L A P I N L A H D E N L U K I O J A K U V A T A I D E L U K I O

Transkriptio

1 SOPIMUS Dno 68/381/2011 Lapinlahden Lukio ja Kuvataidelukion toiminta- ja kustannusraportti Maailmankansalaisena Suomessa hankkeesta Hankkeen tavoitteet Lapinlahden Lukio ja Kuvataidelukiossa Maailmankansalaisena Suomessa hankkeen tavoitteena Lapinlahden Lukio ja Kuvataidelukiossa oli: lisätä opettajien tietoisuutta monikulttuurisesta asiantuntijuudesta ja kuvata tämän interkulttuurisen kompetenssin ulottuvuuksia ja pedagogisia valmiuksia konkretisoida ja analysoida, miten opetussuunnitelman ottaa huomioon interkulttuurisen kasvamisen ja miten arvoperustan ihmisoikeudet ilmenevät lukion toiminnassa ja eri aineiden opetuksessa saada ja jakaa hankkeen seminaareissa ajankohtaista tietoa aiheesta soveltaa ilmiökeskeiseen opetukseen perustuvia opetusratkaisuja yllä mainituissa tehtävässä toteuttaa yhteistyössä petroskoilaisen taidekoulun kanssa ympäristötaideleiri, jossa interkulttuurisuus ja kulttuurien välinen yhteistyö toteutuu käytännössä ja johon on mahdollista liittää toiminta- ja ilmiökeskeisyyttä. Hankkeen toiminta Opetussuunnitelman arviointi ja interkulttuurinen kompetenssi Toimintamuodot: opettajien ja opiskelijoiden yhteinen pohdinta opetussuunnitelman arvoperustan ihmisoikeuksien toteutumisesta koulun arjessa ja opetuksessa opetussuunnitelman analyysi interkulttuurisen kompetenssin näkökulmasta

2 osa opettajista tutustui Oulun Yliopiston EDGE-tutkimusryhmässä tehtyihin interkulttuurista oppimista käsitteleviin tutkimuksiin osallistuminen hankkeen seminaareihin, seminaareihin osallistui koulustamme kaksi henkilöälukion rehtorin luennot aiheesta seminaareissa (Tulevaisuuden sivistys ja perusopetuksen tehtävä, Varkaudessa ja Itä-Suomen rehtori- ja johtajuuspäivillä Tahkolla). Hankkeen suunnittelussa ja toteuttamisessa olivat mukana kaikki opettajat. Työtä valmisteltiin mm. opettajien veso-päivän aikana, jolloin perehdyttiin globaalikasvatukseen ja ilmiökeskeisyyteen. Case-tapauksena tarkasteluun otettiin ihmisoikeudet opetussuunnitelmassa. Vaikka sanat monikulttuurisuuskasvatus ja kansainvälisyyskasvatus toistuvat valtakunnallisessa lukion opetussuunnitelman perusteissa, kuten myös meidän lukiomme koulukohtaisessa opetussuunnitelmassa, niin huolimatta hyvästä tarkoituksesta, toteutettu opetussuunnitelma saattaa olla yllättävän monokulttuurinen ja etnosentrinen. Aloitimme hankkeen analysoimalla lukiomme opetussuunnitelmaa tältä osin. Analysoinnissa käytimme apuna Oulun Yliopiston EDGE-tutkimusryhmässä tehtyä interkulttuurisuuskasvatukseen liittyvää tutkimusta. Yksi peilauspinta tässä arvioinnissa oli se, miten opetussuunnitelman arvoperustan ihmisoikeudet konkretisoituvat käytännön opetustyössä. Samassa yhteydessä arvioitiin ilmiökeskeisen ja transformatiivisen pedagogiikan käyttöä opetuksessa. Tähän pohdintaan osallistui opettajien lisäksi opiskelijoita. Mitkä sitten ovat niitä valmiuksia, joita maailmankansalainen tarvitsee eli mistä asioista interkulttuurinen kompetenssi, pätevyys, muodostuu? Totesimme, että ensinnäkin on oleellista huomata, että kyseessä eivät ole pelkät tiedot ja taidot. Interkulttuurista kompetenssia ei voi opetella ulkoa, vaan se on sisäistettävä osaksi omaa asennoitumista, käyttäytymistä ja toimintaa. Kompetenssin voi siis nähdä ennemminkin filosofiana kuin opeteltavina tietoina ja taitoina. Interkulttuurinen pätevyys edellyttää kaikkien osa-alueiden huomioon ottamista. Ei riitä, että on tietoa, jos ei ole oikeudenmukaisuutta tukevaa asennetta, tai että on taitoa, mutta ei osaa tai uskalla kuitenkaan toimia.

