Puutarhasta ja sen hoitamisesta Omenankehrääjäkoin hallinta Kukoistava kukkapenkki Marjapensaiden ja vadelmien hoito Maanpeitekasvit nurmikon tilalle Maan ph, kalkki ja tuhka
Omenankehrääjäkoi Elämänkierto: Aikuiset perhoset kuoriutuvat heinäelokuussa ja munivat omenapuun oksille. Juuri kuoriutuneet toukat talvehtivat munina suojaavan verkon alla. Kun kevät koittaa, toukat siirtyvät järsimään lehtiä kutomansa seitin suojaan. Toukat koteloituvat seitin sisään Ja sitten kohta kuoriutuu uusi perhossukupolvi
Omenankehrääjäkoi Mitä voi tehdä toukkien tuhojen estämiseksi? Syksyllä: ei oikein mitään Keväällä: kevätruiskutus voi vähentää talvehtineiden toukkien määrää MUTTA: samalla tuhoutuvat myös oksilla talvehtineet hyötyoliot. Valikoivaa ruiskutusta ei ole! Valikoivasti toimii vain käsi tai vesisuihku Onko niitä ensi kesänä? Sitä ei tiedä, talvi voi tuhota, tai sitten selviävät siitä vähin vaurioin
Omenapuun ja omenankehrääjäkoin yhteiselo Omenapuu kasvattaa uudet versot ja lehdet Lehdet toimivat ravintotehtaina Jos poistetaan lehtiä, atomivoimala toimii heikommin Seuraavan vuonna sato voi olla vähäisempi, kun voimaa ei riitä kukkasilmujen kasvattamiseen
Keväästä syksyyn kukoistava kukkapenkki Lähtökohtia: Samassa penkissä viihtyvät samanlaisiin olosuhteisiin sopeutuvat lajit Ei siis haluan tuon kasvin vaan haluan tuon värisen kasvin Korkeuserot huomioitava Halutaanko kevätkukkijat taka-alalle kesän aikana korkeita lajikkeita kevätkukkijoissa on melko vähän Vai halutaanko, että keväällä kukkii etuala Korkeat taakse ja matalat eteen Vaihtoehto kukkivaa siellä sun täällä
Lajien valinta ja istutustiheys Keväälle on tarjolla keltaista paljon, punaista ja sinistä vähän Kesällä löytyy laaja värikirjo Kasvien pitää kätellä toisiaan Liian harvaan istutetut antavat tilaa eitoivotuille (lue rikkaruohot) Jakamisen tarve on toisinaan yliarvostettu
Kukintaaika Kevät Alkukesä Keskikesä Loppukesä Täydennystä kesäkukilla Esimerkki aurinkoiseen paikkaan, sinisävyinen Matalia Keskikorkeita Korkeita Helmililja,idänsinililja kirjokevättähti Japaninakileija, mirrinminttu, rönsyakankaali, sarviorvokki, sammalleimu Karpaattienkello, mirrinminttu, alppiasteri Mirrinminttu, kivikkokilkka Sinitähtönen, miljoonakello, piiankieli Tulppaani Idänkurjenpolvi, loistosalvia, vuorikaunokki Loistosalvia, tähkätädyke, peurankello, tarhakurjenpolvi Elokuunasteri, loistosalvia, iisoppi Saksankurjenmiekka, siperiankurjenmiekka, tähtihyasintti Jaloritarinkannus, alppipiikkiputki Sinipallo-ohdake, aitoukonhattu, virginiantädyke Härmesalvia, heliotrooppi Jättiverbena, kiinanasteri, tarhakukonkannus
Marjapensaiden hoito
Kasvupaikka Aurinkoinen kasvupaikka, syyskesällä lämpö ja valo kypsyttävät seuraavan vuoden kukka-aiheet Muheva maa, riittävästi kosteutta Liian kuivassa raakileet varisevat ja kirvat kiusaavat Talvimärkyys vaurioittaa juuristoa
