TAPIOLAN UIMAHALLI ULKOALTAIDEN JA ULKOHYPPYTORNIN KUNTOTUTKIMUS

Transkriptio

1 Tutkimusselostus 1 (5) Jakelu: Heikki Kääriäinen Tilapalvelut-liikelaitos PL ESPOON KAUPUNKI heikki.kaariainen@espoo.fi Laatija, pvm Tarkastaja, pvm TAPIOLAN UIMAHALLI ULKOALTAIDEN JA ULKOHYPPYTORNIN KUNTOTUTKIMUS 1 TILAUS 2 TEHTÄVÄ 3 KOHDE 4 YLEISTÄ Heikki Kääriäinen / Tilapalvelut-liikelaitos, Espoon kaupunki Ulkoaltaiden (hyppyallas ja kahluuallas) ja ulkona olevan betonirakenteisen hyppytornin kuntotutkimus. Tapiolan uimahalli, Kirkkopolku 3, Espoo. Kenttätutkimukset suoritettiin ja Contesta Oy:n toimesta. Toimenpiteet suorittivat asiantuntija Jari Harju ja tutkimusavustaja Tero Kaukonen Contesta Oy:stä. Contesta Oy Vantaan laboratorio toimii akkreditoituna testauslaboratoriona T195 sekä Rakennustuoteasetuksen mukaisena ilmoitettuna laitoksena nro Toimintaamme ohjaa kansainvälisen standardin SFS-EN ISO/IEC17025 mukainen, standardin ISO 9001 keskeiset vaatimukset kattava johtamis- ja laatujärjestelmä. Näiltä osin toimintaamme tarkastaa FINAS akreditointipalvelu vuosittain. 5 TUTKIMUSTULOKSET Tutkimustulokset on esitetty liitteessä 1. 6 KOHTEEN TIETOJA Uimahalli on valmistunut vuonna 1965 ja siihen on tehty peruskorjaus ja laajennus vuonna 2005, jonka yhteydessä halliin rakennettiin mm. uusia altaita sekä kuntosali. Edellisen kerran hallia on remontoitu vuonna 2015, jolloin mm. ison altaan laatoitusta on uusittu. Ulkoaltaiden korjauksista ei ole tietoa raportin laatimisen ajankohtana. Uimahallissa oli tutkimuksen suoritusajankohtana korjaustoimenpiteiden vuoksi käyttökatkos, joten altaat oli tyhjennetty vedestä. Contesta Oy, Y-tunnus Porraskuja 1, Vantaa, Puh. (09) , fax. (09) Varastokuja 1, Parainen, Puh , Fax

2 Tutkimusselostus 2 (5) Jari Harju KÄYTETTÄVISSÄ OLLEET ASIAKIRJAT Tutkimuksissa oli käytettävissä suuri määrä piirustuksia vuosilta 1964 ja Lisäksi oli käytettävissä useita Tapiolan uimahallin rakentamiseen ja korjauksiin liittyviä asiakirjoja. 8 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS Näytteenottokohdat on valittu satunnaisotannan periaatteella tutkimussuunnitelmaa soveltaen. Näytteet ja näytteenottokohdat edustavat tutkittuja rakenneosia siten, että mahdollisista ongelmista ja niiden aiheuttajista sekä merkityksestä saataisiin tutkimuksen laajuuteen suhteutettuna riittävän hyvä käsitys. Koska vauriotutkimus on aina pistokoeluonteinen, saattaa rakenteissa olla piileviä vaurioita, joita ei tämän tutkimuksen laajuuden puitteissa ole voitu havaita. Vaurioitumisen aste ja laajuus saattavat poiketa tutkimushetkellä todetusta tasosta, mikäli mahdollisesti tarvittavien korjausten toteutuksen ajankohta ajoittuu kovin kauaksi tutkimushetkestä. Korjaussuunnittelussa sekä korjaustyöhön liittyvissä asiakirjoissa tulee varautua vaurioasteen sekä vaurioitumisen laajuuden poikkeamiin. Tutkimustulokset antavat yleensä luotettavan kuvan ainoastaan tutkituista näytteistä sekä niistä rakenneosista, joita niiden katsotaan edustavan. Kokemusperäisten silmämääräisten havaintojen, laboratoriotutkimusten ja betonille ominaisten käyttäytymismallien perusteella tehtävissä olevat johtopäätökset ovat siinä määrin johdonmukaisia, että tutkittujen rakenteiden kunnon määrittely voidaan katsoa suoritetun riittävän luotettavasti. Tutkimusnäytteiden ja -menetelmien määriä voidaan pitää tutkittujen rakenneosien laajuuteen nähden kohtalaisen riittävinä. 9 KÄYTETYT TUTKIMUSMENETELMÄT Betonin vetolujuuden määrittäminen suoritettiin virallisesti kalibroidulla 20 kn Seidner HZP 20 DI laitteella standardin SFS 5445 ohjeiden mukaisesti. Julkaisun By 42 Betonijulkisivujen kuntotutkimusohje mukaan betonin vetolujuuden ollessa 0,5 1,0 MPa saattaa betonissa olla jonkin asteista pakkasrapautumaa (tai muuta lujuuden heikkenemistä aiheuttavaa vauriokehitystä), mutta yli 1,0 MPa tulokset eivät yleensä indikoi rapautumisesta. Vetolujuusarvot ilmoittavat lähinnä betonin materiaalin vetolujuuden, mutta voivat indikoida myös mahdollisesta pakkasrapautumisesta tai muusta vauriokehityksestä tai että rapautumista ei ole sillä syvyysvälillä, josta vetonäyte on erotettu. Normaalin hyvän betonin vetolujuus alemmissakin lujuusluokissa on yleensä vähintään välillä 2,0 3,0 MPa. Vetokokeessa murtopinnan tarkastelu kertoo betonin laadusta. Kivirakeiden jääminen vetokokeessa ehjiksi murtopinnassa indikoi sementtipastan puutteellisesta tartunnasta kiviin. Kivien pinnalle on valussa saattanut erottua vettä tartuntaa heikentämään tai jopa estämään täysin. Tällöin vetolujuus jää usein miten matalaksi. Kivirakeiden mennessä vetotestissä halki, indikoi se hyvästä tartunnasta pastan ja kiven välillä. Vetolujuus on tällöin yleensä korkea. Terästen suojabetonipaksuuksien mittaus suoritettiin tallentavalla Profometer 5+ peitekerrosmittarilla kaikista tutkittavista rakenteista.

