Psykiatriset arviointiasteikot kliinisessä työssä

Erika Jääskeläinen ja Jouko Miettunen NÄIN TUTKIN Psykiatriset arviointiasteikot kliinisessä työssä Psykiatrisia arviointiasteikoita voidaan käyttää kliinisen työn tukena muun muassa sairauksien seulonnassa, oireiden vakavuuden määrittämisessä ja hoidon vaikuttavuuden arvioinnissa. On potilaan etu, että hänet tutkitaan huolellisesti ja objektiivisesti, ja tässä asteikot ovat oiva apuväline. Suomessa on käytössä useita arviointiasteikoita, jotka sopivat sekä yleislääkärin että psykiatrian alan lääkärin työhön. Asteikoita voidaan käyttää oireiden arviointiin muun muassa mieliala-, ahdistuneisuus-, syömis- ja päihdehäiriöissä sekä psykooseissa. On tärkeää, ettei pelkän asteikolla saadun pistemäärän perusteella tehdä psykiatrista diagnoosia. Asianmukaisten arviointiasteikoiden käyttö helpottaa ja nopeuttaa potilastyötä. Myös lääkärin työssään kokema varmuus saattaa kasvaa. Psykiatriassa on käytössä erilaisia arviointiasteikoita tai haastatteluita (Maruish 1999, American Psychiatric Association 2000). Tarkkaa tietoa tällaisten psykiatristen tai psykologisten menetelmien määrästä ei ole, mutta niitä lienee Suomessakin satoja erilaisia. Suomessa käytettäviä psykiatrian alan arviointiasteikoita ei ole koottu yhteen paikkaan, mutta psykologian arviointiasteikoita on kerätty kattavasti psykologian yliopistoverkoston psykonetin sivuille (www.psykonet.helsinki.fi/psykonet/ Klinikka/Klinikka.nsf/Psykonetin+klinikkaopetus/ Testikortisto). Toimintakyvyn arviointiin tarkoitettuja mittareita on koottu Toimia-tietokantaan (www.thl.fi/toimia/tietokanta/). Näissä tietokannoissa on myös lääkäreiden käyttämiä asteikoita. Arviointiasteikoita voidaan käyttää kliinisen työn tukena muun muassa sairauksien seulonnassa, diagnostiikassa ja sairauden vakavuuden määrittämisessä. Ne soveltuvat myös toiminta- ja työkyvyn sekä hoidon vaikuttavuuden ja sen mahdollisten haittojen arviointiin. Arviointiasteikoilla on erityisen tärkeä rooli psykiatriassa, sillä mielenterveyshäiriöiden toteamiseen tai hoidon tehon mittaamiseen ei ole olemassa objektiivista laboratoriokoetta tai muuta testiä. Potilaan itse täytettävän arviointiasteikon etuna on muun muassa se, että oireistoa voidaan tulkita yhteneväisellä, tutkijasta riippumattomalla tavalla. On potilaan etu, että hänet tutkitaan huolellisesti ja objektiivisesti. Arviointiasteikoiden käyttöä kliinisessä työssä pidetään hyvänä ja tarkoituksenmukaisena. Asteikot esiintyvät muun muassa psykiatrian alan Käypä hoito suosituksissa (www.kaypahoito.fi), ja niitä suositellaan käytettäväksi myös potilaan toiminta- ja työkyvyn arvioinnin tukena (Facultas toimintakyvyn arviointisuositus 2008). Arviointiasteikoihin kuuluu muun muassa oireiden määrää ja vakavuutta kartoittavia oireasteikoita. Tyypillisesti oireasteikoiden oireet on poimittu ICD- tai DSM-diagnoosiluokituksista. Asteikot on tarkoitettu joko kliinikoiden tai potilaiden itsensä täytettäviksi. Arviointiasteikot ohjaavat kliinikkoa hoitotyössä, sillä ne voivat toimia esimerkiksi haastatteluseulana tai hoidon vaikuttavuuden mittarina. Psykiatriassa käytetään diagnostiikan apuna erilaisia arviointiasteikoita ja diagnostiikka perustuu haastatteluun. Tämän vuoksi näiden menetelmien validiteetti eli oikeellisuus ja reliabiliteetti eli toistettavuus ovat hyvin tärkeitä 1719 = Artikkeliin liittyy Internet-oheisaineistoa Duodecim 2011;127:1719 25

