TILASTOTOIMEN SELVITYSHANKE. Tilastotoimen selvityshankkeen loppuraportti

TILASTOTOIMEN SELVITYSHANKE Tilastotoimen selvityshankkeen loppuraportti 4.11.2008

2 Sisällysluettelo 1. Esipuhe...4 2. Tiivistelmä...5 3. Selvityshenkilöiden ehdotukset...6 4. Johdanto...12 5. Toimeksianto selvittää valtion tilastotoimen tehostamismahdollisuuksia sekä mahdollisuuksia alueellistaa tilastokeskuksen toimintoja...13 5.1 Selvitystehtävä ja sen tavoitteet...13 5.2 Selvitystyön organisointi...13 5.3 Henkilöstötilaisuudet ja henkilöstöjärjestöjen kuuleminen selvityshankkeessa...14 6. Tilastotoimen rooli yhteiskunnassa...14 7. Tilastotoimen tavoitteet ja uudet kehittämishaasteet...16 8. Tilastokeskus tilastotoimen koordinoijana...17 9. Tilastotoimi tuottavuuden kehittämisen näkökulmasta...19 10. Kolme keskeistä tilastojärjestelmää...21 11. Tilastotoimen keskittäminen...23 11.1 Keskittämistoimenpiteet ja niiden tuomat hyödyt...23 11.2 Ehdotukset tilastotoimen edelleen keskittämiseksi...25 11.2.1 Ulkomaankauppatilastot...25 11.2.2 Maataloustilastot...26 11.2.3 Metsätilastot...26 11.2.4 Ympäristö-, luonnonvara- ja energiatilastot...27 11.2.5 Kuntatilastot ja hyvinvointipalvelut...29 11.2.6 Elinolo- ja hyvinvointitilastot...31 11.2.7 Vakuutus- ja rahoitusjärjestelmän tilastot...34 11.2.8 Liikennetilastot...35 12. Tutkijapalvelun ja aineistojen yhteiskäytön kehittäminen...35 13. Tilastotoimen maksupolitiikka...40 14. Tietosuojan turvaaminen...41 15. Keskittämisen ja alueellistamisen yhdistäminen...42 16. Tilastotoimen selvityshanke alueellistamisen näkökulmasta...45 16.1 Selvitystehtävän toimeksianto ja käytettävissä ollut aineisto...45 16.2 Valtion tehtävien alueellistamisen tavoitteet...47 16.3 Selvitysaineiston anti alueellistamisen toteuttamiseen...48 16.4 Alueellistamisen perusteet Tilastokeskuksen näkökulmasta...52 16.5 Asiantuntijoiden suhtautuminen tilastotoimen alueellistamiseen...54 16.6 Yhteiskunnan muutosnäkymät ja tilastotoimi...55 16.7 Tilastotuotanto ja organisaatiomuutokset...57 16.8 Tilastotuotannon organisoinnin vaihtoehtoja...57 16.9 Tilastokokonaisuuksien hahmottuminen alueellistamisen näkökulmasta...60 16.10 Esitykset tilastokokonaisuuksien soveltuvuudesta mahdollisille sijoituspaikkakunnille...61 16.10.1Maataloustilastot...61 16.10.2 Metsätaloustilastot...61 16.10.3 Luonnonvara- ja ympäristötilastot...62 16.10.4 Kansantalouden tilinpito- ja muut taloustilastot...63 16.10.5 Liikennetilastot...63 16.10.6 Väestötilastot, väestön elinolo- ja hyvinvoinnin tilastointi...63 16.10.7 Kuntatilastot...64

16.10.8 Peruspalvelutuotannon arvioinnin ja paikkatiedon kehittäminen...64 17. Yhteenveto esityksistä...66 18. Liitteet...69 3

5 2. Tiivistelmä Selvityshenkilöiden mukaan tilastotoimella on keskeinen tehtävä nykyaikaisessa tietoyhteiskunnassa. Sen tehtävänä on tuottaa objektiivista tietoa yhteiskuntaoloista. Euroopan unionilla on nykyisin keskeinen rooli tilastotointa ohjaavan lainsäädännön kehittämisessä. Suomen tilastotoimi on kansainvälisessä vertailussa korkeatasoinen ja sitä tulee kehittää edelleen pyrkimyksenä pitää se maailman huipputasolla. Tilastoja tuottavia viranomaisia on 17, minkä lisäksi keskeisiä tilastoja tuottavat Suomen Pankki, Kansaneläkelaitos ja Eläketurvakeskus. Yhtenäinen tietotuotanto edellyttää tilastotoimen koordinointia, mikä kuuluu Tilastokeskukselle. Tilastotoimi on laaja eri tuottajien muodostama verkosto, jonka sisällä on lukuisia yhteyksiä ja yhteistyötarpeita sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Tehtävä on vaativa ja edellyttää korkeatasoista osaamista. Lisäksi tilastojen tuotantomallia pyritään standardisoimaan yhtenäiseksi sekä käsitteiden, määritelmien ja luokitusten että tuotantomenetelmien yhtenäistämisellä. Tämä on johtanut Tilastokeskuksen organisoitumiseen matriisiorganisaatioksi. Tilastotoimen keskittämisellä Tilastokeskukseen on saatu aikaan pääosin myönteisiä vaikutuksia. On saavutettu suurtuotannon, osaamisen keskittymisen ja yhtenäistämisen etuja. Keskittämisen haasteena on tilastojen käyttäjille suuntautuvan palvelukyvyn säilyttäminen ja parantaminen, johon siihenkin keskittäminen luo edellytyksiä. Tilastotuotannossa on lukuisia yleisiä kehittämishaasteita, joihin vastaaminen parantaa sekä Tilastokeskuksen että koko yhteiskunnan tuottavuutta. Tietojen keruun rationalisointi, perustietojen (rekistereiden ja tilastoja varten koottujen) yhteiskäytön kehittäminen sekä verkkojulkaisujen ja tilastojen käyttäjäportaalien kehittäminen ovat keinoja näiden tuottavuushyötyjen realisoimiseksi. Esteinä ovat olleet muun muassa tietojen maksullisuus ja tietosuojavaatimukset. Selvityshenkilöt ehdottavat parannuksia näihin asioihin. Suomalaisessa hallinnossa ja kuntasektorilla on menossa lukuisia merkittäviä uudistuksia. Selvityshenkilöiden mukaan tilastontuotannon on oltava aktiivisesti mukana tukemassa näissä uudistuksissa kehittyviä uusia tietotarpeita. Uudistukset koskettavat myös tietojen tuotantotapaa. Keskeisiä kehittämistarpeita nähdään muun muassa kunta- ja hyvinvointitilastojen ja ympäristötilastojen alueella. Myös tutkijapalveluiden kehittäminen nähdään olennaisen tärkeänä. Suomen hyvät tietoaineistot edistävät sinänsä suomalaisen tutkimuksen kehittämistä kansainvälisesti korkeatasoisena, mutta tämä edellyttää aktiivista tutkijapalvelujen kehittämistä. Selvityshenkilöiden ehdotukset koskevat tilastotoimen laadun ylläpitoa ja kehittämistä, keskittämistoimenpiteitä, tilastoviranomaisten yhteistyön kehittämistä, tietojen keruun rationalisointia, tietojen yhteiskäytön kehittämistä, tietojen käyttöön saattamista ja tutkijapalvelujen kehittämistä, tilastojen maksupolitiikkaa, tietosuojan teknistä kehittämistä sekä tilastotoimen alueellistamismahdollisuuksia. Tilastotoimen verkostoluonne ja matriisiorganisaatio aiheuttavat sen, ettei tilastotoimesta ole yksinkertaisesti irrotettavissa kokonaisuuksia, jotka voitaisiin helposti alueellistaa. Call center

