Lausunto 18.7.2013 Timo Silvola Kolmannen pilarin eläketuotteet kuluttajansuoja Finanssialan Keskusliiton lausunto komission kuulemisasiakirjaan Finanssialan Keskusliitto suhtautuu myönteisesti komission eläkkeitä koskevassa Valkoisessa Kirjassa antamaan suositukseen vapaaehtoisen lisäeläketurvan käytön ja kannusteiden lisäämisestä EUalueella. Suomessa lähtötilanne on eurooppalaisittain poikkeava, sillä vapaaehtoisen lisäeläketurvan osuus kokonaiseläketurvan vastuusta on vain noin 4 %. Valkoisen kirjan suositus johtaisi toteutuessaan kestävämpään ja paremmin yksilöllisiä tarpeita vastaavaan kokonaiseläketurvaan ja auttaisi osaltaan selviytymään ikääntymisestä ja vanhushuoltosuhteen heikkenemisestä johtuvista haasteista. Etenkin 75 vuoden iän jälkeen ikääntyneiden toimintakyvyn ja terveyden heikkeneminen johtaa usein lisääntyneisiin palvelutarpeisiin ja niistä johtuviin kustannuksiin. Näiden rahoittamiseen tarvitaan ikääntyneiden omaa rahoitusta. Tähän rahoitukseen eivät nykymuotoiset eläkkeet usein riitä. Asia on erityisen tärkeä juuri Suomen kohdalla, koska julkisen talouden mahdollisuus rahoittaa ikääntymisen kustannuksia on rajallinen. Julkisen talouden osuus Suomen bruttokansantuotteesta on jo nyt yli 55 % ja julkinen talouden pitkän aikavälin alijäämä on noin 5 %. Alijäämäisyys johtuu pääasiassa siitä, että Suomen vanhushuoltosuhteen kehitys on tulevan 20 vuoden aikana Euroopan epäedullisin. Monipilarisen järjestelmän avulla on mahdollista saada kokonaiseläketurvaan kestävyyttä ja riskien sietokykyä sekä mahdollisimman hyvin yksilön tarpeet huomioon ottavaa turvaa. EU:n kolmen pilarin jaottelu ei kuitenkaan sovi kovin hyvin nykyiseen eri EU-maiden kokonaiseläketurvien todellisuuteen. Eri maiden kokonaiseläketurvien rakenteet ovat kehittyneet pitkäaikaisesti kansallisten vaatimusten ja mahdollisuuksien mukaisesti. Suuria eroja on mm. eri eläkejärjestelmien juridisissa ratkaisuissa ja rahastointiasteissa. Eri maiden kokonaiseläketurvien osien hallinnointi yhteisellä kolmen pilarin sääntelykehikolla on siksi hyvin haastavaa. Kokonaiseläketurvan järjestämistavat eroavat toisistaan niin paljon, että on vaikea nähdä, että niiden sisällöistä voitaisiin löytää sellaiset sisällöt, joiden sääntelyä, kuten kuluttajansuojaa, voitaisiin tehokkaasti ja yhtenevästi säännellä ja kehittää yhteisellä EU-sääntelyllä. Jopa monet EU-lainsäädännössä käytetyt termit ja niiden sisällöt poikkeavat kansallisten järjestelmien vastaavista termeistä ja sisällöistä. Kolmannen pilarin alueen eläketurvissa on suuria eroja mm. eläketurvan määrittelyssä, toimijoissa, eläketurvan verotuksessa sekä eläkeikä- ja eläkeaikarajoituksissa. Joissakin EU:n uusissa jäsenvaltioissa III-pilarin eläkkeisiin voidaan lukea myös ammatilliset lisäeläkkeet toisin kuin esimerkiksi Suomessa.
