Suomen Luontotieto Oy. Naantalin Metsäluikkion asemakaava-alueen liito-orava- ja viitasammakkoselvitys

Transkriptio

1 Naantalin Metsäluikkion asemakaava-alueen liito-orava- ja viitasammakkoselvitys Liito-orava syö lehtipuiden silmuja ja lehtiä Suomen Luontotieto Oy 11/2010 Jyrki Oja, Satu Oja

2 Sisältö 1. Johdanto Tutkimusalue Aineisto ja menetelmät Liito-orava Viitasammakko ja lajin ekologian yleispiirteet Tuntomerkit Levinneisyys; Elintavat Talvehtiminen Lajin uhanalaisuus Aineisto ja käytetyt menetelmät Tulokset Liito-orava Viitasammakko Lähteet ja kirjallisuus Karttaliite

3 Suomen Luontotieto Oy 1. Johdanto Naantalin kaupunki/marjut Taipaleenmäki tilasi Suomen Luontotieto Oy:ltä huhtikuussa 2010 Naantalin Metsäluikkion asemakaava-alueen liito-orava sekä viitasammakkoselvityksen. Naantalin kaupungille jätetyn lausunnon (Markku Salonen) mukaan alueella saattaa esiintyä viitasammakoita ja mahdollisesti myös liito-oravia. Alueelta on aiemmin tehty useita maankäyttö -ja rakennuslain vaatimukset täyttäviä luonto ja lajistoselvityksiä usean selvittäjän toimesta eikä kyseisiä lajeja ole alueella aiemmin havaittu. 2. Tutkimusalue Nyt inventoitu alue sijaitsee Naantalin länsiosassa Luikkionvuoren ympäristössä (Karttaliite 1). Alue rajautuu etelän puolelta Luikkion asuinalueeseen, länsiosiltaan mereen, itäosiltaan Soinisten tiehen ja pohjoisosiltaan Soinisten asuinalueeseen. Alueelta on aiemmin tehty tarkka lohkokohtainen kasvillisuusselvitys, joka käsittää koko alueen. Nyt inventoitu alue on kokonaan metsämaastoa ja vain rannan läheisyydessä on rakennuksia ja pihapiirejä. Alueelle on talvella rakennettu uusi tielinjaus. 3. Aineisto ja menetelmät 3.1 Liito-orava Liito-orava (Pteromys volans) kuuluu EU:n Luontodirektiivin liitteen IV lajeihin ja on siten erityisesti suojeltu laji koko EU:n alueella. Kansallisessa uhanalaisluokituksessa (Rassi ym.2001) laji kuuluu luokkaan vaarantuneet (VU). Suomen liito-oravapopulaation kokoa on vaikea tarkasti selvittää, mutta seurantatutkimusten perusteella laji näyttää taantuneen viimeisen vuo- Liito-oravan elinpiirin ydinalue alueella. 3

