Romanian eläinsuojelukulttuuri Suomalaisille kulkukoirat ovat yleensä perin vieras ilmiö eiväthän ne ole kuuluneet kulttuuriimme vuosikymmeniin. Kun suomalainen eläinsuojelija haluaa sitten osallistua kulkukoiramaan eläinsuojeluun, törmäys maan eläintenpito- ja eläinsuojelukulttuurin kanssa saattaa olla shokeeraava, sillä kulkukoirien olemassa olo vaikuttaa moneen muuhunkin tekijään, kuten maassa esiintyviin sairauksiin ja ihmisten asenteisiin koiria kohtaan. Kulkukoirat ovat myös selkeä signaali tietyistä yhteiskunnallisista epäkohdista, jotka mahdollistavat koirien olemassa olon kaduilla. Joka tapauksessa näihin vieraisiin ilmiöihin on tutustuttava perinpohjaisesti, jotta suomalaisen tai muun länsimaisen tahon yhteistyö kulkukoiramaan kanssa olisi mahdollista. Tämän artikkelin tarkoitus onkin välittää lukijoille kuva Romanian eläinsuojelukulttuurista ja sen ongelmista meidän suomalaisten näkökulmasta. Artikkeli ei pohjaudu tieteellisiin tutkimuksiin vaan omiin kokemuksiimme, jotka ovat kertyneet vuosien varrella kymmenistä matkoista Romanian eri koiratarhoille sekä lukemattomista keskusteluista satojen eläinsuojelijoiden kanssa, joista monet ovat myös henkilökohtaisia ystäviämme. Tämä artikkeli on luonnollisesti kirjoitettu niiden eettisten arvojen pohjalta, joita itse edustamme. 1 Eläinsuojelutyön eri muodot Romaniassa toimii yli 150 rekisteröityä eläinsuojeluyhdistystä. Valtaosa niistä ei saa lainkaan julkisia varoja tai jos saavat niin hyvin vähän vaan kaikki toiminta ylläpidetään lahjoitusvaroin. Eläinsuojeluyhdistykset voidaan ryhmittää seuraavasti: - Täysin paikallinen yhdistys, joka ei vastaanota minkäänlaista apua ulkomailta. - Paikallinen yhdistys, jolla on tukijoita ja/tai yhteistyökumppaneita ulkomailla mutta joiden autonomia päätöksenteossa säilyy. - Paikallinen yhdistys, jota rahoitetaan miltei täysin erään tai useamman ulkomaisen järjestön toimesta ja jossa yhdistyksen toiminnan suuntaviivat laaditaan yhdessä ulkomaisen järjestön kanssa. - Ulkomainen yhdistys, jolla on alajärjestö tai omia työntekijöitä Romaniassa. Työntekijät voivat olla joko ulkomaalaisia tai romanialaisia. Yhdistyksiä voisi tietysti ryhmittää myös toisin, mutta tämä erittely sopii tähän artikkeliin parhaiten, sillä eläinsuojelutoiminnassa on useimmiten huomattavia eroja riippuen siitä, missä tai kenen kanssa toiminnan suuntaviivat päätetään. Romaniassa toimii myös tuhansia yksityisiä ihmisiä, jotka yrittävät parhaansa mukaan parantaa eläinten oloja. Yksikertaisuuden vuoksi sekä yksityishenkilöt että yhdistystoimijat kutsutaan tässä artikkelissa tästedes eläinsuojelijoiksi.
Eläinsuojelutoiminnan sisältö vaihtelee Romaniassa laidasta laitaan. Suurimmalla osalla on kuitenkin oma eläinsuoja, joka voi olla joko kotipihassa tai ihan erillinen kodittomien eläinten tarha. Monet käyttävät myös kotihoitajia tai yhdistelmää kaikista näistä kolmesta. Koirien määrä eläinsuojassa vaihtelee yksittäisistä yksilöistä jopa moneen tuhanteen. Useimmiten eläinsuojat ylläpidetään vapaaehtoisvoimin mutta joillakin on myös palkattua henkilökuntaa. Suurin osa eläinsuojelijoista keskittyy eläinten hoitamiseen eli eläinsuojan ylläpitoon, katukoirien ruokkimiseen yms. On hyvä muistaa, että suurin osa Romanian kulkukoirista on yhteisökoiria, eli sellaisia, joita ihmiset suorasti tai epäsuorasti ylläpitävät tarjoamalla ruokaa ja suojaa. Voisi sanoa, että näiden ihmisten keskuudessa vallitsee ns. hiljainen hyväksyntä alueen kulkukoiria kohtaan. Näitä ihmisiä on Romaniassa valtavasti, mutta heitä ei tässä artikkelissa luokitella eläinsuojelijoiksi, vaan eläinsuojelijoilta edellytetään tässä yhteydessä aktiivisia, konkreettisia toimenpiteitä eläinten hyväksi. Suurin osa Romanian eläinsuojelijoista steriloi oman eläinsuojansa narttukoiria ja kannustaa myös muita ihmisiä steriloimaan omiaan, mutta vain harvalla on säännöllisiä sterilointiprojekteja, ja ne kohdistuvat silloin useimmiten omistettuihin eläimiin. Vain kourallinen järjestöjä ylläpitää