Tarvitaanko kirkossa asennemuutosta? Työntekijäkeskeisyydestä kohti kumppanuutta DTS:n vuosikokous 12.3.2014 Helsinki YTT, lehtori Päivi Thitz DIAKONIA-AMMATTIKORKEAKOULU, PIEKSÄMÄKI
Seurakunta osallisuuden yhteisönä Väitöskirja 2013, Itä-Suomen yliopisto Yhteiskunta- ja kauppatieteellinen tiedekunta, sosiaalipsykologia http://epublications.uef.fi/ pub/urn_isbn_978-952- 493-214-1/ Päivi Thitz, Diakonia-ammattikorkeakoulu 2
Tutkimuksen kohteena yhteisöllisyys ja osallisuus kirkon toiminnassa ja puheessa Tutkimuskysymykset Millaisena yhteisöllisyys ja sen kehittämisen kysymykset näyttäytyvät 2000-luvun alun kirkossa ja erityisesti maaseudun seurakuntien toiminnassa? Miten yhteisöllisyydestä ja osallisuudesta puhutaan ja kirjoitetaan ja millaista osallisuutta tämä puhe seurakuntalaisille tarjoaa? Millainen on yhteisöllisyyteen ja seurakuntalaisen osallisuuteen liittyvän puheen ja toiminnan välinen suhde? Kielellinen lähestymistapa Millaisia merkityksiä kielen kautta todellisuudesta välittyy? Miten kieli rakentaa ja uusintaa todellisuutta? Päivi Thitz, Diakonia-ammattikorkeakoulu 3
Aineisto ja analyysi Aineistot Maaseutuseurakunnan työntekijöiden ja seurakuntalaisten haastattelut (3 työntekijää, 12 seurakuntalaista ja 1 ryhmä) Meidän kirkko osallisuuden yhteisö (2007) strategiaa taustoittava mietintö Diakonian yhteisöllisyyden kehittämishankkeen arviointikeskustelut (7 seurakuntalaista, 13 työntekijää) Analyysimenetelmät Sisällönanalyysi, semioottinen tulkinta (subjektipositio) ja diskurssianalyysi Päivi Thitz, Diakonia-ammattikorkeakoulu 4
Sosiaalitieteellinen yhteisö- ja osallisuusajattelu Yhteisöllisyys rakentuu sosiaalisten suhteiden, ihmisten välisen vuorovaikutuksen ja yhteistoiminnan sekä yhteisössä jaettujen merkitysten perustalle (Delanty 2003) Ihminen rakentaa identiteettiään yhteisöön kuulumisen ja kiinnittymisen kautta Osallisuus yksilön ja yhteisön väliseen suhteeseen ja yhteisöllisyyteen liittyvä käsite (Nivala 2008) Osallisuus prosessi, jossa yhteisöllisyys todentuu ja pannaan käytäntöön (Campbell & Jovchelovitch 2000) Päivi Thitz, Diakonia-ammattikorkeakoulu 5
Yhteisöllisyyden muuttuneet tulkinnat Paikallisuuden ja jatkuvuuden sijaan yhteisöihin liittyminen perustuu yksilölliseen kiinnostukseen ja elämäntapavalintoihin Verkostososiaalisuus (Wittel 2001) Yksilöllinen yhteisöllisyys (Kangaspunta, Aro & Saastamoinen 2011) Yhteisöön kuuluminen perustuu enemmän kommunikatiivisiin prosesseihin kuin institutionaalisiin rakenteisiin, paikkoihin ja symbolisiin merkityksiin (Delanty 2003) Yhteisön kielen ja diskurssien kautta määritetään yhteisön todellisuutta (Blackshaw 2010) Päivi Thitz, Diakonia-ammattikorkeakoulu 6
Osallisuuden ulottuvuuksia Osallistuminen on passiivista tai aktiivista mukana olemista Osallistaminen on prosessi, jossa yksilöitä tuetaan, kannustetaan ja kehotetaan osallistumaan toimintaan tai päätöksentekoon Valtaistamisen ja hallinnallisuuden näkökulmat (Adams 1996; Cruikshank 1999; Lappalainen 2012) Osallisuus on yhteisöön sitoutumista ja mukanaoloa yhteisöllisesti tärkeissä prosesseissa Kokemus sisäpuolelle kuulumisesta ja täysivaltaisuudesta Vallan, valtaistumisen ja toimijuuden näkökulmat (Campbell & Jovchelovitch 2000; Nivala 2008) Päivi Thitz, Diakonia-ammattikorkeakoulu 7
Yhteisöllisyys ja osallisuus osana kirkon olemusta Alkuseurakunnan tunnusmerkkeinä yhteys ja osallisuus, jotka rakentuvat sekä suhteessa toisiin ihmisiin että suhteessa Jumalaan (McGrath 1999) Katekismus: kristittyjen yhteys ei ole vain yhteisten perinteiden noudattamista tai yhteenkuuluvuuden tunnetta, vaan yhteinen usko liittää ihmiset toisiinsa Tunnustuskirjat: kirkko muodostuu jäsenistään, jotka ovat osallisia kirkon hengellisestä elämästä Päivi Thitz, Diakonia-ammattikorkeakoulu 8
