VAPO OY JA KEKKILÄ OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2013 Hämeen ja Uudenmaan ELY -keskusten alueella

VESISTÖTARKKAILU 2013 16WWE1868 27.6.2014 VAPO OY JA KEKKILÄ OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2013 Hämeen ja Uudenmaan ELY -keskusten alueella

Vapo Oy ja Kekkilä Oy Läntisen Suomen Hämeen ja Uudenmaan turvetuotannon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2013 1 Sisältö 1 JOHDANTO... 3 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA... 3 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia... 4 2.2 Turvetuotannon käsitteitä... 6 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA... 8 3.1 Lämpötila... 8 3.2 Sadanta... 9 3.3 Lumitilanne... 10 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS.. 11 4.1 Yleistä... 11 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto... 11 4.3 Vesinäytteiden analysointi... 12 5 TURVETUOTANNON KUORMITUS 2013... 13 5.1 Yleistä... 13 5.1.1 Vapo Oy... 13 5.1.2 Kekkilä Oy... 14 5.1.3 Yksityiset turvetuottajat... 15 5.3 Ominaiskuormitussoiden valumat v.2013... 18 5.4 Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu... 18 5.5 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut... 19 5.5.1 Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina... 21 6 VUOSIKUORMITUS VUONNA 2013... 21 6.1 Yleistä... 21 6.2 Kokonaiskuormitus... 22 7 VESISTÖTARKKAILUT 2013... 25 7.1 Yleistä... 25 8 TURVETUOTANNON VESISTÖTARKKAILU HÄMEEN JA UUDENMAAN ELY- KESKUKSIEN ALUEILLA VUONNA 2013... 25 9 KOKEMÄENJOEN VESISTÖALUE 35... 26 9.1 Väärälammensuo (Hattula)... 28 9.2 Varsansuo (Ypäjä)... 29 9.3 Letkunsuo (Ypäjä)... 30 9.4 Okssuo (Tammela)... 31

2 9.5 Letonsuo (Forssa)... 33 9.6 Rinnansuo (Tammela)... 34 9.7 Röyhynsuo (Janakkala)... 37 9.8 Roitonsuo (Janakkala), Kekkilä Oy... 38 9.9 Sammalistonsuo (Riihimäki), Kekkilä Oy... 39 10 PAIMIONJOEN VESISTÖALUE 27... 41 10.1 Koivansuo (Tammela)... 41 11 PORVOONJOEN VESISTÖALUE 18... 42 11.1 Hirvisuo (Hollola)... 43 12 KYMIJOEN VESISTÖALUE 14... 45 12.1 Jaakkolansuo (Hartola)... 46 12.2 Laviassuo (Heinola)... 47 13 TURVETUOTANNON VESISTÖTARKKAILU UUDENMAAN ELY- KESKUKSEN ALUEELLA VUONNA 2013... 49 13.1 Meltolansuo (Stormossen, Raasepori), Kekkilä Oy... 49 13.2 Stormossen (Inkoo), Kekkilä Oy... 50 14 YHTEENVETO... 52 15 VIITTEET... 53 Liitteet Liite 1 Vapon ja Kekkilän turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset 2013 Hämeen ja Uudenmaan ELY -keskuksien alueilla Liite 2 Hämeen ja Uudenmaan ELY-keskusten alueilla sijaitsevat tarkkailusuot vuonna 2013 Pöyry Finland Oy Jorma Keränen (FM) Pia Jaakola (FM) Pia Vesisenaho (Ins.AMK) Yhteystiedot Paristotie 15 67900 Kokkola sähköposti: etunimi.sukunimi@poyry.com puh. 010 33 28210 www.poyry.fi

3 1 JOHDANTO Vapo Oy Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Lounais- Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2009 tarkkailuun mukaan tulivat myös Uudenmaan turvetuotantoalueet. Vuoden 2013 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Environment Oy:n 25.9.2008 laatimaa ja ympäristökeskuksien (nykyisten ELY-keskuksien) hyväksymää Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaa vuosille 2008-2013. Vuoden 2013 Hämeen alueen päästö- ja vaikutustarkkailuihin kuuluivat myös Kekkilän turvetuotantoalueet. Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2013 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY-keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELYkeskuksen alueeseen ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY -keskuksien vesistöraportteihin. Vesistöraporttiin sisältyvä päästötarkkailuosio sisältää koko Vapon Länsi-Suomen yksikön tuloksien koosteita, jotka ovat yhteiset kaikilla ELY -keskuksilla. Havaintopaikkojen ja tuotantoalueiden sijaintikartat ovat saatavilla Nablabsin nettisivulla https://data.nablabs.fi/. Sivut ovat tarkoitettu lähinnä viranomaiskäyttöön ja vaativat sisään kirjauksen. Vuonna 2013 Hämeen ja Uudenmaan ELY -keskuksien 15 tuotantoalueella sijaitsi 37 vesistöhavaintopaikkaa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 2013 ja mahdollisten aiempien vuosien analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan kuivatusvesien vesistövaikutuksia. Vuoden 2013 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta vastasi NabLabs Oy ja raportoinnista Pöyry Finland Oy. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym. 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). Aiheeseen voi tutustua myös esimerkiksi www-sivuilla http://www.finbioenergy.fi tai http://www.vapo.fi

4 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia a-klorofylli, µg/l a-klorofyllipitoisuus kuvastaa vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää. Keskimääräistä pitoisuutta käytetään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä olevan Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 3-7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7-40 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l ylirehevyyttä. Fosfori (KOK-P) µg/l Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää. Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne. Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 15-25 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 25-100 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100 µg/l ylirehevyyttä. Fosfaattifosfori (PO 4 -P) µg/l Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on jo sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän. Typpi (KOK-N) µg/l Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 400 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 400-600 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 600-1500 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l ylirehevyyttä. Ammoniumtyppi (NH 4 -N) µg/l Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi ja samalla kuluu happea ja samalla veden ph-arvo laskee. Ammoniumtyppi on suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa ja siten pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä. Kiintoaine mg/l Kiintoaine on vedessä kulkeutuvaa hiukkasmaista kiinteää orgaanista tai epäorgaanista ainesta. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka) tai eloperäisistä aineksista kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen. Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtavesien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen.

Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) mg/l O 2 Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta. Usein korkeat CODMn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien CODMn -arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten meillä vesien CODMn - arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l. Sähkönjohtokyky (ms/m) Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin. Sameus (FTU/FNU) Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen. Rauta (Fe) µg/l Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena ja siten suoperäisten vesien rautapitoisuus on usein korkea. Happamuus eli ph-arvo ph eli happamuusaste kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien ph-arvo on yleensä lievästi hapan, ph 6-7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden ph-arvon selvästi yli ph 7:ään. Humusvedet ovat happamia ja siten suoperäisillä valuma-alueilla ph-arvot ovat usein alle ph 6:n. Happipitoisuus mg O 2 /l, %-kyll Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O 2 /l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Mitä lämpimämpää vesi on sitä vähemmän se voi sisältää happea. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella. Väriluku mgpt/l Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen antama ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita jos väriluku on alle 40 mgpt/l ja ruskeita jos väriluku on yli 100 mgpt/l. 5

2.2 Turvetuotannon käsitteitä Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus, joka koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö. Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä ja lisää veden puskurikykyä happamuutta vastaan. Jako-oja Oja jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle. Kasvillisuuskenttä Kasvillisuuden peittämä alue, jota käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kasvillisuuskentällä kasvaa ajoittain veden alle joutumisen hyvin sietävää kasvillisuutta. Kasvillisuus käyttää veden ravinteita kasvuunsa, lisäksi vesi puhdistuu mekaanisesti ja maaperän biologisten prosessien avulla. Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Keräilyoja Oja joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoleiseen vesistöön Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat Kosteikko Kosteikkoja käytetään turvetuotantoalueelta tulevien vesien puhdistusmenetelmänä. Kosteikko eroaa kasvillisuuskentästä siinä, että sillä on pysyvää avovesipintaa. Se on tehty patoamalla tai kaivamalla siten, että siinä on sekä syvän että matalan veden alueita. Kosteikoista käytetään myös nimitystä kasvillisuusallas. Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut. Vesiensuojelurakenteet tehdään ensimmäisenä. Kuormitus (päästö) Kuormituksella eli päästöllä tarkoitetaan tuotantoalueelta alapuoliseen vesistöön johdettavien aineiden määrää aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi). Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva kiintoaine ja siihen sitoutuneet ravinteet laskeutuvat altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. 6

Laskuoja Oja jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön. Lohko Useista saroista muodostunut yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala. Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsämaalle, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km 2 vuosi). Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan. Vesi virtaa turpeen pintakerroksessa ja puhdistuu luonnontilaisille suoekosysteemeille ominaisten fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien seurauksena. Aina pintavalutuskenttää ei ole mahdollista perustaa luonnontilaiselle alueelle, jolloin joudutaan käyttämään ennestään ojitettua aluetta. Reunaoja (ympärysoja) Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta Sarka Yleensä noin 20 metriä leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan Sarkaojapidätin (virtaamansäätö) Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2 ) Valunta 7

8 Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s) Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi. Ympäristölupa Turvetuotannolle vaaditaan pääsääntöisesti ympäristölupa, jos sen pinta-ala ylittää 10 ha. Luvasta päättää aluehallintoviraston (AVI) ympäristölupayksikkö. Lupaan liittyy yleensä erilaisia tarkkailuvelvoitteita. YVA YVA -prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA 3.1 Lämpötila Hämeen turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Jokioinen ja Lahti sijaitsevat painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2013 on tarkasteltu niiden tietojen perusteella. Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen säätilastoja. Vuoden 2013 keskilämpötila oli Jokioisilla 5,6 o C ja Lahdessa 5,5 o C, jotka olivat asteen vertailukauden 1981 2010 keskilämpötiloja korkeampia. Vuosi 2013 oli 1,2 astetta edellistä vuotta lämpimämpi sekä Lahdessa että Jokioisilla (kuvat 1-2). Lämpötiloiltaan molemmat havaintopaikat olivat lähes identtiset. Talven 2012 2013 keskilämpötilat olivat 0 o C:n alapuolella tammikuusta maaliskuuhun. Helmikuu oli tavanomaista lämpimämpi, mutta maaliskuussa oli noin 5 astetta pitkän ajan keskiarvoa kylmempää. Touko- ja kesäkuussa oli keskimääräistä lämpimämpää ja loppukesästä keskilämpötila oli tavanomaista tasoa. Syksy 2013 oli vertailujaksoa 1981 2010 hieman lämpimämpi ja marras- ja joulukuu selvästi lämpimämpiä. Vuonna 2013 terminen kasvukausi alkoi Hämeessä 17.4. eli noin viikkoa aikaisemmin kuin vuosina 1981 2010 keskimäärin. Terminen kasvukausi päättyi 13.10. eli noin viikon tavanomaista aikaisemmin (Ilmatieteen laitos 2013). Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella.

9 Kuva 1 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Jokioisilla vuosina 2012-2013 ja vertailuajanjaksona 1981-2010. Kuva 2 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Lahdessa vuosina 2012 2013 ja vertailuajanjaksona 1981 2010. 3.2 Sadanta Vuonna 2013 Jokioisissa saatiin sateita vertailujakson 1981 2010 keskiarvoa (627 mm) selvästi vähemmän (562 mm). Lahdessa satoi hieman enemmän, sillä koko vuoden sadesumma oli 654 mm (vertailuarvo 636 mm). Vuonna 2013 satoi Jokioisissa elokuussa ja lokakuussa vuosien 1981 2010 keskiarvoa selvästi enemmän. Myös loppuvuonna sateita tuli tavanomaista enemmän sekä Jokioisissa että Lahdessa (kuvat 3-4). Syyskuussa Jokioisissa satoi hyvin vähän, mutta Lahdessa lähes normaalisti. Elokuu oli vuoden sateisin kuukausi sekä Lahdessa että Jokioisissa. Turvetuotantokaudella toukokuu, heinäkuu ja syyskuu olivat tavanomaista hieman vähäsateisempia.

10 Kuva 3. Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Jokioisilla vuosina 2012-2013 ja vertailuajanjaksona 1981 2010. Kuva 4 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Lahdessa vuosina 2012 2013 ja vertailuajanjaksona 1981 2010. 3.3 Lumitilanne Jokioisissa ja Lahdessa lunta oli talvella 2012 2013 selvästi keskimääräistä enemmän. Lahdessa lunta oli enimmillään helmikuussa 56 cm ja Jokioisissa 43 cm (kuva 5). Vielä huhtikuussakin oli lunta alueella poikkeuksellisen paljon, toisin lumet sulivat nopeasti ja toukokuussa maat olivat jo paljaat. Terminen talvi alkoi 29.11.2012 ja loppui 10.4.2013. Talvi alkoi ja päättyi noin viikon tavanomaista myöhemmin. Kestoltaan talvi oli 133 vrk, mikä on alueelle keskimääräistä tasoa.

11 Kuva 5 Lumen syvyys Jokioisten ja Lahden mitta-asemilla talvella 2012 2013 ja vertailuajanjaksolla 1981 2010. 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS 4.1 Yleistä Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut turvetuottaja. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Vuoden 2013 kuormitustarkkailun on hoitanut Nablabs Oy. Vuosikuormitusten laskennan ja vuosiyhteenvedon on laatinut Pöyry Finland Oy. Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesistönäytteiden otosta ja analysoinnista on vastannut vuonna 2013 Nablabs Oy. Vuosiyhteenvedot on laatinut Pöyry Finland Oy. 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto Vuonna 2013 Vapo Oy:n ja Kekkilä Oy:n vesistötarkkailussa seurattiin 248 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita 449 havaintopaikalta. Keski-Suomen ELYkeskuksen alueelta oli tarkkailussa mukana myös yksityisten turvesoita. Hämeen ELYkeskuksen alueelta tarkkailussa mukana järvihavaintopisteitä 7 kpl ja virtavesipisteitä 20 kpl (taulukko 1). Uudenmaan ELY-keskuksen alueelta tarkkailussa oli mukana Raaseporin Stormossen/Meltolansuo ja Inkoon Stormossen, joilla oli yhteensä neljä vesistöhavaintopaikkaa.

