Osallisuusryhmätoiminnan juurruttaminen vammaissosiaalityöhön Rovaniemen kaupungissa

Transkriptio

1 Osallisuusryhmätoiminnan juurruttaminen vammaissosiaalityöhön Rovaniemen kaupungissa Rovaniemen kaupungin vammaissosiaalityön palvelut VamO hanke Kehittämispäivän ryhmätyötehtävä Koonti Pirjo Oinas

2 1 Sisällys 1 Johdanto Yhteiskehittämisen tulokset Lopuksi... 4

3 1 1 Johdanto Rovaniemen kaupunki on mukana Osallisuuden varmistaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen vammaissosiaalityön asiakasprosessissa (VamO hanke). Hankkeessa tutkitaan ja kehitetään vammaissosiaalityön erityisasiantuntijuutta, asiakasprosesseja ja osallisuutta yhteistoiminnassa tutkijoiden, kehittäjätyöntekijöiden, sosiaalityöntekijöiden ja asiakkaiden kanssa. Tavoitteena on tuottaa kuvaus asiakasosallisuuden varmistavasta vammaissosiaalityön asiakasprosessista kokoamalla, testaamalla ja juurruttamalla toimivia ja asiakasosallisuutta tukevia työmenetelmiä ja toimintakäytäntöjä. Hankkeessa työskentelee kehittäjäsosiaalityöntekijä, joka on ennen hankkeen alkamista työskennellyt vammaissosiaalityön sosiaalityöntekijänä ja tuntee vammaissosiaalityön käytännöt. Kaupungin vammaissosiaalityön palveluissa työskentelee puolestaan viisi sosiaalityöntekijää, vammaispalveluohjaaja, sosiaaliohjaaja sekä esimiehinä toimivat johtava sosiaalityöntekijä ja vammaispalvelun palveluesimies. VamO hankkeen myötä Rovaniemen kaupungin osahankkeessa toimii kaksi osallisuusryhmää, alueellinen asiakasosallisuusryhmä sekä omaisten työryhmä. Nämä ryhmät toimivat hankkeen toiminta-ajan osahankkeen kehittämisen tukena. VamO hanke järjesti yhteiskehittämisajatuksen pohjalta perjantaina tilaisuuden, jossa asiakasosallisuusryhmiin kuuluvilla sekä vammaissosiaalityön työntekijöillä oli tilaisuus yhdessä keskustella asiakasosallisuuden toteuttamisesta palvelujen kehittämisessä VamO hankkeen päättymisen jälkeen. Tilaisuuden tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia konkreettisia keinoja ja mahdollisuuksia on juurruttaa VamO hankkeessa toteutettuja asiakasosallisuuden muotoja eli asiakasosallisuusryhmien toimintaa kaupungin vammaissosiaalityön toimintaan hankkeen päätyttyä. Yhteiskehittämisen työskentelytavaksi valikoitui ryhmätyömenetelmä, sillä sen ajateltiin tuovan parhaiten esiin kaikkien osallistujien äänet ja näkökulmat. Tilanne pyrittiin rakentamaan myös asiakkaita ja työntekijöitä osallistujina vertaistavaksi ja yhteistä yhdistävää tekijää, asiakasosallisuuden varmistamista korostavaksi. Keskustelutilaisuudessa osallistujat jaettiin neljään ryhmään siten, että jokaisessa ryhmässä oli sekä asiakasosallisuusryhmiin kuuluvia palvelujen käyttäjiä tai heidän omaisiaan että vammaissosiaalityön työntekijöitä. Paikalla oli yhteensä 20 henkilöä eli jokaisessa ryhmässä 4-5 osallistujaa. Aikaa ryhmätyölle keskusteluineen ja purkamisineen oli kaksi tuntia ja ohjeistus keskusteluun seuraava:

