LYPSYLEHMIEN SYÖNTIKÄYTTÄYTYMINEN VÄKIREHUKIOSKILLA

LYPSYLEHMIEN SYÖNTIKÄYTTÄYTYMINEN VÄKIREHUKIOSKILLA Opinnäytetyö Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma Mustiala 21.2.2007 Ville Löyttyniemi

OPINNÄYTETYÖ Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma Mustialantie 105 31310 Mustiala Työn nimi Lypsylehmien syöntikäyttäytyminen väkirehukioskilla Tekijä Ville Löyttyniemi Kalliojärventie 10 16670 LAPPILA Toimeksiantaja Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Eläinravitsemus 31600 JOKIOINEN 03-41881 Ohjaava opettaja Katariina Manni Hyväksytty..20 arvosanalla Hyväksyjä Hyväksyjän nimi Arvosana-asteikko 5 = kiitettävä, 4 3 = hyvä, 2 1 = tyydyttävä

TIIVISTELMÄ MUSTIALA Maaseutuelinkeinojen koulutusohjelma Tekijä Ville Löyttyniemi Vuosi 2007 Toimeksiantaja Työn nimi Työn säilytyspaikka Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Lypsylehmien syöntikäyttäytyminen väkirehukioskilla HAMK, Mustiala TIIVISTELMÄ Seurantakoe syöntikäyttäytymisestä väkirehukioskilla toteuttiin syksyn 2005 ja kevään 2006 aikana. Aikaisemmissa seurannoissa oli huomattu häirintää, josta haluttiin saada lisää tietoa. Seurannan lähtökohtina oli huomioida jäävien annoksien määrä ja häirinnän laatu. Myös häirinnän poistaminen kuului osaltaan seurantaan. Seuranta suoritettiin kolmessa osassa. Ensimmäisen seurannan jälkeen huomattiin, että takaporttien välistä tapahtui huomattavan paljon häirintää. Tästä johtuen annoksen saanut lehmä saattoi jättää osan syömättä. Ensimmäisen seurannan jälkeen kioskin takaportteihin asennettiin lisäosat. Toinen seuranta suoritettiin kahden viikon jälkeen ensimmäisestä, jolloin havainnoitiin, että lisäosien avulla häirintä kioskin sisälle oli loppunut. Kolmas seuranta suoritettiin keväällä, jolloin koko ryhmä oli täydellä väkirehuruokinnalla. Vaikutukset häirintään porttien ollessa auki eivät olleet merkittäviä. Häirinnän väheneminen vaikutti syöntiajan pitenemiseen. Ryhmässä enemmän väkirehua saavat jättivät useimmin osan annoksesta syömättä kuin vähemmällä väkirehulla olevat. Asiasanat väkirehukioski, syöntikäyttäytyminen, häirintä Sivut 15 s. + liitteet 4 s.

ABSTRACT MUSTIALA Degree Programme in Agriculture and Rural Industries Author Ville Löyttyniemi Year 2007 Commissioned by Subject of Bachelor s thesis Archives MTT / Agrifood Research Finland Dairy Cows Eating Behaviour at Automatic Concentrate Feeder HAMK University of Applied Sciences, Mustiala ABSTRACT Cows eating behaviour at automatic concentrate feeder was watched in autumn 2005 and spring 2006. Disturbances had been found during earlier studies. Starting point for this watch was to observe rations left over and types of disturbance. The research also aimed at removing the disturbances. The research was made in three parts. After first watch was found that at the gap of the backdoors happened remarkable amount of disturbance. As a consequence of this, the cow can leave a part of its rationed feed uneaten. After first watch the doors of the automatic concentrate feeder were fitted with extra portions. Second watch was made two weeks later from first watch. Then was found, that the disturbance in automatic concentrate feeder had stopped. Third watch was made in spring, when the whole group was on full concentrate feeding. The effects for disturbances, when the gates are open weren t remarkable. Disturbances reduction affects eating time. In the group that got more concentrate the cows generally left over more that group what got less concentrate. Keywords automatic concentrate feeder, eating behaviour, disturbance Pages 15 p. + appendices 4 p.

SISÄLLYS 1 JOHDANTO... 1 2 RUOKINTA VÄKIREHUKIOSKILLA... 2 2.1 Väkirehukioskien käyttö ruokinnassa... 2 2.2 Rehunjakotekniikka... 2 3 KÄYTTÄYTYMINEN VÄKIREHUKIOSKILLA... 3 4 KOKEEN TARKOITUS JA TOTEUTUS... 5 4.1 Seurantakoe... 5 4.2 Seurantakoe-eläinten ruokinta... 6 4.3 Eläimet ja olosuhteet... 7 5 TULOKSET JA NIIDEN ANALYSOINTI... 8 5.1 Aikaisemmat seurantatutkimukset... 8 5.2 Ensimmäinen seurantajakso... 8 5.3 Toinen seurantajakso... 10 5.4 Kolmas seurantajakso... 11 5.5 Muutokset seurantakokeiden välillä... 12 6 TULOSTEN VAIKUTUKSET KÄYTÄNNÖSSÄ... 15 7 YHTEENVETO... 15 8 KIITOKSET... 15 LIITE 1 LIITE 2 LIITE 3 LIITE 4 Kirjaamiskaavake Ensimmäisessä ja toisessa seurannassa olleet lehmät Kolmannessa seurannassa olleet lehmät Kokeessa käytetyn väkirehun koostumus

