KULUTTAJAN hinta: 4 euroa Suomen Kuluttajaliitto arjen asiantuntija 1/ 2009 www.kuluttajaliitto.fi Jaana Husu-Kallio luotsaa Eviraa varmalla otteella sivut 4 5 Kemikaaliviraston työsarka on laaja Kuluttajansuojadirektiivi puhuttaa
Pääkirjoitus Nina Rautelin on yksi parlamentin peruspuurtajista s. 6 7 2 3 nappo 1 /09: PÄÄTOIMITTAJA Sinikka Turunen TOIMITUSSIHTEERI Helena Lustig KANNEN KUVA Helena Lustig KUVAT Helena Lustig, Bernard Rouffignac, Nina Rautelin TAITTO Rohkea Ruusu Oy VUOSIKERTA 15 e PAINOSMÄÄRÄ 5000 kpl, ISSN: 1796-4547 PAINOPAIKKA Art-Print Oy, Helsinki 2008 Seuraava lehti ilmestyy 15.6.2009 Aineistot tulee jättää 15.5.2009 mennessä. Kuluttajan Napon tekstisisältöä saa vapaasti kopioida, levittää, näyttää ja esittää seuraavilla ehdoilla: 1) Kirjoittaja on ilmoitettava sillä tavoin, kuin se on ilmoitettu kirjoituksen yhteydessä. Lisäksi lähteenä on mainittava Kuluttajan Nappo -lehti. (esimerkiksi: N.N., Kuluttajan Nappo 3/2007) 2) Kirjoituksia saa muunnella (esimerkiksi lyhentää) sillä edellytyksellä, että tekstin asiasisältö ei muutu. Muu käyttö on sallittua tekijänoikeuslainsäädännön sallimassa laajuudessa. JULKAISIJA Suomen Kuluttajaliitto ry Mannerheimintie 15 A, 00260 HELSINKI puhelin (09) 454 2210, faksi (09) 454 22120 suomen@kuluttajaliitto.fi www.kuluttajaliitto.fi SISÄLLYS 4 Evira on pellolta pöytään tuotantoketjun ylin vartija 6 Nina Rautelin on yksi parlamentin peruspuurtajista 8 Suomen Kuluttajaliitto testasi lähikaupan omenamehut 9 Kulutusjuhla-blogista syntyi saman niminen yhdistys 10 Kemikaaliviraston työ vaikuttaa jokaisen arkeen 12 Kultsi Napponen kokosi itselleen terveellisen välipalan 13 Suomen Kuluttajaliitto vaatii avointa keskustelua elintarvikemarkkinoinnista 14 Komission vastine koskien Kuluttajan Napon kuluttajansuojadirektiiviartikkelia 15 Sieltä täältä 18 Puheenjohtajan palsta Lamantappoaseesta Ordförandens kolumn Vapen mot recessionen 19 Napakat Kepeää elämää, kestävää elektroniikkaa 20 Napakat Laadukkaan ruuanvalmistuksen esteistä 21 Vieraskynä Eurooppavaalit edessä mitä päättyvällä kaudella tehtiin? 22 Putkiremonttiasiaa pirkkalalaisille Mikä ruoassa maksaa? Ruoka on yksi pysyvimmistä ja ajoittain varsin kitkerältä maistuvista keskustelunaiheista. Ruoan turvallisuus ja terveellisyys, eettisyys, laatu, hinta ja koko suomalainen ruokakulttuuri ovat nytkin ajankohtaisia puheenaiheita. Asia, josta sitä vastoin ei ole paljon puhuttu, on elintarvikeketjun tulonjako. Mistä elintarvikkeiden hinnat muodostuvat ja mikä on eri tekijöiden osuus siinä? Ruoan hintaan vaikuttavat monet seikat ja ruoan hinnoittelu on monimutkainen asia. Kuluttajan on vaikea hahmottaa kokonaisuutta varsinkaan kun asiasta ei ole paljon tietoa eikä lukuja herunut. Ruoan kustannustekijöitä on lukuisia siemenistä ja koneista palkkoihin, pakkauksiin, markkinointikuluihin ja veroihin asti. Leivän leipominen yöllä maksaa enemmän kuin leivän leipominen päivällä. Luomueläinten tuotantotiloilla luomurehu ja investoinnit isompiin navetoihin ja eläinsuojiin aiheuttavat tavanomaista suuremmat kustannukset. Tiedämme, että luonnon olosuhteista, kuten kylmyydestä johtuen elintarvikkeiden raaka-aineiden tuottaminen on Suomessa kalliimpaa kuin monissa muissa maissa. Pitkät etäisyydet ovat meillä myös merkittävä kustannustekijä. Energiaa siis kuluu paljon ruoan tuottamiseen ja jakeluun. Energian ja muiden tuotannontekijöiden hintojen heilahtelut maailmanmarkkinoilla etenkin nousut heijastuvat nopeasti kotimaisiin hintoihimme. Suomelle tyypillinen kaupan ja elintarvikealan teollisuuden keskittyminen vaikuttavat osaltaan ruoasta maksamaamme hintaan. Teollisuudessa keskittyminen näkyy erityisesti leipomoissa, meijereissä, makeis-, virvoitusjuoma- ja liha-alalla. Päivittäistavarakaupan kentälle ei ole tullut merkittävästi ulkomaista kilpailua. Ruoan turvallisuuden ylläpito ja valvonta ovat kustannustekijöitä nekin. Maailmanlaajuisten ruokaskandaalien seurauksena on jouduttu rakentamaan valtavia järjestelmiä sen takaamiseksi, että voisimme nauttia ateriamme turvallisin mielin. Arvonlisäveron alenemisen yhteydessä monet tahot seuraavat ruoan hintojen muutoksia, niin me kuluttajatkin teemme. Mutta hintaseuranta ei kerro, miten hinnat muodostuvat. Näitä selvityksiä kuluttajat ovat odottaneet jo kauan. Haluamme hinnoille ja hintaeroille selvät perusteet. Nyt hallitus on luvannut perusteellisen selvityksen siitä, mistä elintarvikkeiden hinnat muodostuvat ja mitkä eri tekijät vaikuttavat hintoihin. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila kertoi eduskunnan kyselytunnilla 19.3. päätöksestä selvittää vihdoin tämä asia. Suomen Kuluttajaliitto odottaa tätä maa- ja metsätalousministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön perusteellista selvitystä. Sinikka Turunen päätoimittaja
Teemajuttu Meidän tehtävämme on kertoa kuluttajille, miten kulloinkin käsillä oleva Evira on pellolta pöytään asia vaikuttaa heidän elämäänsä, 4 Jaana Husu-Kallio toteaa viitaten tuotantoketjun ylin vartija 5 muun muassa tuoreeseen salmonellaepidemiaan. HELENA LUSTIG // teksti & kuvat Eläimen terveys liittyy niin vahvasti ruoan turvallisuuteen. Helena Lustig Meillä on toimiva elintarvikeketju, mutta koskaan ei voi ennustaa, tuleeko vastaan jotain yllättävää myös sitä kautta. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on paljon vartijana, kuuluuhan sen toimialaan koko pellolta pöytään -tuotantoketju. Viime viikkoina virastoa on työllistänyt muun muassa salmonellaepidemia sekä elintarvikepakkauksista löytyneistä lasinpaloista virinnyt keskustelu, jonka tiimoilta viraston pääjohtaja Jaana Husu-Kallio on esiintynyt paljon julkisuudessa. Pääjohtajan toimenkuva onkin varsin laaja ja hän toteaa yllättyneensä hallinnollisen työn suuresta osuudesta. Pesti on kuitenkin hänelle mieluinen ja alaisille heruu kiitosta. On hienoa havaita, millainen asiantuntemuksen aarreaitta tämä talo on. Vaikka tunnen ja tiedän, mitä täällä tehdään, osaaminen yllättää silti usein iloisesti. Tällä sektorilla tapahtuu koko ajan, haasteita riittää. Haasteilla hän viittaa niin salmonellaepidemiaan kuin Kiinassa maitoon laitettuun muoviin. Niin viisas kuin ihminen onkin, on luonto aina askelen edellä. Meillä on toimiva elintarvikeketju, mutta koskaan ei voi ennustaa, tuleeko vastaan jotain yllättävää myös sitä kautta. Eläinlääkärin taustan omaavana minulla on hyvin vahva missio siihen, että ihmisen, eläimen ja luonnon hyvinvointia tulee edesauttaa. Eviran eri toimijat muuttivat saman katon alle vasta kolme vuotta sitten, joten organisaatio hakee vielä muotoaan. Husu-Kallio toteaakin kestävän aikansa, ennen kuin kaikki yhteiset pelisäännöt on saatu rakennettua ja käytäntöön. Viraston toimenkuva on laaja. Pääjohtaja näkee myönteisenä sen, että kaikki elintarvikkeisiin ja niiden tuotantoon keskittyvät asiantuntijat työskentelevät samassa talossa. Tutkijat, riskinarvioijat ja valvontaihmiset ovat saman katon alla. Hän painottaa, että tuottavuus ja tehokkuus eivät ole ainoita hyvin tehdyn työn mittareita. Eri alojen asiantuntijat tapaavat talon sisällä luontevasti toisiaan. Olen ihan varma, että tällaiset pienet käytäväkohtaamiset ja kahvituokiot tuovat ja luovat uutta. Kaiken takana on kuitenkin aina ihminen, ei kone. Suomessa kuntien viranomaiset vastaavat kuntansa elintarviketurvallisuudesta. Tämä on Husu-Kallion mukaan luonteva tapa hoitaa asia. On tärkeää tietää myös, mitä eläimille syötetään, miten niitä lääkitään ja hoidetaan. Meillä on ollut tämä ajattelutapa pitkään. EU:ssa tähän havahduttiin oikeastaan vasta BSE:n, hullun lehmän taudin myötä. Husu-Kallio oli BSE-kohun aikaan maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosaston osastopäällikkönä ja vastasi pitkälti BSE-tiedottamisesta. Suomen Kuluttajaliitto myönsi hänelle muun muassa näistä ansioista Vuoden 2001 kuluttajateko tunnustuspalkinnon. Suomi oli BSE-kohun aikaan EU:hun päin antavana osapuolena juuri tämän pellolta pöytään -ajattelun vuoksi. Meillä on jo pitkään ajateltu niin, että, se mitä eläin syö ja millainen sen terveys on, linkittyy kuluttajan terveyteen. Eläimen terveys liittyy niin vahvasti ruoan turvallisuuteen. Husu-Kallion mukaan yksi haastavimpia asioita on saada ihmisen ravinnokseen käyttämän eläimen hyvinvointi toteutettua niin, että tuotanto on myös taloudellisesti kannattavaa. Tärkeintä on, miten kasvattaja suhtautuu eläimiin. Kaikki tietävät, että huonosti voiva eläin ei tuota. Jos eläin on sairas, se ei syö eikä tuota kunnolla. Joka tapauksessa eläinsuojelu on mielestäni kaikkea muuta kuin rahan laskemista. Paljon enemmän kyse on asenteesta. Pääjohtaja pohtii, miten mitata eläinten hyvinvointia. Onko vaikka vasikka onnellinen, jos sillä on tietyn kokoinen karsina ei, koska se ei viihdy yksin. Eläimen sairautta voi tutkia, mutta miten tutkia, onko sillä paha olla? Miten mitata, onko kana tai possu onnellinen? Rajut eläinrääkkäystapaukset saavat paljon julkisuutta, ja se on tietysti hyvä, koska se herättää ihmiset. Mutta silloin voi hämärtyä se, että se ei ole koko totuus. Husu-Kallio toteaa, että toki lainsäätäjillä on mahdollisuuksia edesauttaa eläinten hyvinvointia. Hän on ollut voimakkaasti ajamassa vuonna 2012 voimaan tulevaa häkkikanalakieltoa. Hän huomauttaa, että asiat eivät saa kulmi- noitua pelkästään senttien ja metrien mittaukseen. Kyse on siitä, miten eläimet ylipäätään voivat. Yksi minun suurimmista missioistani on, että WTO:ssa hyväksytään elintarviketurvallisuuden ja eläintautien vastustuksen rinnalle myös eläinten hyvinvointi, jonka standardeista päätettäisiin siten kansainvälisesti ohjaamaan maailmankauppaa. Tämä veisi työtä eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi eteenpäin kaikissa maanosissa. Uskon ja toivon, että tämä toteutuu lähivuosina. Pääjohtaja korostaa Eviran tekevän työtä sekä ihmisen että eläimen hyväksi. Hän uskoo ihmisen olevan lähtökohtaisesti hyvä ja asioiden menevän parempaan päin, vaikka se välillä kestää pitkäänkin. Esimerkiksi EU:n tasolla on salmonellan vastainen toiminta edistynyt huimasti Tätä ei kukaan uskonut silloin kun Suomi liittyi EU:hun. Husu-Kallion mielestä suomalaisessa lainsäädännössä joitain eläinten hyvinvointia koskevia suosituksia voisi muuttaa sitoviksi. Se olisi kansallinen etu. Osa suosituksista on sellaisia, jotka pitää päättää EU-tasolla. Luomusta hän toteaa, että monissa tuotteissa, kuten maidossa, se on lyönyt itsensä läpi todella hyvin, mutta tekemistä riittää silti. Kysyntä ei vastaa tarjontaa. Tässä on syitä niin tuotannossa, kaupassa kuin kuluttajassakin. Tosin on niin, että kuluttajahan ei kaupassa päätä juuri mistään, kyllä valikoimat tulevat melko lailla valmiina. Husu-Kallion perheessä syödään luomua ja suomalaista perusruokaa. - Äitini on karjalainen ja sieltä olen perinyt ruokaperinteeni. Meillä syödään paljon marjoja ja sieniä. Tykkään kovasti kalasta ja ostan nimenomaan suomalaista kalaa. Ostan luomua aina, kun se on mahdollista. Esimerkiksi kananmunissa minulle ei ole muuta vaihtoehtoa. Aamulla meillä syödään luomupuuroa luomumaidon kera. Luomu on minun kohdallani eettinen valinta. En kuitenkaan halua missään nimessä vastakkainasettelua siitä, että luomu on sama kuin eettisesti tuotettu ja näin ollen eiluomu olisi sama kuin ei-eettinen. Oli luomua tai ei, molemmissa tärkeää on myös eläimen hyvinvointi. Jaana Husu-Kalliolle oli pettymys, kun Suomeen ei saatu EU:n Elintarviketurvallisuusvirastoa, EFSAa. Olin hyvin pettynyt. Meillä on täällä Viikissä upeat puitteet ja virasto olisi sopinut tänne kuin nenä päähän. Oli todella ikävää, että kun kaikki Italiaa lukuun ottamatta olisivat antaneet tuon viraston Suomeen, niin sitten annettiin kuitenkin periksi. Suomi olisi ansainnut tämän viraston. En väheksy Kemikaalivirastoa, se on hieno juttu, mutta EFSA olisi ollut se Suomen juttu.