6 - tyyppisiä tai rutiiniluonteisia tehtäviä on vähän ja/tai ne ovat vähenemässä. Tilastokeskuksessa hallintoa on jo päätetty alueellistaa palvelukeskukseen. Haastattelijaorganisaatio toimii alueellisesti, samoin neljä pienehköä aluetoimistoa. Ensisijaisesti tapahtumassa olevat alue- ja kuntahallinnon muutokset luovat perustaa myös tilastotoimintojen jonkinasteiselle alueellistamiselle. Tilastotoimen pääosa on kuitenkin syytä säilyttää tilastotoimen tehokkuus-, tuottavuus- ja yhtenäisyysnäkökohdat huomioon ottaen pääkaupunkiseudulla. Tilastokeskuksen aluetoimistojen asteittainen kehittäminen avaa myös tien alueellistamiselle. Keskeistä olisi aluetoimijoiden tiedonkäyttäjien verkoston luominen Helsingin kaupungin ja Tilastokeskuksen jo toteuttamaa mallia mukaillen. Tässä sekä aluetoimijoiden että tilastojen tuottajien keskinäinen sitoutuminen on onnistumisen edellytys. Aluetoimipisteitä tulisi kehittää muun muassa tutkijapalveluiden tarjoajina. Näin voitaisiin saavuttaa synergiaetuja niiden yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa, jotka käyttävät tilastotietoja empiirisessä talous- ja yhteiskuntatutkimuksessaan. Kuntatilastojen kehittämisen on katsottu edellyttävän kuntien toimipaikkarekisterin luomista. Rekisterin toteuttaminen voitaisiin vastuuttaa aluetoimistoille. Rekisteritiedot tallennettaisiin kuitenkin Tilastokeskuksen keskitettyyn tietovarastoon. Aluetoimistojen välillä voitaisiin toteuttaa rekisterin ylläpitämisen ja yhteistyön työnjako. Kuntasektorin uudistus edellyttää työhön ryhtymistä mahdollisimman pian. Raportissa on tarkasteltu myös tilastojen osakokonaisuuksia, jotka voisivat tulla kysymykseen aluetoimintoja kehitettäessä. Näitä voidaan kehittää asteittain pitkähkön siirtymäajan kuluessa henkilöstön eläkkeelle siirtymisen myötä niin, että henkilöstön edut tulevat huomioon otetuiksi. Ehdotukset vaativat kuitenkin vielä jatkokehittämistä. Alueellistamisen alueille tuoman hyödyn vastapainona toimenpiteistä aiheutuu sekä siirtymävaiheen kustannuksia että yhteydenpitotarpeista ja matkustamisesta aiheutuva pysyväisluonteinen kustannuslisä. Tässä vaiheessa esille nostettujen ehdotusten kustannus- ja hyötyvaikutuksia ei ole ollut mahdollisuuksia selvittää. 3. Selvityshenkilöiden ehdotukset Selvityshenkilöiden tehtävänä on ollut selvittää tilastotoimen edelleen keskittämistä ja tilastotoimen tehtävien alueellistamista. Tehtävän suorittamiseksi on tehty laaja kartoitus Suomen tilastotoimen nykytilasta ja kehittämistarpeista. Selvityshenkilöiden johtopäätökset ja ehdotukset koskevat tilastotoimen järjestelyä yleisemminkin. Selvityshenkilöiden näkemyksen mukaan tilastotoimen keskittämistä ja alueellistamista koskevien ehdotusten tulee palvella tilastotoimen kehittämisen kokonaisetua kestävästi. Raporttiin sisältyvät ehdotukset koskevat näin ollen keskittämis- ja alueellistamistoimenpiteiden lisäksi tilastotoimen laatua ja tehokkuutta, tilastoviranomaisten yhteistyön kehittämistä, tietojen keruun rationalisointia, tietojen yhteiskäytön kehittämistä, tietojen käyttöön saattamista, tutkijapalvelujen kehittämistä, tilastotoimen maksupolitiikkaa sekä tietosuojan teknistä kehittämistä.

7 Seuraavassa esitetään tiivistelmänä selvityksen keskeiset johtopäätökset ja ehdotukset. 1. Suomalaisen tilastotoimen yleinen kehittämistavoite Suomen tilastotoimi on selvityksen perusteella korkeaa kansainvälistä tasoa. Sitä tulee edelleen kehittää tavoitteena maailman huipputaso. Laadukas tilastotoimi on nykyaikaisen tietoyhteiskunnan ydintoimintaa. Tiedon tuottamisen tulee olla tehokasta ja laadukasta. Oikeaa tietoa tarvitaan kehitettäessä yhteiskunnan kilpailukykyä yhä globalisoituvammassa maailmassa. 2.Tilastotoimen tehokkuus ja tuottavuus Tilastot kuvaavat mahdollisimman objektiivisesti yhteiskuntaoloja. Kuvaamisen perustaksi tarvitaan yhtenäinen tilastotoimi, joka käyttää yhtenäisiä käsitteitä, määritelmiä ja luokituksia. Tehokkuus edellyttää tietojen rationaalista tuotantotapaa. Tieto on saatava entistä tuottavammaksi. Tieto on tuottavaa, kun sitä voidaan tehokkaasti hyödyntää päätöksenteossa ja tutkimuksessa. Tämä edellyttää sekä tilastoalalla työskentelevältä henkilöstöltä että myös tiedon käyttäjiltä korkeatasoista osaamista. Selvityshenkilöiden näkemyksen mukaan tilastotoimessa on edelleen merkittäviä tuottavuuden kohottamismahdollisuuksia kaikilla tilastotoimen osa-alueilla. Nyt on oikea aika ponnistella näiden tuottavuushyötyjen saavuttamiseksi. Meneillään olevassa hallinnonuudistuksessa on mahdollisuus selvittää tilastojen tuottamiseen liittyvät ajankohtaiset kehittämistarpeet ja -mahdollisuudet sekä olennaisesti parantaa tilastotoimen kokonaistuottavuutta. 3.Tilastoviranomaisten yhteistyö ja tilastotoimen koordinointi Tilastokeskuksen tehtävänä on Suomen virallisen tilaston koordinointi. Tilastotoimen koordinoinnin tulee kohdistua sekä tilastojen kuvaamiin asiakokonaisuuksiin että tilastojen tuotantoprosesseihin. EU:n tilastolainsäädäntö säätelee nykyisin laajasti tilastotuotantoa ja sen kehittämistä. Tilastotoimen koordinointi edellyttää tiivistä yhteydenpitoa kansainvälisiin sekä kotimaisiin että kansainvälisiin tilastoviranomaisiin, tiedon tarvitsijoihin ja tuottajiin. Koska tilastotoimi on sidosryhmien ja tuotantotapansa vuoksi laaja ja monimutkainen verkosto, niin selvityshenkilöt esittävät, että jo nykyisin toimivia yhteyksiä tilastotietojen keskeisiin käyttäjiin, tutkimustoimintaan ja yliopistoihin tulee entisestään vahvistaa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää hallinnon uusien rakennejärjestelyjen huomioon ottamiseen tilastojen tuotantoa kehitettäessä.

