Salon kaupungin ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma vuosille Päivitys vuodelle 2016

Transkriptio

1

2

3 Salon kaupungin ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma vuosille Päivitys vuodelle 2016

4 Sisällysluettelo 1 Ympäristöterveydenhuollon tavoitteet ja valvontasuunnitelma 1 2 Ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö Toimialue Valvonnan voimavarat ja niiden jakautuminen Koulutus Valvontatietojärjestelmä Viestintä Valvonnan maksullisuus Laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu 6 3 Tarkastus Riskinarviointi Tarkastuksen sisältö Pakkokeinot 7 4 Elintarvikevalvonta Tarkastukset Riskinarviointi Hallinnolliset pakkokeino Seurantaohjelmat Elintarvikevalvonnan painopistealueet Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen 13 5 Terveydensuojelu Tarkastusten määrittely 13 ehkäisevää Tarkastusten sisältö Valvontakohteiden tarkastustiheys, riskinarviointi ja tarkastukseen keskimäärin käytettävä aika Näytteenotto Terveydensuojelun painopisteet 20 6 Tupakkavalvonta Tarkastusten määrittely Tarkastuksen sisältö Tupakkavalvonnan painopisteet ja valvontaprojektit Valvontakohteiden määrä, tarkastustiheys ja tarkastukseen käytettävä aika Nikotiinikorvausvalmisteiden myynnin valvonta 23 7 Kuluttajaturvallisuusvalvonta Valvontasuunnitelma 23 8 Erityistilanteisiin varautuminen Epidemioiden selvittäminen 24

5 9 Suunnitelman toteutumisen arviointi ja raportointi 25

6 6 1 Ympäristöterveydenhuollon tavoitteet ja valvontasuunnitelma Ympäristöterveydenhuollon tehtävänä on yksilöön, väestöön ja elinympäristöön kohdistuva terveyden edistäminen sekä sairauksien ja tapaturmien ehkäisy. Hyvin toimivalla ympäristöterveydenhuollolla voidaan välttää epidemioita ja vähentää huomattavasti terveydenhuollon kuormitusta ja sairauksien aiheuttamia poissaoloja työstä. Ympäristöterveydenhuollolla voidaan ehkäistä myös epidemioiden lisäksi monia kroonisia sairauksia, jos ongelmiin puututaan ajoissa (esim. sisäilmaongelmat). Ympäristöterveydenhuollon tavoitteena on varmistaa kuntalaisille turvallinen elinympäristö, jossa ei ole terveyshaittaa aiheuttavia tekijöitä. Lainsäädännössä korostetaan toiminnanharjoittajien omaa vastuuta, mutta viranomaisvalvontaa tarvitaan toiminnan ja tuotteiden määräystenmukaisuuden varmistamiseksi, toimijoiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi, kuluttajansuojan turvaamiseksi sekä toimijoiden tuotantoedellytysten varmistamiseksi. Kunnan tulee laatia ja hyväksyä säännöllistä valvontaa koskeva suunnitelma siten, että valvonta on laadukasta ja terveyshaittoja ehkäisevää. Kunnan suunnitelmassa otetaan huomioon valtakunnallinen valvontaohjelma. Ympäristöterveydenhuollon keskusvirastot Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira sekä Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes ovat yhdessä laatineet ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisen valvontaohjelman vuosille Ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisessa valvontaohjelmassa ohjelmakauden teemaksi on valittu valvonnan vaikuttavuus, jota lähestytään eri tavoin. Tavoitteena on kohdentaa valvontaresurssit riskiperusteisesti ja tehokkaasti kattaa valvonnan kustannukset tehokkaammin valvontakohteilta perittävillä maksuilla kehittää ja hyödyntää tietojärjestelmiä lisätä valvonnan yleistä näkyvyyttä kaikille kuntalaisille laajentaa aluehallintoviraston kuntiin tekemät arviointi- ja ohjauskäynnit koskemaan kaikkia ympäristöterveydenhuollon toimialoja Seuraavaa toimintavuotta koskeva suunnitelma on hyväksyttävä toimielimessä ja toimitettava aluehallintoviranomaiselle kuluvan vuoden loppuun mennessä. Vuoden 2016 suunnitelma toimitetaan aluehallintovirastolle sähköisesti VYHA-järjestelmän (Ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkötietojen hallintajärjestelmä) kautta. Suunnitelman yleinen osa koskee koko suunnitelmakautta , mutta tarkennettu ohjelma tuodaan kuitenkin vuosittain lautakunnalle hyväksyttäväksi. Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman mukainen säännöllinen valvonta on toiminnanharjoittajille maksullista. Kunta perii hyväksymänsä taksan mukaiset valvontamaksut. Kunnan suunnitelmaan on koottu valvontayksikön alueella suunnitelmakauden suunnitelmallinen valvonta, painopisteet ja projektit.

7 7 2 Ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö 2.1 Toimialue Toimialueena on Salon kaupungin alue. Yksikkö täyttää Lain ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueista (410/2009) vaatimukset (vähintään 10 henkilötyövuotta ja kaikki ympäristöterveydenhuollon toimialat samassa yksikössä). Asukkaita Salossa on noin Salossa ei ole suurta elintarviketeollisuutta, sen sijaan alueella on paljon pieniä elintarvikealan yrityksiä, mm. liha- ja kala-alan laitoksia, ravintoloita, ammattikeittiöitä ja myymälöitä, joiden neuvominen ja valvonta vievät runsaasti tarkastajien työaikaa. Lisäksi valvontakohteina on kasvisten sekä eläinperäisten tuotteiden alkutuotantopaikkoja, kouluja, päivä- ja vanhainkoteja, vesilaitoksia, uimahalli, uimarantoja, sekä erilaisia kuluttajaturvallisuus-, eläintauti- ja eläinsuojelulain alaisia valvontakohteita. Salon kaupungin organisaatiossa toimii rakennus- ja ympäristölautakunnan alaisena rakennusja ympäristövalvonta, johon kuuluvat rakennusvalvonta, ympäristönsuojelu ja ympäristöterveydenhuolto. Ympäristöterveydenhuolto jakaantuu terveysvalvontaan ja eläinlääkintähuoltoon. 2.2 Valvonnan voimavarat ja niiden jakautuminen Salon kaupungin ympäristöterveydenhuollossa työskentelee vuoden 2016 alussa 5 terveystarkastajaa, 3 potilastyötä tekevää eläinlääkäriä (praktikkoa), valvontaeläinlääkäri, toimistosihteeri ja ympäristöterveydenhuollon esimies. Ympäristöterveydenhuollon resurssit ovat yhteensä 11 htv. Terveystarkastajista kaksi hoitaa terveydensuojelulain mukaista valvontaa ja kolme tarkastajaa tekee pääasiassa elintarvikevalvontaa. Tupakkalain mukainen valvonta jaetaan kaikkien tarkastajien kesken. Lisäksi ympäristöterveydenhuollon esimies osallistuu eläinperäisiä elintarvikkeita valmistavien laitosten valvontaan. Yhden praktikkoeläinlääkärin toimenkuvaan kuuluu maidontuotantotilojen hygieniatarkastukset. Ympäristöterveydenhuollon henkilöstö ja vastuualueet on kuvattu taulukossa 1. Terveysvalvonnassa on suunnitelmallisen valvonnan lisäksi tehtäviä, joita ei voida ennakoida, mutta joiden tekemiseen on varattava aikaa. Tällaisia ovat esimerkiksi uusintatarkastukset, ruokamyrkytys- ja vesivälitteiset epidemiat ja erityistilanteiden selvittämiset, hakemusten ja ilmoitusten käsittely, lausunnot ym. asiantuntijatehtävät, asia kasvalitusten selvittäminen, neuvonta ja ohjaus sekä Eviran, muiden keskusviranomaisten ja aluehallinnon toimeksiannot. Terveydensuojelussa koulujen, päiväkotien ja asuntojen sisäilma-asiat sekä muut asunnontarkastukset vievät yhden terveystarkastajan työajan lähes kokonaan. Nämä tehtävät eivät kuulu suunnitelmalliseen valvontaan. Resurssien suunnittelussa on varattava aikaa myös valvontasuunnitelmien laatimiseen, näytteenottoon, näytetulosten käsittelyyn sekä valvonnan raportointiin. Mitoituksessa on huomioitava lisäksi valvontakäynteihin liittyvä matkustusaika, joka ei sisälly tarkastukseen käytettävään keskimääräiseen aikaan.