Työntekijät ja seurakuntalaiset yhteisön rakentajina Kirkon viran perusteella viranhaltijoilla erityinen kirkon opin ja tunnustuksen mukainen tehtävä, joka perustuu seurakunnan kutsuun Yhteisen pappeuden mukaan kirkon tehtävän toteuttaminen kuuluu jokaiselle kirkon jäsenelle Yhdessä ja toisiaan täydentävänä ne rakentavat seurakuntayhteisön (Lemberg 2006, Häkkinen 2010; Pihkala 1984) Rinnakkaisuudesta huolimatta seurakuntalaisen osallisuus viranhaltijoiden rinnalla on koettu jännitteisenä Päivi Thitz, Diakonia-ammattikorkeakoulu 9
Seurakuntien toimintakulttuurien kehittyminen Toimintakulttuuri rakentunut hierarkkiseksi ja työntekijäkeskeiseksi Hallinto- ja tarjontakulttuuri (1950-1970) Työntekijöillä keskeinen rooli, selkeät toimintatavat Seurakuntalaiset työn kohteina Palvelukulttuuri (1980-1990) Seurakuntalaisten tarpeista rakentuvat palvelut Seurakuntalaiset palveluiden kuluttajina ja asiakkaina Yhteisökulttuuri (2000-) Toiminta perustuu työntekijöiden ja seurakuntalaisten yhteistoimintaan, vuorovaikutukseen ja keskinäiseen kunnioitukseen (Voutilainen 1994) Päivi Thitz, Diakonia-ammattikorkeakoulu 10
Miten seurakuntalaisen osallisuudesta 2000-luvun alussa puhutaan? Työntekijän ja seurakuntalaisen väliseen suhteeseen liittyvä toimintakulttuuri tulee näkyväksi yhteisön puhetavoissa Käytössä olevat puhetavat sidoksissa yhteisön kulttuuriseen merkitysvarantoon Puhetavat, joilla kirkon piirissä seurakuntalaisen asemasta on totuttu puhumaan tai on koettu hyväksyttäväksi tai mahdolliseksi puhua Analyysin kohteen Diakonian yhteisöllisyyden kehittämishankkeen (2007-2009) arviointikeskustelut Kolme puhetapaa Päivi Thitz, Diakonia-ammattikorkeakoulu 11
Työntekijäkeskeinen osallistamispuhe Tavoitellaan seurakuntalaisen osallisuutta, mutta subjektius, toimjuus ja valta kuitenkin määrittyvät työntekijälle Määrittää työntekijän toiminnasta päättäväksi ja sitä organisoivaksi auktoriteetiksi Seurakuntalainen työntekijän osallistamisen kohteena Määrittää seurakuntalaisen toiminnan kohteeksi, palvelujen vastaanottajaksi tai toimintaan kutsutuksi Seurakuntalaisella mahdollisuus toimia seurakunnan toimintakulttuurin ja työntekijän määrittämissä rajoissa Päivi Thitz, Diakonia-ammattikorkeakoulu 12
Dialoginen kumppanuuspuhe Vuorovaikutuksessa ja yhteistoiminnassa korostuu vastavuoroisuus ja kunkin toimijan oman asiantuntijuuden kunnioittaminen Vuorovaikutusasetelmaa voidaan kuvata kulttuurisena tanssina, jossa vuorovaikutuksen tavat sopeutetaan toisen tapaan; ilmaisuihin, kieleen ja puheen sävyihin Mahdollistaa myös kriittisyyden ja kyseenalaistamisen Seurakuntalainen ja työntekijä määrittyvät toistensa yhteistyökumppaneiksi Päivi Thitz, Diakonia-ammattikorkeakoulu 13
Kamppaileva tai neuvotteleva rajankäyntipuhe Liittyy ristiriitaisiin tai dilemmaattisiin tilanteisiin, joissa on vaikea löytää yhteistä puhetapaa Kyseenalaistaa perinteistä puhetapaa ja toimijoiden asemia, murtaa itsestään selvänä pidettyä kulttuurista järjestystä, käy rajankäyntiä uuden ja vanhan välillä Seurakuntalaiset ja työntekijät pyrkivät irtaantumaan heille annetuista positioista tai etsivät uusia mahdollisia positioita Päivi Thitz, Diakonia-ammattikorkeakoulu 14
Johtopäätöksiä: Puhetapoihin piiloutuneet vallan käytänteet Vaikka yhteisöllisyys ja seurakuntalaisen osallisuus nähdään yhteisenä tavoitteena, yhteisön puhetapoihin on piiloutuneena työntekijän auktoriteettiasemaa korostavia vallan käytäntöjä Instituutioiden käyttämällä kielellä on taipumus vakiinnuttaa toimijoiden asemia Työntekijäkeskeiset puhe- ja toimintatavat saattavat vahvistaa käytäntöjä, jotka estävät seurakuntalaisen äänen kuulumista tai rajaavat toiminnan mahdollisuuksia Työntekijä saattaa kokea seurakuntalaisen aktiivisuuden uhkaavan oman työn hallintaa Päivi Thitz, Diakonia-ammattikorkeakoulu 15
