksissä määriteltyjen lajien esiintymiseen: 1) luonnonsuojelulaki 42, 46, 47 2) luontodirektiivin liitteet II, IV ja V Rantaluhta-alueelta (numero 2) löytyi punakämmekkä Dactylorhiza incarnata, joka on rauhoitettu koko maassa. Linnuston osalta direktiivilajisto on esitetty linnustokappaleessa. Linnuston kannalta ehkä huomionarvoisin havainto lienee valkoselkätikka, joka esiintyy kohteella nro MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET Luontoselvityksen perusteella voidaan kaava-alueelle esittää seuraavanlaisia maankäyttösuosituksia (suluissa kohteen numero kartalla): Kohde Leiriniemen vanha lehtimetsikkö (2) Golfkentän läheinen vanha kuusimetsikkö (6) Sairaalansuo ja sen lähialueiden korvet (3 ja 4) Kontiolahden ranta-luhta ja lehtipuusto (5) Saniaisvaltaiset painanteet Tallinmäen suppaalueilla ja lammet lähiympäristöineen (7) Muuta ympäristöä rehevämmät painanteet osaalueella 7 (8) Höytiäisen eroosioranta Leiriniemen eteläpuolella (1) Golfkentän pohjoinen lehmusalue (9) Kontioniemen hiekkaranta (10) Kontioniemen rinnemetsät ja vesijättö (11) Pitkänomainen tuulimuodostuma (13) Suppa-alue ja muiniasranta (12) Golfkentän länsipuolinen metsäalue (14) Maankäyttösuositus monipuolinen ja kiintoisa lajisto, vanhahkoa metsää, MY + luo rajaus, jopa SL voisi harkita monipuolinen metsäalue, MY-rajaus MY ja luo-rajaus uhanalaislajistoa, monipuolinen ekossyteemi, suunnnittelualueen ulkopuolella jo suojeltu; SLmerkintä monipuolinen geomorfologia ja muusta ympäristöstä poikkeava lajisto; MY-merkintä ja luo-rajaus monipuolinen geomorfologia ja muusta ympäristöstä poikkeava lajisto: MY-merkintä ja luo-rajaus erikoinen geomorfologia MY ja geo-rajaus suojeltu LSL-mukaisena kohteena; SL-merkintä LSL mukainen kohde: SL-merkintä huomionarvoinen linnusto, erikoinen geomorfologia, maisema; MY +geo rajaus MY+geo-rajaus MY + geo rajaus MY-rajaus 8. YHTEENVETO Kontiorannan asemakaava-alueen luontoselvityksessä (Pöyry 2013) ei tullut esille merkittäviä luontokohteita, uhanalais-, tai direktiivvilajistoa ja raportti toteaa, että asemakaava-alue on laajalti jo aikaisemmin rakennettua aluetta. Metsäiset alueet ovat uudistuskypsää mäntyvaltaista metsää, jossa lahopuuston määrä on niukka. Tutkitulta alueelta ei löydetty lakikohteita. Tämä tutkimus voi vahvistaa asemakaavan luontoselvityksen tulokset: tämän alueen osalta luonto ja