ASIA HAKIJA. LUPAPÄÄTÖS Nro 138/12/1 Dnro PSAVI/256/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 1 LUPAPÄÄTÖS Nro 138/12/1 Dnro PSAVI/256/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen ASIA HAKIJA Palosuon turvetuotantoalueen ympäristöluvan nro 87/04/1 lupamääräysten tarkistaminen, lisäalueen ympäristölupa ja toiminnanaloittamislupa, Simo Simon Turvejaloste Oy PL Simo

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS... 3 TOIMINNAN SIJAINTI... 3 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 3 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 3 HAKEMUKSEN SISÄLTÖ... 3 Voimassa oleva ympäristölupa... 3 Alueen kaavoitustilanne... 4 Toiminta ja sen vaikutukset ympäristöön... 4 Tuotantoalueen nykytila ja toiminnan muutokset... 4 Päästöt ja niiden vaikutukset vesistöön... 5 Pöly ja melu Varastointi ja jätteet Ympäristöriskit Muut vaikutukset Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Vahingot Esitys tarkistetuiksi lupamääräyksiksi Hakijan perustelut toiminnan aloittamiselle muutoksenhausta huolimatta HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydennykset Hakemuksesta tiedottaminen Lausunnot Muistutukset ja mielipiteet Hakijan vastine Hakemuksen täydennyksen johdosta pyydetyt lausunnot Hakemuksen täydennyksen johdosta esitetyt muistutukset ja mielipiteet Hakijan vastine hakemuksen täydennyksen johdosta esitettyihin lausuntoihin ja muistutuksiin A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U Ympäristöluparatkaisu Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta Lupamääräykset Korvaukset Luvan voimassaolo KORVATTAVA PÄÄTÖS RATKAISUN PERUSTELUT Lupamääräysten tarkistamisen perustelut Lisäalueen luvan myöntämisen edellytykset Perustelut toiminnan aloittamista koskevan ratkaisun osalta Lupamääräysten perustelut VASTAUS LAUSUNTOIHIN JA MUISTUTUKSIIN PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO LUPAA ANKARAMMAN ASETUKSEN NOUDATTAMINEN SOVELLETUT OIKEUSOHJEET KÄSITTELYMAKSU Ratkaisu Perustelut Oikeusohjeet MUUTOKSENHAKU... 29

3 3 HAKEMUS Simon Turvejaloste Oy on toimittanut Pohjois-Suomen aluehallintovirastoon hakemuksen, joka koskee Simon kunnan Jokikylässä sijaitsevan 51 ha:n Palosuon turvetuotantoalueen ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamista, ympäristöluvan hakemista 2,0 ha:n lisäalueelle ja toiminnanaloittamislupaa lisäalueelle. TOIMINNAN SIJAINTI Palosuon turvetuotantoalue sijaitsee Simon kunnan Jokikylässä noin 40 kilometriä Asemakylästä koilliseen. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Palosuon ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamisvelvollisuus perustuu Pohjois-Suomen ympäristölupaviraston antaman ympäristölupapäätöksen nro 87/04/1 ympäristönsuojelulain 55 :n nojalla antamaan määräykseen, jonka mukaan luvan saajan oli mennessä tehtävä aluehallintovirastolle lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 d) kohdan mukaan luvanvaraista toimintaa on turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus, jos tuotantoalue on yli 10 hehtaaria. Aluehallintovirasto on ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 7 c) kohdan nojalla toimivaltainen viranomainen turvetuotantoa koskevassa asiassa. HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Voimassa oleva ympäristölupa Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt toiminnalle ympäristöluvan nro 87/04/1 Palosuon turvetuotantoon 51 hehtaarin alueella. Tuotannon muututtua palaturpeesta jyrsinturpeeksi tuotantoalueena on tarkistusmittausten mukaan ollut yhteensä 55,4 hehtaarin alue. Tuotannon alkaessa tuotantoalue on ollut 55,4 ha. Vuoden 2004 luvan myöntämisen aikaan osa alueesta on ollut pois käytöstä ja siten on haettu lupaa vain 51 hehtaarin alueella. Käytännössä tuotannossa ollut alue on ollut liki koko tuotannon ajan 55,4 ha. Lupamääräysten mukaan tuotantoalueen vedet johdetaan ympärivuotisesti laskeutusaltaan 1 ja 2 sekä pintavalutuskentän kautta laskuojassa Kuivasjokeen. Luvan saajan on istutettava vuosittain Kuivasjokeen lähinnä sen suualueelle vähintään 20 vähintään 20 cm:n mittaista meri- tai järvitaimenen poikasta.

4 4 Lupapäätökseen sisältyy seuraava määräys: Luvan saajan on, mikäli se aikoo jatkaa tässä päätöksessä tarkoitettua turpeen nostoa ja käsittelyä sekä vesien johtamista vesistöön vuoden 2010 jälkeen, mainitun vuoden loppuun mennessä tehtävä ympäristölupavirastolle lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus uhalla, että ympäristölupavirasto voi määrätä luvan raukeamaan. Hakemuksessa on esitettävä yhteenveto tuotantomäärästä tuotantokausittain, selvitys toiminnan vaikutuksista, tarkkailua ja mahdollisia erillisselvityksiä koskevin yhteenvedoin sekä ehdotus tarvittavista toimenpiteistä vahinkojen poistamiseksi tai korvaamiseksi. Hakemukseen on liitettävä myös selvitys turvetuotannon lopettamisen ajankohdasta sekä yksityiskohtainen suunnitelma toiminnan lopettamisen edellyttämistä ympäristönsuojelua koskevista toimista ja tuotantoalueen jälkihoidosta sekä muut lupamääräyksessä 14 määrätyt asiat. Lisäksi hakemukseen on liitettävä käyttöpäiväkirjan vuosiyhteenvedot, tarvittavat selvitykset ja suunnitelmat ympäristökuormituksen vähentämiseksi toteutusaikatauluineen, selvitys tuotannosta poistuneiden alueiden tilasta sekä soveltuvin osin muut ympäristönsuojeluasetuksessa määrätyt selvitykset. Alueen kaavoitustilanne Alueella on voimassa Länsi-Lapin seutukaava. Seutukaava sai maakuntakaavan oikeusvaikutukset voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain siirtymäsäännöksen mukaisesti. Kaavassa Palosuo on merkitty merkinnällä EO 2540, tuotannossa oleva turvetuotantoalue. Lisäksi aluetta koskee seuraava koko seutukaava-aluetta koskeva määräys: Vesistöjen veden laatu, hydrologinen tila, eliöstö ja maisema tai muut ominaisuudet on säilytettävä mahdollisimman luonnontilaisina. Länsi-Lapin maakuntakaava on asetettu vireille ja osallistumis- ja arviointisuunnitelma nähtäville huhtikuussa Maakuntakaava kumoaa vahvistuessaan Länsi-Lapin seutukaavan. Maakuntakaavan valmistumistavoitteena on marraskuu Alueelle ei ole laadittu yleis- tai asemakaavaa. Toiminta ja sen vaikutukset ympäristöön Tuotantoalueen nykytila ja toiminnan muutokset Palosuon turvetuotantoalue on kokonaisuudessaan Vapo Oy:n omistuksessa. Alueen turpeen nosto-oikeus on hakijalla. Hakijalla on sopimus käyttää Metsähallituksen alueella sijaitsevaa pintavalutuskenttää. Palosuon turvetuotanto aloitettiin vuonna 1983 palaturvetuotannolla. Kenttien kulumisen myötä Palosuolla on siirrytty jyrsinpolttoturpeen tuotantoon. Päätöksessä nro 87/04/1 Palosuolle myönnettiin turvetuotannon ympäristölupa 51 hehtaarille. Palosuon tuotantoalue on tarkistusmitattu ja silloin pinta-alaksi on tullut 55,4 ha samaiselta alueelta. Kuluneella lupakaudella suolta on toimitettu jyrsinpolttoturvetta Kemissä ja Torniossa sijaitseville voimalaitoksille. Palosuon turvetuotantoalue muodostuu 3 lohkosta, joiden tuotantoala on noin 49,6 ha, sekä kahdesta auma-alueesta, joiden yhteisala on 5,8 ha.