3 Tutkimusselostus 3 (5) Jari Harju Mikroskooppinen pinta/ohuthietutkimus: betonin materiaalin yleistarkastelu mahdollisten halkeamien ja muiden vaurioiden syntymisajankohdan ja syyn selvittämiseksi sekä betonin laadun arvioimiseksi. Betonin kloridipitoisuudet määritettiin soveltaen standardia SFS Betonirakenteiden suojaus- ja korjausaineet ja niiden yhdistelmät. Testausmenetelmät. Kovettuneen betonin kloridipitoisuuden määrittäminen. Rakenneterästen kloridikorroosion riskiä arvioitiin julkaisussa Concrete Society Technical report no 26, Repair of concrete damages by reinforcement corrosion annettujen raja-arvojen perusteella seuraavasti: Korroosioriski on merkityksetön, kun kloridipitoisuus on alle 0,02 % betonin painosta Korroosioriski on matala, kun kloridipitoisuus on enintään 0,05 % betonin painosta Korroosioriski on keskitasoa, kun kloridipitoisuus on 0,05 0,15 % betonin painosta Korroosioriski on korkea, kun kloridipitoisuus on yli 0,15 % betonin painosta Korroosioriski on aina korkea pienilläkin kloridipitoisuuksilla, jos teräkset sijaitsevat karbonatisoituneessa betonissa. 10 TULOSTEN TARKASTELU 10.1 Yleistä Kohteesta porattiin tutkimusnäytteet Contesta Oy:n toimesta. Raportissa esitetään näytteiden ohuthie/pintahietulokset, kloriditulokset ja vetolujuustulokset. Tässä kohdassa suoritetaan tutkimustulosten tarkastelua pääpiirteisesti ja yhteenvedon luonteisesti aluekohdittain Hyppyallas (ulkoallas) Altaan lattian ja seinien raudoitteet vaikutusalueella. eivät sijaitse karbonatisoituneen betonin Vetolujuustulokset ovat yleisesti seinien osalta kohtalaista lujuustasoa, paitsi altaan pohjan vetolujuudet, joiden vaihteluväli on 0,6-07 MPa. Altaan seinien vetolujuuksien vaihteluväli on 2,2-2,5 MPa, eli kohtuullisen hyvää lujuustasoa. Ohuthietutkimusten perusteella altaan pohjassa on havaintoja aggressiivisesta alkalisilikareaktiosta. Näytteenoton yhteydessä havaittiin toisessa porauskohdassa (UAL2) rakennekerrosten välissä noin 170 mm:n syvyydellä yläpinnasta mitattuna suuri määrä vettä. Hajuhavainnon perusteella vedessä oli mukana klooria, joten ainakin varmuudella osa vedestä altaan pohjanrakenteessa on peräisin altaasta ja osa vedestä voi olla myös maaperästä esim. pohjavettä. Tämä tulee huomioida korjaussuunnittelussa. Irtovesihavaintoa tukee myös ohuthieanalyysi, jossa on mainittu betonin altistuneen voimakkaasta/jatkuvasta kosteusrasituksesta. Altaan pohjan betonin huokoset ovat täyttyneet, joten betonin pakkasenkestävyys on todennäköisesti heikentynyt.

4 Tutkimusselostus 4 (5) Jari Harju Näytteenoton aikana havaittiin toistuvasti altaan pohjan keraamisten laattojen kopoääniä. Altaan seinien ohuthienäytteissä havaittiin myös betonin altistuneen voimakkaalle ja jatkuvalle kosteusrasitukselle. Altaan seinien betonin huokoset ovat täyttyneet, joten pakkasenkestävyys on todennäköisesti heikentynyt. Altaan seinässä esiintyy myös hyvin heikkoja viitteitä mahdollisesti alkavasta alkalisilikareaktiosta sekä lisäksi mahdollisesti alkavaa pakkasrapautumaa. Molemmat vauriotyypit myös mahdollisesti lisäävät toistensa vaikutusta Kahluuallas (matala ulkoallas) Altaan pohjan raudoitteet eivät sijaitse karbonatisoituneen betonin vaikutusalueella. Vetolujuustulos 2,3 MPa on kohtalaista lujuustasoa Näytteenoton yhteydessä havaittiin useissa kohdissa altaan pohjan pinnoite vaurioita. Ohuthietutkimusten perusteella altaan pohjassa on heikkoja havaintoja alkavasta alkalisilikareaktiosta sekä myös pakkasvaurioitumisesta. Molemmat vauriotyypit myös mahdollisesti lisäävät toistensa vaikutusta. Altaan pohjan ohuthienäytteissä havaittiin myös betonin altistuneen voimakkaalle ja jatkuvalle kosteusrasitukselle. Altaan pohjan betonin huokoset ovat täyttyneet, joten pakkasenkestävyys on todennäköisesti heikentynyt Hyppytorni (sijaitsee ulkona) Hyppytornin pilari ja laatan raudoitteet eivät sijaitse karbonatisoituneen betonin vaikutusalueella. Hyppytornin pilarin kloridinäytteissä ei esiintynyt kohonneita kloridin arvoja. Vetolujuustuloksien vaihteluväli oli 1,8-2,0 MPa, kyseiset arvot ovat kohtalaista lujuustasoa. Näytteenoton yhteydessä havaittiin pilarissa (hyvin vähäisesti) ja hyppytasossa (lähinnä yläpinnassa) arviolta lieviä pakkasvauriotumisen merkkejä. Paikoitellen pilareissa sekä hyppytason yläpinnassa on tullut esiin hieman pieniä kiviä. Pintahietutkimusten perusteella hyppytornin näytteissä ei havaittu merkittäviä vaurioita. 11 JOHTOPÄÄTÖKSET JA TOIMENPIDE-EHDOTUKSET 11.1 Hyppyallas (ulkoallas) Kuntotutkimuksen perusteella hyppyaltaan rakenteiden (pohja sekä seinät) osittainenkin säilyttäminen on jonkinasteinen riski. Etenkin ulkoaltaan pohjalaatassa esiintyy viitteitä agressiivisesta alkalisilikareaktiosta ja ulkoaltaan seinässäkin heikkoja viitteitä mahdollisesti alkavasta alkalisilikareaktiosta. Ensisijaisesti suositellaan vanhat rakenteet purettavaksi. Osittainen rakenteiden mahdollinen säilyttäminen vaatisi korjaussuunnittelun tueksi merkittäviä lisätutkimuksia.

5 Tutkimusselostus 5 (5) Jari Harju Kahluuallas (matala ulkoallas) Kuntotutkimuksen perusteella on kahluualtaan rakenteiden osittainenkin säilyttäminen jonkinasteinen riski. Ensisijaisesti suositellaan vanhat rakenteet purettavaksi. Osittainen rakenteiden säilyttäminen vaatisi korjaussuunnittelun tueksi lisätutkimuksia Hyppytorni (sijaitsee ulkona) Kuntotutkimuksen tulosten perusteella on hyppytornin pilari ja -ulokelaatta korjattavissa. Suositellaan betonipintojen (kaikki pinnat) hiekkapuhaltaminen (ja mahdollisten yksittäisten ruostuneiden raudoitteiden puhdistus ja betonin pinnoittaminen kohteeseen soveltuvilla tuotteilla. LIITTEET 1. Tutkimustulokset,10 s. 2. Näytteenottokartat, 3 s. 3. Näytekuvat, 8 s. 4. Teräsmittaustulokset, 5 s. 5. Valokuvat, 10 s.