NÄIN TUTKIN 1720 seikkoja. Oikeellisuus kuvaa sitä, kuinka hyvin arviointiasteikko mittaa sitä, mitä sen tulisi mitata. Toistettavuus kuvaa sitä, saavatko eri arvioijat asteikolla samoja tuloksia ja saadaanko asteikolla samoja tuloksia toistettaessa kysely samalla henkilöllä. Luonnontieteessä, teknisillä aloilla ja myös joillain somaattisen lääketieteen aloilla mittaamisen luotettavuus ja tulosten toistettavuus saavutetaan suhteellisen helposti. Psykiatrisessa tutkimuksessa ja kliinisessä työssä on toisin. Suomessa käytettävät arviointiasteikot ovat usein käännettyjä, useimmiten englannin kielestä, ja käännösversioiden luotettavuudesta on suhteellisen vähän tutkimustuloksia. Myös alkuperäisen version luotettavuus voi olla osoittamatta. Käännetty mittari ei välttämättä toimi yhtä hyvin Suomessa ja suomen kielellä kuin alku perämaassa alkukielisenä. Syynä voivat olla esimerkiksi maiden väliset kulttuurierot tai pienetkin virheet käännöstyössä. Jo näistä syistä suomennetun asteikon validiteetin tutkiminen suomalaisessa aineistossa on tärkeää. Vastaajien ikä voi liittyä vastaamisen luotettavuuteen. Erityisesti pitkät kyselyt voivat olla vaikeasti ymmärrettäviä ja vastattavia jopa vielä työikäisille mutta erityisesti ikääntyneille ihmisille. Huonoa ja mahdollisesti epävalidia arviointiasteikkoa ei kannata käyttää, se vain heikentää ar vion laatua ja on siten ajan tuhlausta. Tämän artikkelin tavoitteena on luoda katsaus psykiatrisiin arviointiasteikoihin, jotka soveltuvat kliiniseen työhön yleislääkärin tai psykiatrian alan lääkärin vastaanotoilla. Kuvaamme vain mielestämme kliiniseen työhön parhaiten soveltuvia, yleisimmin käytettyjä sekä valideina pidettyjä aikuispsykiatriassa hyödynnettäviä arviointiasteikoita. Arviointiasteikot sekä niiden kuvaus ja tulkinta on koottu taulukkoon (internet-oheisaineisto, www.duodecimlehti.fi). Lasten- ja nuoriso psykiatriaan ja psykogeriatriaan erityisesti tarkoitetut sekä psykologiset ja neuropsykiatriset arviointi asteikot on rajattu tämän katsauksen ulkopuolelle. Tässä artikkelissa esiteltyjen oireasteikoiden lisäksi kliinisessä työssä voidaan käyttää esimerkiksi diagnostisia haastatteluita sekä hoitojen haittavaikutuksia kartoittavia kyselyitä ja haastatteluita. Diagnostiikan työkaluksi psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa on Suomessa vakiintunut SCID-haastattelut (Semistructured Clinical Interview for DSM- IV Disorders), joiden perusteella saadaan DSM-diagnoosijärjestelmän mukaiset diagnoosit. Yleislääkäri ei yleensä ehdi tekemään SCID- haastattelua, vaan diagnosoinnissa käytetään ICD-10-kriteerejä ja apuna erilaisia arviointiasteikoita. Masennus Lisätietoja verkossa Duodecim-lehden verkkosivulla tämän artikkelin yhteydessä on oheisaineistona lisätietoa kustakin arviointiasteikosta (INTERNET-OHEISAINEISTO, www.duodecim lehti.fi). Tutustu myös THL:n ylläpitämään uuteen Toimiatietokantaan (www.thl.fi/toimia/tietokanta/). Masennusoireiden kartoitukseen on kehitetty useita erilaisia asteikoita, joista kliiniseen käyttöön on vakiintunut erityisesti Beckin depressioasteikko (BDI, Beck Depression Inventory). BDI on potilaan itse täytettävä asteikko, joka sopii suuntaa antavaksi seulontamenetelmäksi ja oireiden seurantaan. On erittäin tärkeää huomioida, että kyselyn tulos ei saa yksin toimia diagnoosin perustana, kuten eivät muillakaan psykiatrisilla oireasteikoilla saadut pistemäärät. BDI:n ja yleensäkin arviointi asteikoiden perusteella tehtävien päätelmien luotettavuutta on tärkeää parantaa käymällä potilaan vastaukset läpi yhdessä tämän kanssa. Erityisesti vastauksiin BDI:n kohdissa kaksi (pessimismi) ja yhdeksän (itsetuhoajatukset tai -toiveet) tulee kiinnittää huomiota, koska ne osoittavat mahdollista itsemurhariskiä (Roivainen 2008). BDI:n päivitetty versio BDI-II on saatavissa myös suomeksi. DEPS-depressioseula (Salokangas ym. 1994) on Suomessa kehitetty, erityisesti yleislääkäreiden käyttöön suunniteltu lyhyt masennusoirekysely, joka on tarkoitettu E. Jääskeläinen ja J. Miettunen

potilaan täytettäväksi. DEPS on suppeampi kuin BDI mutta nopeampi täyttää. Kaksi kysymystä masennuksesta kysely on nopea, perusterveydenhuoltoon soveltuva menetelmä masennuksen seulontaan. Edinburgh Postnatal Depression Scale (EPDS) on synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivien seulontaan tarkoitettu menetelmä (Hiltunen 2010). Haastatteluun perustuvat oireasteikot vievät enemmän kliinikon aikaa, mutta antavat kattavamman kuvan potilaan oireista. Montgomery-Åsberg Depression Rating Scale (MADRS) ja Hamilton Depression Rating Scale (HAM-D) ovat arviointiasteikoita, joita voidaan käyttää depression tunnistamiseen, oireiden vakavuuden arviointiin ja hoitovasteen seurantaan. Näitä asioita selvitetään kysymysten, tarkentavien lisäkysymysten ja havainnoinnin perusteella. Kaksisuuntainen mielialahäiriö Mood Disorder Questionaire (MDQ) eli mieli alahäiriökysely on tarkoitettu kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien tunnistamiseen masentuneiden potilaiden joukosta. Kliinikko esittelee kyselylomakkeen potilaalle ja antaa ohjeet sen täyttämiseksi. Vastaukset on tärkeä käydä vielä yhdessä läpi. Perusterveydenhuollossa ja työterveyshuollossa MDQ:n käyttö on suositeltavaa erityisesti silloin, jos potilaalla on esiintynyt lisääntyneen aktiivisuuden kausia, masennuksen vaste hoitoon on huono tai muutoin syntyy epäily kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Erikoissairaanhoidossa MDQ:ta on suositeltu kaikkien masennus potilaiden arviointiin. Kyseessä ei ole diagnostinen asteikko vaan seula, joka voi ohjata eteenpäin asianmukaiseen huolelliseen diagnostiikkaan (Kaksisuuntainen mielialahäiriö: Käypä hoito -suositus 2008, Suominen 2010). Youngin mania-asteikko (YMRS) on tarkoitettu maanisen oireilun vaikeuden ja bipolaarihäiriöstä kärsivien potilaiden hoitovasteen arviointiin. Asteikko sisältää manian keskeisiä oireita. Arviointi perustuu potilaan antamiin vastauksiin ja kliinikon asteikon kohtien perusteella tekemään potilaan havainnointiin. Ahdistuneisuushäiriöt Ahdistuneisuuden seulontaan ja