tehokasta ja pitkäaikaisesti suunniteltua CNR- (collect-neuter-return) eli sterilointiohjelmaa, jossa myös kulkukoiria steriloidaan. Eläinsuojelijoilla voi tämän lisäksi olla muutakin toimintaa. Varsinkin isoissa kaupungeissa on yhdistyksiä, jotka tekevät paljon valistukseen liittyvää työtä, etenkin lapsille suunnattua. Eläinsuojelijat toimivat myös miltei aina vapaaehtoisina eläinsuojeluvalvojina omissa kaupungeissaan ja vastaanottavat erilaisia hätäkutsuja ihmisiltä koskien nälkiintyneitä tai loukkaantuneita eläimiä. Useimmiten eläinsuojelijat eivät rajoita apuaan ainoastaan koirille vaan auttavat myös kissoja, hevosia, aaseja ja luonnonvaraisia eläimiä kukin omien mahdollisuuksiensa mukaan. Romanian sisällä on kulkukoirien tilanteessa valtavia alueellisia eroja ja sama pätee ihmisten suhtautumiseen koiria kohtaan, ja se korreloi miltei aina kyseisen alueen historian ja paikallisten ihmisten yleissivistyksen ja yleisen koulutustason kanssa. Esimerkiksi joissakin Transilvanian ja muissa pohjoisissa kaupungeissa, kuten myös pääkaupungissa Bukarestissa, jotka ovat yleisesti ottaen maan vauraimpia alueita, eläinsuojelukulttuuri on paljon kehittyneempää kuin maaseudulla tai perinteisesti köyhillä alueilla. Kulkukoiria on näillä alueilla usein vähemmän ja eläinrakkaita ihmisiä enemmän. Tärkeä indikaattori eläinsuojelun kehitysasteesta on eläinsuojelussa aktiivisten vapaaehtoisten määrä sekä kodittomien eläinten adoption suosio. Tämä alueellinen ero näkyy hyvin myös eläinsuojelutyön toimintatavoissa. Kaupungeissa, joissa ihmiset ovat yleisesti ottaen hyvin koulutettuja ja joissa eläintenpitokulttuuri on kehittynyt korkeammalle, esiintyy myös paljon enemmän pitkäjänteistä työtä, kuten sterilointihjelmia ja kouluvalistusprojekteja.
Maaseudulla taas tämä työ on harvinaisempaa, ellei sitten isompi järjestö ole koordinoimassa toimintaa. Maaseudulla keskitytään perinteisesti enemmän kulkukoirien ruokkimiseen sekä akuuttien eläinsuojeluongelmien hoitamiseen. Romanian eläinsuojelijat ovat mitä omistautuneimpia omalle tehtävälleen. Harvoin näkee missään niin epäitsekkäitä ja vahvauskoisia ihmisiä. He tekevät työtä sellaisissa olosuhteissa, joissa harva suomalainen kestäisi päivääkään. Valitettavasti tämä kostautuu usein ennemmin tai myöhemmin heidän omalle terveydelleen. Sekä fyysinen että henkinen hyvinvointi on monella ajautunut vuosien saatossa erittäin huonoksi, ja stressitaso on aina tuskallisen korkealla jatkuvien paineiden sekä turhautumisen ja riittämättömyyden tunteiden takia. Fyysisten ongelmien ja sairauksien lisäksi henkinen pahoinvointi johtaa usein valitettavasti siihen, että henkilö tulee sokeaksi omalle työlleen, ja eläinsuojelutyö muuttuu helposti eläintenkeräilyksi. 2 Epäluottamus ja kateellisuus vaikeuttavat yhteistyötä Eläinsuojelijoiden keskinäinen yhteistyö toimii tunnetusti todella huonosti, vaikka tilanne onkin muuttunut paremmaksi viime vuosien aikana. Romaniassa eläinsuojelijoilla ja ihmisillä yleensä on vaikeuksia luottaa toisiinsa. Tämä johtunee erityisesti siitä, että Ceausescun aikana oli kommunistiselle diktatuurille tyypillisesti ehdottomasti kiellettyä perustaa järjestöjä tai ryhmiä, jotka suhtautuivat kriittisesti maan hallintoa kohtaan. Maan pelätty ja vihattu salainen poliisi, Securitate, huolehti siitä että kaikki tällainen yhteistyö ilmiannettiin heti, ja rangaistukset olivat ankaria. Securitaten ilmiantajia pelättiin kovasti, ja heitä oli kaikkialla: työpaikoilla, naapurissa, kouluissa. Pelko on tietysti jättänyt jälkensä ihmisiin ja elää vieläkin, erityisesti vanhempien sukupolvien keskuudessa, vaikka maa on ollut virallisesti demokratia jo yli 20 vuotta. Luottamuksen puute ei ole ainoa syy siihen, miksi yhteistyö eläinsuojelukentällä tuntuu olevan Romaniassa niin vaikeaa. Yritystä yhteistyöhön on kyllä ollut, sillä Romaniaan perustetaan tasaisena virtana erilaisia kansallisia eläinsuojeluorganisaatioita ja -liittoja. Valitettavasti ne kuitenkin aika ajoin hajoavat ja uusia