Jyväskylän kaupungin yhteistyö kolmannen

Jyväskylän kaupungin yhteistyö kolmannen sektorin toimijoiden kanssa - lähtökohtia ja linjauksia Alustava suunnitelmaluonnos Jyväskylän kaupunki 1

SISÄLLYSLUETTELO SAATTEEKSI... 3 1. KOLMANNEN SEKTORIN MERKITYS JA YHTEISTYÖN LÄHTÖKOHDAT... 4 1.1. KOLMANNEN SEKTORIN MÄÄRITTELYSTÄ... 4 1.2. KOLMAS SEKTORI VAHVISTAA PAIKALLISDEMOKRATIAA JA SOSIAALISTA PÄÄOMAA... 4 1.3. KOLMAS SEKTORI LUO HYVINVOINTIA KUNTALAISILLE... 5 1.4. YHTEISTYÖ KOLMANNEN SEKTORIN KANSSA ON KOKO KAUPUNKIA JA SEN KAIKKIA TOIMIALOJA KOSKEVA ASIA... 6 2. YHTEISTYÖN PERUSTA: VERKOSTOKAUPUNKIMALLI JA KAUPUNGIN STRATEGISET SUUNNAT... 8 2.1. KOLMANNEN SEKTORIN KANSSA TEHTÄVÄ YHTEISTYÖ PERUSTUU VERKOSTOKAUPUNKIYHTEISTYÖLLÄ LUOTUUN KUMPPANUUSPOHJAISEEN TOIMINTAMALLIIN... 8 2.2. JYVÄSKYLÄN KAUPUNKISTRATEGIA LUO SUUNNAN JA LUO VELVOITTEEN YHTEISTOIMINNALLE... 9 2.3. KAUPUNGIN JA KOLMANNEN SEKTORIN YHTEISTYÖLLÄ EDISTETÄÄN KANSALAISTEN OSALLISTUMIS- JA VAIKUTTAMISMAHDOLLISUUKSIA... 10 3. KOLMANNEN SEKTORIN TOIMINTA... 11 3.1. KANSALAISJÄRJESTÖTOIMINTA... 11 3.2. YLEISHYÖDYLLINEN TOIMINTA... 11 3.3. ELINKEINOTOIMINTA... 12 3.4. MUU KANSALAISTOIMINTA... 13 4. SUOMALAINEN JÄRJESTÖKENTTÄ... 14 5. KAUPUNGIN JA KOLMANNEN SEKTORIN YHTEISTYÖ... 15 5.1. NYKYTILANNE... 15 5.2. KAUPUNGIN JA KOLMANNEN SEKTORIN YHTEISTOIMINTAMUODOT... 15 5.2.1. Yhteiset organisaatiot kolmannen sektorin kanssa... 16 5.2.2. Ostopalvelut ja maksusitoumukset... 17 5.2.3. Avustukset... 17 5.3.4. Yhteistoimintasopimukset... 18 5.2.5. Kolmannen sektorin toimintaedellytysten parantaminen... 19 5.2.6. Järjestö- ja kanasalaistoiminnan itsenäisyyden kunnioittaminen... 20 LÄHTEET... 21 LIITTEET... 22 LIITE 1.... 22 LIITE 2.... 22 2

Saatteeksi 4.12.2006 Jyväskylän kaupungin tavoitteena on kuntalaisten ja erilaisissa olosuhteissa olevien asukkaiden hyvinvoinnin perustan turvaamisen. Yhteistyöllä kolmannen sektorin ja muiden toimijoiden kanssa kaupunki kokoaa voimavaroja edistääkseen kuntalaisten hyvinvointia ja ehkäistäkseen asukkaiden huono-osaisuutta. Jyväskylän kaupungin linjaukset yhteistyöstä kolmannen sektorin kanssa koskevat koko kaupunkia ja sen toimialoja. Toimivat ja onnistuneet linjaukset edellyttävät sekä kaupungin että kolmannen sektorin toimijoiden avointa vuoropuhelua, kokemusten vaihtoa ja yhteistä suunnittelua. Tämä asiakirja on alustava luonnos Jyväskylän kaupungin kolmannen sektorin kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Sitä on valmisteltu kaupungin keskushallinnossa työryhmässä, jossa on ollut mukana myös järjestöjen edustus. Yhteistyölinjausten tekemisessä halutaan kuulla laajemmin kolmannen sektorin toimijoiden mielipiteitä ja kokemuksia. Tavoitteena on ollut myös se, että nyt esillä oleva suunnitelmaluonnos kolmannen sektorin kanssa tehtävästä yhteistyöstä käynnistää laajempaa keskustelua ja nostaa esille niitä näkökulmia, joita eri toimijat pitävät tärkeinä. Jyväskylän kaupungin suunnitelmaluonnos kolmannen sektorin kanssa tehtävästä yhteistyöstä on Internetissä: http://www.jkl.fi/foorumi, jossa sitä voi kommentoida 4.-21.12.2006 aikana. Palautetta voi antaa myös sähköpostin kautta foorumi[at]jkl.fi tai kirjeitse: Jyväskylän kaupunki, Jyväskylä-foorumi, PL 193, 40101. Yhteistyön linjauksista ja perusteista on tarkoitus keskustella avoimessa Jyväskylä-foorumissa kansalaisjärjestöille ja yhdistyksille, joka järjestetään 7.12.2006 klo 16.00-18.00 kaupunginkirjaston Minnansalissa. 3