1 JOHDANTO Monessa pihattonavetassa on käytössä väkirehukioskeja, joko väkirehun erillisruokintana tai seosrehun tukena. Kioskeja on mahdollista ohjelmoida eri tavalla ruokintaan sopivaksi. Vaikka kioskien rehunjako toimii moitteettomasti, ei aina tiedetä mikä lehmä rehuannoksen todellisuudessa syö. Jos samassa ryhmässä lypsylehmien kanssa on umpeen meneviä, voi osa rehuannoksesta päätyä väärälle lehmälle. Rehuannosten varastelu ilmenee usein puskemisena kioskilla. Annoksen päätyminen väärälle lehmälle on ruokinnan kannalta hankala tilanne, mutta sillä on myös taloudellisesti merkitystä. Jos umpeen menossa oleva lehmä pääsee varastelemaan annoksia, umpeenpanosta voi muodostua ylimääräisiä kuluja ja umpeepano pitkittyy. Väärälle lehmälle päätynyt annos on myös pois tuottavalta lehmältä. Tämän työn tarkoituksena oli kartoittaa kuvailevaa aineistoa aiheesta ja etsiä parannusehdotuksia ongelmiin. Työhön liittyvä seurantakoe suoritettiin väkirehukioskilla Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen Minkiön tutkimuspihatossa. Tarkoituksena oli etsiä syitä, miksi kioskilla tapahtuu häirintää ja kuinka se voitaisiin poistaa. Myös jäävien annoksien määrään kiinnitettiin huomiota. 1

2 RUOKINTA VÄKIREHUKIOSKILLA 2.1 Väkirehukioskien käyttö ruokinnassa Väkirehukioskeja käytetään pihatoissa yleensä lehmien yksilölliseen ruokintaan eli jaettaessa väkirehu ja säilörehu erillään (Suokannas, Kaihilahti, Raussi, Mäntysaari, Khalili, Sariola & Kangasniemi 2006, 37). Suurissa tuotantoyksiköissä seosrehuruokinta on yleisesti valittu ruokintasysteemi. Seosrehun täydentämiseksi pihatoissa on usein käytössä myös väkirehukioskit. (Khalili, Mäntysaari, Sariola & Kangasniemi 2006, 1.) Täydennetyssä seosrehuruokinnassa eli PRM-ruokinnassa (PRM = Partly Mixed Ration) karkearehujen joukkoon sekoitetaan vain osa väkirehuista. Loppu väkirehu jaetaan yksilökohtaisesti esimerkiksi pihaton väkirehuautomaatista (Farmit 2006a.) Suositeltava lehmämäärä automaattia kohti on 20 30 lehmää (Norring 2005, 47). Väkirehuautomaattiin valitaan yksi tai useampia väkirehuja. Automaatilta annettavan rehun pitää olla hyvin maittavaa. Yleisimmin täydennysväkirehuna käytetään täysrehua tai puolitiivistettä riippuen muun rehustuksen valkuaispitoisuudesta ja käytettävästä täydennysväkirehun määrästä. (Farmit 2006b.) Omien väkirehusekoitusten käyttö on myös lisääntynyt viime aikoina. 2.2 Rehunjakotekniikka Väkirehukioski toimii siten, että lehmällä on kaulassa tunnistin, joka on ohjelmoitu tietokoneelle. Kullakin tunnistimella on numeronsa, joka yhdistetään lehmän tunnisteeseen, yleensä korvanumeroon. Kioski jakaa kerta-annoksen ennalta ohjelmoidun mukaisesti. Vuorokausi voidaan jakaa vaikka kuuteen osaan, jolloin lehmä saa kerralla kuudesosan väkirehuannoksestaan minimissään neljän tunnin välein. Näin varmistetaan, ettei lehmä saa kerralla liikaa väkirehua. Jos lehmä ei syö koko senhetkistä annostaan kerralla, se voi jatkaa syöntiä myöhemmin, sillä edelliseltä jaksolta syömättä jäänyt rehu siirtyy seuraavalle jaksolle, mutta ei seuraavalle vuorokaudelle. (DeLaval 2006a.) Lehmien syöntinopeuksissa on eroja. Aina eivät hitaat lehmät ehdi syödä annostaan loppuun. Näin ollen rehun oikea putoamisnopeus automaatista lehmän ulottuville on tärkeä tekijä, jotta lehmä ehtii syödä annoksensa loppuun, eikä rehu päädy seuraavalle kävijälle. Rehun jäämistä voi vähentää rehun annostelunopeutta hidastamalla ja näin antaa lehmälle enemmän aikaa mutustella annostaan. Annostusnopeudeksi suositellaan 200 grammaa minuutissa. (Norring 2005, 46.) Väkirehukioskien annostelussa on laitevalmistajasta riippuen kaksi erilaista annostelumenetelmää: vaaka- ja ruuvimenetelmä. Vaakaan perustuva annostelija punnitsee tarkasti lehmälle ohjelmoidun annoksen ja pudottaa sen syömäkaukaloon. Yleisemmin käytössä olevat ruuvilaitteet taas mit- 2