Taulukko 1 Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2013. ELY-keskus Vesistötarkkailupisteitä Joet Järvet yhteensä Uusimaa 5 0 5 Häme 23 9 32 Keski-Suomi 72 57 129 Varsinais-Suomi 76 6 82 Etelä-Pohjanmaa 92 38 130 Pirkanmaa 48 23 71 yhteensä 316 133 449 Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa; - Järvipistenäytteet maalis-huhtikuussa ja heinä-elokuussa - Joki- ja puropistenäytteet huhti-toukokuussa, elokuussa ja syys-lokakuussa 12 4.3 Vesinäytteiden analysointi Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti. Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä. Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit: Järvipisteet Jokipisteet lämpötila lämpötila näkösyvyys sähkönjohtavuus happi (pitoisuus, kyll-%) kiintoaine (vain 1 m) sähkönjohtavuus sameus kiintoaine (vain 1 m) ph sameus väri ph COD Mn (vain 1 m) väri Kokonaisfosfori COD Mn (vain 1 m) fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6.-30.8.) Kokonaisfosfori Kokonaistyppi (vain 1 m) fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6.- 30.8.) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.-30.8.) Kokonaistyppi (vain 1 m) NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.-30.8.) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.-30.8.) rauta NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6.-30.8.) rauta klorofylli-a (0-2 m, ajalla 1.5.-31.10.)

13 5 TURVETUOTANNON KUORMITUS 2013 5.1 Yleistä Taulukko 2 Vapo Oy:n ja Kekkilä Oy:n sekä yksityisien läntisen Suomen alueen turvetuotannon tarkkailun piirissä oli vuonna 2013 yhteensä 279 tuotantoaluetta, joista Vapo Oy:n hallinnassa oli 232 kpl, Kekkilä Oy:n 16 kpl ja yksityisten tuottajien 31 kpl. Läntisen Suomen päästötarkkailussa mukana olevien tuotantoalueiden (Vapo Oy, Kekkilä Oy ja yksityiset tuottajat) yhteenlaskettu tuotantopinta-ala oli 24 121 ha. Levossa oli 1 213 ha ja valmistelussa 1 705 ha. Tuotannosta poistuneita alueita oli kaikkiaan 13 159 ha, josta 3 342 ha on poistunut viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta ja 9 817 ha yli viisi vuotta sitten (taulukko 2). Läntisen Suomen päästötarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri ELY-keskuksten alueilla vuonna 2013. Vapo Oy Pinta-ala, ha Kekkilä Oy Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä Yksityiset alle 5 v yli 5 v Häme 649 170 4,0 58 150 1 032 Pirkanmaa 2 379 188 5,0 381 2 082 5 035 Varsinais-Suomi 4 948 74 139 308 1 719 7 187 Keski-Suomi 4 384 343 580 733 1 840 7 880 Etelä-Pohjanmaa 11 683 437 977 1 863 4 021 18 980 Uusimaa 79 4,0 83 Yhteensä 2013 24 121 1 213 1 705 3 342 9 817 40 198 Yhteensä 2012 23 976 1 538 1 686 2 997 9 418 39 615 Yhteensä 2011 23 993 1 065 2 040 2 735 9 336 39 168 Yhteensä 2010 25 181 350 2 563 2 422 8 876 39 391 Yhteensä 2009 25 529 526 2 216 1 937 8 338 38 545 Yhteensä 2008 24 422 536 1 422 1 936 7 661 35 977 Yhteensä 2007 24 138 769 1 463 2 220 6 727 35 316 Yhteensä 2006 24 516 1 040 1 541 2 664 6 127 35 888 5.1.1 Vapo Oy Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 232 tuotantoaluetta kuivatusvedet 299 eri reittiä pitkin. Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen tarkkailussa olevien tuotantoalueiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva ala oli 21 930 ha. Levossa oli 1 099 ha ja valmistelussa 1 631 ha. Tuotannosta poistuneita alueita oli yhteensä 12 653 ha. Alle viisi vuotta sitten poistuneita alueita oli 3 165 ha, ja yli viisi vuotta sitten poistuneita alueita 9 488 ha. Vapo Oy:n tuotantoalueiden yhteispintaalat vesistöalueittain on esitetty taulukossa 3. Vapo Oy:n läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevat tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Tuotantoalueita on kaikkiaan 17 eri vesistöalueen varrella (taulukko 3). Eniten tuotantosoita tai niiden osia oli Kokemäenjoen vesistöalueella, jossa sijaitsi kaikkiaan 87 tuotantoaluetta. Kokemäenjoen vesistöalueen tuotannossa olevan alan osuus (5 204 ha) koko läntisen Suomen tarkkailun Vapon tuotannossa olevasta pinta-alasta oli 23,7 %. Kymijoen vesistöalueella oli 65 ja Kyrönjoen vesistöalueella 42 turvetuotantoaluetta tai tuotantoalueen osaa. Kyrönjoen alueella tuotannossa olevan suoalan määrä (4 589 ha) edusti 20,9 % kaikesta Vapon läntisen Suomen tuotantoalasta, kun Kymijoella vastaava osuus oli 15,9 %. Karvianjoen vesistöalueella (28 kpl) oli 12,5 % tuotannossa olevasta pinta-alasta. Muiden 12 vesistöalueen osuus tuotannossa olevasta pinta-alasta oli 27 %.

