Sivistyksellisten perusoikeuksien resurssien turvaaminen uudistusten murroksessa

Transkriptio

1 Lausunto 1 (18) Lapsiasiavaltuutetun toimisto Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n lausunto Lapsiasiavaltuutetun toimistolle koskien OAJ:n arviota lasten ennakollisen ja jälkikäteisen oikeusturvan toteutumisen tilasta sekä parannusehdotukset Tiivistelmä Lapsiasiavaltuutettu kuvasi eriarvoistuvaa koulua ja siihen liittyviä haasteita kattavasti vuosikirjassaan Tilanne ei ole siitä kehittynyt parempaan, vaan ennemminkin päinvastoin. OAJ:n juuri teettämän luottamusmieskyselyn perusteella noin puolet kunnista on lukuvuodelta leikannut tuntikehystä ja kasvattanut ryhmäkokoja. Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n lausunto keskittyykin nyt lähinnä lasten ennakollisen ja jälkikäteisen oikeusturvan toteutumisen parannusehdotuksiin eikä toista Lapsiasiavaltuutetullakin jo hyvin tiedossa olevia tutkimuksia ja tilastoja. OAJ on julkaissut Tasa-arvon tiekartta -nimisen julkaisun, jossa on kuvattu taustoja esityksillemme ( > Julkaisut). Lasten ennakollinen ja jälkikäteinen oikeusturva edellyttää vahvoja ja vakavarasia kasvatus- ja koulutuspalveluiden järjestäjiä. Valtiovallan on arvioitava resurssien kohdentamista lapsivaikutusten arvioinnin kautta ja turvattava riittävät resurssit sivistyksellisille perusoikeuksille koko maassa. Vain täsmällisellä lainsäädännöllä ja normitasoisilla laatukriteereillä voidaan turvata ennakollisen oikeusturvan yhdenvertainen vaikuttavuus. Jälkikäteisen oikeusturvan toimivuus edellyttää yhtä tunnettua lasten ja nuorten sivistyksellisiin perusoikeuksiin keskittynyttä valtakunnallista toimijaa, jolla on oma-aloitteinen puuttumisoikeus sekä tehokkaat sanktiokeinot. Sivistyksellisten oikeuksien ennakollisen oikeusturvan peruspilareita ovat myös kelpoiset opettajat ja heidän ajan tasalla oleva osaaminen. Sivistyksellisten perusoikeuksien resurssien turvaaminen uudistusten murroksessa Julkisella vallalla on perustuslaillinen velvollisuus turvata sivistyksellisten perusoikeuksien toteutuminen. Ne vaativat toteutuakseen ennakollisesta ja jälkikäteisestä oikeusturvasta riippumatta riittävät resurssit kasvatus- ja opetuspalveluiden järjestäjille.

2 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 2 (18) Valtion ja kuntien talousarvioprosessiin on sisällytettävä sivistyksellisten oikeuksien toteutumisen ja lapsivaikutusten arviointi. Peruspalveluiden valtionosuudet laahaavat jäljessä leikkausten ja indeksijäädytysten seurauksena. Lisäksi sote-uudistuksen myötä kuntien tulot ja käyttötalousmenot putoavat lähes puolella nykyisestä, mutta kuntien taseiden ali- ja ylijäämät sekä velat säilyvät kunnilla käytännössä ennallaan. Kunnan kykyä järjestää sivistyksellisiä perusoikeuksia laadukkaasti on arvioitava samassa yhteydessä, kun sote -palvelut siirtyvät kunnasta maakuntaan. Kunnille jäävät myös niiden omistuksessa olevat sote- kiinteistöt. Esimerkiksi nyt reformiministeriryhmän mukaan kiinteistöriskien vähentämiseen voitaisiin käyttää kunnan peruspalvelujen valtionosuuslakiin sisältyvää säännöstä harkinnanvaraisen, korotetun valtionosuuden maksamisesta. Kunnan valtionosuuden korottaminen on mahdollista, jos kunta tarvitsee lisätukea poikkeuksellisten talousvaikeuksien vuoksi. Vaihtoehtona on antaa valtionavustuslain perusteella tarkoitukseen valtionavustusta. Valtiovallan on säännöllisesti vuosittain talousarviota laadittaessa arvioitava, onko tarvetta käyttää kunnan peruspalveluiden valtionosuudesta annetussa laissa säädettyä harkinnanvaraista valtionosuuden korotusta, jotta voidaan turvata kasvatus- ja sivistyspalveluiden säädösten mukainen ja laadukas järjestäminen kaikkialla Suomessa. Opetus- ja kulttuuritoimen osuus kuntien käyttötalousmenoista on nousemassa nykyisestä 33 prosentista jopa 80 prosenttiin, mutta kuntien mahdollisuus panostaa lisärahoitusta kasvatus ja opetusalan palveluihin heikkenee. Kunnallisverotusta aiotaan laskea sote- uudistuksen seurauksena 12,3 prosenttiyksikköä ja veronkorotukselle suunnitellaan 0,5 prosenttiyksikön kattoa. Mahdolliset sopeutustoimet kunnissa kohdistuvat jatkossa siis yhä voimakkaammin erityisesti kasvatus- ja opetuspalveluihin. Mahdollisia kuntataloudellisia ongelmia on pyrittävä soteuudistuksen yhteydessä ratkaisemaan tarvittaessa kuntien välisellä yhteistyöllä tai kuntaliitoksilla. Kunnille jää sote-uudistuksen jälkeenkin hyvinvoinnin ja terveyden edistämistehtävä. Valtio on velvoitettava suuntaamaan noin miljoonaa euroa vuodessa, homekoulujen ja -päiväkotien korjaamiseen seuraavan 10 vuoden ajan. Kunnat eivät