6 Tutkimusselostus 1 (10) Tutkimustulokset Liite 1 TUTKIMUSTULOKSET 1 YLEISKATSELMUS Hyppyaltaan tutkimusten aikana havaittiin paikoitellen kopoääniä laattojen päällä käveltäessä. Varsinainen kopokartoitus ei kuulunut tähän toimeksiantoon. Kahluualtaan lattiassa oli havaittavissa paikoitellen irronneita pinnoitekohtia. Hyppytornissa oli paikoitelle havaittavissa pakkasrapautumaa betonirakenteiden ulkopinnoissa, varsin hyppytason yläpinnassa. Kaikki uima-altaat oli tyhjennetty vedestä, eikä niitä pidetty kosteana kastelemalla. 2 NÄYTTEENOTTO JA TERÄSTEN BETONIPEITEMITTAUKSET Betonipeitemittauksia tehtiin kaikista tutkimuskohdista käyttäen tallentavaa Profometer 5 + peitekerrosmittaria. Mittaustulokset on esitetty liitteessä 4. 3 NÄYTTEET JA NIISTÄ TEHDYT TUTKIMUKSET Näytteenotto ja tutkimuskohdat valittiin satunnaisotannan perusteella. Uimahallin rakenteista irrotettiin timanttiporauksella seuraavat halkaisijaltaan 50 mm:ä tai 74 mm:ä olevat näytteet: HYPPYTORNI Laboratoriokokeita varten: Pilari - vetolujuus, Ø 74 mm, HT1 - pintahie, Ø 74 mm, HT 1 - kloridipitoisuus, Ø 50 mm HT 500, 750 ja 1000 mm Hyppytason laatta - vetolujuus, Ø 74 mm, HT 2 - pintahie, Ø 50 mm, HT 2 HYPPYALLAS Altaan seinä - ohuthie, Ø 74 mm, UAS 3 - vetolujuus, Ø 74 mm, UAS 1-4 Altaan lattia - ohuthie, Ø 74 mm, UAL vetolujuus, Ø 74 mm, UAL 1-2 KAHLUUALLAS Altaan lattia - ohuthie ja vetolujuus, Ø 74 mm, KA 1-2

7 Tutkimusselostus 2 (10) Tutkimustulokset Liite 1 Tutkimuskohtien sijainnit on esitetty näytteenottokartassa, liite 2. 4 VETOLUJUUS Betonin vetolujuutta testattiin kohteesta poratuilla poralieriöillä. Vetokoe suoritettiin standardin SFS-5445 mukaisesti. Koestettaessa kappaleita merkittiin lisäksi ylös murtumistapa: kiviaines rikki/ehjät, sekä mahdollisesti muita havaintoja, jotka ovat saattaneet vaikuttaa murtoon, kuten suuret kivet. Tarkemmat näytteenottokohdat on merkitty näytteenottokarttaan liitteeseen 2. Näytteistä saatiin vetolujuuskokeissa seuraavia tuloksia. Taulukko 1. Hyppy- ja kahluualtaiden sekä hyppytornin vetolujuuskokeet Näytteen tunnus Vetolujuus [MPa] Katkeamiskohta; huomautuksia KA 1 0, mm YP, kivet ehjiä, pohjabetonin ja pintabetonin valusaumakohta KA 1 uusinta 2, mm YP, kivet rikki UAS 1 2, mm UP:sta, kivet osittain rikki UAS 2 UAS 3 2, mm SP:sta, kivet osittain rikki 2, mm SP:sta, kivet osittain rikki, teräs murtokohdassa UAS 4 2, mm SP:sta, kivet osittain rikki UAL 1 YP 2, mm YP:sta, kivet osittain rikki UAL 1 AP 0, mm AP:sta, valusauma UAL 1 AP, uusinta 2, mm AP:sta, kivet osittain rikki UAL 2 0, mm YP:sta, kivet osittain rikki UAL2 uusinta 1, mm YP:sta, kivet osittain rikki (ASR?) HT 1 1, mm UP:sta, kivet osittain rikki HT 2 2, mm YP:sta, kivet osittain rikki, teräs murtokohdassa.

8 Tutkimusselostus 3 (10) Tutkimustulokset Liite 1 5 KLORIDIPITOISUUDET JA TERÄSTEN SUOJABETONIMITTAUKSET Betonin kloridipitoisuus määritettiin jauhenäytteistä Sherwood MK II Analyzer 926 laitteella standardin SFS-EN Products and systems for the protection and repair of concrete structures. Test methods. Determination of chloride content in hardened concrete mukaisesti. Näytteenotokohdat on merkitty näytteenottokarttaan liitteessä 2. Näytteen tunnus/näytteenottokorkeus ja syvyysväli Kloridipitoisuus betonin painosta % Teräskorroosioriski Cl 500 mm Hyppytorni, pilari etuseinämä Cl 750 mm Hyppytorni, pilari etuseinämä C 1000 mm Hyppytorni, pilari etuseinämä 0-10 mm 0,01 merkityksetön mm - merkityksetön 0-10 mm 0,03 merkityksetön, mm 0,02 merkityksetön, 0-10 mm 0,03 merkityksetön, mm 0,02 merkityksetön, Näytteenoton yhteydessä mitattiin tutkimuskohtien rakenteiden terästen suojabetonikerrosten paksuuksia tallentavalla Profometer 5 + peitekerros-mittarilla yhteensä 890 kpl seuraavasti: R0 Hyppytorni, pilarit, 2 kpl (pysty/vaakateräkset) R1 Hyppytorni, laatta yläpinta (pysty/vaakateräkset) R2 Hyppytorni, laatta alapinta (pysty/vaakateräkset) R3 Hyppyallas, koko altaan lattia (suora osa) (pysty/vaakateräkset) R4 Hyppyallas, koko altaan lattia (reunakorotusosa) (pysty/vaakateräkset) R5 Hyppyallas, koko altaan seinä (alaosa) (pysty/vaakateräkset) R6 Hyppyallas, koko altaan seinä (yläosa) (pysty/vaakateräkset) R7 Kahluuallas, koko altaan laatta (kehäteräkset) Teräsmittauskohteet on esitetty liitteen 4 kartassa ja tulokset myös liitteessä 4 sekä numeerisesti, että graafisena esityksenä. 6 OHUTHIETUTKIMUKSET Tutkituista rakenteista poratuista näytteistä valmistettiin kooltaan noin 35 x 55 mm 2 ja paksuudeltaan noin 25 mm kokoisia ohuthieitä petrografista yleistarkastelua varten. Näytteenkäsittely ja tutkimusmenetelmät Näytteistä valmistettiin kooltaan noin 55 x 35 mm 2 ja paksuudeltaan noin 25 mm kokoiset ohuthieet kohtisuoraan tutkittavaa pintaa vasten. Ohuthieitä tarkasteltiin stereo- ja polarisaatiomikroskoopeilla ja poranäytteitä tarkasteltiin stereomikroskoopilla. Suurimmat runkoaines- ja tiivistyshuokoskoot on ilmoitettu

