1.. 1 i ust ,, ' ' - - _, 2. Jouko Siira ' \ ' ' \ ,,_

Transkriptio

1 .. i ust Jouko Siira L iminganlahti on Suomen arvokkain kosteikkoalue (Komiteanmietintö 98). Sen linnustoa on tutkittu 90-luvulta lähtien. Ensimmäiset pesivän kannan laskentatulokset ovat lahden pohjukasta Temmesjoen suistosta ja sen pohjoispuolelta vuodelta 9 (Fritzen & Tenovuo 97) ja vuosilta 9-97 (Siira 98). Vuonna 96 laajensin tutkimuksen kattamaan koko lahden alueen. Vuosina alue on ollut Oulun yliopiston Perämeren tutkimusaseman johtamani tutkimuskohde. Vuodesta 96 lähtien muutamia vuosia lukuun ottamatta koko ranta-alueen ja saarten vesilintujen, kahlaajien ja lokkien pesivä kanta on selvitetty samalla tavalla. Monena vuonna on myös tutkittu erikseen rantaniittyjen ruovikoiden, pensaikkojen, rantametsien ja peltojen linnustoa. Vuosien kuluessa aineistosta on ilmestynyt useita julkaisuja (mm. Siira 98, 99, 977, 98, 99 a, b, Eskelinen 98, Siira & Eskelinen 98a, b, Ylimaunu & Siira 98, Siira &Pessa 99,Pessa 997). Tässä työssä esitetään vuosien 9-00 aineistoon perustuva kooste ranta-alueen pesimälinnuston muutoksista. Tutkimuksilla on ollut merkitystä mm. siihen, että Liminganlahti sisällytettiin vuonna 96 Project Mar -ohjelmaan, vuonna 97 Pohjoismaiden tärkeimpiin lintuvesiin, vuonna 98 vahvistettuun valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan, vuonna 99 EU:n LIFE-rahaston tukemaan projektiin (Pessa ym. 998) ja Natura 000 -suojelualueverkostoon. ovat niiton ja laidmmuksen aikaansaamia ja ylläpitämiä ns. puolikulttuurimaita. Noin 0 % rannoista on hiekkarantoja, joissa on hieman myös niittykasvillisuutta. Kivikkorantoja on niemien kärjissä ja saarilla. Liminganlahden rannat ovat pääasiassa niitty-ja ruovikkokasvillisuuden peitossa (Siira & Pessa 99). Laaja yhtenäinen aukea on Oulunsalon Purnunnokan ja Lumijoen Selkämatalan välillä. Myös Kar-,,_ ' vonlahden pohjukassa on leveä niittyvyöhyke. Pohjukan pehmeillä rannoilla on vesirannalta lähtien runsas kasvillisuus: uloinna vedessä on järvikaisla-hapsiluikkavyöhyke ja vesirajan vaiheilla yhtenäinen rantaluikka-sinikaislavyöhyke. Tämän yläpuolella on paikoin laaja järviruokovyöhyke. Seuraavana ja myös saarekemaisten järviruokokasvustojen välissä on sarakasvustoja. Näiden yläpuolella on suolavihviläniityt ja seuraavana luhtaröl- ' ' " I / -...,i _. _.,.--.. ( / ( ~ ~;) ( Liminka '-, ;, _ ' s Tutkimusalue Liminganlahti on Perämeren suurin lahti (6 0' -6 00'N, 07' - 'E). Pinta-ala on noin 9 km ja keskisyvyys, m. Yhden metrin syvyys on pohjukassa keskivesirajasta - km:n päässä (kuva ). Rantaviivan pituus on noin 7 km. Liminganlahdella on pientä saarta ja kaksi pientä kluuvilampea, Kuppi (0 ha) ja Pajulampi ( ha). Melkein 70 % rannoista on pehmeäpohjaisia niittyrantoja, joilla kasvimassan tuotanto on suurta. Laajat, aukeat niityt LINNUT-VUOSIKIRJA 00 6 km,, ' ' - - _, Kuva. Liminganlahti. Matalanveden alue (0- m) on varjostettu. Rannan osa-alueet on numeroitu -7. Saaret: E = Etumatala ( kpl), H = Hytti, Ka = Kammonkari, Ko= Kotakari, L = Lakki, La= Lamunkari, LK = Lahtikarit ( kpl), N= Nappi ja R = Rokonkari. Rantalammmet (kuromajärvet) : Ku = Kuppi ja P = Pajulampi. Fig.. Liingalalzti Bay. The water area af depth 0- m is indicated by shading and the coastal sub-areas studied by the numerals -7. Islands: E = Etumatala, H = Hytti, Ka = Kammonkari, K = Kotakari, L = Lakki, La= Lamunkari, LK = Lahtikarit, N= Nappi, R = Rokonkari. Slwre-lakes: Ku = Kuppi, P = Pajulampi.

2 Muita seurantatutkimuksia Liminganlahden pesimälinnusto liniityt. Pajukasvustoja on saravyöhykkeestä lähtien, mutta luhtarölliniityillä ne yleistyvät ja muodostavat vähitellen vyöhykemäisen pensaikon. Tämän yläpuolella ovat rantametsät: ensin nuoret koivu valtaiset metsät, sitten sekametsät ja lopulta havumetsät. Nykyään laiduntamisen ja niiton vähennyttyä on rantaniittyjen ilme muuttunut. Järviruoko ja kiiltopaju ovat saaneet paikoin ylivallan ja koko ranta metsään saakka voi olla ryteikköä, jossa rannan tuntumassa järviruoko on korkeinta ja tiheintä. Liminganlahden alueella maa kohoaa lähes 8 mm vuodessa (Taipale & Saarnista 99). Merenpinnan kohoamisen myötä maan paljasturnisvauhti on nyt hidastumassa. Maatumista edistävät joet lietteillään. Maatuminen on jokisuistossa ollut noin 0 mm/v (Siira 970). Vajaassa sadassa vuodessa rantaviiva on siirtynyt yli. km merelle päin. Temmesjoen-Liminganjoen delta on kasvanut tutkimusaikana m, eli -7 m vuodessa. Koko Liminganlahden alueella on maata paljastunut samana aikana (7 v),7 km Saman verran Liminganlahden vesialue on myös pienentynyt. Saarten pinta-alat ovat kasvaneet vuosien kuluessa: saarien yhteenlaskettu pinta-ala oli vuonna 96, ha ja vuonna , ha. Rantaviivan pituus oli vuonna 96 6,8 km ja vuonna 996, km. Saaret ovat tutkimusaikana laajentuneet yhteensä n. 60 ha ja rantaviiva pidentynyt yli 6 km. Tänä aikana maa on kohonnut n. cm ja alavimmat saaret (Lamunkari ja Kammonkari) ovat varsinaisesti vasta kasvittuneetja myös saaneet pesimälintunsa. Meriveden korkeus ja sen vaihtelu aiheuttavat kasvillisuuden ja myös linnuston vyöhykkeisyyden. Sekä vesi- että maarannan laajuuteen vaikuttavat myös rannan topografia ja maalaji. Lirninganlahdella maaranta ulottuu ranta tyypistä riippuen 0-0 cm keskivesitason yläpuolelle. Meriveden nousu ja lasku kuuluvat rannan ekologiaan. Valtameren rannoilla se on säännöllistä vuoroveden vaihtelua, johon eliöstö on sopeutunut. Itämeren alueella, etenkin Perämerellä, vuoroveden vaikutuksella on pieni osuus tuulen ja ilmanpaine-erojen aiheuttamalle säännöttömälle vedenkorkeuden vaihtelulle.tähän vaihteluun on lintujen vaikea sopeutua (esim. Merilä ym. 97). Menetelmät Rantalintujen parimääräarviot perustuvat kiertolaskentoihin. Rannat on kierretty jalan kolme kertaa pesimäkauden aikana. Saartenlinnutonlaskettu-kertaarannat kiertäen ja myös sisäosilla linjanomaisesti liikkuen. Saarten tulokset perustuvat osaksi pesien etsintään. Ajankohta on ollut tou- 6 kokuun ensimmäinen viikko, toukokuun loppupuoli ja kesäkuun alku. Kevään tulo on määrännyt tarkemmin ajankohdan. Rannat on jaettu pienalueiksi käytännön työtä ja lisätarkistuksia varten. Pienalueet on ryhmitelty yhdeksäksi osa-alueeksi. Vesilintukantojen laskentamenetelmä on ollut sama koko tutkimuksen ajan (Siira 99, Siira & Eskelinen 98). Laskenta perustuu koiraisiin: parit ja yksinäiset koiraat (naaraiden oletetaan olevan pesillään) lasketaan pesiväksi populaatioksi. Ensimmäisellä kierroksella