5 Tuotantokelpoisen alueen pinta-ala on yhteensä 55,4 ha. Palosuolle on suunniteltu myös 2 hehtaarin lisäalue, jolloin Palosuon kokonaispintaalaksi muodostuu 57,4 ha. Myös auma-alueilla oleva turve tuotetaan ja tarvittaessa turvevarastojen paikkoja vaihdellaan. Palosuon lähiympäristö on pääosin ojitettua suomaata. Palosuolta noin 5,7 km luoteeseen sijaitsee Siiviläniemenaapa, jonka kuivatusvedet johdetaan Kuivasjoen kautta Simojokeen. Palosuolta koilliseen, lähimmillään noin 4,5 km sijaitsee Latva-aapa, samoin koilliseen, lähimmillään noin 1,4 km Lyypäkinaapa ja kaakkoon, lähimmillään noin 1,5 Iso-Tuohiaapa. Latva-aavan ja Lyypäkinaavan kuivatusvedet laskevat Vähä-Tainijokeen ja Iso- Tuohiaavan Tainijokeen. Palosuo sijaitsee Isosydänmaan paliskunnan alueella. Lähin vakituinen asutus sijaitsee noin 4 kilometriä Palosuolta etelään Simojoen varressa. Palosuon turvetuotanto on jyrsinpolttoturvetta mekaanisella kokoojavaunulla tai imuvaunulla. Keskimääräinen vuosituotantomäärä on noin m 3. Keräilyä edeltävät työvaiheet ovat jyrsintä ja kääntäminen sekä karheaminen. Myös muut turpeen tuotantomenetelmät voivat tulla kyseeseen lohkojen pienentyessä ja mataloituessa. Palosuolta ei ole poistunut tuotannosta alueita ennusteiden mukaisesti, sillä tuotantomäärät ovat olleet vähäisiä vuosien aikana. Palosuon turvetuotannon on arvioitu päättyvän vuonna Turvetuotannon loputtua alue siistitään ja tarpeettomat rakenteet ja rakennelmat poistetaan alueelta. Jos tuotannosta poistuu muun maankäytön kannalta tarkoituksenmukaisia kokonaisuuksia muodostavia osa-alueita, toimenpiteet ovat samat. Yhtiö kunnostaa omistamansa alueet uuteen maankäyttöön mahdollisimman pian toiminnan päättymisestä. Mahdollisuuksien mukaan tuotannosta poistuneiden alueiden kuivatus järjestetään erillisesti eli ne rajataan tuotannossa oleviin alueisiin nähden ulkopuolisiksi. Tuotannosta poistuneiden alueiden vedet johdetaan vesienkäsittelyrakenteiden kautta viranomaisten määräämän ajan. Jälkikäyttömuotoina tulevat kysymykseen esim. metsittäminen tai viljely. Kuivatusvesien käsittelyyn kuuluvat sarkaojien lietetaskut, sarkaojapidättimet ja pintapuomeilla varustetut kaksi laskeutusallasta sekä yksi pintavalutuskenttä. Vedet johdetaan pintavalutuskentälle gravitaatiolla ympärivuotisesti. Pintavalutuskenttä on rakennettu ojittamattomalle suoalueelle vuonna 2000, kun vesienjohtamissuuntaa on muutettu. Pintavalutuskenttänä toimii ojittamaton suokaistale, johon laskuojan kaivaminen on lopetettu. Pintavalutuskenttää ei ole pengerretty, ja sille johdetaan myös tuotantoalueen ulkopuolisia vesiä. Palosuon vedet johdetaan yli 2 km:n matkan ojassa ja pintavalutuskentällä, ennen kuin ne purkautuvat laskuojaan. Pintavalutuskentän pinta-ala on 4 ha ja sen pinta-ala on 6,5 % yläpuolisesta valumaalueesta. Pintavalutuskenttä on toteutettu luonnontilaiselle suolle ilman erillisiä rakenteita. Vesienkäsittelyyn ei ole esitetty tehtäväksi muutoksia. 5 Päästöt ja niiden vaikutukset vesistöön Vesistö Palosuo sijaitsee Simojoen vesistöalueella. Vesistöalueen pinta-ala on km 2 ja järvisyys 5,7 %. Simojoen vesistö on suojeltu voimalaitosra-

6 kentamiselta koskiensuojelulailla. Lisäksi Simojoki kuuluu Suomen Natura verkostoon. Se on Tornionjoen ja Kiiminkijoen ohella ainoita jokivesistöjä, joihin Itämeren lohi nousee vielä kudulle. Palosuon vedet purkautuvat metsäojaa pitkin Kuivasjokeen ja edelleen noin 5,2 km Kuivasjokea pitkin Simojokeen. Kuivasjoki saa alkunsa pohjoisesta laskevasta Kuivasjärvestä sekä koillisesta virtaavasta Kuivasojasta. Kuivasjärvestä joki alkaa Kuivasjärvenojana ja muuttuu Siiviläniemenaavan turvetuotantoalueen alapuolella yhdistyttyään Kuivasojaan Kuivasjoeksi. Pituutta joelle kertyy noin 20 km ennen laskua Simojokeen. Kuivasjoen valuma-alueen (64.06) pinta-ala on 146,81 km 2 ja järvisyys 1,21 %. Valumaalue on suurelta osin ojitettua suomaata. Palosuo sijaitsee Kuivasjoen alaosan alueella (64.061), jonka pinta-ala on 29,98 km 2 ja järvisyys 0,60 %. Hankealueen osuus Kuivasjoen valuma-alueesta on noin 0,4 % ja koko Simojoen valuma-alueesta 0,02 %. Virtaamat Kuivasjoen suulla (F ~ 146,81 km 2 ) ja Simojoessa Kuivasjoen alapuolella (F ~ 2750 km 2 ) on arvioitu SYKE:n vesistömallijärjestelmästä vuosien keskimääräisten virtaamien perusteella seuraavasti: 6 Kuivasjoen suu Simojoki Kuivasjoen alap. m 3 /s m 3 /s koko vuosi MQ 1,9 35,6 MNQ 0,2 6,1 MHQ 24,7 386,9 joulu maaliskuu MQ 0,7 14,8 kesä syyskuu MQ 1,4 30,7 MNQ 0,3 10,7 MHQ 5,1 92,8 Tuotantoalueelta itään päin noin 700 sadan metrin päässä sijaitsee Kotalampi. Päästöt vesistöön Palosuolla on tarkkailtu pintavalutuskentältä lähteneen veden laatua kesällä 2006 ja Pintavalutuskentältä lähteviä vesimääriä Palosuolla ei ole mitattu. Palosuolta lähtenyt vesi on pääosin lievästi hapanta tai lähes neutraalia keskimääräisen ph-arvon ollessa 6,7. Veden humus- ja ravinnepitoisuudet ovat olleet pienemmät kuin pintavalutuskentällisillä tuotantovaiheessa olevilla turvesoilla Pohjois-Suomessa kesäaikana keskimäärin. Vuonna 2006 purkuvesien kiintoainepitoisuudet ovat olleet suuremmat ja vuonna 2009 pienemmät kuin Lapin turvetuotantoalueilla keskimäärin.