9 Tutkimusselostus 4 (10) Tutkimustulokset Liite 1 poranäytteet huomioiden. Säröt ovat leveydeltään 0,01 mm, mikrohalkeamat > 0,01-0,1 mm ja halkeamat > 0,1 mm. Yleistä Runkoaines Sideaine Huokoisuus Halkeilu Yleistä Näyte OH10, ulkoaltaan pohjan yläpinta Betonin yläpintaa peittää uritettu, 0,4 2,0 mm paksuinen ja kohtalaisen runsaasti suojahuokoisuutta sisältävä laastikerros, jonka sideaine on hyvin tummaa, tiivistä ja vaikuttaa sisältävän lentotuhkaa seosaineena. Tartuntapinta betoniin on terävä ja pääosin tiivis, mutta sisältää paikoitellen alkalisilikageeliltä vaikuttavaa kiteytymää. Betonin yläpinta on aaltoilevasti epätasainen ja karbonatisoitunut keskimäärin 3,2 mm ja enintään 4,1 mm syvyydelle. Karkea runkoaines ( 2,0 11,0 mm) on pääosin pyöreäsärmäistä kulmikasta, ehjää ja rapautumatonta graniittia, liusketta ja amfiboliittia. Pienemmät lajitteet ( 0,064 2,0 mm) ovat muodoltaan kulmikkaita ja pääosin kvartsia, maasälpiä, kiillettä ja amfibolia. Tartunnat sideaineeseen ovat pääosin hyvät ja tiiviit. Sideaineena on portland-/portlandseossementti, jonka hydrataatioaste vaikuttaa korkealta. Sideaineessa on nähtävissä erittäin vähän hydratoitumattomia sementtipartikkeleita ja lisäksi on havaittavissa kalkkikiveä seosaineena/fillerinä. Sideaineen portlandiitti vaikuttaa olevan liuennutta ja paikoin uudelleenkiteytynyttä läpi koko näytesyvyyden. Betonissa esiintyy kohtalaisen runsaasti ilmahuokosia. Suurin osa huokosista täyttää suojahuokosen määritelmän ( 0,02 0,8 mm), tiivistyshuokosia ( 0,8 2,3 mm) näyttää esiintyvän kohtalaisen vähän suhteessa suojahuokosiin. Huokoset ovat muodoltaan pääosin pyöreitä/pyöreähköjä ja tasaisesti jakautuneita. Huokosten reunoille on kiteytynyt yleisesti ettringiittiä ja/tai portlandiittia ja osa huokosista on täyttynyt kokonaan. Yläpinnalta alle 3,0 mm syvyydelle ulottuvalla vyöhykkeellä esiintyy viitteitä vähäisestä alkalisilikageelistä huokosten reunoille kiteytyneenä. Yläpinnalta kulkeutuu alle 4,0 mm syvyydelle ulottuen kohtisuoraan pintaa vasten säröjä mikrohalkeamia (leveys < 0,02 mm), jotka ovat paikoitellen runkoainesta leikkaavia ja mahdollisesti liittyvät yläpinnan tuntumassa esiintyvään alkalisilikaesiintymään. Lisäksi betonissa on nähtävissä vähän epäjatkuvaa, pääosin kuivumiskutistumisperäiseltä vaikuttavaa säröilyä (leveys < 0,01 mm). Pakkasrapautumiseen viittaavaa halkeilua ei ole havaittavissa. Näyte OH20, ulkoaltaan pohjan yläpinnasta n. 75 mm syvyydellä Ohuthienäytteen yläpinta on karbonatisoitumaton sahattu pinta n. 75 mm syvyydellä lattian pohjan yläpinnasta. Näyte koostuu edellisen näytteen betonista, jonka alla on n. 33 mm syvyydellä ohuthieen yläpinnasta alkaen useita laastikerroksia. Ensimmäinen laastikerros on keskimäärin 6,0 mm paksuinen sisältäen työsaumoja ja sen alla on yhtenäiseltä vaikuttavaa laastia ohuthienäytteen alapintaan asti (n. 15 mm). Betoni: Kuten edellinen, näytteen OH10 betonin kuvaus. Betonin tartuntapinta alla olevaan laastiin on pääosin kohtalaisen vaihettuva ja paikoin avoin.