3 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 3 (18) selviä sisäilmaongelmista yksin, sillä niiden korjausvelka on kaikkiaan jo viiden miljardin euron luokkaa. Valtio ei voi vetäytyä vastuusta kokonaan. Korjaukset ovat parasta elvytystä talouden ja työllisyyden edistämiseksi. Valtion talousarvioon on lisättävä avustuksia kunnille sisäilmaongelmaisten päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten kuntoon saattamiseen Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietinnön toimenpide-esitykset pitäisi kokonaisuudessaan toteuttaa. Valtion taholta on puututtava kuntien toimintaan, mikäli ne eivät toteuta lakisääteistä velvollisuutta tarkastaa kolmen vuoden välein opiskeluympäristön terveellisyys ja turvallisuus sekä oppilaitosyhteisön hyvinvoinnin tila. Taloudellisesti epävakaina aikoina resurssien käyttö on osattava suunnata järkevästi ja uudistaa kasvatus- ja koulutuspalveluita kokonaisuutena. Mittavien uudistusten ja vuosia jatkuneen epävakaan taloustilanteen seurauksena on perustettava laaja-alainen parlamentaarinen työryhmä tai komitea tulevaisuusfoorumiksi pohtimaan tulevaisuuden suuntaa varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen vuoteen 2030 saakka. Samassa yhteydessä, kun sujuvoitetaan valitusprosesseja ja uudistetaan valtion aluehallintoa, on selvitettävä lasten ja nuorten perusoikeuksien ja oikeusturvan keskittämistä yhdelle taholle nykyisen hajanaisen järjestelmän sijaan. OAJ:n esitys yhdeksi tahoksi ja sen muodostamiseksi on kuvattu erillisessä liitteessä. ks (Liite 1). Ennakollinen oikeusturva On luotava lasten ja nuorten oikeuskeskus (LANO), jolla on kokonaisvastuu lasten ja nuorten perusoikeuksien ja oikeusturvan tilasta, sen kehittämisestä, seurannasta sekä toimivalta puuttua havaittuihin lainvastaisuuksiin tarvittaessa tehokkain sanktiokeinoin. Ennakollinen oikeusturva kasvatus- ja opetusalalla on heikko. Keskeisin ennakollisen oikeusturva muoto on toimiva lapsen edun ja oikeuksien mukainen lainsäädäntö, jota noudatetaan, sovelletaan ja kehitetään lapsilähtöisesti. Kasvatus- ja opetusalan lainsäädäntö ei ole tällainen. Se on väljää puitelainsäädäntöä, eikä se turvaa yhdenvertaisia, laadukkaita ja turvallisia kasvatus- ja opetuspalveluita kaikille. Tämän seurauksena kasvatus- ja opetusalan oikeuksien toteutuminen sekä laatu

4 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 4 (18) riippuvat täysin järjestäjästä ja lasten ja nuorten saamissa sivistyksellisissä perusoikeuksissa on merkittäviä eroja riippuen siitä, missä kunnassa lapsi ja nuori asuvat. Kasvatus- ja opetustoimen lainsäädäntöä on täsmennettävä. Kasvatus- ja opetuspalveluiden laadun kehittämiseksi opetushallitukselle on säädettävä oikeus antaa varhaiskasvatuksen- ja opetussuunnitelman perusteiden lisäksi valtakunnalliset normitasoiset laatukriteerit. Johtamisjärjestelmä on arvioitava, jotta voidaan turvata lähiesimiehisyys ja johtajien ja rehtoreiden työn vetovoimaisuus, joka on huolestuttavasti laskussa. Yksityiskohtaiset lainsäädännölliset täsmennystarpeet Varhaiskasvatuksen lainsäädäntöön on siirrettävä sosiaalihuollon lainsäädännössä vielä olevat varhaiskasvatusta koskevat säännökset (esim. salassapito- ja kelpoisuussäännökset.) Täsmennettävä varhaiskasvatuksen määritelmää, muutettava henkilöstön nimikkeet vastaamaan ja kuvaamaan heidän koulutustaustaansa, turvattava johtajuus ja lähiesimiehisyys sekä lapsen oikeus tarvitsemaansa tukeen esi- ja perusopetuksen tapaan. Oppilaiden ja opiskelijoiden oikeus saada opetusta on suojattava. Tätä yritettiin jo 1990-luvun lopussa säädettäessä perusopetuslain 30 :ä. Lain esitöissä todettiin, että säännöksen tarkoituksena on turvata oppilaalle opetus ja tarpeellinen ohjaus koulun työpäivinä ja opettajan johdolla. Valiokunta nimenomaisesti täsmensi, että tämän säännöksen merkitys korostuu tilanteissa, joissa kunnat puuttuvat normaaliin opetuksen järjestämiseen säästökeinona. Valiokunta viittasi lain yleisperusteluissa todettuun siitä, ettei se hyväksy esimerkiksi opetushenkilöstön lomautuksia säästökeinoina. Lain esitöihin kirjoitettu tavoite ei ole siirtynyt käytäntöön eikä lain tulkintaan. Tämän johdosta pykälää on täsmennettävä niin, että se tosiasiallisesti estää oppilaiden opetuksen järjestämisen ilman pedagogisia perusteita laatukriteereiden suosittamia ryhmäkokoja suuremmissa ryhmissä ilman opettajan läsnäoloa, opetusta ja valvontaa. Esi- ja perusopetuksessa sekä toisella asteella laista on käytävä ilmi enimmäisryhmäkoot, enimmäismäärä yhdellä oppilaan- tai opinto-ohjaajalla olevasta oppilas- tai opiskelijamärästä, jokaisen

5 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 5 (18) oppilaan ja opiskelijan oikeus tarpeen mukaiseen henkilökohtaiseen oppilaan- tai opinto-ohjaukseen, vähimmäistaso opetuksen ja ohjauksen määrälle ja laadulle, jota opetuksen ja koulutuksen järjestäjän on tarjottava. Aikuisten maahanmuuttajien perusopetuksen kehittämistä pohtineen opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmän keskeiset esitykset on toteutettava (OKM 23:2014). Samoin on toimeenpantava opetus- ja kulttuuriministeriön maahanmuuttaja asioita käsittelevän ohjausryhmän esitykset (OKM 1:2016) Huolestuttavaa on, että S2-ryhmäkoot ovat monin paikoin liian suuret ja oppilaat hyvin eritasoisia, mikä vaikuttaa opetuksen laatuun merkittävästi (KARVI 13:2016). Myöskään opettajien koulutus ei ole välttämättä ajantasaista niissä ryhmissä, joihin integroidaan S2/R2-oppilaita yleisopetuksen ryhmiin. Perusopetukseen valmistavan opetuksen ja S2/R2- opetusryhmäkoot tulee säätää lailla enintään 10 oppilaan ikätasoisiksi ryhmiksi. Kunnissa tulee varmistaa, että S2/R2- opetuksen resurssia haetaan ja käytetään S2/R2- opetukseen. Opettajien kielitietoisuuteen ja monikulttuurisuuteen liittyvään täydennyskoulutukseen pääseminen on varmistettava. Myös opettajien peruskoulutukseen tulee lisätä monikulttuurisuuteen ja kielitietoisuuteen liittyvää koulutusta. Maahanmuuttajille ja vieraskielisille lapsille ja nuorille on säädettävä subjektiivinen oikeus perusopetukseen valmistavaan opetukseen sekä lukion tai ammatillisen koulutuksen valmistavaan koulutukseen. Näiden järjestäminen ei saa olla kunnan harkinnassa. Jos valmistavaa opetusta ei järjestetä, sillä on merkittävä vaikutus lapsen ja nuoren koko koulupolkuun. Perusopetuksessa on säädettävä oppilaan subjektiiviseksi oikeudeksi joustava perusopetus vuosiluokkien 7-9 oppilaille. Joustavan perusopetuksen opettajan kelpoisuudesta on säädettävä. Oppilaan oikeutta saada tukea on täsmennettävä sekä erityistä tukea tarvitsevien ja eri kieli- ja kulttuuritaustaisten oppilaiden vaikutusta ryhmäkokoon. Pedagogisiin asiakirjoihin on velvoitettava kirjaamaan lukuvuoden päättyessä, kuinka monta tuntia mitäkin tuen muotoa oppilas on faktisesti saanut, sekä arvioimaan, onko tämä ollut riittävää.