pääkohteet ovat merihanhi ja sinisorsa, toisella kierroksella muut sorsalajit ja kolmannella kierroksella tukkasotka ja tukkakoskelo. Kannan arvioilmin kannalta vaikeita lajeja ovat tavi, haapana, telkkä ja koskelot. Pohjoiseen matkalla olevat, pesimättömät ja jo muualla pesineet linnut vaikeuttavat laskentaa. Anas-lajeilla koiraita ja naaraita on lähes yhtä paljon, mutta kokosukeltajilla on koirasenemmistö. Tukkasotkan osalta käytetään tässä työssä kertyneen aineiston perusteella kerrointa 0.8, jolla koiraiden lukumäärä kerrotaan parimäärän saamiseksi. Lokkilinnut on laskettu tavallisesti myös kolme kertaa hätäilevien ja hautovien lintujen sekä pesien perusteella. Koko populaation on oletettu olevan paikalla. Kahlaajat ja kurkilinnut on laskettu myös kolme kertaa. Vähälukuisten lajien osalta lukuja on täydennetty laskentojen ulkopuolella tehdyillä havainnoilla. Kaulushaikaran, luhtahuitin ja luhtakanan koiraan ääntely on tulkittu pesiväksi pariksi. Suo kukon parimäärä on laskettu ensisijassa koiraiden lukumäärän mukaan. Kahlaajien pesivän kannan laskenta on vaikeaa etenkin pohjoiseen muuttavien ja ehkä muualla pesineiden tai kokonaan pesimättömien lintujen takia. Pesintäaikana tavataan esimerkiksi yksinäisiä mustavikloja, viimeisiä kevätmuuttajia tai ensimmäisiä syysmuuttajia, mutta pesimiseen viittaavia havaintoja ei ole. Myös valkoviklon kannan arvioinnissa on vaikeuksia. Kenttätöissä on vuosien aikana ollut mukana yli 0 henkilöä. Viime vuosikymmenellä pääosan laskennoista ovat tehneet Pirkka Aalto, Panu Kuokkanen, Petri Lampila, Markus Keskitalo ja Jouko Siira. Vaikka laskijoilla on ollut yhtenäiset ohjeet, havaintokyky ei ole kaikilla samanlainen. Inhimillisen virheen pienentämiseksi laskijat ovat olleet mahdollisimman monena vuotena samoja. Aineiston käsittelyssä perusyksikkö on lintu pari. Tiheydet on ilmaistu paria rantakilometriä kohti (vesi- ja rantalinnut) tai paria/km Pitkiä aikasajoja käsittävissä taulukoissa on parimäärät esitetty vuosijaksoissa ko. vuosien keskilukuarvoina (mediaani). Linnuston monimuotoisuutta on tarkasteltu Shannon-Wienerin diversiteetti-indeksin muunnoksen (exp (H')) avulla. Yhteisöjen"tasaisuutta" (evenness) Taulukko. Liminganlahden rantalinnuston osa-alueet ja linnuston twmuslukuja vuosien keskiarvoina. Osa-alueet: = Oulunsalo = Purnunnokka-Temmesjoki, = Temmesjoki-Liminganjoki (Riitasaari and Suurussaari), = Liminganjoki-Lumijoki), = Lumijoki-Selkämatala, 6 = Selkämatala, 7 = Karvonlahti, 8 = kluuvijärvet Kuppi ja Pajulampi, 9 = saaret (n= ). m = alava rantaniitty, d = suisto (alava niittyranta), lm = niittyrantainen kluuvijärvi, s = hiekka-kivikkoranta (paikoitellen niitty kasvillisuutta), i = kivikkorantainen saari. Table. Sub-areas of the Liminganlalzti Bay and mean clzaracteristic features of bird populations in Sub-areas: Oulunsalo slwre, = Purmmnokka-Temmesjoki, = Temmesjoki-Liminganjoki (islands Riitasaari and Suurussaari), = Liminganjoki-Lumijoki, = Lumijoki-Selkämatala, 6 = Se/kämatala, 7 = Karvonlahti, 8 = Shore /akes Kuppi and Pajulampi, 9 = islands (n= ). m = lowlying slwre meadow, d = river mouth islands (lowlying s/zore meadows), lm = low-lying slwre meadows, s = sandy and stony slwres (meadow with lzarder substrates in places), i = stone slwred islands. Osa-alue Sub-area Rantatyyppi Shore type Rantaviivaa (km) Shore line Vesialuetta < m (km ) Waterarea Lajimäärä No of species Pari määrä Pairs Parimäärä/ km Pairslkm Diversiteetti exp(h') Diversity Tasaisuus Evenness s m dm m m s sm lm is LINNUT-VUOSIKIRJA 00

3 Liminganlahden pesimälinnusto Muita seurantatutkimuksia on tutkittu jakamalla diversiteetti lajien määrällä (I = exp (ff) / S). Lajit on jaettu faktorianalyysilla kannanvaihtelujen perusteella ryhmiin. Ryhmistä on esimerkkilajeja tarkasteltu lineaarisella ja ei-lineaarisella regressiolla ja piirretty kuvaajat. Liminganlahden eri osien pesimälinnusto Liminganlahti on jaettu yhdeksään osa-alueeseen (kuva ), joiden yleispiirteet ja linnuston kokonaismäärän tunnusluvut Taulukko. Pesivien parien määrä Lirn.inganlahden eri osa-alueilla. Luvut ovat vuosien keskiarvoja. Ks. taulukko :n selityksiä. Table. Nesting bird populations (pairs) in the sub-areas at mean in Explanations, see Table. -~ C. 00, ~ 0 lokitjatiirat/ gullsand tcrns IEä kahlaajat/wadcrs vesilinnut/ waterfowl ml --- ~ i "[ 00 Osa-alue Sub-area Podiceps cristatus 0 Podiceps grisegena Podiceps auritus Anseranser 8 Tadorna tadorna vuosikymmen / decade Kuva. Vesilinnut, kahlaajat ja lokkilinnut pohjukan osa-alueella eri vuosikymmenillä. Fig.. Watefowl, waders, gulls and terns in the sub-area at the head of the bay. Anas p/atyrhynchos 8 Anas strepera Anas acuta 6 Anas penelope Anas crecca 8 Anas querquedula 7 Anas c/ypeata 9 Aythya marila Aythya fuligu/a 6 6 Aythya ferina Bucephala clangu/a Melanitta fusca Melanitta nigra Mergus merganser 6 Mergus serrator 8 Circus aeruginosus 7 Circus cyaneus Circus pygargus Falco tinnuncu/us Grus grus Fulica atra 7 Botaurus stellaris Larus minutus 9 Larus ridibundus 96 Larus canus 7 8 Larus argentatus Larus marinus Sterna hirundo 0 Sterna paradisaea 6 Sterna a/bifrons Sterna caspia Haematopus ostralegus Charadrius dubius Charadrius hiaticula O Vanellus vanellus 7 Ca/idris temminckii Calidris alpina schinzii Philomachus pugnax 6 7 Lymnocryptes minimus Gallinago gallinago O Limosa limosa O Numenius arquata 9 Tringa totanus Tringa nebu/aria 7 Tringa glareola 6 9 Actitis hypoleucos Arenaria interpres Phalaropus lobatus vuosien keskiarvoina on esitetty taulukossa. Lajikohtainen erittely on taulukossa. Alueet, ja ovat laakeita niittyrantoja, joissa kaisla-, luikka-, järviruoko- ja saraniityillä on keskeinen asema. Alue on Temmesjoen ja Liminganjoen suisto, jossa lukuisat jokihaarat pirstovat alueen. Alueet, 6 ja 7 ovat pääasiassa kovapohjaisia rantoja. Alue 8 on pienen saaren kokonaisuus. Alue 9:ään kuuluvat lahden kluuvijärvet. Lintutiheys on selvästi suurin saarilla ja seuraavaksi suurin Liminganjoen ja Selkämatalan välisellä niittyrannalla (alueet -). Vähiten lintuja on Selkämatalan kivikkoisella ja kapealla rantakaistalla (alue 6), jossa monimuotoisuus ( diversiteetti) on kuitenkin korkein. Alhaisimmat diversiteettiarvot ovat saarilla ja Pohjukassa. Eri lajien parimäärät ovat tasaisimmin jakautuneet lammilla (alue 8) ja Selkämatalan rannoilla. Pienimmät arvot ovat saarilla ja Pohjukan alueella. Syynä on naurulokkien ja tukkasotkien runsaus. Vesilintulajeja on eniten Pohjukassa ja Karvonlahdella (taulukko ). Tiheys on ollut eri alueilla 9-8 paria rantakilometrillä (keskiarvo 9). Saarilla tiheys on suurin. Ranta-alueista eniten lintuja on ollut Pohjukan alueella. Lajiston monimuotoisuus on suurin Pohjukan, Selkämatalan ja Karvonlahden alueilla. Tasaisimmin vesilintulajisto on jakautunutselkämatalalla ja lammilla (exp(ff)/s = 0.8) ja epätasaisimmin saarilla. Rantalintujen alueellista jakautumista on esitetty taulukossa. Lokkilintujen tiheydet ovat vastaavasti -0 paria/km. Saarilla on ylivoimaisesti eniten lokkeja ja vähiten kluuvilammilla. Ranta-alueista suurin tiheys on Liminganjoen ja Selkämatalan välisellä alueella (yli 0 paria/km). Kahlaajien ja kurkilintujen tiheydet ovat -6 paria/km. Suurin tiheys on Virkkulan alueella. Pohjukan (Temmesjoen ja Purnunnokan) aluetta on tutkittu vuodesta 9 läh- LINNUT-VUOSIKIRJA 00 7