10 Tutkimusselostus 5 (10) Tutkimustulokset Liite 1 Yleistä Runkoaines Sideaine Huokoisuus Halkeilu Yleistä Runkoaines Sideaine Huokoisuus Laasti 1: Yhteensä n. 6 mm paksuinen laastiyksikkö vaikuttaa koostuvan useasta osakerroksesta. Laastikokonaisuus on paikoin karbonatisoitunut lähes kauttaaltaan. Laastin tartuntapinta alempaan, yhtenäiseltä vaikuttavaan laastiin on pääosin terävä ja paikoin avoin. Runkoaines ( < 1,0 mm) on pääosin pyöreäsärmäistä kulmikasta, ehjää ja rapautumatonta kvartsia ja maasälpiä. Tartunnat sideaineeseen ovat pääosin hyvät ja tiiviit. Sideaineena on portland-/portlandseossementti, jonka hydrataatioaste vaikuttaa korkealta. Sideaineessa on nähtävissä vähän hydratoitumattomia sementtipartikkeleita ja lisäksi on havaittavissa lentotuhkaa seosaineena. Sideaineen portlandiitti vaikuttaa olevan liuennutta läpi koko näytesyvyyden. Betonissa esiintyy kohtalaisen runsaasti ilmahuokosia. Suurin osa huokosista täyttää suojahuokosen määritelmän ( 0,02 0,8 mm), tiivistyshuokosia ( 0,8 0,9 mm) näyttää esiintyvän kohtalaisen vähän suhteessa suojahuokosiin. Huokoset ovat muodoltaan pääosin pyöreitä/pyöreähköjä ja tasaisesti jakautuneita. Huokosten reunoille on kiteytynyt yleisesti ettringiittiä ja/tai portlandiittia ja osa huokosista on täyttynyt kokonaan. Huokosten reunoilla esiintyy yleisesti myös alkalisilikageeliä, josta osa vaikuttaa olevan sekundäärisesti karbonatisoitunutta. Laastiyksikön yläpinnalta kulkeutuu runsaasti alle 0,2 mm syvyydelle ulottuen kohtisuoraan pintaa vasten säröjä mikrohalkeamia (leveys < 0,02 mm). Lisäksi laastissa on nähtävissä paikoitellen runsaasti verkkomaista säröilyä mikrohalkeilua (leveys < 0,02 mm), mahdollisesti alkalisilikareaktion tuottamaan tilavuudenmuutokseen liittyen. Pakkasrapautumiseen viittaavaa halkeilua ei ole havaittavissa. Laastikerroksen yläpinnasta kulkeutuu kohtisuoraan pintaa vasten oleva halkeama (leveys < 0,2 mm), kääntyen välillä pinnansuuntaiseksi ja edelleen alemmassa laastikerroksessa kohtisuoraan pintaa vasten kulkeutuvaksi, jonka reunoilla esiintyy runsaasti alkalisilikageeliä. Laasti 2: Laastin yläpinta on karbonatisoitunut keskimäärin alle 1,0 mm syvyydelle ja edellisestä laastikerroksesta jatkuvan halkeaman kohdalla alle 4,0 mm syvyydelle. Runkoaines ( < 2,0 mm) on pääosin pyöreäsärmäistä kulmikasta, ehjää ja rapautumatonta kvartsia, maasälpiä, hiekkakiveä ja graniittia. Tartunnat sideaineeseen ovat pääosin hyvät ja tiiviit. Sideaineena on portland-/portlandseossementti, jonka hydrataatioaste vaikuttaa korkealta. Sideaineessa on nähtävissä vähän hydratoitumattomia sementtipartikkeleita, seosaineita ei ole havaittavissa. Sideaineen portlandiitti vaikuttaa olevan liuennutta läpi koko näytesyvyyden. Lisäksi sideaine vaikuttaa olevan monin paikoin kemiallisesti muuttunutta lasimaiseksi massaksi, jossa on erotettavissa runsaasti verkkomaista säröilyä ja alkalisilikageeliä. Lasimainen sideaine on myös osittain karbonatisoitunut. Betonissa esiintyy kohtalaisen vähän avoimia ilmahuokosia. Osa huokosista täyttää suojahuokosen määritelmän ( 0,02 0,8 mm), mutta tiivistyshuokosia ( 0,8 3,8 mm) näyttää esiintyvän kohtalaisen runsaasti suhteessa suojahuokosiin. Huokoset ovat muodoltaan pääosin pyöreitä/pyöreähköjä ja tasaisesti jakautuneita. Huokosten

11 Tutkimusselostus 6 (10) Tutkimustulokset Liite 1 Halkeilu reunoille on kiteytynyt yleisesti ettringiittiä ja/tai portlandiittia ja suuri osa huokosista on täyttynyt kokonaan. Huokosten reunoilla esiintyy yleisesti myös alkalisilikageeliä, ja osa huokoisuudesta on täyttynyt kokonaan alkalisilikageelillä (kuva 1). Laastin yläpinnalta kulkeutuu edellisestä laastikerroksesta jatkuva halkeama läpi koko näytesyvyyden (n. 15 mm). Lisäksi laastissa on nähtävissä runsaasti pääosin pinnansuuntaista halkeilua (leveys < 0,12 mm), joka on monin paikoin ettringiitillä ja paikoitellen alkalisilikageelillä täyttynyttä. Kuva 1. Näytteen OH20 alemmassa laastissa esiintyvää alkalisilikageeliä, merkitty punaisella ympyrällä. Kuvassa on erotettavissa myös lasimaiseksi muuttunutta sideainetta (S). Kuva on otettu polarisaatiomikroskoopilla tasopolaroidussa valossa. Halkeilu ja huokoisuus näkyvät keltaisena, runkoaines pääosin valkoisena ja portlandiitista liuennut sideaine hyvin tummana, massamaisena (vasen reuna). Yleistä Runkoaines Sideaine Näyte OH30, ulkoaltaan pohjan yläpinnasta n. 250 mm syvyydellä Ohuthienäytteen yläpinta on karbonatisoitumaton sahattu pinta n. 250 mm syvyydellä lattian pohjan yläpinnasta. Näyte koostuu edellä kuvattujen näytteiden OH10 ja OH20 alla olevasta pohjabetonista. Näytteen alapinta edustaa poranäytteen katkaistua alapintaa, joka on karbonatisoitunut keskimäärin alle 1,0 mm syvyydelle. Karkea runkoaines ( 2,0 31,0 mm) on pääosin pyöristynyttä, ehjää ja rapautumatonta graniittia, liusketta ja gneissiä. Pienemmät lajitteet ( 0,064 2,0 mm) ovat muodoltaan kulmikkaita ja pääosin kvartsia, maasälpiä, kiillettä ja amfibolia. Tartunnat sideaineeseen ovat pääosin hyvät ja tiiviit, mutta sisältävät runsaasti portlandiittia ja paikoin ettringiittiä tartuntapinnoille kiteytyneenä. Sideaineena on portland-/portlandseossementti, jonka hydrataatioaste vaikuttaa korkealta. Sideaineessa on nähtävissä vähän hydratoitumattomia sementtipartikkeleita ja lisäksi on havaittavissa mahdollisesti vähän masuunikuonaa seosaineena. Sideaineen