Kaikissa jäsenvaltioissa kannustetaan verotuksen keinoin lisäeläketurvan hankkimiseen, mutta verotukseen liittyvät ratkaisut vaihtelevat maasta toiseen. Esimerkiksi Suomessa itse otettuun verotuksessa lisäeläkkeeksi hyväksyttyyn vapaaehtoiseen eläketurvaan liittyy monia erilaisia eläkeikäja eläkeaikarajoituksia riippuen siitä, milloin eläkevakuutus on otettu. Eroja on myös eläkkeen verotuksessa. Itse hankittuja eläkkeitä verotetaan joko progressiivisesti ansiotulona tai suhteellisesti pääomatulona riippuen siitä, milloin vakuutusmaksut on maksettu. Lisäksi alin eläkeikä on nykyään sidottu uusien vakuutusten ja niitä vastaavien vuodesta 2010 markkinoilla olleiden eläketilien (PStilit) osalta siihen eläkeikään, joka on (ottamisvuodesta riippuen) lakisääteisen I pilarin mukaisen työeläkejärjestelmän alin tai ylin eläkeikä asiakkaan täyttäessä tämän iän. Yksityistaloudet eivät voi Suomessa ottaa yli 5000 euron kertamaksulla lisäeläketurvaa ilman rankaisevaa verotusta, jossa sekä pääoman palautusta että tuottoa verotetaan, vaikka vakuutusmaksua ei ole voitu vähentää verotuksessa. Työnantajan ottaman yksilöllisen eläkevakuutuksen perusteella maksettua eläkettä verotetaan aina ansiotulona. Näissä vakuutuksissa alin eläkeikä riippuu siitä, perustuuko eläke yksilölliseen vai kollektiiviseen sopimukseen. Finanssialan Keskusliiton mielestä yhtä yhtenäistä kuluttajasuojasääntelyä eläketuotteille, joiden sääntelyalueena olisi kolmas pilari ei edellä mainituista syistä ole mahdollista toteuttaa. Suomessa on kansallisesti toteutettu korkeatasoinen kuluttajansuoja lisäeläketuotteille. Sääntely on toteutettu siten, että se ottaa huomioon kansallisten lisäeläkeratkaisujen sisällön. Finanssialan Keskusliitto toteaa lisäksi, että ratkaisuja koko EU:n laajuisen kuluttajasuojasääntelyn osalta ei pitäisi tehdä ennen kuin näihin asioihin liittyvien jo meneillään olevien hankkeiden (PRIPs, IMD2 ja MIFID2) ratkaisut on tehty. KOLMANNEN PILARIN ELÄKETUOTTEIDEN MÄÄRITELMÄ 1 Voidaanko kolmannen pilarin eläketuotteet tosiasiallisesti tunnistaa käyttämällä seuraavaa vuoden 2012 kyselyn mukaista määritelmää? Kolmannen pilarin eläketuotteet määritellään seuraavasti: minkä tahansa tyyppiset yksityiset eläketuotteet, joita kuluttajat hankkivat yksilölliseltä pohjalta (eivätkä siis työperusteisesti), joko vapaaehtoiset tai pakolliset. Yhteisen määritelmän aikaansaaminen on hyvin haastavaa. Vaarana on erityisesti se, että jotkin kansalliset ratkaisut jäävät määritelmän ulkopuolelle. Eläkkeet poikkeavat muista finanssituotteista annuiteettiluonteensa vuoksi. Siksi kannatamme niille englanninkielistä ilmaisua pension products ilmaisun retirement products sijasta. Yksityisten eläketuotteiden sijasta pitäisi puhua yksityisistä vapaaehtoisista eläketuotteista eikä määritelmän pitäisi sisältää pakollista tai ammatillista eläketurvaa. 2 Jos vastaus kysymykseen 1 on kielteinen, mikä olisi tarkoituksenmukaisin yhteinen EU:n määritelmä kolmannen pilarin eläketuotteille? Eläkkeiden jakaminen pilarijaottelun mukaisesti ei ole selkeää mm. jäsenmaissa vallitsevan keskenään erilaisen sääntelyn ja verotuksen johdosta. Tuotteiden laajasta erilaisuudesta johtuen emme usko, että sopivaa määritelmää, joka kattaisi kaikki jäsenvaltioiden markkinoilla olevat ratkaisut, jotka eivät ole I tai II pilarin järjestelmiä, olisi löydettävissä. 2 2