7 Palosuolta tuotantovaiheessa vuosina lähteneet päästöjen keskiarvot arvioituna muiden turvetuotantoalueiden tarkkailutulosten perusteella ovat seuraavat: 7 Ala BRUTTO NETTO ha COD Mn kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine Kesä kg/d ,03 0,6 2,6 0,02 0,3 0,7 Vuosi kg/a , Keskimääräiset kesäajan bruttopäästöt ovat olleet lähellä edeltävässä lupahakemuksessa esitettyjä tasoja. Kiintoaineen ja kokonaistypen nettopäästöt ovat olleet arvioituja pienempiä. Palosuon turvetuotantoalueen tuotantokunnossa oleva ala on yhteensä 55,4 ha. Suolle on suunniteltu myös 2 hehtaarin lisäalue, jolloin Palosuon kokonaispinta-alaksi muodostuu 57,4 ha. Palosuon alue on kokonaisuudessaan sarkaojitettua. Käytännössä peruskuivatus ja kuntoonpano tältä osin on alueella jo suoritettu. Kuntoonpano alueella tarkoittaa kasvillisuuden poistamista sekä kenttien muokkaamista ja muotoilua turvetuotantoa edellyttäviksi. Koska tuotantoalue on jo aikaisemmassa vaiheessa peruskuivatettu ja lisäalue voidaan ottaa pienillä em. kuntoonpanotoimilla tuotantoon, ei kuntoonpanosta aiheudu merkittäviä vesistöpäästöjä. Lisäksi mainitut kuntoonpanotoimet ovat hyvin lyhytaikaisia. Tästä syystä Palosuon lisäalueen kuntoonpanovaiheen päästöjä ei arvioitu tässä ollenkaan vaan päästöt lisäalueelta voidaan arvioida vastaavan tuotantovaiheessa olevan alueen päästöjä. Palosuon turvetuotantoalueen valumavedet käsitellään ympärivuotisesti pintavalutuskentällä. Hankealueen päästöjä vesistöön voidaan arvioida Pohjois-Suomen pintavalutuskentällisten turvetuotantoalueiden tarkkailuaineiston perusteella. Näillä perusteilla Palosuon 57, 4 hehtaarin alueen tuotantovaiheen vuotuiset bruttopäästöt ovat kg kiintoainetta, 10 kg fosforia ja 300 kg typpeä sekä nettopäästöt 580 kg kiintoainetta, 4,1 kg fosforia ja 148 kg typpeä. Hakija on arvioinut oman ja Vapo Oy:n turvetuotannon päästöjen pienenevän Simojoen valuma-alueella merkittävästi vuoteen 2015 mennessä tuotantopinta-alan pienentyessä ja vesienkäsittelymenetelmien parantuessa. Veden laatu Kuivasjoen vedenlaadun havaintopisteet sijaitsevat Palosuon laskuojan ylä- (Kj P1) ja alapuolella (Kj P2), sekä Kuivasjoen suulla (Kj1). Vesistöpisteet Simojoessa sijaitsevat Kuivasjoen suun ylä- (Simojoki 39) ja alapuolella (Simojoki 38). Vuosien vedenlaatuhavaintojen perusteella Simojoen vesi on keskihumuksista (COD Mn -pitoisuuksien keskiarvo 15 mg/l) ja ruskeaa (väriarvo keskimäärin hieman yli 100 mg/l Pt). Veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut noin 20 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus noin 500 µg/l, mitkä kuvaavat lievästi rehevää vesistöä. Simojoen tarkkailupisteessä 38 Kuivasjoen alapuolella veden keskimääräinen typpipitoisuus 531 µg/l on ollut hieman suurempi kuin Kuivasjoen yläpuolisella tarkkailupisteellä 39, jossa keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus on ollut 477 µg/l. Kuivasjoen suulla (Kj1) typpipitoisuudet (741 µg/l) ovat olleet suuremmat kuin Simojoessa ja Kui-

8 vasjoesta Simojokeen tulevat vedet lisäävät osaltaan typpipitoisuuksia Simojoen pääuomassa. Typpipitoisuutta lukuun ottamatta Simojoen tarkkailupisteiden 38 ja 39 vedenlaadussa ei ole havaittavissa eroavaisuuksia. Kuivasjoen vesi on ruskeaa (väriarvo noin 150 mg/l Pt) ja keskihumuksista (COD Mn < 20 mg/l) Tarkkailupisteiden keskimääräiset kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet välillä µg/l ja keskimääräiset kokonaistyppipitoisuudet välillä mg/l. Keskimääräiset fosforipitoisuudet kuvaavat lievästi rehevää ja typpipitoisuudet rehevää vesistöä. Veden kiintoaine- ja humuspitoisuudet sekä veden väriarvo ovat kasvaneet hieman joen yläjuoksulta alaspäin mentäessä. Typpi- ja fosforipitoisuudet ovat olleet alhaisimmat heti Palosuon alapuolella olevassa tarkkailupisteessä Kj P2. Palosuon pintavalutuskentältä lähtevä vesi on ollut pääasiassa humuksen, typen- ja kiintoaineen suhteen vesistövesiä väkevämpiä. Lapin turvetuotantoalueiden päästö- ja vaikutustarkkailuraporttien vedenlaatuvertailujen perusteella Palosuolta tulevat vedet vaikuttavat verrattain vähän Kuivasjoen vedenlaatuun. Palosuon kuivatusvesien vaikutus ravinne- ja kiintoainespitoisuuksiin Kuivasjoen suulla ja Simojoessa Kuivasjoen alapuolella on seuraava: 8 Kuivasjoen suu (F ~ 146,81 km ²) BRUTTO NETTO Q kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine m 3 /s µg/l µg/l mg/l µg/l µg/l mg/l kesäaika MQ 1,4 0,2 4,5 0,02 0,1 2,0 0,01 koko vuosi MQ 1,9 0,2 5,0 0,02 0,1 2,5 0,01 Simojoki Kuivasjoen alap. (F ~ km²) BRUTTO NETTO Q kok.p kok.n kiintoaine kok.p kok.n kiintoaine m 3 /s µg/l µg/l mg/l µg/l µg/l mg/l kesäaika MQ 30,7 0,01 0,2 0,00 0,01 0,1 0,00 koko vuosi MQ 35,6 0,01 0,3 0,00 0,00 0,1 0,00 Kuivasjoen suulla (F~146,81 km 2 ) tuotannosta aiheutuvat nettopäästöt kohottavat laskennallisesti veden kokonaisfosforipitoisuutta vuositasolla keskimäärin 0,1 µg/l, kokonaistyppipitoisuutta 2,5 µg/l ja kiintoainepitoisuutta 0,0 mg/l. Kesäaikana pitoisuuslisäykset ovat fosforille 0,1 µg/l, typelle 2,0 µg/l ja kiintoaineelle 0,0 mg/l. Tuotannosta aiheutuvat nettopäästöt kohottavat veden kokonaisfosforipitoisuutta laskennallisesti nykyisestä tasosta noin 0,6 % ja typpipitoisuutta noin 0,3 %. Palosuon kuivatusvesien vaikutus Kuivasjoen kiintoainepitoisuuteen on laskelmien perusteella marginaalinen. Simojoessa Kuivasjoen alapuolella (F~2750 km 2 ) Palosuon kuivatusvesien vaikutus Kuivasjoen ravinne- ja kiintoainepitoisuuksiin on laskelmien perusteella marginaalinen.