12 Tutkimusselostus 7 (10) Tutkimustulokset Liite 1 Huokoisuus portlandiitti vaikuttaa olevan liuennutta ja uudelleenkiteytynyttä läpi koko näytesyvyyden. Betonissa esiintyy satunnaisesti avointa huokoisuutta. Suurin osa huokosista täyttää suojahuokosen määritelmän ( 0,02 0,8 mm), tiivistyshuokosia ( > 0,8 mm) ei näytä esiintyvän. Huokoset ovat täyttyneet pääosin ettringiitillä läpi koko näytteen. Halkeilu Näytteessä esiintyy useita pääosin pinnansuuntaisia ja runkoainesta leikkaavia säröjä mikrohalkeamia (leveys < 0,02 mm), joissa esiintyy satunnaisesti viitettä mahdollisesta alkalisilikageelistä. Lisäksi betonissa on nähtävissä vähän epäjatkuvaa, pääosin kuivumiskutistumisperäiseltä vaikuttavaa säröilyä (leveys < 0,01 mm). Yleistä Runkoaines Sideaine Huokoisuus Näyte OH40, ulkoaltaan pohjan yläpinnasta n. 85 mm syvyydellä Ohuthienäytteen yläpinta on karbonatisoitumaton sahattu pinta n. 85 mm syvyydellä lattian pohjan yläpinnasta koostuen betonista. Näytteen alapinta edustaa poranäytteen katkaistua alapintaa, joka on karbonatisoitunut alle 1,5 mm syvyydelle. Karkea runkoaines ( 2,0 32,0 mm) on pääosin pyöristynyttä, ehjää ja rapautumatonta graniittia, liusketta ja gneissiä. Pienemmät lajitteet ( 0,064 2,0 mm) ovat muodoltaan kulmikkaita ja pääosin kvartsia, maasälpiä, kiillettä ja amfibolia. Tartunnat sideaineeseen ovat monin paikoin osittain avoimia sisältäen myös runsaasti portlandiittia ja paikoin ettringiittiä tartuntapinnoille kiteytyneenä. Sideaineena on portland-/portlandseossementti, jonka hydrataatioaste vaikuttaa korkealta. Sideaineessa on nähtävissä vähän hydratoitumattomia sementtipartikkeleita ja lisäksi on havaittavissa mahdollisesti vähän masuunikuonaa seosaineena. Sideaineen portlandiitti vaikuttaa olevan liuennutta ja uudelleenkiteytynyttä läpi koko näytesyvyyden. Lisäksi sideaine on monin paikoin muuttunut lasimaiseksi. Betonissa esiintyy satunnaisesti avointa huokoisuutta. Suurin osa huokosista täyttää suojahuokosen määritelmän ( 0,02 0,8 mm), tiivistyshuokosia ( 0,8 2,0 mm) esiintyy kohtalaisen vähän. Huokoset ovat täyttyneet pääosin ettringiitillä läpi koko näytteen. Halkeilu Näytteessä esiintyy useita pääosin pinnansuuntaisia ja runkoainesta leikkaavia säröjä mikrohalkeamia (leveys < 0,02 mm), joissa esiintyy hyvin satunnaisesti heikkoa viitettä mahdollisesta alkalisilikageelistä. Lisäksi betonissa on nähtävissä vähän epäjatkuvaa, mahdollisesti kuivumiskutistumisperäiseltä vaikuttavaa, säröilyä (leveys < 0,01 mm). Yleistä Runkoaines OH50, kahluualtaan pohjan yläpinta Betonin yläpintaa peittää keskimäärin 0,5 mm paksuinen pinnoite, mahdollisesti eristekerros. Pinnoitteen tartunta betoniin on paikoin avoin ja pinnoitteessa on nähtävissä useita kohtisuoraan pintaa vasten olevia säröjä. Betonin yläpinta on aaltoilevasti epätasainen ja karbonatisoitunut heikosti keskimäärin alle 1,0 mm ja halkeaman reunoja myötäillen enintään 12,0 mm syvyydelle, pääosin alle 1,0 mm leveänä vyöhykkeenä. Betoni vaikuttaa mahdollisesti koostuvan kahdesta eri massasta, joiden välinen ero liittyy pääosin tiivistyshuokoisuuden määrään (alemmassa yksikössä runsaammin) ja runkoaineksen kokoon (ylempi raekooltaan keskimäärin pienempää). Karkea runkoaines ( 2,0 13,0 mm) on pääosin pyöreäsärmäistä pyöristynyttä, ehjää ja rapautumatonta graniittia, liusketta ja amfiboliittia. Pienemmät lajitteet (

13 Tutkimusselostus 8 (10) Tutkimustulokset Liite 1 Sideaine Huokoisuus Halkeilu Yleistä Runkoaines Sideaine Huokoisuus 0,064 2,0 mm) ovat muodoltaan kulmikkaita ja pääosin kvartsia, maasälpiä, kiillettä ja amfibolia. Tartunnat sideaineeseen ovat pääosin hyvät ja tiiviit, mutta sisältävät runsaasti ettringiittiä ja paikoin portlandiittia tartuntapinnoille kiteytyneenä. Sideaineena on portland-/portlandseossementti, jonka hydrataatioaste vaikuttaa korkealta. Sideaineessa on nähtävissä vähän hydratoitumattomia sementtipartikkeleita. Sideaineen portlandiitti vaikuttaa olevan liuennutta ja paikoin uudelleenkiteytynyttä läpi koko näytesyvyyden. Lisäksi sideaine on paikoitellen muuttunut lasimaiseksi. Betonissa esiintyy kohtalaisen vähän avoimia ilmahuokosia. Osa huokosista täyttää suojahuokosen määritelmän ( 0,02 0,8 mm), mutta tiivistyshuokosia ( 0,8 5,1 mm) näyttää esiintyvän kohtalaisen runsaasti suhteessa suojahuokosiin. Huokoset ovat muodoltaan pääosin pyöreitä/pyöreähköjä, mutta tiivistyshuokosten osalta paikoin onkalomaisia. Huokosten reunoille on kiteytynyt yleisesti runsaasti ettringiittiä ja/tai portlandiittia ja suuri osa huokosista on täyttynyt kokonaan. Yläpinnalta kulkeutuu alle 25,0 mm syvyydelle ulottuen ja paikoitellen runkoainesta leikaten kohtisuoraan pintaa vasten mikrohalkeama (leveys < 0,1 mm), joka haarautuu n. 10 mm syvyydellä. Lisäksi betonissa on nähtävissä monin paikoin epäjatkuvaa säröilyä mikrohalkeilua (leveys < 0,03mm), joka on paikoitellen ettringiitillä ja/tai karbonaatilla täyttynyttä ja satunnaisesti pinnansuuntaista mahdollisesti alkavaan pakkasrapautumiseen viitaten. OH60, ulkoaltaan seinän sisäpinta Betonin yläpintaa peittää uritettu, enintään 3,5 mm paksuinen ja kohtalaisen runsaasti suojahuokoisuutta sisältävä laastikerros, jonka sideaine on hyvin tummaa ja tiivistä. Laastin alla on toinen, enintään 3,0 mm paksuinen, laastikerros, jonka sideaine on vaaleaa. Molemmat laastit vaikuttavat sisältävän seosaineena pääosin onttoja, lentotuhkamaisia partikkeleita, joista kuitenkin näyttää puuttuvan lentotuhkalle tyypilliset kiinteät partikkelit. Molemmissa laasteissa esiintyy runsaasti suojahuokoisuutta. Varsinaisia tiivistyshuokosia ( > 0,8 mm) ei näytä esiintyvän, mutta onkalomaista huokoisuutta on havaittavissa vähän. Tartuntapinnat sekä laastien että betonin väillä ovat pääosin terävät ja tiiviit. Laastit vaikuttavat olevan läpikarbonatisoituneita ja betonin yläpinta on karbonatisoitunut keskimäärin 3,1 mm ja enintään 6,0 mm syvyydelle. Karkea runkoaines ( 2,0 11,0 mm) on pääosin pyöreäsärmäistä pyöristynyttä, ehjää ja rapautumatonta graniittia, liusketta ja amfiboliittia. Pienemmät lajitteet ( 0,064 2,0 mm) ovat muodoltaan kulmikkaita ja pääosin kvartsia, maasälpiä, kiillettä ja amfibolia. Tartunnat sideaineeseen ovat pääosin hyvät ja tiiviit, mutta sisältävät paikoin runsaasti ettringiittiä ja portlandiittia tartuntapinnoille kiteytyneenä. Lisäksi on havaittavissa hyvin heikkoja viitteitä mahdollisesta alkalisilikareaktion alkamisesta runkoainesten reunoilla. Sideaineena on portland-/portlandseossementti, jonka hydrataatioaste vaikuttaa kohtalaisen korkealta. Sideaineessa on nähtävissä kohtalaisen vähän hydratoitumattomia sementtipartikkeleita. Sideaineen portlandiitti vaikuttaa olevan monin paikoin liuennutta ja paikoin uudelleenkiteytynyttä läpi koko näytesyvyyden. Betonissa esiintyy satunnaisesti avoimia ilmahuokosia. Suurin osa huokosista täyttää suojahuokosen määritelmän ( 0,02 0,8 mm), tiivistyshuokosia ( 0,8 5,0 mm)

