Hallituksen esitys 341 / 2014vp lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta

Transkriptio

1 Lausunto 1 (5) Eduskunnan sivistysvaliokunta siv@eduskunta.fi Viite: Valiokunnan kuulemistilaisuus Asia: Hallituksen esitys 341 / 2014vp lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta Nykyinen laki lasten päivähoidosta tuli voimaan , minkä jälkeen lakia on muutettu yli 50 kertaa. Nykyinen laki lasten päivähoidosta on erittäin tulkinnanvarainen, sekava ja epäjohdonmukainen ja lain kokonaisuudistus on välttämätöntä tehdä. Laki ei saa kutenkaan olla vain vanhan päivähoitolain päivitys ja nimen muutos, kuten nyt näyttää tapahtuvan. Lasten päivähoidon ja varhaiskasvatuksen kehittäminen siirrettiin vuoden 2013 alussa Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen, jolloin korostettiin varhaiskasvatusta osana lapsen elinikäisen oppimisen polkua. Tämän tulisi vahvasti näkyä myös uudessa laissa, mutta näin ei kuitenkaan valitettavasti ole. Varhaiskasvatuslain tulee vahvistaa lasten oikeutta laadukkaaseen pedagogiseen varhaiskasvatukseen ja päivähoitoon. Lain tulee merkittävästi ohjata ja kehittää varhaiskasvatuspalvelujen laatua ja sisältöjä. Viime vuosina laadukkaan varhaiskasvatuksen merkittävyys, vaikuttavuus ja tuloksellisuus on tutkimuksella ja tieteellä todistettu merkittäväksi ajanjaksoksi koko lapsen elämänkaarelle. Suomessa päivähoito- ja varhaiskasvatuspalvelujen käyttö on vähäisintä verrattuna muihin pohjoismaihin ja päivähoitopalvelut profiloituvat valitettavasti enemmän työelämän palveluina kuin lapsen oikeutena varhaiskasvatuspalveluihin. Tähän on tarpeen saada muutos. Varhaiskasvatus ja esiopetus korostuvat erityisesti siksi, että Suomessa oppivelvollisuus alkaa kansainvälisesti verraten myöhään. Päiväkotien merkitys on kasvava, sillä päivähoidossa olevista lapsista valtaosa (74 %) on päiväkodeissa ja enää 15 % perhepäivähoidossa. Kaikkiaan päivähoidon palveluja lapsista käyttää vuotiaista lapsista päivähoidossa on noin 67 %. Kansainvälisesti varhaiskasvatuksen kehittäminen on vahvasti osa kasvatus- ja koulutuspolitiikkaa. Mm. Euroopan unionin on antanut useamman kannanoton varhaiskasvatuksen kehittämisestä. Vuonna 2011 EU komissio mm. totesi, että laadukas varhaiskasvatus on perusta EU-kansalaisten osaamistason kohottamiselle ja että varhaiskasvatuksen keskeinen laatutekijä on henkilöstön ammattitaito. YK:n

