A. Tutkimus-, kehitys-, ja innovaatiotoiminnan toimintaympäristön muutosten merkitys tieteenalalle

Transkriptio

1 Kasvatustieteet Työryhmän osallistujat Leena Syrjälä, Oulun yliopisto (puheenjohtaja) Anneli Eteläpelto, Jyväskylän yliopisto Päivi Häkkinen, Jyväskylän yliopisto Jarkko Hautamäki, Helsingin yliopisto Eija Kärnä, Itä-Suomen yliopisto Elina Lahelma, Helsingin yliopisto Jari Lavonen, Helsingin yliopisto Risto Rinne, Turun yliopisto Eero Ropo, Tampereen yliopisto Marja Vauras, Turun yliopisto Hilkka Roisko, Tampereen yliopisto (asiantuntijasihteeri) A. Tutkimus-, kehitys-, ja innovaatiotoiminnan toimintaympäristön muutosten merkitys tieteenalalle Kasvatustieteille on tapahtunut sama kuin mitä on tapahtunut koko Suomen tiedemaailmalle (vahvat yksittäiset yksiköt, keskittäminen, profiloituminen, julkaisupaine, talousasiat jne.). Monet muutokseen liittyvät edellä mainitut trendit ovat samaan aikaan sekä nykyhetken vahvuuksia ja heikkouksia että tulevaisuuden mahdollisuuksia ja uhkia. Kasvatustieteiden edistyminen ja kehittyminen (esim. kansainvälisten artikkeleiden/julkaisujen määrä) Kasvatustieteen merkityksen korostuminen laajasti yhteiskunnassa; tarvetta monilla eri aloilla, ei vain kouluissa Kasvatustieteellisen tietämyksen tarve eri tieteenaloilla (esim. sosiaalitieteet, neurologia, biologia) ja uusissa teemoissa (esim. monikulttuurisuus, syrjäytyminen) Kasvatustieteilijät kysyttyjä yhteistyökumppaneita erilaisissa kansallisissa ja kansainvälisissä yhteistyöryhmissä Ulkopuolisten rahoituslähteiden kapea kenttä Alan tietotaitoa ja osaamista ei ole osattu tuoda riittävän selkeästi ja näkyvästi esille Opetus-tutkimus-dilemma eli tehdäänkö toista toisen kustannuksella? Alan osaamisen ja tietotaidon näkyväksi tekeminen Monitieteinen, laaja-alainen tutkimusyhteistyö uusilla alueilla Uusien innovaatioiden tunnistaminen ja tuottaminen pedagogisiksi ratkaisuiksi 1

2 Talouskysymykset: kasvatustieteiden yhä vaikeampi saada rahoitusta, tutkimusta arvioidaan luonnontieteistä lähtöisin olevilla indikaattoreilla Julkaisupaine: vain referoidut kansainväliset artikkelit/julkaisut lasketaan, kansallisia ei arvosteta Suuntautuminen tutkimukseen opetuksen kustannuksella (rekrytoidaan post doc -tutkijoita, vrt. em. julkaisupaine) B. Tieteenalan kehitys ja kansainvälinen taso Kasvatustieteiden kansainvälistyminen on ollut huomattavasti kovempaa kuin monella muulla alalla. Esimerkiksi isoissa kansainvälisissä järjestöissä (esim. EARLI, AERA) ja konferensseissa suomalaiset ovat hyvin edustettuina, ei vain riviosallistujina, vaan myös kutsupuhujina ja palkittuina. Suomalaisia on myös kansainvälisten tieteellisten aikakauslehtien päätoimittajina. On kuitenkin ymmärrettävä, että kasvatustieteiden julkaisufoorumi on pitkälle myös kansallinen. Tämä asettaa tutkijoille haasteita; on tehtävä samaan aikaan kansainvälistä ja kotimaista. Akatemiaprofessoreiden ja FiDiPro-professorien (Finland Distinguished Professor Programme) merkitys kasvatusalan tutkimusympäristössä on suuri. Heillä on tilaa tukea ja järjestää optimaalisia tutkimusympäristöjä. Jos alalle saadaan kovan tason FiDiPro-professori, niin se näkyy suoraan kovissa indikaattoreissa (referoitujen kansainvälisten artikkeleiden määrissä). Hot spotit, nousevat alat/teemat: Psykologian ja neurologian alueella ollaan osin pääsemässä sellaisiin ongelmiin käsiksi, joilla on kasvatustieteellistä relevanssia. Historiantutkimuksen merkitys alkaa tulla uudestaan esiin (esim. halutaan ymmärtää miten Suomen koululaitos on muotoutunut sellaiseksi kuin se tänä päivänä on). Globaalin maailman huomioiminen eli vertaileva koulutustutkimus (esim. mitä tutkinnoille tapahtuu), on nouseva teema. Uusi alue, missä Suomella olisi kansainvälisestikin annettavaa, on hyvinvointitutkimus ja sen sisällä esimerkiksi ikääntymisen, gerontologian tematiikka. Myös sukupuolen- ja nuorisotutkimus poikkitieteellisinä tutkimuksina voisivat tuoda teoreettista uutta. On myös ehdoton tarve paremmin ymmärtää, miten nettisukupolvi oppii, toimii, tekee työtä ja tekee yhteistyötä. Paradigmojen muutoksia tai läpimurtoja. Uusia avauksia ovat esim. seuraavat: 1) hallinnointiin liittyvä ja vertaileva tutkimus 2) interventioajattelun vahvistuminen ja kenttätyön uudenlaiset lähestymistavat 3) koulutusvientiin ja implementaatioon liittyvä tutkimus 4) feministinen tutkimus. Alan kansainvälinen taso noussut huimasti, kiihdytys Suomessa ollut huomattavasti voimakkaampaa kuin muissa maissa Suomalaiset edustava joukko kansainvälisissä konferensseissa ja heitä pyydetään erilaisiin arvovaltaisiin kansainvälisiin tehtäviin Nuoret lahjakkaat tutkijat, uusi sukupolvi, joilla on uusi kansainvälinen kulttuuri Suomen Akatemian hankkeiden mahdollistama kansainvälinen yhteistyö 2