8 8 Terveysvaaraa aiheuttavat tilanteet näytteenottoineen asetetaan aina etusijalle suhteessa suunnitelmalliseen valvontaan. Työajan laskennallinen jakauma on kuvattu taulukossa 2. Taulukko 1. Ympäristöterveydenhuollon käytettävissä oleva henkilöstö Virkanimike Erityisosaaminen/vastuualu e Muuta Riitta Suutari Ympäristöterveydenhu ollon esimies Hallinto, elintarvikevalvonta Hallinto 80 %, Valvonta 20 % Marjo Härkönen Terveystarkastaja Elintarvike- ja tupakkavalvonta Nina Rostiala Terveystarkastaja Elintarvike- ja tupakkavalvonta Sanna-Mari Hardwick Terveystarkastaja Terveydensuojelulain ja tupakkalain mukainen valvonta Sami Saari Terveystarkastaja Terveydensuojelulain, kuluttajaturvallisuuslain ja tupakkalain mukainen valvonta Outi Sarkki Terveystarkastaja Elintarvike- ja tupakkavalvonta, terveydensuojelulain mukainen valvonta Riikka Nikula Kaupungineläinlääkäri, Perniö Praktiikka, alkutuotannon valvonta Esimiehen sijainen Praktiikka 90 % Anne Partti Kaupungineläinlääkäri, Halikko Praktiikka, valvontaeläinlääkärin sijaistaminen Johanna Auranen Kaupungineläinlääkäri, Halikko Praktiikka, valvontaeläinlääkärin sijaistaminen Soile Blomqvist Toimistosihteeri Näytteiden vastaanotto, toimistotyöt Sofia Väärikkälä, sij. Annika Sivonen Valvontaeläinlääkäri, valmiuseläinlääkäri Eläinsuojelu, eläintautivalvonta (valtio maksaa palkan) Yhteensä käytettävissä 11 htv

9 9

10 10 Taulukko 2. Työajan laskennallinen jakauma (eläinlääkintähuollon resurssitaulukko on eläinlääkintähuollon valvontasuunnitelman yhteydessä) Ymp.th:n esimies Terveystarka stajat Tstosihteeri Yhteensä Resurssi 0,6 htv 5 htv 0,8 htv 6,4 htv =132 htpv = 1100 htpv = 176 htpv =1408 htpv Elintarvikevalvonta Terveydensuojelu Tupakkavalvonta Kuluttajaturvallisuus Hallinto Yhteensä, htpv Ympäristöterveydenhuollon elintarvike-, terveydensuojelu-, tupakka- ja kuluttajaturvallisuusvalvontaan käytettävissä oleva resurssi on 160 htpv suurempi kuin vuodelle Valvontaresurssin voidaan arvioida olevan riittävä vuoden 2016 suunnitelman toteuttamiseen. 2.3 Koulutus Ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntö muuttuu jatkuvasti ja näin ollen henkilöstön jatkuva kouluttautuminen on ehdoton edellytys työtehtävien hoitamiselle. Koulutussuunnittelussa otetaan huomioon erikoistumisesta johtuvat koulutustarpeet sekä tarjolla olevat eri toimijoiden tarjoamat koulutustilaisuudet. Erityisesti pyritään osallistumaan keskusvirastojen järjestämiin ajankohtaisiin koulutuksiin sekä AVI:n työnohjauspäiviin. Koulutuksessa pyritään hyödyntämään mahdollisuuksien mukaan verkossa ja videoyhteyden välityksellä tapahtuvaa koulutusta. Koulutustarpeita ja koulutuksiin osallistumista käsitellään jokaisen työntekijän kanssa vuosittain pidettävissä kehityskeskusteluissa. Koulutustavoitteena on, että viranhaltijoilla olisi vähintään kahdeksan koulutuspäivää vuodessa. Palautetta koulutuksista jaetaan yhteisissä palavereissa ja koulutusmateriaali on kaikkien käytössä. Eläinlääkintähuollon koulutusta käsitellään tarkemmin eläinlääkintähuollon valvontasuunnitelmassa. Ympäristöterveydenhuollon koulutusperiaatteita on käsitelty myös kaupungin vuosittain päivitettävässä palvelualuekohtaisessa koulutussuunnitelmassa.

11 Valvontatietojärjestelmä Keskusvirastot edellyttävät, että kunnan on ilmoitettava kohde- ja valvontatiedot sähköisesti käyttäen KUTI (Keskitetty valtakunnallinen tietojärjestelmä elintarvikevalvontakohteille ja valvontatiedoille)/yhti (Keskitetty valtakunnallinen terveydensuojelun, kuluttajaturvallisuuden ja tupakkalain mukaisten toimialojen valvontakohteille ja valvontatiedoille) järjestelmää. Keskitetyt tietojärjestelmät KUTI/YHTI sekä VYHA (Ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkötietojen hallintajärjestelmä) tulevat korvaamaan vähitellen kaikki käytössä olleet keskusvirastojen tiedonkeruulomakkeet. Järjestelmä laajenee vuoden 2016 aikana, kun elintarvikevalvonnasta myös alkutuotantopaikkarekisteri ja alkutuotannon valvontatiedot sisältyvät KUTI -järjestelmään. Tietojärjestelmiin liittyvään kehitystyöhön täytyy siten edelleen varata voimavaroja. Ympäristöterveydenhuollolla on käytössä vuonna 2010 hankittu TeraKuu Oy:n TerveKuu tiedonhallintajärjestelmä, joka on KUTI/YHTI yhteensopiva. Valvontakohteet on syötetty järjestelmään ja ohjelmaan kirjataan myös kohteissa tehdyt suoritteet, kuten tarkastukset, näytteet ja yhteydenotot. Alue- ja keskushallinnon valvontaviranomaiset voivat tulostaa tarvitsemiaan raportteja ja katsoa kuntien valvontatietoja oman tietojärjestelmänsä kautta. Valvontayksiköt voivat vuoden 2016 alusta lähtien tarkistaa itse KUTIin lähettämänsä tiedot. Eläinlääkintähuollon tietojärjestelmät käsitellään eläinlääkintähuollon valvontasuunnitelman yhteydessä. 2.5 Viestintä Viestintään kuuluvat asiakaspalvelu, kohderyhmien neuvonta ja opastus sekä tiedottaminen. Viestintää käsitellään ympäristöterveydenhuollon laatukäsikirjassa. Salon kaupungille on laadittu viestintäohje vuonna Asiakaspalvelua hoitavat kaikki ympäristöterveydenhuollon työntekijät. Ympäristöterveydenhuollon toimistosihteeri vastaa yhteystietojen päivittämisestä, ympäristöterveydenhuollon viralliseen sähköpostiosoitteeseen tulleiden viestien jakelusta, tarkastuskertomusten, päätösasiakirjojen sekä laskujen toimittamisesta asiakkaille. Neuvonta ja ohjaus pyritään suuntaamaan vastuualueiden ja erikoistumisen mukaan. Neuvontaa ja opastusta annetaan tarkastuskäynneillä, lisäksi asiakkaat ottavat yhteyttä sähköpostitse sekä soittamalla. Asiakkaat voivat tulla myös käymään toimistolla. Ympäristöterveydenhuollon viranhaltijat käyvät tarvittaessa luennoimassa erilaisissa koulutustilaisuuksissa. Eri viranomaisten ja asiantuntijatahojen tuottamaa ympäristöterveydenhuoltoa koskevaa materiaalia on jaossa ympäristöterveydenhuollon toimipisteessä. Em. materiaalia jaetaan valvontakohteille tarpeen mukaan. Salon kaupungin Internet-sivuilla on toimijoille ja kuntalaisille suunnattua opastusta, ohjeistusta ja lomakkeita ympäristöterveydenhuollon alalta. Erityistilanteissa tiedotusvastuu on ympäristöterveydenhuollon esimiehellä. Apuna toimivat kaupungin tiedottajat ja kyseistä asiaa hoitava terveystarkastaja tai kaupungineläinlääkäri sekä kaupungin viestintätiimiin kuuluva ympäristöterveydenhuollon toimistosihteeri. Ympäristöterveydenhuollolle on laadittu oma kriisiviestintäohjeistus, mikä on tallennettu sekä sähköisesti että paperisena tulosteena toimistossa säilytettävässä kansiossa. Ohjeistuksessa on käyty lyhyesti läpi kriisiviestintää sekä koottu tärkeimpien kriisitilannetoimijoiden, kuten epidemiatyöryhmän, poliisin ja pelastuslaitoksen yhteystiedot sekä terveyskeskuksen ja