1. Kolmannen sektorin merkitys ja yhteistyön lähtökohdat 1.1. Kolmannen sektorin määrittelystä Kolmas sektori on käsitteenä varsin moniselitteinen ja sille löytyy useammanlaisia määrittelyjä. Martti Siisiäisen (2002) mukaan kolmas sektori kehittyy markkinoiden, julkisen sektorin ja kotitalouksien välisellä alueella ja se nousee kansalaisyhteiskunnan vuorovaikutusprosessien vapaaehtoisena organisoitumisena. Kolmas sektori ei ole pelkkä sektori, se on sosiaalisten kenttien kokonaisuus. Tässä asiakirjassa kolmannella sektorilla viitataan yksityisen (yritykset) ja julkisen (valtio ja kunnat) sektorin rinnalla oleviin järjestäytyneisiin toimijoihin, joita ovat kansalaisten muodostamat ja johtamat yhdistykset, säätiöt ja uusosuuskunnat. Lisäksi kolmannen sektorin toimintana voidaan nähdä muu rekisteröitymätön ja organisoitunut kansalaistoiminta, joka perustuu vapaaehtoisuuteen, vertaistukeen, lähiyhteisöistä nouseviin tarpeisiin ja omaaputoimintaan. Organisoitunutta kansalaistoimintaa voi olla mm. asuinalueen asukkaiden yhteistyö, kerhotoiminta, vanhempainryhmät, vapaaehtoistyö jne. Suomalaiselle kolmannelle sektorille on tyypillistä yleishyödyllisyys, eettisyys, voittoa tavoittelemattomuus, riippumattomuus, yhteisöllisyys, solidaarisuus, yksilöllinen valinnanvapaus, joustavuus ja vapaaehtoisuus. (Harju, 2000). 1.2. Kolmas sektori vahvistaa paikallisdemokratiaa ja sosiaalista pääomaa Vilkasta kansalaistoimintaa pidetään yleensä toimivan paikallisdemokratian ominaisuutena. Järjestöjen, yhdistysten ja muun organisoituneen kansalaistoiminnan kautta kansalaiset voivat osallistua paikallisyhteisön toimintaan ja olla vuorovaikutuksessa julkisten toimijoiden kanssa. Tutkimuksissa on todettu, että osallistuminen järjestöelämään lisää yhteiskunnallista aktiivisuutta. Järjestöissä toimivat ihmiset osallistuvat muita enemmän kunnalliseen vaikuttamistyöhön ja he pystyvät edustamaan omaa taustaryhmäänsä tehokkaammin kuin järjestöihin kuulumattomat kansalaiset. Järjestöjä on pidetty demokratian kouluina, koska siellä opitaan tuntemaan demokraattiset vaikuttamiskeinot ja yhdessä toimimisen periaatteet. Kunnat voivat vahvistaa paikallisdemokratiaa järjestöjen toimintaedellytysten parantamisella ja aktiivisella vuorovaikutuksella järjestöjen kanssa. Tutkijat ovat myös todenneet, että aktiivien osallistuminen järjestötoimintaan lisää paikallista sosiaalista pääomaa. Toisena tekijänä sosiaalisen pääoman luomisessa on eri toimijoiden keskinäinen vuorovaikutus ja erilaisten toimijoiden kyky yhteistyöhön. Sosiaalinen pääoma rakentuu luottamuksen varaan. 4

Sosiaalisella pääomalla on kansalaisten hyvinvointia ja erilaisen aktiivisuuden syntymistä edistävä vaikutus. Sosiaalinen pääoma luo myös taloudellisen toiminnan edellytyksiä. Kunta voi lisätä paikallista sosiaalista pääomaa, turvata kuntalaisten hyvinvointia sekä taloudellista toimeliaisuutta olemalla tiiviissä vuorovaikutuksessa kolmannen sektorin kanssa. Edellytyksenä on, että kunnat tunnistavat kolmannen sektorin toimijoiden monet kasvot ja hyväksyvät esim. järjestökentän erilaisuuden ja joskus ristiriitaisetkin toimintamuodot. 1.3. Kolmas sektori luo hyvinvointia kuntalaisille Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta koostuu (Möttönen & Niemelä 2005) julkisesta hyvinvointivaltiosta ja kansalaisyhteiskunnasta sekä ihmisten ja kansalaisten yhteisöistä. Nämä tarvitsevat rinnalleen dynaamisen talouselämän. Suomalainen hyvinvointialan toimintaympäristö elää tällä hetkellä monenlaisessa muutoksessa. Vastuu hyvinvoinnista on siirtynyt valtiolta vahvasti paikalliselle tasolle. Paikallisessa toiminnassa tärkeänä voimavarana nähdään moniasiantuntijuus ja toimijuus, joka rakentuu julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyölle. Valtioneuvosto käynnisti keväällä 2005 Paras-hankkeen kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseksi. Sen tavoitteena on turvata asukkaille kuntien vastuulla olevat hyvinvointipalvelut myös tulevaisuudessa. Tässä uudistuksessa haetaan tehokkuutta erilaisin ratkaisuin sekä käydään keskustelua siitä, miten vastuu palveluiden tuottamisesta jakautuu tulevaisuudessa. Palvelutuotannon tehokkuus sekä kansalaisten oma vastuu korostuvat nykyisessä hyvinvointipolitiikassa. On kuitenkin muistettava, että hyvinvoinnin lisääntymistä edistäviä tekijöitä on sosiaalinen tasa-arvoisuus ja oikeudenmukaisuus. Hyvinvointi ei ole pelkästään palvelujen aikaansaannosta, vaan monitasoista elämänhallintaa, joka syntyy ihmisen omassa elämänympäristössä ja sosiaalisissa verkostoissa. Kansalaisten elin- ja toimintaympäristön muutokset sekä palvelujärjestelmien uudistaminen tulevat vaikuttamaan laajojen ihmisryhmien arkielämään. Heikoimmassa asemassa olevilla väestöryhmillä on ja tulee olemaan haasteita hyvinvoinnin turvaamisessa. Tällaisia ryhmiä ovat mm. moniongelmaiset perheet, pitkäaikaistyöttömät ja päihde- ja mielenterveyskuntoutujat. Lisäksi väestön ikääntyminen synnyttää uusia haasteita hyvinvoinnin turvaamiselle. Hyvinvointiin kohdistuvat riskit ovat suurimmat ihmisillä, jotka kokevat jäävänsä kaiken sosiaalisen tuen ulkopuolelle. Kansalaiset voivat myös kokea hyvinvointijärjestelmän muutokset hyvin ristiriitaisina. Sosiaalinen epävarmuus ja turvattomuus lisääntyvät, jos ihmiset kokevat jäävänsä vaille tärkeitä palvelu- ja hyvinvointirakenteita. 5

Sosiaalisiin epäkohtiin ja syrjäytymisongelmiin ei saada ratkaisuja pelkästään kunta- ja palvelurakenteita uudistamalla. Tarvitaan laajempaa vastuunkantoa ja sosiaalista tukea tuottavaa yhteistyötä sekä yhteisöllisyyttä. Tässä tehtävässä järjestöillä, yhdistyksillä ja muilla kolmannen sektorin toimijoilla on merkittävä rooli. Möttösen ja Niemelän (Möttönen & Niemelä 2005) mukaan kuntien ja järjestöjen yhteistyössä on kysymys hyvinvointivaltion ja kansalaisyhteiskunnan suhteesta. Kansalaisyhteiskunta perustuu kansalaisten omaehtoiseen toimintaan ja hyvinvointivaltion tulee luoda edellytyksiä vapaalle kansalaistoiminnalle. Järjestöjen toiminta edistää yhteisöllisyyttä ja rakentaa kansalaisyhteiskuntaa. Kansalaisyhteiskunnan perustavanlaatuista merkitystä ihmisen hyvinvoinnin tuottajana korostetaan sosiaali- ja terveysministeriön kansalaisjärjestöstrategiassa (2003) seuraavasti: kansalaisaktiivisuus synnyttää yhteiskuntaan sosiaalista pääomaa, jolla on terveyttä, toimintakykyisyyttä ja sosiaalisuutta edistäviä vaikutuksia. Kansalaisyhteiskunnan toimivuudella ja elävyydellä on itseisarvonsa, mutta samalla se tuottaa konkreettisia taloudellisia hyötyjä ehkäistessään ja vähentäessään sairauksia ja sosiaalisia ongelmia sekä niihin kohdistuvaa palvelutarvetta. Kun paikallista hyvinvointialan osaamista ja voimavaroja halutaan hyödyntää entistä paremmin, kuntien ja muiden hyvinvointialan toimijoiden keskinäinen yhteistyö nousee tärkeäksi. Kunnilla ja kolmannen sektorin toimijoilla on omien itsenäisten tehtäväalueidensa lisäksi yhteinen hyvinvointipoliittinen tehtäväalue, jonka merkitys on kasvamassa. Tässä yhteistyössä tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä ja uusia toimintatapoja. Jotta pelisääntöjen määrittely ja yhteistyö eri muodoissaan olisi mahdollista, on ymmärrettävä keskeiset toimintaperiaatteet puolin ja toisin. 1.4. Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa on koko kaupunkia ja sen kaikkia toimialoja koskeva asia Kaupungin ja kolmannen sektorin yhteistyötä ohjaavien linjausten luominen tarkoittaa samalla yhteistyötä ohjaavaa strategiaa. Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa on koko kaupunkia ja sen toimialoja koskeva asia. Tavoitteena on luoda pohjaa aikaisempaa monipuolisemmalle, syvemmälle ja tehokkaammalle yhteistyölle kolmannen sektorin toimijoiden kanssa kaupungin asukkaiden hyvinvoinnin turvaamiseksi ja edistämiseksi. Yhteistyö onnistumisen kannalta on tärkeää, että niin kaupunki kuin kolmannen sektorin toimijat pyrkivät yhteistuumin sitoutumaan linjauksiin sekä niiden tavoitteisiin ja työmuotoihin. Sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksessa on aikaisemmin koottu kolmannen sektorin, yritystoiminnan ja sosiaali- ja terveyspalvelukeskuksen välisen yhteistyön periaatteet, jotka ovat olleet toimialan käytössä. Nyt toimintaympäristön muutoksien vuoksi on aiheellista tarkistaa näitä periaatteita ja ulottaa yhteis- 6