Lannoitus Herukat viihtyvät maassa jonka ph on 6-6,5, mustaherukka voi olla hiukan alhaisempikin. Peruslannoitus istutettaessa ja sitten ylläpitolannoitus vuosittain Ei liikaa typpeä Pääosa ravinteista annetaan keväällä Hyvin myöhään tehty syyslannoitus ( vain P ja K) on hukkaan heitettyä ravintoa Hivenaineet muistettava myös Tuhkassa on kaliumia ja fosforia, mutta ei typpeä
Leikkaaminen Vasta noin 4-5 vuoden jälkeen istutuksesta aloitetaan hoitoleikkaukset Mustaherukan versot parhaassa satoiässä noin 2-3 vuoden iässä. 5-6 vuoden ikäiset oksat alkavat olla jo vähän liian vanhoja Punaherukan versot saavat kasvaa vähän vanhemmiksi, noin 7-8 -vuotiaat kannattaa poistaa Hyvä nyrkkisääntö on, että mustaherukassa voi olla n. 25 versoa, muissa hieman vähemmän Yli 40 vuotta vanhat alkavat olla ikäloppuja juuristonsa osalta Karviaispensaita leikataan huomattavasti vähemmän kuin herukoita
Vadelma
Kasvupaikka Lämmin aurinkoinen, ei liian aikaisin lämpenevä Kuohkea runsasmultainen maa, savimaassa kituu, ei siedä seisovaa vettä Vaatii paljon kosteutta kasvukaudella, mutta talvimärkyys tuhoaa Kastelu on oleellista, jotta raakileet kehittyvät
Lannoitus ja leikkaaminen Vuosittainen lannoitus, mutta liikaa typpeä ei saa antaa Rikkakasvit pidetään poissa vadelmien läheisyydestä Tuhkaa vain varovasti Vuosittain leikataan vanhat versot pois ja uusista jätetään noin 16-20 versoa/ rivimetri
Tuholaiset Vattukuoriainen, vattumato tuhoaa marjat Vattukärsäkäs katkoo nuput Torjuntaruiskutus heti nuppujen ilmestyessä Turvallisimpia ovat luomutuotantoon hyväksyt aineet
Maanpeitekasvit nurmikon vaihtoehtona Tallaamista kestäviä Matalana pysyviä Varjossa viihtyviä Helposti leviäviä Nurmikon korvike vai kukkapenkki? Kaikki kasvit peittävät maan kasvaessaan hyvin!
Nurmikosta Nurmikko vaatii säännöllistä leikkaamista, Se onkin ehkä pihan eniten hoitoa vaativa alue! Nurmikko: mistä kasveista se koostuu? Heinäkasveja, valkoapilaa, piharatamoa, maahumalaa, vai jotain muuta joka on vihreää! Kaikilla kasveilla on minimivaatimukset, jotka kasvupaikan tulee täyttää Valoa, kosteutta ja ravinteita Jos jostakin tekijästä on niukkuutta, kasvu heikkenee Luonto antaa hyviä esimerkkejä missä ja miten heinä kasvaa Eri heinälajit viihtyvät eri paikoissa Kosteikkoheinät, kuivan paikan heinät, metsänreunat jne. Jos heinä ei kasva, niin pitää selvittää miksi ei kasva mahdoton tehtävä on saada heinää sinne missä se ei viihdy! 20
Talvio ja taponlehti
Niittyhumalanurmikko 2013/LLu
Valkoapilanurmikko 2013/LLu
Maahumalanurmikko 2013/LLu
Kuivan paikan maanpeittokasvi Ajuruoho 2013/LLu
Varjoon ja puolivarjoon Hopeatäpläpeippi 2013/LLu
Maan ph, kalkki ja tuhka Mutta ensin vähän maan laadusta! Hyvässä maassa kasvit viihtyvät, Mitä kasvi tarvitsee viihtyäkseen? Mistä on lehdet tehty?