9 Palosuon kuormitusvaikutukset Kuivasjoessa ja Simojoessa ovat vähäiset. Tuotannosta aiheutuvia pitoisuuslisäyksiä ei voida erottaa jokien luontaisesta vaihtelusta eivätkä ne lisää jokien rehevyyttä. Palosuon tuotantoalueen alapuolella Kuivasjoen suualueen lähistöllä ja Simojoen varrella on asutusta. Palosuon kuivatusvedet eivät normaalissa tuotantovaiheessa muuta purkureitin tilaa. Vaikutukset alapuoliseen vesistöön jäävät arvion perusteella vähäisiksi, eikä toiminnasta aiheudu korvattavaa virkistyshaittaa. 9 Pohjaeläimet Kuivasjoen keskiosan pohjaeläimistön tilaa ei ole selvitetty ja alueelta ei ole saatavilla pohjaeläintuloksia. Kuivasjoen suualueen pohjaeläimistön tilaa on kuitenkin tutkittu mm. vuosina 2002 ja Vuoden 2009 selvitysten mukaan Kuivasjoen selvitysalueen pohjaeläinten laji- ja ympäristönmuutoksille herkkien, ns. EPT -lajien, määrät ovat pysyneet samalla tasolla. Alueen pohjaeläimistöä voidaan pitää monimuotoisena ja pohjaeläinyhteisö ei ole kärsinyt orgaanisesta kuormituksesta. Kuivasjoen suualueelta on havaittu mm. Suomessa harvinaisena pidetty päivänkorentolaji Baetis digitatus ja uhanalaisluokituksen mukaan silmällä pidettävät (NT) saksiseulakas (Hydropsyche saxonica)- ja pohjansirvikäs (Arctopsyche ladogensis) -vesiperhoslajit. Kalasto ja kalastus Kalastus Kuivasjoella on nykyisin vähäistä, mikä johtuu paljolti vaikeutuneista kalastusolosuhteista. Kalastajien mukaan kalastusta haittaavia tekijöitä olivat Kuivasjoella mm. veden heikko laatu, ajoittain pieni virtaama, metsäojitusten ja turvetuotannon kuormitus, kalojen makuvirheet, vesistön liettyminen ja vesikasvien runsaus. Kuivasjoen alaosalla Suukoskella todettiin v tehdyissä sähkökoekalastuksissa, että lohi ja harjus lisääntyvät koskella merkittävässä määrin eli kesänvanhoja poikasia oli 3,9 8,7 kpl aarilla. Palosuon kuormituksen kalataloudellisena kompensaationa Kuivasjoen suualueelle on istutettu pieniä määriä meritaimenen poikasia. Kalastustiedustelun mukaan Simojokivarren talouksista välillä Alaniemi Leppiaho kalasti v Simojoella 44 % eli yhteensä 170 taloutta. Kalastukseen jossakin muodossa osallistui taloudesta keskimäärin 1,8 henkilöä, joten kalastajia oli yhteensä noin 250. Kalastus oli pääasiassa vapa- ja katiskakalastusta. Näiden lisäksi kalastettiin vähän verkoilla ja koukuilla sekä mato- ja pilkkiongilla. Heittovavoilla kalasti yli 70 % kalastajista sekä vetouistelulla ja perhovavoilla neljännes kolmannes kalastajista. Katiskoilla kalasti vajaa puolet ja verkoilla reilu 10 % kalastajista. Kalastus keskittyi kesään. Talvella kalastettiin madekoukuilla ja pilkkimällä. Tiedusteluun vastanneista vain 2 kalasti verkoilla kevättalvella. Verkoilla (# pääasiassa mm) kalastuspäiviä oli alueesta riippuen keskimäärin taloutta kohden. Katiskoilla kalastettiin keskimäärin 37 päivää sekä heittovavoilla, perhovavoilla ja vetouistelemalla kertaa kesän aikana. Kokonaissaalis Simojoella välillä Alaniemi Leppiaho oli noin kg, josta haukea oli puolet ja ahventa neljännes. Madetta ja särkeä saatiin molempia 7 % kokonaissaaliista. Lohta saatiin yhteensä 150 kg eli 5 % kokonaissaalista. Näiden lisäksi saatiin vähän harjusta, siikaa ja lahnaa sekä

10 satunnaisesti taimenta. Talouskohtainen keskimääräinen saalis oli 18 kg. Saalis oli selvitysalueen ala- ja yläosalla lajijakaumaltaan melko samanlainen. Pääosa lohesta ja mateesta pyydettiin kuitenkin selvitysalueen alaosalta. Kalastusta eniten haittaavina tekijöinä pidettiin Simojoella turvetuotannon kuormitusta, veden heikkoa laatua ja vesistön liettymistä, joita kommentoi keskimäärin yli puolet vastaajista. Metsäojitusten kuormitusta, pyydysten likaantumista ja vesikasvien runsautta kommentoi vajaa puolet vastaajista. Kalojen ajoittaisia makuvirheitä kommentoi reilu neljännes vastaajista. Selvitysalueen eri osissa kalastushaittoja kommentoitiin varsin samansuuntaisesti kuitenkin siten, että alaosalla eri haittoja kommentoivat yleisesti useammat kalastajat kuin yläosalla. Simojoella todettiin rapurutto v. 2008, minkä vuoksi rapukanta on taantunut joella voimakkaasti. Kalastustiedusteluun vastanneista ravustusta oli kokeillut kesällä 2009 pienillä mertamäärillä yhteensä 13 henkilöä. Rapua saatiin satunnaisesti pitkin jokivartta, joten Simojokeen on jäänyt ruton jäljiltä hyvin harva rapukanta. Simojokeen on istutettu viime vuosina kesänvanhaa harjusta. Simojoen lohikantaa on hoidettu istutuksin 1980-luvulta lähtien, mutta kannan elvyttyä istutuksia ei ole tehty v jälkeen lukuun ottamatta tutkimustarkoituksessa istutettavia pieniä vaelluspoikaseriä. Vuosina kesänvanhojen luonnossa syntyneiden poikasten tiheydet ovat olleet tasoa 5 40 yks./aari ja vanhempien luonnossa syntyneiden poikasten tiheydet tasoa 5 15 yks./aari. Luonnossa syntyneiden vaelluspoikasten määrä on ollut vastaavana aikana kpl vuodessa. Simojoen potentiaaliksi on arvioitu noin luonnonsmolttia. Luonnonsmolttien määrä on ollut koko 2000-luvun selvästi suurempi kuin aiemmin. Simojoesta vapavälineillä saatu lohisaalis oli suurimmillaan 1990-luvun loppupuolella ollen vajaa kg vuodessa. Tuolloin kalastuslupia myytiin noin kpl. Vuosina lohisaalis on vaihdellut välillä kg ja myytyjen kalastuslupien määrä vastaavasti välillä Asiantuntija-arvion mukaan jatkossa jokeen nousevien lohien määrä todennäköisesti vielä kasvaa, joten lohisaalis pysyy vähintään nykyisen suuruisena (noin kg) tai jopa kasvaa. Simojoen ja Kuivasjoen kalasto koostuu pääasiassa veden laadun muutoksia melko hyvin kestävistä kevätkutuisista kalalajeista kuten hauki, ahven ja särki, joiden kantoihin turvetuotannon kuormituksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta. Talvikutuinen made kärsii kuormituksesta kevätkutuisia kalalajeja herkemmin. Kevätkutuisista kalalajeista veden laadun suhteen vaateliain on harjus, joka lisääntyy luontaisesti Simojoella ja Kuivasjoen alaosalla. Veden laadun suhteen vaatelias on myös syyskutuinen lohi, joka myös lisääntyy luontaisesti Simojoella ja Kuivasjoen alaosalla. Simojoen kokonaiskuormitukseen suhteutettuna Palosuon kuormituksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta harjuksen, lohen tai Simojoen alaosalta pyydettävän nahkiaisen elinolosuhteisiin. Palosuon alapuolinen Kuivasjoki on kalataloudellisesti vähämerkityksellisempi kuin pääuoma. Kuivasjoki voi edelleen toimia kevätkutuisten kalalajien elinalueena ja vähäisessä määrin myös lohen lisääntymis- ja pienpoikasalueena. Suo- ja metsäojituksista tulevat valumavedet voivat haitata rapuja lähinnä tukkimalla niiden hienojakoisia kiduksia ja liettämällä suojakoloja. Simojoella on ollut 2000-luvulla pyyntivahva rapukanta, mutta joella todettiin rapurutto v. 2008, minkä vuoksi rapukanta on taantunut joella voimakkaasti. 10

