Sivu 1/8 Poitsilanmaan Luontoyhdistys Kuikka ry Vastaselitys Juha Juuti Lähete 1054/08 Käpypolku 4 as.4 11.4.2008 54120 PULP 00191/08/4102 Puh. 0500221213 Email: juha.juuti@ruokolahtelainen.net juha.juuti@lut.fi Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry 30.4.2008 Katariinantori 6 53900 Lappeenranta Puh. 05 4117358 Email: saimaa@sll.fi Kouvolan hallinto-oikeus Kauppalankatu 43 C 45101 KOUVOLA VASTASELITYS RUOKOLAHDEN KUNNANHALLITUKSEN LAUSUNTOON Vastaselitys kaavanlaatijan näkemyksiin/tulkintoihin Kaavoittajan näkemys/tulkinta on, että vain Natura 2000 ohjelmaan kuuluvat alueet ovat kaavoituksen kannalta riittävän merkittäviä suojelualueiden perustamiseksi/merkitsemiseksi kaavaan. Tämä tulkinta on virheellinen, sillä Natura 2000 verkosto on vain yksi osa-alue luonnonsuojelualueiden muodostamisen kirjossa turvattaessa monimuotoisen luonnon säilymistä. Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen vuoteen 2010 mennessä. Useat arviot ja tutkimukset osoittavat, ettei tätä tavoitetta tulla saavuttamaan. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) tavoitteena on luoda suojelualueverkosto turvaamaan uhanalaisten, harvinaisten ja vaateliaiden lajien elinympäristöjä sekä pysäyttää monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2016 mennessä. Uhanalaisten lajien tärkeiden elinympäristöjen turvaamiseksi tulee tehdä viipymättä suojelupäätöksiä ja aluevarauksia. Uusimpien tutkimusten ja arvioiden pohjalta tulee metsäalasta suojella vähintään 10 % (tutkimuksissa todettu vaihteluväli 10 30%), jotta voitaisiin estää monimuotoisen luonnon köyhtyminen. Vastuu suojelun toteuttamisesta on hyvin pitkälti kunnilla, sillä kaavoitus on yksi merkittävimmistä työkaluista, jolla vaikutetaan suojelualueiden muodostumiseen ja toteutumiseen. Koska Ruokolahden kunnan alueella ei juuri ole Natura 2000 alueita, on kaavoittajan tulkinta johtanut suojelun kannalta ristiriitaiseen tilanteeseen suojelutavoitteisiin nähden. Ruokolahti on jopa Etelä-Suomen läänin alueen suurin kunta, jossa on paljon järviä ja metsää, joten Ruokolahti on yksi avainalueista maakunnan suojelutasoa parannettaessa. 1
Sivu 2/8 Kaavoittajan esittämä peruste, että Mitoitusnormin pienentäminen 3 rakennuspaikka/muun rv -km ei ole perusteltua, koska alueen luontoarvot painottuvat suurelta osin alueen rakentamattomiin saariin. Mannerrannoilla ei ole todettu sellaisia luonto- tai maisema-arvoja, jotka edellyttäisivät matalaa mitoitusnormia., kuikan kannalta merkittävien saarten läheisten mannerrantojen kohdalla rakennusoikeudet on pyritty siirtämään luontoarvoiltaan vähemmän merkittäville alueille. on virheellinen, sillä tekemiemme kartoitusten (2002 2006) ja seurannan pohjalta kertyneen tiedon perusteella Suuri Paljärven rantavyöhykkeellä on merkittäviä luontoarvoja (valituksen liite 1 sivut 2-3), jotka kohdistuvat yhtäläisesti sekä mannerrannoille että saariin. Esimerkkinä voimme mainita alueella esiintyvän tikka- ja kuikkakannan. Koska Etelä-Karjalan metsät ovat olleet voimakkaan metsäteollisuuden kuormituksen kohteena pitkään, on metsien rakenne yksipuolistunut (mäntymetsien osuus runsastunut merkittävästi) ja tästä johtuen lehtimetsien määrä on voimakkaasti