4 2 Keskustelkaa ryhmässä, miten asiakasosallisuutta palvelujen kehittämisessä toteutetaan Rovaniemellä vammaisten henkilöiden palveluissa (vammaissosiaalityön palvelut ja erityisryhmien asumispalvelut) hankkeen päättymisen jälkeen. Voitte pohtia yhdessä mm. Miten asiakasosallisuusryhmät tulisi koota? o esim. tietylle toimikaudelle erilaisista toimijoista koostuva ryhmä (yleinen kehittäminen) o tiettyä kehittämistarvetta varten asiaperusteisesti koottu ryhmä (esim. henkilökohtaisen avun, omaishoidon tuen, asumispalvelujen palvelunkäyttäjät jne.) Kuinka pysyvä/vaihtuva ryhmän kokoonpanon tulisi olla? Miten saadaan mukaan sellaisia asiakkaita, jotka eivät yleensä osallistu esim. vaikuttamistoimintaan? Kuinka usein ryhmä kokoontuu? Kuka ryhmää vetää? Mikä on asiakasosallisuusryhmä toiminnan suhde vammaisneuvoston toimintaan tai info- ja keskustelutilaisuuksiin? Miten asiakasosallisuustoimintaa toteutetaan osana vammaispalvelujen rakenteita ja miten varmistetaan toiminnan jatkuvuus? Miten varmistetaan kehittämisideoiden eteenpäin vieminen organisaatiossa? Ryhmät valitsivat yhden jäsenensä kirjaamaan keskustelunsa tulokset ryhmiin jaetuille fläppi -papereille. Purkuvaiheessa jokainen ryhmä esitti muille ryhmille ideansa ja ajatuksensa ja ne koottiin samanaikaisesti vielä pääpiirteissään yhteiselle fläppitaululle kaikkien näkyville. Yhteinen keskustelu ryhmien ajatuksista ja näkemyksistä oli myös tässä vaiheessa mahdollista ja vapaata. 2 Yhteiskehittämisen tulokset Ryhmätöiden tuloksena asiakasosallisuusryhmän toiminnan jatkamisesta VamO hankkeen jälkeen syntyi kaksi päälinjaukseltaan erilaista ehdotusta. Toisen näkemyksen mukaan asiakasosallisuusryhmä olisi hyvä muodostaa siten, että sen jäsenyys olisi kiinteä ja ryhmä toimisi määrätyn toimikauden ajan. Ryhmän kooksi ehdotettiin seitsemää jäsentää huomioiden myös sukupuolijakauma. Toisen näkemyksen mukaan asiakasosallisuusryhmä olisi hyvä muodostaa aina kunkin käsiteltävän teeman mukaan asiaperustaisesti, jolloin jäsenetkin voisivat olla asiaperusteisesti vaihtuvia. Asumispalvelujen omaa ryhmää pidettiin yleisesti tärkeänä asumiselle ominaisten asiakysymysten vuoksi.

5 3 Kiinteää ja toimikaudellista osallisuusryhmää kannattavien ryhmien esityksissä toimikauden pituudeksi ehdotettiin yhdestä kahteen vuotta. Molempien vaihtoehtojen ryhmissä kokoontumistiheydestä keskusteltaessa lähtökohtana pidettiin noin neljää kokoontumista vuodessa. Mahdollisena nähtiin myös vaihtoehto, jossa säännöllisten kokoontumisien välissä voitaisiin kokoontua ylimääräisiä kertoja jonkin ajankohtaisen aiheen ympärille. Käsiteltävien aiheiden ajateltiin voivan tulla osallisuusryhmän keskusteluun monelta mahdolliselta suunnalta. Tällaisia voivat olla niin asiakkaiden elämänpiiristä kulloinkin ajankohtaisina ilmenevät asiakkaiden suunnalta tulevat asiat, vammaissosiaalityön arjessa ilmenevät sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta tärkeät, ajankohtaiset asiat kuin yleisessä valtakunnallisessa keskustelussakin esiin tulevat asiat. Jäsenet ryhmään ajateltiin koottavan luonnollisimmin esimerkiksi vammaisjärjestöjen kautta. Vammaisneuvoston jäsenyys haluttiin kuitenkin pitää erillisenä, jotta asiat eivät jäisi liikaa samojen henkilöiden harteille. Molemmissa vaihtoehdoissa asiakasosallisuusryhmien suhde vammaisneuvostoon nähtiin informatiivisena, tietoa vammaisneuvostoon päin välittävänä toimijana. Asiakasosallisuusryhmän toimintaa pidettiin myös yksilöllisempänä kuin vammaisneuvoston toimintaa. Ryhmien sisällä keskustelut asiakasosallisuusryhmien kokoamisesta ja toiminnasta sekä osallistavuudesta olivat moninaisia. Osallistavana, uusia toimijoita houkuttavina tapana toteuttaa asiakasosallisuusryhmiä nähtiin ryhmän toiminnan aloittaminen asiakkaiden lähiympäristössä eli esimerkiksi asumisyksiköissä. Osallistavuuden näkökulmasta myös ryhmien teemaperustaisen kokoamisen ajateltiin houkuttavan mukaan myös sellaisia asiakkaita, jotka tavallisesti eivät osallistu asiakasosallisuusryhmien kaltaiseen toimintaan. Lasten ja nuorten osallisuuden varmistamisen ja vahvistamisen keinoina nähtiin toiminnallisuuden mukaan ottamisen sekä esimerkiksi kuvien ja muiden lapsille soveltuvien kommunikaatiomuotojen käyttöönotto. Asiakasosallisuusryhmiin osallistumisen vapaaehtoisuutta pidettiin tärkeänä ja ryhmien kokoontumisen muotoja haluttiin myös monipuolistaa siten, että kokoontumiset voisivat tarpeen mukaan olla myös lyhyitä hetkiä ja asiat pieniä, jotta esimerkiksi nuoret saataisiin helpommin mukaan. Ryhmätyöskentelyssä todettiin asiakasosallisuuden toteutumisen olevan hidas prosessi ja sen vuoksi aikaa ja toimijoiden keskinäistä luottamusta edellyttävää. Jotta osallisuus ja osallisuuden kokemus voisivat aidosti syntyä, tarvitaan avointa ja läpinäkyvää tiedonkulkua sekä toimijoiden luottamusta omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Myös

