Oriveden Punkaniemi ja lähialueet

Transkriptio

1 Raportti maastokäynnistä Juho Kytömäki, LuK Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Oriveden Punkaniemi ja lähialueet Tutustuin Oriveden Pukala-järven koillisrannalla sijaitsevaan Punkaniemen Veljestenlammin Rasilammin alueeseen maastossa noin neljän tunnin ajan. Alue kuuluu usean sadan hehtaarin laajuiseen metsätilaan ( ), jonka UPM-Kymmene omistaa Pukala-järven itäpään ja valtatie 9:n välissä. Yhtiöllä on suunnitteilla 12,6 hehtaarin avohakkuut Punkaniemen vanhaan metsään, ja Oriveden kaupungin ympäristölautakunta on myöntänyt hakkuille maisematyöluvan. Luvasta on kuitenkin valitettu, ja nyt asia on Hämeenlinnan hallinto-oikeuden käsiteltävänä. Punkaniemi Veljestenlammi Punkaniemi sijaitsee Pukalan koillisrannalla, pitkien, polveilevien ja kapeiden Isolahden ja Vähälahden välissä. Vähälahden rannassa on kymmenkunta mökkiä, joille on tieyhteys, mutta Isolahden puoleinen ranta on kokonaan rakentamaton. Isolahdessa on myös pieni, kallioinen, vanhahkoa mäntyvaltaista metsää kasvava saari, joka kuuluu UPM:n omistamaan tilaan. Punkaniemi on pinnanmuodoiltaan pienipiirteisesti vaihteleva: alueella vuorottevat kallioiset mäet pienehköine jyrkänteineen ja kosteammat notkelmat, jotka ovat soistuneet laajalti korviksi ja rämeiksi Veljestenlammin itä-, pohjois- ja lounaispuolella. Itse Veljestenlammi on vajaan hehtaarin kokoinen, täysin luonnontilainen suorantainen lampi, joka täyttää metsälakikohteen kriteerit (kuva 1). Punkaniemen alueen kivennäismaat ovat pääosin vanhaa metsää, UPM:n mukaan valtapuustoltaan 120-vuotiasta. Metsä on enimmääkseen järeiden kuusten hallitsemaa tuoretta ja lehtomaista kangasta, jossa sekapuuna kasvaa koivua, mäntyä ja haapaa sekä jonkin verran raitaa, harmaaleppää ja pihlajaa. Ainakin yhdessä paikassa kasvaa myös hieman nuorta (riukumaista) metsälehmusta. Pukalan rantavyöhykkeessä kasvaa tervaleppää. Kuusen ohella myös koivu ja haapa kasvavat paikoin erittäin järeinä puina. Pääosalla kuusivaltaista metsää on tehty alaharvennus (alikasvoksen raivaus) arviolta 1990-luvulla, mutta puustossa on kuitenkin erirakenteisuutta ainakin paikoin. Lahopuun määrä alueella vaihtelee melko vähäisestä kohtalaiseen, keskimäärin sitä on mahdollisesti viitisen kuutiometriä hehtaarilla. Lahoamassa on etenkin järeitä kuusimaapuita ja pystyyn kuolleita kuusia, mutta myös jonkin verran koivupökkelöitä ja -maapuita sekä mäntykeloja ja -maapuita (kuvat 2 ja 3). Muitakin lehtipuita on

