1975. Ahlaisten kartoitusryhmiin pemsmngon

Transkriptio

1

2 Kimo HI skanen

3 Yleista Kartoitustyot Ahlaisissa alkoivat 26.5, 1975, jolloin kaynnistyi n, viikon kestava kenttiihrssl. Rokemukaet kurssista olfvat kokonaiauutena mg6nteiset ja sita pidettiin tarpeellisena, Pienemmissa ryhmissa tyoskentely ja tyzjn tulosten yhtainen arviointi nopeuttaiaivat ja tehostaiaivat toihia perehtymfsta entfsezt33n. Varsinainen kartoitustyii aloitettiin ke~wun alussa ja se jatlcui yhtajaksoiseati muodoativat seuraavat kuusi henkilija: Ahlaisten kartoitusryhmiin pemsmngon tehtava Ahlaisissa-.oloaika Kimmo Niskanen, kartof tta ja Juha Karhu, kartoitta ja Satu Tenho, esikartoittaja ja heinakuun alusta kartofttaja Kari Kallio, esikartof ttaja Brto Isokangas, esikartoitta ja 26.5, - 9.8, Jar1 Piiroinen, esikartoittaja , , valiaena aikana toimivat esikartoitta jina sburaavat geokemiallisen osaston kesiiapulaiset: Beikki Beikkinen Hsli Herkamaa Anneli Sivdn 11.8, kaytettiin lisaty6voimana paikkakuntalaista Mauri Tulssta,

4 Seuraavasta luettelosta kap3t ilmi 1;artoitetu.t alueet karttalehdit- tiiin, Yuhtaakslp~.~.rustuskartoiIle on liasksi merkitty katkoviivoin vastaavat alueet, Na on mybs varustettu kunkin kartoittajan nimi- kf rjaimj-lla, B Tkiydennettiin vuoden 1973 kartoitus seka kartoitettiin Keibeden lansipuoli D landskatan niemen mantereelta kasin kartoitettavat alueet C Fiskeen alue mantereen puolelta A Koko karttalehti Ahlaisten jokea myoten, lukuunottamatta lehden keskella olevaa Pohjaniitun peltoaukeaa, 1142 LO I3 Karttalehden koilliskulma Etelajokea mysten seka pieni slue httgn lahden tleno illa. La set inkosken ymparist6saa auoritettiin kartoitus mittakaavassa 1:4 000, mikg kasittaa lehden kaksi reunimmaista ruutua, D Lacs koko karttalehti luirrzunottamatta lehden etelareunaa, Sahakosken ymparistossz kartoitus suoritettiin mittakaavas- sa 1:4 000,

5 Ilartoitetun alueen geologia~t-a Seuraavassa raportin geologisessa osasea tuodaan estlle tarkeimpia piirteita alueen geologiasta, Tarkoitus on lahinna tiismentag kgy- tettyja kivilajinimityksi2 ja rakenneterminologiaa, Tiissa osassa kes- I-l kityt35n Kimo Niskasen ja Satu Lenhon kartoituksiin, Kartoitetulla alueella on paakivilajeina esfintynyt kvartsi- ja seki pitkalle rnigmatisoituneita kiillegneisseja. Alueelle on pienimittakaavaisesti tarkasteltuna silmiinpistava piirre Keikveden Ja Pohjajoen kautta kulkeva ilmeinen siirrosvyohyke. Ta5n vyohykkeeseen liittyy vofmakkaasti myloniittiutuneita ja hiertyneita kivia, joiden alkuperaista koostumusta on monesti mhdotonta maarittaa, Vyijhyka tulee esille tektoniaten suuntie jyrkkana muuttumisena, Varsinkin viivaukset, jotka pohjoispuolella ovat voimakkhasti ita-lansisuuntaisia, vaihtuvat etel2puolella laes kaakkoon viettaviksi, Pohjajoen pohjoispuolella kartoitusalue keakittyi Viikan tienoille, &ss& tsydennettiin vuoden 1973 kartoitus, Valtakivilajina eaiintyi karkearakeinen granodioriittigneiasi, jossa hlinaaaalpa esiintyi suu- rim porfyroblasteina. Pienempirakeiset minaraali kiertsvat nielel- lzin naita porfyroblasteja, jolloin kivi saa lacs sflnagneissi- &isen as-, SuuntautWsasteeltaan granodioriittignefssit ovat ustimiten pflsteisia, Xiille on ominaista voimkas viivaus, ioka on hyvin loiva ( ~15") $a suunnaltaan ita-latinen, Keikho taso- suuntautwninen tulee tektonisissa havainnoissa esillc siten, e-i;ta mitatut kaateiden amot saattaoat vaihdelfa pienellain alueella hpin paljon ja usefn kaade on jatettg kokonaan mittaamatta. Lius- keisuus naissa tapaulrsissa ilmaiseekin Iiihinna pilsteisyyden s'ilun- taa,