taavat jaettavan rehumäärän jakoruuvin pyörimien kierroksien määrällä, jolloin jakomäärä perustuu rehun tilavuuspainoon. Siten ruuvilaite täytyy kalibroida kullekin rehulle erikseen. Kalibroitaessa kioskin jakoruuvin yhdellä kierroksella pudottama rehumäärä punnitaan ja kun tämä luku on ohjelmoitu tietokoneelle, kone annostelee rehun suhteellisen tarkasti. Ruuvilaitteet on suunniteltu paremminkin tasalaatuiselle pellettitavaralle kuin esimerkiksi litistetylle viljalle, jonka tilavuuspaino saattaa vaihdella jopa saman viljaerän sisällä. (DeLaval 2006a.) NHK-keskuksen markkinoima kioski on varustettu rehukupin punnituksella. Vaa'an avulla karjanhoitajalla on tarkkaa tietoa kioskin toiminnasta. Vaa'an avulla on myös helppo löytää lehmät, jotka eivät syö koko rehuannostaan, vaan jättävät rehua kuppiin. Tämä auttaa sairaiden lehmien havaitsemista. Toinen hyöty vaa'asta on mahdollisuus havaita nopeasti tilanteet, kun rehua ei ole jaettu tavoitteen mukaan esimerkiksi siilon tyhjennyttyä. Vakiona kioski toimitetaan yhdellä rehuvalmiudella, mutta voidaan myöhemmin varustaa käsittelemään neljääkin rehua. Lisämahdollisuutena kioskista saa sellaisen, joka pystyy käsittelemään rehuja, joissa on suhteellisen matala kuiva-aineprosentti, esimerkiksi mäskiä tai maissigluteiinia (NHK-Keskus 2006.) Minkiön tutkimuspihatossa on käytössä Pellonpajan kehittelemä prototyyppi läpikulkukioskista. Tämän väkirehukioskin suunnittelussa on huomioitu erityisesti kioskilla tapahtuva häirintä. Kioskiin meno tapahtuu takaoikealta ja poistuminen etuoikealta. Tutkimuksissa on havaittu, että kioski takaa lehmälle täysin rauhallisen syömistapahtuman. (Suokannas ym. 2006, 39). Ruokintakioskin paikka navetassa on tärkeä. Se tulee sijoittaa siten, että eläimet saavat syödä rauhassa ja eläinliikenne sujuu. Tavallisesti kioskit sijoitetaan ruokintapöydän puoleiselle käytävälle. Tällöin makuu- ja ruokinta-alueet ovat selvästi erillään. Näin lehmä saa syödä annoksensa rauhassa eivätkä toiset lehmät ryöstele rehua heikoimmilta. (DeLaval 2006b.) 3 KÄYTTÄYTYMINEN VÄKIREHUKIOSKILLA Yleisesti väkirehuautomaateissa on kiinteät sivuseinät, mutta lehmän takaosa jää alttiiksi puskemiselle (Kuva 1) (Norring 2005,46). Tällöin toisilla lehmillä on mahdollisuus häiritä ruokailevaa lehmää puskemalla sen utareeseen ja takajalkoihin (Suokannas ym. 2006, 39). Puskemalla automaatissa syövää voi seuraava tulija onnistua varastamaan rehuannoksen (Norring 2005,46). Perinteisestä väkirehukioskista lehmä joutuu poistumaan peruuttamalla (Suokannas ym. 2006, 39). 3

KUVA 1 Pellonpajan väkirehukioski ilman takaportteja (Raussi 2005). Jos lehmä poistuu automaatista ennen kuin se on ehtinyt syödä rehuannoksensa loppuun, voi seuraava kävijä onnistua saamaan itselleen kuulumatonta rehua oman annoksensa lisäksi (Norring 2005, 46). Kioskit voidaan varustaa takaportilla, joka sulkeutuu lehmän mennessä ruokailemaan (De- Laval 2006b)(Kuva 2). KUVA 2 Pellonpajan väkirehukioski takaporteilla (Raussi 2005). 4

4 KOKEEN TARKOITUS JA TOTEUTUS 4.1 Seurantakoe Seurantakokeen ensisijainen tarkoitus oli huomioida, jääkö väkirehukioskin kuppiin syömätöntä rehua. Ennen seurannan aloittamista oli tiedossa, että osa annoksesta saattaisi jäädä lähinnä häirinnästä johtuen. Tästä johtuen seurannassa kiinnitettiin erityistä huomiota häirintään, joka tulee kioskin ulkopuolelta. Kioskiin jälkiasennetuista takaporteista huolimatta kioskilla tapahtui häirintää. Tästä johtuen seurannassa on tarvetta kiinnittää huomiota kuinka häirintää voisi vähentää teknisin ratkaisuin. Lehmän jouduttua häirinnän kohteeksi olisi hyvä tietää, mistä syystä häirintä on aktiivista syömässä olevan eläimen kohdalla ja mistä syystä häiritsevä lehmä tätä tekee. Seurannassa kiinnitettiin näihin kohtiin huomiota seuraamalla myös kioskin ulkopuolella tapahtuvaa liikettä erityisesti häiritsevien lehmien kohdalla. Seurantakoe suoritettiin kolmiosaisena siten, että ensimmäinen tarkkailu sijoittui hetkeen, jolloin puolet koeryhmän lehmistä oli poikinut ja täydessä väkirehuruokinnassa. Toinen tarkkailu suoritettiin kaksi viikkoa ensimmäisen jälkeen, koska väkirehukioskin rakenteita kehiteltiin ja muutettiin toimivammiksi. Viimeinen tarkkailu suoritettiin vaiheessa, jolloin koko koeryhmällä oli täydet väkirehuannokset. Ennen varsinaista seurantaa suoritettiin testiseuranta, joissa ilmeni mm. kirjaamiskaavakkeeseen korjattavaa (Liite 1). Seurantapäivää valittaessa oli huomioitava, ettei navetassa samana päivänä tapahdu mitään poikkeavaa toimintaa, joka voisi vaikuttaa eläinten käyttäytymiseen. Koeryhmällä käytössä olevista kahdesta kioskista tarkkailu suoritettiin vain toisella. Valinta tarkkailtavaksi kioskiksi tapahtui vertailuna kaikkien käyntien kesken kolmen kuukauden ajanjaksolta. Valitussa kioskissa oli 11 % enemmän käyntejä. Kioskia käyttävän seurattavan koeryhmän koko oli 46 lehmää. Koelehmien määrä seurantajaksojen välillä oli 36 37. (Liite 2, 3) Seurantakoetta varten lehmät merkittiin juoksevalla numeroinnilla selkään. Tämä ei kuitenkaan toiminut, sillä merkitsemisspray ei pysynyt näkyvissä riittävän hyvin. Eläinten tunnistaminen toimi paremmin korvanumeroiden perusteella. Lehmien tunteminen ilman korvanumeroa auttoi tunnistamisessa. Seuranta tapahtui kioskin viereen sijoitetulta korokkeelta josta oli hyvä näkymä suoraan alas kioskiin ja käytävälle. Jäävän annoksen arviointi tapahtui silmämääräisesti. Jotta arviointi olisi ollut riittävän tarkka, suoritin ennen seurantakoetta koearvioinnin punnituilla määrillä. Kaukalon malli mahdollisti kuitenkin arvioinnin suhteellisen tarkaksi. 5