12 12 sairaaloiden, hoitokotien, koulujen ja päiväkotien sekä tärkeimpien yritysten yhteystiedot. Kaikkien valvontakohteiden yhteystiedot löytyvät TerveKuu-ohjelman kortistosta. Ympäristöterveydenhuollolla on käytössään viranomaisviestintään käytettävä VIRVE puhelin. 2.6 Valvonnan maksullisuus Valvontasuunnitelman mukainen valvonta on pääsääntöisesti maksullista. Kunnan valvontaviranomainen perii toimijalta hyväksymänsä taksan mukaisen maksun valvontasuunnitelmaan sisältyvistä tarkastuksista, näytteenotosta ja näytteen tutkimuksesta. Maksu on perittävä myös muista ympäristöterveydenhuollon lainsäädännössä maksullisiksi säädetyistä suoritteista, esim. ilmoitusten ja hakemusten käsittely, hallinnollisten pakkokeinojen noudattamisen valvonta. Valvontamaksut on määritelty siten, että ne kattavat suunnitelmallisesta valvonnasta aiheutuneet kustannukset. Mikäli toimijalla on samassa kohteessa useita toimintoja ja kohteeseen tehdään valvontaa useamman lain perusteella samanaikaisesti, peritään yksi yhdistetty maksu. Kuntaliitto on yleiskirjeellään (10/80/2011) ohjeistanut ympäristöterveydenhuollon maksullisuutta, maksujen suuruuden määrittämistä sekä taksojen hyväksymistä. Taksaa on tarkistettu viimeksi vuoden 2014 alussa. Taksa on nähtävissä Salon kaupungin ympäristöterveydenhuollon nettisivuilla. Yhtenä ohjelmakauden tavoitteena on valvonnan maksullisuuden edistäminen ja tätä kautta ympäristöterveydenhuollon resurssien turvaaminen. Valvonnan maksullisuuteen valmistellaan muutoksia ja suunnitelmissa on siirtyminen tupakkalain mukaiseen toimijalta vuosittain perittävään valvontamaksuun. 2.7 Laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu Näytteiden tutkimiseen käytetään lähinnä Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö ry:n laboratoriota ja MetropoliLabia. Kyseiset laboratoriot ovat FINAS-akkreditoituja ja Eviran hyväksymiä viranomaislaboratorioita. Laboratoriot tarjoavat tarvittaessa palvelua myös virka-ajan ulkopuolella. Näytteet toimitetaan pääasiassa Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö ry:n laboratorioon, joka teettää tarvittaessa tutkimukset alihankintana muissa laboratorioissa, lähinnä MetropoliLabissa. 3 Tarkastus 3.1 Riskinarviointi Valvontakohteiden valvonnan tarve määräytyy kohdekohtaisen riskinarvioinnin perusteella. Toimi-alakohtaisissa valtakunnallisissa ohjelmissa on annettu ohjeet valvontakohteiden riskinarviointiin. Riskinarviointi ja riskiluokitus ovat jokaisella toimialalla erilaisia. Riskinarviointia käsitellään tarkemmin toimialakohtaisissa suunnitelmissa.

13 Tarkastuksen sisältö Eri kohderyhmiin kuuluviin valvontakohteisiin tehtävien tarkastusten sisällöstä ja tarkastuksiin käytettävästä ajasta on kerrottu toimialakohtaisissa suunnitelmissa. Kohteisiin voidaan tehdä samalla kertaa tarkastus useamman lain perusteella, esim. myymälöihin elintarvike- ja tupakkalain mukainen tarkastus. Valvontakohteessa tehtävien tarkastuskäyntien lisäksi tarkastuksena pidetään myös omavalvontasuunnitelman tai vastaavan asiakirjan tarkastamista terveysvalvonnan tiloissa. Tarkastuksesta kirjoitetaan myös tässä tapauksessa tarkastuskertomus tai vastaava asiakirja, joka toimitetaan asiakkaalle. Valvontakohteisiin tehtävät tarkastukset ja muut kohteeseen liittyvät toimet ja suoritteet kirjataan tiedonhallintajärjestelmään. Ainoastaan näytteenottoa varten valvontakohteeseen tehtyä käyntiä, johon näytteenoton ja siihen mahdollisesti liittyvän lämpötilan mittauksen tai vastaavan toimenpiteen lisäksi ei liity muita valvontatoimia, ei pidetä tässä tarkoitettuna tarkastuksena. Valvontakohteeseen tehtävää käyntiä ei pidetä tarkastuskäyntinä, jos siitä ei kirjoiteta valvontakohteelle toimitettavaa tarkastuskertomusta tai vastaavaa asiakirjaa. 3.3 Pakkokeinot Jos epäkohtaa ei ole korjattu tarkastuskertomuksessa annetusta huomautuksesta tai kehotuksesta huolimatta, tulee valvontaviranomaisen käyttää hallinnollisia pakkokeinoja. Rakennus- ja ympäristölautakunta on delegoinut hallinnollisten pakkokeinojen käyttöä laajasti ympäristöterveydenhuollon viranhaltijoille (Rakennus- ja ympäristölautakunta ) Jos epäkohtaa ei annetusta määräyksestä tai muusta lievemmästä hallinnollisesta pakkokeinosta huolimatta ole korjattu, valmistellaan epäkohdan laadusta riippuen joko uhkasakkoa, hyväksymisen peruuttamista, toiminnan keskeyttämistä, kieltoa tai teettämisuhkaa koskeva päätös. Jos epäkohta on luonteeltaan sellainen, että se voi aiheuttaa välitöntä terveysvaaraa, voidaan ryhtyä toimenpiteisiin, esimerkiksi toiminnan kieltämiseksi, myös ilman edeltävän määräyksen antamista. Elintarvikevalvonnassa voidaan harkita epäkohdasta riippuen myös elintarvike-erän takavarikointia. Kiireellisessä tapauksessa, jossa tarvitaan välittömiä toimenpiteitä terveysvaaran estämiseksi, myös viranhaltija voi antaa tarvittavan määräyksen tai kiellon. Asia pitää tällaisessa tilanteessa saattaa mahdollisimman pian toimivaltaisen viranomaisen päätettäväksi. 4 Elintarvikevalvonta Elintarvikevalvonnan tavoitteena on toteuttaa elintarvikelainsäädännössä asetettuja päämääriä. Suunnitelman tavoitteena on, että valvonta on yleisten valvontaa koskevien vaatimusten mukaista, ehkäisee terveysvaaroja ja suojaa kuluttajia taloudellisilta tappioilta. Elintarvikelain tarkoituksena on varmistaa elintarvikkeiden ja niiden käsittelyn turvallisuus sekä elintarvikkeiden hyvä terveydellinen ja muu elintarvikemääräysten mukainen laatu sekä varmistaa niiden jäljitettävyys. Elintarvikelain tarkoituksena on myös varmistaa, että elintarvikkeesta annettu tieto on totuudenmukaista ja riittävää eikä johda kuluttajaa harhaan.