Kuva: Bernard Rouffignac, Copyright: EP 6 Teemajuttu 7 Edustajan avustajan läksiäiskahvilla parlamentin kahvilassa. Kuvassa vasemmalla Jarmo Oikarinen ulkosuhteiden pääosastolta, oikealla Nina Rautelin. Yleisö seuraa istuntoa täysistuntosalin yleisölehterillä Strasbourgissa. Parlamentin peruspuurtaja Euroopan parlamentti Brysselissä, Altiero Spinelli (vas.) ja Paul Henri Spaak (oik.) -rakennukset. HELENA LUSTIG // teksti, HELENA LUSTIG & Bernard Rouffignac // kuvat Euroopan parlamentissa työskentelee noin 200 suomalaista. Suomalaismeppejä on 14 ja heidän lisäkseen suomalaisia työskentelee esimerkiksi valiokunnissa, kielenkäännös- ja tulkkaustehtävissä sekä viestinnässä ja poliittisissa ryhmissä. Nina Rautelin on yksi peruspuurtajista. Hän työskentelee Euroopan parlamentin vierailu- ja seminaariyksikössä. Mitä työsi pitää sisällään? Olen viestintäassistenttina vierailu- ja seminaariyksikössä, viestinnän pääosastolla. Järjestämme vierailuryhmille tiedotusohjelmia ja seminaareja eri aiheista. Kauttamme parlamentissa vieraile vuosittain noin 300 000 vierasta ympäri maailmaa, pääsääntöisesti kuitenkin unionin jäsenmaista. Suomesta vierailijoita on vuosittain noin 4000. Järjestämme vierailuohjelmia kaikilla 23 virallisella EU-kielellä. Jokaisella vierailuyksikön kielisektorilla on oma tiedottaja, joka vastaa vierailuista ja tapaa vierailijoita. Toimin suomalaisen ja ruotsalaisen tiedottajan assistenttina ja tehtäviini kuuluvat vierailujärjestelyt. Työnkuva on erittäin monipuolinen, pääasiassa se on asiakaspalvelutyötä. Vastaan vierailupyyntöihin, koordinoin varauksia ja teen aikataulutuksia. Rutiinityö on itsenäistä, mutta vierailut toteutetaan tiimityönä. Edustajat tapaavat myös vierailuryhmiä, joten olen päivittäin yhteydessä heidän toimistoihinsa. Olen myös auttanut uusien kollegojen perehdytyksessä. Mikä sai sinut hakemaan parlamenttiin töihin? Suomen liityttyä EU:n jäseneksi 1995 käynnistyi suomalaisten virkamiesten rekrytointi EU:n elimiin. Huomasin ilmoituksen, jossa Euroopan parlamentti ja Euroopan tilintarkastustuomioistuin hakivat suomenkielisiä sihteereitä. Parlamentti vaikutti mielenkiintoiselta työpaikalta ja halusin työkokemusta ulkomailta. Pääsin rekrytointilistalle ja sain kutsun työhaastatteluun elokuussa 1999. Työt aloitin marraskuussa. Kymmenes työvuosi on nyt jo menossa. Ovatko työpäivät pitkiä? Ovat. Yhdeksän tunnin työpäivä sisältää tunnin mittaisen ruokatunnin. Yleensä käymme lounaalla parlamentin henkilöstöravintolassa. Silloin on hyvä hetki tavata muita suomalaisia. Vierailut ajoittuvat parlamentin aikataulun mukaan. Kevät ja syksy ovat tältä osin ruuhkaisia. Pääsääntöisesti olemme Brysselissä, mutta Strasbourgin täysistuntoviikoilla vastaanotamme vieraita myös siellä. Yleensä olen täällä Brysselissä tiedottajien matkatessa Strasbourgiin. Täysistuntopäivinä vierailla on mahdollisuus seurata sitä yleisölehterillä, mikäli paikkoja on vapaana. Olemme istuntopäivinä aina täyteen varattuja, joten nämä ovat kiireisimpiä päiviä. Millainen on työpäiväsi? Jokainen työpäivä on erilainen. Päivittäin tapaa paljon ihmisiä. Parlamentissa on myös viikoittain erilaisia tilaisuuksia ja taidetapahtumia, joita voi seurata työpäivän jälkeen. Mikä työssäsi on parasta, mikä taas työläintä? Työilmapiiri on hyvin kansainvälinen, se on ehkä ihaninta. Osastollamme on töissä kollegoita liki kaikista jäsenmaista ja se luo omanlaistaan hauskuutta ympäristöön. Työläintä on, että parlamentissa tapahtuu niin paljon, ettei kiireisen työpäivän aikana ole mahdollisuutta seurata kaikkea. Mitä olet oppinut työssäsi? Olen oppinut ymmärtämään erilaisuutta ja myös sen, että asiat voi hoitaa monella tavalla. Suomalainen tapa on vain yksi monista. Mukavaa on ollut myös huomata, miten työt tulevat hienosti valmiiksi monikulttuurisella yhteistyöllä. Olen myös oppinut kieliä. Parlamentin koulutusosastolla on loistava kurssitarjonta ja olen opiskellut työtä varten esimerkiksi viroa ja ranskaa. Työtuolini kuuloetäisyydellä kaikuvat kreikan-, puolan-, liettuan-, espanjan- ja ranskankieli sulassa sovussa. Ääntenpainoista olen oppinut lukemaan tunneilmaisua, vaikken kyseisiä kieliä ymmärräkään. Kuva: Bernard Rouffignac, Copyright: EP
Testinurkka 8 9 Jooa ja Kiia olivat mukana mehuraadissa arvioiden niitä asiantuntevasti. Suomen Kuluttajaliitto testasi lähikaupan omenamehut Kulutusjuhla-blogista syntyi saman niminen yhdistys Paula pessi // teksti Annikka Marniemi // teksti, Helena Lustig // kuva Juomista on tullut yhä merkittävämpi energian lähde. Näiden runsas käyttö lihottaa erityisesti lapsia ja nuoria ja heikentää hampaiden kuntoa. Suositusten mukaan täysmehua voi aterian yhteydessä juoda päivässä noin yhdestä kahteen desiä, mutta se ei korvaa tuoreita hedelmiä, kasviksia ja marjoja. Muita mehuja ei ole syytä nauttia päivittäin. Mehujen sokeri, oli se lisättyä tai luonnon omaa, ja niiden happamuus ovat huonoja painolle ja hampaille. Suomen Kuluttajaliitto osti lähikaupasta erilaisia omenaisia mehuja vertailtavaksi. Eri nimikkeellä myytäviä mehuja on useita ja kuluttajan on joskus vaikea päästä perille näiden koostumuksesta. Lain mukaan täysmehuun voidaan lisätä hiven sokeria, mutta ei vettä. Tuoremehu on täysmehua, johon makeutusaineita ei lisätä. Tiivisteestä valmistettuun täysmehuun on palautettu sama määrä vettä kuin tiivistäessä poistettiin. Nektarit, mehut ja mehujuomat ovat erilaisia sekoituksia täysmehua, vettä ja sokeria. Vertailun voittajaksi selviytyi tuorepuristettu Tropicana Pure Premiun Apple raatilaisten liki yksimielisellä päätöksellä. Selkeä kakkonen oli Valion Luomu Omenatäysmehu, mehuhyllyn ilahduttava uutuus. Nämä kaksi erot- Luomu Omenatäysmehu, Valio täysmehu Marli Tropic, 100 % Omenatäysmehu TÄYSMEHU Marli Vital Granaattiomena Antioksidantti täysmehupitoisuus 35 % MEHUJUOMA Brunneby Omenamehutiiviste TIIVISTE Tropicana pure premium Apple TUOREPURISTETTU TÄYSMEHU tautuivat joukosta aidolla ja perinteisellä ulkonäöllä ja maulla. Kolmoseksi ylsi mehutarjousten vakiotuote Tropic, sataprosenttinen omenatäysmehu, jota arvosteltiin lähinnä luonnottomasta ulkonäöstä. Kisan nelonen ja vitonen poikkesivat oikeista omenamehuista koostumuksellaan, mutta omenaisina juomina ne ovat kuluttajille vaihtoehtoja. Kisan nelosta, tiivisteestä ohjeiden mukaan valmistettua mehua kuvattiin tahmeaksi ja val- raatilaisten kommentteja sijoitus hinta perinteinen, aidon omenan makuinen, kotimehun oloinen, kiljumainen, sima, josta puuttuu rusinat, tunkkainen perusomenamehu, hampaita vihloo, liian keltainen laimea, vetinen, äklö, keinotekoisesti makeutettu? en halua tätä suuhuni värjättyä sokeroitua vettä mehujäätelömäinen, tahmean oloinen, valju, maistuu päärynälle raikas, hyvää, sokeriton, vähän hapan, omena maistuu 2 2,60 juksi. Yksi raadin jäsenistä arvioi tosin sen parhaaksi. Lähes yksimielisesti huonoin oli myös oikeaa omenaa sisältävä Marli Vital granaattiomenamehujuoma, jota markkinoidaan tekstillä +antioksidantteja. Mehua kuvattiin äklöksi ja värjätyksi vedeksi. Testin jälkeen nähty mehupurkkikaan ei antioksidanttiteksteineen vaikuttanut mielipiteeseen. Tässä vertailussa luonnollisuus voitti! Valitettavasti parhaat olivat myös vertailun kalleimmat. 