työn linjaukset koskemaan koko kaupunkia. Uudessa toimintaympäristössä yhteistyön ei ole syytä rajoittua pelkästään palvelutuotantoon tai avustusten jakoon. Tavoitteena on tiiviimpi vuoropuhelu, yhteistyö sekä kumppanuuden rakentaminen. 7

2. Yhteistyön perusta: verkostokaupunkimalli ja kaupungin strategiset suunnat 2.1. Kolmannen sektorin kanssa tehtävä yhteistyö perustuu verkostokaupunkiyhteistyöllä luotuun kumppanuuspohjaiseen toimintamalliin Jyväskylän seudun kehittäminen on perustunut verkostokaupunkiyhteistyöhön. Verkostokaupunki on kymmenen kunnan kumppanuuspohjainen yhteistyöverkosto, jonka yhteinen väestömäärä on noin 165 000. Päämääränä on kuntayhteistyötä laaja-alaisempi ja syvällisempi seutuyhteistyö. Verkostokaupungissa keskeistä on yhteistyö, kumppanuudet, osaamisen hallinta ja parhaiden käytäntöjen jakaminen. Tavoitteena on luoda kykyä löytää uusia tapoja järjestää yhteisiä palveluja, joissa on mukana julkinen, yksityinen ja kolmas sektori. Lähtökohtana on hanke- ja toimintokohtaisesti parhaiden kumppaneiden löytäminen. Verkostokaupunki lähtee toiminnoista eikä hallinnosta. Eri toimintoihin pyritään luomaan siihen parhaiten soveltava malli kehittämällä räätälöityjä ratkaisuja. Toimintamallit voivat johtaa uusiin hallinnollisiin ratkaisuihin. Verkostokaupunkiyhteistyössä on erotettavissa etenemisaaltoja. Ensimmäisessä aallossa luotiin yhteistyön edellyttämää vuorovaikutusta ja luottamusta kuntien ja muiden toimijoiden kesken sekä vahvistettiin yhteistyörakenteita ennen muuta elinkeinopolitiikan alueella. Lisäksi luotiin uusia yhteistyöjärjestelmiä erityispalvelujen alueelle mm. perustamalla kuntien ja järjestöjen yhteissäätiöitä tuottamaan työvalmennus-, päihde- ja vammaispalveluja. Toisessa aallossa on tarkoitus luoda yhteisiä järjestelmiä tuottamaan kuntien peruspalveluja. Meneillään on hankkeita, jotka tähtäävät suurempien palvelukokonaisuuksien aikaansaamiseen peruspalvelujen alueella. Monenlaista valmistelua tehdään esim. sivistystoimen ja sosiaali- ja terveystoimenalueella. Ensimmäinen ja toinen aalto johtavat tarpeeseen tarkastella kuntarakennetta siitä näkökulmasta, asettavatko ne esteitä tarkoituksenmukaisille toiminta- ja palvelujärjestelmille. Kolmas aalto käsittää muutosten tekemistä kuntarajoihin. Verkostokaupunkiyhteistyössä ei lähdetä kuntajaon muutoksista, vaan ne nähdään toimintokohtaisen kehittämistyön lopputuloksena. Käytännössä kehittämisaaltojen rajoja ei pystytä ajallisesti määrittelemään vaan aallot kulkevat osittain samanaikaisesti. Mahdolliset kuntarakenteen muutokset eivät lopeta verkostokaupunkiyhteistyötä, koska verkostomainen toimintapa on ymmärrettävä kuntien välistä yhteistyötä laajempana verkostoitumisena. Jyväskylän tavoitteena olevan 8

150.000 asukkaan kunnan toteutuminen loisi entistä suurempia tarpeita kolmannen sektorin kanssa tehtävälle yhteistyölle. Verkostokaupunkistrategiassa kolmannen sektorin toimijat nähdään muiden toimijoiden kanssa tasavertaisina yhteistyökumppaneina ja paikallisena voimavarana. Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa on uutta paikallista hallintatapaa, joka perustuu luottamukselliseen ja tasa-arvoiseen kumppanuuteen eri toimijoiden kesken. 2.2. Jyväskylän kaupunkistrategia luo suunnan ja luo velvoitteen yhteistoiminnalle Kaupunginvaltuusto on vahvistanut vuosien 2005-2008 taloussuunnitelman hyväksymisen yhteydessä valtuustokauden kaupunkistrategian. Strategiassa määritellään kehityssuunnat, joilla varmistetaan kaupungin ja Jyväskylän seudun menestyminen, tasapainotetaan talous ja turvataan kansalaisten hyvinvointia. Strategiaan on tehty vuoden 2007 talousarvioon kuntarakenneuudistusta koskevat tarkistukset. Strategiaa ohjaaviksi tasapainoisen kaupunkipolitiikan kulmakiviksi on määritelty kilpailukyky, kestävä kehitys ja sosiaalinen eheys. Nämä tekijät ovat keskinäisessä riippuvuussuhteessa. Kolmannen sektorin osuus näkyy ennen muuta kestävän kehityksen ja sosiaalisen eheyden turvaamisessa. Kuntalaisten omaan aktiivisuuteen kannustava ja yhteistoimintaan perustuva järjestötoiminta ja muu kansalaistoiminta voi edesauttaa kestävää kehitystä. Samoin sosiaalista eheyttä turvaavassa hyvinvointipolitiikassa kolmannella sektorilla on merkittävä rooli. Yhteys kilpailukykyyn nähdään siten, että vain sosiaalisesti eheä ja kestävästä kehityksestä huolehtiva seutu voi olla vetovoimainen ja kilpailla menestyksestä seutujen kesken. Hyväksytyissä strategisissa suunnista kohdassa 3 todetaan strategisena tehtävä se, että huolehditaan kaupunkilaisten hyvinvoinnin perusteista. Suuntaa on tarkennettu siten, että painotetaan erilaisissa olosuhteissa olevien asukkaiden hyvinvoinnin turvaamista, voimavarojen kokoamista kolmannen sektorin ja muiden toimijoiden kanssa sekä kaupunkilaisten kannustamista vastuuseen omasta terveydestään, lähiympäristöstään ja läheisistään. Palvelutuotannon uudistamisessa korostetaan seudullista yhteistyötä. Lisäksi oleellisiksi tekijöiksi on määritelty toimintaympäristön muutoksiin vastaaminen, toimintatapauudistukset ja päätöksentekojärjestelmän vahvistaminen. Kolmannen sektorin yhteistyöstrategialla tarkennetaan ja konkretisoidaan verkostokaupunkimallissa ja kaupunkistrategian suunnissa ilmeneviä yhteistyön tavoitteita ja etsitään uusia toimintatapoja. 9

