Sinikka Brunou Lectio 11.12.09 Arvoisa kustos, arvoisa vastaväittäjä, arvoisat kuulijat Tämän työni lähtökohtana on ollut kiinnostukseni eettisyyteen hoitamisessa ja ammattietiikan kehittymiseen hoitotyön koulutuksessa. Hoitotyön opettajana olen kokenut etiikan ja eettisyyteen opettamisen haastavana ja väliin vaikeanakin. Hoitotyön opiskelijoiden harjoitteluja ohjatessani olen huomannut sekä omalta kohdaltani opettajana että harjoittelujen ohjaajien kiinnittävän vain vähäisessä määrin tai ei ollenkaan huomiota eettisen osaamisen arviointiin ja ammattietiikan oppimiseen. Eettisten ongelmien havaitsemisesta tai ratkaisemisestakaan ei yleensä keskustella. Tutkimustyöni valmistuessa eletään aikakautta, jolloin sairaanhoitajan eettinen osaaminen on entistä ajankohtaisempaa. Laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä säädetään ammattihenkilön vastuusta, velvollisuuksista ja oikeuksista. Säädökset ja lainsäädännön muutokset edellyttävät hoitohenkilökunnalta ja hoitotyöntekijöiksi opiskelevilta ajantasaista tiedollista osaamista. Valmisteilla oleva uusi terveydenhuoltolaki korvaa kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain. Lailla halutaan varmistaa asiakaslähtöisyyttä. Uudella lailla tulee olemaan vaikutusta muun muassa potilastietojärjestelmiin, toivottavasti kuitenkaan yksilön tietosuojaa vaarantamatta. Asiakkaat ja potilaat ovat enenevästi tietoisempia oikeuksistaan ja niihin liittyvistä laeista. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista tuli voimaan vuonna 1993. Siihen on tehty muutoksia ja sitä on täydennetty tähän mennessä yhdeksän kertaa (v.1994, 1995, 1998, 2000, 2001, 2003, 2004, 2009). Laissa määritetään muun muassa potilaan oikeuksista hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun, oikeudesta hoitoon pääsyyn, oikeudesta itsemääräämiseen ja tiedonsaantiin sekä velvollisuudesta tietojen salassapitoon. Asiakkailla ja potilailla on tietoa potilaan asemasta ja oikeuksista ja he ovat rohkaistuneempia tekemään reklamaatioita. Myös potilasasiamiespalveluja osataan kysyä ja siinä yhteydessä asiakkaat, potilaat ja omaiset saavat tietoa muistutus- ja kantelumahdollisuudesta. Tämä näkynee muistutusten, kantelujen ja muiden valvonta-asioiden lisääntyneinä määrinä (ks. Valvira, sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto). Lait, säädökset ja suositukset ohjaavat koulutusta, oikeutta harjoittaa ammattia sekä ammatissa eettisesti toimimista. Sairaanhoitajan eettistä toimintaa ohjaavat lainsäädännön lisäksi ihmisoikeudet, hoitotyön arvot, eettiset periaatteet ja ohjeet. Sairaanhoitajan ammatissa toimiminen edellyttää vahvaa eettistä ja ammatillista päätöksentekotaitoa asiakkaiden, potilaiden ja heidän
läheistensä kohtaamisessa hoitotilanteissa ja moniammatillisessa yhteistyössä terveydenhuoltoalalla. Ihmisen arvon kunnioittaminen ja oikeudenmukaisuus ovat keskeisiä terveydenhuoltoalan yhteisessä arvopohjassa, kuten valtakunnallinen eettinen toimikunta on esittänyt. Perusarvot ovat sairaanhoitajan ammatin perinteen ydin. Perinne tarkoittaa arvojen eteenpäin ja edelleen siirtämistä. Siihen, miten perinteitä siirretään, vaikuttavat kuitenkin sairaanhoitajien itsensä lisäksi sairaanhoitajien kohtaamat haasteet työssä ja yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset. Yhteiskunnan arvojärjestelmät ja ihmisen arvopohja voivat helposti joutua ristiriitaan. Ammattikorkeakoulut ovat osa suomalaista korkeakoulujärjestelmää, joihin kohdistuu monenlaisia odotuksia. Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin perustuvaa opetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin. Tehtävä edellyttää eettistä ja yhteiskunnallista vastuuta kasvatus-, opetus ja sivistystehtävän toteuttamisessa. Ei ole samantekevää, minkälaisia arvopäämääriä koulutus edistää. Terveydenhuoltoalan koulutusta ohjaavat terveydenhuollon (ETENE) sekä koulutuksen yleiset eettiset periaatteet. Terveydenhuoltoalan koulutuksen eettinen arvopohja muodostuu ihmisarvon kunnioituksesta, oikeudenmukaisuudesta ja rehellisyydestä toiminnassa, hyvästä ammattitaidosta, hyvinvointia edistävästä ilmapiiristä sekä yhteistyöstä ja keskinäisestä arvonannosta. Terveydenhuoltoalan koulutukseen vaikuttavat kuitenkin tällä hetkellä voimakkaasti yhä hallitsevammaksi muuttuneet taloudelliset arvot. Opetusministeriön vuosille 2010-2012 asettamissa tavoitteissa edellytetään, että ammattikorkeakoulut järjestävät toimintansa taloudellisesti, tuottavasti ja tehokkaasti. Terveydenhuollon ominaispiirteet, potilasturvallisuus ja palvelujen korkeatasoisen laadun turvaaminen ovat olleet keskeisiä tekijöitä määriteltäessä koulutuksen vähimmäisvaatimuksia. Terveydenhuollossa osaaminen perustuu jatkuvasti uusiutuvaan, laaja-alaiseen, monitieteiseen tietoperustaan ja käytännölliseen osaamiseen sekä sosiaalisiin ja vuorovaikutuksellisiin taitoihin. Terveydenhuoltoalan ja sen koulutuksen kehittämisen ohjelmat ja suositukset sisältävät tutkittuun ja näyttöön perustuvan toiminnan (esim. STM 2003). Hoitotyön osaaminen edellyttää sairaanhoitajalta ajantasaista hoitotieteen, lääketieteen ja farmakologian sekä yhteiskunta ja käyttäytymistieteiden tuottamaan tutkimustietoon perustuvaa teoreettista osaamista (OPM 2006).
Eettisen osaamisen kehittyminen on yksi keskeisistä opiskeltavista ammatillisen osaamisen sisältöalueista sairaanhoitajakoulutuksessa kuten Opetusministeriön julkaisusta Ammattikorkeakoulusta terveydenhuoltoon vuodelta 2006 ilmenee. Sairaanhoitajaksi valmistuneen odotetaan toimivan eettisesti korkeatasoisesti ihmisoikeuksia kunnioittaen. Hänen tulee noudattaa potilaan oikeuksia koskevaa lainsäädäntöä ja vastata potilaan ja asiakkaan oikeuksien toteutumisesta hoitotyössä. Sairaanhoitajana hänen tulee toimia ammatinharjoittamista koskevan lainsäädännön mukaisesti ja vastata omasta ammatillisesta kehittymisestään sekä tuntea vastuunsa hoitotyön kehittäjänä. Ammattietiikka on hyvän ja pahan konkretisointia määrätyissä historiallisissa tilanteissa. Ammattietiikan kehittymisen näkökulmasta hoitotyössä on ongelmallista, jos sairaanhoitaja ei tunnista työnsä eettisiä ulottuvuuksia tai kun eettisesti vaikea tilanne tunnistetaan, mutta sen ratkaiseminen tuottaa ongelmia. Ammattietiikan kehittyminen ei ole pelkistettävissä joidenkin eettisten periaatteiden tai niiden taustalla olevien eettisten järjestelmien kokonaisuudeksi. Taustamerkityksiin ovat vaikuttamassa kokemukset siitä, mikä on ammattitaitoista ja ammatin mukaista toimintaa. Ammattietiikan opetuksen ja sen tutkimisen merkitys on korostunut maassamme viime vuosina terveydenhuoltoalalla ja yhteiskunnassa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Hoitamisen etiikka sisältyy terveydenhuoltoalan peruskoulutukseen, ja se on huomioitu EU-direktiiveissä. Eettisen toiminnan oppiminen on osa hoitamaan oppimista. Eettisen toiminnan oppimiselle terveydenhuoltoalan koulutus ja erityisesti ohjatut käytännön harjoittelut ovat merkityksellisiä. Nyt tarkasteltavana olevan tutkimuksen lähtökohtana on ammattietiikan oppiminen ja opetus suomalaisten sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjattujen käytännön harjoittelujen aikana. Tavoitteena oli tuotetun tiedon perusteella tehdä ehdotuksia ammattietiikan opetuksen ja ohjauksen kehittämiseksi terveydenhuoltoalan koulutuksessa ja käytännössä. Tutkimuksessa tuotettiin tietoa sairaanhoitajaopiskelijoiden ja heitä ohjaavien hoitajien havaitsemista eettisistä ongelmista ja niiden ratkaisemisesta sekä niihin liittyvästä opetuksesta ja itseohjautuvuudesta tiedonhankkimisessa. Tämän kaltaista tutkimusta ei ole Suomessa aikaisemmin tehty. Tutkimusaihe kuvaa ammattietiikan oppimista asiakas-, potilas ja omaistyöhön liittyvän ohjatun harjoittelun yhteydessä. Etiikan tutkimuskentässä tämä tutkimus on kuvailevaa, deskriptiivistä. Kuvaileva etiikka tutkii moraalisia käsityksiä ja toimintaa. Painotus ei ole ohjeita antavassa, normatiivisessa, etiikassa. Oletuksena on ollut, että ammattietiikkaa voidaan oppia ja opettaa. Empiirinen tutkimusalue antaa myös mahdollisuuden jatkaa tutkimusta.