3 Kompetenssin eri osa-alueista totesimme, että asenteeseen liittyvät tavoitteet on kouluopetuksessa haastavin osa-alue. Kuitenkin olisi tärkeää, että tähän voitaisiin vaikuttaa, koska asenteiden voima on valtava, vaikutukset pitkäkestoisimmat ja näkyvimmät. Tietyt asenteet, ennakkoluulot ja stereotypiat muodostuvat varhain ja niiden muuttaminen voi olla vaikea ja tuskallinen prosessi. Tämän hetkinen kouluopetus ei ota mielestämme tätä kaikilta osin huomioon millään kouluasteella. Arvioinnin yhteydessä totesimme, että koulussamme on paljon hyvää kansainvälistä toimintaa (matkat, ystävyyskoulut, vierailijat, opiskelijavaihto jne), mutta tämänkin toiminnan osalta voidaan kriittisesti kysyä, onko kyseessä pelkkä turismi, joka pönkittää olemassa olevia rakenteita ja uskomuksia. Jatkossa tulemme kiinnittämään huomiota siihen, että tiedollisten ja taidollisten kompetenssien lisäksi huomioimme myös asenteellisen ulottuvuuden. Nähdäksemme kuvataiteen yhdistäminen kv-toimintaan omalta osaltaan tukee kaikki osa-alueet huomioivan interkulttuurisen kompetenssin syntymistä. Edelleen totesimme, että koulussamme on tarve tukea monipuolisesti kaikenlaista erilaisuutta. Muuten on vaarana, että erilaisuus huomioidaan, sitä suvaitaan, mutta se esitetään poikkeuksena valtavirrasta. Vielä ongelmallisempaa on se, että tietynlainen erilaisuus käytännössä kielletään tekemällä se näkymättömäksi. Totesimme, että esimerkiksi seksuaaliset vähemmistöt on lähes unohdettu nykyistä opetussuunnitelmaa kirjoitettaessa, jolloin näkökulma asiaan on varsin heteronormatiivinen. Haluamme. että moninaisuus ja erilaisuus ei ole koululle ja opettajan työlle haaste, ongelma tai taakka, vaan tarkoituksena on aina luoda myönteinen asenne moninaisuutta kohtaan. Transformaatio ja välittäminen ovat keskeisessä roolissa interkulttuurisessa oppimisessa ja opetuksessa. Utelias ja myönteinen kiinnostus toisia ihmisiä, heidän tapojaan, toimiaan ja kulttuurejaan kohtaan on lähtökohta koko oppimisprosessille. Opetussuunnitelma analysoitaessa, huomasimme sen rakentuvan hyvin vahvasti kansallisen makrokulttuurin varaan. Tällöin on vaarana, että valtakulttuureista tulee normi ja kansallisen kulttuurin sisäinen moninaisuus joko kielletään tai vain joidenkin ryhmien äänet pääsevät esille. Saman makrokulttuurin sisällä, tässä tapauksessa suomalaisuuden, on kutienkin runsaasti alaryhmiä ja niitä voidaan kuvata monella tavalla. Kulttuuri ei myöskään