14 14 Elintarvikelainsäädännön lähtökohtana on, että ensisijainen vastuu elintarvikkeen turvallisuudesta ja määräystenmukaisuudesta on elintarvikealan toimijalla. Omavalvonnan avulla toimija varmistaa, että elintarvikkeen turvallisuus ei vaarannu sinä aikana, kun elintarvike on toimijan vastuulla. Viranomaisvalvonnan tehtävänä on puolestaan varmistaa, että omavalvonta toimii tehokkaasti ja että elintarvikkeen turvallisuus, jäljitettävyys ja muu määräystenmukaisuus toteutuu kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa. Elintarvikelain muutoksen (352/2011) yhteydessä lain 21 :ään tuli lisänä vaatimus valvontatietojen julkistamisesta. Oiva on valtakunnallinen elintarvikevalvonnan tarkastustietojen julkistamisjärjestelmä, jota koordinoi Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Valvontasuunnitelman mukaiset tarkastukset tehdään pääsääntöisesti Oiva-järjestelmän mukaisesti. Elintarvikehuoneistot arvioidaan tarkastuksella hymynaamoin (A-D). Oiva -järjestelmä otettiin käyttöön Aluksi Oiva-hymy otettiin käyttöön ravintoloissa, myymälöissä ja muissa tarjoilupaikoissa, mutta vuoden 2015 aikana Oiva laajeni koskemaan lähes koko suunnitelmallista elintarvikevalvontaa (ei alkutuotantoa). Vuoden 2016 alusta alkaen Oiva-arviointitulokset ovat julkisia kaikkien Oiva-kohteiden osalta. 3.1 Tarkastukset Elintarvikevalvonnan kohteisiin tehtäviä tarkastuksia ovat: 1) Elintarvikehuoneistojen ilmoitusten ja hakemusten käsittelyyn liittyvät tarkastukset Ilmoitettava elintarvikehuoneisto tulee suunnitelmallisen valvonnan piiriin sen jälkeen kun, toimijan lähettämä ilmoitus on käsitelty ja viranomainen on antanut toimijalle todistuksen ilmoituksen käsittelystä. Ensimmäinen tarkastus huoneistoon pyritään tekemään huoneiston toiminnan laadusta ja laajuudesta riippuen kuukauden, kolmen kuukauden tai kuuden kuukauden kuluessa. Tarkastus on maksullinen. Ensimmäisen tarkastuksen yhteydessä tehdyn riskinarvioinnin perusteella päätetään vuosittain tehtävien tarkastusten määrä. Salon ympäristöterveydenhuoltoon tulee vuosittain kappaletta uusia elintarvikehuoneistoilmoituksia. Elintarvikehuoneistot, joissa käsitellään eläimistä saatavia elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä, on tarkastettava ja hyväksyttävä jo ennen toiminnan aloittamista. Tarkastusmaksu sisältyy päätösmaksuun. 2) Suunnitelmallisen valvonnan tarkastukset Suunnitelmallisen valvonnan tarkastuksista on laadittu kohdekohtainen tarkastussuunnitelma vuosille TerveKuu-kuntatietojärjestelmään. Tarkastusten lukumäärät on suunniteltu riskinarvioinnin perusteella. Yhteenveto vuosittain tehtävistä tarkastuksista on esitetty Taulukossa 3. Suurin osa suunnitelmallisista tarkastuksista on Oiva-tarkastuksia ja ne tehdään Oiva-järjestelmän ohjeiden mukaisesti. Tarkastukset tehdään pääsääntöisesti ilman ennakkoilmoitusta, mutta tarkastuksista joudutaan välillä myös sopimaan ennakolta, kun on välttämätöntä varmistaa vastuuhenkilön paikalla olo. Tarkastuskäynnillä voidaan tarkastaa koko valvontakohde ja sen toiminnot tai vain jokin osa-alue. Tarkastus voi sisältää myös pelkästään asiakirjojen tarkastamista.

15 15 Todettaessa seikkoja, jotka eivät täytä lainsäädännön vaatimuksia, valvontaviranomainen antaa elintarviketoimijalle ohjeita, kehotuksia tai käyttää hallinnollisia pakkokeinoja epäkohtien poistamiseksi. Annettujen kehotusten noudattaminen varmistetaan määräajan jälkeen seuraavalla valvontasuunnitelman mukaisella käynnillä tai maksullisella uusintatarkastuksella. Pakkokeinojen johdosta tehtävät jälkitarkastukset ovat maksullisia tarkastuksia. Suunnitelmallisia alkutuotannon tarkastuksia tehdään tällä hetkellä vain maidontuotantotiloille. Kaikkia alkutuotannon toimijoita ei ole kirjattu valvontaviranomaisen valvontakohdetietokantaan. Kuti-järjestelmään on kehitteillä alkutuotantosovellus, joka tarkoitus saada käyttöön vuoden 2016 aikana. Sovelluksen kautta valtakunnallisista rekistereistä pystytään hakemaan alkutuotannon toimijoita ja tätä kautta päivittämään valvontayksiköiden kohdetiedot alkutuotannon toimijoista. Kun kohderekisteri on saatu ajan tasalle, voidaan suunnitelmallista valvontaa toteuttaa paremmin. 3) Tilapäisiin tapahtumiin tehtävät tarkastukset Näihin tarkastuksiin kuuluvat erilaisiin suuriin tapahtumiin tehtävät tarkastukset. Tällaisia tapahtumia ovat esimerkiksi kevät- ja syysmarkkinat, kalamarkkinat ja Laurin markkinat. 4) Ensisaapumisvalvonnan tarkastukset Eläimistä saatavien elintarvikkeiden ensisaapumisvalvonta on valtiollistettu vuonna 2008 ja valvontavastuu siirretty Eviralle. Salon kaupunki on tehnyt Eviran kanssa sopimuksen, jonka mukaan kaupunki suorittaa ensisaapumisvalvontaa Eviran laatiman valvontasuunnitelman mukaisesti. Evira maksaa ensisaapumisvalvonnasta syntyvät kustannukset kaupungille. Salossa on tällä hetkellä kaksi ensisaapumispaikkaa. 5) Valituksiin, terveysvaaratilanteisiin ja ruokamyrkytysepäilyihin liittyvät tarkastukset Tarkastuksia suoritetaan esim. kuluttajien, muiden viranomaisten, terveydenhuollon esittämien toimenpidepyyntöjen perusteella. Ruokamyrkytysepidemiatapauksia varten on laadittu erilliset toiminta- ja tarkastusohjeet. 6) Muut tarkastukset Muita tarkastuksia ovat esimerkiksi mahdolliset elintarvikehuoneistojen ennakkotarkastukset Tarkastusaika sisältää tarkastukseen valmistautumisen, tarkastuksen suorittamisen sekä tarkastuskertomuksen laatimisen. 6).2 Riskinarviointi Elintarvikevalvonta kohdistetaan eri kohteisiin sen mukaan, missä sitä eniten tarvitaan riskinarvioinnin perusteella. Evira on antanut uuden ohjeen elintarvikehuoneistojen riskiluokituksesta ja elintarvikelainsäädännön mukaisen valvontatarpeen määrittämisestä. Uusi ohje korvaa vanhan kansallisen elintarvikevalvontaohjelman (EVO) tarkastustiheyssuositukset.