Keskustelu uusintaa puhetapoja ja toimintaa Kielenkäytön kautta tuotetaan osallisuudelle yhteisiä merkityksiä ja luodaan yhteisöllistä todellisuutta Keskustelu yhteisöllisyydestä ja osallisuudesta lisää tarjolla olevia puhetapojen resursseja, muovaa ja uusintaa toimijoiden asemia ja heille tarjoutuvia toiminnan mahdollisuuksia Itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen luo uutta toimintakulttuuria Kohtaamisen ja vuorovaikutuksen laatu keskeistä Miten puheen sävyt, ilmapiiri, läsnä oleva valta määrittävät työntekijän ja seurakuntalaisen välistä suhdetta ja toimijuutta? Päivi Thitz, Diakonia-ammattikorkeakoulu 16
Seurakuntalaisen aseman kehittyminen Seurakuntalaisen asema on kehittymässä toiminnan kohteena olevasta objektista ja osallistamisen kohteena olevasta asiakkaasta vähitellen yhteisöä rakentavaksi jäseneksi ja työntekijän kumppaniksi Seurakuntalainen objektina Seurakuntalainen osallistamisen kohteena Seurakuntalainen kumppanina ja täysivaltaisena yhteisön jäsenenä Päivi Thitz, Diakonia-ammattikorkeakoulu 17
Seurakuntalainen täysivaltaisena yhteisön jäsenenä Seurakuntalaisen osallisuuden toteutuminen edellyttää muutosta myös seurakuntalaisten ajattelussa ja toiminnassa Siirtyminen objektin positiosta kohti täysivaltaisen yhteisön jäsenen positiota Osallisuus rakentuu omien lahjojen käyttöönottamisen ja vastuun ottamisen kautta, joiden myötä voi rakentua omistajuuden kokemus (Gibbs & Bolger 2006) Osallisuutta ei voi tuoda ulkoapäin, vaan se syntyy yhteisön jäsenten omasta tarpeesta, yhteisöllisessä kanssakäymisessä ja suhteessa itselle merkittäviin asioihin Päivi Thitz, Diakonia-ammattikorkeakoulu 18
Kiitos mielenkiinnosta! Päivi Thitz, Diakonia-ammattikorkeakoulu 19
Lähteitä Adams Robert (1996) Social Work and Empowerment. London: Macmillan. Blackshaw Tony (2010) Key concepts of community studies. Thousand Oaks, CA: SAGE Pubications. Campbell Catherine & Jovchelovitch Sandra (2000) Health, Community ans Development: Towards a Social Psychology Participation. Journal Community & Applied Social Psychology (10), 255-270. Cruickshank Barbara (1999) The will to empower: democratic citizens and other subjects. Ithaca NY: Cornel University Press. Delanty Gerard (2003) Community. New York, NY: Routledge. Gergen Kenneth J. (2009) Relational being: beyound self and community. New York: Oxford University Press. Gibbs Eddie & Bolger Ryan K. (2006) Emerging Churces. Creating Cristian Community in postmodern cultures. London: Sociaty for Promoting Cristian Knowledge. Häkkinen Seppo (2010) Ihanne ja todellisuus. Jäsenyyteen sitoutuminen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1960-luvulta 2000-luvulle. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus. Kangaspunta Seppo, Aro Jari & Saastamoinen Mikko (2011) Epilogi: Yhteisyyden jatkumo. Teoksessa Seppo Kangaspunta (toim.) Yksilöllistyvä yhteisöllisyys: avaimia yhteisöllisyyden muutoksen ymmärtämiseen. Tampere: Tampere University Press, 15-34. Lappalainen Pertti (2012) Kansalaisten osallisuus. Kansalaisyhteiskunta (2), 1 4. Lemberg Robert (2006) Seurakuntalaisten kirkko. Teoksessa Enemmän kuin työmuoto. Vapaaehtoistoiminta kirkossa. Helsinki: Kirkkohallitus, 9-15. McGrath Alister E. (1999) Kristillisen uskon perusteet. Johdatus teologiaan. Helsinki: Kirjapaja. Nivala Elina (2008) Kansalaisuus globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnassa: kansalaiskasvatuksen sosiaalipedagoginen teoriakehys. Kuopio: Snellman-instituutti. Pihkala Juha (1984) Kirkon olemus uskon, rakkauden ja eukaristian näkökulmasta. Teologinen Aikakauskirja, 164-171. Voutilainen Eero (1994) Hallintokulttuurista seurakuntalaiskulttuuriin. Teoksessa Juhani Korolainen (toim.) Mahdollisuuksien murros. Seurakuntien kriisiopas. Helsinki: Kirjapaja, 31-52. Wittel Andreas (2001) Towards a Network Sociality. Theory, Cilture & Society (18), 51-76. Päivi Thitz, Diakonia-ammattikorkeakoulu 20