4 sikymmenen aikana jopa 30 % (mm. Hanski 1998). Liito-oravan suojelustatus on vahva, sillä Luontodirektiivin 12 artiklan I kohta edellyttää, että lajin lisääntymis- tai levähdyspaikkoja ei hävitetä eikä heikennetä. Alueellinen ympäristökeskus voi kuitenkin myöntää poikkeusluvan, mikäli lajin suojelutaso säilyy suotuisana. Alueelle tehty liito-oravaselvitys toteutettiin jätöshavainnointimenetelmää käyttäen. Inventoinnissa liito-oravan keltaisia jätöksiä haettiin lajin mahdollisilta oleskelu- ja ruokailupuiden tyviltä ja oksien alta. Samalla alueilta haettiin mahdollisia pesä- ja päivälepokoloja. Alueelta tutkittiin kaikkien suurikokoisempien lehtipuiden, samoin kuin suurten kuusten tyvet liito-oravan jätösten löytämiseksi. Talvi- ja kevätjätösten lisäksi inventointialueilta haettiin liito-oravan jättämiä virtsamerkkejä, jotka värjäävät erityisesti haapojen epifyyttisammaleet keltaisiksi ja tuoksuvat voimakkaasti läheltä nuuhkaistessa. Lisäksi alueilta etsittiin liito-oravan jättämiä syönnöksiä ja muita ruokailujälkiä. Lajin suosimien ruokailupuiden alta löytyy silmuja ja oksankärkiä ja kesäaikana myös pureskeltuja lehtiä, joita kertyy joskus runsaastikin puiden alle. Sekä liito-oravaselvityksen että viitasammakkoselvityksen maastoinventoinnit suoritettiin 18.4 sekä Maastoinventoinnin suorittivat ja raportin kirjoittivat FM, biologi Jyrki Oja ja Satu Oja Suomen Luontotieto Oy:stä. Raportin taittoi Eija Rauhala (Tmi Eija Rauhala). Työssä tarvittavan karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme 3.2 Viitasammakko ja lajin ekologian yleispiirteet Tuntomerkit Viitasammakko (Rana arvalis) on pienikokoinen, suurimmillaankin vain noin 5 cm mittainen teräväkuonoinen sammakko. Täysikasvuinen viitasammakko on siis tavallisesti noin 2 cm tavallista sammakkoa (Rana temporaria) lyhyempi. Lajin varmimmat tunnusmerkit ovat kuitenkin takajalassa. Viitasammakon räpylän ulkopuolelle jää 2,5-3 varvasluuta, kun sammakolla enintään 2. Jalkapohjan sisäsyrjän metatarsaalikyhmy on kova ja kookas, vähintään puolet sisimmän varpaan pituudesta; sammakolla tämä kyhmy on pehmeä ja pyöreä ja alle kolmannes varpaan pituudesta. Selkäpuoli on useimmiten harmaanruskea ja harvakseltaan Alueella ei ole viitasammakoille sopivia kutupaikkoja 4

5 tummien laikkujen kirjailema; vatsapuoli on lähes yksivärisen valkea. Selän sivuilla kulkevat ihopoimut ovat vaaleat. Keskiselässä saattaa olla vaalea pitkittäisjuova. Parhaimpiin lajituntomerkkeihin kuuluu kutuaikana koiraiden ääntely, joka muistuttaa uppoavan pullon pulputusta ja on verraten hidas voup, voup, voup... Kuoron ääni muistuttaa kaukaa erehdyttävästi teeren soidinääntä Levinneisyys; Viitasammakko on Itämerenalueen ja Venäjän pohjoisempien osien laji. Euroopassa eteläisimmät alueet ovat Ranskan luoteisosissa ja Alppien pohjoispuolella. Idässä levinneisyys jatkuu aina Siperiaan saakka. Suomessa pohjoisimmat havainnot ovat Napapiirin pohjoispuolelta. Pohjoisessa viitasammakko on kuitenkin eteläosia harvalukuisempi, kun taas Keski-Suomessa se on paikoin jopa sammakkoa runsaslukuisempi. Erityisen runsas se on Pohjanlahden maannousemarannikon merenlahdilla Elintavat Viitasammakko on pääasiassa hämäräaktiivinen, hitaasti liikkuva saalistaja, mutta voi kostealla säällä liikkua myös päiväsaikaan. Nuoret yksilöt ovat huomattavan päiväaktiivisia. Viitasammakot ovat tavallisesti hidasliikkeisiä ja liikkuvat varsin pienellä alueella. Keväällä ne viihtyvät kutuvesissään, ja kun eläin on kesällä löytänyt mieluisan paikan, se liikkuu siitä ainoastaan muutaman metrin säteellä. Jos elinpaikka on erityisen hyvä, saattaa sammakko palata samalle paikalle seuraavinakin vuosina Talvehtiminen Etelä-Suomessa viitasammakko hakeutuu horrokseen syys-lokakuussa ja herää huhtikuun tienoilla. Pohjoisempana horrosaika on pidempi. Viitasammakko talvehtii maassamme ilmeisesti yksinomaan vesien pohjissa, sekä makeassa, että murtovedessä. Viitasammakko suosii talvehtimispaikkana suurempia lampia ja järviä, mutta voi talvehtia myös lähteissä ja pienissä lampareissa Lajin uhanalaisuus Viitasammakko on rauhoitettu ja luontodirektiivin liitteen IV (a) lajina sen lisääntymispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Luontodirektiivin IV-liite: yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. 3.3 Aineisto ja käytetyt menetelmät Alueelta ei ole aiempaa julkaistua tietoa viitasammakoiden esiintymisestä. Koska viitasammakon esiintyminen on riippuvaista lähellä sijaitsevasta lisääntymispaikasta, etsittiin alueelta lajille sopivia lisääntymispaikkoja, kuten lampareita ja lähteiköitä. Koko alue kuljettiin systemaattisesti läpi jalkaisin ja samalla etsittiin sammakkoeläimiä. Kuiville kallioalueille ei etsintää kuitenkaan ulotettu. 5