vähentynyt. Lehtimetsien vähentyessä ovat tikkakannat joutuneet ahtaalle, sillä harmaapäätikka, valkoselkätikka ja pikkutikka ovat voimakkaasti riippuvaisia lehtimetsistä. Metsien rakenteen muuttuessa on rantametsien merkitys lehtipuuvaltaisena metsänä muuttunut entistä tärkeämmäksi alueen tikkakannalle. Uhanalaiset valkoselkätikka ja pikkutikka käyttävät juuri mannerrannoilla olevaa lehtipuuvyöhykettä ruokailu ja pesintäalueena. SVE merkintä kaavassa koskee vain yhtä pientä aluetta, joka ei yksin pysty turvaamaan tikkakannan säilymistä alueella. Valkoselkätikka vaatii huomattavasti suuremman elinpiirin 35-100ha, mitä olemme juuri esittäneet suojeluesityksessämme. Valkoselkätikka on joutunut lehtipuumetsien vähentymisen myötä turvautumaan erillisten laikkujen muodostamaan verkostoon. Suuri Paljärven rantavyöhykkeellä sijaitsevat lehtimetsien laikut ja riittävän lähellä olevat METSO ohjelmaan esitetyt suojelumetsät muodostavat yhdessä riittävän suuren elinpiirin alueen tikkakannalle. Suojeluesityksen valmisteluvaiheessa olemme olleet yhteydessä Metsähallituksen valkoselkätikka-asiantuntijaan (Timo Laine, joka on vastuussa koko Suomen valkoselkätikkakannan suojelusta) ja saaneet häneltä lisätietoa valkoselkätikan esiintymistä ja elinpiirivaatimuksista. Timo Laine tukee esittämäämme suojeluesitystä ja hän on luvannut esittää lähialueella olevaa valtion maata muutettavaksi metsätalousmaasta suojelualueeksi tukemaan alueen tikkakannan säilymistä. Kuikan pesinnät sijoittuvat säännöllisesti mannerrannoille reviireillä KR2, KR3 ja KR5. Seurantatutkimuksen (2002 2006) ja aiempien vuosikymmenten aikana tekemiemme havaintojen perusteella reviireillä KR2, KR3 ja KR5 (valituksen liite3) mannerrannassa tapahtuva pesintä on ollut säännöllistä. Suuri Paljärvellä kuikan pesinnöistä lähes puolet sijoittuu mannerrannoille. Reviirin 2 pesinnät sijoittuvat useimmiten rannan tuntumassa olevaan (n.5m) pieneen matalaan saarekkeeseen, jonka vasemmalla puolella on 2RA merkinnällä olevat rakennuspaikat n. 40-50m etäisyydellä. Jos keväällä vedenpinta on jonkin verran normaalia korkeammalla, jää saareke veden alle ja kuikka pesii vaihtoehtoisessa paikassa mantereella eli seuraavan lahden pohjukan alueella, missä on 1RA merkinnällä oleva rantarakennuspaikka. Reviirin 3 pesinnät sijoittuvat aina mantereen rantaan välille Naatlahti Riihilahti. Ennen Antinniemen rantarakentamista kuikka pesi useasti Antinniemen kärjessä (kesämökin laiturin kohdalla). Reviirin 5 pesinnät ovat aina mantereen rannoilla alueella Ritolahti (oikealla puolella 3RA) Antinlahti ja Kolleikonmäki, mikä ensi näkemältä tuntuu oudolta pesintäpaikalta, mutta rannalta löytyy kuikalle sopivia pesimämättäitä. Seurasin kaukoputkella 1980-luvun lopulla kolmea kuikanpesintää yhdestä seurantapisteestä samanaikaisesti, joista 2 pesintää tapahtui mantereenrannassa ja yksi saaren rannassa. Kuikan pesintäreviirin koko aikaisempien tutkimusten perusteella on n.35ha ja tämä pätee myös Suuri Paljärvellä tekemiemme laskentojen perusteella. Koska järvi on kapea ja pitkä, eivät pelkät saarialueiden pesäpaikat kykene turvaamaan järven kuikkakantaa, vaan alueen kuikkakannan säilymisen turvaamiseksi tulee jäljellä