14 Taulukko 3 Vapo Oy:n läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna 2013. Vesistöalue Pinta-ala, ha Vapo Oy Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v 14 Kymijoen vesistöalue 3 483 409 438 583 1 527 6 440 18 Porvoonjoen vesistöalue 22 5,0 0,5 27 27 Paimionjoen vesistöalue 57 8,0 65 28 Aurajoen vesistöalue 65 65 33 Lapinjoen vesistöalue 78 4,0 82 35 Kokemäenjoen vesistöalue 5 204 267 357 517 3 132 9 477 36 Karvianjoen vesistöalue 2 738 20 5,0 334 1 147 4 244 37 Lapväärtinjoen vesistöalue 372 7,2 49 70 18 516 38 Teuvanjoen vesistöalue 129 2,9 1,0 133 39 Närpiönjoen vesistöalue 290 10 36 336 42 Kyrönjoen vesistöalue 4 589 15 262 931 1 974 7 771 44 Lapuanjoen vesistöalue 1 367 42 128 381 985 2 903 46 Purmonjoen vesistöalue 138 2 89 229 47 Ähtävänjoen vesistöalue 845 45 182 165 467 1 704 48 Kruunupyynjoen vesistöalue 876 76 22 6,0 30 1 010 19 Perhonjoen vesistöalue 1 165 204 90 136 205 1 800 83 Selkämeren rannikkoalueen vesistöalue 511 1,9 513 Yhteensä 2013 21 930 1 099 1 631 3 165 9 488 37 313 Vapo Oy:n läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevat tuotantoalueet sijoittuvat viiden eri ELY-keskuksen alueelle. Näiden alueiden tuotantoalasta 53,0 % sijaitsee Etelä- Pohjanmaan, 19,2 % Varsinais-Suomen, 16,1 % Keski-Suomen, 9,3 % Pirkanmaan ja 2,5 % Hämeen ELY-keskuksen alueella (taulukko 4). Taulukko 4 Vapo Oy:n läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) ELY-keskuksittain vuonna 2013. Vapo Oy Pinta-ala, ha ELY-keskus Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v Häme 539 94 4,0 42 103 783 Pirkanmaa 2 029 188 5,0 378 1 830 4 430 Varsinais-Suomi 4 211 36 118 282 1 694 6 341 Keski-Suomi 3 527 343 527 601 1 840 6 839 Etelä-Pohjanmaa 11 624 437 977 1 863 4 021 18 922 Yhteensä 21 930 1 099 1 631 3 165 9 488 37 313 5.1.2 Kekkilä Oy Vapo Oy:n läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevien soiden yleisin käytössä oleva vesienkäsittelymenetelmä on ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Noin 51 %:lla tarkkailun tuotantoalasta (tuotannossa, levossa tai valmistelussa) on alimpana vesienkäsittelymenetelmänä käytössä ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Noin 32 %:lla tuotantoalasta alin vesienkäsittelymenetelmä on ympärivuotinen kosteikko, kasvillisuuskenttä, ruokohelpikosteikko tai vastaava käsittelymenetelmä. Vuonna 2013 perustason vesienkäsittelymenetelmä oli käytössä noin 9,8 %:lla tuotantoalasta. Joitakin vuosia sitten tarkkailualueella yleisin vesiensuojelumenetelmä oli vielä nk. perustaso. Perustasolla tarkoitetaan, että suolla on vesiensuojelumenetelmänä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat, päisteputkipidättimet sekä virtaamansäätö. Kekkilä Oy:n 16 turvetuotantoaluetta tai niiden osaa purkavat kuivatusvedet 16 eri reittiä pitkin. Läntisen Suomen päästötarkkailussa mukana olevien Kekkilä Oy:n tuotantoalueiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva pinta-ala oli 1 335 ha. Levossa oli 114 ha ja valmistelussa 21 ha. Tuotannosta poistuneita alueita oli yhteensä 369 ha, joista alle viisi vuotta poistuneita alueita oli 45 ha ja yli viisi vuotta sitten poistuneita alueita 324 ha. Kekkilä Oy:n tuotantoalueiden yhteispinta-alat vesistöalueittain on esitetty taulukossa 5.

15 Läntisen Suomen päästötarkkailussa mukana olevista Kekkilä Oy:n tuotantoalueista suurin osa sijaitsee Kokemäenjoen ja Eurajoen vesistöalueilla. Tuotannossa olevasta alasta 54,6 % sijaitsee Kokemäenjoen vesistöalueella ja 32,8 % Eurajoen vesistöalueella (taulukko 5). Taulukko 5 Kekkilä Oy:n läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna 2013. Vesistöalue Kekkilä Oy Tuotannossa Pinta-ala, ha Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v 31 Laajoen vesistöalue 30 16 46 34 Eurajoen vesistöalue 438 38 476 35 Kokemäenjoen vesistöalue 729 76 5,0 45 324 1 179 44 Lapuanjoen vesistöalue 58 58 81 Suomenlahden rannikkoalueen vesistöalue 79 4,0 83 Yhteensä 2013 1 335 114 21 45 328 1 843 Kekkilä Oy:n läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana tuotantoalueet sijoittuvat viiden eri ELY-keskuksen alueelle. Suurin osa Kekkilä Oy:n tuotannossa olevasta pintaalasta sijaitsee Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen ELY-keskusten alueella (taulukko 6). Taulukko 6 Kekkilä Oy:n läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) ELY-keskuksittain vuonna 2013. Kekkilä Oy ELY-keskus Tuotannossa Levossa Pinta-ala, ha Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v Häme 110 76 16 47 249 Pirkanmaa 350 3 252 605 Varsinais-Suomi 737 38 21 26 25 847 Etelä-Pohjanmaa 58 58 Uusimaa 79 4 83 Yhteensä 1 335 114 21 45 328 1 843 Kekkilä Oy:n läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevien soiden yleisin käytössä oleva vesienkäsittelymenetelmä on ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Noin 66 %:lla tarkkailun tuotantoalasta (tuotannossa, levossa tai valmistelussa) on alimpana vesienkäsittelymenetelmänä käytössä ympärivuotinen pintavalutuskenttä. Noin 18 %:lla tuotantoalasta alin vesienkäsittelymenetelmä on ympärivuotinen kosteikko, kasvillisuuskenttä, kasvillisuusallas tai vastaava käsittelymenetelmä. Vuonna 2013 perustason vesienkäsittelymenetelmä oli käytössä 7,4 %:lla tuotantoalasta. 5.1.3 Yksityiset turvetuottajat Läntisen Suomen päästötarkkailussa on mukana myös yksityisiä turvetuottajia (taulukko 7). Kaikki tarkkailussa mukana olevat yksityiset turvetuotantoalueet sijaitsevat Keski- Suomen ELY-keskuksen alueella. Tarkkailussa mukana olevien yksityisten tuottajien tuotannossa oleva pinta-ala on yhteensä 856 ha ja valmistelussa oli 53 ha.