perustetaan, kun toimijat eivät pääse yhteisymmärrykseen asioista. Usein näitä delegaatioita perustavat samat henkilöt ja/tai järjestöt yhä uudelleen, mutta hiukan eri kokoonpanolla. Yksi keskeinen ongelma näissä liitoissa on se, että niissä halutaan laatia liian tiukat pelisäännöt yhdistysten toimintatavoista, eikä erilaisuutta voida hyväksyä. Esimerkiksi ulkomailta johdetuilla järjestöillä on ollut vaikeuksia päästä mukaan näihin piireihin, sillä joillakin tahoilla on vahvoja mielipiteitä siitä, että vain paikalliset yhdistykset ja henkilöt pystyvät ratkomaan Romanian sisäisiä ongelmia. Toisten onnistumisista ollaan usein kateellisia ja juoruja levitetään toisten toiminnan haittaamiseksi. Tämä kateellisuus tai epäluottamus kohdistuu muun muassa ulkomailta käsin johdettuja järjestöjä kohtaan, joilla on usein erilainen toimintamalli kuin paikallisilla yhdistyksillä, mutta kateutta ja
epäluottamusta esiintyy myös näiden kahden ryhmän sisällä. Pari esimerkkiä tästä harmillisesta asenteesta ovat kansainväliset adoptiot sekä CNR- eli sterilointiohjelmat. 2.1 Kansainväliset adoptiot Kansainväliset adoptiot ovat aihe, joka jakaa eläinsuojelijoita kahtia. Kansainvälisiä adoptioita harjoittavista eläinsuojelijoista on levitetty urbaania legendaa, että koiria myytäisiin ulkomaille nahkatehtaisiin tai eläinkokeisiin. Väitetään myös, että yhdistykset jotka adoptoivat ulkomaille ja/tai yhdistykset, jotka vastaanottavat koiria Romaniasta, tekevät bisnestä koirista eivätkä oikeasti välitä siitä, mihin ne joutuvat. Tällaiset huhut leviävät nopeasti ja luovat epäluottamusta eläinsuojelijoiden välille. Meidän tietoisuuteemme ei ole tullut ainoatakaan todistettua tapausta eläinsuojeluyhdistyksen toteuttamasta törkeästä väärinkäytöksestä kansainvälisissä adoptioissa, vaikka mahdollisuutta ei tietenkään voi ikinä varmuudella sulkea pois. Kansainvälisten adoptioiden vastustajien negatiivisuus kuitenkin estää heitä tunnustamasta, että suurin osa toimijoista on rehellisiä ja toimii tarkoittaen ja saaden aikaan hyvää. Näin kaikki toimijat leimataan, riippumatta heidän yhdistyksensä ja toimintansa vakaudesta. Jotkut eläinsuojelijat toistelevat myös, että kansainväliset adoptiot eivät ratkaise kulkukoiraongelmaa, vaikka tuskinpa kukaan adoptioita harjoittava näin uskookaan. Kansainväliset adoptiot ovat vain keino muiden joukossa vähentää koirien määrää eläinsuojassa, jotta koirien hyvinvointi voidaan turvata. Nämä eläinsuojelijat eivät valitettavasti tiedosta, minkälaiset paineet sterilointiohjelma tuo tullessaan koirien määrän suhteen, tai sitten he eivät näe oman eläinsuojansa ylipopulaatiota ongelmana. Vaikka sterilointiohejlmaa ei olisikaan, on erittäin hieno asia, että näille yksilöille pyritään tarjoamaan parempi elämä ulkomailla sen sijaan, että ne joutuvat elämään loppuelämänsä tarhalla. 2.2 Sterilointiohjelma CNR-metodilla Toinen seikka, joka herättää tunteita Romanian eläinsuojelijoiden kesken on CNR-ohjelma. Lyhykäisyydessään CNR-ohjelman ajatus on, että kulkukoirat otetaan kiinni (collect/catch), steriloidaan (neuter) ja palautetaan kadulle/omistajalle (return). Monet ulkomaiset järjestöt harjoittavat tätä toimintaa Romaniassa, ja myös paikalliset yhdistykset ja viranomaisetkin tekevät sitä entistä enemmän. Miltei kaikki eläinsuojelijat ovat sitä mieltä, että omistettujen eläinten kohdalla sterilointeihin tulee kannustaa, mutta omistamattomien koirien vapauttaminen kadulle aiheuttaa suurta närää joidenkin eläinsuojelijoiden kohdalla. Tämä on erittäin ikävää, sillä todellisuus on kuitenkin se, että kulkukoirien määrää voidaan vähentää pysyvästi vain steriloimalla ja myös omistamattomia koiria on steriloitava. Koirien pelastaminen kadulta eläinsuojaan ei siis auta poistamaan kulkukoiraongelmaa, eikä myöskään yksinomaan omistettujen eläinten steriloinnit. Syy tähän on luonnollisesti se, että myös omistamattomat koirat lisääntyvät jatkuvasti kadulla, niin kauan kuin ympäristö tarjoaa niille tarvittavat resurssit elämiseen.