6 Kvartai- ja granodioriittigneissien erottaminen kentalla on vaiknaa, Niiden valilla ei ole mitaan selvarajaista kontaktia, vaan vaihettdnen tapahtuu muutamia kymmenia metreja leveassg vyohykkeessa. 'Paasa vyohykkeessg kalimaasalpaporfyroblastit hiljalleen vwenevat. Samanaikaisesti tummien mineraalien maara lisaantyy ja raekoko muuttuu keskircakeisekai kvartsidioriittisiin kiviin siirryttaessa. Kvartsidioriitit ovat myos suhteellisen heikoati suuntautuneita, joskin selvemmin kuin granodioriittigneissit. Useirnmiten ne on luokiteltu pilsteisiksi, Oman yksikk'dnsa modostavat ne kvartsidioriittigneissit, jotka osoittavat selvia migmatiittisia rakenteita. Toisena komponenttina kvartsidioriitin lissksi niissa esiintyy 13hinna hienorakeinen kiille~eissi ja/tai sarvivalkegneissi. Lisasi ngihin liittyy suurempi granaattipitoisuus; NZiden kivien koostmsta kannattaisi ilneisesti hieiden avulla enemman tutkfa, ennen kaikkea niiden suh- detta kvartsidioriitteihin, koska nyt kvaktsidioriittisiksi m aari- tetyt kivet voivat osoittautua jopa kiillegneiaseiksi, *%jankzynti naiden kivien kohdalla on suhteellisen vaikea suorittaa kenta-illa, Eraille muunnoksille ovat lis%si luonteenomaisia plagioklaasi- porfyroblastit, jotka nayttavat aiheutuvan kataklaasista, ymparistijon liittyy myos myloniittisia mumnoksia, Talle alueelle ovat luontecnomisia erilafset juonikivet. Zras tyyppi on sarvivalke-kiillemeissisuonet, joita nayttaa esiint~gn aeka lsikkaavina etta usein konfornisti liuskeisuuden suuntaisesti. Toisaalta alueella tavataan runsass~i nuoria diabaaaijuonia, 20th oaihtelevat leveydeltaan nuutamista senteista useisiin 'qmeniiv metreihin. Levein tavattu diabaasi on n. 30 m levea ja on keskiosi2- taan aivan gabrominen. Z a a ilmeiaesti aiheuttaa aeromgnee~tiseil~

7 kartalla nakyvsn pi enen anomalian, Pohjajoen etelapuolisilla alueilla tavataan valtakivilajeina Irvaxtsija granodioriittigneissej3 seka voimakkaastl migmatiaoituneita kiille gneisseja. Naiden esiintyminen jakaantuu karkeasti ottaen aeuraavasti: Itaiaimmis~a osiasa esiintyy suhteellisen homogeeninen kvartsidioriitti~eissi. Keskelle aluetta sijoittuu likimain luodekaakkosuuntainen kiillegneissivyohyke, joka koostuu erilaisista migmatiiteista, Lkinsipuolella tavataan vuorostaan kpartsi- ja gmnodioriittignefsseja seka naiden muodostamia If migmatiittejalt. Alueen itgosissa tavattava on keskirakeista, hitenkin huomattavasti hien.onpi rakeista &in esimerkiksi Viikan,alueilla tavattava, Sutmtautumisaste on l3hinna SUT, mutta mybs pilsteiset ja gneissimaiaet muunnokset ovat tavallisia. Sumtautumisasteen maarahisesta on kuitenkin todettava, etta se riippuu hypin paljon subjektiiviaiata tekijoista, alueesta seka kokemuk? sesta, Nain ollen suuntautumisasteessa saattaa edell3 mainituista ayista johtuen esiintya ristiriitaisuuksia, ovat tyypillisia turnmat selvzsti erot- tuvat kyhmyt, joita on pidetty sarvivalkkeenna. Edelleen niille ovat tyypillisfa turnmat, 13hima sarviva-ilkezpeissi- ja/tai dioriittignefssiosueet, jotka esiintyvat joko pitkanomaisina liuskeisuuden sumtaisina luirakkeina tai mgos enemma tai vaemmzn pyorehpi muotoisina pahhina. Joshs kvartsidioriittignefssit osofttavat qos 2ebuliittisia piirteita. N-a piirteet ilmenevat siten, etta kivi nsyttaa koostuvan erillisista aartsidiorfittisista fragmenteista,