2.3. Kaupungin ja kolmannen sektorin yhteistyöllä edistetään kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia Kaupungissa on käynnistetty kansalaisten osallistumista ja vaikuttamista vahvistava kehittämishanke. Hanke jakaantuu kahteen pääosaan. 1) Ensimmäisen osan tavoitteena on tiivistää kansalaisten suoraa osallistumista ja vuorovaikutusta kaupungin kanssa. Keinoina ovat mm. tiedotuksen tehostaminen, kansalaisfoorumien järjestäminen ajankohtaisista aiheista, sähköisen asioinnin mahdollistaminen ja kansalaismielipiteen välittäminen hallintoon nettiyhteyksien avulla. Kansalaisten suoraa osallistumista tuetaan myös asuinalueilla, joilla tullaan järjestämään aluetta koskevia foorumeita. Tarkoituksena on, että asukkaat, järjestöjen ja kaupungin edustajat sekä muut oleelliset toimijat kehittävät koko alueen asukkaiden hyvinvointia tukevia yhteistyömuotoja ja huomioivat kunkin alueen erityistarpeita. Lähtökohtana on, että alueen asukkaiden asiantuntemus omasta lähiympäristöstään nostetaan esille ja yhteistyön avulla löytyvät voimavarat ja kehittämisideat etenevät konkreettiseksi toiminnaksi. 2) Toinen osa kansalaisten osallistumista ja vaikuttamista vahvistavaa kehittämishanketta on kaupungin ja kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyön tehostaminen. Tässä yhteistyössä on nähtävissä monia eri tasoja. Perustana on kaupungin ja kolmannen sektorin yhteistyön yleisen merkityksen ymmärtäminen ja yhteistyölle myönteisen ilmapiirin saaminen aikaan. Järjestöt ja yhdistykset nähdään sekä kansalaisten omina yhteisöinään että kansalaisvaikuttamisen kanavina. Konkreettisina yhteistyömuotoina Jyväskylän kaupunki näkee mm. järjestöjen ja yhdistysten toimintaedellytysten turvaamisen, avustusten myöntämisen, palvelujen hankkimisen sekä yhteisten palvelutuotanto-organisaatioiden muodostamisen. Yhteistyössä ei ole kyse ainoastaan siitä, miten kaupunki ja kolmannen sektorin toimijat tekevät keskenään yhteistyötä. Yhtä tärkeää on edesauttaa järjestöjen, yhdistysten, ym. kolmannen sektorin toimijoiden vuoropuhelua, verkostoitumista ja yhteistyömahdollisuuksien löytämistä. 10

3. Kolmannen sektorin toiminta 3.1. Kansalaisjärjestötoiminta Järjestöjen tärkeimpinä tehtävinä nähdään vaikuttamistoiminta, kansalaisjärjestötoiminta, asiantuntijatehtävät sekä palvelujen ja tuen kehittäminen ja tarjoaminen. Järjestöjen harjoittama toiminta voidaan jakaa kolmeen osaan: 1) kansalaisjärjestötoimintaan, 2) aatteelliseen ja yleishyödylliseen palvelutoimintaan ja 3) elinkeinotoimintaan. Mietinnön mukaan käytännön arjessa kansalaisjärjestötoiminnan ja aatteellis-yleishyödyllisen palvelutoiminnan ero on veteen piirretty. (Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset, 2006) Kansalaisjärjestötoiminnassa sen oleellinen osa on aatteellisuudessa, joka rakentuu tietyn tavoitteen, idean tai ajatuksen ympärille. Toiminnan organisoitumisen perusmuoto voi olla yhdistys, joka on joko rekisteröity, juridinen toimija tai rekisteröitymätön. Yhdistystä on määritelty ihmisten yhteenliittymäksi, joka toteuttaa tiettyä yhteistä arvoa, tarkoitusta tai intressiä. Kansalaisjärjestötoiminta voi organisoitua myös säätiömuotoon. Suomessa yhdistyslaki sääntelee yhdistystoimintaa ja säätiölaki säätiöiden toimintaa. Kansalaisjärjestötoimintaa kuvaa myös sen voittoa tavoittelematon luonne; toiminnasta satunnaisesti syntyvä ylijäämää palautuu järjestön tarkoituksen mukaiseen toimintaan. (Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset, 2006) Toimintaan sitoutuneet ihmiset ovat kansalaisjärjestötoiminnan tärkein resurssi. He toimivat usein vapaaehtoisesti ja hyödyntävät kokemuksellista asiantuntijuuttaan toiminnassa. Kansalaisjärjestötoiminta onkin foorumi moniääniselle asiantuntijuudelle, jossa yhdistyy sekä maallikko- että ammatillinen osaaminen. Vertaistuki ja vapaaehtoistoiminta, joiden perustana on usein saman elämäntilanteen kokeneiden ihmisten kokemuksellinen asiantuntijuus, ovat tärkeitä kansalaisjärjestöjen toimintamuotoja. (Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset, 2006) Kansalaisjärjestötoimintaa tuetaan ja rahoitetaan erilaisilla avustuksilla, lahjoituksilla, jäsenmaksuilla ja talkootyöllä. Järjestön omasta toiminnasta aiheutuvat tuotot voivat olla myös yksi osa toimintaa tukevista taloudellisista resursseista. Yleisesti ajatellaan, että kansalaisjärjestötoiminnassa mukana oleminen ei edellytä ihmisiltä taloudellista panostusta, vaan toiminta on mukana olijalle usein joko maksutonta tai siitä peritään vain nimellinen korvaus. (Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset, 2006) 3.2. Yleishyödyllinen toiminta Kolmannelle sektorille tyypillistä yleishyödyllistä toimintaa ja laajempia toimijapiirejä koskettava määritelmä on esitetty tuloverolaissa seuraavasti: 11