ahdistuneisuushäiriöiden hoitovasteen seuraamiseen kliinisessä työssä voidaan käyttää Beckin ahdistuneisuusasteikkoa (BAI, Beck Anxiety Inventory), joka on tarkoitettu potilaan täytettäväksi. On hyvä huomioida, että asteikosta puuttuu esimerkiksi yleistyneen ahdistuneisuushäiriön oireita. Paniikkiasteikko on lyhyt potilaan täytettävä asteikko, joka on tarkoitettu paniikkihäiriön seulontaan yleislääkärin vastaanotolla. Tulos antaa viitteitä paniikkihäiriön mahdollisuudesta ja vakavuudesta. Liebowitzin asteikko sosiaalisten tilanteiden pelolle (LSAS) arvioi sosiaalisten tilanteiden pelkoja ja välttämiskäyttäytymistä (Taiminen 1998). Yale Brownin obsessiivis-kompulsiivisuutta mittaava arvointiasteikko (YBOCS) on kliinikon suorittama haastattelu, joka mittaa kymmentä keskeistä pakkohäiriön oiretta. Niistä puolet liittyy pakkoajatuksiin ja puolet pakkotoimintoihin. YBOCS:ää käytetään laajasti esimerkiksi hoitotutkimuksissa. Arviointiasteikko soveltuu myös kliinikon työkaluksi häiriön vakavuuden arviointiin yksittäisellä potilaalla. Lisäksi se sopii hoidon seurantaan. Psyykkiset traumat Trauma Screening Questionnaire (TSQ) on potilaan itse täytettävä, lyhyt psyykkisten traumaoireiden seulontakysely. The Impact of Event Scale asteikon (IES) avulla voidaan arvioida stressaavan tapahtuman jälkeistä psykologista oireilua, erityisesti traumaattisen stressin oireita. Potilas vastaa itsenäisesti lomakkeen kysymyksiin kliinikon antamien ohjeiden mukaisesti. Ohjeistuksen yhteydessä tulee vielä selventää, millaisen ja milloin sattuneen tapahtuman jälkeistä arviointia kysely koskee. Päihdehäiriöt Alkoholin suurkulutuksen tunnistamisessa voidaan hyödyntää AUDIT-kyselyä (Alcohol Use Disorders Identification Test). Kysely on potilaan täytettävä ja kliinisessä työssä paljon 1721 Psykiatriset arviointiasteikot kliinisessä työssä

NÄIN TUTKIN 1722 käytetty. Pelkästään AUDIT-kyselyllä ei voida luotettavasti erottaa toisistaan riskijuomista, haitallista käyttöä ja alkoholiriippuvuutta. Kyselystä on myös kehitetty useita lyhennettyjä versioita, muun muassa AUDIT-C, mutta potilastyössä on suositeltu käyttämään alkuperäistä AUDIT-kyselyä sen kattavuuden takia. SADD-kyselyn (Short Alcohol Dependence Data Questionnaire) avulla voidaan ar vioida alkoholiriippuvuuden vaikeutta aikuisikäisillä. Potilas voi täyttää kyselyn itse, tai se toteutetaan strukturoituna haastatteluna. CIWA-Ar-asteikko (Clinical Institute Withdrawal Assesment for Alcohol) on lyhyehkö alkoholin vieroitusoireiden arviointiasteikko, jonka avulla voidaan arvioida potilaan ajankohtaisia vallitsevia vieroitusoireita ja selvittää farmakologisen vieroitusoireiden hoidon ja laitoshoidon tarvetta. Tätä kyselyä käytetään myös hoitovasteen seurantaan. Lääkäri tai hoitaja tekee arvioinnin, joka perustuu kysymysten lisäksi havaintoihin. Vastaava bentsodiatsepiiniriippuvuuden arvioon käytettävä lomake on CIWA-B. Huumeiden tai lääkkeiden ongelmakäytön tunnistamiseen ja sen vakavuuden arviointiin voidaan käyttää potilaan itse täytettävää Drug Abuse Screening Test asteikkoa (DAST-20). Syömishäiriöt Syömishäiriövaarassa olevien seulontaan perusterveydenhuollossa sopii hyvin SCOFFsyömishäiriöseula. Se