Talousarvio 2012 ja taloussuunnitelma 2013-2015

Talousarvio 2012 ja taloussuunnitelma 2013-2015 Kainuun maakunta -kuntayhtymä Maakuntajohtajan ehdotus 14.11.2011

Talousarvio 2012 ja taloussuunnitelma 2013-2015 Kainuun maakunta -kuntayhtymä 2011 C:14

Julkaisija Kainuun maakunta -kuntyhtymä PL 400 87070 Kainuu puh. (08) 6155 41 kirjaamo@kainuu.fi Kannen kuva: Laura Juntunen ISBN 978-952-5326-77-2 ISSN 1795-5653 Kajaani 2011

1 KAINUUN MAAKUNTAKOKEILU... 6 2 TALOUDELLISIA TAUSTATIETOJA... 8 2.1 Yleinen taloudellinen kehitys Suomessa... 8 2.2 Kunnallistalouden kehitys... 8 2.3 Kainuun kuntien talous... 11 2.3.1. Kuntayhtymän talouden kehitys 2005-2010... 11 2.3.2 Kainuun koko kuntatalouden kehitys vuosina 2005 2010... 15 2.4 Kainuun väestönkehitys... 18 2.5. Kainuun työllisyyden kehitys... 19 2.6 Kainuun toimialojen kehitys... 21 3. TALOUSARVIO JA -SUUNNITELMA 2012-2015... 24 3.1 Talousarvion perusteita... 24 3.1.1 Rahoituksen muodostuminen... 24 3.1.2 Kuntien rahoitusosuuden kehitys... 25 3.1.3 Talousarvion laskentaperusteet... 27 3.1.4 Talouden tasapainottaminen... 28 3.2 Maakunnan henkilöstö... 30 3.3 Edunvalvonta toimintavuonna 2012... 33 3.4 Käyttötalousyhdistelmä toimialoittain... 35 3.5 Investoinnit... 37 3.6 Tuloslaskelma... 38 3.7 Rahoituslaskelma... 41 3.8 Talousarvion sitovuus ja erityisohjeet... 42 4 KÄYTTÖTALOUSOSA 2012 2015 TULOSALUEITTAIN... 43 4.1 Maakuntavaltuusto... 44 4.2 Tarkastuslautakunta, tarkastustoimi... 48 4.3 Maakuntahallitus... 51 4.4 Suunnittelu- ja kehittämisyksikkö... 52 4.5 Yhteiset palvelut... 55 4.6 Koulutustoimiala... 58 4.6.1 Koulutustoimiala, lukiokoulutus... 62 4.7 Sosiaali- ja terveystoimiala... 65 4.7.1 Sosiaali- ja terveydenhuollon johdon tuki... 72 4.7.2 Ympäristöterveydenhuolto... 77 4.7.3 Sairaanhoidon palvelut... 83 4.7.4 Terveyden- ja sairaanhoitopalvelut... 88 4.7.5 Perhepalvelut... 94 4.7.6 Vanhuspalvelut... 102 5 LIIKELAITOKSET... 110 5.1 Kainuun ammattiopisto... 110 5.2 Kainuun Työterveys... 113 LIITTEET

6 1 KAINUUN MAAKUNTAKOKEILU Laki Kainuun hallintokokeilusta tuli voimaan 1.6.2003. Varsinainen kokeilu alkoi vuoden 2005 alusta. Kokeilu päättyy 31.12.2012. Maakuntakokeilun tarkoituksena on hankkia kokemuksia maakunnallisen itsehallinnon vahvistamisen vaikutuksista - Kainuun kehittämiseen - peruspalvelujen järjestämiseen - kansalaisten osallistumiseen - kunnallishallintoon - valtion aluehallinnon toimintaan - maakunnan ja valtion keskushallinnon suhteeseen. Kokeilun tavoitteena on: - turvata palvelujen laatu ja saatavuus Kainuussa, vaikka väestökehitys toteutuisikin ennusteiden mukaisena - kehittämistoimien paremman osuvuuden takaaminen - kehittämistoimien yhdensuuntaisuuden parantaminen - nykyistä