3 Ei ole onnistuttu kansainvälisissä tutkimusrahoitushauissa. EU:n tutkimushankkeet ovat kovan kilpailun takana, ne vaativat valtavan konsortion ja niiden koordinointi on raskasta. Tutkijalähtöinen ERC-rahoitus ei edellytä vastaavia resursseja, mutta on huippukilpailtua. Tilastotieteen osaaminen vaatii kohennusta Riskinoton puute esimerkiksi uusien tutkimushankkeiden käynnistämisessä tai ohjaamisessa Tulossa uusia, monitieteisiä tutkimusteemoja, joihin tarvitaan alan kontribuutiota Kasvamassa tutkijasukupolvi, joka on orientoitunut kansainväliseen julkaisemiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön FiDiPro- ja akatemiaprofessoreiden kontribuutio tutkimusympäristöjen kehittämisessä Ymmärtämättömyys alan kansallisen tiedon rakentamisen ja välittämisen tärkeydestä C. Tutkijanura ja tohtorikoulutus Tohtorien työllistyminen ja sijoittuminen on ollut hyvää ja he ovat myös pystyneet työssään hyödyntämään tohtorikoulutuksessa saamiaan valmiuksia Tohtoritarve on edelleen olemassa, yliopistotehtävien lisäksi tohtoreita tarvitaan mm. kuntien ja koulujen monimutkaistuviin suunnittelu-, hallinto- ja johtamistehtäviin Huoli (rahoitus, pätkätyöt) nuorista tutkijoista, millainen on heidän urapolkunsa Väitöskirjat osittain heikkolaatuisia ja opiskeluajat pitkiä (huono panos-tuotossuhde) Yliopiston ulkopuolelle sijoittumisen vaikeus (koskee varsinkin nuoria tohtoreita, joilla ei ole työkokemusta) Ristiriita siinä, keitä valitaan tohtorikoulutukseen, keitä ohjataan ja miten eletään kaksinaisuuden (toisaalta nuoret, joilla ei ole työkokemusta, toisaalta työkokemusta omaavat tohtoriopiskelijat) välillä Ala tuottaa koulujen ja kuntien palvelukseen (esim. rehtoreiksi/koulujen johtajiksi) monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseen kykeneviä henkilöitä Mikä tulee olemaan verkostotutkijakoulujen tulevaisuus? 3

4 Millaiset ovat kasvatustieteen mahdollisuudet yhtenä osana koko yliopiston tutkijakoulua? Kasvatustiede on yliopiston sisällä kamppailemassa muiden tieteenalojen kanssa. Jos rahoitusmekanismeja kurjistetaan (esim. Suomen Akatemia ei enää rahoita tohtoriopiskelijoita vaan tutkijatohtoreita), niin millä tohtoriohjelmat rahoitetaan? Onko tulevaisuudessa rahoituksellisesti mahdollista ottaa uusia jatko-opiskelijoita? Miten työelämävalmiuksien kehittäminen mahdollistetaan neljän vuoden tohtoriohjelmissa? D. Liikkuvuus ja verkostot Verkostoitumista ja arjen tasolla tapahtuvaa yhteistyötä on runsaasti (mm. Skypen avulla) Kansainvälinen liikkuvuus (KOTA-tietokanta kriteereillä mitattuna) on aika vähäistä, samoin kansallinen liikkuvuus Tutkimuksen arviointikäytännöt (kansainvälinen vertaisarviointi) suuntaavat siihen, että verkostoituminen on kansallisella tasolla vaikeaa. Kansallista liikkuvuutta ei lasketa eikä oteta huomioon. Liikkuvuus ei välttämättä aina mahdollistu tai onnistu (esim. naisilla tietyssä perhe-elämän vaiheessa) Pohjoismainen yhteistyö BRIC-maiden (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina) suhteen ollaan avoimia, silmät auki. Ne tarjoavat uusia mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Suomi on suosittu vierailupaikka BRIC-maita edustaville. BRIC-maista tulee jatkossa myös yhä enemmän opiskelijoita Suomeen. Liikkuvuuden kriteerit ovat väärin asetettuja. Suomalaisten matkustaminen ulkomaille ei saisi olla keskeinen kriteeri, vaan se sisältö/toiminta miksi liikutaan. Liikkuvuuden kriteeristö enemmän yhteistoimintaa korostavaksi! Liikkuvuudessa pitäisi ottaa huomioon uudenlaisiakin liikkumisen ja verkostoitumisen tapoja (esim. Skypen avulla tapahtuva liikkuminen ) Liikkuvuutta ja sen tukemista pitäisi katsoa uran eri vaiheissa eri tavalla (esim. junioreilla pitkä vierailu mahdollisesti hyvä, senioritutkijoilla ehkä lyhyemmät vierailut tehokkaampia) E. Tutkimuksen infrastruktuurit Infrastruktuuria on jossain määrin ja siihen on onnistuttu saamaan pientä rahoitusta 4