Omistamattomien koirien vapauttamisen vastustamisen takana on huoli koirista, sillä kukaan ei pysty takaamaan, että koira voi vapauttamisen jälkeen kadulla hyvin ja että ne voivat joutua kärsimään. Voimme luonnollisesti ymmärtää eläinsuojelijoiden huolen tästä asiasta, mutta asiaa tulisi pyrkiä ajattelemaan loogisesti ja puolueettomasti, eikä yksinomaan tunnepohjaisesti. Jos Romanian valtavaa kulkukoiraongelmaa ei työstämään sen juurista, muutosta ei ikinä tule tapahtumaan. Se tarkoittaa myös sitä, että vuosikymmenten kuluttua kulkukoirat kärsivät Romaniassa samoin kuin nyt. Lisäksi on jälleen pidettävä mielessä, että suurimmalla osalla koirista on jo jonkinlainen perään katsoja, eli henkilö, joka ruokkii koiraa ja päästää sen vaikkapa rappukäytävään öiksi. Sitä paitsi CNR-ohjelman yhteydessä on tärkeää mös valistaa ihmisiä. Nämä ja monet muut mielipide-erot vaikeuttavat siis Romanian eläinsuojelijoiden sisäistä yhteistyötä. Toivomme, että joku näistä lukuisista liittoyrityksistä voisi joskus onnistua, sillä Romaniassa tarvitaan kipeästi yhteistyötä varsinkin näinä aikoina, kun uutta koirantappolakia ollaan hanakasti säätämässä. Tämän ymmärsi mm. GIA:n Raluca Simion, joka toi kansainvälisessä lemmikkieläinten hyvinvointikonferenssissa ICAWC:ssa lokakuussa 2011 esille yhteistyömallin Romanian kaikille eläinsuojelutahoille. Kyseisessä mallissa, jota WSPA ja Dogs Trust tukevat, painotetaan nimenomaan yhdistysten autonomiaa sekä erilaisten toimintamallien hyväksymistä, mutta että suuremmissa kysymyksissä kuten lainsäädäntötyössä yhdistykset voisivat toimia yhtenä rintamana ollakseen entistä vaikutusvaltaisempia viranomaisneuvotteluissa. Valitettavasti tämä aloite sai harmillisen vähäistä tukea eläinsuojeluyhdistysten keskuudessa Romaniassa. 3 Romanian eläinsuojelukulttuurin ongelmat suomalaisten näkökulmasta Ensiksi on todettava, että yksi vaikeimmista asioista eläinsuojelutyössä on epäkohtien esille tuominen, riippumatta siitä, missä päin maailmaa asuu. Romaniassa epäkohtia on valitettavan paljon. On tärkeää erottaa eläinsuojelija henkilönä hänen tekemästään työstä. Suurin osa eläinsuojelijoista on hyväsydämisiä ja heidän tarkoitusperä on hyvä. Mutta vaikka eläinsuojelijat ovat ihmisinä mitä herttaisimpia ja ihailtavimpia, meidän on silti nostettava esiin vakavimmat epäkohdat ja yrittää parantaa niitä, eläinten vuoksi. Hyvä tahto ei saa ikinä oikeuttaa huonoa eläintenpitoa. Romaniassa on kaksi miljoonaa kulkukoiraa ja on sanomattakin selvää, että se on eläinrakkaille ihmisille erittäin raskas paikka asua. Kodittomien ja kärsivien eläinten hillitön määrä tuo myös väistämättä esille eläinsuojissa erilaisia epäkohtia, jotka ovat enemmän tai vähemmän eläinsuojelijoiden kontrolloitavissa. Ehdottomasti suurin syy epäkohtiin on varojen puute, mutta se ei suinkaan ole ainoa syy. Järkevän priorisoinnin puute on myös yksi asia, joka aiheuttaa suuria epäkohtia monessa eläinsuojassa.
3.1 Koirien määrä eläinsuojassa sekä resurssit koirien ylläpitoon Kun kaduilta löytyy jatkuvasti nälkiintyneitä ja loukkaantuneita eläimiä, on sinänsä luonnollista, että eläinsuoja täyttyy hyvin nopeasti. Paine päästää lisää koiria tarhan turviin on kova, sillä kärsiviä koiria tulvii silmien eteen taukoamatta, ja niitä myös tuodaan tai hylätään suoraan tarhalle. Tämä luo myös paineen vapauttaa paikkoja uusille koirille, sillä mikään tarha tai eläinsuoja ei majoita loputonta määrää eläimiä. Luonnollinen kuolleisuus on tietenkin korkeampi tarhaoloissa kuin normaaleissa kotioloissa, mutta se itsessään ei riitä vapauttamaan riittävästi paikkoja apua tarvitseville eläimille. Jokaisen eläinsuojelijan onkin tämän takia jossakin vaiheessa tehtävä päätös, miten taistella jatkuvaa ylipopulaation riskiä vastaan omassa eläinsuojassa. Vaihtoehdot ovat eutanasia, adoptio tai koirien laskeminen takaisin kadulle. Vaihtoehdoista adoptio on tietenkin suosituin. Ongelma Romaniassa on, että koiria adoptoidaan hyvin vähän, ja joillakin alueilla paikallisten adoptioiden lukumäärä on melkein olematon. Kaikki eivät halua adoptoida ulkomaille, eikä yhteistyökumppaneita kaikille sitä haluaville riitäkään. Eutanasia on monimutkainen aihe ja sitä käsitelläänkin tässä artikkelissa erikseen myöhemmin. Jäljelle jäisi siten koirien vapauttaminen takaisin kadulle hoidon jälkeen. Kuten aiemmin jo mainittiin, tämä on perinteisen CNR- eli sterilointiohjelman lähtökohta, mutta valitettavasti vain harva ihminen tarttuu tähän mahdollisuuteen. Eläinsuojelijat kiintyvät erittäin voimakkaasti hoidossa oleviin eläimiin, ja vapauttaminen kadulle on sellainen uhraus, jota he eivät ole valmiita tekemään. Tietenkin on myös huomioitava, että kaikkien koirien kohdalla se ei olisi eettistäkään, sillä kaikkia sairauksia ja vammoja ei voida hoitaa terveiksi, vaan eläin tarvitsee loppuelämänsä jonkinasteista hoitoa. Kaikki tämä johtaa siihen, että eläinsuojat ovat ääriään myöten täynnä. Tarhan ylipopulaatio onkin ehdottomasti yleisin ongelma Romanian koiratarhoilla. On toki sellaisiakin tarhoja, jossa pidetään lujasti kiinni koirien enimmäismäärästa. Myös tarhat, jotka adoptoivat säännöllisesti koiria ulkomaille, pystyvät helpommin kontrolloimaan ylipopulaatiota. Työntekijöitä tarhaoloihin voi olla erittäin vaikeaa löytää, sillä eläintenhoitajan status on Romaniassa lähes alhaisin mahdollinen, vaikka palkka voi olla lääkäriin verrattuna jopa moninkertainen. Tarhalla työnteko on myös fyysisesti erittäin raskasta ja likaista, sillä vain harvalle toimijalle on mahdollista järjestää työntekijöille esim. tauko- tai pesutiloja, ja sähkön ja veden saatavuus ei ole mikään itsestäänselvyys. Vain henkilöt, joita aidosti kiinnostaa eläinten hyvinvointi, pysyvät eläintenhoitotyössä, ja eläinten hyvinvoinnista kiinnostumattomat voivat olla jopa koirille vaarallisia huolimattomuuden tai piittaamattomuuden takia. Sama ilmiö on koettu myös lastensuojelussa Romaniassa. Ja vaikka sopivia työntekijöitä löytyisikin, eläinsuojelijoilla on harvoin varaa palkata riittävästi henkilökuntaa. Ei ole olemassa mitään standardeja siitä, kuinka paljon työntekijöitä tulisi olla suhteessa koirien määrään, mutta jos esimerkiksi 200 koiraa hoidetaan yhden tai kahden ihmisen voimin, jo maalaisjärki sanoo, että asianmukaista hoitoa ei pystytä eläimille tarjoamaan.