22 Yleishyödyllinen yhteisö Yhteisö on yleishyödyllinen, jos 1) se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä; 2) sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin; 3) se ei tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä. Yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää muun muassa maatalous- ja maamiesseuraa, työväenyhdistystä, työmarkkinajärjestöä, nuoriso- tai urheiluseuraa, näihin rinnastettavaa vapaaehtoiseen kansalaistyöhön perustuvaa harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa edistävää yhdistystä, puoluerekisteriin merkittyä puoluetta sekä sen jäsen-, paikallis-, rinnakkais- tai apuyhdistystä, niin myös muuta yhteisöä, jonka varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen tai sosiaalisen toiminnan harjoittaminen taikka tieteen tai taiteen tukeminen. (Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset, 2006) Toiminta yleishyödylliseksi silloin, kun se tapahtuu yhteisvastuullisesti ja autonomisesti yleiseksi hyväksi, ei kohdistu vain rajoitettuun henkilöpiiriin, ei tuota siihen osallisille tai muille yksittäisille henkilöille taloudellista etua, on aatteellista ja perustuu toimijan sääntöjen tarkoituspykälään. (Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset, 2006) 3.3. Elinkeinotoiminta Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset mietinnössä elinkeinotoiminta on määritelty Suomessa seuraavalla tavalla: Palveludirektiivin mukaan palvelulla tarkoitetaan toimintaa markkinoilla niin, että palvelusta maksetaan täysi tai osittainen korvaus. Kaikki palvelut eivät ole elinkeinotoimintaa. Palveluista maksettava täysi korvaus tarkoittaa, että joku, ei välttämättä käyttäjä, maksaa palvelusta todellisen markkinahinnan, joka kattaa kaikki palvelun tuottamisesta syntyneet tuotantokustannukset. Ollakseen palvelua, on toiminnalla oltava ostaja ja myyjä ja palvelun tuottamisella liiketaloudelliset edellytykset. On myös muistettava, että palvelun ostaja ei aina ole sen käyttäjä. Jotta palvelutoiminnasta tulisi elinkeinotoimintaa, on kyseessä oltava markkinatilanne. Markkinat voivat olla olemassa myös, kun on olemassa vain yksi myyjä (monopolitilanne). Sosiaali- ja terveyspalveluissa ei markkinoita aina ole johtuen toiminnan luonteesta ja väestöpohjan alueellisesta kattavuudesta. Alueelliset erot onkin tarkastelussa otettava huomioon. Monilla sosiaalipalveluiden sektoreilla täysimääräisten kustannusten asettaminen asiakkaiden maksettavaksi on monesti mahdollista vain hyvän maksukyvyn omaavilla. Julkinen valta voi kuitenkin luoda edellytykset markkinoiden 12

syntymiselle sellaiselle tuotteelle tai palvelulle, jota ei muutoin voisi olla, esimerkiksi tulonsiirtojen avulla päivähoidossa. Kategorista rajaa sille, missä yleishyödyllinen toiminta loppuu ja liiketoiminta alkaa ei voida vetää vaan kyse on aina kokonaisarvioinnista. Rajanveto riippuu myös siitä, millaisissa markkinaolosuhteissa toiminta tapahtuu. Tarkastelu tulee tällöin tehdä toimiala- ja sektorikohtaisesti jossa kilpailutilanteen olemassaolo on yksi näkökulma. 3.4. Muu kansalaistoiminta Aaro Harju määrittelee kansalaistoiminnan ihmisen aktiiviseksi toiminnaksi itsestä ulospäin, yhdessä toimien, yhteiseksi hyväksi (Harju 2003). Aktiivista kansalaistoimintaa harrastavat eivät kuulu välttämättä johonkin rekisteröityneeseen järjestöön tai ryhmään. Vastuu kodin ulkopuolella olevista lähiyhteisöistä, asuinalueesta tai muusta yleishyödyllisestä toiminnasta voi synnyttää monenlaisia yhteistyömuotoja. Kansalaisten omaehtoinen ja yhteisestä hyvinvoinnista vastuuta ottava toiminta voi lähteä monenlaisista tarpeista ja toiveista. Vuoden 2006 järjestöbarometrissa (Vuorinen, Särkelä & Peltosalmi) todetaan, että vertaistoiminnan kysyntä on kasvussa. Vertaistoiminta tapahtuu ryhmässä ja se on usein organisoitua yhteisöllistä tukea niiden ihmisten kesken, joita yhdistää samanlainen elämäntilanne tai historia. Vertaistoiminnalle avautuu mahdollisuuksia, paitsi järjestö- ja yhdistyskentällä, myös muun kansalaistoiminnan piirissä. Kansalaistoiminnan yksi ominaispiirre on vapaaehtoisuus. Vapaaehtoistoimintaa organisoidaan monien kansalaisjärjestöjen taholta. Lisäksi vapaaehtoistoimintaa syntyy ja se organisoituu joidenkin ihmisten aloitteesta tietyn tarpeen tai esim. ongelman ympärille. Organisoituminen voi olla kertaluontoista ja sitten voi synnyttää pitempiaikaista toimintaa, joka voi johtaa kansalaisjärjestömäiseen tai muuhun virallisempaan toimintaa. Tällaista toimintaa voi syntyä esim. asuinalueiden asukkaiden, koulun vanhempien, opiskelijoiden tai nuorison joukossa. 13

4. Suomalainen järjestökenttä Suomalaista järjestökenttää voidaan ryhmitellä monella tavalla. Oikeusministeriön asettama Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset työryhmä ja sen laatima mietintö (Oikeusministeriön työtyhmämietintö 2006:14) ryhmittelee suomalaisen järjestökentän seuraavasti: Suomalainen järjestökenttä: 1. Urheilu- ja liikuntayhdistykset 2. Kulttuuriyhdistykset 3. Vapaa-aika- ja harrastusyhdistykset 4. Sosiaali- ja terveysyhdistykset 5. Nuorisoyhdistykset ja opiskelijajärjestöt 6. Poliittiset yhdistykset 7. Ammattiyhdistykset 8. Talous- ja elinkeinoyhdistykset 9. Neuvontajärjestöt 10. Uskonnolliset ja maailmankatsomukselliset yhdistykset 11. Kasvatus-, tiede- ja opintoyhdistykset 12. Ympäristöyhdistykset 13. Kylä- ja kaupunginosayhdistykset 14. Maanpuolustus- ja rauhanjärjestöt 15. Ystävyysseurat, etniset järjestöt ja kehitysyhteistyöjärjestöt 16. Palvelujärjestöt 14