Hoitotieteen tutkimuskentässä tämä tutkimus on arvoperustan tutkimista. Tämä perustutkimus yhdistää koulutuksen ja käytännön. Soveltavassa etiikassa tarkastellaan hoitamisen aluetta, jolla syntyy eettisiä ongelmia. Tutkimuksen tuottamaa tietoa tarvitaan hoitotyön ammatillisessa koulutuksessa ohjatun harjoittelun kehittämisessä, mikä on yksi hoitotyön kehittämisalueista kansallisesti. Tänään tarkastelussa oleva tutkimus on kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa kartoitettiin opintojen eri vaiheissa olevien sairaanhoitajaopiskelijoiden ja heitä ohjaavien hoitajien näkemyksiä eettisistä ongelmista ja niiden ratkaisuista. Se oli tärkeää, jotta muodostuisi monipuolinen kuva eettisistä ongelmista. Tämä vaihe loi rakenteen myös toisen vaiheen mittarille. Mittarin rakentaminen oli ongelmallista. Se oli vaikea käsitteellisesti. Tutkimusaiheen omintakeisuudesta on seurannut mittarin omintakeisuus kirjallisuuskatsauksen osoittaessa alueita, joilta ei ollut tutkimusta. Tutkimuksen toisessa vaiheessa vastattiin valmistumassa olevien sairaanhoitajaopiskelijoiden kuvaamina kysymyksiin, millaista oli valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden eettisten ongelmien havaitseminen ja ratkaiseminen sekä oma tiedonhankinta ja opetus eettisten ongelmien havaitsemisesta ja ratkaisemisesta. Tutkimuksella on pyritty saamaan laaja-alainen kuva eettisistä ongelmista, joita ilmenee sairaanhoitajaopiskelijoiden ohjatuissa käytännön harjoitteluissa terveydenhuoltoalalla. Sairaanhoitajaopiskelijoihin suuntautuvaa tutkimusta aiheesta terveydenhuoltoalan käytännön kontekstista on niukalti sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Eettinen ongelma on moniulotteinen käsite, eikä sen määrittely ole yksiselitteistä. Hoitotieteellisissä tutkimuksissa käsitettä on määritelty eri tavoin. Tässä tutkimuksessa eettinen ongelma määritellään pulmalliseksi ristiriidaksi ihmisten henkilökohtaisten ja kulttuuristen arvojen, periaatteiden, normien tai eettisten oikeuksien ja velvollisuuksien välillä. Eettinen ongelma tulee esille tekoina, käyttäytymisenä, epävarmuutena tai tiedollisena tai ratkaisemisen ristiriitana ja siihen vaikuttavat monet tekijät. Tutkimus on aiheeltaan tärkeä hoitotyölle ja terveydenhuoltoalan koulutukselle. Se kohdistuu hoitotieteen perusteisiin ja aiemmin vähän tutkitulle aihealueelle. Tulokset käsitteellistävät hoitotyön ydintä, eettistä toimintaa erilaisissa hoitoyhteisöissä ja potilaiden ja asiakkaiden kanssa.
Tutkimus tuo uutta tietoa käytettäväksi sairaanhoitajaopiskelijoiden ammattietiikan oppimiseen ja ohjaukseen. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tutkimuksessa paljastui eettisiä ongelmia, joita jatkossa pitäisi tutkia täsmällisemmin ja analyyttisemmin ja selittävämpi tutkimus pitäisi tehdä isompana otoksena. Ammattieettisyyteen kasvun täytyy käynnistyä varhain. Sairaanhoitajaopiskelijat näkevät eettisiä ongelmia ja he yrittävät ratkaista niitä, mutta ammattieettisyyteen kasvun polku on liian satunnainen. Tutkimusaihe on merkityksellinen. Näyttää siltä, että ammattietiikkaa voi ja pitää tutkia.