MT640 parantaminen Vuonteensalmen sillan kohdalla, Laukaa

Transkriptio

1 MT640 parantaminen Vuonteensalmen sillan kohdalla, Laukaa Lepakkoselvitys Heikki Holmén

2 2 (5) MT640 parantaminen Vuonteensalmen sillan kohdalla, Laukaa SISÄLTÖ 1 JOHDANTO AINEISTO JA MENETELMÄT TULOKSET JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHDELUETTELO... 5

3 MT640 parantaminen Vuonteensalmen sillan kohdalla, Laukaa (5) 1 Johdanto Keski-Suomen Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on tilannut Sito Oy:ltä Laukaan Vuonteensalmen alueen lepakkoselvityksen. Selvitysalue käsittää nykyisen sillan läheisyyteen sijoittuvat ranta-alueet. Selvityksen on laatinut MMM (metsäekologi) Heikki Holmén Sito Oy:stä. Suomessa on tavattu kaiken kaikkiaan 13 eri lepakkolajia, kaikki on lueteltu EU:n luontodirektiivin (92/43/EEC) liitteessä IV(a). Suomi liittyi vuonna 1999 Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS). Sopimus velvoittaa huolehtimaan lepakoiden suojelusta lainsäädännön kautta ja säilyttämään ja suojelemaan lepakoille merkittäviä ruokailualueita. Luonnonsuojelulain ja luontodirektiivin mukaan lepakkolajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Kieltoon voidaan hakea poikkeuslupaa alueelliselta ELY-keskukselta. Poikkeusluvan myöntämisen edellytyksenä on, että lajin suotuisa suojelutaso ei heikkene, hankkeella ei ole muuta toteuttamisvaihtoehtoa ja hanke on yhteiskunnan edun mukainen. Kaikki Suomessa esiintyvät lepakkolajit ovat hyönteissyöjiä. Lajit ovat kokoonsa nähden verrattain pitkäikäisiä ja ne lisääntyvät hitaasti. Yleisesti lepakot saavat vuosittain noin 1-2 poikasta. Lepakot ovat yöeläimiä ja lentäessään hahmottavat ympäristöään kaikuluotauksen avulla. Kesäaikaan lepakoita voidaan tavata monenlaisista päiväpiilopaikoista, kuten puiden koloista, kaarnan alta, linnunpöntöistä tai muista ahtaista ja lämpöisistä paikoista. Lepakkonaaraat muodostavat piilopaikkoihinsa pesimäyhdyskuntia, jotka yleisimmin koostuvat muutamasta - kymmeniin naaraisiin. Tyypillisimmin pesimäyhdyskunnat sijaitsevat rakennusten yhteydessä. Yöaikaan lepakot saalistavat hyönteisiä pääasiassa päiväpiilojen lähialueella, mutta voivat tarpeen mukaan vierailla kilometrien etäisyydellä paremmilla ruokailualueilla (Lappalainen 2003). Lepakot parittelevat syksyisin ja kerääntyvät niin kutsuttuihin syysparveilupaikkoihin. Osa lepakoista muuttavat talveksi etelään maamme rajojen ulkopuolelle ja osa talvehtii Suomessa. Talvehtivat lepakot vaipuvat horrokseen, missä ne viettävät yli puoli vuotta. Hyvä talvehtimispaikka on rauhallinen ja sopivan kostea, ominaisuuksiltaan tasainen ympäristö. Tällaisia voivat olla esimerkiksi luolat, kalliohalkeamat maakellarit tai louhikot. 2 Aineisto ja menetelmät Suunnittelualueen lepakkokannan selvittämiseksi alueella toteutettiin lepakkojen maastokartoitus kesällä ensimmäisellä maastokäynnillä etsittiin lepakoille päiväpiiloiksi ja/tai lisääntymisympäristöiksi soveltuvista ympäristöistä merkkejä lepakoiden esiintymisestä. Sillan läheisyyteen sijoittuvista maakellareista, kolopuiden juurilta ja rakennusten räystäiden alta etsittiin lepakoita, niiden ulosteita ja raapimisjälkiä toisella maastokäynnillä lepakoita havainnoitiin ultraäänidetektorilla (Batbox Griffin) yhtenä yönä. Detektorilla voidaan kuunnella ja määrittää lepakoita reaaliajassa heterodyne-menetelmällä ja/tai varmistaa lajien määritys erikoisohjelmistoa (BatSound) käyttäen. Lepakoita oli tarkoitus havainnoida myös yhtenä yönä jo aiemmin kesäkuussa Maastokäyntiä ei pystytty kuitenkaan toteuttamaan tuolloin suunnitellusti, koska sääolosuhteet olivat havainnoinnin kannalta heikot. Elokuussa havainnointi tehtiin soveltuvissa olosuhteissa eli sopivan tyynenä ja lämpimänä ajankohtana, jolloin lämpötila oli vähintään 10 C.