5. Kaupungin ja kolmannen sektorin yhteistyö 5.1. Nykytilanne Jyväskylän kaupungilla on perinteisesti ollut laajaa ja monimuotoista yhteistyötä järjestöjen kanssa. Kolmannen sektorin yhteistyön periaatteita pohtiva työryhmä on kartoittanut eri toimialojen yhteistyömuotoja ja laajuutta. Selvityksestä kävi ilmi, että yhteistyö on merkittävää sekä toiminnallisesti että taloudellisesti. Erilaisiin yhteistyömuotoihin käytetään varoja yli 12 mij. euroa. Samalla kävi ilmi, että yhteistyömuodot ovat jäsentymättömiä ja käytetyt käsitteet epäselviä. Puhutaan sekaisin ostopalveluista, maksusitoumuksista, kumppanuus- ja yhteistyösopimuksista sekä erilaisista avustuksista. Yhteistyölle ei ole vahvistettu yhdenmukaisia käsitteitä ja periaatteita. Tämän strategia- ja linjausmäärittelyn tarkoitus on selkeyttää ja yhdenmukaistaa käytäntöjä ja toimintamuotoja. Tavoitteena on sekä ohjata kaupungin omaa yhteistoimintaa järjestöjen kanssa että auttaa järjestöjä hahmottamaan omaa toimintaansa suhteessa kaupunkiin. 5.2. Kaupungin ja kolmannen sektorin yhteistoimintamuodot Jyväskylän kaupungin ja kolmannen sektorin yhteistyötä voidaan tarkastella monista eri näkökulmista. Yksi tapa määrittää suhteita on lähteä liikkeelle kumpaakin osapuolta ohjaavien intressien pohjalta. Kunnilla on vastuu hyvinvointipalvelujen järjestämisestä. Kolmannen sektorin toimijoiden tehtävänä on huolehtia yhteisönsä tavoitteiden etenemisestä ja ajaa jäsentensä etua. Näiden kahden yllämainittujen toimijoiden perustehtävän välille jää alue, joka on molempien toimintakenttää ja jossa luottamuksen rakentaminen sekä yhteistyö- ja verkostosuhteet ovat oleellisia (kuva 1. Kaupungin ja kolmannen sektorin suhteet). Väliin jäävä alue antaa mahdollisuuksia monenlaisiin kansalaisten hyvinvointia edistäviin innovaatioihin ja kasvattaa sosiaalista pääomaa. Kaupungin ja kolmannen sektorin yhteistä toimintakenttää voidaan jakaa yhteistyötapojen ja sopimusten mukaan seuraavasti: - yhteiset organisaatiot - ostopalvelut - maksusitoumukset - yhteistoimintasopimukset - avustukset - kolmannen sektorin toimintaedellytysten parantaminen 15

Kaupungin ja kolmannen sektorin suhteet Intressi kaupungilla Ostopalvelut Maksusitoumukset Yhteistoimintasopimukset Avustukset Toimintaedellytysten parantaminen Intressi kolmannella sektorilla Kuva 1. 5.2.1. Yhteiset organisaatiot kolmannen sektorin kanssa Yhtenä keskeisenä kaupungin ja järjestöjen välisenä yhteistyömuotona on ollut yhteisten palvelusäätiöiden perustaminen sosiaali- ja terveystoimen toimialalle. Säätiöiden kokonaisuutta, johon on laskettu kuuluvaksi myös Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, jonka taustayhteisönä on kuntien, järjestöjen sekä yliopiston ja ammattikorkeakoulun perustama yhdistys, on ryhdytty nimittämään Keski-Suomen hyvinvointipalveluyhteisöksi. Tämä kokonaisuus on kuvattu liitteessä 1. Säätiöiden perustaminen on toteuttanut verkostoperusteisen kehittämisen strategiaa. Tarkoituksena on ollut uuden paikallisen hallintatavan periaatteita noudattaen koota paikallisia voimavaroja. Yhteissäätiöiden perustamisella on ollut seuraavia tavoitteita: - Palvelutuotannon tehokkuuden ja palvelujen laadun parantaminen - Kuntien yhteistoiminnan edistäminen - Kuntien ja järjestöjen yhteistoiminnan edistäminen - Asiakaslähtöisen toiminnan edistäminen - Paikallisen ja valtakunnallisen osaamisen hyödyntäminen - Ammatillisen ja kokemusperäisen tiedon yhdistäminen ja hyödyntäminen - Uusien rahoitusmahdollisuuksien hyödyntäminen - Uudenlaisten kehittämisyhteisöjen synnyttäminen Yhteissäätiöiden voi katsoa toteuttavan myös Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen periaatteita. Säätiöt ovat koonneet palvelutuotantoa suurempiin ja tehokkaammin toimiviin kokonaisuuksiin. Palveluja on pystytty tuottamaan kuntarajat ylittäen. 16

Säätiörakennetta on syytä kehittää edelleen ja selvittää, millä tavoin säätiömuotoisesti voidaan tuottaa kunta- ja järjestörajat ylittäviä sosiaalihuollon erityspalveluja. Vuoden 2007 talous- ja toimintasuunnitelmassa sosiaalihuollon erityspalvelujen toimintamallin kehittäminen on otettu yhdeksi strategiseksi kehittämishankkeeksi. Kaupunki on mukana säätiörakenteen ja uusien tuotantomallien kehittämisessä ja selvittä oman toiminnan osalta, onko kaupungin nykyisiä palveluja tarkoituksenmukaista tuottaa jatkossa säätiömuotoisella tuotantotavalla. 5.2.2. Ostopalvelut ja maksusitoumukset Kunnan järjestämisvastuulla olevat palvelut voidaan hankkia lain mukaan ostopalveluna tai maksusitoumuksilla yksityiseltä palvelun tuottajalta, kuten esim. järjestöltä. Tällöin kunta hankkii tietyn palvelun yksityiseltä palvelun tuottajalta taloudellista vastiketta vastaan. Hankinnassa noudatetaan hankintalain mukaista menettelyä. Ostopalvelu- ja maksusitoumussopimuksessa määritellään ostettavat tuotteet, hinta, määrä ja laatu. Sopimus voi olla myös resurssiperusteinen (esim. henkilötyövuodet). Kukin kaupungin toimiala tai toimintayksikkö vastaa omista ostopalvelu- ja maksusitoumussopimuksistaan. Ostopalvelut täydentävät paikallista tai seudullista palvelujärjestelmää ja niitä tehtäessä yhteiset tavoitteet. Sellaisten ostopalvelujen hankinnassa, jossa on useita vaihtoehtoisia tuottajia ja toimivat markkinat, hankintamenettelyssä käytetään kilpailuttamista. Jos markkinat eivät toimi ja on vain yksi potentiaalinen järjestöpohjainen tuottaja, hankinnassa käytetään pääsääntöisesti kilpailuttamislainsäädännön mukaista neuvottelumenettelyä. 5.2.3. Avustukset Jyväskylän kaupungin myöntämien avustusten tavoitteena on edistää kansalaisaktiivisuutta ja yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Avustuksia myönnetään anomusten perusteella pääsääntöisesti Jyväskylän kaupungissa rekisteröidyille kansalaisjärjestöille, kaupungissa toimiville projekti- ja työryhmille ja yksityisille henkilöille, joiden kotikunta on Jyväskylän kaupunki. Avustukset julistetaan haettavaksi tiettyinä ennakkoon ilmoitettuina ajankohtina ja myöntämisperusteista on olemassa hyväksytyt ohjeet, jotka noudattavat kaupungin yhteisesti sopimaa linjausta. Avustukset ovat aina kohdennettuja sekä harkinnanvaraisia ja niitä voidaan myöntää projektiavustuksina. Avustuksen saajalla on tilitysvelvollisuus siitä, että myönnetty avustus on käytetty päätöksen mukaiseen tarkoitukseen. 17