3 KOLMANNEN PILARIN ELÄKETUOTTEISIIN SOVELLETTAVA LÄHESTYMISTAPA 3 Mitkä ovat kuluttajien kannalta suurimmat riskit, kun he ostavat kolmannen pilarin eläketuotteen? Suomessa turvataan lainsäädännöllä kuluttajille laaja tiedonsaantioikeus, mikä koskee myös kolmannen pilarin eläketuotteiden hankkimista. Lisäeläke on tyypillisesti verotuksen kautta sidottua säästämistä tai vakuuttamista, jossa sidottuisuus jatkuu myös eläkeaikana. Lisäeläkkeeseen liittyy siksi ns. poliittisia riskejä. Ennakolta ei voida tietää, miten eri aikoina otettuja eläkkeitä kohdellaan verotuksellisesti tai miten esimerkiksi eläkevakuutuksen ikärajat voivat muuttua. Muutoksia saattaa tulla myös esimerkiksi siihen, miten lisäeläkkeet otetaan huomioon tarveharkintaisissa sosiaalietuuksissa tai julkisten palveluiden asiakasmaksuissa. Finanssialan Keskusliitto pitää siksi erittäin tärkeänä, että lisäeläkkeiden verotuksen rakennetta ja sisältöä ei muuteta merkittävästi varsinkaan jo olemassa olevien sopimusten osalta. Suomessa verolainsäädäntöä on muutettu liian usein, eli kolme kertaa viimeksi kuluneen 8 vuoden aikana. Tämä on käytännössä johtanut III pilarin eläketurvan suosion ja niiden markkinoiden romahtamiseen. Myyntitilanteessa esille tuotujen ehtojen ja tuotto-odotusten selvittämisestä huolimatta lopullisen tuoton muodostuminen voi olla hankalasti ennakoitavissa. Tämän vuoksi Finanssialan Keskusliitto suosittelee jäsenyhtiöilleen yhtenäistä esittämistapaa vakuutuksen kulujen vaikutuksen ilmoittamiseksi vakuutuksen tuottoa vähentävänä tekijänä. Valmistelussa olevien EU-tason lainsäädäntöhankkeiden (PRIPs, IMD II, MiFID II, Solvenssi II) osalta tulisi huolehtia siitä, että ei synny samaan tuotteeseen kohdistuvaa ristiriitaista tai päällekkäistä sääntelyä. Kuluttajan kannalta ei ole hyödyllistä, jos päällekkäinen sääntely johtaa siihen, että tuotteen sisällöstä ja mahdollisista riskeistä annetaan liikaa informaatiota. Finanssialan Keskusliiton mielestä pitäisi painottaa laadukasta ja mahdollisimman tiivistetyssä muodossa annettavaa tietoa, jotta kuluttaja voi itse tehdä ratkaisun hankkiakseen hänelle sopivan tuotteen. 4 Kuluttajan ja tarjoajan välillä on epäsuhta, kun tarkastellaan heidän tietojaan ja tietämystään kolmannen pilarin eläketuotteista. Miten ongelmallisena pidätte tätä epäsuhtaa? Kolmannen pilarin eläkkeisiin voidaan lukea laaja valikoima erilaisia tuotteita, joista osa voi olla kuluttajalle haasteellista ymmärtää. Tämä on otettu Suomessa varsin hyvin huomioon sekä kuluttajasuojasääntelyssä että palveluntarjoajien toiminnassa. Suomessa on ollut eläkevakuutusmyynnissä käytössä jo noin 20 vuoden ajan mm. tuoteselosteita, joiden tarkoituksena on selventää vakuutusehtoja kansankielelle. Finanssialan Keskusliiton mielestä on tärkeää, että kuluttajalla on mahdollista saada kaikki tarpeellinen tieto tarjolla olevasta tuotteesta, sekä siitä aiheutuvat kulut ja mahdollinen tuottoodotus. Kuluttajan kannalta tärkeiden eläkesopimusta koskevien tietojen kertominen tapahtuu mielestämme Suomessa hyvin ja tuotteiden vertailtavuutta helpotetaan Suomessa mm. jo yli 40 vuotta olleen asiakkaiden pankki- ja vakuutusneuvonta-järjestelmän (FINE) sekä Finanssialan Keskusliiton jäsenyhtiöilleen antamien suositusten avulla. EU-tasolla jo olemassa oleva sääntely sekä tulossa oleva uusi sääntely, kuten PRIPs avaintietolomakkeineen täydentävät kuluttajansuojaa muualla Euroopassa riittävälle tasolle. 3