6 molemminpuolinen arvostus kokemusasiantuntijoiden sekä vammaissosiaalityön työntekijöiden välillä nähtiin tärkeäksi osaksi kehittämisen onnistunutta juurruttamista. 4 Ryhmät keskustelivat myös asiakasosallisuusryhmien käytännönjärjestelyistä ja vastuista kokoontumisen ja järjestämisen osalta. Vetovastuun osalta kantavimpana tapana pidettiin sitä, että kaupunki kantaa varsinaisen vastuun asiasta ja osallisuusryhmän koollekutsujana toimii esimerkiksi joku vammaissosiaalityön sosiaalityöntekijä. Koollekutsujan rooli voisi olla kiertävä ja sitä olisi mahdollista myös toteuttaa parityöskentelynä. Ryhmätyöskentelyyn osallistuvilta kerättiin myös arvioinnit ja palautteet asiakasosallisuusryhmän ja yhteiskehittämisen toteutumisesta. Arviointia täsmennettiin kysymällä kokemusta kuulluksi tulemisesta, aiheen tärkeydestä sekä työskentelyn tasapuolisen osallistumisen mahdollistamisesta. Numeroasteikolla 1-10 kaikki arvioinnit asettuivat välille Sanalliset arviot siitä, miltä yhteiskehittäminen osallistujista tuntui, tuottivat kommentteja siitä, että yhteiskehittäminen tuntui kivalta. oli hyvä idea ja tunnelma oli hyvä sekä ideoita paljon. Yhdessä kehittämistä pidettiin myös tärkeänä ja koettiin sen antavan uutta näkökulmaa vammaisten palveluihin. Syntyneet kehittämisideat koettiin hyviksi ja kaupungin asukkaita kuunteleviksi ja ryhmissä työskentely hyväksi, osallistujat toisilleen tutuksi puolin ja toisin tekeväksi. Ryhmätyöskentelyn ilmapiiriä kiitettiin lämpimäksi ja avoimeksi ja omien ideoiden ja mielipiteiden esiin tuominen koettiin helpoksi sekä tämän että pienien ryhmien vuoksi. Moniäänisyys koettiin myös hyvänä asiana ja toisten ajatusten kuuntelemisen nähtiin arvokkaana oppimisen tapana. Yhteiskehittämistä pidettiin osallistavana ja ryhmäjakojen ja työskentelytavan etukäteen tapahtunutta suunnittelua työskentelyä napakoittavana asiana. Asiakkaiden ja työntekijöiden keskinäisten roolien tasavertaistamiseksi ja selkiinnyttämiseksi nähtiin tärkeänä tuoda heti alussa esiin, että työntekijät eivät ole ryhmäkeskusteluissa päättämässä asioista. Toiveeksi jäi, että myönteisenä koettu työskentely saisi jatkoa myös tulevaisuudessa. 3 Lopuksi Keskeinen haaste asiakasosallisuusryhmätoiminnan juurruttamisessa osaksi vammaissosiaalityön käytäntöjä VamO hankkeen päättymisen jälkeen on se, kenen