4 4 (5) MT640 parantaminen Vuonteensalmen sillan kohdalla, Laukaa 3 Tulokset Laukaan vankilan pihapiiriin sijoittuu lepakoille päiväpiiloksi soveltuva vanha käytöstä poistettu maakellari sekä useita vanhempia rakennuksia. Sillan koillispuolella olevan tyhjän asuinrakennuksen pihapiiriin sijoittuvat lepakoille päiväpiiloiksi soveltuvat ulkorakennus ja maakellari. Vuonteensalmen luoteispuolelle sijoittuu niin ikään pihapiirejä sillan molemmin puolin. Pihoihin sijoittuneekin selvitysalueen lepakoille parhaiten soveltuvat päiväpiilot ja/tai lisääntymispaikat. Salmen luoteispuolen pihapiirejä tai yksittäisiä rakennuksia ei selvityksen yhteydessä ollut mahdollista tarkistaa. Kesäkuun tarkastelussa kohteista ei havaittu lepakoita eikä merkkejä niiden esiintymisestä. 4 Johtopäätökset Kuva 1. Vankilan pihapiirin sijoittuva maakellari Elokuun 24. päivän maastokäynnillä alueelta havaittiin yksi saalistavaa siippayksilö (Myotis sp.) Vuonteensalmen kaakkoispuolelle ja sillan/tien koillispuolelle sijoittuvasta pihapiiristä. Havaittu laji oli joko viiksi- tai isoviiksisiippa. Molemmat lajit on arvioitu Suomessa melko yleisiksi. Lajien erottaminen toisistaan on haasteellista. Lajit saalistavat pääasiassa metsäisessä ympäristössä ja karttavat aukeita alueita. Lajien levinneisyys painottuu nykykäsityksen mukaan maamme itäosiin ja ulottuu Kainuun tasolle asti. Useimmiten lajien päiväpiiloja löydetään rakennuksista. (SYKE isoviiksisiippa, viiksisiippa) Maastokäyntien yhteydessä selvitysalueelta havaittiin yksi siippayksilö elokuun maastokäynnillä. Havaittu lepakko todennäköisesti käyttää alueella sijaitsevia rakennuksia päiväpiiloinaan. Kartoitusmenetelmän epävarmuustekijät huomioon ottaen lepakoiden runsaampaa esiintymistä alueella ei voida täysin sulkea pois. Tuloksista voidaan kuitenkin tulkita, ettei selvitysalue ole lepakoiden kannalta merkittävä lisääntymis- tai levähdyspaikka eikä tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti.

5 MT640 parantaminen Vuonteensalmen sillan kohdalla, Laukaa (5) 5 Lähdeluettelo EUROBATS Agreement on the conservation of Populations of European Bats Liukko, U.-M., Henttonen, H., Hanski, I., K., Kauhala, K., Kojola, I., Kyheröinen, E.-M., Pitkänen, J Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus Ympäristöministeriö. Lappalainen, M Lepakot Salaperäiset nahkasiivet. Tammi. Helsinki. Toinen painos. Luonnonsuojelulaki /1096 Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus, punainen kirja Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. SYKE Pohjanlepakko, isoviiksisiippa, viiksisiippa, vesisiippa, korvayökkö. 92/43/EEC: Neuvoston direktiivi; luonnonvaraisten elinympäristöjen ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta; EYVL 1992 L 206