Taulukko 7 Yksityisten turvetuottajien Vapon läntisen Suomen tarkkailussa olevien turvetuotantoalueiden pinta-alat (ha) vuonna 2013. 16 Keski-Suomen ELY-keskus Pinta-ala, ha Tuottaja Suot Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä Kpl alle 5 v Autosen Urakointi Oy 3 121 5 126 J&V Saukko Oy 3 79 25 104 Karstulan Morass Oy 1 19 6 25 Linnari Oy 1 38 38 Martinsuon turve Oy 4 60 3 63 Mikko Survo 1 34 8 42 Paavo Alsti 1 25 25 Patamaharjun Turve Ay 1 8 8 Peat Bog Oy 7 268 53 78 399 PTK-Turve Oy 4 51 6 57 Reino Syrjälä 1 23 1 24 Ristisuon Turve Oy 3 100 100 Turvepudas Oy 1 30 30 Yhteensä 31 856 53 132 1 042 5.2 Ominaiskuormitussuot v. 2013 Vapo Oy:n ja Kekkilä Oy:n läntisen Suomen turvetuotannon päästötarkkailussa oli vuonna 2013 mukana viiden ELY-keskuksen alueella yhteensä 42 pysyvää päästötarkkailuasemaa, joilta saatiin luotettavat kuormitustiedot koko hydrologiselta vuodelta 2013 (taulukko 8). Näiden ominaiskuormituslukujen laskennassa käytettyjen asemien mittapatojen valuma-alueiden pinta-ala oli yhteensä 6 022 ha, mikä on noin 20 % tarkkailualueen kaikkien tuotantoalueiden kuormituslaskentaan käytettävästä kokonaispintaalasta (30 391 ha). Kuormituslaskentaan käytettävä pinta-ala sisältää tuotannossa, levossa, valmistelussa ja alle 5 v sitten poistuneet alueet. Vuonna 2013 ominaiskuormitussoista kaikkiaan 24 suolla oli käytössä pintavalutus, 13 suolla kasvillisuuskenttä tai -kosteikko, kahdella suolla ruokohelpikosteikko, kahdella kemikalointi ja yhdellä kohteella ns. Yli-Kujalan menetelmä. Neljän tarkkailupisteen osalta tuotantoalue oli kuntoonpanovaiheessa, loppujen 38 tarkkailupisteen osalta alueet olivat tuotantokunnossa. Ominaiskuormituslaskennassa käytetyt suot on esitetty taulukossa 8. Vapo Oy:n ja Kekkilä Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailu kattaa varsin suuren maantieteellisen alueen. Tästä johtuen ominaiskuormitussuot on jaettu maantieteellisen sijainnin mukaan 11 eri osa-alueeseen. Lisäksi kunkin alueen sisällä ominaiskuormitussuot on luokiteltu tuotannossa oleviin (1) ja kuntoonpanovaiheessa oleviin (2). Ominaiskuormitussoiksi kaikkia ympärivuotisia tarkkailukohteita ei voitu ottaa mukaan koska tarkkailu loppui tai aloitettiin kesken vuoden tai jos virtaamamittauksessa oli ongelmia. Ympärivuotisia tarkkailupisteitä, joissa on jatkuvatoiminen virtaamamittaus, on lisätty huomattavasti aikaisemmista vuosista.

Taulukko 8 Vapo Oy:n ja Kekkilä Oy:n läntisen Suomen päästötarkkailun ominaiskuormitussuot vuonna 2013. 17 Ympärivuotiset ominaiskuormitussuot vuonna 2013 Tarkkailupiste Paikkakunta ELY-keskus Vesiensuojelutaso Näytteet Mittapadon yht. valuma-alue kpl ha Alue A (n=2) Okssuo pvk ap Tammela Häme Pintavalutus 23 75,3 Rinnansuo kem ap Tammela Häme kemikalointi 29 51,0 Alue B (n=4) Isosuo pvk ap Punkalaidun Pirkanmaa Kosteikko 25 318,6 Lammisuo pvk1 ap Köyliö Varsinais-Suomi Pintavalutus 24 207,1 Joutsuo pvk ap Eura Varsinais-Suomi Pintavalutus 24 190,2 Raumjärvensuo pvk ap Laitila Varsinais-Suomi Pintavalutus 29 56,0 Alue C (n=1) Jaakkolansuo pvk ap Hartola Häme Pintavalutus 27 85,8 Alue D (n=4) Höystösensuo kost ap Joutsa Keski-Suomi Ruokohelpikosteikko 24 18,0 Mesiänsuo pvk ap Joutsa Keski-Suomi Pintavalutus 31 61,6 Jokipolvensuo kost ap Joutsa Keski-Suomi Ruokohelpikosteikko 25 30,1 Havusuo keskiosa mp Joutsa Keski-Suomi Kosteikko 22 70,9 Alue E (n=7) Helminkäiskeidas lo1 ap Isojoki Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 26 110,0 Leppisuot2 pvk ap Siikainen Varsinais-Suomi Pintavalutus 27 91,2 Kurkikeidas pvk ap Kankaanpää Varsinais-Suomi Kosteikko 24 182,9 Jämiänkeidas pvk ap Kankaanpää Varsinais-Suomi Pintavalutus 25 92,3 Rukoneva pvk ap Parkano Pirkanmaa Pintavalutus 34 89,5 Ristineva pvk ap Parkano Pirkanmaa Pintavalutus 25 231,9 Mustakeidas-Saarikeidas 1 kost ap Jämijärvi Varsinais-Suomi Kosteikko 26 104,4 Alue F (n=6) Sompaneva ap Parkano Pirkanmaa Yli-Kujalan menetelmä 24 80,0 Hormaneva pohjoinen pvk ap Karvia/Kauhajoki Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 24 411,3 Aitonevan koealue, massansiirto kem läht Kihniö Pirkanmaa kemikalointi 19 19,9 Iso-Korvaneva lo2 ap Jalasjärvi Etelä-Pohjanmaa Kosteikko 12 369,3 Palloneva lo1 ap Kauhajoki Etelä-Pohjanmaa Kasvillisuuskenttä 24 338,5 Riihineva lo3 ap Alavus Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 25 47,0 Alue G (n=2) Lammasneva kost1 ap Teuva Etelä-Pohjanmaa Kosteikko 24 152,6 Takaneva kosteikko 3 ap Kurikka Etelä-Pohjanmaa Kosteikko 23 89,5 Alue H1 (n=2) Mäkikylänsuo kosteikoiden ap Ähtäri Etelä-Pohjanmaa Kasvillisuuskenttä/Kosteikko 25 98,7 Kalmuneva kosteikko ap Keuruu Keski-Suomi Kosteikko 47 85,0 Alue H2 (n=1) Hirvisuo pvk ap Multia Keski-Suomi Pintavalutus 20 51,0 Alue I1 (n=1) Pirttiahonsuo pvk ap Karstula Keski-Suomi Pintavalutus 29 44,7 Alue I2 (n=3) Pannuneva pvk ap Soini Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 28 92,4 Heiniahonneva pvk11 ap Soini Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 15 41,8 Lypsinneva kosteikko1 ap Soini Etelä-Pohjanmaa Kosteikko 28 386,5 Alue J (n=8) Laurinneva pvk3 ap Veteli Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 24 166,6 Pyymaanneva pvk3 ap Evijärvi / Lappajärvi Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 25 194,3 Porrasneva lo1 ap Evijärvi Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 24 116,8 Kairinneva, pvk3 ap Halsua Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 24 201,3 Kairinneva, kost.1 ap Halsua Etelä-Pohjanmaa Kosteikko 24 565,9 Kairinneva, kost.2 ap Halsua Etelä-Pohjanmaa Kosteikko 25 151,7 Iso-Saapasneva Evijärvi / Lappajärvi Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 28 65,6 Kairinneva, pvk2 Halsua Etelä-Pohjanmaa Pintavalutus 27 71,2 Alue K (n=1) Vehkaneva pvk2 ap Kinnula Keski-Suomi Pintavalutus 24 113,9 Yhteensä 42 kpl 1062 6022 Alue A 2 kpl 52 126 Alue B 4 kpl 102 772 Alue C 1 kpl 27 86 Alue D 4 kpl 102 181 Alue E 7 kpl 187 902 Alue F 6 kpl 128 1266 Alue G 2 kpl 47 242 Alue H1 2 kpl 72 184 Alue H2 1 kpl 20 51 Alue I1 1 kpl 29 45 Alue I2 3 kpl 71 521 Alue J 8 kpl 201 1533 Alue K 1 kpl 24 114