2 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 2 (5) lasten oikeuksien komitea suositteli Suomelle jo vuonna 2011, että varhaiskasvatuspalvelujen kattavuutta ja laatua parannetaan. OAJ kannattaa OPH:lle kehittämisroolia Lakiesityksessä myönteistä on Opetushallituksen määritteleminen varhaiskasvatuksen kehittämisvirastoksi. Samoin myönteistä on 2a :ssä määritellyt varhaiskasvatuksen tavoitteet, joskin niihin on myös tarpeen tehdä joitakin tarkennuksia. Varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteet laatisi Opetushallitus. Tämä on hyvä ja selkeä jatkumo vuoden 2013 hallintoalan muutokselle. Perhepäivähoidon osalta Opetushallituksen on kuitenkin ohjeistettava erikseen lain 2a :n mukaisten tavoitteiden soveltamisesta perhepäivähoidossa. Varhaiskasvatuksen määrittelyä korjattava tunnustamaan eri hoitomuotojen ominaispiirteet ja vahvuudet Varhaiskasvatuksen määrittely (1 ) olisi oikean suuntainen, jollei sitä vesitettäisi 1 :n kolmannessa momentissa toteamalla, että samat ja vaativat varhaiskasvatuksen tavoitteet voivat toteutua myös perhepäivähoidossa. Tällä määrittelyllä mitätöidään varhaiskasvatusta toteuttavan henkilöstön erilaisesta koulutustaustasta muodostuva osaaminen sekä hämärretään eri päivähoitomuotojen ominaispiirteet, joissa korostuvat kunkin päivähoitomuodon omat vahvuudet, esim. perhepäivähoidon kodinomaisuus. Tämä ei ole kenenkään etu ja esitetty määrittely vaikeuttaa vanhempien käsitystä ja kykyä valita lapselleen sopivin hoitomuoto. Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n mielestä lakiesityksessä on niin merkittäviä puutteita, että ellei seuraavia keskeisiä kohtia esityksestä korjata, OAJ esittää, että sivistysvaliokunta hylkää lakiesityksen. 1. Varhaiskasvatuslain nimike ja varhaiskasvatuksen määrittely Laissa on selkeästi märiteltävä päivähoidon ja varhaiskasvatuksen käsitteet. Lain nimen tulee olla laki varhaiskasvatuksesta ja perhepäivähoidosta. Laissa tulee selkeästi määrittää päiväkotien toteuttaman varhaiskasvatuksen ja perhepäivähoidon sisällöt, tavoitteet ja kummankin toimintamuodon ominaispiirteet erikseen. Molemmille toimintamuodoille ei voi antaa samaa kasvatuksen ja opetuksen vastuualuetta, koska henkilöstön kelpoisuus- ja koulutusvaatimuksissa on merkittäviä eroja ja toimintamuodot eroavat vahvasti toisistaan. Perhepäivähoidon kaltaisia toimintamuotoja, joissa ei

3 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 3 (5) edellytetä opetustoimen henkilöstöä, ei esimerkiksi OECD tilastoi lainkaan varhaiskasvatukseksi. 2. Varhaiskasvatussuunnitelman laatiminen OAJ:n mielestä ei ole perusteita sille, että jokaiselle lapselle laadittaisiin lakisääteisesti oma henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma sekä perhepäivähoidossa ja päiväkodissa. Vaikka nykyään päivähoidossa laaditaan henkilökohtaisia varhaiskasvatussuunnitelmia, tutkijat ovat todenneet, etteivät ne toteudu lapsiryhmän toiminnan suunnittelussa. (Maarit Alasuutari / Suunniteltu lapsuus). Sen sijaan laissa tulisi säätää, että valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman lisäksi laaditaan paikallistason suunnitelma, joiden pohjalta voidaan harkinnan mukaan laatia ryhmäkohtainen ja lapsikohtainen suunnitelma. Tuen tarpeessa olevalle lapselle suunnitelma tulisi OAJ:n näkemyksen mukaan kuitenkin aina laatia, kuten tapahtuu esi- ja perusopetuksessakin. Varhaiskasvatussuunnitelman laatimisessa on siis syytä noudattaa samaa hyvää linjausta ja käytäntöjä kuin esi - ja perusopetuksessakin. Varhaiskasvatuksen suunnitelmallinen ja tavoitteellinen toteuttaminen ja toiminnan arviointi edellyttää, että lapsi toimii riittävän kokoisessa vertaisryhmässä. Tämä toteutuu yleensä vain päiväkodissa. Lisäksi vain päiväkodeissa on pedagogisen koulutuksen saanutta henkilöstöä, joilla on valmiuksia laatia tämä vaativa ja lasten oikeuksiin perustuva suunnitelma. OAJ edellyttää, että SiV muuttaa lakia siten, että päiväkotihoitoon laaditaan erikseen varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ja perhepäivähoitoon omat perusteet. 3. Ryhmäkokojen säätely Hallituksen esityksessä esitetään säädettäväksi lapsiryhmäkokojen muodostamisesta. Säädöksen vaikuttavuus jää olemattomaksi, jos samanaikaisesti ei muuteta lasten päivähoidosta annetun asetuksen 6 :n määräyksiä. Lisäksi on tarpeen uudelleen määritellä ns. osa-aikaisessa toiminnassa olevien lasten ja henkilöstön välinen suhdeluku samalle tasolle kuin kokopäivätoiminnan osalta. 4. Varhaiskasvatuksen vaikuttavuuden parantaminen ja henkilöstö Tuloksellisen ja vaikuttavan toiminnan toteuttamiseksi tulisi laissa määritellä myös varhaiskasvatuksen ja päivähoidon henkilöstön määrästä, kelpoisuudesta ja vastuualueista. Tältä osin hallituksen esitys on erittäin puutteellinen.