11 Simojoen kokonaiskuormitukseen suhteutettuna Palosuon kuormituksen ei arvioida olevan esteenä rapukannan mahdolliselle elpymiselle. Palosuon aiheuttama ravinne- ja kiintoainekuormitus vaikuttaa osaltaan Kuivasjoen veden laatuun. Lisääntyvän kuormituksen kalataloudelliset haitat näkyvät selvimmin erilaisina kalastukseen ja kalojen käyttökelpoisuuteen liittyvinä haittoina kuten mm. veden tummuus, pyydysten likaantuminen, kalojen makuvirheet ja pohjan liettyminen. Näitä kalastushaittoja on esiintynyt Kuivasjoella ja myös Simojoella jo pitkään ja niitä esiintyisi myös ilman Palosuon kuormitusta, mikä kuitenkin osaltaan vahvistaa niitä. Käytännössä Palosuon vaikutuksia ei voida täsmällisesti eritellä muista samaan suuntaan vaikuttavista tekijöistä kuten maa- ja metsätalous, muut turvesuot ja asutus. 11 Ekologinen tila Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman mukaan Palosuon turvetuotantohankkeen purkuvesistönä olevan Kuivasjoen tila on ekologisen luokittelun mukaan hyvä ja Simojoen erinomainen. Vesienhoidon tavoitteena Kuivasjoella on hyvä tila ja Simojoella erinomainen tila. Ohjelman mukaan molemmissa joissa hyvä tavoitetila on saavutettu ja turvattu nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä. Hakijan mukaan Palosuon turvetuotantoalueen vaikutukset alapuoliseen vesistöön arvioidaan melko vähäisiksi. Myös hankkeen vaikutukset kalastoon arvioidaan vähäisiksi. Palosuon turvetuotantohankkeen ei em. perustein katsota heikentävän alapuolisten vesistöjen nykyistä tilaa tai tavoitteita. Pöly ja melu Tuotantotoiminnan seurauksena voi ajoittain kulkeutua turvepölyä tuotantoalueen lähiympäristöön. Lähin vakituinen asutus sijaitsee noin 4 kilometrin etäisyydellä Palosuolta, joten toiminnasta ei arvioida aiheutuvan naapurikiinteistöjen käytölle kohtuutonta rasitusta pölyn muodossa. Hankealueelta itään päin noin 700 sadan metrin päässä sijaitsee Kotalampi ja länteen päin noin 1 kilometrin etäisyydellä Kuivasjoki. Hakijan arvion mukaan näihin ei kulkeudu turvepölyä haitallisia määriä. Vesistössä pölylaskeuma voi keräytyä hetkellisesti veden pinnalle ja tuulen vaikutuksesta keräytyä lautaksi ja ajautua rantaan. Tällöin turvepöly voidaan kokea likaavana aiheuttaen lyhytaikaista viihtyvyyshaittaa. Turvepölyn ei ole osoitettu aiheuttaneen vesistöjen rehevöitymistä tai madaltumista. Myöskään ympäröiville metsämaille kulkeutuvasta turvepölystä ei ole haittaa. Melulle asetetut ohjearvot eivät muualla vastaavanlaisissa kohteissa tehtyjen selvitysten perusteella tule ylittymään hankealueen ympäristössä sijaitsevissa asutuissa kohteissa. Kuljetusreitin varteen työmaatielle ei sijoitu asutusta. Palosuon tuotanto lisää liikennettä asutetulla alueella lähinnä Simojoen Pohjoispuolentiellä ja Ranuan tiellä (924).

12 12 Varastointi ja jätteet Polttoaineita säilytetään siirrettävissä säiliöissä pelastussuunnitelmassa osoitetuissa paikoissa, jotka ovat alustaltaan tiiviitä ja kantavia ja valittu siten, että aineet eivät vahinkotapauksissa pääse leviämään vesistöön eivätkä pohjaveteen. Säiliöiden keskimääräinen koko on l. Polttoöljyn kulutus tuotantokauden aikana on noin l. Samanaikaisesti säilytettävän polttoaineen määrä on alle l. Säiliöitä täytetään tuotantokauden aikana kulutuksen mukaan. Lisäksi käytetään voiteluöljyjä noin 170 l ja muita voiteluaineita noin 37 kg. Voiteluaineita varastoidaan tukikohta-alueella niille varatuissa paikoissa. Tarvittaessa varastoaumat suojataan tuotantokauden päättyessä muovilla. Suojamuovin vuotuinen tarve on noin kg. Tuotannossa arvioidaan vuodessa syntyvän jäteöljyjä 170 l, kiinteää öljyjätettä 29 kg, akkuja 9 kg, sekajätettä l, aumamuovia kg ja rautaromua 114 kg. Jäteöljy, vaaralliset jätteet ja sekajäte toimitetaan erityisille jätteiden keruupaikoille asianmukaisiin säiliöihin. Keruupaikoista sekajäte toimitetaan kaatopaikalle ja jäteöljy ja vaaralliset jätteet asianmukaiseen laitokseen. Metalliromu myydään romuraudan välittäjälle kierrätykseen. Aumamuovit kerätään ja niitä varastoidaan tuotantoalueella niille osoitetuilla varastoalueilla. Varastoitu muovi paalataan ja hyödynnetään myöhemmin energiana tai kierrättämällä. Toiminnassa syntyy jätejakeita, joihin sovelletaan kaivannaisjätteistä annettua asetusta (379/2008). Kannot ja muu puuaines välivarastoidaan tuotantoalueella ja käytetään biopolttoaineena. Kivet käytetään teiden rungoissa, sijoitetaan syrjään tai jätetään paikoilleen. Ojien kaivusta syntyneet mineraalimaat käytetään taimikoiden kasvupohjana tai pellon pohjamaana tai sijoitetaan ojien viereen. Laskeutusaltaista nostettu liete siirretään tuotantoalueelle ja tuotetaan turpeena tai käytetään maisemoinnissa. Ympäristöriskit Työmaan pelastussuunnitelma päivitetään vuosittain ja nimetään paloturvallisuusorganisaatio, joka vastaa mahdollisen tulipalon alkusammutuksesta ja muiden hätätilanteiden hoitamisesta. Tuotantoalueella on tarvittava sammutuskalusto ja ensiapuvälineistö sekä toiminta- ja ensiapuohjeet onnettomuustilanteiden varalle. Työmaan henkilöstön valmiuksia toimia hätätilanteissa ylläpidetään koulutusten sekä toimintaharjoitusten avulla. Työmaan pelastussuunnitelma toimitetaan pelastusviranomaisille. Pelastusviranomaiset tekevät arviointi- ja tutustumiskäyntejä työmaalla ja hyväksyvät työmaan palosuojeluvalmiuden. Ympäristöviranomaiset tarkastavat oman harkintansa mukaan työmaan ympäristönhoidon tasoa sekä vesienkäsittelyrakenteita ja antavat tarkastuksiin liittyen ohjeita ja velvoitteita. Mahdollisista häiriötilanteista sekä niiden korjaustoimista ilmoitetaan Lapin ELY-keskukselle. Hätätilanteissa noudatetaan hakijan laatu- ja ympäristöjärjestelmän työohjeita ja ympäristöohjeita. Toiminnalla on ympäristövahinkovastuuvakuutus. Muut vaikutukset Palosuon läheisyydessä ei sijaitse luonnonsuojelualueita eikä luokiteltuja pohjavesialueita, mutta suo laskee vetensä Simojokeen, joka kuuluu Simojoen Natura verkostoon. Palosuon turvetuotannosta ei ole todettu aiheutuneen merkittäviä haitallisia vaikutuksia Simojoen Natura-alueen

13 suojeluperusteena oleville luontotyypeille tai lajeille eikä hakija näe tarpeelliseksi tehdä luonnonsuojelulain 65 :n tarkoittamaa Natura-arviointia. Hankealue on vanhaa turvetuotantoaluetta. Hankkeesta ei siten välittömästi aiheudu muutoksia maisemaan. Tuotannon päättymisen jälkeen alue siirtyy muuhun käyttöön (metsätalous, viljely tms.), jolloin maisemassa tapahtuu vastaava muutos. Alueelle kaivetut ja kaivettavat ojat ja altaat lisäävät vesilintujen pesimismahdollisuuksia. Kunnostus- ja tuotantotoiminnan aikana alueella ei voi metsästää, mutta tuotantokauden ulkopuolella se on mahdollista. Turvetuotantoalueilla esiintyviä metsästettäviä lajeja ovat hirvi, jänis, teeri, telkkä, sinisorsa ja tavi. Turvetuotantoa varten rakennettu tiestö lisää niin metsästäjien kuin marjastajienkin kulkumahdollisuuksia. Hankealueen välittömässä läheisyydessä ei ole yleisiä ulkoilu- tai virkistysalueita, joihin toiminnalla olisi vaikutuksia. Toiminta ei myöskään vaikeuta alueen paikallista elinkeinotoimintaa, joka perustuu osin metsä- ja maatalouteen. Hankealueen turvetuotanto ja siihen liittyvä kuljetus työllistävät urakoitsijoita välittömästi noin 3 henkilötyövuotta, mikä harvaan asutuilla seuduilla on erityisen tärkeää. Välillisiä työpaikkoja syntyy likimain saman verran voimalaitoksissa, laitevalmistuksessa ja -huollossa, tutkimuksessa, konsulttipalveluissa ja julkishallinnossa. 13 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Alueelle suunnitellut rakenteet ovat alueen sijainti huomioon ottaen parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaiset. Vahingot Hakija on arvioinut, että Palosuon turvetuotannon päästöistä ei aiheudu tilakohtaisesti korvattavaa vahinkoa. Simojoen vesistön nykyinen tila, merkittävä kalataloudellinen arvo ja vesistöalueen turvetuotanto kokonaisuudessaan huomioon ottaen hakija on kuitenkin katsonut, että päästöjen kalataloudelliset haittavaikutukset edellyttävät kompensaatiotoimia. Hakija on esittänyt 50 euron suuruisen vuotuisen kalatalousmaksun määräämistä käytettäväksi haittojen ehkäisemiseen. Esitys tarkistetuiksi lupamääräyksiksi Hakemukseen on liitetty Palosuon turvetuotantoalueen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelma sekä Vapo Oy:n ja Simon Turvejaloste Oy:n Lapin turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelma vuosille Hakija on esittänyt, että Palosuon turvetuotantoalueen voimassa olevassa ympäristöluvassa määrätty kalatalousvelvoite, arvoltaan noin 40 euroa vuodessa, muutettaisiin 50 euron suuruiseksi vuotuiseksi kalatalousmaksuksi. Hakija on perustellut esitystään kalatalousvelvoitteen muuttamisesta kalatalousmaksuksi sillä, että kalatalousmaksulla kalanhoitotoimia voidaan tehdä ja istutuslajia muuttaa joustavasti vesialueen omistajien ja ELYkeskuksen sopimalla tavalla. Esimerkiksi istutusten tuloksellisuudesta saa-