5.3 Ominaiskuormitussoiden valumat v.2013 Vuoden 2013 kaikkien ominaiskuormitussoiden (42 kpl) koko vuoden keskivaluma oli 11,5 l/s km 2. Ominaiskuormitussuot sijaitsevat maantieteellisesti laajalla alueella, joten myös valumissa on suuria eroja eri alueiden kesken. Hämeen ELY-keskuksen alueella sijaitsevien kolmen ominaiskuormitussuon (Okssuo, Rinnansuo, Jaakkolansuo) vuoden keskivalumat olivat välillä 8,7 16,5 l/s km 2. Rinnansuolla oli suurimmat keskivalumat ja Okssuolla pienimmät. 18 5.4 Ominaiskuormitussoilta purkautuvan veden laatu Vuonna 2013 ominaiskuormituslaskelmassa huomioitujen pysyvien tarkkailuasemien (42 kpl) keskimääräinen vedenlaatu on esitetty taulukossa 9. Edellisvuoteen verrattuna kiintoaine- ja ammoniumtyppi, sekä fosforipitoisuudet olivat korkeampia. Kokonaistyppipitoisuus sekä COD Mn -arvo olivat edellisvuotta alhaisempia. Ympärivuotiset tarkkailuasemat eivät ole joka vuosi täysin samat, mikä selittää osaltaan vuosikeskiarvojen vaihtelua. Myös sääolot, erityisesti valumat, sekä turvetuotantoon liittyvät kaivuu ym. työt vaikuttavat pitoisuuksiin. Yleisesti voidaan todeta turvetuotannon kuivatusvesien olevan humuspitoisia ja lievästi happamia. Vesissä oli paljon typpeä, fosforia sekä rautaa. Kiintoainepitoisuudet olivat vesien ja vesialueiden luonne huomioiden pääsääntöisesti melko pieniä. Vuositasolla veden ph oli keskimäärin 5,7. Happamin keskimääräinen ph oli Parkanon Aitonevan koealueen massansiirron kemikaloinnin alapuolisella tarkkailupisteellä (3,3). Myös Tammelan Rinnansuon kemikaloinnin alapuolisella pisteellä vesi oli hapanta (ph 4,1). Molemmilla tarkkailupisteillä vesienkäsittelymenetelmänä on kemikalointi, mistä johtuen purkautuvat vedet ovat happamia. Lähimpänä neutraalia vesi oli Kalmunevan, Mäkikylänsuon ja Leppisuot 1:n tarkkailupisteillä (ph 6,5). Kemiallisen hapenkulutus (COD Mn -arvo) oli vuositasolla keskimäärin 45 mg O 2 /l, suurin Iso-Saapasnevalla (85 mg O 2 /l) ja pienin Höystösensuolla (17 mg/l O 2 ). Kaikkien ominaiskuormitussoiden koko vuoden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 5,7 mg/l ja korkein Jaakkolansuolla (30 mg/l). Vähiten kiintoainetta oli edellisvuoden tapaan Rukonevalta purkautuvassa vedessä (1,6 mg/l). Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kiintoainepitoisuus on 1,0 mg/l. Eniten kokonaisfosforia purkautui Iso-Saapasnevan pintavalutuskentältä lähtevästä vedestä (137 μg/l) ja vähiten Rukonevalta (15 μg/l) vuosikeskiarvon ollessa 61 μg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaisfosforin pitoisuus on 20 μg/l. Fosfaattifosforia purkuvesissä oli keskimäärin 23 μg/l. Suurin keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus mitattiin Lammisuon pintavalutuskentältä 1 lähtevästä vedestä (3 852 μg/l) ja pienimmät kokonaistyppipitoisuudet olivat Rukonevalla (717 μg/l). Keskimäärin kokonaistyppeä oli purkuvedessä 1 535 μg/l ja ammoniumtyppeä 557 μg/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaistypen pitoisuus on 500 μg/l. Rautapitoisin vesi oli Aitonevan koealueen massansiirto kemikalointiasemalta lähtevässä vedessä (16 mg/l). Korkea rautapitoisuus on seurausta kemikaloinnissa käytettävästä ferrisulfaatista. Alhaisimmat keskipitoisuudet raudan osalta olivat Raumjärvensuolla (0,7 mg/l) sekä Rukonevalla 0,8 mg/l). Keskimäärin purkuvesissä oli rautaa 3,4 mg/l (taulukko 9).