8 4.Tilastotoimen keskittäminen Keskittämistyössä tulee kiinnittää huomiota saatavissa oleviin hallinnollisiin ja yhteiskunnallisiin kustannussäästöihin sekä sisällöllisiin, menetelmällisiin ja osaamiseen liittyviin synergiahyötyihin. Tähän voidaan liittää mahdollisuus hyödyntää ja vahvistaa vuorovaikutteisesti maan eri osissa olevia jo nyt merkittäviä osaamis- ja tietokeskittymiä. Keskittämisehdotukset koskevat seuraavia tilastokokonaisuuksia: - ulkomaankaupan tilastointi (erityisesti EU:n sisäkaupan tilastointi) - metsätalouden tilastojen tietojen keruu - metsien inventoinnin tilastoinnin ja tietohuollollisten ratkaisujen tekeminen - ympäristötilastojärjestelmän kokonaiskehittämisvastuun selkiyttäminen - kuntatilastojen parantaminen - sosiaali- ja terveystoiminnan talous- ja toimintatilastojen tuotannon rationalisointi, tuottavuus- ja vaikuttavuustutkimuksen vaatimukset huomioon ottaen - rahoitusmarkkinatilastojen tuotantojärjestelmän tarkistukset ottaen huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän uudet vaatimukset ja finanssivalvonnan perustaminen - selvitys liikennetilastojen kokonaisuudesta Väyläviraston perustamisen jälkeen - maataloustilastojen aseman selvittäminen maaseutuviraston ja elintarvikeviraston uudelleenjärjestelyjen yhteydessä. 5. Tietojen yhteiskäytön kehittäminen ja tutkijapalvelu Tietojen yhteiskäyttöä ja tutkijapalvelua tulee kehittää. Tilastokeskuksella on jo nyt laaja tietovarasto, jota tulee edelleen kehittää valtakunnallisena paikkatiedot sisältävänä tilastotietojen "keskusvarastona". Varastossa olevien tietojen yhdistämismahdollisuus luo erinomaisen pohjan tieteellisen ja muun tutkimus- ja selvitystoiminna infrastruktuurina. Selvityshenkilöt ehdottavat, että Tilastokeskukseen perustetaan rekisteri- ja tutkimusaineistokeskus, joka tarjoaa tutkijoille mahdollisuuden käyttää eri tuottajien aineistoja tutkimuksiinsa tietosuojan vaarantumatta. Hankkeen toteuttamiseksi on selvitettävä hankkeen tekniset ratkaisuvaihtoehdot, lainsäädännön muutostarpeet sekä laatia hankkeelle kustannusarvio ja rahoitussuunnitelma. Tässä yhteydessä on myös selvitettävä, mikä on nyt Stakesissa toimivan rekisteritutkimuksen tukiyksikön rooli tulevaisuudessa. Tilastokeskuksen tutkimuslaboratoriopalvelua tulee edelleen kehittää verkostomaisiin ratkaisuihin perustuvaksi.

9 6. Maksu- ja lupapolitiikka 7. Tietosuoja Selvityshenkilöt ehdottavat, että jo tuotetun tiedon tulisi olla mahdollisimman helposti ja esteettömästi uudelleen käytettävissä. Jo kertaalleen verorahoin tuotetun tiedon tarjoaminen ilmaiseksi parantaa tiedon käytön yhteiskunnallista tehokkuutta. Tietopalveluiden hinnoittelun tulisi olla mahdollisimman avointa ja standardisoitua. Tietojen muokkaamisesta käyttäjien tarpeita vastaavaksi tulisi pääsääntöisesti periä tästä johtuvat lisäkustannukset. Suurten käyttäjäryhmien erityistarpeiden tyydyttämiseksi voidaan nykyisen käytännön mukaisesti tehdä erityisiä maksullisia palvelusopimuksia. Suomalainen tilastollinen tietojärjestelmä sisältää potentiaalisesti erittäin merkittävän yksilöiden ja yritysten ominaisuuksia koskevan tietovarannon. Se tarjoaa yhteiskuntaa koskevalle tutkimukselle mahdollisuuksia saavuttaa sekä kansallisesti että kansainvälisestikin merkittäviä uusia tutkimustuloksia. Esteenä tähän ovat korkeiden hintojen ohella hankalat ja aikaavievät tietolupa- ja tietosuojasäädökset ja niiden soveltaminen. Tietosuojan säilyttäminen korkealla tasolla on tärkeätä. Suomalaisen tietoja tilastojärjestelmän potentiaalisen hyödynnettävyyden parantamiseksi tulisi ryhtyä systemaattisesti kehittämään tietojen luottamuksellisuuden ja tietosuojan edellytykset täyttävää anonymiteettipalvelua muiden maiden kokemukset huomioon ottaen. Tähän tulisi allokoida jo olemassa olevaa tutkimuksen infrastruktuurin kehittämisrahoitusta. 8. Keskittämisen ja alueellistamisen yhdistäminen Suomen tilastotoimen nykyinen organisointi Tilastokeskuksessa rakentuu matriisiorganisaatioon ja tilastojen tuotantometodologiaan, josta lyhyellä aikavälillä on vaikea irrottaa alueellistettavia kokonaisuuksia. Toisaalta hallinnon rakenteelliset muutokset, osaamisklustereiden kehittyminen sekä tieto- ja viestintätekniikan kehittyminen avaavat mahdollisuuksia myös tilastotuotannon alueellisten toimintojen uudistamiseen ja kehittämiseen. Suurimmat tuottavuushyödyt saadaan standardisoimalla perustietojen keruu ja yhtenäistämällä tietojen rekisteröintiä. Huolehtimalla siitä, että perustiedot rekisteröidään oikein ja rekistereiden ylläpidossa otetaan huomioon myös tilastolliset tarpeet, voidaan vähentää tiedon keruun, tarkistuksen ja prosessoinnin työpanosta olennaisesti. Alkuvaiheen standardisointi poistaisi myös tilastotuotannon viiveitä ja parantaisi siten tietojen ajankohtaisuutta.

10 Tuottavuuden paranemisen vapauttama työpanos voitaisiin kohdistaa entistä enemmän lopputuotteiden kehittämiseen ja tuotteiden käyttökelpoisuuden parantamiseen. 9. Alueellistaminen Tilastotointa tulee edelleen keskittää Tilastokeskukseen ja kehittää samalla Tilastokeskuksen palveluvalmiuksia. Pääosa tilastotoimesta kannattaa edelleenkin säilyttää pääkaupunkiseudulla, jossa on myös tärkein tietojen käyttäjäjoukko. Keskittämisen ohella tulee kehittää tilastokokonaisuuksien välistä synergiaa ja siitä syntyvän tuottavuusedun hyödyntämistä. Useista keskinäisistä sidoksista ja verkostoluonteesta huolimatta tilastotoimi kokonaisuutena voi toimia myös alueellisesti. Toimiminen usealla paikkakunnalla ei saa kuitenkaan haitata tilastotoimen yhtenäisyyttä. Toiminnan kokonaisuutta tulee ohjata ja koordinoida tulosohjauksesta huolehtivan, pääkaupunkiseudulla sijaitsevan päätoimipaikan johdolla. Alueellistamista esitetään kehitettäväksi kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa painopiste on Tilastokeskuksen aluetoimistojen kehittämisessä. Niihin voidaan sijoittaa esimerkiksi kuntatilastojen ja kuntien toimipaikkarekisterin ja paikkatietojen kehittämistehtäviä sekä tietojen käyttöön saattamiseen ja perustietojen hankintaan liittyviä kehittämistehtäviä. Tähän vaiheeseen liittyy myös Tilastokeskuksen puhelinhaastattelukeskuksen sijoittaminen. Aluetoimintoja kehitettäessä edellytetään alueilla toimivien organisaatioiden yhteistyötä. Yhteistyön tulisi koskea työvoiman saantia, osaamispotentiaalin hyödyntämistä sekä kaikkien osapuolien valmiutta sijoittaa taloudellisia resursseja siirtymävaiheen ajaksi. Myös jatkossa kaikkien osapuolten resurssipanostus on tärkeää. Pidemmällä tähtäimellä voidaan täysimittaisesti hyödyntää aluetoimipisteiden toiminnasta saatuja kokemuksia ja henkilöstön eläköitymisen suomia mahdollisuuksia tilastokokonaisuuksien alueellistamisessa. Samanaikaisesti voidaan arvioida maan eri puolilla olevien osaamisklustereiden potentiaali. Pitkällä siirtymäajalla voidaan ottaa henkilöstön edut ja alueellistamisesta aiheutuvat siirtymävaiheen kustannukset huomioon. Konkreettisia kohteita ovat muun muassa seuraavat: o Kansaneläkelaitos on ilmoittanut asiantuntijakuulemisessa valmiuksistaan alueellistaa tilastotuotantoaan o Stakesin ja Kansanterveyslaitoksen yhdistämisessä yhdistyvien virastojen toimintoja voitaisiin sijoittaa Turkuun, Tampereelle, Kuopioon ja Ouluun. Selvitystoiminta tulee toteuttaa tämän hallituskauden aikana.

