Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n lausunto sivistysvaliokunnalle K/2018 vp lapsiasiainvaltuutetun kertomuksesta eduskunnalle 2018

Transkriptio

1 Lausunto 1 (5) Eduskunta SiV@eduskunta.fi Asia: Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n lausunto sivistysvaliokunnalle K/2018 vp lapsiasiainvaltuutetun kertomuksesta eduskunnalle 2018 OAJ pitää perusteltuna, että lapsiasiainvaltuutettu antaa neljän vuoden välein kertomuksen eduskunnalle. Nyt annettu ensimmäinen kertomus kuvaa lapsipolitiikan rakentumista maassamme kuluneiden 100 vuoden aikana sekä arvioi lainsäädäntömme suhdetta Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien sopimukseen. Nämä näkökulmat on hyvin valittu ja luovat pohjan, jolle seuraava kertomus voidaan rakentaa. OAJ on kertomuksen kanssa samaa mieltä siitä, että Suomi elää murroskautta, jossa hyvinvointivaltiomme lasten ja lapsiperheiden näkökulmasta alisuoriutuu. Kehityskulkuja, joiden suuntaa pitäisi kertomuksenkin mukaan kääntää, ovat muun muassa seuraavat asiat: kaikilla lapsilla ei ole subjektiivista oikeutta varhaiskasvatukseen, merkittävä osa jokaisesta ikäluokasta jää vaille tyydyttävää asemaa koulutus- ja työmarkkinoilla, osaamistaso ja koulutustaso laskevat, väestön terveyserot ovat jo toisen asteen opiskelijoiden välillä suuret, maahanmuuttaja taustaisten lasten hyvinvointi on huomattavasti heikompaa kuin muiden lasten, sosiaalitoimen, lastensuojelun ja sivistystoimen välinen yhteistyö sekä tiedonkulku näiden hallinnon alojen välillä on edelleen ongelmallista, alueellinen sekä sosiaalinen eriytyminen ovat lisääntymässä ja lapsiperheköyhyys koskettaa joka kymmenettä lasta. OAJ pitää ratkaisuna näiden ongelmien poistamiseen kertomuksessa esitettyä lasten ja lapsiperheiden palveluiden resursoinnin ja painopisteen siirtämistä mahdollisimman varhain ja pitkälle universaalipalveluihin sen sijaan, että resursoidaan ongelmiin erikoistuneisiin palveluihin ja kehitetään koko ajan uusia korjaavia toimia. Universaalipalveluista varhaiskasvatus ja koulutus ovat ehdottomasti lasten ja nuorten näkökulmasta keskeisimmät palvelut. Siksi on laadittava kansalliset normitasoiset laatukriteerit, jotka turvaavat varhaiskasvatuksen ja koulutuksen yhdenvertaista järjestämistä koko maassa. 1. Kansallinen lapsipolitiikan strategia Kertomuksessa ehdotetaan kansallisen lapsipolitiikan strategian valmistelua. Siinä asetettaisi lapsipolitiikalle noin tavoitetta ja konkreettiset mittarit näiden

2 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 2 (5) tavoitteiden seurannalle. Kertomuksen mukaan kansallisesta lapsipolitiikan strategiasta pitäisi säätää lailla. Valtioneuvosto päättäisi strategiasta ja antaisi selonteon eduskunnalle strategian toimeenpanosta hallituskauden aikana. Strategialle osoitettaisi riittävät voimavarat. Asiaa valmisteltaessa otettaisi muun muassa huomioon valtion, maakuntien ja kuntien vastuut lapsipolitiikan strategisessa valmistelussa ja toimeenpanossa. OAJ kannattaa ehdotusta, mutta toteaa, että strategia olisi lyhyen, enintään yhden hallituskauden pituinen tavoiteasiakirja, joka vaatii koulutuspolitiikan