Riittämättömät resurssit eivät luonnollisesti tarkoita ainoastaan eläintenhoitajien puutetta vaan siihen liittyy paljon muutakin. Ruokaa, riittävää sääsuojaa, eläinlääkintäapua jne. ei välttämättä riitä kaikille eläimille, jos niitä on liian monta suhteessa resursseihin. Tässä tuleekin esille priorisoinnin tärkeys: koska kukaan ei pysty kuitenkaan pelastamaan kaikkia hädässä olevia eläimiä, jokaisella on mahdollisuus valita laatu määrän sijaan hoitamalla pienempi määrä eläimiä käytettävissä olevien varojen mukaan. Ja näin monet tekevätkin, mutta valitettavasti kaikki eivät siihen kykene. Romaniassa siis on myös koiratarhoja, joissa koirilta loppuu satunnaisesti tai usein ruoka ja joilla ei ole varaa koirien rokotuksiin tai loishäätöihin. Tämä johtaa useisiin vakaviin seuraamuksiin, joita esitellään seuraavaksi. 3.2 Alhainen hygieniataso altistaa sairauksiin Kun koiria elää suuri joukko yhdessä, koira kokee aina stressiä. Stressitaso nousee myös kyvyttömyydestä toteuttaa lajityypillistä käytöstä sekä henkisen stimuloinnin puutteesta. Stressi taas heikentää koiran vastustuskykyä sairauksia vastaan, mutta samalla se alentaa myös rokotteiden tehoa. Lisäksi mitä enemmän koiria on, sitä enemmän on myös taudinaiheuttajia. Näin syntyy tilanne, jossa bakteerit ja virukset ovat lähtökohtaisesti aina voitolla. Senpä vuosi olisi erittäin tärkeää, että jokaisessa eläinsuojassa olisi hyvät tilat ja tietotaito sairauksien ennaltaehkäisemiseksi ja kontrolloimiseksi. Tällöin keskiöön nousevat rokotusten ja loishäätöjen lisäksi muun muassa tarhalla käytetyt materiaalit, viemäröinti, siivouksen taso, puhdistusaineet, eristys- ja karanteenitilat sekä taito käyttää näitä oikein. Romanialaisesta eläinsuojasta puuttuu valitettavan usein tarvittavat eristystilat kokonaan tai ne ovat riittämättömät. Tarhat on myös useimmiten rakennettu maapohjalle, jota ei ikinä saa kunnolla desinfioitua. Sama koskee erityisesti huokoisia puupintoja, joista yleisesti koirien kopit on valmistettu. Romaniassa esiintyy runsaasti parvoa ja penikkatautia, ja nämä leviävät salamannopeasti, etenkin jos eristys- ja desinfiointimahdollisuuksia ei ole. Myös syyhyä ja muita tarttuvia ihosairauksia näkee usein tarhakoirilla. Useammissa eläinsuojissa koirat kuitenkin rokotetaan, ainakin rabiesta vastaan. Madotukset hoidetaan myös yleensä säännöllisesti, mutta valitettavasti ulkoloishäädöt jäävät liian usein tekemättä, ja nekin olisivat äärimmäisen tärkeitä antaa loissairauksien torjumiseksi. Lisäksi tietyissä osissa Romaniaa esiintyy erityisen paljon tiettyjä loissairauksia, kuten erittäin vaikeaa ja kroonistuttuaan koiralle tuskallista sydänmatoa, ja noilla alueilla tulisi ennaltaehkäistä sairauden leviämistä taudin ja tilanteen vaatimalla tavalla. Ulkomailla suurissa koiratarhoissa korostetaan myös sitä, että viimeisimpiä ja ehdottomasti epämiellyttävimpiä keinoa tautien leviämisen estämisessä, silloin kun pahin on tapahtunut, on sairaiden koirien lopettaminen ja tarhan sulkeminen perusteellisen desinfioinnin ajaksi. Eutanasia
kaikissa tilanteissa on kuitenkin erinomaisen tulenarka ja vaikea aihe Romaniassa. Tätä problematiikkaa raotamme seuraavaksi. 3.3 Näkemys elämästä ja kuolemasta Yksi merkittävimmistä eroista Romanian ja Suomen eläinsuojelukulttuurien välillä on ehdottomasti suhtautuminen koirien ja muiden eläinten elämänlaatuun sekä eutanasiaan. Suurin osa romanialaisista eläinsuojelijoista ei nimittäin lopeta koiriaan, mikäli tilanne ei ole selkeästi sellainen, että koira ei voi selviytyä, ja ei aina silloinkaan. Syy tähän on tietenkin kulttuuriperäinen ja joskus myös uskonnollinen; ei haluta leikkiä jumalaa tai olla se taho, joka päättää elävän olennon kuolemasta. Eräs rakas romanialainen ystävämme puki ajatuksen tällaiseen muotoon: Romaniassa näemme kuolemaa kaikkialla. Taistelemme sitä vastaan joka päivä. Tuntuu hirveän vaikealta määrätä eläimiä kuolemaan, sehän on vihollisemme. Melko laajasti myös uskotaan, että eläin voi parantua eläinlääkintäavun lisäksi myös ihmeestä tai rakkaudesta. Tarhalla saattaakin elää vuosi toisensa perään vakavasti sairaita tai vammautuneita eläimiä, ja