4 5 Onko kolmannen pilarin eläketuotteita ostavilla kuluttajilla sellaisia erityistarpeita, jotka olisi otettava paremmin huomioon esimerkiksi vahvistamalla EU:n tason vapaaehtoisia käytännesääntöjä tai sertifiointijärjestelmiä, jotka koskevat kuluttajatiedotusta (avoimuutta) ja kuluttajansuojan tasoa? Jos vastaus on myönteinen, miten kuluttajatiedotusta (avoimuutta) voitaisiin parantaa? Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon ennen sopimuksen tekemistä annettavat tiedot sekä sopimukseen sisällytettävät tiedot. Jos vastaus on myönteinen, miten kuluttajansuojan tasoa voitaisiin parantaa? Huomioon olisi otettava markkinointi, myyntitavat, kannustimet, neuvonta ja muut näkökohdat. Lähtökohtaisesti suhtaudumme myönteisesti toimenpiteisiin, joilla pyritään edistämään kuluttajansuojaa kolmannen pilarin eläketuotteiden osalta. Avoimuudesta ja kuluttajan tiedonsaantioikeudesta on kuitenkin jo säännelty kattavasti kansallisesti sekä lain tasolla että valvojan antamilla määräyksillä ja ohjeilla. Kuluttajien tausta ja erilaiset kokemukset huomioiden erityistarpeisiin pystytään vastaamaan myyntitilanteessa parhaiten tapauskohtaisesti. Tästä syystä tiukoilla käytännesäännöillä tai sertifiointijärjestelmillä ei tultaisi pääsemään toivottuun lopputulokseen. VÄLINEET: ITSESÄÄNTELYOHJEISTO TAI EU:N SERTIFIOINTIJÄRJESTELMÄ Itsesääntelyohjeiston rooli 6 Olisiko itsesääntelyohjeisto paras keino kohentaa kolmannen pilarin eläketuotteiden laatua? Kuluttajan kannalta on tärkeää, että tarjolla on monenlaisia tuotteita. Laajasta tuotevalikoimasta kuluttajalla on parhaat mahdollisuudet löytää itselleen sopiva tuote. Merkitystä on sillä, että kuluttajalla on hyvä tiedonsaantioikeus ja että tämä ymmärtää tuotteeseen kohdistuvat odotukset ja riskit. Olisi hyvin vaikea löytää kaikille tarjoajille ja markkinoille sopiva muoto ohjeistoksi. Lisäksi olisi mahdollista, että liian tiukalla itsesääntelyohjeistolla vaikutettaisiin lopulta siihen, että tuotteet muokkautuisivat samankaltaisiksi. Tämä ei olisi kuluttajan edun mukaista. 7 Minkä tavoitteiden kannalta se olisi paras menettelytapa laadun parantamiseksi? (esim. kuluttajien luottamuksen parantaminen, laatutakeiden antaminen ym. tavoitteet) Finanssialan Keskusliiton mielestä Suomi on onnistunut kehittämään eläketuotteiden laatua kansallisella lainsäädännöllä, jossa on otettu huomioon Suomen kansalliset olosuhteet. Tosin kahdeksan viime vuoden aikana toteutetut kolme kiristystä eläketuotteiden verotuksessa ovat romahduttaneet Suomen lisäeläkemarkkinan. 8 Mitä avoimia eläkkeisiin liittyviä kuluttajansuojakysymyksiä voitaisiin ratkaista itsesääntelyohjeistoon perustuvan lähestymistavan avulla? Kts. kohdat 6. ja 7. 9 Miten ja kenen toimesta ohjeiston tosiasiallista soveltamista olisi seurattava? Kts. kohdat 6. ja 7. 4
5 EU:n sertifiointijärjestelmän rooli ja tehtävä 10 Olisiko EU:n sertifiointijärjestelmä paras keino kohentaa kuluttajansuojaa kolmannen pilarin eläketuotteiden kohdalla? Kolmannen pilarin eläketuotteita koskevan EU:n sertifiointijärjestelmän perustaminen olisi vaikeaa ottaen huomioon jäsenvaltioiden markkinoiden ja kuluttajatottumusten väliset erot sekä jo olemassa oleva tuotteista annettu kansallinen sääntely. On kyseenalaista olisiko sertifiointijärjestelmällä merkityksellistä lisäarvoa kuluttajalle kolmannen pilarin eläketuotteiden osalta. 11 Minkä tavoitteiden kannalta se olisi paras menettelytapa kuluttajansuojan parantamiseksi? (esim. kuluttajien luottamuksen parantaminen, laatutakeiden antaminen ym. tavoitteet) Kts. kohta 10. 12 Mitä avoimia eläkkeisiin liittyviä kuluttajansuojakysymyksiä voitaisiin ratkaista EU:n sertifiointijärjestelmään perustuvan lähestymistavan avulla? Kts. kohta 10. FINANSSIALAN KESKUSLIITTO/FEDERATION OF FINNISH FINANCIAL SERVICES Timo Silvola timo.silvola@fkl.fi +358207934221 5