11 o Väyläviraston perustamisen yhteydessä on pidettävä huoli siitä, että tilastotuotannon sijainti selvitetään alueellistamisen kriteerejä käyttäen. Yhtenä sijoitusvaihtoehtona on tuotu esille Tampere. ALKU-hankkeen toteuduttua ratkaisu Väylävirastosta ja sen sijaintipaikasta tulee arvioida välittömästi. o Uudistettavien kuntatilastojen pääsijoituspaikaksi esitetään Tamperetta. Tampereen aluepalvelun yhteyteen tulee perustaa uusi ja nykyistä laajempi kuntien toimintaa kuvaavan tiedon keskitetty keruu- ja tietopalvelujärjestelmä (Suomen Kostra Norjan mallin mukaan). Järjestelmän rakentamisen tarvitseman siirtymäkauden jälkeen toimintoon voidaan liittää myös kuntien toiminta- ja taloustilastoinnin tehtäviä. Vuosi 2009 selvitysvaihe, v. 2010 toiminnon perustaminen Tampereelle ja toteutusvaihe 2011-2012. o Tilastokeskuksen Oulun aluepalvelupiste osallistuu uusien kuntatilastojen tuottamiseen paikkatietojen kehittämiskeskuksena ja kuntien toimipaikkarekisterin toteuttajana o Tilastokeskuksen Seinäjoen palvelupisteen toimintaa jatketaan ainakin siksi, kunnes ratkaistaan TIKEn ja Eviran kehittäminen. o Esitetään jatkoselvitysten tekemistä siten, että luonnonvara-, ympäristö-, energia- ja ilmastonmuutosta koskevan tilastotoimen ja rekisterinpidon tietohuolto kootaan ja sijoitetaan Jyväskylään. o Tilastokeskuksen myynti- ja markkinointipalvelut tulee integroida aluepalvelun kanssa. Tehtäviin voisi kuulua myös alueellisten toimijoiden ja kuntien tiedon käyttäjien koulutustoiminta ml. niin sanotun tilastollisen lukutaidon kehittäminen sekä alueellisten tietohuoltoprojektien toteuttaminen aluetoimijoiden rahoittamana. o Tilastokeskuksen puhelinhaastattelukeskuksen alueellistaminen Jyväskylään tai Kajaaniin tulisi selvittää. Mahdollisia muita sijoituspaikkakuntia olisivat myös Uusikaarlepyy ja Pietarsaari, joissa on jo valmista ruotsin kielen osaamista. 10. Selvitystyön jatko Selvitystyön jälkeen tulisi perustaa jatkohanke, jossa selvitetään nykyisen toimintamallin edut ja mahdollisesti tarvittavat muutokset sekä hankkeen resurssointi tämän hallituskauden aikana. Samalla tulee tarkemmin määrittää tilastotoimen kokoaminen ja toteuttamiskelpoinen alueellistaminen.

12 4. Johdanto Valtion tilastotoimi on tilastoalan verkosto, jonka toiminta perustuu yhteistyöhön ja yhteiseen intressiin. Toiminnan tavoitteena on rationaalinen tilastotoimi ja tilastotuotanto, joka vastaa tiedonkäyttäjien tarpeita. Valtion tilastotoimeen kuuluvat tilastolain tarkoittamalla tavalla tilastoviranomaisina Tilastokeskus alan yleisviranomaisena sekä tullihallitus ja Stakes sekä maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus TIKE. Muita tilastoja laativia viranomaisia ovat Maanmittauslaitos, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Metsäntutkimuslaitos, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, Ilmatieteen laitos, Ilmailuhallinto, Merentutkimuslaitos, Tiehallinto, Ratahallintokeskus, Kansanterveyslaitos, Suomen ympäristökeskus, Työ- ja elinkeinoministeriö ja Vakuutusvalvontavirasto. Näiden lisäksi tilastotoimeen luettavia laitoksia ovat Eläketurvakeskus, Kansaneläkelaitos ja Suomen Pankki. Suomen Pankki on osana Euroopan keskuspankkijärjestelmää tilastoviranomainen. Suomen valtion tilastotoimessa sillä ei kuitenkaan ole tilastoviranomaisstatusta. Tilastotoimen kokonaiskustannukset budjettiperusteisen valtion tilastotoimen osalta olivat vuonna 2007 yhteensä 71,6 milj. euroa. Tästä Tilastokeskuksen osuus oli 54, 6 milj. euroa. Tilastotuotanto perustuu pääosin eri viranomaisten kokoamiin ja pitämiin rekistereihin, joista tuotetaan Tilastokeskuksen käyttöön tiedot virallista tilastointia varten. Viranomaiset kokoavat tai niille kertyy omasta toiminnasta tietorekistereitä, joita käytetään omaan toimintaan ja viranomaistyön kehittämiseen. Monissa viranomaisissa rekisteritiedot palvelevat myös tutkimus- ja selvitystoimintaa, joka edelleen palvelee oman toimialan ja laajemmin yhteiskunnan kehittämistä. Tiedonkeruu tapahtuu rekisterikertymän, tilastoja varten erikseen kerättävien tietojen ja haastattelujen kautta. Tilastotoimen kokonaisuus koostuu pääasiallisesti pääkaupunkiseudulla toimivista organisaatioista. Tietoja kerätään lomakekyselyin ja sähköisiä järjestelmiä käyttämällä sekä yli maan ulottuvan haastattelijaverkoston avulla. Sähköisiin järjestelmiin perustuva tiedonkeruu yleistyy lomakkeisiin perustuvan keruun väistyessä. Kansainvälinen yhteistyö ja tilastoinnin yhteensovittaminen ohjaa yhä vahvemmin suomalaista tilastotointa. Euroopan unionin yhteiset tietotarpeet, standardointi ja laatukriteerit määräävät myös suomalaista tilastointia. Globaali kehitys ja sen seuranta myös uusilla yhteistyöaloilla edellyttää yhä kansainvälisempää toimintaa. Samalla myös Suomen siirtyminen yhä tietointensiivisempään yhteiskuntavaiheeseen edellyttää tietohuollon uudistamista. Tilastointia ja tietohuoltoa on kehitettävä kahteen suuntaan: kansainväliseen kehittämiseen ja kotimaan tarpeisiin aina paikallistasoja varten. Muuttuva tilanne tuo haasteita pitää yllä luotettavaa ja ajantasaista tilastointia ja toisaalta saattaa tieto lisäämään kansallista kilpailukykyä ja yhteiskunnan mahdollisimman taloudellista ja tehokasta toimintaa. Tilastokeskus koostuu Helsingissä sijaitsevasta pääyksiköstä, Turussa, Tampereella, Seinäjoella ja Oulussa sijaitsevista alueyksiköistä ja yli koko maan ulottuvasta haastatteluorganisaatiosta. Vuoden 2007 lopussa Tilastokeskuksessa oli 1 087 työntekijää, joista haastattelijoita oli 230. Henkilötyövuosia oli 913, joista haastattelijoiden osuus oli 120. Työvoimasta naisia oli 60 %. Henkilöstöstä 86 % on suorittanut vähintään alemman korkea-asteen tutkinnon. Henkilöstön keski-ikä oli 47 vuotta ja keskimääräinen palvelusaika Tilastokeskuksessa 18 vuotta. Tilastokeskuksen alueyksiköistä Oulussa on 6 henkilöä, Tampereella ja Turussa 3 ja Seinäjoella kaksi henkilöä. Haastattelijoista noin 40 tekee työtään Helsingissä. Tilastokeskuksen lukuisissa tulevaisuuteen viittaavissa linjauksissa keskitytään tilastotoimen sisällölliseen kehittämiseen. Toiminnan alueelliseen sijoittumiseen sen sijaan ei ennen selvitystyötä teh-