4 Muita seurantatutkimuksia Liminganlahden pesimälinnusto Taulukko. Liminganlahden pesivä vesilitmusto (pareja) vuosina vuosijaksojen keskilukuina ja koko tutkitnusjakson keskiarvoina esitettynä. Keskiarvot on laskettu alkuperäisestä vuosiaineistosta ( vuotta). R = ranta-alue, S = saaret. Table. Nesting bird population of the slzore area and islands of the Liinganlahti Bay in The pairnumbers are tlze median values of tlle period. The mean values were calculated Jrom the wlwle aterial ( years). R = s/zore-area, S = islands R x ± SE min-max Pod/ceps cristatus Podiceps grisegena Pod/ceps auritus Anser faba/s Anseranser Tadorna tadorna Anas pene/ope Anas strepera Anas crecca Anas platyrhynchos Anasacuta Anas querquedu/a Anas c/ypeata Aythya ferina Aythya ful/gu/a Aythya marila Melani/ta nigra Me/an/tta fusca Bucepha/a c/angu/a Mergus albel/us Mergus serrator Mergus.merganser < < < < 67 < < < < 9 0 < 8 < 6 < < < < < < < < , 6,8-60,8 0, 0-7, 0, 0-0 <0, 0-8,, 9-9 0,9 0, ,, 7 9-7,9 0,6 0-60,7, -9 89,9,7-68,7 9,0,,6,8, 8-, -7, 6-6 0, 0-0,0 7-7, 0,8,0 0,9,8 0,7 6, 0,8 0,8 0, ,6 7,6-9 < ,6.,6-66 Parimäärä , 7,9 77- Number of pairs 67 Vuosia Years tien. Keskimäärin alueella on pesinyt 600 lintu paria, joista vesilintuja 7, lokkilintuja 8 ja kahlaajia 9 paria. Kannanmuutokset kymmenvuotiskeskiarvoina on esitetty kuvassa. Vesilintujen maara on kasvanut 90-luvulta 000-luvulle 970-luvun notkahdusta lukuun ottamatta. Pesiviä lajeja on ollut 9. Kasvu johtuu ensisijassa kokosukeltajien ja merihanhen määrän lisääntymisestä. Myös monien Anas-lajien parimärät ovat tutkimuksen loppuaikoina kasvaneet. Koko lahden lintukannasta pesi Pohjukan alueella 960-luvulla 8 %, mistä määrä on laskenut vuosisadan loppuun mennessä n. 0 %:iin. Anas-lajien osalta vastaavat luvut ovat 0 % ja %. Lokkilintujen parimäärä kasvoi voimakkaasti 980-luvulle saakka, mutta on sittemmin asettunut 970-luvun tasolle. Lajeja on kahdeksan. Keskimäärin lintuja on ollut 60 paria. Pohjukan osuus koko lahden lokkilinnuista on 960-luvulta lähtien ollut keskimäärin 9 %. Kahlaajien lajimäärä on ollut yhteensä 7. Parimäärä oli suurin 960-luvulla, mutta taantui 990-luvulle mentäessä puoleen. Syynä on rantaniittyjen ruovikoituminen ja pensoittuminen. Pohjukassa on pesinyt keskimäärin 0 % koko lahden kahlaajista, 000-luvun alussa osuus oli %. Tiheys oli 960-luvulla 0 paria/km, mutta 000-luvun alussa vain paria/km. 8 Saarten linnustoa on tutkittu vuodesta 98 lähtien (kuva ). Pesiviä lajeja on ollut. Saarilla lintutiheys on ollut suurempi kuin mantereen puolella. Vuonna 98 tiheys oli 00 ja vuonna paria/km. Eniten lintuja oli vuonna 99 ( 00 paria/km). Lokkilintujen osuus parimäärästä on ollut keskimäärin 80 %. Vesilintulajeja on ollut7. Lajimäärä on kasvanut: vuoma 98 tavattiin seitsemän pesivää lajia, mutta vuonna 00 lajeja oli. Myös parimäärä on suurentunut mer , mrill lokit ja tiirat /gulls and terns D kahlaajat / waders vesilinnut/ watcrfowl D ~-,------f pinta-ala / area ha Q--"'i'...,.._..,......,...,...T'-"-r...,...,...,...,,...,...,...,...r'-'-r...,...,...T'"'T...,.."'T"".,...0 l l lilllli~lliillllillli vuosi/ ycar Kuva. Saarten lintukanta (vesilinnu"t, kahlaajat ja lokkilinnut) vuosina Fig.. Bird populations (waterfowl, waders gulls and terns) on t/ze islands in LINNUT-VUOSIKIRJA 00

5 Liminganlahden pesimälinnusto Muita seurantatutkimuksia Taulukko. Liminganlahden ranta-alueen linnuston parimäärät vuosina vuosijaksojen keskilukuina ja koko tutkimusjakson keskiarvoina ( v) esitettynä. R = ranta-alue, S = saaret. Table. Nesting s/wre-bird populations of the Liminganlahti Bay in The pair numbers are the median va/ues of the period. The mean ra/ues wcre ca/culatedfrom the whole materia/ ( years). R = shore-area, S = islands. Petolinnut Birds of prey R s R s R s R s R s R s R s R s x ± SE min-max Circus aeruginosus Circus cyaneus Circus pygargus < < < 0- Fa/co tlnnuncu/us Falco subbuteo < 0- Fa/co peregrinus < 0- Asi.o flammeus Yhteensä Total Haikarat jne. Bittern etc. Botaurus stellaris Ardea cinerea < < < 0- Cotumix coturnix < < 0- Ral/us aquaticus < < < < 0- Porzana porzana < Crex crex < < 0- Fu/ica atra <rusgrus Yhteensä Total Kahlaajat Waders Haematopus ostralegus Charadrius dubius Charadrius hiaticula Vanellus vanellus < Calidris temminckii 6 < Calidris alpina schinzii Philomachus pugnax Lymnocryptes minimus Gallinago gallinago < Limosa limosa Numenius arquata Tringa totanus Tringa stagnatl/is < < < 0- Tringa nebularia Tringa ochropus < Tringa glareo/a < < Xenus cinereus - < < 0- Actitis hypo/eucos Arenaria interpres fhalaropusjobatus Yhteensä Total Lokit ja tiirat Gu/s & terns Larus minutus Larus ridibundus Larus canus Larus argentatus Larus marinus Sterna caspia - < - < - < Sterna hirundo Sterna paradisaea Sterna albifrons Chli~CJnias niger Yhteensä Total Ranta-alue yht Shore /ota/ Saaret yht /s/ands /ota/ Vuosia 0 LINNUT-VUOSIKIRJA 00 9