4 ole pysyvää, vaan sitä luodaan koko ajan. Saman kansallisen tai etnisen ryhmän sisällä toisille on tärkeää paikalliskulttuuri, toisen identiteettiä määrittää vahvasti naisena tai miehenä olemisen kokemus, kolmannelle on tärkeää oma uskonnollinen ryhmä ja neljäs on omistautunut sosiaaliluokkansa etujen ajamiselle. Saman henkilön identiteetissä saattavat eri puolet nousta esille tilanteen mukaan; moninaisuus on myös yksilöiden sisäinen ominaisuus. Esimerkiksi lapinlahtelainen voi tuntea itsensä vahvasti savolaiseksi vain kun asioi Helsingissä! Arvioimme, että taidekasvatukselliset lähestymistavat ovat hyvä keino pohtia ja tuottaa uudenlaista suomalaisuutta. Samalla ne mahdollistavat oppiaineiden välisen tutkimisen ja toiminnan, syvällisen analyysin ja luovan ilmaisu, älyllisen ja kehollisen työskentelyn sekä sosiaalisen ympäristön kartoittamisen ja oppimisen yhdistämisen. Ilmiökeskeiseen pedagogiikkaan perustuvat opetusratkaisut Toimintamuodot eheyttävä teema opetuksessa taideleiri Lukio-opinnot rakentuvat perinteisesti varsin oppiainejakoisesti, jolloin opetusta integroivat aihekokonaisuudet ja ilmiöpohjainen asioiden tarkastelu jäävät vähemmälle huomiolle. Interkulttuurisen kasvatuksen kysymykset (esim. ihmisoikeudet tai globaalivastuu) muodostavat aiheen, jota on mahdollista lähestyä monitieteisesti, ilmiökeskeisesti ja transformatiivista pedagogiikkaa soveltaen eri oppiaineissa. Opetusta eheyttäväksi teemaksi opettajat valitsivat Kasvun rajat. Tätä teemaa käsiteltiin kevään aikana kaikkien oppiaineiden opetuksessa oppiaineeseen soveltuvin keinoin esimerkiksi seuraavasti: Graafisen suunnittelun kurssilla kasvun rajoista tehtiin juliste, jonka jokainen toteutti valitsemallaan tekniikalla. Sitä ennen pohdittiin ideariihessä, mitä jatkuvan kasvun tavoite pitää sisällään ja onko se edes mahdollista. Kasvua voi myös olla monenlaista: henkistä, taloudellista, ruumiillista tai tilastollista.