2 lahoamassa paikoin. Kuusimaapuita on tuoreista tuulenkaadoista pitkälle lahonneisiin sammaloituneisiin runkoihin. Punkaniemen länsi- ja eteläosassa on myös mäntyvaltaisempia kalliometsiä, jotka ovat tyypiltään lähinnä kuivahkoa kangasta, jossa on paikoin jäkälikköjäkin. Mäntymaapuita ja -keloja on jonkin verran. Eteläosassa kuusivaltaiset metsät ovat puustoltaan hieman nuorempia varttuneita eivätkä ne kuulukaan UPM:n tämänhetkisiin avohakkuusuunnitelmiin. Muutamassa notkelmassa kasvillisuus on pienialaisesti rehevämpää, lähinnä tuoretta (ja kosteaa) lehtoa, ja puusto nuorempaa ja lehtipuuvaltaista, erirakenteista. Lahoa lehtipuutakin on kohtalaisesti, joskaan ei järeää. Ainakin osa notkelmista on ollut niitty- tms. maatalouskäytössä, mistä kertovat myös kivikasat, joita on ainakin Punkaniemen eteläosan notkelmassa. Pari pientä kallioista mäennyppylä Veljestenlammin koillis- ja itäpuolella on puolestaan nuorempaa mäntyvaltaista metsää, jonka alikasvos on raivattu hiljattain. Maastokäynnillä löytyi joitakin huomionarvoisten lajien esiintymiä: silmälläpidettävää (NT) samettikesijäkälää (Leptogium saturninum) löytyi erittäin järeän haavan rungolta Punkaniemen länsiosasta (kuva 4), koordinaatit (YKJ) : Lisäksi Punkaniemestä löytyi siperiankääpää (Porodaedalea laricis) ja kermakarakääpää (Junghuhnia luteoalba), jotka molemmat ovat luonnonarvoja osoittavia vanhan metsän indikaattorilajeja. Punkaniemen Veljestenlammin suojuotit ja -painanteet ovat kaikki kokonaan ojittamattomia. Alueella on useita eri räme- ja korpityyppejä. Luettelen seuraavassa suotyypit ja niiden uhanalaisuusluokitukset Etelä-Suomessa. Veljestenlammin itäpuolella on pienialaisesti saranevaa (vaarantunut, VU). Rämeistä tavataan ainakin isovarpu- (NT), tupasvilla- (NT), sara- (VU) ja korpirämettä (VU). Sararäme on paikoin ruohoista, ja rämeillä on yleisesti luhtaisuutta. Vähälahden itäpohjukassa on laajempi jouhisaravaltainen sararäme (kuva 5). Rämeillä on paikoin runsaasti keloja. Rämeiden laidoilla luhtavaikutus ilmenee paikoin voimakkaanakin ruohoisuutena (kuva 6) ja rämeet vaihettuvatkin jopa ruohokorviksi (EN). Korvista alueella tavataan ainakin ruohokorpea, sarakorpea (VU), kangaskorpea (VU), ruohokangaskorpea (EN) sekä mustikka- (VU) ja pienialaisesti metsäkortekorpea (EN). Veljestenlammin lounaispuolisessa erillisessä korpilaikussa esiintyy myös muurainkorpea (VU). Korpien puusto on pääosin erirakenteista, kuusija koivuvaltaista. Ruohoisissa kohdissa kasvaa myös yksittäisiä tervaleppiä. Sekä rämeillä että korvissa luhtaisuus näkyy paikoin myös niin sanottuina salapuroina, jotka laskevat kohti Isolahtea. Rasilammi Kirjoitan tässä Rasilammin alueesta erikseen, vaikka se onkin luontotyypeiltään ja luonnonarvoiltaan hyvin samantyyppistä kuin Punkaniemen alue ja kuuluu selvästi samaan kokonaisuuteen. Varsinaisesta Punkaniemen alueesta Rasilammin aluetta erottaa vain mökki- /metsäautotie. Rasilammi laskee Pukala-järven Vähälahteen ojittamatonta suojuottia pitkin (em. tien ali). Rasilammi on Veljestenlammin tavoin täysin luonnontilainen, alle hehtaarin kokoinen suorantainen lampi (kuva 7). Se sijaitsee pienessä laaksossa, jota reunustavat melko korkeat kallioiset mäet, joissa on myös jyrkänteitä. Rasilammin ympäristössä esiintyy samoja suotyyppejä kaikki ojittamattomina kuin Veljestenlammin tuntumassa. Lammen rannassa on kuitenkin

3 laajemmin saranevaa. Samoin Rasilammin luoteispuolella parin sadan metrin päässä on laajempi saranevalaikku umpeen kasvaneen lammen kohdalla. Rasilammin ja umpeenkasvaneen lammen välillä on hienoa, luhtaista ruoho- ja heinäkorpea (EN), jossa kasvaa myös järeitä tervaleppiä (kuva 8). Luhtaisuus näkyy monessa kohdassa ns. salapurona. Korpi täyttää selvästi myös metsälakikohteen kriteerit. Rasilammin tuntumassa on myös ruohoista sarakorpea. Rasilammin koillispuolen metsä jyrkänteen alla on melko nuorta, mutta länsi- ja eteläpuolella on vanhaa kuusivaltaista metsää. Metsätyyppi on lähinnä tuoretta kangasta, ja sekapuuna kasvaa koivua, mäntyä ja yksi järeä haapa. Alaharvennusta on tehty takavuosikymmeninä osalla alueesta. Lahopuuta, pääasiassa kuusta, mutta hieman myös koivua (kuva 9), on samaan tapaan kuin Punkaniemessä eli määrä vaihtelee melko vähäisestä kohtalaiseen. Kuusivaltaisen metsän sisällä on pieni erillinen sarakorpi- ja -nevalaikku Rasilammin länsipuolella ja kaksi jyrkkään rinteeseen soistunutta, korpista notkelmaa lammen lounais- ja kaakkoispuolella. Korpinotkelmat, samoin kuin rinteen tyvellä oleva korpi ovat pääosin kangas- ja mustikkakorpea, osin ruohokangaskorpea. Kasvilajistosta mainittakoon isoalvejuuri (kuva 10). Kytkeytyneisyys ja maakuntakaava Punkaniemi lähialueineen on tärkeä kohde myös luonnonsuojelualueverkon kehittämisen ja täydentämisen sekä kytkeytyneisyyden näkökulmasta: noin puoli kilometriä alueesta länteen sijaitsee Metsähallituksen vuonna 2009 perustama noin 100 hehtaarin laajuinen Pukalan suojelumetsä (osa retkeilyalueesta). Myös Pukala-järven pohjoisosan saaret (mm. Leenansaari ja Naurissaari) on suojeltu Metsähallituksen omalla päätöksellä vuonna 1968 ja niillä on suojeluvaraus (SL-merkintä) Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa. Suojeltuihin saariin UPM:n Punkaniemen metsästä on matkaa alle 300 metriä. Maakuntakaavassa koko alue kuuluu laajaan luo 1 -alueeseen (luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue), jonka suunnittelusuositus kuuluu kaavamääräyksissä seuraavasti: Alueen maankäyttö ja siellä suoritettavat toimenpiteet tulee suunnitella ja toteuttaa niin, että edistetään alueen luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Viranomaisten tulee aluetta koskevissa suunnitelmissa ja päätöksissä huomioida alueen luontoarvojen monimuotoisuus. Punkaniemellä ja sen lähialueilla on maakuntakaavassa MU-merkintä, mikä tarkoittaa maa- ja metsätalousvaltaista aluetta, jolla on ulkoilun ohjaamistarvetta. Lisäksi heti Rasilammin itä- ja kaakkoispuolella on Vuorilahdenvuoren-Paltanmäen valtakunnallisesti arvokas kallioalue (maakuntakaavassa ge merkintä). Luonnonsuojelullisesti arvokas metsä vaikuttaisi ilmakuvan perusteella jatkuvan Rasilammilta Vuorilahdenvuoren länsirinteelle, Vuorilahden itärannalle ja Pöksylammille saakka, joskin Pöksylammin lähelle on tehty hiljattain avohakkuu. Samoin Vähälahden hakkaamaton (kapea) rantavyöhyke vaikuttaa suojelunarvoiselta. Näille kohteille en kuitenkaan 9.9. ehtinyt, joten ne pitäisi vielä tarkistaa maastossa. Ne voisivat sopia täydennykseksi mahdolliseen Punkaniemen Veljestenlammin Rasilammin suojelualueeseen. Yhteenveto Punkaniemen Veljestenlammin Rasilammin alue luonnonsuojelullisesti arvokas metsä-, suo-, pienvesi- ja rantaluonnon kokonaisuus, joka sopisi mainiosti suojeltavaksi esimerkiksi METSOohjelman puitteissa. Alue on monipuolinen, sillä siihen sisältyy luonnontilaisia, edustavia