6 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 6 (18) Tukiopinto-ohjaus on säädettävä uudeksi tuen muodoksi vuosiluokilta 7-9 alkaen ja jatkuen toiselle asteelle. Tukiopintoohjauksesta tarkemmin liitteessä 2. Lukiolakiin on lisättävä opiskelijan oikeus erityisopetukseen. Kansallisesti on laadittava yhteinen ohjeistus sosiaalivirastoille siitä, miten suhtaudutaan lukiolaisen tai muiden opiskelijoiden läppärin tai muun opintomateriaalin ja -välineiden hankintaan. Ammatillisessa koulutuksessa on säädettävä opiskelijalle oikeus opettajan antamaan opetukseen, ohjaukseen ja tukee opetusympäristöstä riippumatta sekä henkilökohtaistaminen ja arviointi opettajan tehtäväksi. Opiskelijalla on oltava oikeus vastuuopettajaan, jolla on kokonaiskäsitys koko opintojen ajan opiskelijasta ja hänen opintojensa etenemisestä sekä tuen tarpeesta. Lainsäädännössä on kaikkien koulutusasteiden osalta määriteltävä koulukuntoisuus sekä se, ketkä ja miten voivat siitä päättää. Oppilaan tai opiskelijan opettajilla on oltava keskeinen rooli päätöksenteon valmistelussa. Koulukuntoisuutta on arvioitava nimenomaan siitä näkökulmasta, mitkä ovat oppilaan edellytykset osallistua opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen vaarantamatta omaa tai muiden turvallisuutta. Ei-koulukuntoisen oppilaan tai opiskelijan osalta on aina päätettävä erikseen yksilöllisin ratkaisuin, kuinka varmistetaan, ettei hän jää jälkeen vuosiluokkatasolla omasta opetussuunnitelmastaan järjestettäessä hänen tarvitsemansa hoito, kuntoutus ja lapsen kunnon sallima määrä opetusta, tukea ja ohjausta. Nyt näiden oppilaiden määrää ei tiedetä ja heidän opetuksensa järjestäminen tapahtuu kirjavin käytännöin. Osa oppilaista on jopa siirretty koulupäiviksi kotiin ja opettaja käy heitä opettamassa vain muutaman tunnin viikossa. Lapsivaikutusten arviointi Lapsen etuun ja lapsen oikeuksien toteutumiseen liittyy olennaisena osana lapsivaikutusten arviointi (Child-rights impact assessment). Lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsivaikutusten arvioinnin tarkoituksena on varmistaa, että lapsen etua harkitaan kaikessa toiminnassa ja päätöksenteossa. Päätökset voivat koskea esimerkiksi lainsäädäntöä, budjettia tai politiikka- ja toimenpideohjelmia. Arvioinnin kohteena olevat vaikutukset voivat olla suoria tai välillisiä. Tätä ei kuitenkaan maassamme noudateta.

7 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 7 (18) Lapsivaikutusten arvioinnin tekemisestä on säädettävä lailla. Lapsivaikutusten arvioinnin kirjaamista kansalliseen lainsäädäntöömme on ehdotettu jo pitkään mm. opetusministeriön asettamassa työryhmässä (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:15). Työryhmä mukaan säännöksessä pitäisi säätää niin, että lapsivaikutukset tulisi arvioida, kun: 1) valmistellaan lainsäädäntöä, jolla on vaikutuksia lasten hyvinvointiin tai kasvu- ja elinoloihin; 2) valmistellaan valtion tai kunnan talousarviota; 3) kunnassa valmistellaan lasten palvelujen järjestämistä tai palveluverkkoa koskevia päätöksiä; sekä 4) laaditaan maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaista maakuntakaavaa, yleiskaavaa, kuntien yhteistä yleiskaavaa, asemakaavaa tai rakennusjärjestystä. Kelpoiset opettajat ja heidän ajan tasalla oleva osaaminen on osa ennakollista oikeusturvaa Ennakollisen oikeusturvan peruskivi on korkeasti koulutettu kelpoinen opettaja. Pelkästään yleissivistävässä koulutuksessa on tätä nykyä erilaisilla opettajanimikkeillä yli määräaikaista henkilöä, joilla ei ole säädettyä kelpoisuutta ammattiin. Noin joka viides opettaja on vailla kelpoisuutta tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa Moniammatillinen yhteistyö Hallituksen on perustettava työryhmä, joka selvittää opettajien kelpoisuusasetusten mukaisten ammattinimikkeiden suojaamisen sekä opetusalan oman rekisterin tarpeen. (katso tarkemmin liite 3) Sivistyksellisten perusoikeuksien näkökulmasta oppilas- ja opiskelijahuoltopalveluilla on merkittävä vaikutus oppilaan ja opiskelijan opintoedellytyksiin. Kuntien tehtävänä on sote-uudistuksen jälkeenkin edistää hyvinvointia ja terveyttä. Oppilas- ja opiskelijahuollon psykologit ja kuraattorit ovat keskiössä opetuksen ja koulutuksen näkökulmasta hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Heille on säädetty velvollisuus antaa opiskelun ja koulunkäynnin tukea ja ohjausta, joilla edistetään koulu- ja opiskeluyhteisön hyvinvointia sekä yhteistyötä opiskelijoiden perheiden ja muiden läheisten kanssa ja tuetaan opiskelijoiden oppimista ja hyvinvointia sekä sosiaalisia ja psyykkisiä valmiuksia. He ovat erityinen opetuksen ja koulutuksen yhteyteen kuuluva ammattikunta. Opetuksen- ja koulutuksen järjestämisen näkökulmasta hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen edellyttää, että oppilas- ja