olevat vapaat rantaalueet säilyttää rakentamattomina. Mitattaessa järven leveimpiä kohtia esitettyjen ja olemassa olevien tonttien kohdalta saadaan leveydeksi 300m-500m ja saarien kohdalla etäisyydet tonteilta saariin ovat 50m-150m, mikä on erittäin vähän. Järven kapeudesta johtuen 21 uutta rantarakennuspaikkaa muodostaa niin tiheän mökkiverkoston järvelle, että todennäköisesti kaikki mantereenrannalla tapahtuvat pesinnät menetetään. Lisäksi saaripesintöjen suojaetäisyydet menevät 2
Sivu 3/8 niin pieniksi, että pesinnät alkavat epäonnistua ja poikastuotto pienenee entisestään, mikä johtaa väistämättä kuikkakannan heikkenemiseen kuten olemme seurantatutkimuksessamme (valituksen liite 1 sivut 19 23) todenneet. Alueen suojelu parantaa merkittävästi myös muiden uhanalaisia ja harvinaistuvia lajien selviytymistä alueella kuten esimerkiksi selkälokki, pyrstötiainen, nuolihaukka, ampuhaukka, pikkusieppo, pohjantikka, ruisrääkkä, käenpiika jne. (valituksen liite 1 sivut 12 14). Vastaselitys YVA -arviointiin Arvioinnin tekijän kirjoittaa: Valituksesta ei selviä, mitä aluetta tarkoitetaan, kun harrastajien toimesta on selvitetty Suuri Paljärven alueen kasvillisuus rantavyöhykkeellä. Rantavyöhyke - käsite on tästä päätellen ollut arvioinnin tekijälle epäselvä. Tutustuttaessa tarkemmin rantakaavan perustietoihin ja ympäristöministeriön ohjeisiin kaavoituksesta löytyy sieltä tietoa rantavyöhykkeen määrittämiseksi kaavoituksen kannalta. Rantavyöhyke on 200-300m levyinen kaista järven vaikutuspiirissä. Avoimilla rannoilla (peltomaisemat, alavat suoalueet) vaikutus ylettyy edellä mainittua arvoa pidemmälle, joka arvioidaan tapauskohtaisesti ko. alueen piirteiden mukaan. Koska kaavoituksessa rantarakennuspaikkoja on sijoitettu koko järven alueelle, on kartoitukset, selvitykset ja arvioinnit tehtävä koko järven vaikutuspiiristä. YVA-arvioinnin tekijän toteamus, että ihmisen vaikutus lisää biodiversiteettiä (lajimäärää) millä tahansa alueella on täysin ristiriidassa uusimpien tutkimusten ja arviointien kanssa (viittaan Helsingin yliopiston biotieteellisessä tiedekunnassa työskentelevä akatemiaprofessori Ilkka Hanskin kirjoittamaan kirjaan Kutistuva maailma ISBN 978-952-495-000-8, jonka aineisto pohjautuu laajaan kansainväliseen tutkimukseen ja jossa pureudutaan lajien sukupuuton lisääntymiseen ihmistoiminnan vaikutuksesta), joissa tuodaan selkeästi esille, että ihminen on voimakkaasti köyhdyttänyt alkuperäistä luontoa. On huomioitava, että alue koostuu karusta kirkasvetisestä järvestä ja sitä ympäröivistä karuista pienistä harjumetsistä ja valkoselkätikalle sekä pikkutikalle vielä soveltuvista lehtipuuvaltaisista rantametsän laikuista. Ihmistoiminnan vaikutukset tulevat selkeimmin näkymään juuri tämän kaltaisilla karuilla elinympäristöillä. Nämä karut alueet vaativat juuri kipeimmin suojelua lajirikkauden turvaamiseksi. Lajistoa kartoitettaessa tulee ottaa huomioon myös kulttuurilajisto sillä siinä näkyy, miten alueen varhaisempi asutus on vaikuttanut lajiston kehitykseen. Merkittävä määrä uusia rakennuspaikkoja lisää teiden määrää, muokattujen pihojen määrää, puuston vähenemistä ja rakenteen muutosta (esimerkkinä voidaan mainita, että pihapiirin