isompien ja vaikuttavampien kehittämishankkeiden aikaansaaminen - Kainuun asukkaiden osallistumismahdollisuuksien turvaaminen - väestön menettämisen pysäyttäminen ja - työpaikkojen lisääminen. Kokeilu sisältää kuntien vastuulla aiemmin olleista palveluista terveydenhuoltopalvelut ja sosiaalitoimen palvelut lukuun ottamatta lasten päivähoitoa sekä lukiokoulutuksen, ammatillinen koulutuksen ja ammatillinen aikuiskoulutuksen. Maakunta vastaa myös maakunnan yleisestä elinkeinopolitiikasta sekä maakuntasuunnittelusta ja maakunnan aluekehittämisestä. Maakunnan tehtävänä on päättää Euroopan yhteisön rakennerahastovarojen ja niiden vastinrahoituksen suuntaamisesta käyttötarkoituksiinsa. Valtion talousarviossa on koottu Kainuun kehittämisen kannalta merkittävä kansallinen rahoitus yhdelle momentille. Maakunnalle peruspalveluihin tuleva rahoitus ja kansallinen kehittämisrahoitus muodostavat maakunnan näkökulmasta hallinnon aloista riippumattoman yleiskatteellisen kokonaisuuden, jonka käytöstä maakunnan eri tarkoitukseen päättää maakunta. Ylintä päätösvaltaa maakunnan toimialaan kuuluvissa tehtävissä käyttää kokeilualueen asukkaiden yleisillä vaaleilla valitsema maakuntavaltuusto. Maakuntavaltuusto valitsee toimikaudekseen maakuntahallituksen, sosiaali- ja terveyslautakunnan ja koulutuslautakunnan. Lisäksi maakuntavaltuusto valitsee maakuntajohtajan valtuuston toimikaudeksi. Maakuntajohtaja toimii maakuntahallitusten puheenjohtajana hallituksen eri kokoonpanoissa. Maakuntakokeilussa ovat mukana Kainuun kunnat (Hyrynsalmi, Kajaani, Kuhmo, Paltamo, Puolanka, Ristijärvi, Sotkamo, Suomussalmi) lukuun ottamatta Vaalan kuntaa. Kainuun hallintokokeilun seuranta Kainuun hallintokokeilun seurannassa on syntynyt vuosina 2005 2011 yhdeksän raporttia. Helmikuussa 2005 (sisäasiainministeriön julkaisusarja 8/2005) julkaistiin

seurantaryhmän väliraportti kokeilun valmisteluvaiheiden etenemisestä, joulukuussa 2005 (sisäasiainministeriön julkaisusarja 37/2005) julkaistiin Tampereen yliopiston ensimmäinen arviointiraportti, maaliskuussa 2006 (sisäasiainministeriön julkaisusarja 18/2006) julkaistiin seurantaryhmän väliraportti maakuntahallinnon ensimmäisestä toimintavuodesta ja huhtikuussa 2007 (sisäasiainministeriön julkaisusarja 28/2007) seurantaryhmän väliraportti maakunnan taloudesta ja eräistä palveluista. Elokuussa 2008 julkaistiin seurantaryhmän väliraportti (valtiovarainministeriön julkaisusarja 32/2008), jossa käsiteltiin elinkeinopolitiikkaa, sosiaali- ja terveydenhuollon kokemuksia ja koulutustoimialaa kokonaisuudessaan. Lisäksi joulukuussa 2008 (valtiovarainministeriön julkaisusarja 41/2008) julkaistiin Tampereen yliopiston toinen arviointiraportti. Lokakuussa 2009 