8 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 8 (18) opiskelijahuollon palveluihin kuuluvien psykologi- ja kuraattoripalveluiden järjestämisvastuun on opetuksen tai koulutuksen järjestäjällä (esim. kunta, kuntayhtymä tai yksityinen järjestäjä). Mikäli järjestäjänä on yksityinen taho, järjestäjällä tulee olla vapaus päättää, tuottaako nämä palvelut itse vai ostaako ne ulkoa, kuten asia on säädetty voimassaolevassa oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa. Rahoitus palveluiden järjestämiseen on kohdennettava suoraan järjestäjälle. Koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä koulupsykologi ja -kuraattoripalvelut on järjestettävä palvelun tuottavasta tahosta riippumatta kouluissa ja oppilaitoksissa. Koulukuraattorin ja -psykologin sekä terveydenhoitajan vastaanoton on sijaittava ja lääkärintarkastusten tapahduttava koulussa ja oppilaitoksessa. Näin turvataan, että palvelut ovat oppilaiden ja opiskelijoiden yhdenvertaisesti ja helposti saavutettavissa olevia matalan kynnyksen palveluita. Keskiössä on oltava palvelun toteuttaminen kouluissa ja oppilaitoksissa sekä oppilashuollon palveluiden monipuolinen yhteistyö koulujen ja oppilaitosten kanssa. Myös salassapitoa koskevien säännösten kokoaminen yhteen lakiin (esimerkiksi julkisuuslaki) ja niiden selkiyttäminen on tärkeää moniammatillisen yhteistyön sujuvoittamiseksi opetus-, terveys- ja sosiaalitoimen välillä. Arviointi Oppilaiden ja opiskelijoiden arviointi vaikuttaa merkittävästi oppilaiden ja opiskelijoiden minä-käsitykseen oppijana sekä jatko-opintoihin pääsyyn. Arvioinnin kehittäminen ja opettajien arviointi osaamisen lisääminen on tärkeää, koska nyt selvitysten keskimääräisissä päättöarvosanoissa ja osaamistasossa on isoja koulujenvälisiä eroja. Esimerkiksi historiassa ja yhteiskuntaopissa arvosanojen ero suhteessa samaan osaamistasoon oli kaksi arvosanaa. OAJ ei kannata valtakunnallisia päättökokeita, koska ne ohjaisivat jatkossa liikaa opetusta. Opiskelijat ovat eriarvoisessa asemassa myös sen suhteen missä asuvat: pääkaupunkiseudulla on paljon hakijoita kaikkiin oppilaitoksiin, kun taas muualla Suomessa hakijoiden vähäisyys helpottaa mahdollisuuksia opintopaikkojen saannin suhteen. Vaikka toinen aste on valtakunnallista ja opiskelija voi hakeutua mihin vain, pääsääntöisesti opiskelupaikkaa haetaan mahdollisimman läheltä kotia.

9 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 9 (18) Jälkikäteinen oikeusturva Lasten ja nuortennäkökulmasta jälkikäteiset oikeusturvakeinot eivät ole aina käytettävissä eivätkä tehokkaita. Syynä tähän on se, että niitä ei tunneta, niitä ei osata tehdä, niihin ei turvauduta leimautumisen pelossa tai siksi, että ratkaisun saaminen on hidasta eikä välttämättä johda käytännössä kuitenkaan toivottuun lopputulokseen. Lisäksi hallinto-oikeusmaksut saattavat aiheuttaa sen, ettei asiaan haluat ryhtyä, vaikka alaikäiset usein saisivat maksuttoman käsittelyn. Valitettavaa on myös se, että aina asianosaisen ei saa päätöstä eikä päätöksissä ole aina muutoksenhakuohjeita. Opetusalan jälkikäteisen oikeusturvan haasteita onkin analysoitu monipuolisesti sekä esitetty luonnoksia säädösmuutoksiksi jo pitkään (mm. SM julkaisuja 40/2007 sekä Aluehallintovirastojen kanteluprosessin kehittämishanke Loppuraportti , Valtiontalouden tarkastusvirasto tuloksellisuustarkastuskertomus192/2009 ja Perusopetuksen aika, Selvitys koulujen toimintaympäristöä kuvaavista indikaattoreista OKM:n selvitys 2012:13). Myös lainsäädännössä on puutteita, jotka estävät tehokaan jälkikäteisen oikeusturvan käyttämisen. Varhaiskasvatuksessa lapselle on säädetty oikeus tukeen, mutta ei mahdollisuutta hakea muutosta, jos ei tukea saa. Asiasta voi vain kannella. Tuen järjestämisen seuranta on myös puutteellista, viimeisin selvitys on vuodelta Tämän Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemän Lasten päivähoito 2013 Kuntakyselyn osaraportin mukaan erityislastentarhanopettajan palvelut olivat käytettävissä 73 prosentilla vastanneista kunnista. Varhaiskasvatuksen erityisopettajista on pula, eivätkä kaikki tukea tarvitsevat lapset saa riittävästi ja oikea-aikaista tukea. Perusopetuksessa tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden määrä on kasvanut kolmanneksen eli oppilaalla vuoden 2011 jälkeen. Saman aikaisesti erityisopettajien määrä on kuitenkin noussut ainoastaan reilulla sadalla. Erityisluokkia on lakkautettu ja oppilaat on siirretty lähikouluperiaatteella yleisopetukseen ilman, että oppilaan tarvitsemaa tukea pystyttäisi toteuttamaan oppilaan tarpeiden mukaisesti. Yleensä päätös erityisluokan lakkauttamisesta tehdään kategorisesti arvioimatta erikseen kunkin luokalla olleen oppilaan tarvetta erityisryhmä muotoiseen opetukseen. Yleisopetuksen ryhmässä oppilaan tarvitseman pienen ryhmän lisäksi puuttumaan on jäänyt usein myös erityisluokanopettajan antama erityisopetus sekä erityisopettajan antama osa-aikainen erityisopetus tai ne ovat olleet riittämättömiä. Koska pedagogiset asiakirjat eivät yksilöi tuen määrää tai laatua on oppilaan ja hänen huoltajansa vaikea puuttua tilanteeseen.