13 dyissä suunnitelmissa esitetä visioita. Toki tavoitteet informaatioteknologian käyttöön otossa vaikuttavat myös alueelliseen toimintaan tietojen keruun ja tulosten käytettävyyden osalta. 5. Toimeksianto selvittää valtion tilastotoimen tehostamismahdollisuuksia sekä mahdollisuuksia alueellistaa tilastokeskuksen toimintoja 5.1 Selvitystehtävä ja sen tavoitteet Tehtävänä oli selvittää osana valtionhallinnon tuottavuusohjelmaa mahdollisuudet tehostaa valtion tilastotointa keskittämällä tilastointia Tilastokeskukseen sekä valtiovarainministeriön hallinnonalan toimintojen alueellistamiseen liittyen selvittää mahdollisuudet tilastotoimen toimintojen alueellistamiseen ja tehdä tätä koskevat esitykset. Hankkeen tehtävänä oli - Arvioida mahdollisuudet keskittää edelleen valtion budjettitalouden piiriin kuuluvaa tilastotointa ja siihen liittyvää tiedonkeruuta Tilastokeskukseen tavoitteena kustannusten säästö- ja tuottavuushyödyt. - Selkiinnyttää tilastotoimen työnjakoa tutkimustoimintaan ja rekisteritoimintaan. - Tehdä ehdotuksia tilastotoimen tehostamiseksi, päällekkäisen toiminnan ja tiedonkeruun karsimiseksi ja tilastotoimen palvelujen kehittämiseksi. - Laatia selvitys tilastotoimen substanssi- ja tukitoimintojen alueellistamismahdollisuuksista ja tehdä alueellistamista koskevat esitykset myös sijoittamispaikkakuntien ja toimeenpanoaikataulun osalta. 5.2 Selvitystyön organisointi Hankkeelle asetettiin selvityshenkilöiksi professori Reino Hjerppe ja FT, maaherra Eino Siuruainen. Selvityshenkilöiden työtä tuki asiantuntijaryhmä, johon kuuluivat puheenjohtajana ylijohtaja Silja Hiironniemi valtiovarainministeriöstä, jäseninä pääjohtaja Heli Jeskanen- Sundström Tilastokeskuksesta, ylijohtaja Jukka Pekkarinen valtiovarainministeriöstä, johtava asiantuntija Ralf Ramm-Schmidt Elinkeinoelämän keskusliitosta, maakuntajohtaja Anita Mikkonen Keski-Suomen liitosta, johtaja Asta Manninen Helsingin kaupungin tietokeskuksesta, neuvotteleva virkamies Ilpo Takanen valtiovarainministeriöstä ja Tilastokeskuksen henkilöstön edustajana yliaktuaari Simo Vahvelainen, Tilastoväen unionista. Lisäksi selvityshenkilöitä avusti asiantuntijakuulemisten raportoinnissa sekä loppuraportin kirjoittamisessa ja koostamisessa ylitarkastaja Minna Sneck valtiovarainministeriöstä. Asiantuntijakuulemisten koordinoinnissa avusti sihteeriharjoittelija Heidi Torro valtiovarainministeriöstä. Selvityshenkilöiden tehtävänä on ollut toimeksiannon mukaisesti selvittää valtion tilastotoimen tehostamismahdollisuuksia sekä mahdollisuudet alueellistaa Tilastokeskuksen toimintoja.

14 Selvitystyön toimeksiantoon liittyvässä sopimuksessa (VM069:00/2008) selvityshenkilöiden työnjakoa on täsmennetty siten, että selvityshenkilö Hjerppen tehtävänä on arvioida mahdollisuudet keskittää edelleen valtion budjettitalouden piiriin kuuluvaa tilastotointa ja siihen liittyvää tiedonkeruuta Tilastokeskukseen tavoitteena kustannusten säästö ja tuottavuushyödyt, selvittää tilastotoimen työnjakoa tutkimustoimintaan ja rekisteritoimintaan sekä tehdä ehdotuksia tilastotoimen tehostamiseksi, päällekkäisen toiminnan ja tiedonkeruun karsimiseksi ja tilastotoimen palvelujen kehittämiseksi. Selvityshenkilö Siuruaisen tehtävänä on laatia selvitys tilastotoimen substanssi- ja tukitoimintojen alueellistamismahdollisuuksista ja tehdä alueellistamista koskevat esitykset myös sijaintipaikkakuntien ja toimeenpanoaikataulun osalta. Selvitystyötä varten selvityshenkilöt pyysivät Tilastokeskukselta vastaukset 13 kysymykseen, jotka ovat liitteenä. Vastaukset saatiin määräaikaan 2.9.2008 mennessä ja ne antoivat hyvän perustan jatkotyölle. Selvitystyön kuluessa on kuultu kaikkiaan noin 60 asiantuntijaa. Asiantuntijat ovat edustaneet sekä virallisen tilaston tuottajia että keskeisiä käyttäjiä. Haastattelujen perusteella on muodostunut hyvin monipuolinen ja rikas kuva tilastotoimen nykytilasta ja kehittämistarpeista Suomessa. Laajan perusaineiston hankinta katsottiin välttämättömäksi, jotta voitaisiin antaa mahdollisimman perustellut vastaukset selvitystyössä käsiteltävinä oleviin kysymyksiin. 5.3 Henkilöstötilaisuudet ja henkilöstöjärjestöjen kuuleminen selvityshankkeessa Valtiovarainministeriö, Tilastokeskus ja selvityshenkilöt pitivät 5.6.2008 informaatiotilaisuuden Tilastokeskuksen henkilöstölle. Sen lisäksi henkilöstöjärjestöjen edustajien kanssa keskusteltiin 2.10.2008. Työn loppuvaiheessa toteutettiin 27.10.2008 tilastotuottajien ja henkilöstön yhteistilaisuus työn tulosten linjauksista ja käytiin palautekeskustelu. 6. Tilastotoimen rooli yhteiskunnassa Tilastojen tuottaminen on tietoyhteiskunnan kovaa ydintä. Tietämys (knowledge) ja päätöksenteko tarvitsevat tuekseen tilastotoimen tuottamia tietoja. Tieto on tuottavaa ja tiedon merkitys yhteiskunnassa on kasvamassa. Suomen yhteiskunnallisen kehityksen ja kilpailukyvyn kannalta on olennaista huolehtia siitä, että yhteiskuntatilastojen tuottaminen on maailman huipputasoa. Modernissa tietoa laajasti hyväksi käyttävässä yhteiskunnassa tilastotoimi ei ole tietotuotannon erillinen saareke, vaan liittyy olennaisesti ja integroidulla tavalla hallinnollisen toiminnan tuottamaan rekisteritietoon sekä empiirisiä aineistoja hyväksi käyttävään yhteiskunnallisia asioita käsittelevään tutkimukseen. Olennaisia kytkentöjä ei siten ole vain ahtaasti perinteiseen yhteiskunnalliseen tutkimukseen vaan myös tekniseen, luonnontieteelliseen ja lääketieteelliseen tutkimukseen. Esimerkkeinä voidaan mainita ympäristö-, liikenne-, maantieteellinen ja kansanterveyden tutkimus. Moderni tietotekniikka ja sen täysimittainen hyödyntämi-