6 Muita seurantatutkimuksia Liminganlahden pesimälinnusto Vesilinnut / Waterfowl 600-t---t 'l'---l i l---h, ::p.-i ' i l---h , l l~ ~ l...j Kuva. Liminganlahden vesilintukannan vaihtelu vuosina Fig.. Waterfowl populations of Liminganlahti Bay in kitsevästi: vuonna 98 paria ja vuonna paria. Kokosukeltajien osuus on ollut n. 80 %. Tukkasotka ja tukkakoskelo ovat runsaslukuisimmat lajit. Anas-lajien osuus on ollut -0 paria, joista lapasorsia ja sinisorsia on ollut eniten. Merihanhi on pesinyt saarilla säännöllisesti vuodesta 98 lähtien, enimmillään paria (999 ja 000). Saarilla on pesinyt yhdeksän lokkilintulajia ja todennäköisesti lisäksi merikihu. Lajimäärä oli vuonna 98 vain neljä, mutta sen jälkeen 6-9 lajia vuosittain. Jo vuonna 97 lajeja oli yhdeksän, joten määrä ei ole suurentunut, mutta sensijaan parimäärät ovat kasvaneet. Lokkilintujen parimäärä on kasvanut vuoden 98 6 parista merkitsevästi vuoden 00 0 pariin. Saarilla pesi 960-luvulla alle 0 % Liminganlahden lokkilinnuista, mutta 990-luvun puolivälistä lähtien yli puolet sukeltajat /divers!! -~ 00 ' il puolisuk. / surface feeders i hanhet / geese ~'H:!. r..----=--=- i i I r,_ j! ' ',.... '. -': : : i: : soo- - 0 ~$~~$~~~~~~~~~m!~~~~~~~~~~8s~~~~ vuosi/ year Kuva. Liminganlahden vesilintukanta (hanhet, puolisukeltajat ja kokosukeltajat) vuosina Fig.. Nestingpopulations of geese, swface feeding, and diving ducks on Lirninganlahti Bay in Saarilla on pesinyt 6 kahlaajalajia, joiden parimäärä on ollut keskimäärin (8-89), eli viidennes Liminganlahden kahlaajien määrästä. Vaikka saarten pinta-alat ovat kasvaneet, niin kahlaajien parimäärä ei ole merkitsevästi muuttunut. Koko Liminganlahden pesimälinnusto Vesilinnut Vesilinnusto on monipuolistunut vuosien kuluessa. Pesivien lajien määrä oli 960-luvulla, 970-luvulla 6, 980-luvulla 0ja 990-luvulla. Harvalukuisista lajeista härkälintu, mustakurkku-uikku ja punasotka ovat jo ainakin 90-luvulta lähtien kuuluneet pesivään lajistoon. Myöhempiä 980-luvun tulokkaita ovat harmaasorsa (98), pilkkasiipi (98), mustalintu (98) ja ristisorsa (987). Uusimmat pesiviksi varmistuneet lajit ovat uivelo vuodelta 99 ja metsähanhi vuodelta 99. Vesilintujen kokonaisparimäärä vuosina on ollut , keskimäärin 00. Lintujen määrä oli alimmillaan 970-luvun alussa, mutta on sittemmin yli kaksinkertaistunut parissa vuosikymmenessä (kuva ). Kokosukeltajien kannat kasvoivat voimakkaasti lukujen vaihteeseen saakka, mutta sen jälkeen suuntaus on ollut aleneva (kuva ). Puolisukeltajilla taas kannat olivat 970-luvulla pienimmillään, mutta sen jälkeen ne ovat vahvistuneet. Hanhien (merihanhi) määrä on sen sijaan ollut jatkuvassa kasvussa vuosisadan vaihteeseen saakka. Lajikohtaiset parimäärät viisivuotiskeskiarvoina on esitetty taulukossa. Vain lapasotkan, jouhisorsan ja lapasorsan kannat ovat 000-luvun alussa olleet pienemmät kuin 960-luvulla. Lajit ryhmittyvät kannan vaihtelun perusteella faktorianalyysillä kuuteen ryhmään: _,_ Sinisorsa (Anas platyrhynclws) on nykyisin Liminganlahden runsain sorsalaji. Jouko Kärkkäinen Mallard. A. Kanta on kasvanut: suurin osa vesilintulajeista kuuluu tähän ryhmään; uivelo, ristisorsa, heinätavi, merihanhi (kuva 6), hannaasorsa, isokoskelo, mustakurkku-uikku, mustalintu, pilkkasiipi, tukkakoskelo, sinisorsa ja härkälintu. 0 LINNUT-VUOSIKIRJA 00

7 Liminganlahden pesimälinnusto Muita seurantatutkimuksia 00-r , ~ Anser anser R"-0,86 i =-S-- Anas clypeata l R"- 0, t 'l! 00 Aythya fuligula r~.---,~.,---+- R" 0, ,~--I lf--~ l ,j vuosi /year vuosi /year vuosi /year ~-.. Kuva 6. Merihanhen parimäärä vuosina 96- Kuva 7. Lapasorsan parimäärä vuosina 96- Kuva 8. Tukkasotkan parimäärä vuosina Fig. 6. Breedingpairs af Greylag Geese Anser anser Fig. 7. Breeding pairs af Shaveler Anas clypeata in Fig. 8. Breeding pairs af Tufted Duck Aythya fuliin gula in B. Kanta on kasvusuunnassa, mutta vuosittainen vaihtelu on ollut suurta: haapana ja tavi. C. Kanta on aluksi pienentynyt, myöhemmin suurentunut, mutta sitten taas pienentynyt: jouhisorsa ja lapasorsa (kuva 7). D. Kanta on aluksi kasvanut, mutta myöhemmin taantunut: tukkasotka (kuva 8) ja silkkiuikku. E. Kanta on pienentynyt: lapasotka ja punasotka. F. Kannassa ei ole ollut merkitsevää vaihtelua: telkkä. Uikkujen osuus koko lahden lintukannasta on ollut keskimäärin %. Määrä oli suurin vuonna 99, jolloin laskettiin 60 paria silkki uikkuja, seitsemän paria härkälintuja ja yksi pari mustakurkku-uikkuja.silkkiuikku on pesinyt lahdella ainakin vuodesta 9 ja härkälintu ja mustakurkku-uikku ainakin vuodesta 96 lähtien (Siira 98). Merihanhikanta on 0:n vuoden aikana yli kymmenkertaistunut. Suurinmmillaan se oli vuonna 000, jolloin laskettiin 60 paria. Vuoma 99 varmistui myös metsähanhen pesmunen Liminganlahdella. Todennäköisesti se on pesinyt täällä jo aikaisemminkin. Hanhien osuus pesivien vesilintuparien määrästä on ollut keskimäärin 7 %. Puolisukeltajia on ollut vesilintujen kokonaismäärästä keskimäärin %. Suhteellinen osuus oli suurimmillaan 960-luvulla (yli 60 % ), minkä jälkeen se tasaisesti aleni 990-luvun alkupuolelle saakka, jolloin osuus oli %. Myöhemmin osuus on jälleen suurentunut. Vuonna 00 puolisukeltajia oli 6 % kokonaismäärästä. Jouhisorsa on ollut keskimäärin (0 paria) runsaslukuisin sorsalaji. Se oli runsain 960-luvulta 980-luvun puoliväliin, jonka jälkeen lapasorsia oli eniten 990-luvun puoliväliin ja sen jälkeen sinisorsia. Nämä ovat kolme runsainta sorsalajia. J ou- LINNUT-VUOSIKIRJA 00 hisorsia ja lapasorsia oli eniten 960-luvulla ja vähiten 970-luvulla. Sinisorsia oli eniten vuosina ja vähiten 960-luvulla ja 970-luvun alussa. Seuraavaksi lukuisimmat sorsat ovat olleet haapana ja tavi, keskimäärin 80 ja 60 paria. Haapanan ja tavin parimääräarviot eivät ole yhtä luotettavia kuin muiden sorsalajien, sillä Liminganlahden kannan jo pesiessä muutto pohjoiseen on vielä käynnissä, joten aina ei ole helppoa erottaa pesiviä pareja muuttavista. Heinätavin parimäärä on vaihdellut paljon (-7 paria). Kanta on kasvusuunnassa. Vähiten heinätaveja oli 970-luvun alkupuoliskolla ja eniten 990-luvulla. Harmaasorsa on, kuten heinätavikin, eteläinen laji, joka levittäytyy pohjoiseen päin. Ensimmäiset harmaasorsan pesimäaikaiset havainot Liminganlahdella tehtiin 970-luvulla ja pesimälajistoon se tuli 980-luvun alussa. Suurin parimäärä, paria, todettiin vuonna 00. Ristisorsa on pesinyt Hailuodossa vuodesta 96 lähtien. Liminganlahdella tavattiin useina vuosina kierteleviä yksilöitä pesimäaikaan, ennenkuin pesintä varmistettiin vuonna 987. Tämän jälkeen pesiviksi tulkittujen lintujen määrä on kasvanut. Sukeltajasorsien yhteenlaskettu parimäärä kasvoi tutkimusaikana aluksi voimakkaasti, 960-luvun noin 00:sta 980- luvun 80:een, mutta myöhemmin se aleni 990-luvun loppupuoliskon 660 pariin. Osuus vesilintujen kokonaismäärästä oli 960-luvulla0-0 %, 980-luvullayli60 % ja 990-luvun lopulla alle %. Tukkasotka on Liminganlahden runsaslukuisin vesilintulaji. Sen osuus vesilintujen kokonaismäärästä on ollut keskimäärin %. Tukkasotkia oli vuosina 98- Jouhisorsa(Anas acuta). - Liminganlahden keskimääräisesti runsain sorsalaji on viime aikoina taantunut nopeasti. Jouko Kärkkäinen Pintail.