siistiminen poistaa merkittävän määrän uhanalaisille lajeille tärkeitä lahopuita) sekä häiriötä linnuston pesinnälle. - Suunnittelualueen lintulajisto YVA -arvioijan esittää seuraavaa Valituksessa on mukana myös lajilista tähän mennessä havaitut alueen uhanalaiset ja rauhoitetut linnut, nisäkkäät, kalat, matelijat, sammakkoeläimet ja kasvit eri luetteloiden perusteella (valituksen liite 1, s.12. taulukko 4: Yhteenveto Ruokolahden uhanalaisista ja rauhoitetuista linnuista, eläimistä ja kasveista ). Valituksesta eikä liitteistä selviä, mitä taulukossa tarkoitetaan Suuri Paljärven alueella, jolta havainnot on tehty. ja että listan lajisto on koottu varsin laajalta alueelta. Viittaan aiemmin tekemäämme tarkennukseen (valituksen liite 1 sivu 4) jossa olemme esittäneet miltä alueelta havainnot on kirjattu ko. luetteloon. Siis vielä selvennykseksi, että rantakaavan perustiedoissa ja ympäristöministeriön ohjeissa määritellään rantavyöhykkeen leveydeksi 200-300m ja avoimilla alueilla vyöhyke on leveämpi. Vyöhykkeen tarkkaa leveyttä ei voida ilmaista tarkasti metreissä, vaan leveys arvioidaan tapauskohtaisesti kyseisen alueen ominaispiirteiden mukaan. Esimerkkinä voidaan mainita hiirihaukan pesäpuu, joka on aukean ranta-alueen lähellä 329m etäisyydellä rannasta ja tulee siten huomioida arvioinneissa. Korostamme, että lajiluettelossa mainitut uhanalaiset ja rauhoitetut (70) lajit on havaittu juuri tällä kaavoitusohjeiden mukaisella rantavyöhykkeellä. 3
Sivu 4/8 Arvioitaessa alueen luontoarvoja on uhanalaisten ja harvinaisten lajien määrä selvästi merkittävää tasoa verrattaessa muiden suojelualueiden (Vuotoksen, valituksen liite 1 sivu 26) vastaaviin lajimääriin. YVA arvioinnin tekijä esittää, että Suuri Paljärven rantametsä, joka on selvästi todettu osaksi valkoselkätikan reviiriä, otetaan huomioon rantayleiskaavassa asianmukaisella tavalla (em. SVE rajaus), mutta siitä ei seuraa, että lähes kaikki rantametsät järvellä rauhoitettaisiin ikään kuin varmuuden vuoksi, ilman selkeää, todennettavaa perustelua.. SVE merkintä kaavassa koskee vain yhtä pientä rantametsän aluetta, joka ei yksin pysty turvaamaan valkoselkätikan säilymistä ko. alueella. Valkoselkätikka vaatii huomattavasti suuremman elinpiirin, jonka koon tulee olla 35-100ha. Tämän takia olemme esittäneet suojeluesityksessämme (METSO suojeluesitys) useampien valkoselkätikalle soveltuvien alueiden suojelua, jotta voitaisiin muodostaa riittävän suuri elinpiirien verkosto turvaamaan valkoselkätikan säilyminen ko. alueella. Elinpiirien laikkujen tulee olla riittävän lähellä toisiaan, jotta muodostuisi lajia ylläpitävä suojelualueverkosto. Valkoselkätikka on joutunut lehtipuumetsien vähentymisen myötä turvautumaan erillisten laikkujen muodostamaan verkostoon. Suuri Paljärven rantavyöhykkeellä sijaitsevat lehtimetsien laikut ja METSO -suojeluohjelmaan esitetyt suojelumetsät muodostavat yhdessä riittävän suuren elinpiirin alueen tikkakannalle. Edellä mainittu suojelualueverkosto parantaa myös muiden samassa biotopissa elävien lintujen selviytymistä kuten pikkutikka, pikkusieppo, pyrstötiainen sekä harmaapäätikka. - Suuri Paljärven kuikat ja pesivät parit YVA arvioija on raporttinsa mukaan käynyt