Avustusten myöntäminen keskitetään vuoden 2007 alusta lähtien sivistystoimeen, jolloin aikaisemmin hallintokeskuksen vastuulla ollut asukasyhdistysten avustaminen siirtyy sivistystoimen tehtäviin. Kulttuuritoimi vastaa kulttuuri-, nuoriso- ja kansalaistoiminnan (myös asukasyhdistykset) avustuksista ja liikuntatoimi liikunta-alan avustuksista. Toimialat ja yksiköt voivat myöntää vähäisiä omaan toimintaan liittyviä tapahtuma- yms. avustuksia. Hallintokeskus vastaa talousarviossa erikseen merkityistä avustuksista. Anomukset järjestöjen valtakunnallisista suurten tapahtumien tukemisesta ja avustamisesta käsitellään hallintokeskuksessa kuten muutkin suurtapahtumaavustukset. 5.3.4. Yhteistoimintasopimukset Ostopalvelusopimusten ja avustusten väliin jää toiminta-alue, jossa kaupunki ja järjestö/järjestöt toimivat yhteistyössä tuottaen ei-markkinaperusteisia palveluja tai järjestävät toimintaa, joihin kuntalaiset osallistuvat tai joissa kehitetään palveluja ja toimintatapoja. Tätä toiminta-aluetta voidaan kutsua yhteistoiminta-alueeksi, joka on laajentunut ja sen merkitys kasvaa koko ajan. Tällä toiminta-alueella molemmilla osapuolilla on yhteisiä intressejä ja tavoitteena on yhteisten voimavarojen kokoaminen ja erilaisen osaamisen hyödyntäminen. Kuntien ja järjestöjen yhteistoiminnalla voidaan kanavoida paikalliseen kehittämiseen osaamista ja rahoitusta. Yhteistoimintaa tarvitaan sellaisten hankkeiden toteuttamiseksi, joihin kunta tai järjestö yksin ei saa rahoitusta tai ei pysty hanketta toteuttamaan. Monien hankerahoitusten myöntämisehtoja on kehitetty siihen suuntaan, että rahoitus edellyttää eri osapuolten yhteistoimintaa. Useat järjestöt ovat muuttaneet omia toimintaperiaatteita siten, että elinkeinotoiminnan piiriin kuuluva palvelutuotanto on erotettu kehittämistoiminnasta, johon on mahdollista saada esimerkiksi Raha-automaattiyhdistyksen avustuksia. Kaupungin ja kolmannen sektorin toimijoiden yhteistyötä tukevat toimintamuodot ja tavat tarvitsevat yhteisesti sovittuja periaatteita ja yhteneviä käytänteitä. Yhteistyön tulisi perustua sopimuksiin, vaikka sopimusmuotona ei olekaan markkinaperusteiset osto- ja myyntisopimukset. Erotukseksi ostopalveluissa käytetyistä hankintasopimuksista ja toiminnan tukemiseen tarkoitetuista avustuksista kaupunki ottaa käyttöönsä ns. yhteistoimintasopimukset. Yhteistoimintasopimuksista on tehty sopimusmalli (liite 2). Mallia voidaan käyttää sopimusta tehtäessä, mutta sitä ei voida käyttää sellaisenaan kaikissa tapauksissa, koska yhteistoimintamuodot poikkeavat käytännössä toisistaan. Sopimusmallin tarkoituksena on olla sopimusneuvottelujen ja sopimuksen tekemisen pohja. Käymällä läpi sen mainitsemat kohdat saadaan 18

aikaan selkeämpiä ja eri osapuolia vastuita ja velvollisuuksia selkeyttäviä sopimuksia. Kaupungin näkökulmasta sopimuksessa keskeisinä kohtina määritellään, 1) mitä vastiketta kaupunki saa kolmannen sektorin toimijalta osoittamalleen rahoitusosuudelle tai muulle tuelle, ja 2) mikä on kaupungin osuus sekä vastuu. Yhteistoimintasopimus perustuu kumppanuuteen sekä yhteistyössä tehtyyn valmisteluun ja suunnitteluun 5.2.5. Kolmannen sektorin toimintaedellytysten parantaminen Kolmannen sektorin toimintaedellytysten parantamisella Jyväskylän kaupunki vaikuttaa omalta osaltaan kaupungin tasapainoiseen kehittymiseen sekä elinympäristön, kuntalaisten ja yksilön hyvinvointiin. Toimintaedellytyksiä voidaan parantaa kiinnittämällä huomiota 1) sitoutumiseen, 2) osallisuuteen, 3) asukkaiden toimintaympäristöön ja 4) viestintään. Sitoutumista edistetään - hyväksymällä laadittu kolmannen sektorin kanssa tehtävää yhteistyötä koskeva strategia, - ohjaamalla käytännön toimintaa strategiassa mainittujen periaatteiden mukaisesti - velvoittamalla toimialat tekemään omat kolmannen sektorin yhteistyötä koskevat linjaukset ja periaatteet - tähdentämällä kaupungin edustajien yhteistyövelvoitetta kolmannen sektorin kanssa - huolehtimalla henkilöstön osaamisesta kolmannen sektorin kanssa tehtävässä yhteistyössä - lisäämällä toimialojen ja yksiköiden tietoisuutta järjestökentästä ja toimijoista - järjestämällä kunnallisten ja järjestötoimijoiden yhteistapaamisia ja foorumeja Osallisuutta edistetään - hyödyntämällä järjestöjen ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden asiantuntemusta asioiden valmistelussa, suunnittelussa, toiminnassa ja arvioinnissa - kokoamalla kansalaispalautetta järjestöjen ja muiden toimijoiden avulla - lisäämällä palvelujen käyttäjien vaikutusmahdollisuuksia - kuuntelemalla järjestöjä heidän tavoitteisiinsa, toimintaansa liittyvissä asioissa, hankkeissa yms. Asukkaiden toimintaympäristöön vaikuttamista edistetään - lisäämällä asuinalueiden kehittämistyössä asukkaiden, järjestöjen ja julkisten toimijoiden yhteistyötä (asuinaluefoorumit) - tukemalla järjestötoimintaa ja muuta kansalaistoimintaa asuinaluekohtaisesti 19