14 Tutkimusselostus 9 (10) Tutkimustulokset Liite 1 Halkeilu näyttää esiintyvän kohtalaisen vähän suhteessa suojahuokosiin. Huokoset ovat muodoltaan pääosin pyöreitä/pyöreähköjä. Huokosten reunoille on kiteytynyt yleisesti ettringiittiä ja/tai portlandiittia ja suuri osa huokosista on täyttynyt kokonaan. Yläpinnalta kulkeutuu alle 0,5 mm syvyydelle ulottuen kohtisuoraan pintaa vasten useita säröjä (leveys < 0,01 mm), todennäköisesti kuivumiskutistumiseen viitaten. Lisäksi betonissa on nähtävissä kohtalaisen runsaasti epäjatkuvaa säröilyä (leveys < 0,01 mm), josta merkittävä osa on pinnansuuntaista mahdollisesti alkavaan pakkasrapautumiseen viitaten. TUTKIMUSTULOSTEN TARKASTELU Kaikkien tutkittujen näytteiden betonit eivät vaikuta olevan riittävästi avoimia suojahuokosia sisältäviä, joten niitä ei voida pitää pakkasenkestävinä kosteusrasitetuissa olosuhteissa. Kaikki näytteet vaikuttavat kärsineen voimakkaasta ja/tai jatkuvasta kosteusrasituksesta sekä mahdollisesti myös kemiallisesta rasituksesta, etenkin ulkoaltaan pohjan osalta. Huokoset ovat täyttyneet ettringiitillä ja portlandiitilla, ja sideaineen portlandiitti vaikuttaa olevan niin merkittävästi liuennutta (ja myös kemiallisesti muuttunutta), että betonin säilyvyys on todennäköisesti heikentynyt. Ulkoaltaan pohjan näytteissä esiintyy viitteitä aggressiivisesta alkalisilikareaktiosta. Näytteissä OH50 ja OH60 (kahluualtaan pohja ja ulkoaltaan seinä) esiintyy viitteitä mahdollisesta alkavasta pakkasrapautumisesta, mutta selkeästä, runkoainesta aggressiivisesti leikkaavasta pakkasrapautumisesta ei ole nähtävissä viitteitä. Lisäksi kahluualtaan pohjassa ja ulkoaltaan seinässä esiintyy hyvin heikkoja viitteitä mahdollisesti alkavasta alkalisilikareaktiosta. Molemmat edellä mainitut vauriotyypit saattavat esiintyä rinnakkain/päällekkäin, jolloin niitä saattaa olla mahdotonta suoranaisesti erottaa toisistaan. Molemmat vauriotyypit myös mahdollisesti lisäävät toistensa vaikutusta. 7 PINTAHIETUTKIMUKSET Yleistä Runkoaines Sideaine Näytteenkäsittely ja tutkimusmenetelmät Poranäytteet sahattiin halki pituussuunnassa ja toisen puolikkaan sahattu pinta kiillotettiin stereomikroskooppista tarkastelua varten. Näyte PH1, hyppytornin hyppytason yläpinta Betonin yläpinta on hieman epätasainen sisältäen runsaasti runkoainesta paljaana. Yläpinta on mahdollisesti ollut alun perin pesubetonin tyyppistä, mutta on mahdollista, että siitä on rapautunut sideainetta hieman pois. Yläpinta vaikuttaa olevan muutoin ehjä ja särötön. Sideaine on karbonatisoitunut yläpinnalta keskimäärin alle 2,0 mm syvyydelle ja paikoitellen enintään n. 7,0 mm syvyydelle. Karkea runkoaines ( 2,0 12,0 mm) on pääosin pyöreäsärmäistä kulmikasta, ehjää ja rapautumatonta graniittia, liusketta ja amfiboliittia. Pienemmät lajitteet ( 0,064 2,0 mm) ovat muodoltaan kulmikkaita ja pääosin kvartsia, maasälpiä, kiillettä ja amfibolia. Tartunnat sideaineeseen vaikuttavat olevan pääosin hyvät ja tiiviit. Sideaine on väriltään harmahtavaa ja vaikuttaa olevan tasaista läpi tutkitun näytteen.