kaksi kertaa kesä-heinäkuun vaihteessa havainnoimassa alueen kuikkakannan määrää, ja päätynyt arviossaan 3 pesivään kuikkapariin. Arvioijan havaintoaineisto on niin pieneltä ajalta, että sen perusteella ei voida tehdä luotettavia kannanarvioita alueen kuikkapopulaation määrästä. Yhdistyksemme tekemän pitkäaikaisen seurannan (2002 2006) pohjalta saatujen laskentatulosten (vaihteluväli 4-6 paria) perusteella pesivien parien keskiarvo on 4,88, josta voidaan luotettavasti arvioida pesivien parien määräksi vähintään 5 paria. Lisäksi meillä on pitkäaikainen käytännön havaintotieto järven kuikkakannasta 1960- luvun alusta asti. YVA arvioijan esittää että, Korkeimmat arviot pesivistä kuikista ovat vuodelta 2006, jolloin ilmoitetaan pesintäreviirien määräksi 7(valituksen liite 1, s. 5/35).Erityisesti vuoden 2006 arvio on korkea ja Koko järvelle laskettu pesintätiheys on valittajien aineiston mukaan lähes 3 paria/100ha. Valtakunnallisissa laskennoissa on parhaimmilla kuikkajärvillä Pohjois-Savossa pesimätiheydeksi arvioitu noin 0,7 paria/100ha.. Edellä esitetty tulkinta on harhaan johtava, sillä arvioija ei ole huomioinut eroa pesivien parien määrän ja pesintäreviirien määrään välillä. Olemme aiemmin (valituksen liite 1 sivu 4) selventäneet edellä mainittuja käsitteitä. Siis pesivät parit tarkoittaa laskennassa havaittuja varmoja pesintöjä ja taulukoissa ja tekstissä pesintäreviiri (KR1 KR7) tarkoittaa kuikan elinpiirin reviiriä (reviirin keskimääräinen koko on 30-35ha). Pesintäreviirit on otettu taulukkoon ilmaisemaan muutosta eri vuosien välillä. Suuri Paljärven osalta on pitkäaikainen tieto pesintäreviirien alueista ja tämän pitkäaikaisen tiedon pohjalta voimme arvioida, että 1980- luvulla tehty rantakaava on jo vaikuttanut järven kuikkakantaan. Koska, kuikka on pitkäikäinen (jopa 30v) lintu, elinolosuhteiden vaikutukset kuikkakantaan näkyvät pitkällä viiveellä. YVA arvioija esittää seuraavaa Toinen argumentti, jota valittajat käyttävät todistaakseen Suuri Paljärven tiheän kuikkakannan, on Nilsson (1977) tutkimuksissaan käyttämä kannanarviointimenetelmä (valituksen liite 1, s. 5/35), jonka perusteella valittajat päättelevät, että Suuri Paljärvellä pesii vähintään 5 paria kuikkia. On kuitenkin huomattava, että YVA-lain tarkoittama ympäristöarviointi perustuu maastossa tehtyihin havaintoihin eikä laskentamallien antamiin tuloksiin. Laskentamallilla ei voi määritellä tietyn alueen todellista pesivien parien määrää, koska mallit eivät huomioi erilaisia paikallisia tekijöitä (ravintotilannetta, järven 4
Sivu 5/8 saarisuutta, alueella esiintyvien petojen vaikutusta jne.). Ylipäätään mitkään ekologiset laskentamallit eivät ennusta, kuinka paljon jollain yksittäisellä alueella tulee olla pesiviä pareja.. Edellä esitettyyn tarkennus ja oikaisu, sillä YVA arvioija on omassa laskennassaan havainnut 18 kuikkaa ja arvioinut poikashavaintojen perusteella pesivien parien määräksi 3 paria. Koska arvioijan havaintomateriaali on erityisen niukka vain kaksi havaintokertaa kesä-heinäkuun vaihteessa, on se ehdottomasti liian pieni havaintomateriaali luotettavan kannanarvion tekemiseksi. Olemme rantakaavahuomautuksen ja muistutuksen yhteydessä painottaneet ja