19 Taulukko 9 Ominaiskuormitussoiden hydrologisen vuoden 2013 keskimääräinen vedenlaatu. Sarakkeessa Alue numero 1 tarkoittaa tuotantovaiheessa ja numero 2 kuntoonpanovaiheessa olevaa suota. Kuntoonpanovaiheen soita oli vain alueilla H ja I. Suo Alue Vesiensuojelutaso Näytteet Vedenlaatu yht. ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn kpl 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l Hämeen ELY-keskus Okssuo pvk ap A Pintavalutus 23 5,4 5,9 1752 629 107 57 4,3 75 Rinnansuo kem ap A kemikalointi 29 4,1 8,4 1014 435 32 13 5,4 20 Jaakkolansuo pvk ap C Pintavalutus 27 4,6 30 1687 930 32 6,3 2,1 31 Keski-Suomen ELY-keskus Höystösensuo kost ap D Ruokohelpikosteikko 24 6,2 4,0 751 165 16 5,2 1,7 17 Mesiänsuo pvk ap D Pintavalutus 31 6,1 3,9 1623 488 26 6,7 2,2 37 Jokipolvensuo kost ap D Ruokohelpikosteikko 25 6,2 3,6 1017 45 28 5,4 3,9 31 Havusuo keskiosa mp D Kosteikko 22 6,0 15 2068 996 42 13 4,8 36 Kalmuneva kosteikko ap H1 Kosteikko 47 6,5 12 935 214 36 6,2 1,6 22 Hirvisuo pvk ap H2 Pintavalutus 20 5,0 3,9 1218 271 96 57 0,9 55 Pirttiahonsuo pvk ap I1 Pintavalutus 29 5,5 12 2266 629 118 52 4,9 58 Vehkaneva pvk2 ap K Pintavalutus 24 5,5 16 2281 953 68 19 4,1 54 Varsinais-Suomen ELY-keskus Lammisuo pvk1 ap B Pintavalutus 24 6,4 16 3852 2879 82 37 7,8 41 Joutsuo pvk ap B Pintavalutus 24 5,9 5,9 1875 724 68 21 2,2 58 Raumjärvensuo pvk ap B Pintavalutus 29 6,3 12 1196 298 66 < 5 0,7 38 Leppisuot2 pvk ap E Pintavalutus 27 6,5 7,3 871 192 71 36 3,1 27 Kurkikeidas pvk ap E Kosteikko 24 5,9 7,7 1317 489 57 14 2,6 35 Jämiänkeidas pvk ap E Pintavalutus 25 4,5 2,4 1313 491 20 7,4 1,2 58 Mustakeidas-Saarikeidas 1 kost Eap Kosteikko 26 6,4 12 1144 339 71 26 3,4 35 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Helminkäiskeidas lo1 ap E Pintavalutus 26 6,4 3,1 740 76 87 46 1,3 24 Hormaneva pohjoinen pvk ap F Pintavalutus 24 5,8 18 2040 951 88 30 2,7 51 Iso-Korvaneva lo2 ap F Kosteikko 12 5,4 9,0 1575 389 47 10 1,3 46 Palloneva lo1 ap F Kasvillisuuskenttä 24 6,1 7,3 1206 367 79 28 2,8 37 Riihineva lo3 ap F Pintavalutus 25 4,7 3,2 2049 820 79 33 2,5 82 Lammasneva kost1 ap G Kosteikko 24 5,4 13 1688 528 94 43 3,1 53 Takaneva kosteikko 3 ap G Kosteikko 23 5,6 7,5 1250 263 83 38 1,6 49 Mäkikylänsuo kosteikoiden ap H1 Kasvillisuuskenttä/Kosteikko 25 6,5 3,6 1224 165 46 12 1,7 33 Pannuneva pvk ap I2 Pintavalutus 28 5,2 3,4 1658 674 28 57 Heiniahonneva pvk11 ap I2 Pintavalutus 15 4,9 3,4 1580 415 60 57 Lypsinneva kosteikko1 ap I2 Kosteikko 28 6,1 4,8 1244 177 43 41 Laurinneva pvk3 ap J Pintavalutus 24 6,4 7,7 1255 468 37 12 2,3 25 Pyymaanneva pvk3 ap J Pintavalutus 25 5,3 8,7 2386 806 119 43 4,7 89 Porrasneva lo1 ap J Pintavalutus 24 6,0 8,7 2030 1002 58 15 3,8 67 Kairinneva, pvk3 ap J Pintavalutus 24 6,4 2,1 940 99 19 6 1,5 41 Kairinneva, kost.1 ap J Kosteikko 24 6,3 14 1494 532 60 18 8,7 39 Kairinneva, kost.2 ap J Kosteikko 25 6,4 8,8 1453 490 54 18 5,1 41 Iso-Saapasneva J Pintavalutus 28 5,3 5,1 2541 1019 137 85 Kairinneva, pvk2 J Pintavalutus 27 6,3 3,0 1143 296 28 38 Pirkanmaan ELY-keskus Isosuo pvk ap B Kosteikko 25 6,4 12 1475 280 98 43 4,2 49 Rukoneva pvk ap E Pintavalutus 34 4,8 1,6 717 176 15 5,5 0,8 30 Ristineva pvk ap E Pintavalutus 25 5,5 4,4 878 114 21 6,4 1,0 42 Sompaneva ap F Yli-Kujalan menetelmä 24 6,0 8,6 2354 1629 96 42 4,9 50 Aitonevan koealue, massansiirto F kem läht kemikalointi 19 3,3 15 1385 497 34 6,5 15,7 23 ka 2013 (n=42): 1062 5,7 8,4 1535 557 61 23 3,4 45 ka 2012 (n=38): 944 5,6 6,4 1612 499 56 20 3,4 52 ka 2011 (n=25): 604 5,8 6,1 1785 598 63 25 2,8 50 ka 2010 (n=21): 501 6,0 9,2 2185 935 72 27 3,8 51 ka 2009 (n=25): 541 6,0 10,3 1855 729 82 28 3,7 47 ka 2008 (n=25) 572 6,0 8,9 1794 711 77 23 3,2 48 ka 2007 (n=23) 5,8 9,3 2083 827 80 23 3,3 58 Minimi: 12 3,3 1,6 717 45 15,1 < 5 0,67 17 Maksimi: 47 6,5 30 3852 2879 137 57 16 89 Vesiensuojelutaso (ka): Pintavalutus (n=24) 612 5,6 7,8 1662 642 64 21 2,3 51 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 24 6,0 8,6 2354 1629 96 42 4,9 50 Ruokohelpikosteikko (n=2) 49 6,2 3,8 884 105 22 5,3 2,8 24 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=13) 329 6,1 9,7 1390 402 62 21 3,1 40 Kemikalointi (n=2) 48 3,7 11,8 1199 466 33 10 11 22 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=38) 971 5,7 8,9 1547 575 61 21 3,3 44 Valmistelu (n=4) 91 5,3 3,9 1425 384 57 14 0,2 52 5.5 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Vuonna 2013 nettokuormituslaskennassa kiintoaineen taustapitoisuutena on käytetty Ympäristöministeriön vuonna 2013 julkaisemassa turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeessa määritettyä taustapitoisuutta 1,0 mg/l. Ennen vuotta 2013 taustapitoisuutena käytettiin pitoisuutta 2,0 mg/l. Pysyvien tarkkailuasemien keskimääräiset ominaiskuormitukset 2005 2013 on esitetty taulukossa 10 (g/ha d). Ominaiskuormituslukujen laskemiseen käytettiin vuonna 2013 niiden 42 ympärivuotisen tarkkailuaseman mittaustuloksia, joilta saatiin luotettavat virtaamatiedot koko hydrologiselta vuodelta 2013. Vuosina 2012 ja 2013 jatkuvatoimisten virtaamamittarien käyttö tarkkailussa on lisääntynyt, mistä johtuen ominaiskuormitus-