Väkirehun saaminen kioskista oli jaksotettu viiteen jaksoon vuorokaudessa (Taulukko 1). Seuranta suoritettiin jakson alusta kahden tunnin ajan siten, että ensimmäisenä päivänä tarkkailut tapahtuivat kello 16 ja 19.30 ja toisena päivän kello 7.20 ja 11.30. Yöllä olevaa jaksoa kello 3.35 ei tarkkailtu. TAULUKKO 1 Kioskijaksot. Kioskijaksot Klo: 3.35-7.20 7.20-11.30 11.30-16.00 16.00-19.30 19.30-3.35 Seurantakokeessa tapahtumien seuranta eteni pääsääntöisesti syklinä, johon kuului lehmän tulo kioskiin sekä lehmän syömistapahtuman seuraaminen ja poistuminen kioskista. Ennen lehmän kioskiin tuloa kiinnitettiin huomiota mahdolliseen häirintään ja häiritsijään. Kioskissa tapahtuva häirintä kirjattiin, mahdollisesti jäävän annoksen määrä ja syy annoksen jäämiseen. Myös kioskista poistuminen ja mahdollinen häiritsijä kioskin ulkopuolella olivat seurannan kohteina. Huomiota kiinnitettiin myös syömisen aikana tapahtuvaan häirintään. 4.2 Seurantakoe-eläinten ruokinta Koelehmät saivat kokeen aikana nurmisäilörehua ja väkirehua. Säilörehun syöttö tapahtui ruokintapöydän yksittäisten paikkojen kautta. Jokaisella lehmällä oli oma ruokintapaikka, johon vain se pääsi syömään. Lehmän kaulassa roikkuvan transponderin kohdatessa ruokintapaikan tunnistimen, ruokintapaikka avautui. Lehmän poistuessa paikalta paikka sulkeutui. Seurantakokeen lehmiä ruokittiin kahdella väkirehutasolla. Puolella lehmistä oli tavoiteväkirehupitoisuus 45 % ja puolella 65 % kuiva-ainepitoisuudesta laskettuna. Kokeessa oli siten ryhmät V45 ja V65. (Taulukko 2) Tunnutusja herutusruokinta toteutettiin myös koerehulla (Liite 4). Tutkimus toteutui jatkuvana kokeena siten, että lehmät tulivat kokeeseen heti poikimisen jälkeen. 6

TAULUKKO 2 Koeryhmät (MTT 2005). Ruokintapöytä 2 2 Koeryhmä 1 2 Koeruokinta V45 V65 Vanhemmat lehmät Tunnutusannos 4 kg/pv 4 kg/pv Herutuksen kesto 11 pv 17 pv Koekauden väkirehuannos 13 kg/pv 1 18 kg/pv 1 Säilörehua vapaasti vapaasti Ensikot Tunnutusannos 3 kg/pv 3 kg/pv Herutuksen kesto 11 pv 17 pv Koekauden väkirehuannos 10 kg/pv 1 15 kg/pv 1 Säilörehua vapaasti vapaasti 1 Houkutusannos lypsyasemalla on kaikilla lehmillä 600g/pv. Annokset vanhemmilla lehmillä olivat 12,4 kg/pv ja 17,4 kg/pv ja ensikoilla 9,4 kg/pv ja 14,4 kg/pv. Ennen tunnutuskauden alkamista lehmät saivat rajoitetusti säilörehua, jonka kuiva-ainepitoisuus oli 20 27 %. Päivittäiset säilörehuannokset olivat 30 35 kg. Kuukautta ennen poikimispäivää lehmät alkoivat saada säilörehua vapaasti. Lehmät saivat lisäksi lypsyasemalta houkutusannoksen 2 x 0,3 kg eli 0,6 kg/pv väkirehua. Tunnutus aloitettiin kolme viikkoa ennen odotettua poikimista siten, että väkirehuannos oli poikimahetkellä vanhemmilla lehmillä 4 kg/pv ja ensikoilla 3 kg/pv. Poikimisen jälkeen väkirehuannokset nostettiin ryhmällä V45 11 päivässä ja ryhmällä V65 17 päivässä koerehuannoksen tasolle. Matalammalla tasolla V45 väkirehuannokset vanhemmilla lehmillä olivat 13 kg/pv ja ensikoilla 10 kg/pv. Korkeammalla tasolla V65 väkirehuannokset vanhemmilla lehmillä olivat 18 kg/pv ja ensikoilla 15 kg/pv. Herutuksen jälkeen väkirehuannos pysyi samana koko kokeen ajan eli 100 ensimmäistä lypsypäivää. 4.3 Eläimet ja olosuhteet Kokeessa käytetyt lehmät olivat Ayrshire-rotuisia. Kokeen suorituspaikkana toimi Minkiön tutkimuspihatto joka on rakennettu 1998. Pihatto on tyypiltään lämmin parsipihatto ja lypsylehmät on jaettu kahteen eri ruokintapöytään. Pellonpajan valmistamat väkirehukioskit on varustettu takaporteilla, jotka sulkeutuvat lehmän mennessä kioskiin, jos se on saamassa rehua. Niillä lehmillä, joilla ei ole väkirehuannosta tai lehmä on jo syönyt oman annoksensa, portit jäävät auki. Tällöin lehmän käyntiä kioskissa kutsutaan tyhjäkäynniksi. Tutkimuspihaton kioskeilla on käytössä viisi väkirehujaksoa vuorokaudessa. 7