3 5 4 1 1,20 1,35 3,85 litrahinta 1,54 3,25 Kulutusjuhlan juuret juontuvat vuoteen 2005, jolloin kuluttajaekonomisti Mari Koistinen aloitti kulutusta käsittelevän blogin. Puolen vuoden päästä se muuttui ryhmäblogiksi ja nimi Kulutusjuhlaksi. Nyt Kulutusjuhla on vakiinnuttanut asemansa ruohonjuuritason markkinatalouden aktiivisena esiin tuojana, ja kirjoituksia ilmestyy lähes päivittäin. Blogi kerää myös paljon kommentteja ja saa aikaan vilkasta mielipiteiden vaihtoa. Blogin kirjoittajajoukko jakaa omia kuluttajakokemuksiaan, mutta oleellinen osa sisältöä on myös muiden blogeissaan ilmaisemien ajatusten esiin nosto: mikä MP3-soitin on helppokäyttöinen, mikä hotelli tarjoaa edullisimman yöpymisen tai miltä maistuu pakastepizza? Lisäksi blogi seuraa kuluttajan elämään liittyvää uutisointia veronpalautuksista jätehuoltoon. Tällä hetkellä blogi kerää parituhatta yksittäistä kävijää viikossa. Heistä moni on vakiolukija, mutta yhtä lailla hakukoneet tuovat paljon kävijöitä. Kuluttajan ääni kaikuu netissä kauas Kulutusjuhla valittiin toukokuussa Digitodayn järjestämässä Blogit kunniaan -äänestyksessä Parhaaksi yhteiskunnalliseksi blogiksi. Samaan aikaan Kulutusjuhlan porukka päätti ottaa uuden askeleen ja perustaa blogin taustalle yhdistyksen. Yhdistyksen tavoitteena on kuluttajien keskinäisen sekä kuluttajien ja yritysten välisen, erityisesti netissä tapahtuvan, kokemusten ja tiedon jakamisen kehittäminen. Kulutusjuhlan puheenjohtaja Mari Koistinen toivoo, että yhdistyksen nimissä toimintaa voidaan kehittää entistä paremmin. Koistinen toivoo, että sen nimissä voitaisiin vaikuttaa myös yhteiskunnalliseen toimintaan. Samalla hän haluaa nähdä, onko yhdistystoiminta yksi keino rahoittaa blogin ylläpitoa. Jäsenmaksutuloilla voisi osoittaa, että ihmiset ovat myös netissä valmiita maksamaan sisällöstä, jonka he kokevat kiinnostavaksi, Koistinen sanoo jatkaen: Yhdistystoiminta on tietysti voittoa tavoittelematonta ja se sopii hyvin Kulutusjuhlan ideologiaan ja lähtökohtiin. Kuluttajuuteen liittyy vastuullisuus Toimintaa on tarkoitus viedä välillä myös bittimaailman ulkopuolelle. Suunnitteilla on esimerkiksi tapaamisia tai yritysvierailuja. Pääpaino on silti ehdottomasti netissä. Kuluttajien nettiviestintä ei ole todellakaan mitään yksittäisiä huutelua puskista, vaan joukkovoimaista toimintaa ja kokemuksien jakamista. Myös yritysten pitäisi suhtautua siihen avoimesti. Vaikka nimi viittaa kulutuksen riemuun, niin Mari Koistinen muistuttaa, ettei kyseessä ole suinkaan shoppailun ilosanomaa. Toki kuluttamisesta saa nauttia, mutta siitä on kannettava myös vastuuta: länsimaalainen ihminen viettää kulutusjuhlaa joka päivä käyttämällä luonnonvaroja huomattavasti enemmän kuin pallomme kestää. Jos vaatii yrityksiltä eettisempää tai ekologisempaa toimintaa, olisi oltava valmis itse toimimaan vastuullisesti. Eikä se tarkoita, ettei elämä voisi olla kivaa. Yhdistyksen jäsenmaksu on kymmenen euroa vuodessa. Jäseneksi voi liittyä täyttämällä lomakkeen Kulutusjuhlan sivuilla. Lisätietoja: http://kulutusjuhla.fi Kulutusjuhla-faktat: - blogi perustettu huhtikuussa 2006, yhdistys toukokuussa 2008 - nyt blogissa julkaistu noin 1750 artikkelia, jotka ovat keränneet lähes 3 300 kommenttia - blogilla on tällä hetkellä kahdeksan kirjoittajaa: parikymppisestä helsinkiläissinkusta tamperelaiseen perheenäitiin - palkittu Digitodayn keväällä 2008 järjestämässä Blogit kunniaan -äänestyksessä parhaana yhteiskunnallisena blogina
10 11 Olemme pysyneet melko hyvin aikataulussa Kemikaaliviraston tiedottaja Petteri Mäkelä toteaa viraston toiminnan alkutaipaleesta. Kemikaaliviraston työ vaikuttaa jokaisen arkeen HELENA LUSTIG // teksti & kuvat REACH patistaa yrityksiä siirtymään turvallisempien vaihtoehtojen käyttämiseen. EU:n kemikaalivirasto on ollut toiminnassa noin puolitoista vuotta. Siellä on paiskittu töitä urakalla. Tehty työ ei vielä näy kuluttajalle juuri missään, mutta sen vaikutukset tulevat ulottumaan jokaisen arkeen. Kemikaalien rekisteröinti, arviointi, lupamenettelyt ja kemikaalien käytön rajoitukset tarkoittavat turvallisempia tuotteita. Virasto aloitti yritysten lähettämien asiakirjojen vastaanottamisen 1.6.2008. Esirekisteröintejä saapui puolessa vuodessa 2,7 miljoonaa, suurin osa viimeisen kolmen viikon aikana ennen määräajan päättymistä. Tämä oli 15-kertaisesti odotettu määrä. Kemiallisia aineita esirekisteröitiin kaikkiaan 150 000. Kiirettä siis riitti, kemikaaliviraston tiedottaja Petteri Mäkelä kertoo toiminnan alkuvaiheista. Mikä esirekisteröinti? Kapulakielisessä asetustekstissä todetaan: EU:n REACH-kemikaaliasetuksessa edellytetään, että kemialliset aineet sellaisenaan ja valmisteissa sekä esineistä tarkoituksellisesti vapautuvat aineet on rekisteröitävä kemikaalivirastossa. Yritykset, jotka esirekisteröivät aineensa viime joulukuun loppuun mennessä, hyötyvät jatketuista rekisteröinnin määräajoista. Jos yritys ei ole esirekisteröinyt aineitaan, se ei voi jatkaa aineensa tuotantoa tai maahantuontia, ennen kuin se on toimittanut täydelliset rekisteröintitiedot ECHAn eli Kemikaalivirastoon. Kemikaaliviraston hallinnoima REACH-järjestelmä vaatii, että kaikki aineet, joita valmistetaan tai tuodaan maahan vuosittain yksi tonni tai enemmän yritystä kohden, rekisteröidään. Tällaisia kemikaaleja on käytössä Euroopassa kymmeniä tuhansia. Rekisteröinti tapahtuu 11 vuoden aikana. Näin voidaan täyttää aineiden aiheuttamia vaaroja koskevat tiedonpuutteet ja varmistaa aineiden käytön turvallisuus. Teollisuuden velvollisuutena on tuottaa vaaditut tiedot. Teemajuttu Virasto myös suorittaa sellaisten kemiallisten aineiden arvioinnin, joiden epäillään aiheuttavan riskin terveydelle tai ympäristölle. REACH patistaa yrityksiä siirtymään turvallisempien vaihtoehtojen käyttämiseen. Ensimmäisen vuoden aikana virasto rakensi organisaationsa. Nyt työntekijöitä on 240 ja lisää väkeä tulee siten, että vuonna 2010 virastossa työskentelee 400 henkilöä. Työntekijät tulevat hyvin monista EU-maista. Saksalaisia, ranskalaisia ja brittejä on tällä hetkellä Helsingin keskustassa sijaitsevassa virastossa eniten heti suomalaisten jälkeen. Olemme pysyneet melko hyvin aikataulussa ja saaneet tehtyä jokseenkin kaiken, mitä suunnitelmissa on ollut, Mäkelä kiittelee viraston väen uurastusta. Viraston toiminta näkyy vasta pitemmällä aikataululla. REACHin tarkoituksena on kerätä tietoa kemikaaleista, jotta tuotteista voidaan tehdä turvallisempia. REACH lisää kuluttajien tiedonsaantioikeuksia. Kun rekisteröintejä tulee enemmän, niin julkaisemme aineisiin liittyvää tietoa nettisivuillamme, Mäkelä kuvailee toiminnan näkyvyyttä