koostuu viidestä kysymyksestä, jotka perustuvat laihuus- ja ahmimishäiriöiden keskeisiin diagnostisiin kriteereihin. Kysymysten vähäisen määrän, yksinkertaisen pisteytyksen ja helpon tulkittavuuden vuoksi mittaria on pidetty perusterveydenhuoltoon ja etenkin koululaisten ja opiskelijoiden syömisongelmien seulontaan sopivana (Hautala ym. 2006). Huomattavasti laajempi, anoreksialle ja bulimialle tyypillisiä asenteita ja käyttäytymistä kartoittava kysely on Eating Disorder Inventory (EDI). Potilas täyttää kyselylomakkeen itse. Sen avulla arvioidaan potilaan käyttäytymistä ja hänen asenteitaan ruokailua, laihdutusta ja omaa kehoa kohtaan sekä anoreksiaan liittyvää psykopatologiaa. Kysymyksiä on runsaasti, joten vastausten tulkinnalle ja pisteytykselle on hyvä varata riittävästi aikaa. Lisäksi osa kysymyksistä on käänteisiä, jolloin niiden pisteytys muuttuu. The Bulimic Inventory Test, Edinburgh (BITE) on potilaan täytettävä suurentunutta bulimiariskiä ja siihen liittyvää käyttäytymistä ja oireita mittaava asteikko. Kysely antaa kattavasti tietoa oireilusta, mutta sen tulkinta ei ole yksiselitteistä, sillä lomakkeessa on erikseen oireiden määrää ja niiden vakavuutta mittaava asteikko. Psykoosit Psykoosin esioireiden eli prodromaalioireiden arvioinnissa Structured Interview for Prodromal Syndromes haastattelua (SIPS) pidetään nykyään kultaisena standardina. Haastattelu on suomennettu ja sen käytöstä on viime aikoina järjestetty koulutusta. SIPS-haastattelun avulla kartoitetaan positiivisten, negatiivisten sekä yleisten ja hajanaisten oireiden esiintymistä. Lisäksi arvioidaan toimintakykyä sekä kartoitetaan suvussa esiintyneet vakavat psykiatriset sairaudet geneettisen riskin määrittämiseksi (Laajasalo ym. 2010). Psykoosin esioireiden tunnistamiseen on olemassa myös itseraportointilomakkeita, esimerkiksi Suomessa kehitetty PROD-seula (Heinimaa ym. 2003). Kliinisessä työssä pelkän lomakkeen perusteella ei saa tehdä arviota riskiryhmään kuulumisesta. Sen sijaan lomakkeella saadut vastaukset toimivat keskustelun pohjana. Ne käydään yhdessä läpi siten, että kyllä-vastausten yhteydessä kartoitetaan esimerkiksi potilaan huolestuneisuus ja hänen oireilleen antamansa tulkinta. Psykoosioireiden vakavuuden arviointiin on käytössä useita haastatteluita, joista paljon käytettyjä ovat muun muassa Positive and Negative Syndrome Scale (PANSS) ja Brief Psychiatric Rating Scale (BPRS). PANSShaastattelun kysymykset kartoittavat positiivisia, negatiivisia ja yleisoireita. Brief Psychiatric Rating Scale (BPRS) haastattelusta on olemassa useita versioita. Näitä ja muitakin psykiatrisia asteikoita on esitelty Psykiatriaoppikirjassa (Lönnqvist ym. 2007) ja Psyy- E. Jääskeläinen ja J. Miettunen