8 Muita seurantatutkimuksia Liminganlahden pesimälinnusto 99 enemmän kuin kaikkia puolisukeltajia yhteensä. Tukkasotkan keskimääräinen parimäärä tutkimusvuosina on ollut (7-7) paria. Vähiten lintuja oli vu0ma 96 ja eniten vuonna 986. Tukkasotkien määrä on 990-luvulla selvästi alentunut huippuvuosien määristä. Vuonna 00 kannaksi laskettiin 7 paria. Lapasotkien kanta on pienentynyt tutkimusvuosien aikana. Eniten niitä oli 960-luvulla ja 970-luvun toisella puoliskolla. Suurin määrä 7 paria oli vuosina 96 ja 977. Vuoden 00 kannaksi saatiin paria. Punasotka on pesinyt Liminganlahdella ainakin vuodesta 9 lähtien Siira (98). Kanta on pysynyt pienenä 0-, parina. Ensimmäinen havainto alueelta on vuodelta 90 (Merikallio 98). Pilkkasiipi on Liminganlahdella 980-luvun tulokas. Keskimääräinen kanta on ollut vain neljä paria. Enimmillään pilkkasiipiä oli paria (99 ja 996). Pilkkasiipi on ollut 800-luvulla Perämerellä yleinen, mutta 900-luvun alkupuolella vähälukuinen (Merikallio 98). Se on runsastunut luvulla, mutta vuosisadan vaihteessa jälleen vähentynyt (Tiainen ym. 00). Mustalintu on myös 980-luvun tulokas. Kanta on pieni, keskimäärin paria. Eniten mustalintuja on ollut vuonna 996, 6 paria. Mustalintu on pohjoinen sisävesien lintu. Ensimmäinen tunnettu meripesintä on Kokkolan saaristossa vuodelta 9 (von Haartman ym. 96-7). Tukka- ja isokoskelokannat ovat suurentuneet 970-luvulta lähtien. Tukkakoskeloita on ollut keskimäärin 0 ja isokoskeloita 8 paria. Suurin määrä tukkakoskeloita on ollut vuoma paria. Isokoskeloita on ollut eniten vuonna paria. Koskeloiden kannan kehitys on ollut samanlainen muuallakin Perämerellä (Helle ym. 988, Tiainen ym. 00). Uiveloita tavataan pesimäkauden aikana melko yleisesti. Pesiminen varmistettiin vuonna 99. Pesiväksi kannaksi on arvioitu 0- paria. Uivelo on merialueella uusi ja vähälukuinen pesimälaji. Ensimmäiset tiedot rannikkopesinnästä ovat Siikajoelta vuonna 989 ja Torniosta vuonna 990 (Rauhala 99). Telkkiä tavataan Liminganlahdella runsaasti, mutta pesivä kanta on pieni, vuosittain 0- paria. oli hyvin vähän. Koko lahden lokkilintujen parimäärässä ei ole tapahtunut pitkällä aikavälillä merkitsevää muutosta, mutta sensijaan saarten kanta on merkitsevästi kasvanut. Naurulokki on alueen runsaslukuisin lokkilaji, keskimäärin 0 (99-8) paria. Kanta kasvoi voimakkaasti 960-luvulta 970-luvun puoliväliin, jolloin määrä romahdusmaisesti aleni, mutta on sen jälkeen taas suurentunut. Pitkällä aikavälillä parimäärissä ei ole merkitsevää suuntausta. Viime vuosina on saarilla pesinyt enemmän naurulokkeja kuin mantereen puolella. Kalalokkeja on ollut 67-8, keskimäärin 86 paria. Määrässä ei ole ollut merkitsevää kasvua. Saarien kanta on sensijaan tutkimusaikana kasvanut viidestä parista peräti pariin (00). Tutkimusjakson loppuvuosina saarilla on pesinyt lähes puolet Liminganlahden kalalokeista. Pikkulokki on pesinyt Liminganlahdella ainakin vuodesta 97 lähtien. Kanta on kasvanut merkitsevästi (kuva 9). Parimäärä on vaihdellut rajoissa 0- (keskiarvo paria). Saarilla on pesinyt yli 0 % Liminganlahden pikkulokeista. Harmaalokin ja merilokin parimäärä on kasvusuunnassa. Harmaalokkien määrä on vaihdellut0- parin välillä. Merilokkeja on ollut vähemmän, 0-6 paria vuosittain. Saarilla harmaalokkeja on ollut enimmillään 7 paria ja merilokkeja paria. Lapintiirojen ja kalatiirojen määrä on tutkimusaikana merkitsevästi kasvanut. Vuonna 96 oli vain 6 tiiraparia, mutta vuonna 00 jo paria. Lapintiira onrunsaslukuisin tiiralaji, 67 % tiirakannasta. Liminganlahden tiiroista on 7 % pesinyt saarilla. Saarilla lapintiiroja on suhteelli- ' :i "" 00-,----,------~--...-~ Larus minutus R" = 0,67. l ~ "[ 00 --t---t---rt l , ,-----i Kuva 9. Pikkulokin parimäärä vuosina Fig. 9. Breeding pairs of Little Gulls Larus minutus in sesti enemmän kuin mantereella: saarilla 7 % ja mantereella 7 % tiirapareista. Pikkutiiran tiedetään pesineen Liminganlahdella vuodesta 97 lähtien. Pesäpaikkoina ovat olleetniukkakasvuiset, paikoin lähes kasvittomat pienet saaret, aluksi Kammonkari ja Kotakari ja vuodesta 978 Lamunkari. Myös Oulunsalon Riutussa väylän ruoppausmaalla on pikkutiira pesinyt. Pesivä kanta on ollut vuosittain -8 paria. Pikkutiira on uusia tulokkaita Suomessa. Ensimmäinen pesintä on vuodelta 96 Hailuodosta (Markkola & Merilä 998). Räyskä on pesinyt Lamunkarilla ainakin vuodesta 97 lähtien. Suurin parimäärä oli vuonna 98, jolloin löydettiin seitsemän pesää. Vuosina laji ei täällä pesinyt, mutta sensijaan vuonna 996 löydettiin yksi pesä ja vuonna 00 kaksi pesää. Räyskä on Perämerellä jo kauan pesi- Lokit f a tiirat Liminganlahdella on tutkimusaikana pesinyt viisi lokkilajia ja viisi tiiralajia (taulukko ). Parimäärä on ollut keskimäärin 00, josta saarilla800 paria (8 % ). Vuosittainen vaihtelu on ollut 9-0 paria. Eniten lokkilintuja on ollut vuoma 97 ja vähiten vuonna 977, jolloin naurulokkeja Vesipääsky (Phalaropus lobatus) on vähentynyt huolestuttavasti. Jouko Kärkkäinen Red-necked Phalarope. LINNUT-VUOSIKIRJA 00

9 Liminganlahden pesimälinnusto Muita seurantatutkimuksia 0 0.C [ 0... '!!... ~ 0 l 0 Limosa limosa RÅ - 0,88.c [... :; ~ 00 Phalaropus lobatus 80 RA = 0, , , Philomachus pugnax.c [ 00 -t l' :; l t----lf =----Pt r-+----,------~---li Kuva 0. Mustapyrstökuirin parimäärä vuosina Fig. 0. Breeding pairs af Black-tailed Gadwits Limosa limosa in ;--.--t ~ i vuosi /year Kuva. Vesipääskyn parimäärä vuosina Fig.. Breeding pairs af Red-necked Phalaropes Phalaropus lobatus in ¼-.