5 TULOKSET JA NIIDEN ANALYSOINTI 5.1 Aikaisemmat seurantatutkimukset Häirintä vanhanmallisella takaportittomalla väkirehukioskilla oli hyvin yleistä. Toiset lehmät häiritsivät lähes aina puskemalla ruokailevaa lehmää, sillä 94 prosenttia syöntikäynneistä oli häirittyjä. Tyhjäkäynneillä häirintä ei ollut niin yleistä, vain 35 prosenttia niistä oli häirittyjä. Takaportin asentaminen vanhanmalliseen kioskiin paransi tilannetta hieman. Takaportin asentamisen jälkeen syöntikäynneistä noin joka neljäs (25 %) ja tyhjäkäynneistä kaksi kolmesta (66 %) sujui ilman häirintää. Vanhalla takaportittomalla kioskilla ruokailu kesti keskimäärin kolme minuuttia ja takaportillisella 7,5 minuuttia. Ruokailuajat olivat yksilöllisiä ja niihin vaikutti myös se, kuinka nopeaksi rehun pudottaminen kioskiin oli säädetty sekä annoksen suuruus. Tyhjäkäynnillä lehmät viipyivät takaportittomalla kioskilla keskimäärin yhden minuutin, kun takaportillisella kioskilla aika oli pidentynyt kahteen minuuttiin. (Suokannas ym. 2006, 40.) Häirintää kuitenkin ilmeni takaportillisen vanhan kioskin yhteydessä edelleen runsaasti, mutta se oli muuttanut luonnettaan. Tavallista oli, että häiritsijä työnsi päänsä takaportin alaosasta sisään portin sulkeutuessa tai jo ollessa suljettuna. Häiritsevä lehmä ylettyi antamaan puskuja kioskissa olevan utareeseen tai takajalkoihin portin alareunan alta. Suuressa osassa häirintätapauksista poistuvan lehmän tilalle meni juuri häirinnyt lehmä, toisten odottaessa sivummalla. Kokeessa käytössä ollut takaportti ei siis täysin estänyt häirintää. (Suokannas ym. 2006, 40.) 5.2 Ensimmäinen seurantajakso Ensimmäisen seurantajakson (12 13.11.2005) jälkeen oli huomattavissa, että kioskin porttien välistä tapahtui huomattavan paljon häirintää. Tämä aiheutti mm. annosten jäämistä kuppiin. Joka kolmas annoksen saanneista jätti osan syömättä (Kuvio 1). Tulos häirinnästä ei kuitenkaan ollut uutta, sillä vastaavaa häirintää oli tutkittu jo aikaisemmin vuosina 2004 2005. 8

KUVIO 1 Syöntikäyntien jakauma, ensimmäinen seuranta. Syöntikäyntien jakauma, ensimmäinen seuranta 50,00 45,00 43,59 % 40,00 35,00 30,00 25,00 20,00 15,00 23,08 33,33 Lehmä saa rehua, ei häirintää poistumisessa Lehmä saa rehua, häirintää poistumisessa Häirintää porttien välistä 10,00 5,00 0,00 Syöntitapahtumat Aikaisempaan tutkimukseen verraten on huomattavaa, että silloin takaportillisella kioskilla tapahtuva häirintä on ollut jopa 75 prosenttia. Tässä seurannassa se oli vain 33 prosenttia. Tulokset eivät kuitenkaan ole verrannollisia, sillä seurannassa olleista lehmistä oli vain puolet poikineita ja täydessä väkirehuruokinnassa. Häiritsijänä olivat usein ummessa olevat ja erityisesti umpeen menevät lehmät. Vanhoilla ja isokokoisilla lehmillä oli laumahierarkian puolesta myös valtaa seistä kioskin takana ja estää muita pääsemästä syömään. Usein häirinnyt lehmä meni porttien auettua kioskiin ja sai syötyä jääneen annoksen. Muutamat lehmät tekivät tätä toistuvasti usean kerran peräkkäin. Eniten häirintää tapahtui kello 11.30 16.00 jakson aikana. Lehmän lopetettua syöntinsä ja porttien auettua, takana ollut lehmä ajoi sisällä olleen lehmän ulos. Tämä tapahtui lähes joka toisella kerralla kun kioskissa oleva lehmä sai annoksen. Näin ollen myös porttien ollessa auki tapahtui puskemista. Tyhjäkäyntien osalta kaksi kolmesta käynnistä lehmä sai tulla rauhassa pois kioskista. (Kuvio 2) Niille lehmille, jotka saivat rehua, annoksen syöntiaika oli viisi minuuttia. Syöntiaikaan vaikuttavat annoksen määrä ja tuotosvaihe. KUVIO 2 Tyhjäkäyntien jakauma, ensimmäinen seuranta. Tyhjäkäyntien jakauma, ensimmäinen seuranta 80,00 74,36 70,00 % 60,00 50,00 40,00 Lehmä ei saa rehua, ei häirintää poistumisessa Lehmä ei saa rehua, häirintää poistumisessa 30,00 25,64 20,00 10,00 0,00 Tyhjäkäynnit 9

Lypsylehmien syöntikäyttäytyminen väkirehukioskilla Aikaisemmassa seurannassa oli huomattu, että asennettu takaportti ei siis suojaakaan lehmää tarpeeksi kioskissa vaan häirintää tapahtuu silti. Kun nyt huomattiin uudelleen, että häirintää tapahtuu vieläkin, kioskin portteihin asennettiin levystä lisäosat (Kuva 3). Näillä lisäosilla takaporttien välinen etäisyys kavennettiin 15 senttimetriin. Arvo on peräisin ruokintapöydän sulkulaitteesta, joka ei kurista lehmän kaulaa, kun se on suljettuna. Tämä on tärkeä huomio, jos lehmän pää jäisi takaporttien väliin. KUVA 3 Lisäosat takaporteissa (Löyttyniemi 2006) 5.3 Toinen seurantajakso Toinen seurantajakso (28 29.11.2005) suoritettiin kaksi viikkoa ensimmäisen jälkeen. Näin ollen ryhmässä ei ollut tapahtunut muutoksia ja oli mahdollista havainnoida muutoksia sen jälkeen kun kioskin portteihin oli asennettu lisäosat. Muutokset portteihin toivat odotetun muutoksen häirintään. Toisen seurannan aikana ei tapahtunut yhtään häirintää, joka olisi johtanut annoksen jäämiseen. (Kuvio 3) Lehmän mennessä kioskiin häiritsevän lehmän pää saattoi jäädä porttien väliin, muttei pystynyt häiritsemään sisällä olevaa. Muutosta tapahtui myös porttien ollessa auki. Vain yksi kolmasosa joutui häirityksi. 10