16 16 Valvontatarpeen määrittämiseen vaikuttaa toiminnan riski, joka muodostuu toiminnan luonteesta sekä toiminnan laajuudesta. Toiminnan luonne ja laajuus antavat lähtökohdat sille, kuinka suuri riski elintarvikehuoneiston toiminnasta aiheutuu kuluttajalle ja yhteiskunnalle. Toimija hallitsee toimintaansa liittyviä riskejä omavalvonnalla. Mikäli kohteen valvontahistoria osoittaa, että toimija noudattaa lainsäädäntöä ja ottaa huomioon valvontaviranomaisen ohjeet ja toimijalla on riittävä ja toimiva omavalvontajärjestelmä, jolla toiminnan riskit hallitaan, voidaan kohteen suunnitelmallisia tarkastuksia vähentää. Vastaavasti, jos elintarvikekohteen valvontahistoriassa on huonoja arviointituloksia, lisätään valvontatiheyttä. Oiva-arviointituloksia käytetään perusteena kohdekohtaisen valvontatiheystarpeen arviointiin ja jatkossa Oiva-arviointien lisääntymisen myötä tarkennetaan elintarvikevalvonnan kohdekohtaista valvontasuunnitelmaa. Elintarvikehuoneistoihin suunniteltujen tarkastusten määrä on Eviran uudessa ohjeessa aiempaan EVOn ohjeeseen verrattuna pienempi ja tavoitteena on, että näin vapautuva resurssi käytetään epäkohtien korjaamisen valvontaan (uusintatarkastukset) ja myös entistä kattavampaan valvontaan. Salossa vuodelle 2015 laaditussa suunnitelmassa elintarvikehuoneistoihin tehtävien tarkastusten määrä oli 420 tarkastusta ja uudessa vuoden 2016 suunnitelmassa tarkastusmäärä on 293 tarkastusta. Uuden riskinarviointiohjeen mukainen työajan tarve 144 htpv. Elintarvikeketjun monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman (VASU) mukaan elintarvikevalvonnan tarkastustehokkuuden tavoite on 150 tarkastusta/htv. Elintarvikevalvontaan on Salossa käytettävissä 2.4 htv. Kun huomioidaan ei-suunnitelmalliset tarkastuskäynnit ja uusintakäynnit on arvioitu tarvittava elintarvikevalvonnan resurssitarve n. 2.5 htv. Taulukko 3. Suunnitelmalliset tarkastukset ja työajan tarve vuonna 2016 ELINTARVIKELAIN MUKAISET SUUNNITELMAN MUKAISET TARKASTUKSET Suunnitelm allisten elintarvikev alvontakoht eiden lkm Suunnitelmallisten tarkastust en määrä 2016 Arvio tarkastukseen käytettävästä ajasta (h) Työajan tarve (h) Hyväksytyt elintarvikehuoneistot Kalajalosteiden valmistus Leikkaamo Lihavalmisteiden valmistus (kypsä) Ensisaapumisvalvonta

17 17 Ilmoitetut elintarvikehuoneistot Ei-eläinperäisten elintarvikkeiden varastointi Elintarvikkeiden kuljetus Elintarvikkeiden tukkumyynti Elintarvikkeiden vähittäismyynti Grilli- ja pikaruokatoiminta Juomien valmistus Kahvilatoiminta Kasvis-, marja- ja hedelmätuotteiden valmistus Kontaktimateriaalialan toimijat Lihan käsittely Muu valmistus Pubitoiminta, vain juomatarjoilua tai vähäistä elintarviketarjoilua Ravintolatoiminta Ruoka- ja kahvileipien valmistus Suurtalous, keskuskeittiö ja pitopalvelu Suurtalous, laitoskeittiötoiminta Suurtalous, tarjoilukeittiötoiminta

18 18 Hyväksytyt ja ilmoitetut elintarvikehuoneistot yhteensä / 7,5 = 144 htpv Alkutuotanto* Maidontuotantotilat * Kuti-järjestelmään on kehitteillä alkutuotantosovellus, joka tarkoitus saada käyttöön vuoden 2016 aikana. Alkutuotantopaikkojen kohdetiedot päivitetään, kun sovellus on valvonnan käytössä Kohdekohtainen valvontasuunnitelma on esitetty valvojien käytössä olevassa TerveKuu-tietojärjestelmässä. 4.3 Hallinnolliset pakkokeinot Hallinnollisia pakkokeinoja käytetään elintarvikevalvonnassa silloin, kun elintarvikealan toimija ei ryhdy tarvittaviin toimenpiteisiin elintarvikemääräysten noudattamiseksi, eivätkä muut valvontatoimenpiteet elintarvikealan toimijan velvoittamiseksi noudattamaan elintarvikemääräyksiä ole riittäviä. Elintarvikelain 32 :n mukaan hallinnollisia pakkokeinoja koskevaa toimivaltaa on rakennus- ja ympäristölautakunta siirtänyt ympäristöterveydenhuollon esimiehelle lievempien pakkokeinojen osalta, mutta esimerkiksi päätöksen uhkasakon asettamisesta viranhaltijan antaman määräyksen tehostamiseksi tekee rakennus- ja ympäristölautakunta. Viranhaltijalle delegoituja pakkokeinoja ovat elintarvikemääräysten vastaisuuden poistaminen, kielto, elintarvikkeen markkinoilta poistaminen ja yleinen tiedottaminen, haltuunotto ja elintarvikkeen käyttöä ja hävittämistä koskeva päätös. Hallinnollisille pakkokeinoille on valvontayksikössä laadittu Eviran laatimien mallilomakkeiden mukaiset lomakepohjat. Valvontaviranomaisen tekemät tarkastukset ja muut toimenpiteet hallinnollisen pakon valvomiseksi ovat toimijoille maksullisia 6).4 Seurantaohjelmat Valvonta-asetuksen (EY) 882/2004 mukaan seurannalla tarkoitetaan elintarvikevalvonnassa suunnitellun havainto- ja mittausjakson toteuttamista, jonka tarkoituksena on saada käsitys elintarvikemääräysten noudattamisesta. Erilaiset valvonta- ja seurantaohjelmat ovat valvonta-asetuksen tarkoittamaa seurantaa. Seurantaohjelmien suunnittelusta ja toteutumisesta vastaa Evira. Seurantaohjelmat perustuvat kansalliseen tai EU-lainsäädäntöön ja vuosittain toteutettavia seurantaohjelmia ovat mm. kansallinen salmonellavalvontaohjelma, kansallinen elävien eläinten ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvontaohjelma sekä kasvinsuojeluainejäämien valvontaohjelma. Ympäristöterveydenhuolto osallistuu tarvittaessa Eviralta tai aluehallintovirastolta tulevien valvontapyyntöjen mukaisesti ohjelmiin liittyviin näytteenottoihin ja tarkastuksiin.