5 Infrastruktuurirahoitus on kasvatustieteilijöiden ulottumattomissa (alan infrastruktuuri liian vaatimatonta ja edullista, jotta sitä voisi ottaa huomioon hanke-/rahoitushakemuksissa) Aineistojen (aineistot ovat kasvatustieteellisen tutkimuksen infrastruktuuria) vähäinen yhteiskäyttö Yliopistohallinnon järjettömyys (ml. kokonaiskustannusmalli) Tehdään tieteenalalle toimiva kansallinen infrastruktuuri, johon on mahdollista hakea rahoitusta Selvitetään ja määritetään valtakunnallisesti alan infrastruktuurikokonaisuus Perustetaan valtakunnallinen tutkimuksen tietotaitopankki ja datapankki isoille tutkimusaineistoille sekä hyödynnetään Tampereen yhteiskuntatieteellistä tietoarkistoa (aineistojen yhteiskäytön tehostaminen). Uhat (5 vuoden aikajänne) Ei pystytä kokoamaan alalle isompaa infrastruktuurihanketta eikä saada infrastruktuurirahoitusta. F. Muut mahdolliset tieteenalan kannalta tärkeät kysymykset Varttuneen tutkijan toimen tilalle tarvitaan ehdottomasti joku korvaava vaihtoehto. Huoli siitä, saadaanko kasvatustieteilijöinä urapolkujärjestelmäpaikkoja omassa yliopistossa. Urapolkujärjestelmä ei ole ratkaisu tutkijanuraan. Tutkijakollegiumit ovat osoittaneet tarpeellisuutensa (palvelevat useita tiedekuntia), mutta paikkoja ei ole ollut riittävästi eikä kollegiumeja ole kaikissa yliopistoissa. Kollegiumeissa olisi potentiaalia esimerkiksi uran keskivaiheessa oleville tutkijoille. Miten onnistua hyvin professoreiden rekrytoinnissa? Iso joukko alan professoreita siirtymässä lähitulevaisuudessa eläkkeelle. Rekrytointi voidaan nykyään tehdä myös kutsumenettelynä (mahdollisuus ja uhka). Vakinaisen kansainvälisen professuurin sijasta esimerkiksi jonkinlainen vierailevien professorien järjestelmä voisi olla järkevämpi. He toisivat hyödyn, mutta eivät rasittaisi kohtuuttomasti muuta koneistoa. Pätkärahoitus tekee etenkin naisten (äitiyslomat) tutkijanuran vaikeaksi (vaikka koskeekin kaikkia nuoria tutkijoita). Tutkimus ja opetus ovat liian kaukana toisistaan. Lehtoreiden virat ovat opetuspainotteisia, jolloin tutkimus ja opetus eivät nivoudu riittävästi toisiinsa. Tai lehtorit ovat saattaneet tehdä tutkimusta jollain tietyllä alueella, mutta joutuvat opettamaan muillakin alueilla. Kokonaiskustannusmalli. Kokonaiskustannusmallin mukaisesti lasketut hankkeet paisuvat taloudeltaan niin isoiksi, että tulevaisuudessa vain entistä harvemmat voivat saada rahoitusta. Nykyinen käytäntö on kasvatustieteille epäedullinen, sillä nykyisessä mallissa tapahtuu varainsiirtoa kasvatustieteiltä niille tieteenaloille, jotka tarvitsevat kallista infrastruktuuria. Huolestuttavaa, että kaikki indikaattorit ja rahoitukset ovat luonnontieteilijöiden eduksi. Kasvatustieteen omaleimaisuus ja alakohtaisuus pitäisi jotenkin huomioida ja turvata. 5