- etsimällä ja osoittamalla asuinalueilla asukastoiminnan käyttöön maksuttomia tiloja (ei koske sellaisia tiloja, joiden käytöstä on vahvistettu käyttömaksu eikä suuria kokouksia, tapahtumia, maksullisia tilaisuuksia tai urheiluseuratoimintaa) Viestintää tehostetaan - lisäämällä järjestöille suunnattua viestintää - yhteishankkeiden viestintää tehostamalla, suurimmista hankkeista tehdään viestintäsuunnitelma - avustamalla järjestöjä sellaisten hankkeiden, tapahtumien ja tilaisuuksien tiedottamisessa, jotka ovat merkittäviä myös kaupungin toiminnan kannalta - käyttämällä kaupungin sähköisiä viestintäkanavia järjestöviestinnässä tapauskohtaisesti sopien - jakamalla kaupungin toiminnasta tietoa järjestöjen omien viestintäkanavien kautta, tuki-ilmoituksia annetaan kuitenkin vain poikkeustapauksissa 5.2.6. Järjestö- ja kanasalaistoiminnan itsenäisyyden kunnioittaminen Järjestötoiminnan moninaisuuteen kuuluu myös se, että kaikki järjestöt eivät halua eikä kaikkien järjestöjen tarvitse tehdä yhteistyötä julkisen sektorin kanssa. On esimerkiksi suppean harrastuspiirin yhdistyksiä, joiden tarkoituksena on koota harrastajia yhteen, mutta niiden ei voida katsoa tekevän yleishyödyllistä toimintaa. Monella näistä yhdistyksistä ei ole aikomustakaan hakea tukea yhteiskunnalta tai tehdä muutoinkaan yhteistyötä esimerkiksi kuntien kanssa. Kaupungin toimijoiden on hyvä tunnistaa tällaisten järjestöjen olemassaolo ja kunnioittaa niiden itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. Toinen järjestö- tai kansalaistoiminta, jonka itsenäisyys ja riippumattomuus on syytä tunnistaa, on järjestöjen vaikututtamis- ja painostustoiminta suhteessa julkiseen sektoriin. Tällaisen toiminnan luonteiseen kuuluu, että kansalaisryhmät haluavat vaikuttaa julkisen sektorin toimintaan ja päätöksiin, mutta eivät halua olla siihen taloudellisessa tai muussa riippuvuussuhteessa. Tällaisten liikkeiden merkitys on siinä, että ne nostavat esiin uusia asioita, toimivat vastavoimana viralliselle hallintokoneistolle, synnyttävät keskustelua ja pakottavat julkisen sektorin reagoimaan vaatimuksiin. Ne tuovat esiin epäkohtia, mutta ei välttämättä esittää ratkaisuja. Kuntien on tunnistettava tällainen järjestö- ja kansalaistoiminta ja sitä on syytä pitää paikallisdemokratiaan kuuluvana. Tällaisen toiminnan luonteeseen kuuluu, että asiakohtainen vaikuttaminen tapahtuu spontaanisti ja yllättäen. Tämän vuoksi niihin ei pystytä varautumaan eikä toimintaa pystytä ennalta ohjeistamaan. Avoimuudella ja tiedottamisella pystytään parantamaan hallinnon reagointikykyä ja estämään sellaista liikehdintää, joka perustuu virheellisiin tietoihin ja väärinkäsityksiin. 20

Lähteet Harju, Aaro (2000). Uusi työ projekti työllistämisen tutkimus- ja kehittämishankkeena. Teoksessa Aaro Harju & Kristiina Backberg-Edwards (toim.) (2000) Kohti uutta työtä. Uusi työ kansalaisjärjestöjen yhteinen työllisyysprojekti. Helsinki: F.G. Lönnberg. Harju, Aaro (2003). Yhteisellä asialla. Kansalaistoiminta ja sen haasteet. Kansanvalistusseura. Vantaa: Dark Oy. Möttönen & Niemelä. (2005). Kunta ja kolmas sektori. Yhteistyön uudet muodot. 2005. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy. Oikeusministeriö (2006). Kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytykset. Työryhmämietintö 2006:14. Helsinki: Oikeusministeriö. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry (2002) Siisiäinen Martti (toim.). Yhdistykset kolmannen sektorin toimijoina. Tutkimus jyväskyläläisistä yhdistyksistä. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto ry (2006) Vuorinen, Särkelä & Peltosalmi (toim.). Järjestöbarometri 2006. Ajankohtaiskuva sosiaali- ja terveysjärjestöistä. Vaajakoski: Gummerus Kirjapaino Oy. 21

Liitteet Liite 1. Keski-Suomen hyvinvointipalveluyhteisö "KONSERNI" TEKEVÄ PÄIHDESÄÄTIÖ KOSKE VAMPASA GEROCENTER TYÖVALMENNUS- YKSIKÖT HOITO- JA KUNTOUTUS- PALVELUT (Alkoholi ja huumeyksiköt) TOIMINTA-ALUEET (Vanhus-, vammais-, lastensuojelu-, varhaiskasvatus-, päihde-ja koulutusyhteistyö) ASUMISPALVELUYKSIKÖT Äänesseutu Viitasaari TYÖVALMENNUSYKSIKKÖ TUTKIMUS- JA KEHITTÄMIS- TOIMINTA VALMENNUS- JA PROJEKTIPALVELUT ASIANTUNTIJA- PALVELUT (Koulutus- ja konsultointipalvelut) TUTKIMUS-, TIEDOTUS- JA JULKAISUTYÖ PROJEKTITOIMINTA RAY-projekti TALOUS-, HALLINTO- ja ATK-PALVELUT PROJEKTIT JA KEHITTÄMIS- PALVELUT SOSIAALIASIAMIES- TOIMINTA KIINTEISTÖ-, SIIVOUS- JA KULJETUS- PALVELUT HALLINTO- PALVELUT MARKKINOINTI, TIEDOTUS, MEDIAPALVELUT 22

Liite 2. YHTEISTOIMINTASOPIMUSMALLI Sopijaosapuolet Vastuuhenkilöt - molemmilta (eri) osapuolilta Yhteistoiminnan sisällön kuvaus - yhteistyön tarkoitus - mitä ja kenelle Toiminnan toteutus - miten toteutetaan - kuka/ ketkä toteuttavat Vastuut - mihin osapuolet sitoutuvat; molemmat erikseen Resursointi, kuka rahoittaa - palkatut henkilöt - tilat, välineet yms. - toiminnan rahoitus, avustukset yms. Maksut ja rahaliikenne - kokonaisrahoituksesta vastaava taho - miten maksupostit kulkevat - kuka vastaa ulkoisen rahoituksen saannista - kuka hoitaa tilitykset Toiminnan seuranta ja valvonta - yhteistyöryhmä; kuinka usein kokoontuu, koostumus - dokumentit, toimintasuunnitelmat ja kertomukset, tilinpäätökset - rahoittajilla valvontaoikeus (ja velvollisuus) Toiminnan arviointi - tilastot, dokumentit, itsearviointi - yhteistyöryhmä Kesto - sopimuksen voimassaoloaika ja mahdollinen jatkuvuus Sopimuksen purkaminen - mahdollisuus purkuun jos sopimusta ei noudateta (puolin ja toisin) - mahdollinen irtisanomisaika Muut ehdot - esim. ulkopuolista rahoitusta oltava (RAY tms.) 23

Allekirjoitukset - molemmat osapuolet (Huom. yhdistyksiltä viralliset nimenkirjoittajat) 24