melkein kaikkia tauteja yritetään hoitaa. Jos eläinsuojelija on kerran onnistunut pelatamaan koiran esimerkiksi penikkataudilta, hän varmasti yrittää pelastaa jokaisen penikkatautisen koiran, huolimatta siitä, että sairauden nujertaminen on vaikeaa Suomessakin, riski muiden tarhakoirien tartuttamisesta on suuri ja koira joutuu joka tapauksessa kärsimään kovia tuskia. Elämän ja kuoleman kohdalla on tietenkin meille suomalaisillekin erittäin vaikeaa vetää ehdotonta rajaa, ja mielipiteitä on monia. Yksi esimerkki tästä ovat vammaiset koirat. Monet, KKY mukaan lukien, ovat sitä mieltä, että vammainen koira voi elää hyvän elämän, jos se saa tarvittavaa hoitoa eikä joudu kärsimään kivuista. Suomessa esiintyy kuitenkin poikkeaviakin mielipiteitä, mikä johtuu osaltaan meidän huomattavasti kontrolloidummasta koiranpitokulttuuristamme. Romaniassa näkee paljon esimerkiksi kolmijalkaisia, sokeita tai kuuroja koiria. Varsinkin raajavammaisille koirille on tietenkin tärkeää saada jatkuvaa eläinlääkintäapua ja fysioterapiaa, ja ideaalisintahan olisi, että tällaiset koirat adoptoidaan ulkomaille, missä eläinlääkäreiden koulutustaso on korkeampi. Näiden lievien vammojen lisäksi näkee valitettavan usein esimerkiksi täysin halvaantuneita koiria, joko onnettomuuden tai sairauden, esimerkiksi penikkataudin, seurauksena. Näiden koirien elossa pitäminen on mielestämme tuomittavaa, erityisesti tarhaoloissa, joissa ei ole tarjolla minkäänlaista jatkuvaa fysioterapiaa tai apuvälineitä. Tarhoilla, joilla on pula eläintenhoitajista, on vielä kyseenalaisempaa pitää sairaita ja vammaisia koiria, sillä aika ei riitä antamaan niille yksilöllistä huomiota. Kammottavimmissa tapauksissa halvaantunut koira elää omien ulosteidensa keskellä päivästä toiseen ilman lääkitystä tai virikkeitä. Moni koira nukkuukin pois hiljaa omassa kopissaan ilman että kukaan on edes huomannut, että se on sairas.
Myös koirien elämänlaadun määritteleminen on varsin erilaista Romaniassa kuin Suomessa. Romaniassa koiraa pidetään hyvinvoivana, jos se syö, ja onnellisena, jos se heiluttaa häntäänsä. Henkinen kärsimys on täysin vieras käsite ja stressin vaikutukseen ei kiinnitetä huomiota. Ulospäin suuntautunut ja rohkea koira voi toki elää hyvän elämän myös tarhaoloissa ainakin lyhytaikaisesti - mutta aralle koiralle se on erittäin, erittäin stressaavaa. Meille suomalaisille on ehkä vaikeaa kuvitella, että eläinsuojelu voi oikeasti toimia yllä mainitulla tavalla joissakin maissa. Emme ainakaan tunnusta toimintaa eläinsuojeluksi. Haluamme sen takia tuoda esiin Calarasin tarhan koirahelvetin, jotta tilanne konkretisoituu paremmin. Calarasin kaupungissa oli paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen ylläpitämä koiratarha, ja tilanne siellä oli todella karmea, kun Save the Dogs löysi sen. Voit lukea tarinan ja katsoa kuvia täältä: http://www.koirienystavat.com/fi/artikkeli-calarasi-kun-tarha-loydettiin Monen Calarasin koiran kohdalla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin välitön eutanasia. Lisäksi lähes jokainen tarhalta hengissä selvinnyt ja kodin saanut koira on äärimmäisen arka ja traumatisoitunut. Save the Dogs otti tarhan haltuunsa lyhyeksi ajaksi, mutta joutui sulkemaan sen kokonaan resurssipulan vuoksi. Calarasin esimerkki on toki melko äärimmäinen tapaus, mutta se kuvastaa silti hyvin sitä tilannetta, miten monenlaisia eläinsuojeluyhdistyksiä Romaniassa on. 4 Ulkomaisten järjestöjen rooli Romanian eläinsuojelutyössä Romaniassa toimii useampia ulkomailta johdettuja eläinsuojeluorganisaatioita, joilla on paikallisia työntekijöitä tai yhteistyökumppaneita. Lisäksi on olemassa lukuisia yhdistyksiä ja yksityishenkilöitä, jotka tukevat Romanian eläintarhoja muodossa tai toisessa. Ulkomaiset järjestöt ovat avainasemassa Romanian eläinsuojelussa, sillä ne tuovat maahan valtaosan varoista, joilla eläinsuojelutoimintaa ylläpidetään. Tilanne on täysin verrattavissa esimerkiksi Romanian lastensuojeluun tai vähemmistöjen oikeuksien ajamiseen, jossa ulkomaisten järjestöjen panos on ollut ensiarvoisen tärkeää ja myös tunnustettua. Varojen ja tietotaidon tuonti maahan ovat