osalta perustaksi pidemmän tähtäimen vision. Siksi OAJ esittää, että ensin on perustettava laajaalainen parlamentaarinen työryhmä tai komitea pohtimaan tulevaisuuden suuntaa varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen vuoteen 2030 saakka. Nyt poliittinen ohjaus ja tarkastelu koskee vain muutamia vuosia tai yhtä hallituskautta ja yleensä kutakin koulutussektoria varhaiskasvatuksesta korkea-asteeseen tarkastellaan erikseen eikä kokonaisuutena. Lisäksi, koska kasvatus- ja sivistyspalvelut ovat sote uudistuksen jälkeen kuntien keskeisin lakisääteinen tehtävä, on jokaisella kunnalla oltava oma kansallisen lapsipolitiikan strategian huomioon ottava kasvatus- ja koulutuspoliittinen strategia. Kertomuksessa esille nostettuun pohdintaan siitä, minne valtionhallinnossa sijoitetaan lapsi- ja perhepolitiikan valmistelun, toimeenpanon, ohjauksen, seurannan ja arvioinnin vastuu, OAJ toteaa omana kantanaan, että kannattaa keskittämistä opetus- ja kulttuuriministeriölle. Tätä samaa on pidetty mahdollisena myös kertomuksessa, koska OKM hallinnoi euroina yli 80 prosenttia lapsi- ja perhepalveluista. 2. Lapsibudjetointi ja lapsivaikutusten arviointi OAJ yhtyy kertomuksessa esiin tuotuihin näkemyksiin lapsivaikutusten arvioinnissa olevista puutteista sekä tarpeesta kirjata lapsivaikutusten arviointi kansalliseen lainsäädäntöömme sekä talousarvioihin. Tätä on ehdotettu jo pitkään mm. opetusministeriön asettamassa työryhmässä (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:15). Työryhmä mukaan säännöksessä pitäisi säätää niin, että lapsivaikutukset tulisi arvioida, kun: 1) valmistellaan lainsäädäntöä, jolla on vaikutuksia lasten hyvinvointiin tai kasvu- ja elinoloihin; 2) valmistellaan valtion tai kunnan talousarviota; 3) kunnassa valmistellaan lasten palvelujen järjestämistä tai palveluverkkoa koskevia päätöksiä; sekä 4) laaditaan maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaista maakuntakaavaa, yleiskaavaa, kuntien yhteistä yleiskaavaa, asemakaavaa tai rakennusjärjestystä

3 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 3 (5) OAJ pitää tätä työryhmän esitystä hyvänä ja välttämättömänä sitä, että mahdollisimman pian valtion ja kuntien talousarvioprosessiin sisällytettäisi sivistyksellisten oikeuksien toteutumisen ja lapsivaikutusten arviointi. Lisäksi on toteutettava lapsibudjetointi eli määritettävä valtion ja kuntien talousarviossa lapsille suoraan ja välillisesti osoitettujen määrärahojen osuus. OAJ korostaa, että nykyisessä tilanteessa kuntien kykyä järjestää sivistyksellisiä perusoikeuksia laadukkaasti on arvioitava jatkuvalla menettelyllä. Opetus- ja kulttuuritoimen osuus kuntien käyttötalousmenoista on nousemassa nykyisestä 33 prosentista jopa 80 prosenttiin. Koska kuntien taloudellisissa edellytyksissä on merkittäviä eroja, on pidettävä valtiovallan taholta huoli siitä, että mahdolliset sopeutustoimet kunnissa eivät vaaranna kasvatus- ja koulutuspalveluiden laatua ja kunnan asukkaiden oikeutta sivistyksellisiin perusoikeuksiin. Lapsibudjetointia seurattaessa on syytä ottaa huomioon, että lastenoikeuksien sopimuksen takaama lapsen oikeuksien minimitaso ei ole riittävä niissä sopimusvaltioissa, joissa tuo taso on jo saavutettu, vaan oikeuksia ja niiden täytäntöönpanoa on jatkuvasti pyrittävä kehittämään. Erityisesti tällöin on kiinnitettävä huomiota kaikkein epäedullisemmassa asemassa oleviin lapsiin. 