5 Lapinlahti osallistui valtakunnallisena kuvataiteen erikoislukiona Rahapajan kilpailuun, jossa suunniteltiin juhlarahaa aiheesta Yhteinen Itämeri. Oppilaat liittivät Itämeriaiheeseen kasvun rajat -teeman. Lukio sai nimetä myös ystävyyskoulujaan mukaan kilpailuun. Ilmaisutaidossa harjoittelun kohteeksi oli jo aikaisemmin valittu Tshehovin tuotanto. Tiiviin pohdiskelun jälkeen keksittiin, että hänen tuotannossaan eräs kantava ajatus on maanviljelijöiden kamppailu viljelymaasta. Teema liittyi luontevasti kasvun rajoihin. Matematiikassa oli helppo lähteä pohtimaan luonnonvarojen riittävyyttä laskutoimitusten kautta. Kuinka pitkälle luonnonvarat riittävät, tai miten nopeasti maailman öljyvarat loppuvat nykyisellä kulutusvauhdilla? Eheyttävä opetuskokeilu todettiin mielekkääksi tavaksi edistää interkulttuurista oppimista. Totesimme kuitenkin, että käytetyt opetusratkaisut palvelivat ennen kaikkea tiedollisten ja taidollisten kompetenssien saavuttamista. Globaaliin vastuuseen liittyvät teemat sisältävät kuitenkin paljon myös asenteellisia ja uskomuksiin perustuvia elementtejä, joita ei ehkä pystytty muuttamaan. Totesimme, että transformatiivisen lähestymistavan suurempi hyödyntäminen opetuskokeilussa olisi voinut paremmin palvella tämän tavoitteen saavuttamista. Kasvun rajat teeman työstämistä jatkettiin syksyllä 11 järjestetyllä ympäristötaideleirillä yhdessä petroskoilaisen ystävyyskoulumme kanssa. Leiri pidettiin Lapinlahdella paikallisen arkkitehtuuri- ja ympäristökoulu Lastun ympäristössä. Siellä nuoret pääsivät keskelle maaseudun luontoa ja rakennettua ympäristöä. Ympäristötaideleirin johtajana ja opettajana toimi Karjalan Tasavallan Taidekoulun opettaja, ympäristötaitelija Vladimir Zorin. Leirin toimintaa koordinoi koulumme kuvataiteenopettaja Hannu Turunen. Lastun taidekasvattajat antoivat myös oman osaamisensa leirin käyttöön. Yhteisellä leirillä tehtiin taidetta luonnonmateriaaleista, kuten kaisloista ja pajusta. Aiheena olivat muuttolinnut, joka voidaan luontevasti liittää globaalin vastuun teemaan. Opiskelijaryhmä suunnitteli ja toteutti teoksen, jossa päädyttiin rakentamaan maahan suuri pesä, josta linnut ovat lennähtämässä siivilleen.

6 Lastussa oli kymmenkunta oppilasta tekemässä taidetta. Leirin teemaan ja leirin henkeen liitettiin kuitenkin kaikki lukiolaiset. Totesimme, että tämän tyyppinen taideleiri ja yhteinen tutustuminen ympäristötaiteeseen tuki hyvin valitsemaamme teemaa, ennen kaikkea asenteellisella tasolla. Ympäristötaideleiri sai myös runsaasti huomiota osakseen tiedotusvälineissä. Ohessa linkkejä artikkeleihin: Karjalan Sanomat YLE Savo Iisalmen Sanomat Teoksen avajaisissa kuvataideopettajamme Hannu Turunen tiivisti erinomaisesti leirin ja yhdessä tehdyn teoksen merkityksen: Teoksemme teema Muuttolinnut symbolisoi useita asioita: Syksyllä, pohjoisella Jäämerellä pesineet linnut muuttavat takaisin etelään ja pysähtyvät välillä lepäämään, myös tälle paikalle. Eilen illalla ihailimme läheiselle järven lahdelle lepäämään laskeutuneita joutsenia, aivan kuin ne olisivat tulleet meitä tervehtimään. Muuttolinnut symbolisoi myös yhteistä maailmaamme: maa on meidän koti, meidän pesämme, me emme saa vahingoittaa sitä. Pesästä pois lentävät linnut kuvastavat meitä ihmisiä: me olemme erilaisia, mutta meidän on elettävä ja matkattava elämämme yhdessä. Ei ole siis mitään järkeä tuhota yhteistä matkaamme maan päällä riitelemällä ja sotimalla ja likaamalla ympäristöä. Matkatkaamme elämämme aika siis sovussa ja kunnioittakaamme äiti Maata! Hankkeen kustannukset Lapinlahden kunta on jo laskuttanut opetushallitukselta sopimuksen mukaisesti Summa on käytetty hankkeeseen seuraavasti:

7 Seminaarit matka- ja majoituskustannukset 1040,30 palkkakustannukset seminaarien 645,96 ajalta, sijaiskulut, sis. palkan sivukulut Muut kulut taideleirin materiaali, paikan 337,38 vuokra, kirjallisuus, eheyttävän opetuskokeilun suunnittelu ym. kustannukset YHTEENSÄ 2023,62 Lapinlahdella Antti Jokikokko rehtori