KUVIO 3 Syöntikäyntien jakauma, toinen seuranta. Syöntikäyntien jakauma, toinen seuranta 80,00 70,00 68,29 60,00 % 50,00 40,00 30,00 31,71 Lehmä saa rehua, ei häirintää poistumisessa Lehmä saa rehua, häirintää poistumisessa 20,00 10,00 0,00 Syöntikäynnit Ilmeisesti häirinnän vähentyminen porttien ollessa kiinni hillitsi myös häirintää porttien ollessa auki. Tyhjäkäynneissä oli muutoksia siten, että ainuttakaan lehmää ei häiritty pois kioskista. Häirintä, joka tapahtui annoksen jälkeen ja porttien ollessa auki, jakautui tasaisesti kaikkien tarkkailtavien kioskijaksojen kesken. Näin ollen annosten jääminen oli tasaista jaksojen kesken. Syöntiaika piteni puolella minuutilla. 5.4 Kolmas seurantajakso Kolmas seuranta (7-8.2.2006) tapahtui, kun koko ryhmä oli täydellä väkirehuruokinnalla. Syöntikäyntien jakauma pysyi saman kuin toisessa seurannassa. Kolmasosa lehmistä joutui häirityksi, kun portit olivat auenneet. (Kuvio 4) Myöskään kolmannessa seurannassa ei esiintynyt ollenkaan häirintää porttien välistä, mikä olisi aiheuttanut annoksen jäämistä. KUVIO 4 Syöntikäyntien jakauma, kolmas seuranta. Syöntikäyntien jakauma, kolmas seuranta 80,00 70,00 69,23 60,00 % 50,00 40,00 30,00 30,77 Lehmä saa rehua, ei häirintää poistumisessa Lehmä saa rehua, häirintää poistumisessa 20,00 10,00 0,00 Syöntikäynnit 11

Tyhjäkäyntien jakauma palasi takaisin samoihin arvoihin, missä se oli ollut ensimmäisessä seurannassa. Ilmeisesti lisäosilla ei ollut vaikutusta tyhjäkäynneillä tapahtuvaan häirintään. (Kuvio 5) Väkirehuannosten määrä ryhmässä oli korkeimmillaan kaikkien ollessa täydellä väkirehuruokinnalla. Tällöin syöntiaika nousi kahdeksaan minuuttiin. KUVIO 5 Tyhjäkäyntien jakauma, kolmas seuranta. Tyhjäkäyntien jakauma, kolmas seuranta 80 75 70 60 % 50 40 30 25 Lehmä ei saa rehua, ei häirintää poistumisessa Lehmä ei saa rehua, häirintää poistumisessa 20 10 0 Tyhjäkäynnit 5.5 Muutokset seurantakokeiden välillä Suurimmat muutokset seurantakokeiden välillä olivat annoksesta syömättä jääneiden rehumäärien vähenemisessä. Annoksista syömättä jääneet rehumäärät vähenivät huomattavasti, kun häirintä porttien välistä loppui. Muutosta tapahtui 52 prosentilla ensimmäisen ja toisen seurantakerran välillä. Toisen ja kolmannen seurantakerran välillä tapahtui myös laskua 22 prosenttia annosten jäämisessä. (Taulukko 3) Merkittävintä on kuitenkin ensimmäisen ja toisen seurannan välinen annosten jäämisen vähentyminen. Siihen vaikutti olennaisesti lisäosien asentaminen. Toisaalta on hyvä, että toisen ja kolmannen seurantakerran välillä on laskua annosten jäämisessä, sillä kolmannen seurannan aikana koko ryhmä oli täydellä väkirehuruokinnalla, joten ryhmässä oli puolet enemmän lehmiä, joilla oli täysi väkirehuannos. Annoksista jääneet rehumäärät ovat kuitenkin pieniä, kun verrataan korkeaan väkirehumäärään, jonka lehmät ruokinnassa saivat. Jokaisessa kolmessa seurannassa vain noin puolet annoksista jääneistä rehumääristä olivat yli 100 grammaa. TAULUKKO 3 Jääneet annokset seurantajaksoilla. Seurantajakso I II III Jääneet annokset kpl 19 9 7 Muutos jaksojen välillä % - 52-22 Annoksesta jäänyt määrä g ka 130 178 130 12

Kun tarkastellaan häirintää, joka tapahtui syöntikäyntien yhteydessä, voidaan huomata, että suurimmat muutokset tapahtuivat ensimmäisen ja toisen seurannan välillä. Ensimmäisessä seurannassa häirintää tapahtui porttien välistä sekä poistumisessa. Toisessa seurannassa häirintä loppui porttien välistä ja poistumisessa tapahtuva häirintä väheni. Poistumisen yhteydessä tapahtuvan häirinnän vähenemiseen vaikutti häirinnän loppuminen porttien välistä. (Kuvio 6) Kun täydellä väkirehulla olevien määrä kasvoi ryhmässä, häirintä väheni hieman. Ummessa olevien ja täydellä väkirehulla olevien määrän suhteella ei näyttäisi olevan vaikutusta häirintään, joka tapahtuu sen jälkeen kun portit ovat auenneet. KUVIO 6 Syöntikäyntien jakauma seurantojen välillä. Syöntikäyntien jakauma seuranrojen välillä % 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1 2 3 Seurantajaksot Lehmä saa rehua, ei häirintää poistumisessa Lehmä saa rehua, häirintää poistumisessa Häirintää porttien välistä Tyhjäkäyntien jälkeiseen häirintään tapahtui muutosta lisäosien asentamisen jälkeen siten, ettei häirintää tapahtunut ollenkaan toisen seurannan aikana. (Kuvio 7) Kolmannen seurannan aikana se oli kuitenkin samalla tasolla kuin ensimmäisessä. Voi olla, että lisäosien asentaminen hillitsi hieman tätä häirintää ja se nousi kolmanteen seurantaan mennessä ylöspäin, kun ryhmän täyden väkirehuannoksen syöjät lisääntyivät. KUVIO 7 Tyhjäkäyntien jakauma seurantojen välillä. Tyhjäkäyntien jakauma seurantojen välillä 120 100 % 80 60 40 20 Lehmä ei saa rehua, ei häirintää poistumisessa Lehmä ei saa rehua, häirintää poistumisessa 0 1 2 3 Seurantajaksot 13