3. Lasten ja nuorten perusoikeuksien valvonnan pirstaleisuus Lasten ja nuorten näkökulmasta kasvatus- ja opetussektorin lainsäädäntöä pitäisi täsmentää. Se ei nyt turvaa yhdenvertaisia palveluita. Tämän lisäksi on valitettavaa, että jälkikäteiset oikeusturvakeinot eivät ole aina käytettävissä eivätkä tehokkaita. Syynä tähän on se, että niitä ei tunneta ja niitä on liian monenlaisia ja näissä kaikissa on eripituiset muutoksenhakuajat (kunnallisvalitus, hallintovalitus, oikaisumenettely, kantelu jne.). Valitettavaa on myös se, että asianosainen ei aina edes saa päätöstä eikä kaikissa päätöksissä ole muutoksenhakuohjeita. Muutoksenhakukeinoihin ei turvauduta myöskään leimautumisen pelossa tai siksi, että ratkaisun saaminen on hidasta eikä välttämättä johda käytännössä kuitenkaan toivottuun lopputulokseen. Lisäksi hallintooikeusmaksut saattavat aiheuttaa sen, ettei asiaan haluat ryhtyä, vaikka alaikäiset usein saisivat maksuttoman käsittelyn. Kertomuksessa tuodaan esille oppilaan oikeusturvaan liittyviä haasteita esille erityisesti perusopetuksen osalta. Opetusalan jälkikäteisen oikeusturvan haasteet on tunnistettu tuotu esille sekä esitetty luonnoksia säädösmuutoksiksi jo pitkään (mm.

4 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 4 (5) SM julkaisuja 40/2007 sekä Aluehallintovirastojen kanteluprosessin kehittämishanke Loppuraportti , Valtiontalouden tarkastusvirasto tuloksellisuustarkastuskertomus192/2009 ja Perusopetuksen aika, Selvitys koulujen toimintaympäristöä kuvaavista indikaattoreista OKM:n selvitys 2012:13). OAJ pitää tarpeellisena, että erityisesti sivistyksellisten perusoikeuksien ennakollinen ja jälkikäteinen oikeusturva yksinkertaistettaisiin ja muutettaisi lapsi ja perheystävällisemmäksi. OAJ on esittänyt, että samassa yhteydessä, kun sujuvoitetaan valitusprosesseja ja uudistetaan valtion aluehallintoa, on selvitettävä lasten ja nuorten perusoikeuksien ja oikeusturvan keskittämistä yhdelle taholle nykyisen hajanaisen järjestelmän sijaan. Tämä turvaisi nykyistä paremmin sen, että päätöksenteossa kokonaisvaltaisemmin ja kattavammin otettaisi huomioon lapsen etu ja perusteluihin kirjattaisi näkyviin, mitä sillä kulloinkin on tarkoitettu. Kertomuksen mukaan tässä on nyt puutteita kaikilla tasoilla. Siksi on tarve pohtia esimerkiksi sitä, olisiko lasten ja nuorten kasvatus- ja koulutusasioiden oikeusturvakysymyksiä käsittelevät aluehallintovirastojen vastuualueet, lapsiasiainvaltuutetun toimisto, hallinto-oikeuksien kasvatus- ja koulutusvalitukset sekä oikeusasiamiehen kasvatus- ja koulutuskysymyksiä koskevat kanteluoikeudet mahdollista yksinkertaistaa menettelyllisesti ja muutoksenhakuaikojen suhteen. Lisäksi tulisi arvioida voitaisiko näiden eri tahojen resurssit ja osaaminen keskittää yhdeksi lasten ja nuorten oikeuskeskukseksi (LANO), jolla olisi toimivat ohjaus- ja sanktiokeinot. Tällä taholla olisi kokonaisvastuu lasten ja nuorten perusoikeuksien ja oikeusturvan tilasta, sen kehittämisestä, seurannasta sekä toimivalta puuttua havaittuihin lainvastaisuuksiin tarvittaessa tehokkain sanktiokeinoin. Koottaessa yhteen pirstaleista lasten ja nuorten oikeusjärjestelmää on muistettava turvata se, että lapsiasianvaltuutettu ihmisoikeusinstituutiona säilyttää tämän aseman, vaikka olisi osa isompaa kokonaisuutta. 