kenlääkeoppaassa (Huttunen 2008). Psykoosien arviointiin kehitettyjä asteikoita ja niiden käyttöä Suomessa käsitellään Miettusen ym. (2009) katsausartikkelissa. Useisiin häiriöihin liittyvät oireasteikot On olemassa myös sellaisia itsearviointiasteikoita, joilla voidaan arvioida samalla kertaa useisiin eri psykiatrisiin häiriöihin liittyviä oireita. Tällaisia menetelmiä voidaan käyttää myös seulottaessa psykiatrisia sairauksia potilasaineistoista. Symptom Check-List (SCL) on laaja arviointilomake, jossa on potilaan elämää ja psyykkisiä tuntemuksia koskevia väittämiä. Potilas täyttää lomakkeen itse (Holi 2003). Asteikon kysymykset muodostavat yhdeksän eri oiredimensiota. Lomakkeesta on myös lyhyempi versio, joka sisältää vain masennus- ja ahdistuneisuuskysymykset. General Health Questionnaire (GHQ) on toinen paljon käytetty psyykkisen terveyden mittari. GHQ:stakin on olemassa pidempiä ja lyhyempiä versioita. Toimintakyvyn ja elämänlaadun arviointi Myös psyykkisen toimintakyvyn ja elämänlaadun arvioimiseen on olemassa asteikoita. Selkeitä ja kohtalaisen nopeasti täytettäviä toimintakykyä kuvaavia asteikoita ovat SOFAS (Social and Occupational Functioning Assessment Scale), GAS (Global Assessment Scale) ja GAF (Global Assessment of Functioning) sekä potilaan itse täytettävä JES ( Jokapäiväisestä elämästä selviytyminen). Toimintakyvyn kuvaaminen asteikkoon (esimerkiksi SOFAS) perustuvalla pistemäärällä ja sen tulkinta on hyödyllistä esimerkiksi haettaessa potilaalle etuuksia lausunnoilla. Elämänlaadun ar vioinnissa voidaan käyttää potilaan itse täytettäviä RAND SF-36- ja 15D-kyselyitä. Arviointiasteikoiden tulkinta YDINASIAT 88Psykiatriset arviointiasteikot ovat tärkeitä kliinisen työ tukena muun muassa mielenterveyden häiriöiden seulonnassa, oireiden vakavuuden arvioinnissa ja hoitovasteen seurannassa. 88Asianmukaisten asteikoiden käyttö helpottaa ja nopeuttaa yleislääkärin ja psykiatrian alan lääkärin työtä ja voi myös parantaa työn laatua. 88Pelkästään arviointiasteikon tuloksen perusteella ei tule tehdä diagnoosia, vaan sen perusteella potilas voidaan ohjata tarkempaan psykiatriseen haastatteluun. Tulosten tulkinta ei ole aina yksiselitteistä, ja siihen tulee varata aikaa ja paneutumista. Arviointiasteikoiden tulosten tulkinta ei ole aina helppoa. On tärkeää, ettei pelkän pistemäärän perusteella diagnosoida. Jos näin tehdään, on vaarana jonkin häiriön ylidiagnosointi tai väärä diagnoosi. Näin potilasta hoidetaan turhaan tai väärin tai hänelle tuotetaan aiheetonta huolta. Asteikoissa kerrottavat tulkintaohjeet ovat vain suuntaa antavia. Esimerkiksi BDI:ssä vähäinen pistemäärä ei sulje pois masennusta ja suuri pistemäärä voi joskus liittyä pikemminkin rajatilahäiriöön tai huomiohakuiseen persoonallisuuteen kuin vakavaan masennukseen (Roivainen 2006). Arviointiasteikoiden tulkinta saattaa vaihdella, kun tutkitaan esimerkiksi eri-ikäisiä ja eri sukupuolta olevia potilaita, ja asteikoilla voikin olla eri normit sukupuolittain ja eri ikäluokille. Lopuksi Arviointiasteikoiden käyttöön kliinisessä työssä liittyy huomattavia etuja sekä lääkärin että potilaan näkökulmasta. Potilas voi ajatella, että häntä tutkitaan paremmin verrattuna pelkään vapaamuotoiseen haastatteluun. Myös vaikeita ja kiusallisia aihepiirejä (esimerkiksi seksielämää tai päihteidenkäyttöä) saattaa olla helpompi käsitellä muodollisen lähestymisen kautta. Toisaalta potilas voi kokea kyselylomakkeiden käytön mekaaniseksi. Tätä kokemusta vähentää kuitenkin se, että kysely käy- 1723 Psykiatriset arviointiasteikot kliinisessä työssä