20 soiden määrä on myös kasvanut. Vuosina 2005-2011 ominaiskuormituslaskennassa käytettävien tarkkailupisteiden määrä vaihteli 19 25 pisteen välillä. Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli 117 g/ha d, kokonaistypen 14 g/ha d, kokonaisfosforin 0,48 g/ha d ja kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) 346 g O 2 /ha d. Kiintoaineen brutto-ominaiskuormitus oli hieman edellisvuotta korkeampi. Muiden parametrien osalta keskimääräiset kuormitukset olivat pienentyneet edellisvuosiin nähden. Taulukko 10 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut vuosina 2005-2013. Vuosi Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn g/ha d g O2/ha d g/ha d g O2/ha d ka 2013 (n=42) 117 14 0,48 346 107 9,4 0,28 30 ka 2012 (n=38) 113 26 0,84 773 77 * 17 0,48 152 ka 2011 (n=25) 87 19 0,56 489 57 * 11 0,26 ka 2010 (n=19) 64 19 0,57 43 * 14 0,35 ka 2009 (n=25) 95 21 0,79 69 * 14 0,53 ka 2008 (n=24) 123 28 0,85 81 * 17 0,43 ka 2007 (n=23) 89 23 0,75 68 * 18 0,54 Ka 2006 (n=24) 126 28 0,95 93 * 20 0,61 Ka 2005 (n=24) 142 25 0,90 117 * 19 0,65 * Kiintoaineen taustapitoisuus 2 mg/l. Suurimmat kiintoaineen bruttokuormitukset tulivat Jaakkolansuolta (757 g/ha d). Myös Raumjärvensuon (470 g/ha d), Musta-Saarikeitaan (309 g/ha d), sekä Kalmunevan (294 g/ha d) kiintoaineen bruttokuormitukset olivat korkeita. Jaakkolansuon ja Raumjärvensuon korkeat kiintoainekuormitukset selittyvät keväällä mitatuista erittäin korkeista kiintoainepitoisuuksista (440 mg/l ja 220 mg/l). Lisäksi Jaakkolansuolla mitattiin korkeita kiintoainepitoisuuksia elokuussa (45 mg/l) ja lokakuussa (150 mg/l). Pienimmät kiintoaineen bruttokuormitukset olivat Jämiänkeitaalla (18 g/ha d), Oksuolla (23 g/ha d), Kairinevan pintavalutuskentällä 3 (25 g/ha d), Mäkikylänsuolla (25 g/ha d), Riihinevalla (26 g/ha d) sekä Rukonevalla (27 g/ha d). Kokonaistypen osalta suurimmat brutto-ominaiskuormitukset olivat Lammisuolla (44 g/ha d) sekä Mesiänsuolla (32 g/ha d). Pienimmät brutto-ominaiskuormitukset olivat Takanevalla (4,5 g/ha d). Suurimmat brutto-ominaiskuormitukset fosforin osalta tulivat Raumjärvensuolta (1,3 g/ha d), Hirvisuolta (1,1 g/ha d), Leppisuolta (1,1 g/ha d). Raumjärvensuolta mitattiin keväällä korkeita fosforipitoisuuksia (280 µg/l). Pienimmät fosforin bruttoominaiskuormitukset tulivat Rukonevalta ja Jämiänkeitaalta (0,15 g/ha d). Rukonevan kokovuoden keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus oli erittäin alhainen 15 µg/l. Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) brutto-ominaiskuormitukset olivat korkeimmat Raumjärvensuolla (649 g O 2 /ha d), Iso-Saapasnevalla (631 g O 2 /ha d) sekä Hirvisuolla (626 g O 2 /ha d). Pienin kemiallisen hapenkulutuksen brutto-ominaiskuormitus tuli Takanevalta (133 g O 2 /ha d). Raumjärvensuon korkeat kuormitus selittyvät kevättulvan aikaan mitatuista korkeista pitoisuuksista. Raumjärvensuon koko tarkkailuvuoden keskimääräinen COD Mn -arvo oli 38 (vaihteluväli 20 72) mg/l O 2. Korkein pitoisuus mitattiin kevään huippuvirtaamien aikaan, mistä johtuen kuormitukset olivat korkeita. Samaan aikaan (17.4.) myös kiintoainepitoisuus oli 220 mg/l ja kokonaisfosforin pitoisuus 280 µg/l, mistä johtuen kuormitukset olivat korkeita.

5.5.1 Ominaiskuormitus eri vuodenaikoina Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset vaihtelivat vuonna 2013 selvästi eri vuodenaikoina (taulukko 11). Kaikkien parametrien osalta ominaiskuormitus oli selvästi suurin keväällä, jolloin valumat ovat suurimmillaan. Kesällä 2013 ei ollut paljon rankkasateita, jotka olisivat nostaneet kesän aikaisia kuormituksia. Lokakuun alussa 2013 alkaneet sateet nostattivat puolestaan syksyn kuormituksia. Pienimmillään kuormitukset olivat talvella, jolloin myös virtaamat olivat pienet. Virtaamalla on suuri vaikutus kuormituksiin. Keväällä valumat ovat yleensä suurimmillaan. Ominaiskuormitussoiden keskimääräinen valuma oli keväällä 69,4 l/s km 2, kesällä 6,3 l/s km 2, syksyllä 17,0 l/s km 2 ja talvella 4,1 l/s km 2. Taulukko 11 Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset eri vuodenaikoina vuonna 2013. Jakso Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn g/ha d g O2/ha d kg/ha a g O2/ha d Talvi (n=42) 20 6,2 0,22 123 17 4,4 0,15 8,2 Kevät (n=42) 1166 74 2,6 1250 1107 45 1,37-643 Kesä (n=42) 44 7,7 0,31 279 38 4,9 0,20 104 Syksy (n=42) 102 23 0,62 603 88 16 0,34 141 Vuosi (n=42) 117 14 0,48 346 107 9,4 0,28 30 21 6 VUOSIKUORMITUS VUONNA 2013 6.1 Yleistä Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu ohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Tarkastelussa ovat mukana päästöasemat kaikkien niiden ELY-keskusten alueelta, jotka kuuluvat ohjelman mukaan tarkkailuun. Aikaisempina vuosina Vapon Läntisen Suomen alueen tarkkailusoiden vuosikuormitus on laskettu pysyvien tarkkailuasemien keskimääräisten ominaiskuormituslukujen avulla, paitsi ympärivuotisessa tarkkailussa olevien kohteiden osalta omilla ominaiskuormitusluvuilla. Vuodesta 2012 lähtien laskentatapaa on muutettu siten että laskennassa on käytetty aina kun mahdollista, kunkin suon omia ominaiskuormituslukuja. Ominaiskuormitusluvut on laskettu käyttämällä suon omia mittaustuloksia (veden laatu, virtaamat) siltä osin kuin tietoja on ollut käytettävissä. Tarvittaessa laskennassa on käytetty apuna lähimpänä sijaitsevien samassa tuotantovaiheessa olevien ominaiskuormitussoiden valumia ja vedenlaatutietoja. Laskentatapojen tarkempi kuvaus löytyy päästötarkkailuraporteista. Kuormituslaskennassa siirryttiin vuonna 2009 käyttämään samaa laskentaperiaatetta kuin Vapon Pohjois-Pohjanmaan tarkkailussa. Lisäperusteena on turvetuotannon tarkkailuopas (Turvetuotannon tarkkailutyöryhmä 18.5.2006), joka suosittaa, että tuotannosta poistuneiden alueiden päästöt lasketaan samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätään kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan. Vuosina 2009-2013 tuotannossa, valmistelussa ja levossa olevien alueiden sekä alle 5 vuotta sitten poistuneiden alueiden kuormitus on laskettu kertomalla pinta-ala (ha) kuormituksen vuosikeskiarvolla (kg/ha a). Aikaisempina vuosina Vapo Oy:n läntisen alueen tarkkailussa levossa olleiden alueiden kuormitukset laskettiin mukaan puolet pienempinä ja lisäksi laskettiin 5-10 vuotta sitten tuotannosta poistuneilta aloilta samoin puolet kuormituksista.