19 19 6).5 Elintarvikevalvonnan painopistealueet Eviran laatiman monivuotisen valvontasuunnitelman kuntia koskevat elintarvikevalvonnan painopisteet vuonna 2016 ovat: Uuden elintarvikehuoneistojen riskiluokituksen toimeenpano Alkutuotannon hygieniavalvonta tiloilla, joilta toimitetaan raakamaitoa kuluttajien käyttöön Elintarvikevalvonnan yhdenmukaistaminen Oivan käyttöönoton jälkeen Elintarvikepatogeeniprojekti (juustot) Salon elintarvikevalvonta huomioi edellä mainitut valvonnan painopisteet omassa toiminnassaan. 6).6 Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen Näytteenotto ja tutkiminen ovat valvontamenetelmiä, joilla voidaan selvittää omavalvonnan toimivuutta sekä tuotteiden turvallisuutta ja määräystenmukaisuutta. Vastuu elintarviketurvallisuudesta on pääosin toimijoilla ja sen vuoksi näytteenottokin on pääasiassa toimijoiden vastuulla. Omavalvontajärjestelmän toimivuutta voidaan kuitenkin todentaa viranomaisnäyttein. Näytteenoton tarpeeseen ja tutkimusten laajuuteen vaikuttavat toimijan omavalvontasuunnitelma, sen toimivuus ja omavalvontanäytteiden tulokset. Jos yrityksen omavalvontanäytteiden ottamisessa on ongelmia tai niiden oikeellisuudesta on epäilyksiä tai hallinnollisten pakkotoimien valvomiseksi tarvitaan näytteenottoa, voidaan valvontasuunnitelmaan kuuluvien näytteiden lisäksi hakea maksullisia lisänäytteitä. Epidemioiden selvittämiseksi sekä asiakasvalitusten perusteella tai elintarvikkeista aiheutuviin terveysvaaratilanteisiin liittyvät tutkimukset tehdään tarvittaessa ympäristöterveydenhuollon kustannuksella. Eläinperäisiä elintarvikkeita valmistavista huoneistoista otetaan omavalvonnan valvontanäytteitä. Näytteenottosuunnitelmassa huomioidaan lainsäädännön vaatimukset ja omavalvonnan toimivuus kohteessa. Elintarvikehuoneistokohtaiset riskiperusteiset viranomaisnäytteenottosuunnitelmat ovat valvontajärjestelmässä kohdekohtaisissa suunnitelmissa. Toimijat maksavat näytteiden tutkimisen. Vuoden 2016 aikana toteutetaan yhteistyössä Lohjan ympäristöterveyspalveluiden ja Eteläkärjen ympäristöterveyden kanssa projekti vähittäismyymälöiden ns. salaattibaarien mikrobiologisen ja hygieenisen laadun selvittämiseksi. Toimijat maksavat näytteiden tutkimisen.

20 20 5 Terveydensuojelu 5.1 Tarkastusten määrittely Terveydensuojelulain 6 :n mukaan kunnan tehtävänä on alueellaan edistää ja valvoa terveydensuojelua siten, että asukkaille turvataan terveellinen elinympäristö. Kunnan on tiedotettava terveydensuojelusta ja järjestettävä sitä koskevaa ohjeistusta ja neuvontaa. Terveydensuojelulakiin on vuonna 2006 tehty lisäys (285/2006), jonka mukaan kunnan tulee laatia ja hyväksyä säännöllistä valvontaa koskeva terveydensuojelun valvontasuunnitelma. Valvontasuunnitelma tulee laatia siten, että valvonta on laadukasta, säännöllistä ja terveyshaittoja ehkäisevää. Terveydensuojelun valvontasuunnitelma perustuu terveydensuojelulain mukaista valvontaa ohjaavan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) laatimaan valtakunnalliseen valvontaohjelmaan. Säännönmukaisen valvonnan ulkopuolelle jäävät terveydensuojelulain 13 :n mukaisten ilmoitusten käsittely ja toimenpidepyyntöjen hoitaminen. Toimenpidepyynnöt koskevat mm. asunnoissa ja muissa oleskelutiloissa mahdollisesti esiintyviä terveyshaittoja, tuhoeläimiä, jätehuoltoa ja jätteitä. Ilmoitusten ja toimenpidepyyntöjen hoitaminen eivät ole suunnitelmallista valvontaa, joten osa henkilöstöresursseista täytyy varata niiden hoitoon. Uimavesien ja talousveden laadunseuranta on sisällytetty suunnitelmalliseen valvontaan. Tarkastuksiin pyritään mahdollisuuksien mukaan yhdistämään muun lainsäädännön piiriin liittyvät viranomaistehtävät kuten kuluttajaturvallisuuslain mukaiset tarkastukset ja tupakkalain mukainen valvonta. Suunnitelmallisen valvonnan piiriin kuuluvat tarkastukset ja niiden johdosta tehtävät uusintatarkastukset ovat maksullisia. Maksullisiin tarkastuksiin kuuluvat myös suurissa yleisötilaisuuksissa tehtävät tarkastukset. Suunnitelman ulkopuoliset tarkastukset kuten asumisterveyteen liittyvät tarkastukset ja asiakkaiden valituksista johtuvat selvitykset ovat maksuttomia. Muita tarkastuksia ovat ennakkotarkastus, kun kohteeseen on suunnitteilla jotain uutta toimintaa tai käyttöönottotarkastus liittyen ilmoituksen tai hakemuksen käsittelyyn. Ilmoitusten ja hakemusten käsittelystä peritään maksu. 5.2 Tarkastusten sisältö Terveydensuojelulain mukaisen tarkastuksen tavoitteena on selvittää ja ennaltaehkäistä terveysvaaran tai haitan esiintyminen ja antaa haitan estämiseksi ja tilanteen korjaamiseksi tarvittavat määräykset ja ohjeet. Tarkastukseen liittyy usein ohjausta ja neuvontaa sekä mahdollisesti näytteenottoa. Tarkastusajankohta sovitaan pääsääntöisesti etukäteen. Asiakirjat voidaan pyytää toimittamaan valvontaviranomaiselle ennen tarkastusta. Tarkastusohjeina käytetään Valviran laatimaa terveydensuojelun valvontaohjeistoa, josta löytyvät eri tarkastuskohteille tarkastusja näytteenotto-ohjeet. Uusintatarkastuksella varmennetaan, että kohteen toiminta on saatettu hyväksyttävälle tasolle. Uusintatarkastus voi olla myös esim. tarvittavan asiakirjan pyytäminen nähtäväksi, jos siinä on aiemmin ollut puutteita. Kaikista tehdyistä tarkastuksista laaditaan tarkastuskertomus, joka annetaan tiedoksi tarkastuksen kohteelle ja muille asianosaisille.

21 Valvontakohteiden tarkastustiheys, riskinarviointi ja tarkastukseen keskimäärin käytettävä aika Valvontakohteiden ja valvontakohdetyyppien tarkastustiheys perustuu niissä esiintyvien riskitekijöiden arviointiin. Riskitekijöiden merkittävyyttä arvioidaan terveyshaitan toteutumisen todennäköisyyden ja vaikuttavuuden avulla. Arviointi perustuu kokemusperäiseen tietoon valvontakohteiden ja valvontakohdetyyppien toiminnan laadusta. Riskinarvioinnin yhdenmukaisuuden varmistamiseksi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on antanut ohjeet valtakunnallisessa valvontaohjelmassa. Merkittäviä tekijöitä riskinarvioinnin kannalta ovat: Altistuvien ihmisten määrä ja erityisryhmät (lapset, nuoret, vanhukset, liikuntarajoitteiset, sairaat) Altistavien tekijöiden määrittely (taudinaiheuttaja, myrkyllisyys) Altistuksen kesto ja toistuvuus (vakituinen tai tilapäinen oleskelu) Erityiskohde, johon ei ole olemassa valvonnan ohjetta tai käytäntöä Aikaisemman valvonnan tulokset, onko korjaaviin toimenpiteisiin ryhdytty Onko toiminta ilmoitus- ja hyväksymispäätöksen mukaista Toiminnanharjoittajan asenne ja asiantuntemus, käytettävissä olevat resurssit Tiedottaminen ja varautuminen erityistilanteisiin Muut mahdollisesti terveyshaittaa aiheuttavat tekijät Taulukossa 4 on määritelty suunnitelmallisen valvonnan kohdetyypit, kohteiden lukumäärät, riskiluokka, tarkastustiheys ja käytettävä työaika. Suunnitelmallisen valvonnan tarkastuksista on laadittu yksilöity kohdekohtainen tarkastussuunnitelma vuosille valvojien omaan tietojärjestelmään. Tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika riippuu mm. kohteen koosta ja toiminnan laajuudesta. Koko tarkastusprosessiin (tarkastuksen sopiminen, valmistelu, tarkastus, tarkastuskertomuksen kirjoittaminen) kuluu aikaa muutamasta tunnista useisiin tunteihin. Terveydensuojelun suunnitelmallista valvontaa on yksinkertaistettu ohjelmakaudelle Suunnitelmallisen valvonnan piiristä on poistettu sellaiset kohteet, joissa oleskelu on lyhytaikaista ja jotka todennäköisesti eivät aiheuta terveyshaittaa. Suunnitelmallisen valvonnan piiristä on poistettu mm. luentosalit, auditoriot, konserttisalit, kirkot, uskonnollisten yhdistysten tilat, bingohallit, tanssisalit ja lavat, parturit, kampaamot, kauneushoitolat (muut kuin ihoa läpäisevä toiminta), solariumit sekä hautausmaat. Ilmoitus kyseisistä tiloista on yhä edelleen tehtävä kuten ennenkin ja valitusten perusteella tehdään myös tarkastuksia. Terveydensuojelulain mukaisia suunnitelmallisia tarkastuksia vuodelle 2016 on suunniteltu yhteensä 187 kpl. Työajantarve yhteensä 628 h eli 84 htpv.