julkaistiin seurantaryhmän väliraportti (valtiovarainministeriön julkaisusarja (37/2009) taloudesta ja lukiokoulutuksesta. Kainuun hallintokokeilusta annettiin laajat loppuarvioinnit vuoden 2010 keväällä, jolloin julkaistiin Tampereen yliopiston loppuraportti (valtiovarainministeriön julkaisusarja 20/2010) sekä seurantaryhmän esitys hallintokokeilun jatkosta (valtiovarainministeriön julkaisusarja 27/2010). Elokuussa 2011 julkaistiin Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen muistio Kainuun hallintokokeilun kustannusvaikutuksista (VATT muistio 16 / 2011). Marraskuussa 2011 (arvio) julkaistiin seurantaryhmän väliraportti (valtiovarainministeriön julkaisusarja 39/2011). Kainuun hallintokokeilu vuoden 2012 jälkeen Syksyllä 2010 annettiin hallituksen esitys Kainuun hallintokokeilun jatkamisesta vuoden 2016 loppuun saakka. Lakimuutos tulee voimaan 31.12.2012. Kainuun hallintokokeilun seurantaryhmän puheenjohtajana toimii ylijohtaja Silja Hiironniemi valtiovarainministeriöstä ja jäseninä ylijohtaja Päivi Laajala valtiovarainministeriöstä, taloussuunnittelupäällikkö Matti Väisänen opetus- ja kulttuuriministeriöstä, finanssisihteeri Carolina Sierimo sosiaali- ja terveysministeriöstä, lainsäädäntöjohtaja Sami Manninen oikeusministeriöstä, lainsäädäntöneuvos Tuula Manelius työ- ja elinkeinoministeriöstä, lakiasiainjohtaja Kari Prättälä Suomen Kuntaliitosta, maakuntajohtaja Alpo Jokelainen, Kainuun maakunta -kuntayhtymän strategiajohtaja Esa Toivonen, kansanedustaja Raimo Piirainen, Kainuun maakuntavaltuuston puheenjohtaja Timo Säkkinen, toiminnanjohtaja Raili Myllylä ja Kuhmon kaupunginjohtaja Eila Valtanen. Sihteereinä toimivat kehittämispäällikkö Teemu Eriksson ja neuvotteleva virkamies Katja Palonen valtiovarainministeriöstä sekä strategiajohtaja Esa Toivonen Kainuun maakunta -kuntayhtymästä. 7 Hallitusohjelman kuntarakenneuudistus Jyrki Kataisen hallitusohjelmaan on kirjattu kuntatalouden vakauden ja kestävyyden edistäminen uudistamalla kunta- ja palvelurakenteet, vahvistamalla kuntien tulopohjaa, parantamalla kunnallisen toiminnan tuottavuutta ja vaikuttavuutta sekä rajoittamalla kuntien tehtävien laajentamista. Hallitusohjelman mukaan hallitus toteuttaa koko maan laajuisen kuntauudistuksen, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin kuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Vahva peruskunta perustuu työssäkäyntialueisiin. Vahvojen peruskuntien ulkopuolisilla syrjäisillä alueilla palvelut kootaan riittävän suuriksi kokonaisuuksiksi tukeutuen vahvojen peruskuntien palvelurakenteeseen vastuukuntamallilla. Kainuun maakunnan mahdollisuudet muusta poikkeavaan hallintomalliin ratkaistaan erikseen kuntauudistuksen yhteydessä.