NÄIN TUTKIN dään läpi vielä yhdessä hänen kanssaan. Kiireisen lääkärin kannalta asteikoiden käyttö voi nopeuttaa ja selkeyttää työntekoa ja arviointia. Lääkäri tai hoitaja voi esimerkiksi antaa kyselylomakkeen potilaalle kotona täytettäväksi. Tulokset tarkistetaan seuraavalla käynnillä ja toimitaan niiden antamien viitteiden mukaisesti. Lisäksi asianmukaisten oireasteikoiden käyttö voi parantaa työn laatua. Erityisesti yleislääkärin työhön soveltuvat asteikot on lueteltu taulukossa. Kun valitaan kliinisessä työssä käytettävät arviointiasteikot, tulisi miettiä niiden käyttötarkoitus, soveltuvuus omaan potilasaineistoon ja käytön tuoma hyöty. Mitä halutaan mitata ja miksi? Paljonko arviointiin on käytettävissä aikaa? Onko haastattelun tekijällä riittävä koulutus? Sopiiko asteikko juuri minun potilailleni? Minkälaisia johtopäätöksiä tulosten perusteella voidaan tehdä? Kliinisessä työssä psykiatristen asteikoiden käyttöönottaminen voi aluksi tuntua tuskaisen vaikealta ja niiden sujuva käyttö vaatii asteikoihin ja niiden tulkintaan tutustumista. Vaivannäkö kuitenkin kannattaa. Kun asteikot tulevat tutuksi ja rutiinikäyttöön, ne helpottavat ja nopeuttavat potilastyötä ja lääkärin työssään kokema varmuus saattaa kasvaa. * * * Kiitämme NARSAD The Brain and Behavior Research Fund -säätiötä, Oulun Duodecim-seuraa, Orion-Farmos Tutkimussäätiötä ja Suomen Lää ketieteen Säätiötä saamastamme tuesta. ERIKA JÄÄSKELÄINEN, LT, psykiatriaan erikoistuva lääkäri Psykiatrian oppiaine, Kliinisen lääketieteen laitos PL 5000, 90014 Oulun yliopisto ja Psykiatrian klinikka PL 26, 90029 OYS JOUKO MIETTUNEN, dosentti Psykiatrian oppiaine, Kliinisen lääketieteen laitos PL 5000, 90014 Oulun yliopisto Taulukko. Esimerkkejä erityisesti yleislääkärin työhön soveltuvista psykiatrisista arviointiasteikoista. Masennus Beck Depression Inventory (BDI) DEPS-depressioseula Edinburgh Postnatal Depression Scale (EPDS) Kaksi kysymystä masennuksesta Kaksisuuntainen mielialahäiriö Mood Disorder Questionnaire (MDQ) Young Mania Rating Scale (YMRS) Ahdistuneisuushäiriöt Beck Anxiety Inventory (BAI) Paniikkiasteikko Psyykkiseen traumaan liittyvien oireiden arviointi Impact of Event Scale Revised (IES-R) Trauma Screening Questionnaire (TSQ) Päihdehäiriöt Alcohol Use Disorders Identification Test (AUDIT) Clinical Institute Withdrawal Assessment for Alcohol, revised (CIWA-Ar) Clinical Withdrawal Assessment Scale for Benzodiazepines (CIWA-B) Short Alcohol Dependence Data (SADD) Syömishäiriöt SCOFF-syömishäiriöseula Psykoosit PROD-seula Muut oireasteikot General Health Questionnaire 12 (GHQ-12) Symptom Check-list 25 (SCL-25) Toimintakyvyn ja elämänlaadun arviointiasteikot Global Assessment Scale (GAS) Social and Occupational Functioning Assessment Scale (SOFAS) 15D 1724 Sidonnaisuudet Erika Jääskeläinen: Apuraha (NARSAD, Orion-Farmos Tutkimussäätiö, Oulun Duodecim-seura, Suomen Lääketieteen Säätiö), luentopalkkio (AstraZeneca, BMS, Janssen Cilag, Orion Pharma) Jouko Miettunen: Ei sidonnaisuuksia E. Jääskeläinen ja J. Miettunen