14 tavaa uutta tutkimustietoa voidaan soveltaa lupakauden aikana nopeasti istutuskäytäntöön. Erityisesti pienten velvoitteiden hoidossa kalatalousmaksun käyttö on joustavaa: istutukset voidaan tehdä maksetuilla kalatalousmaksuvaroilla suuremmissa erissä määrävuosin. 14 Hakijan perustelut toiminnan aloittamiselle muutoksenhausta huolimatta Toiminnanaloittamislupa voidaan ympäristönsuojelulain 101 :n mukaan myöntää vain perustellusta syystä ja edellyttäen, ettei täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttömäksi. Hakijan on asetettava hyväksyttävä vakuus ympäristön saattamisesta ennalleen lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräyksen muuttamisen varalle. Toiminnanaloittamislupahakemus koskee pientä lisäaluetta, joka sijoittuu välittömästi nykyisen tuotantoalueen yhteyteen. Koska lisäalue on pieni, ojitettu ja se sijoittuu välittömästi nykyisen tuotantoalueen yhteyteen, ei alueen valmistelutöiden aloittaminen aiheuta sellaisia muutoksia ympäristöön, että muutoksenhaku niiden johdosta tulisi hyödyttömäksi. Hakija esittää vakuudeksi kahden tuhannen (2 000,00) euron vakuutta, joka voidaan asettaa omavelkaisena takauksena. HAKEMUKSEN KÄSITTELY Hakemuksen täydennykset Hakija on täydentänyt hakemustaan tarkennuksella tuotantopintaalasta, kartalla ja piirustuksella pintavalutuskentästä ja sen ylä- ja alapuolisista vesienjohtamisjärjestelyistä, käytettävissä olevilla tiedoilla pintavalutuskentästä ja sen toimivuudesta erityisesti talvella sekä tiedoilla Simojoen vesialueen omistajista yhteystietoineen Kuivasjoen suulta alavirtaan merelle saakka. Lisäksi hakija on toimittamansa selityksen yhteydessä täydentänyt hakemustaan toimittamalla selostuksen Palosuon Natura-arvioinnin tarvearvioinnista ja raportin Turvetuotannon päästöt ja vesistövaikutukset Simojoen vesistöalueella. Tiedot täydennyksistä on otettu huomioon tämän päätöksen kertoelmaosassa. Hakemuksesta tiedottaminen Hakemus on annettu tiedoksi kuuluttamalla aluehallintovirastossa ja Simon kunnassa sekä erityistiedoksiantona asianosaisille. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu Lounais-Lappi -lehdessä. Aluehallintovirasto on pyytänyt hakemuksen johdosta lausunnon Lapin ELY-keskus / Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelta, Lapin ELYkeskus / Kalatalousyksiköltä, Simon kunnalta sekä Simon kunnan ympäristönsuojelu-, terveydensuojeluviranomaisilta. Lausunnot 1. Lapin ELY-keskus / Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue ELY-keskus on huomauttanut, että Natura verkostoon kuuluvan Simojoen (FI , SCI-alue) suojelun perusteena ovat siellä esiintyvä

15 luontodirektiivin liitteen I luontotyyppi Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit ja liitteen II lajit kirjojokikorento sekä jokihelmisimpukka. Ympäristölupahakemuksessa olisi tullut asianmukaisesti arvioida hankkeen vaikutukset Simojoen Natura 2000-alueen luonnonarvoille ja perustella, mikäli arvioinnissa siihen päädytään, ettei vaikutuksia luonnonarvoille aiheudu. Lupaharkinnassa tulee huomioida, että Simojoen Natura -alue sisältyy vesipuitedirektiivin artikla 6 mukaiseen rekisteriin (ns. suojelualuerekisteri). Rekisteriin liittäminen ei tuo uusia juridisia lisäsuojeluvelvoitteita Natura alueelle. Alueen ottaminen rekisteriin korostaa kuitenkin sen merkitystä ja huomioonottamista vesienhoitosuunnittelussa ja lupaprosesseissa. Lisäalueen (2,0 ha) osalta ympäristölupahakemuksessa ei kuvata mahdollisia luonnonarvoja. Ympäristöhallinnon Eliölajit -tietojärjestelmän (tilanne ) mukaan alueella ei ole tiedossa olevia uhanalaisten lajien esiintymiä. Turvetuotantoalueen alapuolisen Kuivasjoen ekologinen tila on arvioitu hyväksi. Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa Kuivasjoen tavoitetilaksi on määritelty hyvä, eli vesialueen nykytila tulee säilyttää. Kuivasjoki laskee Simojokeen, jonka ekologinen tila on arvioitu erinomaiseksi, joka on myös joelle määritelty tavoitetila. Lupahakemuksen kohteena olevan lisäalueen koko on pieni, eikä sen liittäminen nykyään tuotannossa olevaan alueeseen nosta merkittävästi alapuoliseen vesistöön kohdistuvaa kuormitusta. Lisäalue on jo ojitettu ja peruskuivatettu, joten uuden alueen kuntoonpanokaan ei aiheuta voimakasta kuormitusta. Nykyään toiminnassa olevan turvetuotantoalueen toiminnan volyymi ei myöskään oleellisesti muutu lupamääräysten tarkistamisen yhteydessä. Siksi toiminnan ei voi katsoa uhkaavan Kuivasjoelle ja Simojoelle vesienhoitosuunnitelmassa asetettuja tilatavoitteita tai Simojoen suojeluarvoja. Turvetuotantoalueiden vesiensuojelu tulee toteuttaa parasta saatavilla olevaa tekniikkaa käyttäen (ympärivuotinen pintavalutus) ja vesiensuojelurakenteiden toimivuutta tarkkaillen ja ylläpitäen (laskeutusaltaiden ja lietetaskujen tyhjennys tarvittaessa). Lapin ELY-keskus (Lapin ympäristökeskus) on tehnyt vuosina 2003 ja 2007 tarkastuskäynnit Palosuon turvetuotantoalueelle. Vuoden 2003 tarkastuksessa on annettu korjauskehotus, kun rinnakkaisten laskeutusaltaista vedet kulkivat vain toisen kautta. Vuoden 2007 tarkastuksessa tuotantoalueen vesiensuojelurakenteet ovat olleet asiallisessa kunnossa. Lapin ELY-keskukselle (Lapin ympäristökeskukselle) ei ole tullut paikallisilta tahoilta valituksia Palosuon turvetuotannon toiminnasta. Palosuon turvetuotantoalueen vaikutusalueella ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Lähin asutus sijaitsee noin 4 km:n etäisyydellä turvetuotantoalueesta, joten ELY-keskuksen arvion mukaan toiminnan aiheuttamasta pölystä tai melusta ei arvioida aiheutuvan kohtuutonta rasitusta asutukselle. 2. Lapin ELY-keskus / Kalatalous ELY-keskus kalaviranomaisena ei pidä suositeltavana, että alkuperäisenä lohijokena arvokkaan Simojoen vesistöalueella lisätään turvetuotantoa tilanteessa, jossa vesistön arvokalankantojen ja jokiravun elinmahdollisuu- 15