8 2 TALOUDELLISIA TAUSTATIETOJA 2.1 Yleinen taloudellinen kehitys Suomessa Maailmantalouden nopein kasvuvaihe on ohitettu. Kesän aikana lisääntynyt epävarmuus on heikentänyt tulevaisuudennäkymiä niin kansainvälisessä taloudessa kuin kotimaassakin. Tänä vuonna Suomen talouden arvioidaan vielä kasvavan kohtuullisesti kotimaisen kysynnän tukemana. Myös vienti tukee talouskasvua, joskin aiempaa vähemmän. Ensi vuonna talouskasvu hidastuu. Syynä kasvun hidastumiseen on toisaalta vientikysynnän heikkous ja toisaalta lisääntyneen epävarmuuden johdosta alentunut investointihalukkuus. Alhaisen taloudellisen aktiviteetin seurauksena työttömyyden odotetaan laskevan hitaasti. Kuluttajahintojen nousu pysyy yli kolmessa prosentissa tänä ja ensi vuonna. Talouden kasvu, välillisen verotuksen kiristäminen sekä elvytystoimenpiteiden päättyminen kohentavat julkisen talouden rahoitusasemaa tänä vuonna. Julkinen talous pysyy kuitenkin alijäämäisenä valtiontalouden suuren alijäämän vuoksi. Hallituksen päättämät sopeutustoimet kohentavat valtion rahoitusasemaa ensi vuodesta alkaen. Ne eivät kuitenkaan riitä tasapainottamaan valtiontaloutta, koska väestön ikääntyminen hidastaa julkisen talouden rahoituspohjan kasvua yhä enemmän lähivuosina. Vuonna 2015 valtion rahoitusalijäämä on edelleen 2,8 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kuntien valtionosuuksiin kohdistuvat säästötoimenpiteet kiristävät kuntien taloutta. Vaikka kunnat nostavat kunnallisveroäyriä ja pyrkivät hillitsemään kulutusmenojen kasvua, kuntien rahoitusasema heikkenee. Työeläkerahastojen ylijäämä pienenee vähitellen, kun eläkemenot kasvavat. Niiden ylijäämä säilyy kuitenkin lähellä 3 prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon keskipitkällä aikavälillä. Koska valtion ja kuntien rahoitusasema pysyy alijäämäisenä, julkisyhteisöjen velkaantuminen jatkuu ennustejaksolla. Velan määrä kasvaa niin, että v. 2015 julkisyhteisöillä on velkaa 53,5 % BKT:hen suhteutettuna. (Lähde: VM Suhdannekatsaus) 2.2 Kunnallistalouden kehitys Kuntatalouden tila koheni vuonna 2010 selvästi, kun kuntien verotulot kasvoivat ennakoitua nopeammin ja menojen kasvu (4 %) pysyi varsin maltillisena. Kuntasektorin rahoitusasema parani, mutta kuntatalous pysyi kuitenkin edelleen lievästi alijäämäisenä (-0,3 % suhteessa BKT:hen). Tänä vuonna kuntien verotulojen kasvu hidastuu lähinnä ajoitustekijöistä johtuen. Kunnallisveron tuoton arvioidaan kasvavan 3,5 prosenttia eli palkkatulojen kasvua hitaammin. Yhteisöverokertymä kasvaa noin 11 prosenttia. Valtionosuudet lisääntyvät indeksikorotuksen ja veronkevennysten kompensaation seurauksena 3,5 prosenttia. Peruspalvelujen kustannustason nousun arvioidaan pysyvän alle 3 prosentin. Kunta-alan ansiotaso nousee noin 2,5 prosenttia ja nimelliset kulutusmenot kasvavat 3,5 prosenttia sekä investoinnit lisääntyvät 2,5 prosenttia. Koska kuntien menot kasvavat hieman tuloja hitaammin, kuntatalous kohenee lähelle tasapainoa tänä vuonna.