7 5 vastuulle ryhmän kokoaminen käytännössä kuuluu. Ryhmätöiden tuloksena oltiin yksimielisiä siitä, että vastuu organisoinnista kuuluu edelleen kaupungin työntekijöinä toimiville sosiaalityöntekijöille. On luonnollista, että asia vaatii työpanosta ja muita organisointiresursseja, joita vapaaehtoisina toimivilta asiakasosallisuusryhmien jäseniltä ei voi edellyttää. Vammaissosiaalityön käytännön toiminnan näkökulmasta haasteeksi jää työajan irrottaminen tapaamisten suunnitteluun ja organisointiin. Kun tähän varsinaisesti työpanostaan suuntaavaa kehittäjäsosiaalityöntekijäresurssia ei hankkeen jälkeen enää ole, on todennäköistä, että vastuun ohjaaminen yksittäisen käytännön työtä tekevän sosiaalityöntekijän työpanokseksi on liian raskas velvoite. Myös ryhmätöissä tuotiin esiin, että koollekutsujan ja organisoijan vastuuta voisi jakaa työparille ja vastuu voisi olla kiertävä. Näin myös työntekijöiden osallistaminen kehittämistoimintaan vahvistuisi. Ryhmätöiden esitykset asiakasosallisuusryhmien kokoamisesta olivat kaksijakoiset siten, että vaihtoehtona olivat joko jäseniltään kiinteä, toimikaudellinen ryhmä tai asian mukaan osallistujiltaan vaihtuva ryhmä. Kiinteä ryhmä noudattaa vahvemmin kuntien tavanomaisia hallinnollisia toimintatapoja ja sen etuna voikin olla ryhmän statuksen selkeys kuntaorganisaatiossa ja painoarvon vahvistuminen tätä kautta. Asiaperustaisesti osallistujiltaan vaihtuva ryhmä voi puolestaan parhaimmillaan houkuttaa mukaan myös niitä, jotka eivät innostu vaikuttamistoimintaan muutoin kuin asian koskettaessa heitä itseään ja heidän omaa arkeaan ja elinympäristöään. Kolmas vaihtoehto, joka ryhmäkeskusteluissa ei tullut esille, voisi olla näiden kahden välimuoto, jossa osa jäsenistä on pysyviä, mutta mukaan kutsutaan asiaperusteisesti myös muita kiinnostuneita ja niitä, joita asia välittömästi koskettaa. Tämä malli voisi onnistuessaan yhdistää molempien esitettyjen mallien hyvät puolet. Epäonnistuessaan se kuitenkin johtaisi siihen, että asiat jäisivät pienen vakio-osallistujakunnan omistukseen ja vaihtuvat, asiaperusteisesti paikalle kutsuttavat jäsenet jäisivät ulkopuolisiksi sivustaseuraajiksi, joiden näkemykset eivät saisi samaa painoarvoa kuin kiinteästi mukana olevien näkemykset. Kokonaisuutena ajatusta asiakasosallisuusryhmien toiminnan jatkamisesta voi pitää hyvänä sekä kunnan asukkaille taattujen yleisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien että vammaisille henkilöille taattujen erityisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien näkökulmasta. Myös asiakkaiden osallisuuteen ja itsemääräämisoikeuteen nojaavat eettiset periaatteet ja lainsäädäntö

8 6 tukevat asiakasosallisuusryhmätoimintaa. Samaa kieltä puhuvat myös yhteiskehittämispäivästä saadut positiiviset osallistujapalautteet ja toivomukset työskentelytavan jatkuvuudesta myös tulevaisuudessa. Yhteenvetotaulukko Vaihtoehto 1 - kiinteä ryhmä - määrätty toimikausi - seitsemän jäsentä huomioiden sukupuolijakauma - toimikausi 1-2 vuotta Vaihtoehto 2 - teeman mukainen, asiaperusteinen ryhmä - jäsenet asiaperusteisesti vaihtuvia Yhteistä - asumispalveluille oma ryhmä - kokoontuminen 1-4 kertaa vuodessa - informatiivinen rooli suhteeessa vammaisneuvostoon - koollekutsujana vammaispalvelut sosiaalityöntekijän vuorovastuilla Vaihtoehto 3, kompromissi, joka ei tullut esille ryhmissä - osa jäsenistä pysyviä - mukaan kutsutaan asiaperusteisesti myös muita kiinnostuneita ja niitä, joita asia välittömästi koskettaa. - onnistuessaan yhdistää molempien esitettyjen mallien hyvät puolet - epäonnistuessaan voi johtaa siihen, että asiat jäävät pienen vakio-osallistujakunnan omistukseen ja vaihtuvat, asiaperusteisesti paikalle kutsuttavat jäsenet jäävät ulkopuolisiksi sivustaseuraajiksi, joiden näkemykset eivät saa samaa painoarvoa kuin kiinteästi mukana olevien näkemykset - vastuu ja vaikutusvaltaa ryhmäytymisessä koollekutsujalla