10 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 10 (18) Sijaiskiellot Tehostetun ja erityisen tuen oppilaiden tilastointia on kehitettävä siten, että voidaan nähdä todellinen tukea tarvitsevien määrä sekä heille annettu tukiopetus, osa-aikainen erityisopetus ja erityisopetus. Erittäin huolestuttavaa on myös se, että rehtoreiden mukaan psykiatrisia sairaalapaikkoja oppilaille on vähennetty ja vähennetään edelleen. Lisäksi pidennettyjä oppivelvollisuuksia puretaan sen jälkeen kuin pidennys on suoritettu ilman vahvoja pedagogisia perusteita vain ryhmäkokosäännöksen vuoksi. OAJ:n selitysten mukaan sijaiskielto tai vastaava määräys on voimassa 24 prosentissa päiväkoteja, 31 prosentissa peruskouluja ja 30 prosentissa lukioista. Ammatillisissa oppilaitoksista sijaiskielto on päällä 17 prosentissa. Enimmäkseen sijaiskielto on rajattu kolmeen päivään. Sijaisen puuttuessa peruskoulussa, lukiossa ja ammatillisessa koulutuksessa opettajat huolehtivat oman ryhmänsä lisäksi toista ryhmää, usein vasten tahtoaan. Valtaosa sijaiskielloista on johtanut opetusryhmien yhdistämiseen ja siihen, että erityisopetus on jäänyt saamatta. Päiväkodeissa ei ole voitu noudattaa henkilöstömitoituksia tai laissa vaadittuja kelpoisuusvaatimuksia. Lyhyet poissaolot merkitsevät sitä, että tunnit jäävät pitämättä ja opiskelijoille tulee itsenäistä opiskelua. Kuntien tilapäisistä sijaiskielloista on tullut pysyviä järjestelyjä, eikä kyseessä ole enää vain lyhyet poissaolot. Tilanne on huolestuttava lasten perusoikeuksien toteutumisen, turvallisuuden ja henkilökunnan jaksamisen suhteen. Myös Lapsiasiavaltuutettu on kiinnittänyt sijaiskieltoihin huomiota ja vaatinut, että kunnat luopuvat sijaiskielloista. Hän piti ilmeisenä, että aluehallinnon on lisättävä kuntiin kohdistuvaa laillisuusvalvontaa lasten yhdenvertaisuuden takaamiseksi. OAJ tiedossa ei kuitenkaan ole, että asialle olisi tehty mitään. Mitään muutosta ei ole tapahtunut kanteluista huolimatta myöskään lomautuksissa. Uusin tapa säästää opetuksesta on palkata uudet opettajat vasta koulutyön alkaessa eikä elokuun alussa. Näin heillä ei ole mitään mahdollisuutta suunnitella tulevaa opetusta ja perehtyä oppilaisiinsa. Sijaiskiellot, lomautukset ja muut toimet, jotka vaarantavat oppilaan oikeuden opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen, tukee ja ohjaukseen sekä turvalliseen oppimisympäristöön on estettävä ja tällaisiin opetusjärjestelyihin on voitava puuttua tehokkaasti.

11 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 11 (18) Lopuksi Myös seuraavat asiat ovat nousseet esille, vaikkakaan eivät vastaavassa määrin kuin yllä esitetyt. Oikeutta saada uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta on hankaloittanut epäselvä tilanne, miltä osin voidaan järjestää opetusta yhteisesti eri uskontojen ja elämänkatsomustiedon osalta. Opetuksen järjestämisessä ei myöskään aina riittävästi tunneta ja oteta huomioon eri mahdollisuuksia. Esimerkiksi vuosiluokkiin sitomatonta opetusta, jolloin arvosanat eivät poistuisi kuin oppiaineesta, jossa ei hyväksyttyä suoritusta ole tehty, käytetään liian harvoin. Puutteet ennakollisessa ja jälkikäteisessä oikeusturvassa aiheuttavat opetusalalla työskenteleville stressiä ja vaarantavat jopa heidän turvallisuutensa. OAJ:n useampana vuonna tekemän työolobarometrin mukaan muun muassa epäasiallisen kohtelun ja kiusaamisen kokemusten määrä on erittäin huolestuttava. Kokemukset ovat lisääntyneet kahden vuoden aikana, ja nyt 41 % oli kokenut 12:n viime kuukauden aikana epäasiallista kohtelua tai kiusaamista. Vastaajat kokivat, että eniten kiusaamista aiheuttavat oppilaat ja opiskelijat, Eniten epäasiallista kohtelua ja kiusaamista olivat kokeneet peruskoulun erityisopettajat ja erityisluokanopettajat, ammattikorkeakoulun tuntiopettajat, peruskoulun tuntiopettajat, peruskoulun rehtorit sekä ammatillisten oppilaitosten ja peruskoulujen lehtorit. ( -> Julkaisut) OAJ:stä Lapsiasiavaltuutetun toimisto tekee tärkeää työtä. On suuri vahinko, etteivät toimiston taholta esille nostetut asiat kovin usein ole edenneet. OAJ on pohtinut paljon sitä, miten oikeusturvaa voisi kehittää kasvatus- ja opetusalalla. Yksi niistä, on liitteessä esitetty lasten ja nuorten oikeuskeskus. Ehdotamme myös, että Lapsiasiavaltuutetun toimisto valitsisi vuosikirjojensa teemasta yhdestä kolmeen asiaa, joita se pitäisi koko vuoden esillä, tekisi niistä aloitteita, vaatisi työryhmiä tai perustaisi itse sellaisen, seuraisi asian kehityskulkua eikä lopettaisi vaikuttamistyötään ennen kuin asian tila on korjaantunut. OPETUSALAN AMMATTIJÄRJESTÖ OAJ Heljä Misukka koulutusjohtaja Nina Lahtinen kehittämispäällikkö