Hyvärakenteinen maa Kun maa on kuohkeaa, siinä on huokosia ja se sisältää pieneliöitä. Maan mururakenne muodostuu orgaanisesta aineksesta ja savesta Kivennäismaa-aines+ orgaaninen aines = mururakenne Maan huokoisuus on tärkeä veden pidättämisen ja maan liettymisen kannalta 2013/LLu
Hyvää multaa! Orgaanista ainesta 2013/LLu
Maan tiivistyminen Maan tiivistyminen on seurausta maan köyhtymisestä eli eloperäisen aineksen vähenemisestä. Puutarhakasveja viljeltäessä ja haravoitaessa nurmikolta leikkuujätettä maahan jää hyvin vähän kasviperäistä jätettä Humusvarastot pienenevät Tiivistymistä ehkäistään käyttämällä hyväksi maan murunmuodostusta Ojituksella parannetaan maan vesitaloutta Orgaanisen aineksen lisääminen parantaa maan rakennetta 2013/LLu
Kasvijäte parantaa maata CO 2 NH 4 NO 3 PO 4, K, Ca, So 4 ym. Maan hengitys Ravinteiden mobilisaatio Lima-aines Rihmasto Mururakenteen paraneminen Antibioottinen vaikutus Vieraiden mikrobien torjunta Humus 2013/LLu
Valmista multaa vai raakamaata Pihat perustetaan nykyään seosmullasta Valmiiksi lannoitettu ja kalkittu Ravinnetasapainon ylläpito Kasveillakin on ravintoainesuositukset Pääravinteita, kuten typpi, fosfori ja kalium
Oleellisia ravinteita Typpi (N): Kaikki elintoiminnot, lehtivihreä Kellastuminen, hidas kasvu, vanhat lehdet kellastuvat ensin Kalsium (Ca): Veden ja ravinteiden kuljetukseen, soluseinien rakennusaineena kasvin rakenteen vahvuuteen Puutosoireet näkyvät ensimmäisenä nuorissa lehdissä. Nekroottisia laikkuja lehdissä, lähellä lehden kärkeä (lehdenreunapolte). Tomaatilla ja paprikalla esiintyy hedelmissä latvamätää ja omenalla pilkkutautia. Kalsium vaikuttaa kasvien kasvuun myös vaikuttamalla maan ph-tasoon, mikä puolestaan säätelee ravinteiden liukoisuutta.
Oleellisia ravinteita Rauta (Fe):Lehtivihreän synty, yhteyttäminen Puute aiheuttaa lehtisuonten välistä vaalenemista selkeästi erottuvina keltaisina juovina nuorimmissa lehdissä. Korkea ph heikentää kasvien raudan ottoa. Raudan ottoa voivat häiritä sen kanssa kilpailevat muut kationit, mm. Mn, Cu, Ca, Mg, K ja Zn. Rauta liikkuu kasvissa huonosti. Mangaani (Mn): Juurten kasvu, kuivuuden sieto, yhteyttäminen Kasvin kärsiessä mangaanin puutteesta se ei pysty käyttämään muitakaan ravinteita optimaalisesti hyväksi. Korkea ph, korkea multavuus ja alhainen savespitoisuus heikentävät kasvin mangaaninsaantia. Puutosoireet esiintyvät ensin uusissa lehdissä.
Kalkitus Luonnonlannoitteita käytettäessä maan kalkitustarve on vähäisempi kuin väkilannoitteita käytettäessä. Kalkituksen tarve pitäisi perustua maan ph:n määritykseen. Sateiden happamuus on vähentynyt, vaikuttaa enemmän typpitalouteen Kivennäismailla normaali 5 tn/ha kertakalkitus vapauttaa maasta 10 vuoden aikana 5 kg fosforia/vuosi Savimailla ylläpitokalkitus 3-4 vuoden välein Kalkituksella on multamaalla todettu olevan erilaisen vaikutuksen satoisuuteen ja fosforitalouteen kuin kivennäismaalla, koska nimenomaan orgaaninen aines lisää fosforin pidättymistä ph:n noustessa 2013/LLu
Tuhka Tuhka on emäksistä; ph vaihtelee jopa 10-13 ph-yksikön välillä ja se nostaakin maan ph-arvoa kalkin tavoin Typpi, joka on sitoutuneena biomassaan, menetetään poltossa ja tämän takia hyvin palaneessa turpeen tai puun tuhkassa ei ole laisinkaan typpeä
Jos tuhkaa ei alueelle ole levitetty viimeiseen viiteen vuoteen, tuhkaa voidaan antaa ensimmäisellä kerralla 15-20 kg/a eli 3-4 ämpärillistä kuivaa tuhkaa.
Kiitos!