9 Taulukko 1. Kuntaliiton kokonaistaloudelliset ennusteet Kokonaistalou delliset en nusteet ja tau staoletukset Lähde: Peruspalvelubudjetti 5.10.2011 Prosenttia: 2010* 2011** 2012** 2013** 2014** 2015** BKT, määrän muutos 3,6 3,5 1,8 2,3 2,0 1,6 Palkkasumman muutos 2,2 5,0 3,8 4,0 3,8 3,6 Ansiotasoindeksin muutos 2,5 2,6 3,2 3,4 3,7 3,7 Työttömyysaste 8,4 7,9 7,6 7,4 7,0 6,9 Kuluttajahintojen muutos 1,2 3,5 3,3 2,1 2,0 2,0 Kuntien kustannustason m uutos 2,6 2,6 3,1 3,2 3,2 3,2 V a ltio no suusin dek sin m uuto s 2,6 1,6 3,7 3,2 3,2 3,2 Kuntien ansiotasoindeksin muutos 3,4 2,5 3,0 3,4 3,5 3,5 Kunta-alan työlliset, 1000 henk. (Kansantalouden tilin pidon m ukaan) 461 461 461 461 461 461 5.10.2 01 1/ hp Vuonna 2012 kuntien verotulojen kasvu hidastuu veronkevennysten seurauksena. Hallitusohjelman mukainen perusvähennyksen ja työtulovähennyksen korottaminen vähentää verotuottoa, mutta toisaalta asuntolainakorkovähennyksen ja kotitalousvähennyksen supistaminen lisää kuntien verotuloja. Veroperusteisiin tehdään lisäksi hallitusohjelman mukaisesti muutokset. Yhteensä veroperustemuutokset vähentävät verotuottoa nettomääräisesti noin 260 miljoonalla eurolla. Kunnallisveroperusteiden muutoksista ja yhteisöverokannan alentamisesta aiheutuvat verotulomenetykset kompensoidaan kunnille täysimääräisesti. Hallitusohjelmassa yleiseen valtionosuuteen kohdistetaan 631 miljoonan euron suuruinen leikkaus, joka toteutetaan vuonna 2012. Valtionosuudet kasvavat kuitenkin 3,5 prosenttia mm. kustannustenjaon tarkistuksen, veronkevennysten kompensaation ja indeksikorotuksen seurauksena. Kiinteistöveron poisto verotulotasauksesta muuttaa kuitenkin kuntien keskinäistä asemaa merkittävästi. Suurin kuntakohtainen voitto asukasta kohden on 600 ja menetys yli 100. Vuonna 2013 valtionosuudet kasvavat 4 prosenttia. Valtionosuuksia vähentävät perustamishankkeisiin, ammattikorkeakouluihin ja ammattikoulutukseen kohdistettavat säästöt. Toisaalta perusopetuksen laadun parantamiseen ja sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen kohdistetaan lisäyksiä. Hallitusohjelman mukainen 145 miljoonan euron lisäys sosiaali- ja terveyspalveluihin toteutetaan valtaosin vuosina 2014-2015. Kuntien kustannustason arvioidaan nousevan vuosina 2012-2013 runsaat 3 prosenttia. Kunta-alan ansiotason oletetaan kohoavan likipitäen yleisen ansiotason nousua vastaavasti eli hieman yli 3 prosenttia vuodessa. Välillisten työnantajamaksujen oletetaan pysyvän vuoden 2011 tasolla. Vuosina 2012-2013 kuntien nimelliset kulutusmenot lisääntyvät keskimäärin 4 prosenttia. Kulutuksen volyymin nousu selittyy lähinnä sosiaali- ja terveyspalvelujen määrän kasvulla, joka johtuu väestötekijöiden vaikutuksesta peruspalveluiden kysyntään. Kuntien investoinnit eivät juuri kasva vuosina 2012 2013. Ennakoidulla tulo- ja menokehityksellä kuntatalouden alijäämä edelleen kasvaisi vuosina 2012 ja 2013.