16 det ovat jo entuudestaan heikentyneet joen valuma-alueella sijaitsevan laajamittaisen turvetuotannon sekä muun maankäytön, kuten metsäojitusten ja peltoviljelyn seurauksena. Erityisesti on painotettava sitä seikkaa, että turvetuotannon aiheuttama kuormitushaitta on kalaston kannalta pysyväluonteinen, usean sukupolven yli ajoittuva elinympäristössä tapahtuva muutos, johon sopeutumiseen kalastolla on usein heikot luontaiset edellytykset. Vaikka yksittäisen turvesuon aiheuttama lisä vesistökuormitukseen voi vaikuttaa laskennallisesti vähäiseltä ja koko tuotannon kuormitukseen suhteutettuna pieneltä, voi sen merkitys vesiluonnon kantokyvyn kannalta olla ratkaiseva. Vähäinenkin lisäys ihmistoiminnan vaikutuksesta luontaista kuormitusta korkeammaksi kohonneeseen kokonaiskuormitukseen saattaa johtaa kantokyvyn ylittymiseen ja siten aiheuttaa vain hitaasti palautuvia tai jopa palautumattomia muutoksia vesiluonnossa ja kalastossa. Mikäli Palosuon turvetuotantoalueelle myönnetään ympäristölupa ja toiminnanaloittamislupa, on seuraavat näkökohdat ja vaatimukset otettava huomioon: Luvan saajalle on määrättävä velvoite tarkkailla Palosuon turvetuotantoalueen vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen. Tarvittaessa Lapin ELYkeskus voi tarkentaa kalataloustarkkailuohjelmaa. Luvan saajalle on määrättävä vuosittainen 287 euron suuruinen kalatalousmaksu. Kalatalousmaksu tulee käyttää arvokalojen ja jokiravun elinympäristöjen ja lisääntymisalueiden hoito- ja kunnostustoimenpiteisiin Palosuon turvetuotannon vaikutusalueella Kuivasjoessa tai Simojoessa. Kalatalousmaksu tai osa siitä voidaan käyttää myös edellä mainittua aluetta koskevan kalataloudellisen käyttösuunnitelman laadintaan. Maksua tai osaa siitä voidaan käyttää myös istutusvelvoitteeseen Lapin ELY-keskuksen ja luvan saajan sopimalla tavalla sekä alueen osakaskuntia kuullen. Luvan saajalle määrättävät vuosittaiset kalatalousmaksut voidaan yhdistää alueen muihin velvoitteisiin ja maksuja voidaan kerryttää yhteen enintään 5 vuodelta kerrallaan. Kalatalousmaksun lisäksi luvan saaja on määrättävä maksamaan kertakorvauksena euroa kalatalousmaksun käytön suunnittelusta aiheutuvia kustannuksia. Vaihtoehtoisesti luvan saajan on itse laadittava ja esitettävä Lapin ELY-keskuksen vahvistettavaksi yksityiskohtainen suunnitelma kalatalousmaksun käytöstä ja toimeenpanosta sekä mahdollisesta yhdistämisestä alueen muihin kalatalousmaksuihin. Suunnitelma on esitettävä päätöksen lainvoimaiseksi tulovuotena. Perusteluina yllä esitettyihin vaatimuksiin lausunnon antaja on esittänyt, että Kuivasjoen kalastustiedustelun tulosten mukaan kalastusta eniten haittaavat tekijät liittyvät mm. turvetuotannon kuormitukseen, heikkoon vedenlaatuun, kalojen makuvirheisiin ja vesistön liettymiseen. Lisääntymisalueiden liettyminen heikentää etenkin arvokalojen elinmahdollisuuksia, sillä vesistön pohjalla oleva mäti tai vastakuoriutuneet pienpoikaset voivat tukehtua pohjalle liettyvän kiintoaineen alle. Kuivasjoella tehtyjen sähkökoekalastusten mukaan sekä lohi että harjus lisääntyvät edelleen luontaisesti vesistössä. On vaarana, että turvetuotantoalueelta laskettavat kevätaikaiset, muuta vuotta huomattavasti suuremmat ja luonnonkuormituksen lisäksi tulevat kiintoainepäästöt haittaavat kevätkutuisen harjuksen lisääntymistä ja keväällä kuoriutuvien lohenpoikasten selviytymistä Palosuon alapuolisessa vesistössä. Turvetuotannon aiheuttamat vesistöpäästöt li- 16

17 säävät myös kalanpyydysten likaantumista ja limoittumista ja siten vähentävät kalastuksen houkuttelevuutta Kuivasjoessa ja Simojoessa. Tämän vuoksi luvan saajalle tulee määrätä tarkkailuvelvoite sekä kalatalousmaksu, jolla toiminnasta aiheutuvaa haittaa Palosuon turvetuotannon vaikutusalueen kalakannalle ja kalastukselle voidaan ehkäistä. Kalatalousviranomainen katsoo, että kalataloudelliseen haittaan nähden kalatalousmaksun kohtuullinen suuruus on 5 euroa hehtaarilta. Maksu on suoritettava tuotannossa olevan alueen sekä haetun lisäalueen pinta-alan mukaan, joka näin laskettuna on 57,4 hehtaaria. Luvan hakijan esittämä kalatalousmaksu on haittaan nähden liian pieni. Kalatalousmaksusta aiheutuu viranomaiselle euron kustannus kalatalousasiantuntijan työnä tehdystä maksun käytön suunnittelusta. Luvan saaja tulee tämän vuoksi velvoittaa itse laatimaan suunnitelma maksun käytöstä tai vaihtoehtoisesti korvaamaan suunnittelusta aiheutuvat kustannukset. Pelkän kalatalousmaksun määrääminen ilman luvan saajalle asetettua edellä mainittua velvoitetta johtaa siihen, että vastuu toimenpiteiden suunnittelusta siirretään haitan aiheuttajalta viranomaiselle. Tällöin haitan aiheuttajalle kuuluvat kustannukset tulevat kohtuuttomasti valtion maksettaviksi. Palosuon turvetuotantoalueen kalastolle ja kalastukselle aiheuttama haitta on perusteltua korvata kalatalousmaksuna, koska Kuivasjoen nykyisen tilan perusteella ei ole tarkoituksenmukaista jatkaa voimassa olevaa istutusvelvoitetta, jota on toteutettu Simojoen luontaiseen kalastoon kuulumattoman meritaimenen istuttamisella, tai määrätä muuta suoraa istutusvelvoitetta tietylle kalalajille, kuten harjukselle, josta Simojoessa jo esiintyy oma paikallisiin olosuhteisiin sopeutunut ja luontaisesti lisääntyvä kanta. Turvetuotannon aiheuttamien kalataloudellisten haittojen korvaamisessa tarkoituksenmukaisinta on velvoitehoidon suuntaaminen kalojen luontaista elinkiertoa tukevaksi siirtämällä painopiste istutuksista kalojen luontaisen lisääntymiskierron palauttamiseen ja ylläpitämiseen elinympäristöön kohdistuvien hoito- ja kunnostustoimenpiteiden avulla. Tämä toteutuu, kun kalatalousmaksu voidaan käyttää osana Palosuon turvetuotannon vaikutusalueella Kuivasjoessa tai Simojoessa tehtävien kalataloudellista tilaa parantavien hankkeiden, kuten liettymien poistamisen, lisääntymisalueiden puhdistamisen ja kutusoraikkojen ja poikaskivikoiden kunnostamisen tai rakentamisen ym., rahoitusta, tai kun maksua voidaan käyttää myös vastinrahana esimerkiksi kalataloutta edistävissä kunnostushankkeissa haettaessa ulkopuolista rahoitusta, tai kun maksua voidaan käyttää tarvittaessa myös kalojen tai jokirapujen istuttamiseen, ja maksun käytöstä kuullaan vesialueen omistajia. Kalatalousmaksun kerryttäminen yhteen usealta vuodelta on perusteltua siitä syystä, että ympäristöön kohdistuva hoito- ja kunnostustoimenpide on usein laajamittainen ja siten kertakustannukseltaan esimerkiksi yhtä vuosittaista kalanistutusta korkeampi sekä vaikutukseltaan pitkäaikainen, joten sen suorittaminen ei ole tarpeellista joka vuosi. Lisäksi maksun käyttösuunnitelma on laadittava riittävän pitkäksi ajaksi, jotta siinä voidaan ottaa huomioon arvokalojen luonnollinen lisääntymiskierto ja sen onnistumisen seuranta. 3. Simon kunnan ympäristölautakunta Ympäristölautakunnalla ei ole ollut huomautettavaa hakemuksen johdosta. 17