4 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 4 (5) Varhaiskasvatuksessa kaikilla jo nyt toimivilla eri henkilöstöryhmillä on tärkeä oma paikkansa ja tehtävänsä ja kaikkia tarvitaan. Koska erilainen koulutustausta tuottaa erilaista osaamista, on taloudellisesti ja henkilöstön työmotivaation kannalta kyseenalaista, jos henkilöstön erilaisia koulutustaustoja ja sitä kautta hankittua osaamista ei käytetä täysimääräisesti lasten ja varhaiskasvatuksen hyväksi, vaan henkilöstön tehtävät ja vastuualueet tahallisesti hämärretään. Näin ei voisi kuvitella tehtävän esimerkiksi terveydenhuollossa. Varhaiskasvatuslakia valmisteleva työryhmä esitti, että päiväkodin henkilöstön nimikkeet määritellään koulutustaustan mukaan seuraaviksi: varhaiskasvatuksen lastenhoitaja, varhaiskasvatuksen sosionomi ja varhaiskasvatuksen opettaja. Henkilöstön nimikkeiden uudelleen määrittelyä tukee myös varhaiskasvatuksen koulutuksen arviointi, jonka toteutti koulutuksen ja korkeakoulutuksen arviointineuvosto OAJ edellyttää, että edes eduskunta ja SiV arvostavat koulutuksen tuomaa osaamista ja muuttaa hallituksen esitystä tältä osin. Lain tavoitteena tulee olla myös varhaiskasvatuksen korkeakoulutuksen saaneiden henkilöstön lisääminen lapsiryhmissä kansainvälisten linjausten mukaisesti ja pedagogisen laadun ja toiminnan kehittämiseksi. Muita hallituksen esitykseen sisältyviä puutteita Tässä esitetyssä muodossaan varhaiskasvatuslaki jää lähinnä vuodelta 1973 olevan päivähoitolain kosmeettiseksi korjaamiseksi. Kokonainen, ehjä lainsäädäntö, joka tukisi ja vahvistaisi kasvatus- ja koulutusjärjestelmän kokonaisuutta sekä varhaiskasvatuksen ja perhepäivähoidon kehittämistä jää edelleen puuttumaan. Laissa jäävät huomiotta ja kesken monet varhaiskasvatuksen ja perhepäivähoidon kehittämisen ja toteutuksen kannalta keskeiset asiat kuten - johtajuuskysymykset päiväkodissa ja perhepäivähoidossa - vuorohoito - lapsivaikutusten arviointi varhaiskasvatuksen ja perhepäivähoitoa koskevassa päätöksenteossa - kaikkien lasten oikeus laadukkaaseen ja säännölliseen varhaiskasvatukseen - erityistä hoito-ja kasvatusta tarvitsevien lasten asema ja oikeudet - kotona hoidettavien lasten oikeus varhaiskasvatukseen suhteessa mm. kotihoidontukeen

5 Opetusalan Ammattijärjestö OAJ Lausunto 5 (5) Opetusalan Ammattijärjestö OAJ esittää liitteessä kaikkiin esille ottamiimme kohtiin selkeät pykälämuutokset. Lopuksi OAJ paheksuu sitä, ettei Opetus-ja kulttuuriministeriö ei käynyt lakiluonnoksen valmistelun yhteydessä OAJ:n kanssa lakisääteisiä KNOLneuvotteluja (Kunnan viranhaltijain neuvotteluoikeudesta annetun lain 389/1944 mukaiset neuvottelut). OKM:n vastauksessa OAJ:n neuvottelupyyntöön todettiin, ettei lastentarhanopettajan, päiväkodin- tai varhaiskasvatusjohtajan virka -tai työsuhteen sisältö muutu varhaiskasvatuslain myötä. OAJ kuitenkin katsoo, että varhaiskasvatus perustuu nimenomaa pedagogialle ja se tuo henkilöstön vastuualueisiin ja tehtäviin merkittäviä muutoksia. Tämä on mielestämme myös varhaiskasvatuslain säätämisen lähtökohta. OPETUSALAN AMMATTIJÄRJESTÖ OAJ Helsingissä Heljä Misukka koulutusjohtaja Ritva Semi erityisasiantuntija