22 22 Taulukko 4. Kohdetyypit, kohteiden lukumäärät, tarkastukset v.2016, tarkastuksen kesto ja työajan tarve TERVEYDENSUOJELULAIN MUKAINEN SUUNNITELMALLINEN VALVONTA 2016 Tarkastukset Suunnitelmallisen valvonnan kohdetyypit Kohteiden Riskiluokka Tarkastus- Tarkastukseen Työajantarve h Toimintaluokka: Toimintatyyppi: lkm. theys/vuosi käytettävä aika h Talousvettä toimittavan laitoksen vedenjakelualue (asetus 461/2000) EU-vedenjakelualueet (vedentoimitus > 1000 m3/d 1 (32) tai väh käyttäjää Talousveden Muut vedenjakelualueet jakelu ja käyttö (vedentoimitus m3/d tai käyttäjää) Talousvettä toimittavan laitoksen vedenjakelualue (asetus 401/2001) Pienet vedenjakelualueet (vedentoimitus < 10 m3 /d tai , alle 50 käyttäjää) Talousveden jakelu ja käyttö, muu Talousveden pakkaus talousveden käyttö Kokoontuminen, Lasten ja nuorten kohteet: julkiset huvi- ja kerhotilat, nuorisotilat ja leiri , kokoontumish. keskukset, ip-kerhot. sisäleikkip. Opetustoiminta Esiopetus, peruskoulu, lukio, koulut ja oppilai- ammattioppilaitos, muut koulut , tokset ja oppilaitokset, korkeakoulu ja muu aikuiskoulutus

23 23 Majoitustoiminta, majoitushuoneisto t Hotellit, hostellit, maatilamatkai , lu, pakolaisten vastaanottok. jne. Kaudenhoitoa ja Kosmetologiset huoneistot, ihon käsittelyä tatuointi ja lävistys, muu ihon , suorittavat huo- käsittely tai hoito neistot ja laitokset Solarium Lasten päiväkodit ja vastaavat ,5-0, Lastenkodit/lastensuojeluyksiköt 4 2 0,5-0, Sosiaalihuollon palvelut Vanhainkodit ja vastaavat ,5-0, Muut sosiaalialanyksiköt ,5-0, Yleiset uimarannat (EU), yli 100 uimaria päivässä Pienet yleiset uimarannat alle 100 uimaria päivässä Liikunta ja Yleiset altaat: uimahalli, virkistystoiminta kylpylä, uimala, vesipuisto Yleiset saunat Yleinen liikuntatila: urheiluhalli, kuntosali tai muu yleinen liikunta , tila

24 24 Riskiluokat: Luokkaan 3 kuuluvat ne kohteet, joissa on todennäköistä, että toiminnasta voi aiheutua terveyshaittaa; esimerkiksi kun altistuvien määrä on suuri, toiminta on herkkä häiriöille, vaikutukset terveyteen ovat merkittäviä, altistusaika on pitkä. Luokkaan 2 kuuluvat ne kohteet, joissa on mahdollista, että toiminnasta voi aiheutua terveyshaittaa, mutta terveysvaikutukset eivät ole merkittäviä. Luokkaan 1 kuuluvat ne kohteet, joissa on todennäköistä, että toiminnasta ei aiheudu terveyshaittaa. Tarkastustiheys 2 kaksi kertaa vuodessa 1 kerran vuodessa 0,5 joka toinen vuosi 0,3 kerran kolmessa vuodessa 0,25 kerran neljässä vuodessa 0,2 kerran viidessä vuodessa 5.4 Näytteenotto Terveydensuojelulaki ja sen perusteella annetut säädökset määrittelevät varsin tarkasti talousja uimavesistä otettavat näytemäärät sekä näytteistä tehtävät analyysit. Suunnitelma talousveden näytteenotosta on tehty erikseen Salon kaupungin vesilaitokselle sekä pienille vesilaitoksille. Taulukko 5. Vesinäytteiden näytteenottosuunnitelma Valvontakohde Viranomaisnäytteet Salon Vesi Liikelaitos Salon vesi huolehtii itse käyttötarkkailunäytteiden ja jatkuvan valvonnan näytteiden ottamisesta. Pienet vesilaitokset (17 kpl) Valvontaviranomainen huolehtii vesiosuuskuntien ja muiden pienten vesilaitosten näytteenoton kokonaisuudessaan valvontatutkimussuunnitelman mukaisesti. Yleiset uimarannat Härjänvatsan uimaranta, Kiikala Kokkilan uimaranta, Halikko Lehmijärven uimaranta, Perniö Märynummen uimaranta, Halikko Naarjärven uimaranta, Perniö Nummijärven uimaranta, Kuusjoki Piiljärven uimaranta, Muurla Varvojärven uimaranta, Pertteli Näyte ennen uimakauden alkua ja 1 krt/kk uimakauden aikana (yhteensä 4 näytettä)

25 25 Pienet yleiset uimarannat 1 krt/kk uimakauden aikana (yhteensä 11 kpl) Talviuimapaikat (9 kpl) Yleiset uimahallit (2 kpl) 1 krt/kohde talvikauden aikana, Kokkila 2 krt Valvontatutkimusohjelman mukaisesti Sosiaali- ja terveysministeriön uusilla asetuksilla on muutettu sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2008 antamia asetuksia uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta. Muutokset koskevat lähinnä uimarantojen määritelmiä. Yleisellä uimarannalla tarkoitetaan uudessa asetuksessa (711/2014) rantaa, jolla odotetaan käyvän huomattava määrä uimareita. Pienillä uimarannoilla tarkoitetaan nimensä mukaisesti rantoja, joilla ei odoteta käyvän huomattavaa määrää uimareita (asetus 710/2014). Asetusten muutokset ovat tulleet voimaan Kunnan terveydensuojeluviranomainen valvoo yleisten uimarantojen veden laatua. Vedestä mitataan kesäisin uimakauden aikana säännöllisesti sellaisten bakteerien pitoisuuksia, jotka osoittavat uimaveden ulosteperäistä saastumista. Lisäksi uimarannoilta havainnoidaan syanobakteerien eli sinilevien ja jätteiden esiintymistä. Uimaveden ulosteperäinen saastuminen ja sinilevät voivat aiheuttaa haittaa uimareiden terveydelle, esimerkiksi pahoinvointia sekä vatsa- ja iho-oireita. Uimakaudella tarkoitetaan ajanjaksoa, jolloin yleisillä uimarannoilla käy huomattava määrä uimareita. Uimakausi on määritelty lainsäädännössä siten, että suurimmassa osassa Suomea uimakausi alkaa ja päättyy Pohjoisimmassa Suomessa Lapin läänissä sekä Kuusamon ja Taivalkosken kunnissa uimakausi on Yleisten uimarantojen näytteet tulee ajoittaa siten, että yksi näyte otetaan noin kaksi viikkoa ennen uimakauden alkua. Muut näytteet tulee ajoittaa uimakauteen siten, että näytteenottoajankohtien väli on korkeintaan yksi kuukasi. Mikäli näytteenotto ei tapahdu suunnitelman mukaisena päivänä, tulee näyte ottaa neljän vuorokauden sisällä suunnitellusta ajankohdasta. Näytteet tulee ottaa siitä osasta uimarantaa, jossa suurin osa uimareista yleensä ui tai paikasta, jossa on olemassa suurin saastumisen riski. Pienten yleisten uimarantojen vesistä tulee ottaa ja analysoida vähintään kolme näytettä uimakauden aikana. Uimaveden laadusta tiedotetaan rannan ylläpitäjän toimesta uimarannalla, sekä ympäristöterveydenhuollon toimesta kaupungin kotisivuilla. 5.5 Terveydensuojelun painopisteet Valvira on laatinut monivuotisen valvontaohjelman vuosille , jonka painopisteinä ovat: talousveden valvontatutkimusohjelmien päivittäminen ympäristöterveydenhuollon erityistilanne suunnitelman päivittäminen/laatiminen talousveden osalta kauneushoitoloiden ja tatuointipaikkojen ihoa läpäisevän toiminnan valvominen laadukkaat sisäilmaselvitykset terveydellisten olosuhteiden valvonnassa