12 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 12 (18) LIITE 1 Lasten ja nuorten oikeusturvakeskuksen perustaminen Maatamme on moitittu siitä, että meiltä puuttuu yksi taho, jolla olisi kokonaisvaltainen käsitys lasten ja nuorten perusoikeuksien ja oikeusturvan tilasta. Esitämme, että samassa yhteydessä, kun sujuvoitetaan valitusprosesseja ja uudistetaan valtion aluehallintoa, selvitetään lasten ja nuorten perusoikeuksien ja oikeusturvan keskittämistä yhdelle taholle. Kokoamalla aluehallintovirastojen (AVI), Lapsiasiavaltuutetun toimiston ja ylimpien oikeusvalvojien lapsia ja nuoria koskevat tehtävät, toimivalta, resurssit sekä henkilötyövuodet uudeksi lasten- ja nuorten oikeusturvakeskukseksi (LANO) voidaan lisätä lasten ja nuorten oikeusturvan laatua muun muassa nopeammilla käsittelyajoilla ja työn tuloksellisuutta päällekkäistä työtä karsimalla. LANO:sta tulisi kanteluviranomainen kaikissa lapsiin ja nuoriin liittyvissä kanteluasioissa. Nykyinen useiden tahojen toimivalta kanteluasioissa sisältää päällekkäistä työtä sekä riskin, että samaa asiaa tai asiakokonaisuutta käsitellään samaan aikaan kahden eri tahon toimesta. Oikeusasiamiehen vuosikirjassa 2013 todetaan muun muassa, että tarkasteltaessa asiakokonaisuuksia aluehallintoviraston kanteluista noin 20 prosentissa kysymys oli sellaisesta asiakokonaisuudesta, jota oikeusasiamiehen kansliassakin käsiteltiin tai oli käsitelty. LANO käsittelisi oikaisuvaatimuksia vastaavasti kuin AVI:t nyt. Sille voitaisiin harkita siirrettäväksi lisäksi myös hallinto-oikeuksien opetustoimea koskevat valitusasiat hallinto-oikeuden muuttuessa selkeämmin näiden asioiden osalta toisen asteen muutoksenhakuviranomaiseksi. LANO:lla olisi myös oma-aloitteinen tarkastusoikeus sekä puutumisoikeus kaikkiin lapsia ja nuoria koskeviin asioihin. Ei ole perusteita sille, että sarhaiskasvatuksessa j aoppilas- j aopiskelijahuollon opetussuunnitelman mukaiseen toimintaa aveilla on oma-aloitteinen puuttumisoiekus mutta ei muuhun kasvatus- j aoeptustpalveluihin. Sanktiokeinoina kanteluissa, oma-aloitteisesti ottamissaan asioissa sekä tarkastuksissa se voisi käyttää sakon uhkaa, teettämisuhkaa tai keskeyttämisuhkaa velvoittaessaan asianomaista noudattamaan käskyä tai

13 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 13 (18) kieltoa, joka asiassa on annettu. Valitus- ja oikaisuvaatimusasioissa LANO:n toimivalta vastaisi AVI:n ja hallinto-oikeuden nykyisiä toimivaltuuksia. Lisäksi kaikilla tuomioistuimilla olisi velvollisuus toimittaa salassapitosäädösten estämättä LANO:lle tiedoksi kaikki lapsia ja nuoria koskevat päätöksensä. Sama velvollisuus olisi yhdenvertaisuusvaltuutetulla ja tasa-arvovaltuutetulla. LANO:lla olisi velvollisuus järjestää kerran vuodessa seminaarin päättäjille ja yhteistyötahoille lasten oikeudellisesta asemasta ja tilasta maassamme. Samassa yhteydessä sen olisi annettava selvitys eduskunnalle lasten ja nuorten perusoikeuksien ja oikeusturvan tilasta, esitettävä kehittämistarpeita ja näkemyksiä lainsäädännön muutostarpeista sekä seurattava mihin toimiin esille tuoduissa haasteissa ryhdytään vuoden aikana ja raportoitava olivatko toimet riittäviä vai tarvitaanko seuraavalle vuodelle asiaan vielä uusia toimia. Kaikki siirrettäviä lasten ja nuorten asioita hoitaneiden henkilöiden henkilötyövuodet siirtyisivät uuteen viranomaiseen vanhoina työntekijöinä. Digiyhteyksien johdosta henkilöt voivat jatkaa työskentelyä toiveensa ja tarpeen mukaisesti alueilla ja nykyisissä toimipisteissä. Työnkuvat ja tehtävät muuttuvat vastaamaan uuden viraston toimintaa. Aluehallintoviraston lapsia ja nuoria koskevat asiat ja henkilöstö seuraavilta vastuualueilta: sosiaali- ja terveydenhuolto; koulutus-, lasten päivähoito-, kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimi esimerkiksi: - oikaisut perusopetusta, lukiokoulutusta ja ammatillista koulutusta koskien - oppilaaksi/opiskelijaksi ottamisesta - uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta; - erityisen tuen järjestämistä (pol ja amm.); - erityisiä opetusjärjestelyjä; - perusopetuksen pidennettyä oppivelvollisuutta - perusopetuksen poikkeavaa aloittamisajankohtaa. sekä muun muasa - oikeus tarkastaa kunnan ja kuntayhtymän varhaiskasvatus sekä toiminnan järjestämisessä käytettävät toimintayksiköt ja toimitilat, jos tarkastuksen tekemiseen on perusteltu syy. Lapsiasianvaltuutetun toimisto tehtävineen ja henkilöstöineen Lasten ja nuorten oikeuskeskus LANO Oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen lapsia ja nuoria koskeva kanteluiden käsittelytoimivalta Hallinto-oikeuksilta voidaan siirtää esimerkiksi perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen valitukset, jotka koskevat oppilaalle/opiskelijalle annettavaa kirjallista varoitusta, oppilaan määräaikaista erottamista ja koulukuljetuksia.