kansalaisille. Hän sanoo haasteena olevan, miten tarjota kuluttajalle tietoa selkeässä muodossa, koska kyse on kovin teknisistä asioista. Suurella osalla henkilökunnasta onkin tekninen tausta, niin myös Mäkelällä. Hän on ollut kemian sektorilla ja kemian teollisuudessa hyvin pitkään töissä. Miksi hän halusi kemikaalivirastoon töihin? Oli jännittävää olla mukana viraston aloittaessa toimintansa ja nähdä, miten REACH-asetusteksti pannaan toimeen. Yksi hyvä puoli on myös se, että tutustuu hyvin erilaisista kulttuureista tuleviin ihmisiin. Täällä on väkeä esimerkiksi Maltalta, Romaniasta ja Puolasta, Mäkelä kuvailee työpaikkaansa. Laura Walin on koulutukseltaan sekä biologi että juristi ja toteaa tarvitsevansa molempien ammattien taitoja nykyisessä työssään. REACH Aiemmin kaikkia ennen vuotta 1981 markkinoille tulleita kemikaaleja kutsuttiin olemassa oleviksi ja tämän jälkeen markkinoille tulleita kemikaaleja uusiksi. Ennen nyt voimaan tullutta REACHia ei ollut mitään säädöksiä vanhojen kemikaalien testaamiseksi. Tästä syystä näiden olemassa olevien kemikaalien ominaisuuksia ja käyttöä on tutkittu hyvin vähän. Kemikaalilainsäädäntö merkitsee sitä, että terveydelle vaaralliset aineet vähenevät kaupassa myytävissä tavaroissa. Kuluttaja ei tätä välttämättä huomaa lainkaan. Itse tuote voi olla ihan samannäköinen kuin ennenkin. Se sisältämä haitallinen kemikaali on vain vaihdettu turvallisempaan. Laki parantaa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua. On arvioitu, että kemikaalilainsäädäntö tulee vähentämään sairauksia ja allergioita. Laura Walin neuvoo yrityksiä kemikaalikysymyksissä Walinin ammattinimike on assistant scientific officer, jolle ei heti löydy helppoa suomenkielistä vastinetta. Viraston työkieli on englanti ja englanniksi ovat myös ammattinimikkeet. Walin antaa neuvontaa kemikaaliasioissa ja sanoo viihtyvänsä työssään. Hän on koulutukseltaan sekä biologi että juristi ja sanoo, että nykyisessä työssä molempien ammattien taitoja tarvitaan. On hienoa, että saatiin tällainen iso eurooppalainen organisaatio kotikaupunkiini. Ydintehtävä täällä HelpDeskissä on vastata teollisuudelta tuleviin kysymyksiin. Ne liittyvät enimmäkseen asetukseen ja sen tulkintaan ja toisaalta viraston sisäisiin prosesseihin eli miten lupamenettely etenee, Walin kuvailee. Työ on haastavaa, sillä asetuksessa on paljon kohtia, jotka vaativat tulkintaa. Kinkkisimmät kysymykset lähetetään EU-komissioon. REACH on etenkin monelle pienyritykselle vaikea asia. Se pelaa aineen käsitteellä. Monen on vaikea käsittää, mikä heidän yrityksensä aine on ja mitä kyseisen yrityksen tulee tehdä. Kuluttajille tämä työ ei näy, mutta ideana on saada turvallisempia tuotteita kuluttajille. Tämä on vähän kuin siivoojan työtä: se ei näy, kun sen tekee, mutta sen tekemättä jättäminen tuntuu, Walin kertoo. Hän korostaa, että tarkoituksena on saada markkinoilta ympäristölle ja ihmiselle vaaralliset aineet pois. EU:n markkinoille ei ole tulemista, jos tuotteet eivät täytä REACHvaatimuksia.
12 13 Kultsi Napponen kokosi itselleen terveellisen ja herkullisen välipalan, jota nyt esittelee julisteessa. Julistetta voi tilata kouluihin, neuvoloihin ja vaikka omalle seinälle liiton toimistolta tai osoitteesta www.kuluttajaliitto.fi/opetuksenavuksi Suomen Kuluttajaliitto vaatii avointa keskustelua elintarvikemarkkinoinnista Suomen Kuluttajaliitto julkaisi internetsivuston lapsiin kohdistuvasta elintarvikemarkkinoinnista. Sivusto on tarkoitettu kaikille, jotka ovat kiinnostuneita lasten terveydestä. Sivustolla liitto nostaa keskusteluun lapsiin kohdistetun epäterveellisten elintarvikkeiden markkinoinnin ja vanhempien vastuun ruokailutottumusten muodostumisessa. Lapsille suunnattua markkinointia kommentoivat videoiduissa asiantuntijahaastatteluissa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska, Kuluttajaviraston johtaja Anja Peltonen, lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula, kansanedustaja Sari Sarkomaa ja sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Sirpa Sarlio- Lähteenkorva. Myös lapset ja nuoret kommentoivat elintarvikkeita ja niiden markkinointia. Sivustolta löytyy tuotevertailuja muun muassa muroista ja hampurilaisaterioista sekä ohjeita parempien tuot- teiden valintaan. Terveellisiin elintarvikevalintoihin kannustavat myös liiton maskotti Kultsi Napponen animaatiossaan ja Vastuullinen Kuluttaja opetusvideo. Sivuilla on myös tiivistelmiä lainsäädännöstä, suosituksista ja tutkimuksista. Yhä useampi lapsi ja nuori on ylipainoinen tai lihava. Yksi tekijä lasten lihomisessa on epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointi. Lapsille suunnattu markkinointi on mittava ongelma maailmanlaajuisesti. Suomessa asiaan on kiinnitettävä enemmän huomiota, sillä lapset ja nuoret lihovat edelleen. Uhkakuvana on, että epäterveellisten tuotteiden markkinointi lisääntyy. Tällä hetkellä energiatiheitä, rasvaisia, suolaisia ja sokerisia tuotteita mainostetaan runsaasti lasten elinympäristössä. Sivusto löytyy osoitteesta: www.kuluttajaliitto.fi/markkinointi
Palautetta Kuluttajan Naposta Pyysimme lukijoita kertomaan, mikä joulukuun Kuluttajan Napossa, mikä juttu kiinnosti, mikä ei. Tällä kertaa hajonta oli varsin suurta niin mieluisten kuin vähemmän mieluisten juttujen kesken. Yhtä juttua ei siis voi nostaa ylitse muiden tai listata sitä suosikkilistan hännille. Arvoimme kaikkien vastanneiden kesken Finnkinon elokuvalippupaketin. Sen voitti Sisko Kojo Pieksämäeltä. Onnittelut! Palkinto postitetaan voittajalle. Sieltä täältä 14 15 Euroopan komission vastine koskien viime kuluttajan napon kuluttajansuojadirektiiviä käsitelleitä artikkeleita Kuluttajan Napossa 4/2008 julkaistussa puheenjohtajan palstassa ja Kuluttajaliiton kannanotossa kritisoitiin voimakkaasti komission ehdotusta EU:n uudeksi kuluttajansuojadirektiiviksi. Kuluttajilla ei ole syytä pelätä, että uusi direktiivi romuttaisi suomalaisen kuluttajasuojan. Päinvastoin se varmistaa, että samat säännöt pätevät Suomessa ja koko EU:ssa riippumatta siitä, ostaako tavaran kotimaasta vai ulkomailta, verkkokaupasta vai lomamatkallaan, mikä ei ole nykytilanteessa lainkaan selvää. Kritiikki saattaa perustua osin väärinkäsityksiin. Uusi direktiivi ei vapauta valmistajaa tai maahantuojaa virhevastuusta. Sen sijaan se harmonisoi myyjän ja kuluttajan välisiä sopimuksia koskevat oikaisukeinot, kun tuote on viallinen. Suomen laissa voidaan siis edelleen säätää virhevastuusta, joka koskee myyjän lisäksi valmistajaa ja maahantuojaa. Myyjä vastaa viallisen tuotteen palautuskustannuksista myös uuden direktiivin mukaisesti. Kahta vuotta pidemmän takuuajan hyöty on kyseenalainen, koska todis- tustaakka tuotteen viallisuudesta toimitushetkellä jää joka tapauksessa kuluttajalle. Siksi ei ole pelkoa siitä, että kestokulutushyödykkeistä tulisi direktiivin myötä "pari vuotta kestäviä halpalaitteita, jotka joutavat