26 26 ympäristöterveydenhuollon sidosryhmäyhteistyö (kaavoitus, ympäristönsuojelu, rakennusvalvonta) Nämä huomioidaan suunnitelmallisessa valvonnassa painopistealueina vuonna Edellisten valtakunnallisten painopistealueiden lisäksi valvontayksikön omana painopistealueena vuonna 2016 ovat lasten ja nuorten kohteet kuten kerhotilat, nuorisotilat, leirikeskukset ja lasten iltapäiväkerhot. Viime vuosina edellä mainittuihin kohteisiin tehdyt valvontasuunnitelman mukaiset käynnit ovat olleet resurssipulasta johtuen vähäisiä. 6 Tupakkavalvonta Kunnan tupakkavalvontaviranomaisten tehtävistä on säädetty tupakkalaissa 693/1976. Lain 17 1 momentin mukaan: Kunnan tulee omasta aloitteestaan tai tehtyjen ilmoitusten perusteella suorittaa tupakkatuotteiden varastointi- ja myyntipaikkojen tarkastuksia sekä valvoa tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myyntiä ja esilläpitoa myyntipisteessä, tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myynnin omavalvontaa, tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden mainontaa ja muuta myynninedistämistoimintaa samoin kuin tupakointikieltojen ja rajoitusten noudattamista toimialueellaan. Tupakkalain suunnitelmallista valvontaa on yksinkertaistettu ohjelmakaudelle Suunnitelmallisen valvonnan piiristä on poistettu sellaiset kohdetyypit, joissa tupakointi on tupakkalain perusteella kielletty. Tällaisia kohdetyyppejä ovat muun muassa täysin savuttomat ravintolat, päiväkotien ja oppilaitosten sisätilat ja ulkoalueet sekä virastojen ja viranomaisten sekä niihin verrattavien julkisten laitosten yleisölle ja asiakkaille varatut sisätilat. Suunnitelmallisen valvonnan kohteita ovat tupakointitilalliset ravintolat, tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myyntipaikat sekä tupakkatuotteiden tukkumyyntipaikat. Kohdetarkastusten lisäksi tupakkalain mukaisiin tehtäviin kuuluu uusien tupakkalupien käsittely. Kohteissa, jotka eivät kuulu suunnitelmallisen valvonnan piiriin, voidaan tupakkalain noudattamista valvoa samalla, kun valvontakohteeseen kohdistetaan muuta ympäristöterveydenhuollon valvontaa. Esimerkiksi joissakin terveydensuojelulain mukaisissa tarkastuskohteissa, kuten päiväkodeissa ja oppilaitoksissa, on terveydensuojelulain mukaisen tarkastuksen yhteydessä usein perustelua tarkastaa samalla tupakkalain noudattaminen. Tupakkatuotteita myyviltä toimijoilta peritään vuosittain voimassaolevan taksan mukainen vuotuinen valvontamaksu. Maksu peritään kaikilta toimijoilta, joilla on ollut voimassa tupakan myyntilupa koko vuoden tai osan vuotta. Ympäristöterveydenhuolto joutuu melko usein selvittelemään myös tupakansavun aiheuttamia ongelmia. Tupakansavu voi levitä rakennuksen rakenteiden ja/tai ilmanvaihdon kautta huoneistosta toiseen. Tupakansavu voi levitä naapuriasuntoon myös parveketupakoinnin seurauksena esimerkiksi tuloilmaventtiilin kautta.

27 Tarkastusten määrittely Tupakkalain mukaisen tarkastuksen tavoite on tarkastaa kohteen toiminnan ja tilojen säädöstenmukaisuus. Tarkastus voi kohdistua tiloihin, toimintatapoihin, asiakirjoihin ja tuotteisiin. Yksittäinen tarkastus voi pitää sisällään koko kohteen tai vain jonkin osa-alueen tarkastuksen. Tarkastus voi olla ennalta sovittu tai ennalta ilmoittamatta suoritettava tarkastus. Tarkastuksia voidaan tehdä myös virka-ajan ulkopuolella. Tarvittaessa annetaan ohjeita, toimenpidekehotuksia ja määräyksiä, jotta lain edellytykset toteutuvat. Mikäli tarkastuksella havaitaan epäkohtia, velvoitetaan toiminnanharjoittajaa korjaamaan ne annettuun määräaikaan mennessä, minkä jälkeen suoritetaan uusintatarkastus. Tupakkalain toteutumista valvotaan tavallisesti samalla, kun valvontakohteeseen kohdistetaan muuta ympäristöterveydenhuollon valvontaa. 6.2 Tarkastuksen sisältö Tarkastus ja uusintatarkastus sisältävät tarkastukseen valmistautumisen (tutustuminen kohteen asiakirjoihin ja tietojärjestelmän sekä luparekisterin kohdetietoihin), tarkastuksen suorittamisen, tarkastuskertomuksen laatimisen ja kirjauksen tietojärjestelmään. Kaikista tarkastuksista laaditaan tarkastuskertomus. Tupakkalain mukaisella tarkastuskäynnillä käytetään ensisijaisesti aistihavaintoihin perustuvaa arviointia. Tupakointikieltoja ja -rajoituksia koskevilla tarkastuskäynneillä ilmassa voidaan todeta olevan tupakansavua, jos savu on nähtävissä, haistettavissa tai tunnettavissa. Tupakansavun kulkeutumista voidaan lisäksi selvittää merkkiainetutkimuksella. Aistinvarainen arvio tupakansavusta on kuitenkin suositeltavin menetelmä savuhaitan toteamiseksi, sillä tupakansavun hajukynnys on matalampi kuin tupakansavun mittauskynnys. Tupakkalain myynnin ja mainonnan valvontaan ei yleensä liity näytteenottoa. 6.3 Tupakkavalvonnan painopisteet ja valvontaprojektit Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) on vuosille laaditussa valvontaohjelmassa esittänyt seuraavat valvonnan painopistealueet Tupakan vastikkeiden ja tupakkajäljitelmien mainonnallisen esillepanon valvonta vuosina Tupakointikieltojen ja rajoitusten säännösten noudattaminen ulkoalueilla järjestettävissä yleisissä tilaisuuksissa Tupakkalakiin on tulossa muutoksia viimeistään vuonna Tämän vuoksi tupakkalain valvontaa koskevat mahdolliset valtakunnalliset valvontaprojektit järjestetään valvontaohjelmakauden loppupuolella. Valtakunnalliset ja alueelliset valvontaprojektit ovat osa kunnan toteuttamaa suunnitelmallista ja säännöllistä valvontaa. Salon elintarvikevalvonta huomioi edellä mainitut valvonnan painopisteet ja valvontaprojektit omassa toiminnassaan.