6 4. Tulokset 4.1 Liito-orava Alueen luoteiskulmauksessa kulkevan puron varrelta (karttaliite 1) löytyi n. 30 puun alta liitooravan jätöksiä. Jätösten perusteella alueella on viime talven ja kevään aikana oleskellut yksi liito-orava, joka on liikkunut hyvin pienellä alueella. Yksilön talvisen elinpiirin koko on ollut vain noin puoli hehtaaria ja lienee todennäköistä että yksilö on liikkunut nyt suunnitellun asemakaava-alueen pohjoispuolella, jolloin yksilö on joutunut ylittämään Soinistentien. Alue ei ole täysin tyypillistä liito-oravan elinpiiriä, eikä alue ole riittävän suuri liito-oravan lisääntymisympäristöksi. Alueelta ei löytynyt kolopuita, mutta tiheissä kuusissa oli runsaasti oravan risupesiä, jotka soveltuvat lajin päivälepopaikoiksi. Vaikka laji ei todennäköisesti pysty lisääntymään kohteella, on aluetta kuitenkin pidettävä luonnonsuojelulain tarkoittamana liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikkana. Alue on kaavan mukaan puistoa eikä kaavan mahdollistama maankäyttö uhkaa millään tavoin lajin elinmahdollisuuksia alueella 4.2 Viitasammakko Tutkimusalueella ei ole viitasammakolle sopivia lisääntymispaikkoja. Alueen läpi virtaava oja ei sovellu lajin lisääntymisympäristöksi, koska ojassa ei ole suvantopaikkoja, joissa kutu olisi mahdollista. Lähin mahdollinen lajin lisääntymisympäristö sijaitsee Luikkionlahden merialueella, jossa sopivaa ruovikkoa on runsaasti. Alueelta ei kuitenkaan ole aiempien selvityksen aikana tehty havaintoja viitasammakoista. Nyt tehdyn maastoselvityksen aikana havaittiin Lähdesuon ympäristössä kaksi aikuista rupikonnaa (Bufo bufo), jotka todennäköisesti ovat talvehtineen alueen läpi kulkevan ojan pohjalietteessä. Muita sammakkoeläimiä ei havainnoinnin aikana havaittu, mutta tavallinen sammakko kuulunee alueen eliölajistoon. Maastoinventoinnin perusteella on selvää, ettei alueella voi esiintyä viitasammakoita. Lajia tavataan hyvin harvoin muutamia satoja metrejä kauempana lisääntymispaikasta jota ei alueella ole. Nousiaisissa Biologi FM. Jyrki Oja Suomen Luontotieto Oy 6

7 5. Lähteet ja kirjallisuus Arnold.E.N & Burton J.A. 1978: A Field Guide to the reptiles and Amphibians of Britain and Europe. Finnlund, M; Havaintoja liito-oravan kiimaleikeistä. Siipipeili 6 (1): Hanski Ilpo K,1998: Home ranges and habitat use in the declining flying squirrel, Pteromys volans, in managed forests. Wildlife biology 4: Hanski Ilpo K, 2001: Liito-oravan biologia ja suojelu Suomessa s 13. Suomen ympäristö 459. Mossberg, B. & Stenberg, L. 2005: Suuri Pohjolan kasvio Mäkelä Antero, 1996; Liito-oravan ravintokohteet eri vuodenaikoina ulosteanalyysin perusteella. WWF raportti nro 8. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus Suomen Eläimet 1-5. Weilin+ Göös Osa 3. Terhivuo, J. 1993: Provisional atlas and status of populations for the herpetofauna of Finland in Ann. Zool. Fennici 30:55-69 Vesa Selonen, Ilpo K. Hanski & Paul Stevens, 2001; Space use of the Siberian flying squirrel, Pteromys volans, in fragmented forest landscapes. Ecography 24: Selvityksessä käytetyn karttamateriaalin luovutti tilaaja käyttöömme. 7

8 6. Karttaliite 8