selventäneet, että noin pienen havaintomateriaalin pohjalta ei voi tehdä luotettavaa kannanarviota (valituksen liite 1 sivut 4-5). Omat kannanarviomme perustuvat tarkkaan ja huolelliseen pitkäaikaiseen seurantaan maastossa. Valituksen liitteessä 1 sivuilla 4-5 on esitetty laskentamalli selventämään kuinka voidaan parantaa YVA arvioijan niukan aineiston pohjalta tehtyä arviota. Vaikka laskentamallit eivät yksittäistapauksissa voi antaa oikeata vastausta, niitä voidaan käyttää hyvänä apuna kun pyritään määrittämään ja tarkentamaan arviota kannan määrästä. Kaikessa tutkimustyössä on hyödyllistä tutustua aiemmin tehtyihin tutkimuksiin ja selvityksiin, sillä se parantaa merkittävästi arvioinnin luotettavuutta (viittaan tässä akatemiaprofessori Ilkka Hanskin julkaisuissa esitettyihin laskentamalleihin ja arviointeihin). - Suuri Paljärven kuikkien pesimäalueet Kommentointi esitetty vastaselityksen alkuosassa sivulla 2. - Rantarakentamisen vaikutus kuikkien pesintään YVA arvioija mukaan valittajat eivät ole ottaneet laskentamallissa huomioon rantarakentamisen määrää kullakin järvellä vaan järven pinta-alan. Lisäksi arvioija toteaa, että mallissa ei myöskään oteta huomioon vertailtujen järvien ekologisia eroja. Sekä edelleen, että Laskentatavan kerroin, joksi on valittu yhden järven pesivien kuikkaparien keskiarvotiheys, ei ole millään tavalla ekologisesti perusteltavissa valittujen järvien erilaisuuden vuoksi.. Olemme esittäneet seurantatutkimuksen (2002 2006) yhteenvedossa (valituksen liite 1 sivut 19 23) miten olemme määritelleet vaikutusten arviointiin vaikuttavat tekijät. Koska aiemmissa tutkimuksissa ei ole tehty vastaavanlaista rantarakentamisen vaikutusten arviointia, olemme pyrkineet kehittämään selkeän mallin kuvaamaan rantarakentamisen vaikutusta kuikkakantaan. Mallin pohjana olemme käyttäneet tutkimuksissa yleisesti käytettyä pinta-alaan suhteutettua ilmaisumuotoa, joka on selkeä ja hyvin ymmärrettävissä. Vertailuun on valittu ne järvet joiden vedenlaatu, rantojen muoto ja rakenne, kasvillisuus sekä muut piirteet ovat mahdollisimman samanlaisia (siis ekologisesti mahdollisimman vastaavia). Vertailuun ei ole otettu alle 70ha järviä, koska ne ovat selkeästi pienempiä kuin vertailujärvi (Suuri Paljärvi). Koska YVA arvioinnissa on kyse Suuri Paljärvestä, vertailukohtana tulee käyttää Suuri Paljärveä, kun arvioidaan ja verrataan rantarakentamisen vaikutuksia. Esittämässämme vertailussa olemme käyttäneet kahta vertailukeskiarvoa ilmaisemaan verrattavien järvien tilaa suhteessa vertailujärven tilaan ja koko laskenta-alueen keskiarvon mukaiseen tilaan. Tämä vertailu ilmaisee selkeästi, miten ihmistoiminnan lisääntyminen järven vaikutuspiirissä vaikuttaa järven kuikkakantaan (valituksen liite 1 sivu 21 alempi graafinen kuvaaja). Jos vertailujärveksi otettaisiin Kaituri, jossa pesii vain 1 pari, olisi epävarmuustekijä liian suuri, sillä 1 parin väheneminen muuttaisi parimäärän 0:ksi ja vastaavasti 1 parin lisäys muuttaisi parimäärän kaksinkertaiseksi, joka on liian suuri muutos vertailujärvelle. Kun vastaavasti vertailujärvenä käytetään Suuri Paljärveä ja koko laskenta-alueen keskiarvoa, parimäärässä tapahtuva 1 parin lisäys tai vähennys ei muuta niin merkittävästi järven parimäärien vaihtelua kuin 1 parin järvessä. Valituksen liitteessä 1 sivulla 22 on graafinen kuvaaja, johon on koottu aiemmassa vertailussa olleet järvet ja niiden rakennettujen tonttien määrät pylväinä. Verrattaessa sivulla 22 olevaa kuvaajaa sivun 21 kuvaajaan voidaan havaita selkeä yhteys rakennettujen tonttien määrän ja järven 5