4. Oppivelvollisuuden uudelleen tarkastelu Kertomuksessa tuodaan esille useita näkökulmia, jotka puoltavat tarvetta arvioida oppivelvollisuusjärjestelmäämme uudelleen. Kertomus korostaa, että matalasti koulutettujen määrä on nousussa ja korkeasti koulutettujen määrä laskussa. Suomessa työmarkkinoille siirtyvän korkeasti koulutetun väen määrä ei ole 20 vuoteen noussut toisin kuin useimmissa muissa OECD -maissa. OAJ julkaisee oman mallinsa osaamistason nostamisesta oppivelvollisuutta uudistamalla. Siinä muun muassa esitetään uutta ratkaisua

5 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 5 (5) 5. Sisäilmaongelmat nykyiseen esiopetukseen, joka ei ole pakollista, vaikka kertomuksessa nyt niin väitetään. Esiopetus on velvoittavaa. Huoltaja saa päättää missä ja miten lapsi tämän velvoitteen täyttää. Mikään taho ei nykyisin valvo osallistuuko lapsi tosiasiallisesti millään tavalla esiopetukseen vai ei. OAJ:n uudessa oppivelvollisuusmallissa esiopetusvelvollisuus olisi kaksivuotinen ja alkaisi viisi vuotiaana. Lapsen asuinkunnalla olisi vastaava velvollisuus kuin sillä on nykyisin perusopetuksen osalta valvoa, että myös esiopetusvelvollisuus toteutuu. OAJ yhtyy kertomuksessa esitettyyn huoleen sisäilmaongelmista, jotka vaarantavat lasten ja nuorten turvallisen opiskeluympäristön. OAJ on samaa mieltä siitä, että sisäilmaongelmat voivat aiheuttaa pahimmillaan lapselle elinikäisen sairauden ja toimintakyvyn alenemisen. OAJ ja Turun yliopisto tekivät laajan sisäilmatutkimuksen, jossa vastaajasta 85 % ilmoitti, että omalla työpaikalla on sisäilmaongelma. Noin 40 %:lle on aiheutunut terveydellistä haittaa. Tutkimus ja ehdotukset toimenpiteistä, joita asian korjaamiseksi pitää tehdä, voi perehtyä tarkemmin OAJ nettisivuilla ( sekä sta+sairastuneille+turvaa). Julkista rakentamissuunnittelua, hankintoja ja laatua pitäisi säädellä ja valvoa paljon nykyistä tarkemmin. Rakentamisvirheistä pitäisi antaa sanktioita. Epäpuhtaasta sisäilmasta oireilu tulisi tunnistaa nykyistä paremmin ja huonossa kunnossa olevat kuntaomisteiset päiväkoti- ja koulurakennukset tulisi osakorjaamisen sijaan purkaa ja uudisrakentaa. Tarvitaan väistötilaohjelma, jotta epäpuhtaasta sisäilmasta sairastuminen torjutaan. Suomeen on perustettava kliininen tutkimus- ja hoitoyksikkö, joka jakaisi tietoa muualle terveydenhuoltoon. On valitettavaa, että sisäilmasairastumista edelleen vähätellään. OAJ pitää hyvänä, että tällä hallituskaudella on käynnistetty viimein Terveiden tilojen vuosikymmen - toimenpideohjelma, mutta toimenpideohjelman toteutus edellyttäisi rahoitusta kunnille ja painotuksia seuraaviin asioihin. OPETUSALAN AMMATTIJÄRJESTÖ OAJ Nina Lahtinen koulutusasiainpäällikkö