4 puustoisia soita (pieneltä osin myös avosoita), luonnontilaisia lampia, vanhaa metsää ja rakentamatonta rantaa. METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet täyttyvät laajalti: kangasmetsien osalta arvoluokassa II, puustoisten soiden osalta luokassa I. Soiden ja pienvesien osalta aluetta voi pitää jopa valtakunnallisesti arvokkaana, sillä alueella on runsaasti eri suotyyppejä ojittamattomina ja luonnontilaisina. Samoin Veljestenlammi ja Rasilammi ovat täysin luonnontilaisia. Uhanalaisten suotyyppien määrä alueella on suuri, ja mukana on myös reheviä tyyppejä. Suot ja lammet ovat yhteydessä keskenään ja muodostavat selvän verkoston, jonka yhteispinta-ala on selvästi yli 10 hehtaaria. Mielestäni aluetta voisikin harkita myös soidensuojelun täydennysohjelman kohteeksi. Luonnonarvojen säilymisen kannalta paras ratkaisu olisi luonnollisesti suojella noin 50 hehtaarin laajuinen hieno kokonaisuus (kartta 1). Tämä tukisi myös Metsähallituksen perustamia Pukalan suojelualueita ja toteuttaisi maakuntakaavan tavoitteita. Vastaavasti Punkaniemen kokonaisuus kärsii ja särkyy pahoin, mikäli UPM:n suunnittelemat 12,6 hehtaarin avohakkuut toteutuvat. Kartta 1. Punkaniemen Veljestenlammin Rasilammin luonnoltaan arvokkaan alueen alustava rajaus punaisella, Metsähallituksen suojelualueet ja maakuntakaavan suojeluvaraukset vihreällä.

5 Kuvat Juho Kytömäki Kuva 1. Veljestenlammi. Kuva 2. Järeitä kuusimaapuita Punkaniemessä, Veljestenlammin länsipuolella.

6 Kuva 3. Kuusi- ja mäntylahopuuta kalliomäen rinteessä Punkaniemen länsiosassa. Kuva 4. Samettikesijäkälää (Leptogium saturninum), NT, erittäin järeän haavan rungolla Punkaniemen länsiosassa.

7 Kuva 5. Jouhisaravaltaista sararämettä Vähälahden pohjukassa. Kuva 6. Ruohoisen sararämeen ruohoista laidetta Veljestenlammin pohjoispuolella lähellä Isolahtea.

8 Kuva 7. Rasilammi. Kuva 8. Luhtaista ruoho- ja heinäkorpea Rasilammin luoteispuolella, oikealla järeää tervaleppää.

9 Kuva 9. Kuusi- ja koivulahopuuta Rasilammin länsipuolella. Kuva 10. Rasilammille lounaasta laskevan rinteen alaosan kangas- ja ruohokangaskorpea isoalvejuurineen.