15 nen avaavat kokonaan uusia, vielä hyödyntämättömiä mahdollisuuksia tilastotuotannon kehittämiseen ja järjestämiseen. Suomen tilastojärjestelmässä Tilastokeskuksen asema on keskeinen. Tilastokeskuksen lisäksi muita tilastoja tuottavia viranomaisia on 19, mutta Tilastokeskuksella on keskeisin rooli järjestelmän koordinoijana ja se on myös tilastotiedon tuottajana maan suurin viranomainen. Tilastotoimi on jatkuvien muutosten ja kehittämistoimenpiteiden kohteena. EU ohjaa yhä voimakkaammin kansallista tilastotuotantoa. EU:n rooli nojaa yhteisön perustamissopimukseen (artikla 285). Neuvoston asetus (EY) N:o 322/97 yhteisön tilastoista on kansallisia tilastolakeja vastaava yhteisön tilastotointa yleisesti ohjaava säädös. Suomen lainsäädännön mukaan tilastotoimen tehtävänä on palvella yhteiskunnan yleistä tietotarvetta tuottamalla tilastotietoja yleiseen käyttöön yhteiskuntaoloista ja niiden kehityksestä. Tämä pitää sisällään ajatuksen tietojen tuotannon toistuvuudesta, jatkuvuudesta ja ajallisesta vertailukelpoisuudesta. Lainsäädäntö sisältää myös ne kansainvälisten tilastoeettisten periaatteiden mukaiset periaatteet ja menettelytavat, joiden mukaan tilastoja on tuotettava. EU-lainsäädännöstä löytyy määritelmä, jonka mukaan tilastot ovat määrällisiä ja laadullisia, aggregoituja ja edustavia tietoja, jotka kuvaavat kollektiivista ilmiötä tarkasteltavana olevassa perusjoukossa. Tilastot eivät siten ole kiinnostuneita yksittäisistä tietojen kohteista eivätkä kuvaa niitä. Tilastokohtainen EU- lainsäädäntö määrittelee hyvinkin tarkasti tilastojen sisällön ja aikataulut. Tilastoalalla on nykyisin noin 350 EU:n asetusta tai säädöstä, joita tulee noudattaa. Säädösten määrä on kasvussa. Tilastoja tarvitaan hallinnossa yhteiskunnan tilan kuvaamiseen, päätösten valmisteluun, tulevaisuuden ennakointiin, toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointiin ja tutkimustoimintaan. Kansalaiset ja kansalaisjärjestöt saavat tilastoista yleistä tietoa yhteiskuntaoloista. Yritysten tiedon tarve on moninaista ulottuen toiminnan suunnittelusta investointi- ja markkinointipäätösten tekoon. Yhteiskunnan tietotarpeiden ja tietotekniikan muutokset pakottavat tilastojen tuottajat jatkuvaan kehittämistoimintaan. Kehittämistyössä yhteydet EU:hun ja muihin keskeisiin kansainvälisiin tilastoalan toimijoihin ovat muodostuneet olennaisen tärkeiksi. Kotimaassa yhteydet päätöksenteon valmisteluun ja yhteiskunnan suunnittelutoimintoihin ovat avainasemassa. Parhaillaan on menossa laajoja hallinnon kehittämistoimenpiteitä erityisesti alue- ja kuntahallinnossa, jotka tulevat vaikuttamaan tietojen tarpeeseen. Uudistusten yhteydessä on tarpeen myös tarkastella tilastojen tuottamistapaa, uudelleen järjestelyjen mahdollisuuksia, tilastotoimen tehostamiskysymyksiä ja yhteyksiä hallinnon muuhun tietotuotantoon ja tutkimukseen. Tilastojen tuotantomalli on sisäisesti voimakkaasti verkottunutta. Nämä seikat ovat keskeisiä, kun tarkastellaan tilastotoimen edelleen keskittämistä ja mahdollista alueellistamista. Johtopäätös: Tilastotoimi on keskeinen yhteiskuntaoloista tietoja tuottava toiminto tietoyhteiskunnassa. EU on muodostunut keskeiseksi tilastotoimen kehitystä ohjaavaksi instituutioksi. Uusia EU- säädöksiä tulee alalla jatkuvasti. Yhteydet EU:hun ja muihin kansainvälisiin tilastoalan keskeisiin toimijoihin ovat olennaisen tärkeitä. Suomessa on menossa voimakas hallinnon kehittäminen ja alueellisen kehittämisvastuun korostuminen, joilla on merkittäviä vaikutuksia tulevai-

16 suuden tietotarpeisiin. Tämän vuoksi yhteydet tilastotietojen keskeisiin käyttäjiin, tutkimustoimintaan ja yliopistoihin tulee olla tiiviit ja käytännössä toimivat. 7. Tilastotoimen tavoitteet ja uudet kehittämishaasteet Tilastotoimen tavoitteena on laadukas, luotettava ja ajantasainen tietojen tuotanto. Tilastotoimen kehittämisen tavoitteita ohjaavat muun muassa EU:n tilastoalalla hyväksytyt käytännesäännöt ja Tilastokeskuksen oma laatukäsikirja. Selvitystyön aikana kuultujen asiantuntijoiden verraten yhtenäinen näkemys on, että Tilastokeskus on onnistunut tehtävässään hyvin ja Suomen tilastoala on muutoinkin maailman kehittyneimpiä. Tilastokeskus ja Suomen muukin tilastotoimi ovat kansainvälisessä vertailussa korkeatasoisia ja luotettavia tiedon tuottajia. Tilastokeskus on kyennyt hoitamaan myös kansallisen koordinointitehtävänsä eri osapuolia pääosin hyvin tyydyttävällä tavalla. Tilastoalalla on kuitenkin edelleen nähtävissä paljon kehittämistarvetta. Yhteiskunnan tietotarve muuttuu jatkuvasti hallinnon, tutkimustoiminnan ja yritystoiminnan kehityksen myötä. Vaikka tilastoalan yhtenäisyyttä onkin voitu parantaa, kehittämistarpeita on sekä koko tilastojärjestelmän tietosisällön hallittavuuden näkökulmasta että tilastojen yhtenäisyyden parantamisessa mm. luokitusten kehittämisessä ja yhtenäistämisessä. Perustietojen keruussa on myös edelleen ilmeisiä kehittämistarpeita ja rationalisointimahdollisuuksia. Tietojen yhteiskäytöllä voidaan saavuttaa todennäköisesti merkittäviä tuottavuushyötyjä ja tietojen käyttäjille saattamisen parantamisessa on paljon tehtäviä (muun muassa käyttäjäystävälliset tietoportaalit). Esille on tullut myös tarve lyhentää tilastojen valmistusviiveitä, johon voidaan vaikuttaa muun muassa tietotekniikan kehittymisen myötä, sähköisen tiedonsiirron mahdollisuuksia edelleen kehittämällä ja perustietojen keruun yhtenäisyyttä parantamalla. Tutkimustoiminnan näkökulmasta on tullut esille merkittäviä ongelmia ja kehittämishaasteita. Erityisen vahvasti on tullut esille tarve kehittää hyvinvointipalvelujen, sosiaalitoimen ja kuntien toimintaa koskevia tilastoja. Tarvitaan entistä parempaa tietopohjaa muun muassa hyvinvointipalvelujen kehityksen seurannan, uudistuvan valtionosuusjärjestelmän, hyvinvointipalvelujen tuottavuuden ja toiminnan vaikuttavuuden arviointiin. Vaikuttavuuden arvioinnissa tarvitaan tilastollisten indikaattoreiden ohella myös syvemmälle menevää tutkimustietoa. Kuntakentässä tapahtuvat muutokset korostavat tarvetta kehittää paikkaan sidottua perustietojen järjestelmää vertailukelpoisten tietojen tuottamiseksi. Tilastoja varten koottujen perustietojen saattamisessa tutkimuksen käyttöön on paljon kehittämispotentiaalia. Esteinä ovat muun muassa raskaat tietolupakäytännöt, tietosuojan varmistamistavat ja tietojen maksullisuus. Tilastotuotanto ja sen kehittäminen on osaamisintensiivistä toimintaa. Tietotekniikan kehittymisen myötä rutiiniluonteisten tehtävien määrä tilastojen tuotannossa on voimakkaasti vähentynyt. Jo nyt yli puolet Tilastokeskuksen henkilöstöstä on korkeakoulututkinnon suorittaneita. Tämä osuus on edelleen kasvussa. Tietojen tuottaminen voidaan toiminnallisesti jakaa kolmeen päälohkoon: perustietojen (datan, havaintojen) keruuseen, tietojen muokkaamiseen (tarkistukset, luokittelut tms.) ja tietojen käyttöön saattamiseen (julkaisut, nettikäyttö tms.). Työn painopiste on monella tapaa siirtymässä kolmanteen vaiheeseen eli tietojen hyödyntämiseen päätöksenteossa, toimenpiteiden