kaatopaikalle". Direktiivi ei poista kuluttajalta oikeutta perua puhelimitse tehtyä kauppaansa. Mikä tahansa etäsopimus voidaan purkaa 14 päivän kuluessa. Jos kuluttaja käyttää palautusoikeuttaan, myyjän on korvattava tuotteen alkuperäinen hinta toimituskustannuksineen. Jos tuote ei ole viallinen, kuluttaja joutuu tosin maksamaan palautuskustannukset, kuten useimmissa EU-maissa tapahtuu nytkin. Suomessa 67 prosentilla kotitalouksista on internet, mutta vain 14 prosenttia ostaa tavaroita tai palveluja verkkokaupassa toisesta EU-maasta. Kuitenkin viihde-elektroniikka ja kodinkoneet ovat Suomessa 20 prosenttia kalliimpia kuin Virossa ja 14 prosenttia kalliimpia kuin EU:ssa keskimäärin. Digikamera voi maksaa Suomessa jopa kolmanneksen enemmän kuin Saksassa, ja hintaero on taatusti suurempi kuin toimituskulut. Ovatko suomalaiset kuluttajat tyytyväisiä siihen, että joutuvat maksamaan kotimaassaan korkeampaa hintaa pienemmästä tuotevalikoimasta? Entä voivatko he nykyään ostaa tavaroita tai palveluja luottavaisin mielin ulkomailta? Jos vastaus molempiin kysymyksiin on ei, komission direktiiviehdotus on suomalaisille hyvä asia, sillä se lisää kilpailua ja kuluttajien valinnanvaraa, alentaa hintoja ja varmistaa korkeatasoisen kuluttajansuojan. Uudet EU-säännöt merkitsevät väistämättä joitakin muutoksia kansallisiin säännöksiin. Tulos hyödyttää kuitenkin kaikkia. Direktiivillä luodaan yhteiset säännöt, joita on helppo soveltaa ja jotka luovat tasapuoliset toimintaolosuhteet yrityksille ja parantavat kuluttajien luottamusta EU:n sisämarkkinoihin. Giuseppe Abbamonte Yksikön päällikkö Euroopan komissio Terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto Kuluttajasopimukset ja markkinaoikeudet Kuluttaja, näin vähennät salmonellatartunnan riskiä Suomalaiset kuluttajat ovat huolissaan salmonellakriisin vaikutuksista omaan elämäänsä. Suomen Kuluttajaliitosta on kysytty seuraavia kysymyksiä: Uskaltaako broileria tai possua ostaa? Voiko syödä kuuden minuutin munan tai peräti majoneesia? Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan tuotteita voi syödä normaalisti. Suomen Kuluttajaliitto haluaa kuitenkin antaa käytännön ohjeita, joilla kuluttajat voivat omalta osaltaan ehkäistä salmonellatartunnan riskiä. Kypsennä broileri ja sianliha kauttaaltaan kypsäksi. Bakteeri tuhoutuu 70 asteessa. Varmin tapa ehkäistä tartuntaa kananmunista on keittää ne koviksi. Pese kädet huolellisesti kun teet raakaa kananmunaa sisältävää ruokaa (esim. majoneesia). Näin vältät kuoressa mahdollisesti olleiden salmonellabakteerien kulkeutumisen ruokaan. Käytä eri leikkuuvälineitä eri elintarvikkeiden käsittelyyn. Pese eri työvaiheiden jälkeen kädet saippualla ja lämpimällä vedellä. Pese veitset, leikkuulaudat ja marinointikulhot heti käytön jälkeen astianpesukoneessa tai käsin mahdollisimman kuumassa vedessä. Käytä astianpesukoneessa korkean lämpötilan pesuohjelmia. Suomen Kuluttajaliitto luovutti kuluttajansuojaa koskevan adressin eduskunnalle. Kansanedustajista kuvassa vas. Matti Kauppila (vas.), Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.), Marjo Matikainen-Kallström (kok.), Antti Rantakangas (kesk.) ja Jouko Skinnari (sd.). Suomen Kuluttajaliitto luovutti 11.3. eduskuntaryhmien edustajille adressin EU:n aikeet Suomen kuluttajansuojan romuttamiseksi estettävä. Adressia vastaanottamassa olivat kansanedustaja, talousvaliokunnan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas Suomen Keskustasta, kansanedustaja Marjo Matikainen-Kallström Kansallisesta Kokoomuksesta, kansanedustaja, talousvaliokunnan puheenjohtaja Jouko Skinnari Suomen Sosialidemokraattisesta Puolueesta, kansanedustaja Matti Kauppila Vasemmistoliitosta, kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto Vihreästä liitosta, lainsäädäntösihteeri Corinna Tammenmaa Ruotsalaisesta kansanpuolueesta sekä pääsihteeri Jussi Niinistö Perussuomalaisista. Adressin allekirjoitti 4865 henkilöä. Suomen Kuluttajaliitto kiittää lämpimästi kaikkia adressin allekirjoittajia! Joulukuun Kuluttajan Napossa olleen, Porin kuluttajatilaisuutta käsitelleen jutun oli kirjoittanut ja kuvan juttuun ottanut Konsta Ojanen. Pahoittelemme, että nimi jäi pois tekstistä.
Europarlamentin kausi on lopuillaan Suomen Kuluttajaliitto kysyi suomalaismepeiltä kommentteja kuluneesta kaudesta 1. Mitkä kuluttaja-asiat ovat jääneet kuluneelta kaudelta päällimmäiseksi mieleen? 2. Mihin asioihin katsot pystyneesi 3. Mitä asioita jää tältä kaudelta seuraavalle? Ainakin esitys kuluttajansuojan täysharmonisoinnista, mielipiteesi tästä? 4. Mitkä kuluttaja-asiat ovat mielestäsi erityishuomion arvoisia/erityisen tärkeitä? Satu Hassi: 1. REACH, elintarvikkeiden terveellisyysväiteasetus ja käsiteltävänä oleva asetus elintarvikkeiden ravintosisältömerkinnöistä. Ulkomailla puhuttujen matkapuhelujen roaming-maksujen rajat sekä ekodesing-direktiivin nojalla säädetyt rajat lamppujen energiatehokkuudelle ja myös elektroniikkalaitteiden valmiustilan virrankulutukselle. 2. REACH ja elintarvikkeiden terveellisyysväiteasetus sekä lamppujen ja elektroniikkalaitteiden uudet energiatehokkuusnormit. 3. Elintarvikkeiden ravintosisältömerkinnät jäänevät kesken. Kuluttajansuojan minimitason harmonisointi on ihan hyvä ajatus. Täysharmonisointia en kannata, haluan säilyttää jäsenmaille mahdollisuuden säätää kuluttajia paremmin suojelevia lakeja. 4. Ne, jotka vaikuttavat ihmisten terveyteen. Esimerkiksi REACH sekä elintarvikkeiden terveellisyysväite- ja ravintosisältömerkintäasetus. Ne, jotka vaikuttavat ilmastoon, kuten energiatehokkuusasiat. Ne, joihin liittyy eettisiä periaatekysymyksiä kuten GMO-merkinnät ovat sellaisia. Kannatan sitä, että myös ne eläintuotteet, jotka on tuotettu GM-rehulla, pitää merkitä. Riitta Myller 1. Nyt käsittelyssä oleva elintarvikkeiden merkintädirektiivi. On tärke- ää, että kuluttajat saavat tarvitsemansa tiedon selkeässä ja vertailtavassa muodossa. Lisäksi aikaisemmin käsittelyssä 16 vaikuttamaan? ollut harhaanjohtavan mainonnan kiel- Anneli Jäätteenmäki: kinnät, loppusyksystä alkanut kulutkä ei sinänsä käsittele kuluttaja-asioita, portööri epäsuorasti kuluttaja-asioihin 17 täminen elintarvikkeiden terveysvaikutuksista. 2. Elintarvikkeiden merkintädirektiiviin olen tehnyt muutosehdotuksia muun muassa siitä, että alkoholiin pitää merkitä energiasisältö. Tuen linjaa, joka selkeyttää merkintöjä. Elintarvikkeiden terveysvaikutuksissa tuin voittanutta linjaa, jonka mukaan koko ravintosisällön pitää täyttää tietyt terveysfunktiot ja vasta silloin voi tuotetta markkinoida terveysvaikutuksen näkökulmasta. Käsittelyyn on tullut myös sähkölaitteisiin liittyvä merkintädirektiivi. 3. Kuluttajasuojan täysharmonisointia pitää käsitellä tapauskohtaisesti. Täysharmonisoinnin periaatetta en kannata, ellei se sitten tarkoita kuluttajansuojan tason nostamista parhaan maan tasolle. 