--l l vuosi /year Kuva. Suokukan parimäärä vuosina Fig.. Breeding pairs Ruff Philomachus pugnax in nyt laji. Ensimmäinen pesimätieto on vuosilta Iin Krunneilta (Merikallio 98). Mustatiirahavaintoja on Liminganlahdelta vuodesta 9 lähtien. Pesintä varmistui vuonna 979, mutta todennäköisesti laji pesi jo vuonna 976. Tämän jälkeen havaintoja on lähes vuosittain. Vuonna 986 löydettiin neljä mustatiiran pesää ja lisäksi kaksi reviiriä. Myöhempinä vuosina pareja on ollut 0-. Mustatiiran pesintä nyky-suomessa on varmistunut vasta vuonna 960 (Väisänen ym. 998). Laji taantuu Euroopassa, joten sen runsastumista meillä ei ole odotettavissa. Kahlaajat Liminganlahdella on tutkimusvuosina pesinyt kahlaajalajia ja (keskimäärin 699) paria (taulukko ). Suokukko, punajalkaviklo ja kuovi ovat runsaslukuisimmat lajit. Näiden osuus on 7 % kahlaajien parimäärästä. Seuraaviksi lukuisimmat ovat töyhtöhyyppä, taivaanvuohi ja vesipääsky, joita on ollut keskimäärin yli 0 paria. Faktorianalyysin perusteella lajit ryhmittyvät vuosien laskentojen perusteella kuuteen ryhmään: A. Kanta on kasvusuunnassa: valkoviklo, mustapyrstökuiri (kuva 0), taivaanvuohi, isokuovi, punajalkaviklo ja rantasipi. B. Kanta on pienentynyt: vesipääsky (kuva ). C. Kanta on taantunut, muttei suoraviivaisesti (huippu 990-luvulla): suokukko (kuva ) ja meriharakka. D. Kanta on ollut pienimmillään 960- tai 970-luvulla, suurimmillaan 990-luvulla: metsäviklo, jänkäkurppa, lapinsirri ja etelänsuosirri (kuva ). E. Kanta on ollut pienimmillään 980-luvulla ja 000-luvun alussa: tylli (kuva ). F. Kanta on pienentynyt 960-luvulta 980-luvulle, mutta myöhemmin kasvanut: töyhtöhyyppä (kuva ). G. Kanta on ollut pienimmillään 980-luvulla ja suurimmillaan 990-luvulla: taivaanvuohi ja liro (kuva 6). H. Kanta on ollut suurin 980-luvulla: karikukko. I. Kannan vaihtelu pienessä populaatiossa satunnaista: pikkutylli. J. Satunnaiset pesimalajit: lampiviklo ja rantakurvi. Mustapyrstökuiri on pesinyt Liminganlahdella vuodesta 960 lähtien. Kanta on kasvanut muutamasta parista jopa yli 0 pariin (kuva 0). Suomen kannaksi on esitetty lukujen vaihteessa - paria (Väisänen ym. 998). Liminganlahti on mustapyrstökuirin pääpesintäalue Suomessa. Punajalkaviklon kannaksi on arvioitu tutkimusaikana 9-60 paria. Saarilla pesintää on ollut ainakin vuodesta 98 lähtien, keskimäärin paria. Liminganlahdella kanta on ollut kasvusuunnassa, kuten Perämerellä muuallakin. Sensijaan Valassaarilta etelään kannankehitys on ollut taantuva (Hilden & Hario 99). 0 Calidris alpina ssp. schinzii R"- 0,69 -i 0 i 0... l ~ i Kuva. Etelänsuosirrin parimäärä vuosina Fig.. Breeding pairs af Dunlin Calidris alpina schinzii in l Charadrius hiaticula! RA- 0, r Kuva. Tyllin parimäärä vuosina Fig.. Breedingpairs afringed Plover Charadrius hiaticula in , ~ Vanellus vanellus l RAZ-0, r ,--+--l Kuva. Töyhtöhyypän parimäärä vuosina Fig.. Breeding pairs af Lapwing Vanellus vanellus in LINNUT-VUOSIKIRJA 00

10 Muita seurantatutkimuksia Liminganlahden pesimälinnusto Valkoviklo on selvästi runsastunut vuosien kuluessa. Pesiväksi kannaksi on arvioitu - paria, keskimäärin 9 paria. Kanta on kolminkertaistunut 990-luvulla. Isokuovin kanta on ollut vuosittain -6, keskimäärin 00 paria. Alhaisimmillaan se oli vuonna 990 ja suurimmillaan vuonna 999. Saarilla isokuoveja on pesinyt vuodesta 97 lähtien -7 paria. Rantasipin kannaksi on arvioitu 9-6, keskimäärin 7 paria. Saarilla on pesinyt yli viidennes koko Liminganlahden kannasta. Saarilla kannan kasvu on ollut suurempaa kuin mantereella. Vesipääskyn kanta (kuva ) on huolestuttavasti pienentynyt, sillä 970-luvun huippuvuoden80 parista määrä on pudonnut 000-luvun alun 0pariin. Saarilla vesipääsky on pesinyt ainakin vuodesta 98 lähtien, keskimäärin 7 paria. Kannan kehitys on ollut samanlainen muuallakin Pohjois-Suomessa ja Pohjoiskalotissakin (Väisänen ym. 998). Suokukkoja oli 990-luvun alkuvuosina 0-0 paria, mutta vuonna 00 vain 0 paria (kuva ). Väisäsen ym. (988) mukaan suokukko taantui voimakkaasti jo 970-luvun puolivälin ja 980-lopun lopun välillä - siis aikaisemmin kuin Liminganlahdella. Meriharakan kanta on ollut 9- paria. Saarilla on vuosittain pesinyt -8 meriharakkaparia. Kannan taantuminen Liminganlahdella poikkeaa Merenkurkusta eteläpuolella olevien Suomen merialueiden kannan kehityksestä, sillä siellä kannat ovat 960-luvulta lähtien voimistuneet (Väisänen ym. 998). Etelänsuosirri on pesinyt Liminganlahdella ainakin vuodesta 98 lähtien, jolloin reviirejä oli kaksi. Kanta kasvoi 990-alkuun saakka, mutta on sen jälkeen taantunut (kuva ). Etelänsuosirri on taantunut Suomen rannikkoalueilla ja myös etelämpänä Itämeren rannikoilla 990-luvun alkuun mennessä (Väisänen ym 998) - siis aikana, jolloin Liminganlahden kanta oli vielä kasvussa. Lapinsirrin kanta on ollut vain 0-, keskimäärin neljä paria. 980-luvulla kolmena havaintovuotena ei tavattu yhtään reviiriä. Myös muualla Perämeren rannikolla laji taantui 960-luvulta 980-luvun loppupuolelle (Väisänen ym. 998). Jänkäkurppa on Liminganlahdella vähälukuinen pesimälaji. Kanta on ollut 0- paria. Laji pesi 960-luvulla, mutta 970-luvulta ei ole varmaa pesintähavaintoa ja 980-luvultakin vain yksi. Sen sijaan 990-luvulta on pesintään viittaavia havaintoja vuosittain. Metsäviklokanta on pieni. Ensimmäiset pesimähavainnot ovat vuodelta 99. Viime vuosilta ei ole pesintään viittaavia havaintoja. Tyllikanta taantui 960-luvulta 980- luvunlopulle (kuva ), kuten Suomen me- 0 i 0 Tringa glareola R"-0,7 r ' ' t-...--t---.--;-..---; vuosi/ year Kuva 6. Liron parimäärä vuosina Fig. 6. Breeding pairs of Wood Sandpiper Tringa glareola in rialueella yleensä (Väisänen ym. 998). Kaiman muutos vuosina on ollut kuitenkin aivan päinvastainen kuin Oulun Vihreäsaaressa. Töyhtöhyypän määrä romahti 960-luvun 60 parista0 pariin 980-luvunlopulla, mutta sittemmin kanta vahvistui (kuva ). Kehitys on samansuuntainen kuin muualla Suomessa. Töyhtöhyyppä taantui Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa kolmannekseen luvuilla, mutta Suomessa kanta on voimistunut 990-luvulla (Väisänen ym. 998). Taivaaiwuohia on ollut keskimäärin 0 paria. 980-luvulla laskettiin vain 7- paria. 990-luvulla kanta on voimistunut. 980-luvun taantuma oli muuallakin, sillä Suomen taivaanvuohikaiman on laskettu vähentyneen 970-luvulta neljänneksen 980-luvun loppuun mennessä (Väisänen ym.998). Liro (Tringa glareola) on viime aikoina runsastunut. Tapio Sadeharju Wood Sandpiper..c!. ' 't! i l 8 Botaurus steflaris l R" 0, ,..--t,._.....,..._-_...--; Kuva 7. Kaulushaikaran parimäärä vuosina Fig.7. Breeding pairs ofbittern Botaurus stellaris in Liron parimäärä on ensin taantunut, mutta 990-luvulla runsastunut (kuva 6). Kehitys on yleisestä linjasta poikkeava, sillä liron kanta on Suomessa 980-luvun alusta lähtien taantunut (Väisänen ym. 998). Karikukon kanta on Liminganlahdella ollut 6-0 paria, josta saarilla - paria. Karikukon kannankehityskuvaajan muoto on kupera. Myös Valassaarilla kuva on samanlainen (Hilden & Hario 99), vaikkakin huippu oli täällä jo 960-luvulla. Myös muualla Perämeren alueella karikukon parimäärä on kasvanut 960-luvulta, Krunnien saaristossa aina 980-luvulle saakka (Helle ym. 988). Pikkutyllin vuosittaiseksi parimääräksi on saatu - paria. Saarilla se on pesinyt epäsäännöllisesti vuodesta 976 lähtien (0- paria). Rantakurvi on pesinyt Liminganlahden Kammonkarilla vuonna 980 ja lampiviklo todennäköisesti vuonna 979 LINNUT-VUOSIKIRJA 00