Sivu 6/8 kuikkakannan määrän välillä. Eli, mitä enemmän järvellä on rakennettuja tontteja, sitä pienempi on järven kuikkakannan tiheys. Kun arvioidaan saarten merkitystä järven kuikkakannalle, voidaan havaintoaineiston pohjalta huomata, että jos järvellä on paljon saaria, järven kuikkakanta on parempi kuin järven, jolla on vähän tai ei lainkaan saaria. Havaintoaineistosta voidaan myös nähdä se, että järvellä, jolla on runsaasti saaria ja mutta myös runsaasti mökkejä, kuikkakanta on suhteessa selvästi heikompi kuin järvellä, jolla on runsaasti saaria, mutta vähemmän mökkejä. YVA arvioijan esittämä näkemys siitä, että Suuri Paljärven saarien jättäminen rantarakentamisen ulkopuolelle turvaisi Suuri Paljärven kuikkakannan säilymisen. Tämä näkemys/arvio on virheellinen, sillä järvi on kapea (mökkien kohdalta 300m-500m) ja järven kuikkakannasta lähes puolet pesii mantereen puoleisella rannalla. Esitän seuraavaksi, kuinka paljon 21 uutta rantarakennuspaikkaa käytännössä vähentäisi mantereen rannoilta kuikan potentiaalista pesintärantaa. Kuikan pakoetäisyydeksi häiriölähteestä riippuen voidaan arvioida 50m-150m, eli keskiarvona 100m ja rantatontin rantaviivan pituudeksi 100m-150m, eli keskiarvona 125m. Koko rantatontin rantaviiva poistuu kuikan pesimäalueesta ja rantatontin molemmin puolin häiriövaikutuksen myötä 100m, eli yhteensä 325m. Uudet rantatontit poistaisivat mantereen rannoilta kuikan potentiaalisia pesimäalueita 21x325m=7,35km verran. Koska tontteja on ryhmitelty ryhmiin, on vaikutus hieman pienempi, mutta vastaavasti häiriön voimakkuus ryhmässä suurempi, joten pakoetäisyydeksi voidaan arvioida 150m. Tämän mukaan laskien poistuisi mantereen rannoilta kuikan potentiaalisia pesimäalueita 5,525km (3x(150m+125m+125m+125m+150m)+4x(150m+125m+125m+150m)+4x(100m+125m+100m) Lisäksi saarien etäisyys uusien rantarakennuspaikkojen kohdalla on 50m-150m, joka on erityisen vähän ajatellen kuikan pesintää. Tämä lisää merkittävästi häiriötä kuikan pesinnälle saarissa, jolloin poikastuotto pienenee, mikä taas johtaa pitkällä aikavälillä kuikkakannan vähenemiseen. Mantereen rannoilta tapahtuvat pesimäpaikkojen vähenemiset ja saaripesinnän heikkeneminen muodostavat yhdessä niin suuren muutoksen järven kuikkapopulaation elinolosuhteisiin, että lisärakentamista ei tule sallia. - Suuri Paljärvi ja aiotut suojeluhankkeet Suojeluhankkeilla pyritään parantamaan Ruokolahden erityisen huonoa suojelutilannetta (valituksen sivu 5 graafinen kuva). Koska Suomi on sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen vuoteen 2010 mennessä, sekä METSO ohjelman tavoitteena on muodostaa suojelualueverkostoja uhanalaisten, harvinaisten ja vaateliaiden lajien elinympäristöjen turvaamiseksi ja monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseksi vuoteen 2016 mennessä, on myös Ruokolahdella