4. Kuluttajien pitää saada oikeaa tietoa valintojensa pohjaksi. Ekomerkinnät ovat mielestäni tulevaisuutta, niissä huomioidaan tuotteen koko elinkaari. Tämä vauhdittaa ympäristömyötäisen tuotannon vahvistumista. Esko Seppänen: 1. Kielto käyttää kampanjoinnissa vapaasti tuotteen kotimaan ilmaisevia tunnuksia. 2. Kun on kysymys tavaroiden ja palvelusten vapaasta liikkuvuudesta, ne ovat yhteismarkkina-asioita ja komission monopolitoimivallassa. Niihin ei pysty ulkoa vaikuttamaan. Suurin vaikutusmahdollisuus yksittäisellä mepillä on ollut palveludirektiiviin, joka ei tuonut kaikkia julkisia palveluita vapaakauppaan meppien ansiosta. 3. Kannatan kuluttajansuojan täysharmonisointia, jos se tapahtuu korkeimpien eikä alhaisimpien yhteisten kriteerien pohjalta. Pelkään, että ei tapahdu. 4. Pankkipalvelut, joissa ihmisiä k tetaan kaikkein kalleimmassa muodossa. 1. Ruuan turvallisuus on yksi keskeisimmistä kuluttajakysymyksistä EU:ssa. Siihen liittyy myös eläinten hyvinvointi, missä on vielä paljon tekemistä. Geenimuunneltuun ruokaan liittyy ongelmia. Parlamentti on vaatinut geenimuunnellulla rehulla ruokittujen eläinten merkitsemistä, jotta kuluttaja tietää, mitä syö. EU:n markkinoille pääsee vain tutkittuja ja hyväksyttyjä GMO-aineksia. EUn kulutusluottodirektiivi helpottaa kuluttajaa vertailemaan erilaisia luottotyyppejä ja antaa kuluttajalle mahdollisuuden maksaa lainansa takaisin ennenaikaisesti. Matkapuhelinoperaattoreiden EU-hinnat laskivat, kun asetus kansainvälisestä verkkovierailusta astui voimaan. Yksi pieni parannus tuli suomalaisten junamatkustajien asemaan, kun he alkavat EU-asetuksen nojalla saada korvauksia myöhästyneistä tai peruuntuneista junavuoroista. 2. Yksi meppi ei yksin saa paljoa aikaan. Liberaaliryhmän jäsenenä olen tuonut esiin suomalaisten tahdon pitää kiinni korkeasta kuluttajansuojan tasosta. 3. Kuluttajansuojan harmonisointiesitys. Teen parhaani, jottei kuluttajansuojaa heikennettäisi. Pohjoismaiden tulee tässä asiassa tehdä yhteistyötä. Mielestäni kuluttaja-asioissa EU:n tulee säätää minimidirektiivit ja sallia tiukemmat kansalliset säädökset. Muutoin menemme heikoimman lenkin ehdoilla. Sitä en voi hyväksyä. 4. Tärkeintä on tuoteturvallisuus ja heikomman osapuolen aseman turvaaminen kuluttajasopimuksissa. Eija-Riitta Korhola: 1. Kuluneen vuoden aikana sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa työstämämme leludirektiivi, joka muun muassa velvoittaa alan toimijat antamaan tietoa lelujen turvallisuudesta. Myös elintarvikkeiden pakkausmer- tajansuojadirektiivin työstäminen ja rahapelejä koskeva mietintö ovat olleet vastikään käsittelyssä. Kaudelle mahtuu myös useita muita kuluttaja-asioihin liittyviä mietintöjä kuten REACH. 2. Olen päässyt vaikuttamaan kuluttaja-asioihin jo valiokuntatyössä. IMCO:n sisämarkkinat ja kuluttajansuojavaliokunnan varapuheenjohtajana olen voinut osallistua kuluttajansuojadirektiiviä työstävän työryhmän kokouksiin. Nyt käsittelyssä on Suomelle hyvin tärkeä rahapeliasiamietintö. Rahapelit, etenkin nettipelaaminen, muodostavat kuluttajansuojan kannalta olennaisia riskejä, joiden vuoksi asiasta päättämisen tulisi säilyä kansallisella tasolla. Suomessa asiasta ollaan yhtä mieltä. Parlamentissa on kuitenkin pieni, mutta vahva ja äänekäs ryhmä edustajia, jotka ajavat rahapelimarkkinoiden vapauttamista. 3. Kuluttajansuojadirektiivi on tärkein ensi kaudelle siirtyvä kuluttajaasia. Olen erittäin tyytyväinen, että saimme siirrettyä asian käsittelyä ensi kaudelle. En usko, että täysharmonisointi olisi mahdollinen ilman merkittäviä kuluttajansuojan heikennyksiä korkean kuluttajansuojan maissa. Tämän vuoksi en tue täysharmonisointia nyt esitetyssä mittakaavassa. 4. Yhteiset sisämarkkinat ovat hyödyttäneet valtavasti etenkin pieniä jäsenmaita kuten Suomea ja niiden toimivuuden edistäminen on jatkossakin tärkeää. Laadusta ja luottamuksesta kuluttaja-asioiden ja tuoteturvallisuuden suhteen ei kuitenkaan saa tinkiä. Ville Itälä: 1. Päällimmäisenä on mieleen jäänyt muun muassa ns. "jopo-direktiivi", eli tavarapaketti, joka asetti lain vastavuoroisesta tunnistuksesta. Laskelmien mukaan tämä lain säätäminen säästää vuosittain noin 150 miljardia euroa. Itse olen budjettivaliokunnan jäsen, mi- mutta totta kai täysistunnossa äänestetään monestakin tähän liittyvästä asiasta. Kokoomusdelegaation puheenjohtajana tulee näihin asioihin otettua myös kantaa. 2. Vaikka välillä tuntuu että yksilön on itsekseen vaikea vaikuttaa asioihin, on täysistuntoviikon äänestyksissä jokainen ääni tärkeä, ja lasken siltä osin vaikuttavani kuluttaja-asioihinkin. 3. ja 4. On tärkeää saada yksi yhteinen kuluttajansuojadirektiivi. Kuluttajia on valtava määrä ja heidän kulutuksensa on EU:lle elintärkeä. EU:n on lisättävä kuluttajan luottamusta rajat ylittävään kauppaan. Tätä varten tarvitaan yhteiset pelisäännöt, mutta direktiivistä voidaan äänestää vain edellyttäen, että suomalaiskuluttajan asema ei huonone. Tarvitsemme kuitenkin täydellisen vapaan liikkuvuuden ja yhteiset säännöt. Liittyminen voisi edetä asteittain, niin etteivät maat, joissa standardi on korkeampi, joutuisi alentamaan normejaan. Sirpa Pietikäinen: 1. Leluturvallisuutta säätelevän direktiivin uudistus. REACH on erittäin tärkeä säädös. Vielä tällä kaudella äänestettävistä kuluttajia koskevista asioista tärkeimpiä on ehdotus, joka laajentaa vuoden 2005 energiaa käyttävien tuotteiden ekosuunnittelua koskevaa direktiiviä. Kyse on energiatehokkuuden lisäämisestä, esimerkkinä näistä ikkunat ja suihkusuuttimet. Jos kyseessä olevat tuotteet eivät täytä tiettyjä energiansäästöllisiä kriteereitä, niitä ei tulevaisuudessa sallita myytävän EU:n alueella. Vielä keväällä äänestetään ruoka-ainemerkintöjä koskevan direktiivin uudistuksesta. 2. Olen osallistunut aktiivisesti parlamentissa itselleni tärkeiden asioiden valmisteluun ja keskusteluihin näistä. Erityisesti ecolabellingasian suhteen olen ollut aktiivinen. Olen ryhmäni ra- liittyvässä lainsäädännössä, joka koskee kansalaisten oikeutta päästä käsiksi instituutioiden asiakirjoihin. Olen ottanut aktiivisesti osaa lainsäädännön muokkaukseen parlamentissa. 3. Kuluttaja-asioissa EU:n tulisi ehdottomasti antaa jäsenvaltioille mahdollisuus säätää EU-tasoa tiukempia sääntöjä. Kuluttajansuojan yhtenäistäminen parantaa yritysten toimintaedellytyksiä sisämarkkinoilla, mikä sinänsä on hyvä. Nykymuodossaan direktiiviehdotus huonontaisi suomalaiskuluttajan asemaa. Hyvää kuluttajansuojan tasoa ei pitäisi missään nimessä rappeuttaa. Lisäksi esimerkiksi ehdotuksella virhevastuun aikarajasta on potentiaalisesti suurta ekologista merkitystä. 4. Pidän erittäin tärkeänä, että kuluttajalla on hallussaan ja/tai helposti saatavilla riittävä tuotteisiin liittyvä tieto muun muassa niiden alkuperästä. Moni esimerkiksi ostaisi mielellään ekologisen kestävyyden huomioon ottavien ja työntekijöiden oikeuksia kunnioittavien yritysten tuotteita, kunhan tieto koko tuotantoketjun varrelta on suhteellisen vaivattomasti saatavilla.
