Postmoderni romaani
Mikä on meidän aikamme romaani? Jos kirjallisuutta tarkastellaan historiallisesti on oman ajan kirjallisuuden tarkastelu erityisen ongelmallista Mitä on meidän aikamme? Mitä on meidän aikamme kirjallisuus? Kun kirjallisuudesta puhutaan kirjallisuushistoriallisessa mielessä, tarkoitetaan meidän aikamme kirjallisuudella sitä uutta, innovatiivista kirjallisuutta, joka saattoi syntyä vasta meidän aikanamme ja muutti kirjallisuuden historiallista kehityssuuntaa
Raymond Williams käyttää historiallisen luonteen osoitukseksi samana ajankohtana esiintyvistä kulttuuritraditioista nimityksiä jäänteenomainen (residual), vallitseva (dominant) ja orastava (emergent) ilmaisemaan näiden erilaista historiallista asemaa Viimeisten vuosikymmenien romaanikirjallisuuden valtaosa kuuluu edelleen realistisen romaanitradition piiriin Realistiselle romaanille on ominaista, että se katsoo tehtäväkseen kuvata todenmukaisesti jotakin todellisuuden osaaluetta ja että se tekee tämän luomalla fiktiivisen maailman, johon lukija saattaa eläytyä. Keskeistä sen sisällössä on henkilöitten ja tapahtumien psykologinen motivaatio Lukumäärällisestä ylivoimastaan huolimatta kyseessä on jäänteenomainen kulttuuritraditio, joka ei vastaa meidän aikamme todellisuutta eikä ihmisten todellisuuden kokemisen tapaa
Postmoderni kirjallisuus: Postmodernissa kirjallisuudessa nimen omaan romaani on keskeisessä asemassa Postmoderni kirjallisuus ei ole vallitseva kirjallisuuden traditio siten kuin esimerkiksi realismi oli 1800-luvun puolivälissä, mutta se on aitoa aikamme kirjallisuutta siinä mielessä, että juuri siinä oman aikamme käsitykset ovat saaneet kirjallisen muodon Postmodernismin käsite tuli yleiseen käyttöön Yhdysvalloissa 1970-luvun alusta lähtien tarkoittamaan lähinnä 60-luvun jälkipuoliskolla tapahtunutta uudenlaisen kirjallisuuden, nimenomaan romaanin, syntyä
Ilmiön ensimmäisiä nimeäjiä olivat Leslie Fiedler ja Ihab Hassan, jotka tosin antoivat sille melko lailla toisistaan poikkeavan sisällön 1960- ja 70-lukujen merkittävimpiä amerikkalaisia postmoderneja kirjailijoita ovat mm. John Bart, Thomas Pynchon, Donald Barthelme, Robert Coover, Raymond Federman ja Ronald Sukenick; näistä Bart, Federman ja Sukenick ovat tärkeitä myös teoreetikoina 1970-luvun puolivälin jälkeen postmodernismista puhuminen yleistyi myös Euroopassa. Tällöin huomattiin, että itse asiassa hyvin samanlaisia ajatuksia oli esitetty ranskalaisen ns. nouveau romanin yhteydessä 60-luvun lopulta alkaen Postmodernin romaanin ja sen teorian kaksi keskusta ovat olleet Yhdysvallat ja Ranska. (Teoreetikoita mm. Barthes ja Derrida.)
Muualla Euroopassa postmodernismista on alettu puhua myöhemmin, mutta nimityksen ollessa tarjolla myös nimikkeen alle sopivia kirjailijoita on alkanut löytyä: esim. John Fowles Englannista, Botho Strauss Saksasta, Peter Handke Itävallasta, Italo Calvino ja Umberto Eco Italiasta Yhtenä tärkeimmistä postmodernisteista ja postmodernismin syntyyn vaikuttaneista kirjailijoista nähdään Vladimir Nabokovin myöhäistuotannon ohella argentiinalainen Jorge Luis Borges. Myös osa eteläamerikkalaisista ns. fantastisen realismin (maaginen realismi) edustajista kuten Gabriel Garcia Marquez lasketaan nyt postmodernisteiksi
Postmoderni yhteiskunta, kulttuuri ja kirjallisuus: Kuinka postmodernismi suhtautuu edeltäjäänsä modernismiin? Ongelma on se, että moderni ymmärretään erilain kirjallisuudessa kuin vaikkapa yhteiskuntatieteiden ja filosofian yhteydessä. Kirjallisuudessa modernilla tarkoitetaan modernismia, jonka alku sijoitetaan (ranskalaisessa teoriassa) 1800-luvun loppupuolelle Baudelaireen ja Mallarméhen, ja jonka klassinen kausi sijoittuu 20-luvun modernistisiin romaaneihin Joycen, Woolfin, Proustin, Kafkan ja Mannin tuotannossa Seurauksena postmoderni kirjallisuus määräytyy suhteessa eri moderniin kuin postmoderni yhteiskunta, jonka ilmausta sen tulisi olla