17 valmistelussa ja tutkimuksessa. Perinteisten julkaisujen asema vähenee ja erilaisten käyttäjäystävällisten, käyttäjien muokattavissa olevien tietoportaalien merkitys on kasvamassa. Tiedon hankinnassa on pyrkimys rationalisoida perustietojen hankintaa, käyttää mahdollisimman paljon hyväksi hallinnollisia aineistoja, välttää päällekkäistä tietojen keruuta ja siirtää tietoja sähköisesti. Kehitys on jo mennyt voimakkaasti tähän suuntaan. Esimerkiksi 95 % Tilastokeskuksen perustiedoista saadaan sähköisesti ja hallinnollisilla aineistoilla on voitu korvata kalliit ja raskaat väestölaskennat. Uusia mahdollisuuksia avautuu kuitenkin muun muassa kun, hallinnossa yhdistellään toimintoja ja voidaan entistä helpommin yhdistellä eri tietoaineistoja keskenään. Tietojen hankinnassa pullonkaulaksi muodostuu entistä enemmän kalliiden kysely- ja haastattelutietojen keruu. Tietojen käsittelyssä ja luokittelussa yhtenäiset tilastojärjestelmät, käsitteet ja määritelmät ja niiden soveltaminen tilastotoimen eri osissa ovat avainasemassa tietojärjestelmän yhtenäisyyden, selkeyden ja käytettävyyden edistämisessä. Tietojärjestelmiä integroitaessa ja tiedon tuotantoa tehostettaessa tilaston ja muun tietojen hyväksikäytön rajat osittain häipyvät ja sama perustieto palvelee yhä useammin hallinnollista valvontaa, tilastojen tuottamista ja tutkimustoimintaa. Tiedon keruu pelkästään tilastoja varten säilyttää kuitenkin siinä mielessä nykyisen asemansa, ettei tilastoa varten koottavaa ja yhdistettävää tietoa voida käyttää yksilökohtaiseen hallinnolliseen päätöksentekoon ja valvontaan. Johtopäätös: Suomen tilastotoimi on kansainvälisesti korkeatasoinen. On tärkeä huolehtia siitä, että suomalaista tilastotointa kehitetään tulevaisuudessa kohti maailman huipputasoa, sillä se tukee osaltaan suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyvyn kehittymistä yhä globalisoituvammassa maailmassa. Tieto on saatava entistä tuottavammaksi. Tämä edellyttää sekä Tilastokeskukselta että koko tilastoalalla työskentelevältä henkilöstöltä korkeatasoista osaamista. Tilastojen tuottaminen ja tilastotoimen kehittäminen on osaamisintensiivistä toimintaa. Jo nyt yli puolet Tilastokeskuksen henkilökunnasta on korkeakoulututkinnon suorittaneita. Tietotekniikan kehitys on vähentänyt rutiininomaisten tehtävien määrää ja tämä kehitys on edelleen jatkumassa. Työvoiman saatavuuden näkökulmasta läheiset yhteydet yliopistoihin ja korkeakouluihin tulevat korostumaan. Tietotekninen kehitys ja hyväksikäyttö on lisännyt tuotantoprosessin hallittavuutta. 8. Tilastokeskus tilastotoimen koordinoijana Tilastokeskuksella on lain antamin valtuuksin velvollisuutena erittäin tärkeä tehtävä koordinoida Suomen koko tilastotuotantoa. Koordinoinnin tavoitteena on yhtenäinen ja rationaalinen tilastotoimi ja tilastotuotanto, joka vastaa tiedonkäyttäjien tarpeita. Tilastotoimen koordinointi edellyttää hyvin toimivia yhteistyösuhteita kaikkiin tilastoja laativiin viranomaisiin. Koordinoinnin tavoitteena on yhteiskunnan tietotarpeita mahdollisimman hyvin tyydyttävä tilastojen tuotanto, joka on rationaalisesti ja kustannustehokkaasti järjestetty.

18 Koordinoinnin tarvetta on runsaasti, jotta voidaan taata tietojen tuottamisen yhtenäinen perusta ja tietojen hyödynnettävyys. Koordinointi edellyttää tilastojärjestelmien kehittämistä yhtenäisin käsittein, määritelmin ja luokituksin. Koordinoinnin tulee kohdistua sekä perustietojen hankintaan että niiden yhteiskäyttöön eri tarkoituksia silmällä pitäen. Siihen kuuluu myös velvollisuus kehittää käytännön tilastotoimen erityisosaamista, menetelmiä ja tiedon tuotannon malleja. Tilastokeskus kouluttaakin tilaston käyttäjiä ja tilastoalalla työskenteleviä sekä tilastojen tuottamiseen että käyttöön kehittämällä ns. tilastollista lukutaitoa. Tällä alalla on paljon tehtävää sekä siinä, miten tietoja tarjotaan käyttöön julkaisuina ja tietoverkossa että siinä, miten pystytään hakemaan tehokkaasti tarvittavia tietoja suuresta tilastotietojen varannosta ja ymmärretään tilastojen tietosisältö oikein. Koordinointitehtävää hoidetaan laajalla verkostoitumisella. Yhteistyön ja koordinoinnin tukena käytetään viisivuotiskaudeksi kerrallaan laadittavia tilastotoimen kehittämislinjauksia. Tarve muuttaa voimassa olevia linjauksia tarkistetaan vuosittain. Suomen virallisen tilaston neuvottelukunta (SVT-neuvottelukunta) on perustettu edistämään Suomen virallisen tilaston yhtenäisyyttä ja yhtenäistä tilastopalvelua. Valtiovarainministeriön asettaman tilastoalan EUasioiden yhteistyöryhmän tehtävänä on käsitellä tilastotoimen yleisiä EU-asioita, tilastoalan koordinaatiota hallinnonalojen kesken sekä Suomen kannanottojen valmistelua tilastosäädösten osalta. Tilastojen koordinointi- ja kehittämistyön tiivistämiseksi on perustettu myös pysyviä tilastojen kehittämis- ja yhteistyöryhmiä, kuten sosiaali- ja terveysalan tilastoyhteistyöryhmä ja maataloustilastoinnin sekä ulkomaankaupan tilastoinnin koordinointityöryhmä. Hyvin suuri osa tilastotoimen kehittämistyöstä tehdään hankekohtaisissa, määräaikaisissa yhteistyöryhmissä. Säännöllisesti järjestettävissä pääjohtaja - kansliapäällikkötason kokouksissa (ministeriöt pois lukien puolustusministeriö) käsitellään tilastotoimen kannalta ajankohtaisia ja merkittäviä asioita. Esimerkkeinä kokouksissa sovituista asioista voidaan mainita yhteistyöryhmien perustaminen, yhteisten hankkeiden ja selvitysten käynnistäminen ja pidemmän aikavälin yhteistyösopimukset. Kokouksissa käsitellään myös käynnistettävien hankkeiden rahoitus, arvioidaan tilastotuotannon relevanssia ja ajankohtaisia kehittämistarpeita. Tilastokeskus raportoi vuosittain tilastotoimen kehittämisestä, muun muassa SVT- neuvottelukunnan työstä ja valtion tilastotoimen kustannuksista Tilastokeskuksen vuosikertomuksessa. Tilastotoimen kehittämishankkeista ja koordinoinnista sekä ajankohtaisista tapahtumista informoidaan 3-4 kertaa vuodessa toimitettavassa Tilastolinkki -lehdessä. Tilastotoimen yhdyshenkilöverkostolle järjestetään myös vähintään kerran vuodessa informaatio- ja keskustelutilaisuus tilastotoimen ajankohtaisista asioista. Suomalainen tilastotuotanto on laadullisesti korkeatasoista. Hyvällä tilastolaitoksella on pitkät historialliset juurensa. Tilastojen laatu on yleisesti ottaen hyvä. Tilastotoimen keskittämisellä ja koordinoinnilla on myötävaikutettu tämän tilanteen syntymiseen. Suomessa on sellaista ainutlaatuista tiedon tuotantoa, jota hyödyntämällä suomalainen talous- ja yhteiskuntatutkimus voi myös olla kiinnostava yhteistyökumppani maailman huipputasolla. Johtopäätös: Tilastotoimen koordinointi edellyttää hyvin toimivia yhteistyösuhteita kaikkiin tilastoja laativiin viranomaisiin. Koordinoinnin tavoitteena on yhteiskunnan tietotarpeita mahdollisimman hyvin palveleva tilastojen tuotanto, joka on järjestetty rationaalisesti ja kustannustehokkaasti.