ripeästi parannettava suojelutasoa, jotta voitaisiin pysäyttää alueen monimuotoisuuden köyhtyminen. Suojelualue-esitys perustuu suojelualueiden verkottamiseen, jolla pystytään parhaiten turvaamaan monimuotoisuuden säilyminen. Suojelulaikkujen tulee olla riittävän lähellä toisiaan, ja niiden on sovelluttava suojeltavien lajien elinpiireiksi sekä niiden on oltava riittävän suuria lajien selviytymiseksi suojeltavalla alueella. Esittämässämme suojelukokonaisuudessa on otettu huomioon alueen monimuotoisuus ja kyky turvata alueella esiintyvien uhanalaisten ja harvinaistuvien lajien selviytyminen suojeluverkoston avulla. Esitetty väite, että Metso hanke on erillinen eikä rantayleiskaava sinänsä ole este METSO hankkeen toteuttamiseksi. ei pidä paikkaansa, sillä rantayleiskaavan toteutuessa menetettäisiin uhanalaisten ja harvinaistuvien lajien tärkeät elinpiirit rantavyöhykkeellä. Kaavoituksen tarkoitus ei ole vaikeuttaa suojelualueiden muodostumista, vaan edistää niiden muodostumista. Viittaus SPA -alueeseen, eli Euroopan yhteisön komission lintudirektiivin tarkoittamaksi erityiseksi suojelualueeksi (Special Protection Area, SPA ) esitettäväksi alueeksi on monimutkainen kysymys, sillä olemme keskustelleet asiantuntijoiden kanssa ko. kysymyksestä 6
Sivu 7/8 koskien kuikkalintuja. Tämänhetkiset SPA alueiden suojelukriteerit ovat rakenteeltaan sellaiset, että missään ei päästä kuikkalintujen osalta sellaisiin pesivien parien parimääriin, että tämänhetkiset suojelukriteerit täyttyisivät, vaikka pesivien parien tiheyden tunnusluku täyttyisikin (eli alueen paritiheys on maan keskiarvotiheyttä korkeampi). Tämä johtuu siitä, että kuikkalintujen pesintäreviiri on suuri (30-35ha). Esimerkiksi pikkulokki, joka on vähälukuinen ja pesii yhdyskunnissa, on huomattavasti helpompi saada SPA -aluesuojeluun, koska sen pesivien parien parimäärät yhdyskuntapesinnän johdosta muodostuvat riittävän suuriksi kokonaiskannan parilukuihin nähden. Vaikka kuikka ei täytä edellä mainittua SPA alueen suojelukriteereitä, niin kuikkaa tulee suojella Euroopan lintudirektiivin (79/409/ETY) nojalla, eli kuikka on lintudirektiivin liitteen I mukainen erityisesti suojeltava laji. Direktiivin artiklan 4 mukaan liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella. LOPPUYHTEENVETO Suuri Paljärven alue on todettu luonnonsuojelullisesti merkittäväksi alueeksi luontokartoituksissa ja kuikkakannan seurantatutkimuksessa. Alue liittyy laajempaan suojeluesitykseen, jolla pyritään muodostamaan suojelualueverkosto turvaamaan alueen monimuotoisen luonnon säilymistä. Esittelimme suojelusuunnitelman ympäristöministeriössä 18.1.2008 ja ministeriössä pidettiin suojeluverkoston aikaansaamista tärkeänä, kuten METSO II -toimintaohjelmassa painotetaan. Ministeriön edustajat olivat tyytyväisiä aktiivisesta suojelutoiminnasta ja kannustivat edistämään Etelä-Karjalan suojelualueiden muodostumista. Ympäristöministeriön luonnonsuojeluvalvoja (Pekka Salminen) on aiemmin todennut, että kaavoituksella ei saa vaikeuttaa suojelualueiden muodostumista. Joten myös Ruokolahdella tulee kaavoituksella tukea suojelualueen toteutumista ja pidättäytyä lisärantarakentamiselta. 7
Sivu 8/8 Lappeenrannassa 30.4.2008 8