8 joita happamammat muutamia sentteja leveat suonet kiertavat, Kvartsidioriittien sisalla tavataan joshs hienorakeista suonigneissimaista kiillegneissia. Se esiintyy muutamista metreista useisiin kymmeniin metreihin leveina liuskeisuuden suuntaisina luirakkeina, joiden pi- -t;uus voi olla useita sataja metrej2-l; kontakti on tavattu joillakin paljastumilla, Yleensa kontakti on selva ja kivilajit o ~aterveita ja ne on helppo erottea toisistaan, Sahakoskella tavattuun kontaktiin liittyy selvgsti kataklastisten kivien vyahyke, joka tulee esille erityisesti kiillegneissin puo- lella. Itse kivilajiraja on noin puolen metrin mat~alta voimakkzasti Klillegneissialue muodostuu suonikgneissi-,schlieren - ja tavan omaisista migmatiiteista, joissa graniittisen neosoomin ears on huomattavan suuri. Migmatisaatioastetta on pyritty prosentuaalisten osuuksien avulla arvioimaan, mutta tka on osoittautunut talla alueella vaikeaksi. Tassa yhteydessa on huomattava, etta pa3civilajfn nbena on kaytetty aina kiillegneissia, vaiklra neosoomfa olisi prosentuaalisesti eneman kuin paleosoomia, Alueen p2kkivilaji on kokonaisuutena ottaen keskirakeista ja yleensa granaattipitoista, Kiillegneiasi sisaltaa sulkeumina muutamia tyfrpillisia kivifaj e ja, joista eras tyypillisin on karsi. Se esiintyy satmaiaina sulkemmina. Sulkeumat ovat lapimitaltaan muutamia kymmenia senttja, Xe niiyttavat esiintyviin lapeensa talla alueella. NitaSn erityisia vyiihykkeita ei than kartoituksen yhteydessa ole tavattu, Zuonteeltaan sulkemat ovat mieluummfn konkretioita kuin boudinaaseja,

9 Tofsena merkittavana tyyppinii eeiintyy koostumukseltaan Iminnii gabroa, samivalkegneissia ja dioriittia olevia sulkeumia; Gabro- sulkeumat ovat joskus teravsreunaisia joskua(ja usaimmiten) ne omt ovat vaihtelevia, keskimaaraisen lapimitan ollessa noin cm, Suurimmt tavatut 15hent elev5t pinta-alaltaan 1 m2 : 8. Koos tumulsseltaan gabrot ovat sarvivalkegabroja, joakus voi tavata myos emasfaempiii muunnoksia, Naihin gabroklumppeihin ei liity malmiutumisen merkkeja, hitenkin merkkeja ruosteisuudesta voi olla nmissa. Gabrosulkeumien esiintplsess~ on merkittavaa, etta niita esiintm mqsabrnin vyohykkeessa, joka kulked Sahakosken ja Korpilakson kautta kohti merta, TassZ vyghykkeessa esiintyy sulkeumia siksi run- saasti, etta ne kuuluvat kiveen luonteenomaisesti, eivatka satunnai- sesti ja kivelle on tiista syystii annettu rakennetermi schollemig- matiitti, Se eroaa tavanomaisesta breksiamignatiitfsta sii&,etta maaralliscstf sulkeumia on vkihemma kuin nbreksioivaan kiillegneissfa ja,osueet ovat pyoristyneita ja pyorineita. Rajankapti sen valilla, etta milloin rakenteelle on annettu t erni schollenmigmtiitti ja railloin on tyydytty paaivilajin asua kuvaavaan termiin SULK, on vaikea ja nimityksissa saattaa tafita johtuen esiintga horjuvuutta, Eniten gabroscholleneita esiintyy Sahakosken ymparistiin lisasi Korpilaksossa, Paivarinnan talon tienoilla. Taalla esiintyvat gab- roklumpit ovat my09 ehka suurimmat, Samivalkegneissi esiintyy usein yhdessa gabrojen kanssa ja onkin monesti flmeisesti naiden gneissiytynytta mumnosta. Tleisesti ottaen t&zn sulkeunaryhmiian 'muluu erittain heterogeonnisia sp13emial joiden alkuperzsta on mahdotonta sanoa mitaan, Joshs hitenkin eelvasti juonimainen allrugera on havaittavissa la talloin kyseessd on ollut joko intermediaarinen tai emaainen juoni, Xun juoninainen