19 Tilastotoimen uudelleenjärjestelyissä eri osapuolten tulee aktiivisesti pyrkiä tulokselliseen yhteistyöhön. Koordinoinnin tulee kohdistua perustietojen hankintaan, yhtenäisten käsitteiden, määritelmien ja luokitusten soveltamiseen, kerättyjen perustietojen yhteiskäyttöön eri tarkoituksia silmällä pitäen ja tilastotietojen käyttöön saattamiseen. Tilastollisen osaamisen koulutustarjonnan tulee myös kuulua koordinointitehtävän piiriin. Koordinointitoiminta edellyttää tiivistä yhteydenpitoa kansainvälisiin tilastoviranomaisiin, tiedon tarvitsijoihin ja muihin tiedon tuottajiin. 9. Tilastotoimi tuottavuuden kehittämisen näkökulmasta Sekä valtion että koko kansantalouden menestymisen edellytyksenä on tuottavuuden jatkuva parantaminen. Tuottavuutta voidaan tässä yhteydessä tarkastella kolmesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin Tilastokeskus ja muut tilastoja tuottavat viranomaiset osallistuvat valtion tuottavuusohjelman toteuttamiseen. Toisaalta Tilastokeskuksen tehtävänä on tuottaa tietoa, jonka perusteella tuottavuutta voidaan mitata. Kolmanneksi tuottavuutta syntyy käytännössä silloin, kun tilastotoimen tuotteita eli tuotettua tietoa voidaan käyttää muualla yhteiskunnassa tuottavuuden parantamiseen. Nykyaikaisessa yhteiskunnassa tieto on yksi keskeisimmistä tuottavuuden parantamiseen tarjolla olevista keinoista. Tiedon tuottavuusvaikutukset tulevat siitä, että tietoa hyödynnetään päätöksenteossa, suunnittelussa ja tutkimustoiminnassa. Tilastotoimen tietojen varaan voi jatkossa kehittyä myös yhä merkittävämpää yritystoimintaa erilaisten tietoportaalien ja konsultointipalvelujen muodossa. Tilastojen tuotantoprosessin tuottavuus Tilastotoimen sisällä tuottavuushyötyjä on saavutettu keskittämällä tilastojen tuotantoa. Hyötyjä on saatu rationalisoimalla tilastojen tarvitsemaa perustietojen hankintaa ja käsittelyä. Hyötyjä on saatu käyttämällä hallinnollisia toimenpiteitä varten koottuja rekistereitä tilastotuotannossa. Hallinnollisten ja tilastoja varten koottujen tilastollisten rekisterien tietojen yhdistämisellä on saavutettu tuottavuushyötyjä. Kaikilla näillä toimenpidealueilla on edelleen mahdollisuus kohottaa tilastotoimen sisäistä tuottavuutta. Eri hallinnonaloilla toimivilla viranomaisilla ja tutkimuslaitoksilla on omat erityiset tietotarpeensa, jotka nämä toimijat itse tuntevat parhaiten. Toimintaan liittyy usein merkittävää tietojen tuottamista joko rekistereitä ylläpitämällä tai suoralla tiedon keruulla. Toimijoiden moninaisuudesta seuraa, että periaatteessa samaa perustietoa (dataa) tarvitaan usean eri toimijan tiedon tuotannossa. Data voi syntyä hallinnollisen toimenpiteen yhteydessä (rekisteritieto), tai se voidaan kerätä tiedon tarvitsijan toimesta erikseen kyselemällä tai haastattelemalla. Jos tiedon keruu on säännöllistä, näistä havainnoista muodostuu tietoaineistokokoelmia, tilastorekistereitä. Tutkijat kokoavat tämän lisäksi myös tietoaineistoja tutkimuksia varten, mutta tällaiset tiedon keruut voivat jäädä kertaluonteisiksi tai vain muutamia kertoja toistuviksi. Tutkimusaineistoja kootaan Suomessa yhteiskunnalliseen tietoarkistoon. Hallinnollisten rekistereiden, tilastore-

20 kistereiden ja tutkimusaineistojen muodostamasta tietojoukosta koostuu periaatteessa yhteiskunnassa kerättävän perustiedon kokonaisuus, joka on keskeinen tutkimuksen infrastruktuuri. Tiedon tuotannon tehokkuuden näkökulmasta perustieto kannattaisi tuoda järjestelmään vain kerran. Tätä kerran tuotua tietoa (havaintoa) tulisi voida käyttää sitten mahdollisimman vapaasti eri käyttötarkoituksiin: hallinnolliseen valvontaan, tilastojen tuottamiseen tai tutkimustoimintaan. Sama vaatimus koskee myös yksityisen sektorin po. lähteistä tarvitsemia tietoja. Tilastotieto voidaan usein periaatteessa kerätä edullisimmin hallinnollisten rekisterien yhteydessä. Kehitys voi lainsäädännön muuttuessa kuitenkin mennä tilastotuotannon tehokkuuden kannalta väärään suuntaan, jos rekisteritiedoissa ei oteta huomioon tilastotoimen tarpeita. Esimerkkinä voidaan mainita se, että eläkeuudistuksen yhteydessä eläketurvakeskukselta poistui velvoite rekisteröidä työsuhteiden jatkuvuus, mikä taas työvoimatilastojen kannalta on ollut arvokas tieto. Olisi huolehdittava siitä, että tilastotietojen tarve otetaan huomioon hallinnollisia rekistereitä muutettaessa. Tuottavuuden mittaaminen Tilastokeskuksen tehtävänä on myös koko yhteiskunnan taloudellisen toiminnan tuottavuuden mittaaminen. Yhteiskunnan tuottavuutta on mitattu perinteisesti kansantalouden tilinpidon käsittein ja menetelmin. Materiaalisen tuotannon, kuten maatalouden ja teollisuuden, tuottavuuden mittaamisen menetelmät ovat suhteellisen hyvin hallinnassa. Yhteiskunta on kuitenkin kehittymässä yhä palveluvaltaisemmaksi, tietoa laajasti hyödyntäväksi tietoyhteiskunnaksi. Palvelujen mittaaminen ylipäätänsä ja palvelujen tuottavuuden mittaaminen erityisesti on materiaalisen tuotannon mittaamiseen verrattuna menetelmällisesti haastavampaa. Viime aikoina on myös haluttu mitata myös julkisen toiminnan tuottavuutta, joka perinteisesti on kansantalouden tilinpidossa jätetty huomioon ottamatta. Tuottavuuden mittaamisen uudet vaatimukset ovat haasteellisia ja edellyttävät muun muassa julkisen toiminnan entistä parempaa kuvaamista ja julkisen sektorin tilastojen kehittämistä. Tilastokeskuksen pitäisikin pystyä panostamaan entistä enemmän voimavaroja näiden uusien tuottavuuden mittausongelmien ratkaisemiseen. Tiedon käyttämisen tuottavuusvaikutukset Tiedot eivät kuitenkaan tuota yhteiskunnallisesti elleivät ne vastaa yhteiskunnan tarpeisiin tai ellei niitä käytetä hyväksi päätöksenteossa, päätösten valmistelussa, suunnittelussa ja tutkimustoiminnassa. Voidaan arvioida, että tiedon hyödyntämisessä on saavutettu myös merkittäviä edistysaskeleita, jotka ovat parantaneet tuottavuutta. Yhteiskunnallinen tehokkuus edellyttää paitsi tietojen keruun rationalisointia myös sitä, että kerätyt tiedot ovat mahdollisimman joustavasti käytettävissä eri tarkoituksiin. Eri aineistojen yhteiskäytöllä voidaan saavuttaa merkittävää tiedon tuotannon rationalisointia ja tuottavuushyötyjä. Tiedolla on erityinen julkishyödykkeen ominaisuus: kun se on tuotettu, sen käyttö ei hävitä tietoa, vaan se on edelleen uudelleen käytettävissä. Toinen keskeinen tiedon julkishyödykeominaisuus on se, että jos joku käyttää tietoa, se ei poista muiden käyttäjien mahdollisuuksia käyttää tietoa hyväkseen.