15 Tutkimusselostus 10 (10) Tutkimustulokset Liite 1 Huokoisuus Halkeilu Yleistä Runkoaines Sideaine Huokoisuus Halkeilu Betonissa esiintyy kohtalaisesti ilmahuokosia. Suurin osa huokosista täyttää suojahuokosen määritelmän ( 0,02 0,8 mm), tiivistyshuokosia ( 0,8 6,0 mm) näyttää esiintyvän kohtalaisesti suhteessa suojahuokosiin. Huokoset ovat muodoltaan pääosin pyöreitä/pyöreähköjä ja tasaisesti jakautuneita. Huokosten reunoille on kiteytynyt vähäisesti ettringiittiä ja/tai portlandiittia, merkittävän runsaasti täyttyneitä huokosia ei näytä esiintyvän. Näytteessä esiintyy satunnaisesti viitteitä sekundäärisillä mineraaleilla (portlandiitti, ettringiitti ja/tai karbonaatti) täyttyneistä säröistä, mahdollisesti kuivumiskutistumiseen viitaten. Voimakkaaseen, runkoainesta aggressiivisesti leikkaavaan pakkasrapautumiseen viittaavaa halkeilua ei ole havaittavissa. Näyte PH2, hyppytornin pilarin ulkopinta Betonin ulkopinta on epätasainen muottipinta sisältäen vähän runkoainesta paljaana. Ulkopinnalla on erotettavissa runsaasti säröjä. Sideaine on karbonatisoitunut ulkopinnalta keskimäärin alle 14,0 mm syvyydelle ja paikoitellen enintään n. 19,0 mm syvyydelle. Karkea runkoaines ( 2,0 11,0 mm) on pääosin pyöreäsärmäistä kulmikasta, ehjää ja rapautumatonta graniittia, liusketta ja amfiboliittia. Pienemmät lajitteet ( 0,064 2,0 mm) ovat muodoltaan kulmikkaita ja pääosin kvartsia, maasälpiä, kiillettä ja amfibolia. Tartunnat sideaineeseen vaikuttavat olevan pääosin hyvät ja tiiviit, mutta yksittäisen runkoaineksen reunalla esiintyy viitteitä mahdollisesta alkavasta alkalisilikareaktiosta. Sideaine on väriltään harmahtavaa ja vaikuttaa olevan tasaista läpi tutkitun näytteen. Betonissa esiintyy kohtalaisesti ilmahuokosia. Suurin osa huokosista täyttää suojahuokosen määritelmän ( 0,02 0,8 mm), tiivistyshuokosia ( 0,8 5,5 mm) näyttää esiintyvän kohtalaisesti suhteessa suojahuokosiin. Huokoset ovat muodoltaan pääosin pyöreitä/pyöreähköjä ja tasaisesti jakautuneita. Huokosten reunoille on kiteytynyt vähäisesti ettringiittiä ja/tai portlandiittia, merkittävän runsaasti täyttyneitä huokosia ei näytä esiintyvän. Näytteessä esiintyy satunnaisesti viitteitä sekundäärisillä mineraaleilla (portlandiitti, ettringiitti ja/tai karbonaatti) täyttyneistä säröistä, mahdollisesti kuivumiskutistumiseen viitaten. Voimakkaaseen, runkoainesta aggressiivisesti leikkaavaan pakkasrapautumiseen viittaavaa halkeilua ei ole havaittavissa. YHTEENVETO PINTAHIETUTKIMUKSESTA Pintahiemenetelmällä voidaan todeta merkittävät vauriot betoneissa. Pieniä, alkavia vaurioita ei stereomikroskooppisella tutkimuksella voida luotettavasti varmentaa. Nyt tutkituissa hyppytorninäytteissä ei näytä esiintyvän merkittäviä vaurioita. Huokoisuutta vaikuttaa olevan riittävästi pakkasenkestävyyden kannalta kosteusrasitetuissa olosuhteissa. Merkittävästä kosteusrasituksesta ei vaikuta esiintyvän viitteitä. Tutkitun hyppytornin pilarin näytteessä esiintyy heikko viite mahdollisesta alkavasta alkalisilikareaktiosta yksittäisen runkoaineksen yhteydessä. Havainto voidaan tarvittaessa varmentaa ohuthietutkimuksella.

16 Tutkimusselostus 1 (3) Näytteenottopaikat Liite 2 Kuva 1. Näytteenottokartta, hyppyallas ja kahluuallas.

17 Tutkimusselostus 2 (3) Näytteenottopaikat Liite 2 HT 1 Kuva 2.Hyppytornin pilarin näytteenottokohdat HT 2 Kuva 3.Hyppytornin hyppytason näytteenottokohdat

18 Tutkimusselostus 3 (3) Näytteenottopaikat Liite mm korkeus 750 mm korkeus 500 mm korkeus Kuva 4.Hyppytornin pilarin kloridinäytteenottokohdat

19 Tutkimusselostus 1 (8) Näytekuvat Liite 3 Kuva 1.Poranäyte KA 2 Kuva 2. Poranäyte KA 2

20 Tutkimusselostus 2 (8) Näytekuvat Liite 3 Kuva 3. Poranäyte UAS 3 Kuva 4. Poranäyte UAS 2

21 Tutkimusselostus 3 (8) Näytekuvat Liite 3 Kuva 5. Poranäyte UAS 4 Kuva 6. Poranäyte UAS 1

22 Tutkimusselostus 4 (8) Näytekuvat Liite 3 Kuva 7. Poranäyte UAL1 Kuva 8. Poranäyte HT1

23 Tutkimusselostus 5 (8) Näytekuvat Liite 3 Kuva 9. Poranäyte HT 2 laatta (d=74 mm) Kuva 10.HT 2 laatta (d=50 mm)

24 Tutkimusselostus 6 (8) Näytekuvat Liite 3 Kuva 11.Hyppytorni HT 500 kloridinäyte, h=500mm Kuva 12. Hyppytorni HT 750 kloridinäyte, h=750mm

25 Tutkimusselostus 7 (8) Näytekuvat Liite 3 Kuva 13. Hyppytorni HT 1000 kloridinäyte, h=1000 mm Kuva 14. Poranäyte UAL2

26 Tutkimusselostus 8 (8) Näytekuvat Liite 3 Kuva 15.Yhteiskuvassa kaikki poralieriöt

27 Tutkimusselostus 1 (5) Teräsmittaustulokset Liite 4

28 Tutkimusselostus 2 (5) Teräsmittaustulokset Liite 4

29 Tutkimusselostus 3 (5) Teräsmittaustulokset Liite 4

30 Tutkimusselostus 4 (5) Teräsmittaustulokset Liite 4

31 Tutkimusselostus 5 (5) Teräsmittaustulokset Liite 4

32 Tutkimusselostus 1 (10) Valokuvat Liite 5 Hyppytorni Kuva 16. Hyppytornin pilarin näytteenottokohta ja yleiskuva pilarin ulkopinnasta

33 Tutkimusselostus 2 (10) Valokuvat Liite 5 Kuva 17.Hyppytornin hyppytason näytteenottokohta ja yleiskuva yläpinnasta Kuva 18. Yleiskuva, hyppytornin hyppytason alapinta

34 Tutkimusselostus 3 (10) Valokuvat Liite 5 Kuva 19. Yleiskuva, hyppytornin hyppytason sivupinta Kuva 20.Yleiskuva, hyppytornin hyppytason yläpinta

35 Tutkimusselostus 4 (10) Valokuvat Liite 5 Hyppyallas Kuva 21. UAS 1 seinän näytteenottokohta

36 Tutkimusselostus 5 (10) Valokuvat Liite 5 Kuva 22. UAL 1 lattia näytteenottokohta Kuva 23. UAL2 lattia näytteenottokohta

37 Tutkimusselostus 6 (10) Valokuvat Liite 5 Kuva 24.UAS2 seinä näytteenottokohta

38 Tutkimusselostus 7 (10) Valokuvat Liite 5 Kuva 25.UAS4 seinä näytteenottokohta

39 Tutkimusselostus 8 (10) Valokuvat Liite 5 Kuva 26.UAS3 seinä näytteenottokohta

40 Tutkimusselostus 9 (10) Valokuvat Liite 5 Kahluuallas KA 1 KA 2 Kuva 27.KA 1 ja KA 2 kahluualtaan näytteenottokohdat Kuva 28.KA 1 kahluualtaan näytteenottokohta, lähikuva

41 Tutkimusselostus 10 (10) Valokuvat Liite 5 Kuva 29.KA 2 kahluualtaan näytteenottokohta, lähikuva