kaksi tärkeintä syytä ulkomaisten järjestöjen olemassaoloon Romaniassa, ja kolmas yhtä merkityksellinen syy on eläinsuojelukulttuurin muokkaaminen eettisempään suuntaan. Yksi oleellinen osa toimivaa eläinsuojelukulttuuria on eläinlääkäreiden ja muiden ammattilaisten ammattitaidon taso. Romaniassa tätä tasoa on horjuttanut vuosikymmenten ajan kommunismi, jossa eläimiin suhtauduttiin enemmän tai vähemmän monimutkaisina, ihmisten hyödynnettäväksi tarkoitettuina koneina. Eläinlääkärin tehtävä oli taata, että kone on tuottava. Eläinlääkärikoulutus oli itse asiassa vielä 5-10 vuotta sitten Romaniassa erittäin matalalla tasolla, ja vaikka tilanne on muuttunut parempaan suuntaan, koulutus ei edelleenkään yllä länsimaiselle tasolle.
Muutamia esimerkkejä mainitaksemme vielä viisi vuotta sitten eräälle ystävällemme suositeltiin hänen narttukoiransa kemiallista sterilointia kirurgisen sijaan, ja eläinlääkärin kemiallisessa sterilaatiossa käyttämä aine oli luokiteltu haitalliseksi tai hengenvaaralliseksi vuosikymmeniä aiemmin. Koira menehtyikin käsittelyyn. Kyseessä ei suinkaan ollut poikkeustapaus, ja vastaavaa on sattunut muuallakin päin Romaniaa. Tämä ei sitä paitsi ole poissuljettua vieläkään. Myös ortopedinen osaaminen on Romaniassa heikkoa, fysioterapia vieläkin tuntemattomampaa, myös eläinlääkäreiden keskuudessa. Moni ontuva koira luokitellaan yksinkertaisesti persoonallisella tavalla käveleväksi, eikä öisin kipujaan valittavan eläimen elämänlaatua juurikaan kyseenalaisteta. Tässäkin ulkomaiset järjestöt ovat tuoneet erittäin tärkeää tietotaitoa maahan. Useat romanialaiset eläinlääkärit ovat myös käyneet pätevöittämässä tietojaan ja taitojaan ulkomailla ja opettavat kollegoilleen Romaniassa esimerkiksi sterilointitekniikkaa. Myös Romaniaan saapuneet ulkomaiset eläinlääkärit ovat tuoneet maahan uutta tietoa ja uusia tekniikoita. Monet eläinsuojelijat, varsinkin nuorempiin sukupolviin lukeutuvat, matkaavat onneksi mielellään kansainvälisiin konferensseihin, seminaareihin tai ulkomailla järjestettäville kursseille oppimaan, kuuntelemaan ja jakamaan omia kokemuksiaan, mikä on erittäin positiivinen ilmiö. Englantilainen Dogs Trust järjestää kolme kertaa vuodessa viikon mittaisen, osallistujille ilmaisen kurssin, jossa käydään läpi perusasioita aina tarhan rakentamisesta koirien kouluttamiseen ja eutanasiaan. Ne, jotka yleisestikin vastustavat ulkomaisten järjestöjen toimintaa maassa, eivät ole yhtä taipuvaisia tällaiseen oppimiseen ja vuorovaikutukseen, mikä heijastuu valitettavasti useimmiten myös heidän toimintansa laatuun. Mitä enemmän ihminen vastustaa neuvojaa ja tukea ulkomailta, sitä heikommalla tasolla heidän toimintansa länsimaiden mielestä luultavasti on. Ulkomaisilla järjestöillä onkin tärkeä rooli Romanian eläinsuojelutyössä sekä eläinsuojelukulttuurin kehittymisessä. Myös yksityinen lahjoittaja voi vaikuttaa pitkäaikaiseen kehitykseen valitsemalla sellaisia lahjoituskohteita, jossa eläinsuojelutyö tehdään eettisellä ja kestävällä tavalla ja jossa ollaan kiinnostuneita myös lahjoittajan mielipiteistä, kunhan ne osataan perustella. Tällaisia kohteita on onneksi Romaniassa paljon. 5 Kodittomien koirien ystävien eläinsuojelutyön painopisteet KKY:n mielestä Romanian eläinsuojelun tukeminen tuo mukanaan myös vastuuta. Voisi sanoa myös niin, että osallistuvuus ja vaikuttaminen on meidän velvollisuutemme, sillä meidän päivästämme karhunosa ei kulu koirien ruokkimisessa, juottamisessa, aitausten puhdistamisessa ja korjaamisessa sekä lukuisissa muissa romanialaisen eläinsuojelijan toimissa. Meillä on monella tapaa paremmat mahdollisuudet etsiä tietoa uusimman tutkimuksen mukaan parhaista keinoista toteuttaa CNR:ää, hoitaa koiraa tai johtaa koiratarhaa. Ulkomaille ei tietenkään voi lähteä saarnaamaan, tai ylhäältä alaspäin sanelemaan, miten romanialaisten tulisi hoitaa omia eläimiään tai eläinsuojelutilannettaan ylipäätään, mutta