14 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 14 (18) Tai vaihtoehtoisesti voisi ajatella, että toteutetaan yhdistäminen rajatummin koskemaan vain sivistyksellisiä perusoikeuksia. Yhdistetään lasten ja nuorten kasvatus- ja koulutusasioiden oikeusturvakysymyksiä käsittelevät aluehallintovirastojen vastuualueet, lapsiasiavaltuutetun toimisto, hallinto-oikeuksien kasvatus- ja koulutusvalitukset sekä oikeusasiamiehen kasvatus- ja koulutuskysymyksiä koskevat kanteluoikeudet yhdelle uudelle viranomaiselle eli lasten ja nuorten oikeuskeskukselle (LANO). Oikaisuista ja valituksista voisi hakea muutosta hallinto-oikeudelta, ja jos lasten ja nuorten oikeuskeskuksen käsittelemään kanteluun oltaisiin tyytymättömiä, sen ratkaisusta voisi kannella oikeusasiamiehelle. LIITE 2 TUKIOPINTO-OHJAUS Tukiopinto-ohjaus on uusi nivelvaiheen yli jatkuva opinto-ohjausmalli. Mallia toteuttavat perusopetuksen ja ammatillisen oppilaitoksen opinto-ohjaajat yhdessä. Tukiopintoohjausta kohdennetaan erityisesti sellaisille oppilaille, joilla arvioidaan 8. luokan alussa olevan heikot mahdollisuudet saada peruskoulun jälkeen toisen asteen opiskelupaikka. Tukiopinto-ohjaaja toimii näiden valittujen oppilaiden (enintään noin 50 ohjattavaa/opo) kanssa perusopetuksessa kahdeksannelta luokalta alkaen normaalin opetus- ja ohjaushenkilöstön sekä oppilas- ja opiskeluhuollon henkilöstön lisänä. Hän mm. etsii jo 8. luokan aikana oppilaan vahvuuksiin sopivaa ammattia monipuolisin keinoin yhdessä oppilaan kanssa, kehittää oppimaan oppimistaitoja sekä opiskelumotivaatiota. Opo käy lisäksi oppilaan muiden opettajien kanssa läpi millaisia tukitoimia oppilas heistä tarvitsisi, jotta opinnot etenisivät niin, että arvosanat mahdollistavat toiselle asteelle pääsyn. Opo on näiden oppilaiden kanssa ja seuraa heille asetettujen tavoitteiden etenemistä. Opo ei opeta oppiaineita, mutta kannustaa ja opettaa mm. oppimaan oppimiseen taitoja oppilaille. Joustavan perusopetuksen tavoin oppilaalla olisi tukiopinto-ohjaajan kanssa mahdollisuus perehtyä eri ammatteihin työpaikoilla sekä kokeilla opintoja ammatillisessa oppilaitoksessa oman alan löytämiseksi. Tukiopintoohjaus voi olla osa joustavaa perusopetusta tai itsenäinen tukimuoto. Uutta mallissa ja opon työnkuvassa ovat mm. seuraavat asiat, jotka mahdollistavat syrjäytymisvaarassa olevalle nuorelle yhden tutun aikuisen tuen ja turvan vaikeassa elämän murrosvaiheessa sekä suurten valintojen äärellä.

15 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 15 (18) - oppilaalla yksi aikuinen OPO, joka hänen kanssaan 8 lk alkaen aina vähintään ammatillisen koulutuksen ensimmäisen vuoden loppuun saakka - OPO koordinoi tarpeen mukaan oppilaan kaikkia tarvitsemia tukipalveluita ja ohjaa niiden pariin - OPO tutustuttaa oppilaan jo 8 lk aikana ammatillisen oppilaitoksensa koulutusaloihin, järjestää tutustumismahdollisuuksia eri ammatteihin käytännön työelämän kautta, auttaa löytämään oman alan ja vahvuudet sekä tukee TETjaksoissa. - OPOlla on nykyistä laajempi vastuu kesäajalla tapahtuvasta oppilaan ohjaamisesta mm. täydennyshaun sekä elämänhallinnan ja opiskeluvalmiuksien osalta. - OPO käy myös TE-toimistossa oppilaan kanssa sekä opastaa työnhakuasioissa ja koordinoi tavallisen opon ja muiden opettajien tukea oppilaalle tarpeen mukaan - OPO jatkaa yhteistyötä oppilaan kanssa vielä peruskoulun jälkeen samalla tavalla. Erityisesti toiminta painottuu sen tukemiseen, etteivät opinnot keskeydy toisella asteella ja oppilas verkostoituu opiskeluihin. OPO tekee tiivistä yhteistyötä sen oppilaitoksen OPO:n kanssa, jonne oppilas pääsi toiselle asteelle vielä tarpeen mukaan ensimmäisen vuoden peruskoulun päättymisen jälkeen varmistaen turvallisuuden tunteen sekä tiedon siirtymisen. - OPO jatkaa vuoden myös sellaisen oppilaan kanssa, joka jäi vaille opiskelupaikkaa. OPO etsii vaihtoehtoisia tapoja opiskeluun ja sen varmistamiseen, että jatkossa halutulle alalle pääsyä mahdollistuu. Tavoitteet ovat: 1. löytää kaikille peruskoulun jälkeen opiskelu- tai muu jatkopaikka, jonka he suorittavat loppuun ja jonka kautta he löytävät paikkansa yhteiskunnasta, eivätkä syrjäydy. Välillisesti tavoitteena on, että häiriöt luokissa vähenevät, kun oppilaiden opiskelumotivaatio kasvaa. 2. Kehittää opinto-ohjausta siten, että kuntien ohjausvastuu peruskoulun päättävistä nuorista ja koulutustakuu hoituisi sujuvasti opinto-ohjauksen keinoin. 3. Kartoittaa ja ennaltaehkäistä ongelmia toiselle asteelle siirtymisessä, ehkäistä toisella asteella tapahtuvia opintojen keskeyttämisiä tai tilanteita, joissa opintoja ei edes aloiteta. 4. Lisätä peruskoulun ja toisen asteen toimijoiden tietoisuutta ja osaamista nivelvaiheen onnistumista edellyttävistä asioista. 5. Tiivistää peruskoulun, II asteen, työelämän ja TE -toimistojen yhteistyötä. 6. Vähentää etsivän nuorisotyön nuorten määrää ja tarvetta. 7. Laskea niiden nuorten määrää, jotka eivät saa paikkaa yhteishaussa ja nuorten määrää, jotka keskeyttävät opintonsa ensimmäisen vuoden aikana.