11 Liminganlahden pesimälinnusto Muita seurantatutkimuksia 0 Fulica atra 0.IZ RA = 0,66!., 0 i l t::::;.;=~:..,...:.i-_-l-_-l--l Circus aeruginosus! RA = 0,77.:! :; l 0 0 -i---,--t--, Kuva 8. Nokikanan parimäärä vuosina 96- Kuva 9. Ruskosuohaukan parimäärä vuosina Fig. 8. Breeding pairs of Coot Fulica atra in Fig. 9. Breeding pairs of Marsh Harriers Circus aeruginosus in Sannanlahdella. Molempia tavataan lähes vuosittain. Haikarat f a kurkilinnut Kaulushaikaran, nokikanan ja kurjen kannat ovat merkitsevästi kasvaneet tutkimusaikana. Kaulushaikara tavattiin ensimmäisen kerran Liminganlahdella vuonna 9. Kuitenkin vasta vuodesta 987 lähtien se on ollut jokavuotinen laji. Koiraiden määrä on etenkin 990-luvun puolivälistä lähtien kasvanut (kuva 7). Harmaahaikara on pesinyt Liminganlahdella vuosina 98 ja 989. Nokikanasta varhaisimmat havainnot Liminganlahdelta ovat vuosilta 9, 9, 96 ja 97 (Merikallio 98). Seuraavat tiedot ovat vuosilta 9-97, jolloin jokisuistossa ja sen lähialueella pesi - paria. Tämän jälkeen nokikana puuttui pitkään Liminganlahdelta. Vasta vuonna 97 laji palasi ja sen jälkeen pesimähavaintoja on vuotta 977 lukuunottamatta viimeiseen havaintovuoteen saakka. Kanta on kasvussa, muttei suoraviivaisesti (kuva 8). Kurkia oleskelee kesäisin satamäärin Liminganlahden alueella. Ne ovat pesimättömiä nuoria lintuja. Pesiminen varmistettiin vasta vuonna 986. Tämän jälkeen kanta on kasvanut niin, että vuonna 000 reviirejä oli kahdeksan. Kannan kehitys on ollut samanlainen kuin Porin lintuvesillä ja Euran Koskeljärvellä (Väisänen ym.998). Luhtahuitti on Liminganlahdella vähälukuinen laji. Huutelevia koiraita on tavattu 90-luvulta lähtien (Fritzen & Tenovuo 97, Siira 98) vuosikymmenittäin 980- ja 000-lukuja lukuun ottamatta. Eniten havaintoja on 990-luvulta. Arvioitu kanta on vaihdellut yleensä 0- välillä, 99 kuultiin seitsemän koirasta. Luhtakana on luhtahuittia harvinaisempi laji Liminganlahdella. Ensimmäinen havainto on vuodelta 96 (Merikallio 98), mutta seuraavat tiedot ovat vasta vuosilta 97 ja 976 (Siira 977). Aikaisimmat julkaistut tiedot ruisrääkästä Liminganlahden tuntumasta ovat vuosilta 9 ja 90 (Merikallio 98). Tutkimusaikana se on tavattu ensimmäisen kerran vuonna 96. Seuraavat havainnot (- reviiriä) ovat vasta vuodelta 990 ja sen jälkeen. Havainnot ovat niittyvyöhykkeen yläosalta ja rantapelloilta. Viiriäistä on Suomessa pidetty jo hävinneenä lajina (Rassi 000). Liminganlahden piirissä se on tavattu 980-luvun loppupuoliskolla kahtena kesänä ja 990-luvulla kolmesti. Petolinnut Ruskosuohaukka, sinisuohaukka, muuttohaukka ja suopöllö pesivät kosteikkoalueella, siellä saalistavat muut lajit sensijaan pesivät rantavyöhykkeen yläpuolella metsäsaarekkeissa. Ruskosuohaukka tavattiin Limingassa ensimmäisen kerran vuonna 9 (Merikallio 98). Seuraavat havainnot ovat 90-luvulta (Fritzen & Tenovuo 97, Siira 98). Tämän jälkeen havaintoja on tehty vuosittain ja parimäärä on kasvanut etenkin 990-luvulla (kuva 9). Laji on runsastunut koko maassa viime vuosikymmeninä (Väisänen ym. 998). Sinisuohaukan pesimätietoja on 90- luvun alusta lähtien. Parimäärät ovat vaihdelleet vuosittain myyrien määrän mukaan -9 parin välillä. Niittysuohaukka on pesinyt Limingan Selkämaassa vuonna 989, 99 ja 00. Pesimäaikaisia havaintoja saalistavista linnuista kosteikkoalueella on lisäksi ainakin vuodelta 998. Laji on pesinytsuomes- sa ensimmäisen kerran vuonna 96 (Solonen 98), joten sekin on uusi tulokas. Muuttohaukka pesi Liminganlahdella 960-luvun alussa. Pesä oli olkikattoisen ladon katolla Lumijoen Karissa. Myöhemmin kesäaikaisia havaintoja on lähes vuosittain. Suopöllökanta on vaihdellut vuosittain myyräkantojen mukaan 0-0 parin välillä. Vuosi 99 oli poikkeuksellisen hyvä suopöllövuosi. Ranta-alueella ruokailevien nuoli- ja tuulihaukkojen määrät ovat olleet - paria. Satunnaisia pesimäaikaisia vieraita ovat olleet myös punajalkahaukka ja arosuohaukka. Varpuslinnut Liminganlahdella on 990-luvulla pesinyt yli 60 varpuslintulajia. Varpuslintujen määrästä ei ole samanlaista havaintosarjaa kuin varsinaisista rantalinnuista. Ruovikoiden valtalajit ovat ruokokerttunen ja pajusirkku. Ruokokerttusia pesii yli 000 paria ja pajusirkkuja yli 000 paria. Uusi tulokas vuodelta 99 on viiksitimali. Sen kanta on kasvanut ja laji on levittäytynyt eri puolille lahden ruovikkoja. Niitä on nykyisin kymmeniä pareja, hyvinä vuosina yli 00 paria. Järviruoko on levittäytynyt myös saarille. Sitä kasvaa vuosituhannen vaihteessa jokaisella saarella ja se näyttää nopeasti leviävän kiiltopajun kanssa. Niinpä ruokokerttunen ja pajusirkku ovat saarten lukuisimmat varpuslintulajit. Muita pesiviä lajeja ovat kiuru, kivitasku, niittykirvinen, västäräkki, keltavästäräkki, pajulintu ja lehtokerttu. Myös varis on useana vuotena pesinyt Etumatalan ainoassa männyssä. Törmäpääsky on ainakin yhtenä vuotena telmyt pesänsä jäitten työntämään palteeseen Kotakarilla ja toisena vuotena Kammonkarilla. Haarapääskykin kuuluu saarten lajistoon. Pesät ovat kalakämpissä.vain vähäkasvisimmalla Lamunkarilla ei ole ollut pesiviä varpuslintuja. Pensaikoiden erikoisuus on kultasirkku. Kultasirkku on pesinyt Liminganlahden-Kempeleenlahden alueella mahdollisesti ainakin vuodesta 90 lähtien, jolloin Kempeleenlahdella tavattiin kolme koirasta (Merikallio 9). Tämän jälkeen havainnot puuttuvat pitkään, sillä vasta vuonna 9 Liminganlahdelta on tieto kultasirkuista, peräti koiraasta (Tenovuo 9). Havaintojen puuttumiseen syynä saattaa olla lajin myöhäinen saapuminen vasta kesäkuun puolella.vuonna 9 Fritzen ja Tenovuo (97) tapasivat 9 laulavaa koirasta. Vuonna 9 Liminganlahdella pesi ainakin 7 paria, vuonna 96, vuonna 979 paria (Siira 98). Vuonna 96 inventoitiin Liminganlahden ja Kempeleenlahden rannat, jolloin koko kannaksi saa- LINNUT-VUOSIKIRJA 00