Syöntiaikaan muutoksia tuli lähinnä toisen ja kolmannen seurannan välillä (Kuvio 8). Tällöin syöntiaika kasvoi kuudesta minuutista kahdeksaan. Nopein kasvu tapahtui ensimmäisen ja toisen seurannan välillä, puoli minuuttia. Tähän vaikutti osittain kioskiin asennetut lisäosat. Myös annoskokojen muuttuminen vaikutti syöntiajan kasvamiseen. Kahdeksan minuutin syöntiaika on lähes sama kuin aikaisemmin vuosina 2004 2005 tehdyssä seurannassa, jossa se oli 7,5 minuuttia. KUVIO 8 Saadun annoksen syömiseen kulunut aika. Saadun annoksen syömiseen kulunut aika 0:08:38 0:07:58 0:07:12 Aika (h:min:sek) 0:05:46 0:04:19 0:02:53 0:05:25 0:05:57 Ensimmäinen seuranta Toinen seuranta Kolmas seuranta 0:01:26 0:00:00 Annoksen syömiseen kulunut aika Kioskin ruokintakaukaloon jääneiden annosten jakautuminen ryhmien V45 ja V65 kesken on selkeä, suuremman väkirehumäärän saava on jättänyt sitä syömättä (Kuvio 9). Kuitenkin ensimmäisen ja toisen välillä on notkahdus, jossa vain korkeammalla väkirehulla olevat lehmät ovat jättäneet annoksia syömättä. Voidaan olettaa, että syöntirauha mahdollisti matalammalla väkirehuannoksella olevalle lehmälle rauhan syödä koko annoksen. KUVIO 9 Jääneiden annosten jakautuminen ryhmien V 45 ja V 65 kesken. Jääneiden annosten jakautumien ryhmien V 45 ja V 65 kesken 100 % 80 % 60 % 40 % V 65 V 45 20 % 0 % 1 2 3 Seurantajaksot 14

6 TULOSTEN VAIKUTUKSET KÄYTÄNNÖSSÄ Kun oikeat lehmät saavat oikean annoksen, ruokinta toimii kuten sen pitääkin. Annoksia varastelevat lehmät ovat usein umpeen menossa olevia ja ummessa olevia. Kun umpeen laitettava lehmä saa syötyä sille kuulumatonta väkirehua kioskilta, umpeenpano vaikeutuu. Tämä saattaa tuoda umpeenpanoon lääkekuluja, koska umpeenpano pitkittyy ja vastaavasti pienentää tuottavan lehmän tuotosta väkirehun osalta, jonka joku toinen lehmä pääsi syömään. Väärin toimivalla ruokinnalla on vaikutuksia myös rehukustannuksiin. Lehmien osastoinnilla on osaltaan vaikutusta häirinnän vähentämiseen. Aktiivisesti kioskille pyrkivät umpeen menossa olevat olisi hyvä saada erilliseen osastoon, jolla ei ole ruokintakioskeja. 7 YHTEENVETO Väkirehukioskilla tapahtuvaan häirintään on syytä kiinnittää huomiota, koska sillä on taloudellisia vaikutuksia pidemmässä ajanjaksossa. Vaikka tekniset ratkaisut näyttäisivät toimivan, niiden säätö saattaa olla väärä. Ruokintakioskilla voidaan vaikuttaa moneen säätöön. On mahdollista säätää rehun tulonopeutta kaukaloon, ruokintajaksojen määrää vuorokaudessa ja aikaa niiden vaihtumisessa, takaporttien sylinterien voimaa jne. Tässä tapauksessa kioskin takaporttien välinen etäisyys ja korkeus mahdollistivat häirinnän. Kioskin portteihin lisätyt lisäosat estivät lehmiä puskemasta kioskin sisällä olevaa lehmää ja näin ollen annoksen saanut sai syödä rauhassa. Kun häirintä oli saatu pois, annosten jääminen häirinnästä johtuen loppui kokonaan. Häirinnän loppuminen vaikutti osaltaan myös nostamalla syöntiaikaa. Vaikka annoksista jäikin syömättömiä jäämiä kioskiin, olivat ne kuitenkin määrältään pieniä ja satunnaisia. Häirinnällä on myös vaikutusta lehmien poistumiseen kioskista. Kun porttien välistä tapahtui häirintää, myös porttien ollessa auki sisällä olevaa lehmää häirittiin selvästi enemmän. 8 KIITOKSET Kiitokset Minkiön pihaton työntekijöille ja Juha Sariolalle avusta jonka sain tehdessäni seurantaa. Kiitokset Päivi Mäntysaarelle ja Hannele Khalilille ohjauksesta työn aikana sekä Katariina Mannille joka ohjasi työtä Mustialassa. 15