10 alkupera on voitu havaita on tasta mafninta lomakkeisaa, Edella oleva patee mg6s dioriittisfin sulkeumifn; Kiillegneissialueelle sijoittuvat koko kaktoitetun alueen varsinalset gabropaljaatumat, joita lgydettiin kolme kappaletta, Suurin on Praksikorvessa sijaitseva Jokohuhdanmaen gabro ( nro 365 ), johon liittyy myos kohtalaista kiisupitoisuutta-. Koillisosastaan paljastuma on lkihinna diorfittinen ja rajoittuu yhdelta kulrnaltaan kiillegneiasiin, Toinen on Xorpilakson W-puolella si;laitseva (nro 434 ) ja liittyy schollenmigmatiittiseen ymparistoon, Kolmas gabro on my68 Korpilaksossa (nro 476). Se on kiisuton, ohuiden peptiittijuonien breksioiw ja kahdella pienella paljastwnalla esifntyva, Tall3 alueella tavataan lisasi diabaasijuonia, joista huomattavin on ~ahakoskella. ThZ juoni n m selvasti magneettisella kartalla ja siihen liittyg pirottedna Pe-kiisuja. Toinen myos magneettisella kartalla erottuva diabaasijuoni on tavattu P~rkkilWoakella. Tiimii juoni on murskautunut Ja n&yy oikeastaan vain fragment ti jonona isihtiikivessa, Lasetinkosken pohjoispuolella, Tulosen tienoilla tavataan juonimainen muodostuma, joka on ilmeiseatf vanha diabaaai ja on nyttemnin luokiteltu sarvivalkegneissiksi, Kiillegneisslalueella tavataan malmiutumisen rnerkkt ja siella tagllz, B W ovat Joko ruosteisuutta fa/tai viihaista kiisuunt*dsfa, joihin nayttaa lisaksi liit-&n grafiittfpitoisuntta. 'Caritetyilla kartoilla (10 B ja 3) on kynalla nro 90 merkitty naita havaintoja. 3~0stcisuudelle on kaytetty merkintaa ja kiisuwtumiselle ierkintaa ' ljl ' r

11 Kiillegneissialueen lansipuolella tulevat vastaan uudelleen kvar$sidioriittiset kivet, Lisasi taa3.15 esiintyy karkearakeisempaa granodioriittista ainesta, Muodostuneeko naista o m laajempi yksikkonsa, sita ei ta3n kesa kartoituksessa ole pys%ytty todentaman, Kvartsi- ja granodioriittigaeissien vali~et suhteet ovat ttilla alueella erittain monimutkaiset, Osa kvartsidioriiteiata on samanlaista kuin alueen itaosisaa tavatut. Joskus granodioriittinen aines uplkeutuu kvartsidloriittiseen perusmassaan juonimaisesti, Jolloin esiintyy leikkaavia kontakteja, Toiainaan taa8 kvartsidioriittiseen - srusmassaan ilmestyy kalimaa salpaporfyroblas t e ja ja kivf saa vait ellen granodioriittisen koostunuksen. NWa kooetunusv~ihtelut tapahtivat lisasi usein hyvin kapeiasakin vyehykkeissa, jolloin niiders erottaminen kartoitultsessa on muodostunut melkein mahdottomaksi, Hpia esirnerkkipaljastumia ovat eslmerkiksi numerot % Jarkevinta lienee tzllaisia paikko ja tarkastella kokonaisuutena Irvartsidi0riittfg;neisseifi ja tuoda esille paallemerkinnain kivila J in monitahoisuus, Yh&enaisempi granodioriittinen alue muodostuu talla alueella Loukas- aalliolle ja sen valittornakh l&eisyyteen, Kivi on karkearakeinen ja pilsteina, ja aiina esiintyy kalinaasalpa porfyroblastisesti. Kiillegneissin ja kuvatun kvartsi- Ja granodioriittialueen kontaktisuhteet eivat ole yhta selvarajaisfa kdin alueen itaoaassa, Sahakoskellla on mahdolliselta koataktivyohykkeelta tavattu nglonilttisia kiille-ja grano-kvartsidioriittigzeissiosia, Muutofn tavatuissa koctakteissa kivet ovat auhteellisen temeits.