12 Muita seurantatutkimuksia Liminganlahden pesimälinnusto tiin ainakin 0 paria (Siira 977), josta Liminganlahden osuus oli 0 paria. Myöhemmin kanta on pienentynyt: 980-luvulla -, vuonna 99, vuonna ja vuonna 997 paria, mutta vuonna 00 tavattiin vain kaksi laulavaa koirasta. Kiitokset Kiitän käsikirjoitusta kommentoineita Petri Lampilaa ja Jorma Pessaa. Maastotöitä ovat kirjoittajan lisäksi vuosina 9-00 tehneet seuraavat henkilöt: Janne Aalto, Pirkka Aalto, Toni Eskelin, Olavi Eskelinen, Jukka Hauru, Timo Helle, Juhani Hirvelä, Olavi Joensuu, Unto Järvinen, Harri Kannosto, Yrjö Karjalainen, Markus Keskitalo, Esko Kokkonen, Olli Koskinen, Panu Kuokkanen, Petri Lampila, Heikki Leppänen, Juha Markkola, Annikki Mattila (Tynjälä), Kristjan Niitepöld, Arvo Ohtonen, Mikko Ojanen, Antti Ollila, Teemu Paavola, Heikki Pakkala, Jorma Pessa, Annamari Piipponen (Markkola), Matti Raitio, Antti Rönkä, Juha Siekkinen, Esko Strömmer ja Matti Tynjälä. Esitän heille jokaiselle parhaat kiitokseni yhteistyöstä. Summary: Breeding birds of Liminganlahti (Liminganlahti Bay) in 9-00 The presented study concerns the bird populations nesting on Liminganlahti Bay, covering the period It discusses fluctuations and changes in waterfowl and shorebird populations in particular. A total of bird species nested around Liminganlahti Bay in the 990s, the average number of pairs being approximately 000. The area covers.9 km, with an average density of pairs/km and a diversity (exp(h )) of.8. The populations of surface feeders and divers have grown substantially during the period of investigation (7 years), whereas falling populations have only been recorded for the Pintail and Shoveler. The populations of Grey lag Geese and Red-breasted Merganser have grown the most. During the past ten years, however, the growth in total waterfowl populations has almost halted, and a declining trend is evident in diving duck numbers. In addition, the populations of surface feeders are now increasing only slowly. Declining species are Tufted Duck, Shoveler, Common Scoter, Wigeon and Pintail. The total populations of gulls and terns have grown during the period examined here, although the numbers have been falling during the past ten years. This is mainly due to a fall in the populations of Black-headed Gull and Common Gull. The populations of other species have continued to increase, though less prominently than before except for Common Tern. There has been a slight rise in the total number of wader pairs during the period of investigation, a growing trend being recorded for most species () and a falling one for five species. The wader population has decreased considerably d uring the past ten years, as indicated by the fact that the populations of as many as species have fallen while only five species exhibit a rising trend. The former trend is particularly evident in the case of Lapwing, Ruff, Oystercatcher, Red-necked Phalarope and Common Sandpiper. Populations of Common Snipe, Black-tailed Godwit, Greenshank, Redshank and Curlew have increased. Kirjallisuus Eskelinen, 0. 98: Liminganlahden pesimälinnusto ja sen kannanmuutokset vuosina Lisensiaattitutkielma, Oulun yliopiston eläintieteen laitos. Fritzen, N. & Tenovuo, R. 97: Kvantitativa fågelstudier vid Limingoviken. - Ornis Fennica : -, Haartman, L. von, Hilden, 0., Linkola, P., Suomalainen, P. & Tenovuo, R. 96-7: Pohjolan linnut värikuvin. - Otava, Helsinki. Helle, E., Helle, P. & Väisänen, R.A. 988: Population trends among archipelago birds in the Krunnit sanctuary, northern Gulf of Bothnia, in Ornis Fennica 6: -. Hilden, 0. & Hario, M. 99: Muuttuva saaristolinnusto. - Omakustanne, Forssa. 7 s. Markkola, J. & Merilä, E. 998: Hailuodon Ison Matalan - Härkäsäikän luonnonsuojelualueen käyttö- ja hoitosuunnitelmaehdotus. - Liminganlahti Life-Nature projekti. 9 s. Merikallio, E.9: Kultasirkku (Emberiza aureola). - Medd. Soc. F. & FL Fem. Merikallio, E. 98: Finnish birds. Their distribution and numbers. - Fauna Fennica V. 8 pp. Merilä, E., Ojanen, M. & Orell, M. 97: Poikkeuksellisen meriveden nousun aiheuttamista pesätuhoista Perämeren pohjoisosissa Suomen Riista 6: 08-. Pessa, J. 997: Liminganlahden suojelu ja hoito. - Linnut (): -0. Pessa, J., Anttila, I. & Kovanen, T. 998: Liminganlahden suojelu. Conservation of Liminganlahti Wetland. Loppuraportti Final Report. 6 s. - Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Rassi, P. 000: Lintujemme uusi uhanalaistarkastelu. - Linnut (): 6-. Rauhala, P. 99: Kemin-Tornion seudun linnusto. - Omakustanne, Raahe. 7 s. Siira, J. 98: Lintututkimuksia Limingan- ja Kempeleenlahdella. - Pro gradu-tutkielma. Helsingin yliopiston eläintieteen laitos. Siira, J. 99: Anas-lajien pesivän kannan arvioitmista. (Summary: Notes concerning the census of breeding populations of species of the genus Anas). - Ornis Fennica 6: Siira, J. 970: Studies in the ecology of the sea-shore meadows of the Bothnian Bay with special reference to the Liminka area. - Aquilo Ser. Bot. 9: -09. Siira, J. 977: Limingan luonto - kasvillisuudesta, eläimistöstä, luonnonvaroista ja näihin vaikuttavistra tekijöistä. - Teoksessa: Korte, S. (toim.) Liminka : -76. Oulu. Siira, J. 98: Liminganlahti- muuttuva kosteikko. - Pohjois-Pohjanmaan Luonnonsuojelupiirin jäsentiedote 98(): 0-. Siira, J. 99a: Liminganlahden muuttuva linnusto. - Aureola 9: 9-0. Siira, J. 99b: Luonto, maaperä, kasvillisuus ja eläimistö. - Teoksessa: Lumijoki vuosisatojen saatossa: 6-. Siira, J. & Eskelinen, 0. 98a: Waterfowl population nesting in the Liminka Bay in Comparison by area, -Finnish Game Res. 0: 8-0. Siira, J. & Eskelinen, 0. 98b: Changes in the abundance of waterfowl in the Liminka Bay in Finnish Game Res. 0: 0-. Siira, J. & Pessa, J. 99: Liminganlahden ranta-alueiden nykytila sekä suojelun ja hoidon tarve. - Perämeren tutkimusaseman monisteita : -6. Solonen, T. 98: Suomen linnusto. - SL Y:n Lintutieto Oy, Helsinki. 80 s. Taipale, K. & Saarnista, M. 99: Tulivuorista jääkausiin - Suomen luonnon kehitys. - WSOY, Porvoo. Tenovuo, R. 9: Kultasirkku, Emberiza aureola Pall., yllättävän runsaslukuisena Limingassa. - Ornis Fennica 0: -6. Tiainen, J., Hario, M. & Rintala, J. 00: Merisorsakantojen viimeaikainen kehitys ja seurantamenetelmien vertailu (Summary: Monitoring sea ducks in Finnish Baltic archipelagoes: comparison of two census methods and recent trends). - Linnutvuosikiija 000: 9-8. Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P.998: Muuttuva pesimälimrnsto. - Otava. Helsinki. 67 s. Ylimaunu, J. & Siira, J. 98: Peltolinnuston muutokset Pohjanmaalla. - Lintumies 0:-7. Kirjoittajan osoite/ Autlwr's address Alapääntie 9900 Liminka Saapunut/ Received LINNUT-VUOSIKIRJA 00