LÄHTEET Delaval 2006a. http://www.delaval.com/products/feeding/outofparlourfeeding/feeding_ processors/default.htm Luettu 20.11.2006 Delaval 2006b. http://www.delaval.com/products/feeding/outofparlourfeeding/delaval _feeding_station_premium/default.htm Luettu 20.11.2006 Farmit 2006a. www.farmit.net/farmit/fi/02_kotielain/02_nauta/01_maitotila/01_lypsyleh ma/08_seosrehuruokinta/01_tmr_vai_pmr/index.jsp Luettu 20.11.2006 Farmit 2006b. www.farmit.net/farmit/fi/02_kotielain/02_nauta/01_maitotila/01_lypsyleh ma/08_seosrehuruokinta/06_lypsylehmienseokset/01_seokset/index.jsp Luettu 20.11.2006 Khalili, H., Mäntysaari P., Sariola J. ja Kangasniemi R. 2006. Pelkkä seosrehu tai laimeampi seosrehu ja väkirehulisä lypsylehmien ruokinnassa. Maataloustieteen Päivät 2006. Löyttyniemi, V. 2005. Lisäosa takaporteissa. MTT 2005. Koesuunnitelma Minkiö 10/2005 NHK-Keskus 2006. www.nhk.fi/portal/tuoteryhmat/automaattilypsy/lely_astronaut/lisalaitteet/ cosmix_-_ruokintakioski/ Luettu 20.11.2006 Norring, M. 2005. Huonoa käytöstä kioskilla. Nauta 5/2005. Raussi, S. 2005. Pellonpajan väkirehukioski ilman takaportteja & Pellonpajan väkirehukioski takaporteilla. Suokannas, A., Kaihilahti, J., Raussi, S., Mäntysaari, P., Khalili, H., Sariola, J., Kangasniemi, R. 2006. Ruokintateknologian uudet toteutukset. Nauta 3/2006. 16

LIITE 1 Kirjaamiskaavake 3. KIOSKIN TARKKAILU Pvm. Tarkkailija: Tarkkailuajanjakso: 1. Lehmä 2. Tuloaika 3. Rehun saanti 4. Rehu 5. Jäämä kupissa 6. Kioskiin pääsy 7. Häiritsijä 8. Poistumistapahtuma 9. Häirintä 10. Poistumisaika 1. Lehmä 2. Tuloaika lehmän koe- lehmän etujalat numero kioskin sisällä 3. Rehun saanti 0=syö edellisen 1=syö edellisen ja oman 2=syö vain oman 4. Rehu 0= ei saa 1=saa rehua 2=kone ei tunnista 5. Jäämä kupissa arvio jäävästä määrästä (g) 6. Kioskiin pääsy 0=häiriöttä 1=häirintä 7. Häiritsijä 0=koelehmä 1=ei kokeessa 8. Poistumistapahtuma 0=normaali 1=odottelee 2=häiritty 9. Häirintä 0=portit auki 1=porttien välistä 10. Poistumisaika lehmän etujalat kioskin ulkopuolella 17

LIITE 2 Ensimmäisessä ja toisessa seurannassa olleet lehmät Ryhmä Korva nro Nimi Ryhmä Korva nro Nimi 8 4028 Selika 10 977 Onniina 6 550 Ollula 6 817 Raanu 7 435 Pampiino 7 395 Remontti 6 448 Pirteä 7 73 Nanny 7 94 Pipari 6 635 Riina 7 598 Rusetti 7 323 Runetta 7 526 Puoli 6 648 Punnu 6 840 Romilla 7 205 Pihka 8 4043 Säväkkä 7 679 Pilli 10 824 Reppi 10 813 Oiku 9 4034 Symppis 10 572 Orvokki 10 3015 Rakas 6 640 Ruusukka 8 832 Seida 10 759 Runo 8 4005 Sanetti 6 116 Paprika 9 4018 Saiga 6 937 Neiju 10 804 Luumu 8 4019 Sireeni 10 412 Rops 7 602 Riisu 9 751 Salamoi 8 912 Syytön 6 3005 Ratas 7 519 Penla 10 665 Purple 6 459 Palava 10 888 Nimetär 10 7063 Ruusukas 9 4047 Suka 9 4010 Satku 9 857 Sooda 7 506 Ropo Ryhmä 6 = Lehmät: vr max 12,4, herutus 11 pv Ryhmä 7 = Lehmät: vr max 17,4, herutus 17 pv Ryhmä 8 = Hiehot: vr max 9,4, herutus 11 pv Ryhmä 9 = Hiehot: vr max 14,4, herutus 17 pv Ryhmä 10 = isk:t ja ei-koelehmät, vr max 5,4, herutus 11 pv 18

LIITE 3 Kolmannessa seurannassa olleet lehmät Ryhmä Korva nro Nimi Ryhmä Korva nro Nimi 8 4028 Selika 10 977 Onniina 6 550 Ollula 6 817 Raanu 7 435 Pampiino 10 4052 Sommar 6 448 Pirteä 7 73 Nanny 7 94 Pipari 6 635 Riina 7 598 Rusetti 7 323 Runetta 7 526 Puoli 6 648 Punnu 6 840 Romilla 7 205 Pihka 8 4043 Säväkkä 7 679 Pilli 10 824 Reppi 9 3021 Sumppi 9 4034 Symppis 10 4054 Tantta 8 4011 Sipsu 6 640 Ruusukka 8 832 Seida 10 759 Runo 8 4005 Sanetti 6 116 Paprika 9 4018 Saiga 6 937 Neiju 10 146 Spica 8 4019 Sireeni 10 412 Rops 7 602 Riisu 9 751 Salamoi 8 912 Syytön 6 3005 Ratas 7 519 Penla 10 4000 Sindi 6 459 Palava 10 888 Nimetär 9 4044 Sikkara 9 4047 Suka 9 4010 Satku 8 3022 Sentti 7 506 Ropo Ryhmä 6 = Lehmät: vr max 12,4, herutus 11 pv Ryhmä 7 = Lehmät: vr max 17,4, herutus 17 pv Ryhmä 8 = Hiehot: vr max 9,4, herutus 11 pv Ryhmä 9 = Hiehot: vr max 14,4, herutus 17 pv Ryhmä 10 = isk:t ja ei-koelehmät, vr max 5,4, herutus 11 pv 19

LIITE 4 Kokeessa käytetyn väkirehun koostumus Rypsirouhe 16 % Soijarouhe 5,7 % Leseseos 10 % Leike 10 % Melassi 5 % Kaura 50 % Kiv., hiv., vit. 3,3 % 100,0 % 20