Keskeisiä postmodernin kirjallisuuden seikkoja: Suhde moderniin: onko postmoderni reaktiota modernille, kritiikkiä vai jatkoa sille? Korkea- ja populaarikirjallisuuden rajojen hämärtyminen Ulos realismista ja mimesiksestä? Hylkää perinteisen esittämisen (representaatio), jäljittelyn (mimesis) tai realismin käsitteet, tai yrittää määrittää realismin uudestaan Keskeistä tekstuaalisuus, metafiktio ja intertekstuaalisuus Subjektin heikkous. Oletus, että kirjallisuuden kuuluu kuvata todellisuutta on väärä. Kääntyminen pois todellisuudesta merkitsee kääntymistä kielen ja tekstin sisään
Kirjallisuus on tekstin tuottamista, ei todellisuuden kuvaamista, jolloin kirjallisuus tuottaa itsessään merkityksiä Kielen elementtien väliset suhteet Todellisuuskäsitys: Ihmisen todellisuuskäsitys koostuu kulttuurisista kaavoista ja käsityksistä Todellisuus on tavoittamattomissa Todellisuus on fiktionaalista Kieltä ei kuitenkaan voi irrottaa todellisuudesta
Realismi yrittää piilottaa kielen konstruktion fiktiosta. Postmoderni teksti pakottaa lukijaa käsittämään sen rakennetta tekstinä Kirjallinen teksti on aina intertekstuaalista, lainaa aina edeltäjiltään. Northrop Frye: Kaikki kirjallisuus syntyy aiemmasta kirjallisuudesta Kirjailija lainaa tekstuaalisesta avaruudesta ja muodostaa tekstin Postmodernille tyylille on ominaista lainaaminen aikaisemmista teoksista ja pastissi eli tyylimukaelma Onko postmodernin romaanin ydin siinä, että siinä on luotu postindividualistinen romaani?
Individualistisessa romaanissa oli kaksi tärkeää subjektia: kirjailija ja päähenkilö Postmodernissa romaanissa subjektit eivät ole riittävän vahvoja antamaan asioille merkitystä sen mukaan, miten ne suhtautuvat häneen itseensä. Ajaudutaan subjektittomuuteen. Kokija on hajonnut, eikä ole enää yksikäsitteisesti määritettävissä Postmoderni romaani vaatii uudenlaista suhtautumista lukijalta. Postmodernit ja postindividualistiset romaanit vaikuttajat lukijoista usein vaikeilta Postmodernille romaanille on ominaista, että teokseen jätetään tahallaan ristiriitaisia aukkoja ja elementtejä, joita ei voida ja joita ei ole tarkoituskaan päättelemällä täyttää
Aikakäsitys on muuttunut: Realismin kauden romaaneja määräsi lineaarisuuteen liittyvä voimakas kausaliteetti Modernismissa kausaliteetin tilalle on tullut sisäisen kokemisen aika, jossa aika kuvataan subjektin kokemana jatkumona Postindividualistinen romaani merkitsee ajan suhteen selkeää murrosta sekä realistisen kauden ulkoisen kausaliteetin aikaan, että modernismin subjektiiviseen aikaan nähden. Postmoderni romaani rakentuu spatiaalisesti, eri tekstikohtien rinnakkaisuutena pikemminkin kuin niitten peräkkäisyyksinä Postmodernille romaanille pidetään ominaisena realistisen ja fantastisen sekoittumista
Michel Tournier (s.1924): Perjantai eli Tyynenmeren kiirastuli (Vendredi ou les Limbes des Pacifique, 1967), Keijujen kuningas (Le Roi des aulnes, 1970), Robinson ja Perjantai (Vendredi ou la Vie sauvage, 1971), Punainen kääpiö (Le Coq de la bruyère, 1978) Tournierin teoksissa myytti on tärkeä työväline. Yksityisen ihmisen minä ja elämäntarina ovat kulttuurin ja ihmisen myyttien avulla tapahtuvan tulkintaprosessin tuotteita Defoen Robinson Crusoeta voidaan tulkita individualistisena ja preindividualistisena romaanina, sekä Tournierin Perjantaita tieto-opin, yksikön kyseenalaistamisen ja postindividualismin kautta
Perjantai eli Tyynenmeren kiirastuli Suhde Defoen Robinson Crusoeen Päälaelleen kääntyneet asetelmat Taustana (Tournierin mukaan) Claude Lévi-Strauss ja kahden kulttuurin kohtaaminen Perjantai villin ideaalina > vrt. Rousseau Pako länsimaisen kulttuurin kahleista