saarnaaminen on eri asia kuin vuorovaikutus. Haluamme olla mukana muokkaamassa maan eläinsuojelukulttuuria inhimillisempään suuntaan ja näemme oman työmme valistavana ja keskustelevana, ei ainoastaan täysin eläinsuojeluvastaisille ihmisille, vaan myös eläinsuojelijoille itselleen. KKY tiedostaa erittäin hyvin myös sen, että on turha lähteä mukaan Romanian eläinsuojelutyöhön odottaen täysin samanlaisia standardeja ja näkemyksiä kuin meillä Suomessa. Se on täysin mahdotonta. On kuitenkin tosiasia, että Romanian eläinsuojelutyössä on suuria eroja. Moni eri Romanian paikallisilla tarhoilla käynyt henkilö tai nettisivujen ja Facebookin selailija on ollut huolestuneena meihin yhteydessä siitä, mikä näkemys meidän yhdistyksellä sekä yhteistyökumppaneillamme on esimerkiksi juuri koirien elämänlaadusta sekä eutanasiasta. Sen takia sitä on syytä selventää myös tämän artikkelin yhteydessä. KKY on tehnyt hyvin tarkasti harkittuja päätöksiä yhteistyökumppanin valinnassa, jotta tukijamme voivat olla varmoja siitä, että varat käytetään vain humaaniin ja eettisesti kestävään ja ennaltaehkäisevään eläinsuojeluun, joka kestää tarkastelun ja päivänvalon kaikista tulokulmista. Tämä myös itsessään vahvistaa eettisen ja systemaattisen eläinsuojelun asemaa Romaniassa. KKY ei siis halua olla mukana tukemassa sellaista toimintaa, jota Suomessa kutsuttaisiin lähinnä eläinrääkkäykseksi (vrt. esim. aiemmin mainittu Calarasin tarha). Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että emme hyväksy eläinten kärsimyksen pitkittämistä millään tavalla, vaan eutanasian on oltava luonnollinen osa päivittäistä eläinsuojelutyötä maassa, jossa tilanne on niin huono sekä kodittomien eläinten lukumäärän, eläintautitilanteen että eläimiin kohdistuvien raakuuksienkin osalta. Meille on myös tärkeää, että eläinsuojelutyölle on olemassa pitempiaikainen toimintasuunnitelma ja että resursseja osataan kohdistaa järkevästi. Eläinten tarhaaminen ei saisi olla ensisijainen prioriteetti, vaan esimerkiksi sterilointien, valistuksen ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen tulee toimia osana myös arkipäiväisen työn rinnalla. Tiivistäen voisi myös sanoa, että olemme nimenomaan koirien ja muiden eläinten edun ajajia. Painotamme realistisuuden ja järjenkäytön merkitystä niinkin tunnepitoisessa asiassa kuin eläinsuojelussa, sillä niiden avulla koirien etu lopulta parhaiten toteutuu. Yhteistyökumppanin löytäminen Romaniasta voikin olla todella haasteellista yllä mainituilla lähtökohdilla. Onneksi Romanian eläinsuojelusta löytyy myös helmiä, ja olemme onnekkaita saatuamme poimittua niistä kaksi. Emme voi tietenkään väittää, että meidän ja yhteistyökumppanimme arvomaailmat olisivat tismalleen samanlaisia; kuten jo aiemmin mainittiin, aina tulee olemaan kulttuurisia ja tilannesidonnaisia eroja, ja muutos tapahtuu hitaasti, mutta varmasti. Yhteistyötämme arvioidaan ja kehitetään jatkuvasti, ja KKY on aina osana prosessia. KKY on myös halunnut hankkia laajan kuvan Romaniasta maana ja kulttuurina. Tätä varten moni yhdistyksen aktiivijäsenistä on opetellut romanian kieltä. Olemme myös kääntyneet niin
yliopistotutkijoiden kuin kirjallisuudenkin puoleen saadaksemme paremman käsityksen siitä, minkä parissa työskentelemme. 6 Loppusanat Vaikka tässä artikkelissa on varmasti ollut rankkaa luettavaa, täytyy pitää mielessä, että sitä ei ole kirjoitettu kenenkään arvostelemiseksi. Päinvastoin arvostamme suunnattomasti kaikkia Romaniassa eläinsuojelutyötä tekeviä ihmisiä, sillä tiedämme konkreettisesti, kuinka äärimmäisen raskasta se on. Kaikki tekevät parhaansa sillä tietotaidolla, joka heillä on, sen mukaan mitä kukin hallitsee, sekä niiden kulttuuriperinteiden puitteissa, joihin on syntynyt ja kasvanut. Tässä onkin asian ydin toisen kulttuuria ja perinteitä on ymmärrettävä ja kunnioitettava kaikissa olosuhteissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö myös vaikeista ja epämiellyttävistä asioista olisi uskallettava puhua. Epäkohtien esille tuominen puolueettomalla tavalla on tärkeää olivatpa ne sitten Suomessa tai Romaniassa. Asenteet eivät muutu päivässä, mutta on tärkeää, että olemme mukana luotsaamassa prosessia askel askeleelta. Tätä periaatetta noudatamme aina jokaisessa vuorovaikutuksessa romanialaisten kanssa, ja olemme saaneet siitä aina vain positiivista ja kiitollista palautetta.