KIRJALLISUUTTA American Psychiatric Association. Handbook of psychiatric measures. Washington, DC, USA: American Psychiatric Association 2000. Facultas toimintakyvyn arviointisuositus. Mielialahäiriöt [verkkodokumentti]. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Työeläkevakuuttajat TELA 2008. www.terveysportti.fi/kotisivut/docs/ f452306492/mielialahairiot.pdf. Hautala L, Alin J, Liuksila PR, Räihä H, Saarijärvi S. SCOFF-syömishäiriöseulan reliabiliteetti ja rakennevaliditeetti murrosikäisten koululaisten seulonnassa Duodecim 2006;122:2137 44. Heinimaa M, Salokangas RKR, Ristkari T, ym. PROD-screen a screen for prodromal symptoms of psychosis. Int J Methods Psychiatr Res 2003;12:92 104. Hiltunen K. Kirjalliset suositeltavat käytänteet synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamiseen Naistenklinikan osastolla 52. Projektiraportti. Laureaammattikorkeakoulu 2010. http://urn.fi/ URN:NBN:fi:amk-201005209975. Holi M. Assessment of psychiatric symptoms using the SCL-90. Väitöskirja. Helsingin yliopisto 2003. Huttunen MO. Psyykenlääkeopas. 2. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2008. Kaarne T. Alkoholin riskikäytön määritelmää pitäisi täsmentää. Duodecim 2008;32:2534 5. Kaksisuuntainen mielialahäiriö [verkko versio]. Käypä hoito suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2008 [päivitetty 21.10.2008]. www.kaypahoito.fi. Laajasalo T, Huttunen M, Lindgren M, ym. Psykoosin riskioireet nuorilla. Duodecim 2010;126:1903 10. Lönnqvist J, Heikkinen M, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T, toim. Psykiatria. 5. painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2007. Maruish ME, toim. The use of psychological testing for treatment planning and outcomes assessment. Mahwah, New Jersey, USA: Lawrence Erlbaum Associates 1999. Miettunen J, Löhönen J, Jääskeläinen E, ym. Use of psychiatric and psychological instruments in Finland schizophrenia and related psychoses. Psychiatria Fennica 2009;40:204 43. Roivainen E. Beckin depressioasteikon tulkinta. Duodecim 2008;124:2467 70. Salokangas RKR, Stengård E, Poutanen O. DEPS uusi väline depression seulontaan. Duodecim 1994;110:1141 8. Suominen K. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön mahdollisuutta ei pidä liioitella eikä vähätellä. Duodecim 2010;126:9 10. Taiminen T. Sosiaalisten tilanteiden pelon hoito. Duodecim 1998;114:73 9. Traumaperäiset stressireaktiot ja häiriöt [verkkoversio]. Käypä hoito suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Psykiatriyhdistys ry:n asettama työryhmä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2009 [päivitetty 24.8.2009]. www.kaypahoito.fi. Summary Psychiatric rating scales in clinical work Psychiatric rating scales can be used to support disease screening and assessment of the severity of symptoms and effectiveness of treatment. In Finland, several rating scales suitable for both the general practitioner and the psychiatrist, are in use. The scales can be applied to mood disorders, anxiety disorders, eating disorders, substance use disorders and to the assessment of symptoms associated with psychoses. It is important not to make a psychiatric diagnosis merely on the basis of the score obtained. The use of appropriate rating scales makes the clinical work easier and quicker. 1725 Psykiatriset arviointiasteikot kliinisessä työssä