18 18 4. Kemin kaupungin ympäristöjaosto Ympäristöjaosto Simon kunnan terveydensuojeluviranomaisena on lausunut, että asutus sijaitsee niin etäällä Palosuon turvetuotantoalueesta, että turvetuotannosta aiheutuvat pöly- ja meluhaitat jäävät pieniksi. Ympäristöjaoksella ei ole huomautettavaa ympäristöluvan lupamääräysten tarkistamisesta eikä lisäaluetta koskevasta ympäristöluvasta ja toiminnanaloittamisluvasta. Muistutukset ja mielipiteet 5. Simojoen kalastusalue Muistuttaja on ensisijaisesti vaatinut, että hakemus hylätään. Mikäli ympäristölupavirasto kuitenkin katsoo, että edellytykset luvan myöntämiselle ovat olemassa, muistuttaja on vaatinut, että hakija velvoitetaan korvaamaan kaiken aiheuttamansa haitan, vahingon ja muut edunmenetykset. Toiminnan aloittamiseen ei tule antaa lupaa ennen päätöksen lainvoimaiseksi tuloa. Korvaukset on määrättävä ensisijaisesti 200 euron vuotuisena kalatalousmaksuna, joka on maksettava Lapin ELY-keskukselle. Turvetuotannon kuivatusvesistä ravinteita ei voida poistaa nykyaikaisillakaan vesiensuojelumenetelmillä ilman kemiallista saostusta, joten Simojoen rehevöitymiskehityksen kannalta on oleellista, että kaikki käytössä olevat keinot käytetään ravinnepäästöjen hillitsemiseksi. Kiintoaineiden joutumista alapuoliseen vesistöön on estettävä myös tulva-aikoina. Perustelunaan hakemuksen hylkäämiselle muistuttaja on esittänyt, että Simojoen pääuomassa on vuosina toteutettu laajamittainen koskikunnostusprojekti, jossa kunnostettiin lohen ja taimenen poikastuotanto- ja lisääntymisalueita yhteensä 155 ha:n alalta. Kunnostuksen seurauksena mm. merilohen luonnollinen lisääntyminen saatiin kansainvälisen Itämeren kalastuskomission Salmon Action Plan (SAP) -suojeluohjelman mukaiselle tasolle. Kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelman (päivitetty v. 2010) kohdassa Lohi on kirjoitettu seuraavasti: Valtion kalanviljelyn piiriin (RKTL) kuuluvilla elvytysistutuksilla pyritään nostamaan joen poikastuotanto SAPtavoitetasolle, joka on vähintään puolet joen arvioidusta alkuperäisestä poikastuotantopotentiaalista. Näin ollen Simojoelta tulee lähteä vaelluspoikasia (smoltteja) noin smolttia vuodessa. Tavoitetaso on pääsääntöisesti saavutettu viime vuosina ja istutuksista on pidättäydytty viime vuosina. Perämereen laskevien jokien istutusten tuloksellisuus ei ole ollut erityisen hyvä, vaan istutuksilla on lähinnä pystytty estämään lohikannan häviäminen. Rakentamattomana ja koskiensuojelulailla sekä Natura-alueena suojeltuna jokivesistönä Simojoki on kalataloudellisesti merkittävä jokikalastuskohde ennen kaikkea alkuperäisten vaelluskalakantojen vuoksi. Myös harjuskanta kunnostuksen seurauksena vahvistui. Rapukannan tilanne on tällä hetkellä heikko johtuen mm. jokiuoman liettymisestä. Kannan elpyminen voi kestää vuotta. Viime vuonna lohikalojen nousu merestä taantui merkittävästi aikaisempiin vuosiin verrattuna. Tilanne on erittäin huolestuttava, joten Simojoessa on vältettävä ennen mainittujen syidenkin vuoksi kaikkea sen tilaa heikentävää toimintaa lohi- ja rapukantojen säilymisen varmistamiseksi.

19 Vesienhoitosuunnitelman mukaan Simojoen ekologinen tila on erinomainen. Tilaa heikentää kuitenkin erityisesti veden korkea fosforipitoisuus ja humusmäärä. Vesienhoitosuunnitelmassa on tavoitteena säilyttää Simojoen tila erinomaisena. Hanke tulisi heikentämään Simojoen tilaa, joten se on vesienhoidon tavoitteen vastainen. Hakemuksessa esitetään, että ympäristövaikutukset ovat vähäiset. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että turvetuotantokenttien haittavaikutukset ovat toiminnan jatkuessa lähes poikkeuksetta osoittautuneet merkittäviksi. Toimivan pintavalutuskentän käyttö sulan maan aikana vähentää haittoja, mutta kevättulva huuhtoo laskeutusaltaista tehokkaasti kiintoaineen ja ravinteet alapuoliseen vesistöön. Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksen mukaan ilmaston lämpeneminen lisää humusta Pohjois-Suomen vesistöissä. SYKE havaitsi tutkimuksessaan, että Simojoen vesistöalueella humuksen eli orgaanisen aineksen huuhtoutuminen lisääntyi 1990-luvulla noin 40 % verrattuna 1980-lukuun. Edellä mainittuun viitaten muistuttaja on katsonut, että lupaa ei tule myöntää, sillä haetun luvan mukainen toiminta vaarantaa alapuolisen Simojoen sopivuuden lohikalojen poikastuotantoon ja mitätöi vesistöön jo tehdyt kalataloudelliset kunnostukset. Myös muu kalastukseen liittyvä virkistyskäyttöarvo vähenee. Perustelunaan toissijaiselle korvausvaatimukselle muistuttaja on esittänyt, että korvausvaatimus perustuu vedenlaadun huonontumiseen, sekä kalojen ja rapujen lisääntymis- ja elinpaikkojen liettymiseen ja jokiuoman haitalliseen mataloitumiseen. Jo pienikin liettymisen lisääntyminen aiheuttaa kutu- ja suojapaikkojen häviämisiä. Hakemuksessa ei ollut esitetty Simojoen osalta haittakorvauksia, joita kuitenkin todennäköisesti tulee. Lopputuloksena on rapujen ja kalojen lisääntymis- ja elinalueiden tuhoutumista, jota on toimenpitein estettävä. Nykyiset tarkkailumenetelmät eivät käytännössä ole osoittautuneet riittäviksi esimerkiksi kiintoainesten kulkeutumisten mittaamiseen. Jokiuoman palauttaminen turvetuotantoalueen käytön loputtua nykytilan tasoiseksi on erittäin kallista. Hintaan vaikuttavat mm. suunnittelukustannukset, ympäristölupamaksut, rannanomistajille maksettavat haittakorvaukset ja suurimpana monivaiheiset vesirakennustyöt erikoiskoneilla ja -laitteilla. Erikoiskoneita ovat mm. puhdistustyöhön sopivat imuruoppauskalustot ja -laitteina suojapuomit. Hakemuksessa ei ole esitetty myöskään korvausta vesialueen omistajille istutusten valvonnan osalta. Valvontakustannukset tulevat viimeistään kunnostustöiden myötä. Hakijan esittämä kalojen istutuskustannukset ovat liian pienet. Muistuttaja on esittänyt em. perustelujen mukaan 200 euron vuotuisen korvausmäärän määräämistä luvan hakijalle. 19 Hakijan vastine Hakija on ja Lapin ELY-keskuksen kalatalousviranomaisen osalta aluehallintovirastoon toimittamassaan vastineessa esittänyt seuraavaa: 1. Lapin ELY-keskus / Ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue Hakija on esittänyt erillisessä selvityksessä perustelut sille, että vaikutuksia Simojoen Natura-alueelle ei aiheudu.