16 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 16 (18) Selvitysten mukaan opinto-ohjauksella on keskeinen merkitys toiselle asteelle siirtymisessä. Tukiopinto-ohjaus perustuu ajatukselle, että monet nuoret tarvitsevat tehokkaampaa ohjausta ja tukea jo ennen nivelvaihetta, koska nivelvaiheen aikana ei ehditä korjata heikkoa opintomenestystä, joka estää opintoihin pääsyn tai väärää alavalintaa, joka tehdään hetken mielijohteesta yhteisvalinnan pakonedessä. LIITE 3 Opettajarekisterin ja ammattinimikkeen suojaaminen Tavoitteena on edistää lasten, oppilaiden ja opiskelijoiden turvallista oppimisympäristöä sekä kasvatus- ja opetuspalveluiden ja alan rekrytoinnin laatua ja tehokkuutta, lisätä avoimuutta ja yhdenvertaisuutta kasvatus- ja koulutuspalveluissa sekä turvata riittävä määrä kelpoisuusvaatimukset täyttävää osaavaa henkilöstöä. Julkisesta avoimesta rekisteristä kävisi ilmi opettajan kelpoisuus, ammattinimikkeet, joita hänellä on oikeus käyttää, pidempiaikaiset täydennyskoulutukset sekä työnantajalle lain edellyttämät merkinnät rikosrekisteristä. Rekisteri poistaisi tarpeen kartoittaa opettajien kelpoisuustilanne joka toinen vuosi tehtävällä erillisellä useita satoja tuhansia maksavalla opettajatiedonkeruulla. Yhden julkisen rekisterin ylläpito on taloudellisempaa ja yhteiskunnallisesti vaikuttavampaa kansalaisten, tutkijoiden ja hallinnon näkökulmasta katsottuna kuin opettajatietojen kerääminen useilla erillishankkeilla. Opetusalan perustietojen kokoaminen yhteen kaikille avoimeen rekisteriin hajanaisista ja ei julkisista tilastoista mahdollistaisi samalla nykyisissä tietojärjestelmissä havaittujen epäkohtien korjaamisen. Puutteita on nyt erityisesti lastentarhanopettajia, aineenopettajia ja ammatillisia opettajia koskevien tietojen saannissa. Pysyvä rekisteri mahdollistaisi jatkuvan järjestelmällisen ja ajantasaisen tietojen saamisen opettajatarpeen ennakoimiseksi niin ala- kuin aluekohtaiset tarpeet huomioon ottaen. Rekisteriä luotaessa pitäisi selvittää myös mahdollisuudet tallentaa tiedot kasvatus- ja opetusalalla toimivien peruskoulutuksen jälkeen hankitusta täydennyskoulutuksesta. Rekisterin perustamista pitäisi selvittää vähintään osana todennetun osaamisen rekisterin luomista. Nämä rekisterin sisältämät tiedot opettajamääristä, kelpoisuuksista sekä osaamisen ylläpidosta ovat myös työnantajien hyödynnettävissä. Työnantaja voisi näin kohdentaa halutessaan rekrytointia alueille, jossa opettajia on tarjolla. Hakijoiden kelpoisuudesta työnantaja saisi heti tiedon rekisteristä. Rekisterin mahdollisuuksia vähentää byrokratiaa ja kuluja pitäisi selvittää myös siltä osin, olisiko lakisääteisen rikosrekisteriotteen tietojen välittyminen työnantajalle toteutettavissa

17 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 17 (18) tätä kautta nykyistä kustannustehokkaammin palvelukseen valittujen, palveluksessa olevien sekä sijaisten osalta. Nykyisin yhden otteen toimittamisesta aiheutuvat kulut ovat 15 e. Otteita myönnetään arviolta noin vuodessa (lähde: HE 149/2013 vp.), mutta velvoitteen laajentuminen lisää määrää selvästi. Kustannussäästöjen selvittämisen lisäksi on tärkeä arvioida sitä, millainen merkitys rekisterin perustamisella ja ammattinimikkeiden suojaamisella on opetusalan houkuttelevuuden ja arvostuksen näkökulmasta sekä ja alalla työskentelevien oman ammatti-identiteetin vahvistumiselle. Opetusalan rekisterin rakentamiskustannus riippuu taustajärjestelmästä, johon rekisteri perustettaisiin sekä esimerkiksi Opetushallituksen tai aluehallintoviraston resursseista vastata rekisterin ylläpidosta. Esimerkiksi terveydenhuollon Terhikki-rekisterin teettäminen Innofactor Oy:llä maksoi Valviralta saadun näkemyksen mukaan n euroa. Rekisterin palvelin ja ylläpito ovat ulkoistettu Innofactorille, jonka veloitus käyttö- ja ylläpitopalveluista on n. 500 e/kk. Hiljattain annettiin työryhmän esitys oikeustulkkirekisterin perustamisesta. Psykologin, ravitsemusterapeutin, optikon, arkkitehdin, lääkärin ja laajasti terveydenhoitoalan ammattinimikkeet on jo suojattu, ja niistä on rekisterit. Näin on tehty, koska asiakkaan oikeusturvan ja turvallisuuden vuoksi on pidetty tärkeänä edellyttää ammatinharjoittajalta korkean vaatimustason täyttävät tiedot ja taidot. Opetustyössä ollaan jakamattomassa vastuussa alaikäisten ja nuorten turvallisuudesta sekä heidän perustuslaillisesta oikeudestaan oppimiseen. Nimikesuojan tuoma avoimuus mahdollistaa säädösten mukaisen opettajakelpoisuuden tunnistettavuuden kertomalla heti tiedon henkilön koulutustaustasta ja kelpoisuudesta. Tämä vahvistaa kodin ja koulun yhteistyötä sekä lisää luottamusta vanhempien ja oppijoiden näkökulmasta. Opetustyön vetovoimaisuuden säilymisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että kelpoisuusehtojen mukaiset ammattinimikkeet nostetaan suojattujen ammattinimikkeiden joukkoon. Tämä vähentäisi myös virheellistä uutisointia mediassa, jossa väitetään opettajan tehneen milloin mitäkin. Erittäin tärkeää on myös se, että sekä rekisteri että nimikesuoja kannustavat osaamisen kehittämiseen ja kelpoisuuden hankkimiseen. Pelkästään yleissivistävässä koulutuksessa on tätä nykyä erilaisilla opettajanimikkeillä yli määräaikaista henkilöä, joilla ei ole säädettyä kelpoisuutta ammattiin. Noin joka viides opettaja on vailla kelpoisuutta tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa. Rekisterillä on yleisön tuki. OAJ:n tulevaisuuskoneen verkkokyselyssä rekisterin perustamista kannatti 70 % vastaajista.

18 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 18 (18) Toimenpide-ehdotus Perustetaan heti laaja-alainen työryhmä, joka selvittää opettajien kelpoisuusasetusten mukaisten ammattinimikkeiden suojaamisen sekä opetusalan oman rekisterin tarpeen. Rekisteriin rekisteröityminen antaisi oikeuden toimia kasvatus- ja opetusalalla. Työryhmä arvioisi miltä osin ajantasainen ja luotettava opetusalan henkilörekisteri korvaisi tai olisi yhdistettävissä nykyiseen tiedon keruuseen, esimerkiksi perusteilla olevaan todennetun osaamisen rekisteriin, seurantaan ja ennakointiin sekä määrälliseen mitoitukseen. Työryhmä arvioisi myös hyödyt, eri tahojen vähentyvät tai lisääntyvät velvoitteet ja toimien vaikuttavuuden suhteessa kelpoisuusasetuksen mukaisten nimikkeiden suojaamisen, rekisterin perustamisen, hallinnoinnin ja ylläpidon kustannuksiin. Työryhmän pitäisi myös arvioida, mikä taho vastaisi rekisteristä. Työryhmä laatisi hallituksen esityksen muotoon ehdotuksen nimikesuojasta sekä opettajarekisteristä.