Lamantappoaseesta Maailmanlaajuinen luottamuksen menetys talouteen on aiheuttanut järkyttävät seuraukset. Kukaan ei enää tunnu osaavan sanoa varmuudella mitään 18 jatkosta, kun pankkien ja tutkimuslai- tarvitsemien kaivannaisten reppu on mikä hyvänsä. 19 tosten kulloisetkin suhdanne-ennusteet tulevaisuudesta keikahtavat yksitellen nurin. Pahin tuntuu olevan vältettävissä vain sillä, että rahoitusmarkkinat toipuvat normaaleiksi, valtioiden elvytyspaketit alkavat tehota ja kotimainen kysyntä saadaan vauhtiin. Tuoreimmat tilastot kertovat kuitenkin kotimaisen kysynnän lamaantumisesta: kuluttajien luottamus talouteen on yhtä alhaisella tasolla kuin se oli viimeksi 1990-luvun lamavuosina. 34 prosenttia suomalaisista on vähentänyt kulutustaan laman pelossa. Kuluttajista jopa 80 prosenttia uskoo työttömyyden kasvuun vuoden aikana ja 48 prosenttia ajattelee Suomen talouden heikkenevän vielä. Silti valtioneuvoston veroelvytyslinjan toivo on asetettu lähes kokonaan kuluttajien varaan. Samalla tiellä tuntuvat olevan myös talouselämän vaikuttajat, jotka ponkaisivat vuoden alussa valtioneuvoston tuella pystyyn Älä ruoki lamaa kampanjan. Tavoitteena on lopettaa taantuman pelottelemien suomalaisten nuukailu ja saada suomalaiset kuluttamaan yhtä leveästi kuin ennenkin. Mainoskampanja tuntuu epäilyttävältä kahdellakin tapaa. Ensinnäkin tärkeintä tulisi aina olla, mitä ja miten kulutetaan. Toisekseen on mahdotonta, että kuluttajat pystyisivät korvaamaan ahkerallakaan kuluttamisella viennin hidastumista. On edesvastuutonta pitää meitä kuluttajia lamantappoaseena kansainvälistä talouskriisiä vastaan varsinkaan kun emme aiheuttaneet tätä amerikantautia. Parasta lamantorjuntalääkettä onkin, että jokainen kuluttaja huolehtii oman taloutensa pysymisestä pinnalla. Krista Kiuru puheenjohtaja Ordförandens kolumn Den svikande tron på ekonomin som spridit sig runt världen har haft dystra följder. Ingen tycks kunna säga något säkert om framtiden, då de konjunkturprognoser som bankerna och forskningsanstalterna ger ut faller omkull en efter en. Det värsta tycks kunna undvikas endast om penningmarknaderna normaliseras, staternas återupplivningspaket av ekonomin börjar verka och den inhemska konsumtionen tar fart. Den färskaste statistiken berättar dock att den inhemska efterfrågan har stagnerat: konsumenternas förtroende på ekonomin är lika låg som under 1990-talets recession. 34 procent av finländarna har minskat på sin konsumtion p.g.a. lågkonjunkturen. Upp till 80 procent av konsumenterna tror att arbetslösheten kommer att växa under det närmaste året, och 48 procent tror att Finlands ekonomi kommer att ytterligare försvagas. Trots detta lägger de skattebeslut som statsrådet gör för vitalisering av ekonomin nästan allt hopp enbart på konsumenterna. Puheenjohtajan palsta Vapen Mot recessionen Näringslivets representanter tycks vara inne på samma linje. I årsskiftet startade de med stöd av statsrådet kampanjen Älä ruoki lamaa. Som mål har man att få finländarna som skrämts upp av recessionen att sluta snåla, och att konsumera lika mycket som tidigare. Reklamkampanjen är tvivelaktig två sätt. För det första borde det viktiga alltid vara vad och hur man konsumerar. För det andra är det omöjligt att konsumenterna kan ersätta avtagande export, hur de än köper och slösar. Det är ansvarslöst att använda oss konsumenter som vapen mot den internationella finanskrisen isynnerhet då vi inte har orsakat denna amerikasjuka. Den bästa kuren mot recessionen är att varje konsument ser till att den egna ekonomin hålls flytande. Krista Kiuru Ordförande Napakat NAPAKAT ON KULUTTAJIEN KESKUSTELUPALSTA Kepeää elämää kestävää elektroniikkaa Luonnonvarojen kokonaiskäyttö kasvaa jatkuvasti, kuten myös jätevuoret. Jos jokainen maailmassa eläisi kuten suomalainen, tarvitsisimme neljä maapalloa. Tavaroiden luonnonvarojen kulutuksesta iso osa aiheutuu elektroniikasta. Tuotteiden ympäristökuormitusta voi mitata ekologisen selkärepun avulla. Etenkin elektroniikkateollisuuden raskas. Niiden louhiminen aiheuttaa valtavat määrät jätettä ja tuhoaa lähivesistöjä. Kännykän ekologinen selkäreppu on noin 118 kiloa. Suomessa sähkölaitteiden valmistus kuluttaa enemmän luonnonvaroja kuin laitteiden käyttö. Siksi on parempi käyttää samaa laitetta pidempään ja korjauttaa se kuin vaihtaa vähemmän energiaa kuluttavaan uudempaan malliin. Elektroniikan käyttöikä on kuitenkin laskenut viime vuosina. Esimerkiksi länsimaissa tietokoneen käyttöikä putosi vuosien 1997 2005 välillä kuudesta vuodesta kahteen, vaikka valmistajien mukaan Lätt liv hållbar elektronik Förbrukningen av naturresurserna ökar ständigt, liksom avfallsbergen. Om alla på jorden levde som finländarna, skulle vi behöva fyra jordklot. Den andel av naturresursernas förbrukning som beror på tillverkning av produkter förorsakas till stor del av elektronikvaror. Produkternas belastning på miljön kan mätas med en ekologisk ryggsäck. Isynnerhet de metaller och mineraler som elektronikindustrin förbrukar har en tung ryggsäck. Brytningen av dessa åstadkommer stora mängder avfall och förstör närbelägna vattendrag. En mobiltelefons ekologiska ryggsäck väger ca. 118 kilo. I Finland förbrukar tillverkningen av elapparater mer naturresurser än användningen av dem. Därför är det bättre att använda samma apparat en längre tid och låta reparera den, än att byta den till en nyare energisnål modell. Elektronikens användningstid har blivit kortare de senaste åren. T.ex. livsängden på en dator föll 1997-2005 från sex år till två, fastän livsängden på apparaterna borde koneen elinkaaren pitäisi olla noin seitsemän vuotta. Jos laite hajoaa, korjauta se mieluummin kuin osta uusi. Tunnista myös oikeutesi kuluttajana. Kuluttajansuojalain mukaan takuun päättyminen ei poista virhevastuuta. Lisäksi kuluttajalla on oikeus odottaa laitteen kestävän sen realistisen kestoiän mukaisesti, oli takuu Auta luontoa kierrättämällä vanhat laitteesi ja vähentämällä elektroniikkalaitteiden kulutusta. Mitä pidempi käyttöikä, sen parempi. Jokainen meistä voi harkita, tarvitseeko oikeasti uuden kännykän tai mp3-soittimen, vaikka vanhakin vielä toimisi. Nuukuusviikolla (20.-26.4.) tutkitaan omaa kulutusta ja mietitään, olisiko sitä varaa keventää. Lue lisää: www.nuukuusviikko.fi Säde Hormio Nuukuusviikon projektikoordinaattori enligt tillverkarna vara ca. sju år. Om en apparat går sönder är det bättre att låta reparera den än att köpa en ny. Var också medveten om dina rättigheter som konsument. Enligt konsumentskyddslagen upphör säljarens ansvar för i fel i varan inte i.o.m. att garantitiden löper ut. Dessutom bör konsumenten kunna förvänta sig att apparaten håller en realistisk tid, oberoende av garantin. Hjälp naturen genom att återvinna dina gamla apparater och genom att förminska bruket av elektronikapparater. Ju längre användningstid, dess bättre. Var och en av oss kan överväga om vi verkligen behöver en ny mobiltelefon eller mp3-spelare, om den gamla ännu fungerar. Under sluta slösa veckan (20 26.4) ser man över sin egen konsumtion och sätt att förminska den. Tilläggsinformation: www.nuukuusviikko.fi Säde Hormio Sluta slösa veckans projektkoordinator