Taulukko 2. Peruspalveluohjelman mukainen väestötekijöiden vaikutus peruspalveluiden kysyntään 10 Kuvio 1. Kuntien talouden kehitys Kuntien bruttovelka on kasvanut 2000-luvulla nopeasti. Kuntien tulokehitys näyttää lähivuosina jäävän viime vuosia hitaammaksi, joten kuntien talous pysyy alijäämäisenä ja velan kasvu jatkuu myös lähivuosina. Paineet kunnallisverotuksen kiristymiseen ja kuntien velan määrän arvioitua voimakkaampaan lisääntymiseen ovat suuret. Verorahoituksen kasvun hidastuminen lisää painetta toimintojen tehostamiseen kunnissa. Menokehityksen osalta nousupaineita tulee sekä käyttötaloudesta että investoinneista. Käyttötalouden puolella hinta- ja kustannuskehitys voi olla arvioitua nopeampaa. Kuntatalouden menoista henkilöstömenojen osuus on suuri, joten kunta-alan palkkamenojen kasvun hillitseminen on keskeistä.

Kuntien investointitarpeet ovat mittavat johtuen muun muassa peruskorjaustarpeista, kasvukeskusten suurista hankkeista sekä kuntasektorin rakenneuudistuksesta. Kuntien investointisuunnitelmien toteutuminen riippuu tarpeiden lisäksi kuitenkin myös kuntatalouden taloustilanteesta ja lainarahan hinnasta Kaiken kaikkiaan valtion toimenpiteet kiristävät kuntataloutta ensi vuonna 448 miljoonaa euroa tähän vuoteen verrattuna. Tämä merkitsee keskimäärin noin 0.5 prosenttiyksikön veronkorotuspainetta kunnallisveroon. 11 2.3 Kainuun kuntien talous 2.3.1. Kuntayhtymän talouden kehitys 2005-2010 Kuntayhtymän toimintamenojen kehitys Kainuun hallintokokeilun taloudellisten vaikutusten arvioiminen täysin luotettavasti on mahdotonta, koska emme voi tietää, mikä Kainuun tulevaisuus olisi ollut, ellei kokeiluun olisi ryhdytty vuonna 2005. Maakunta -kuntayhtymän menojen vertaaminen koko maan kuntasektorin menoihin ei anna täysin yksiselitteisiä tuloksia, koska koko maan kuntasektorilla on huomattavasti enemmän tehtäviä kuin Kainuun maakuntakuntayhtymällä. Koska Kainuun maakunta -kuntayhtymän kustannuksista yli 80 prosenttia syntyy sosiaali- ja terveystoimialan toiminnoista tai niihin liittyvistä tukipalveluista, maakunta -kuntayhtymän menojen vertaaminen Manner-Suomen sosiaali- ja terveysmenojen kehitykseen antaakin luotettavamman lopputuloksen. Kuntayhtymän talouden kehitystä tarkasteltaessa on käytetty Tilastokeskuksen Kuntien talous- ja toimintatilaston tietoja. Tilastokeskus tekee vuosittain Kainuusta oman tilaston, joka vastaa talous- ja toimintatilaston luokituksen mukaisia lukuja. Kainuun tilasto on julkaistu Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannassa, joka löytyy Tilastokeskuksen internet-sivuilta osoitteesta http://www.stat.fi. Vertailua on tehty kahdesta eri näkökulmasta. Ensinnäkin maakunta -kuntayhtymän toimintamenoja on verrattu Manner-Suomen kuntien sosiaali- ja terveysmenojen kehitykseen, ja toiseksi maakunta -kuntayhtymän sosiaali- ja terveystoimen nettokäyttökustannuksia on verrattu Manner-Suomen ja valittujen maakuntien sosiaali- ja terveysmenojen käyttökustannuksiin samalta ajalta. Kainuun maakunta -kuntayhtymän toimintamenojen kasvu oli vuosina 2005 2010 yhteensä 34,5 prosenttia, mikä tarkoittaa keskimäärin 5,1 prosenttia vuosittain. Sosiaalija terveystoimialalla keskimääräinen toimintamenojen kasvu on ollut 5,2 prosenttia. Sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtakunnallinen kasvu vastaavalla ajalla on alustavien tietojen mukaan ollut keskimäärin 5,9 prosenttia vuodessa. Näin ollen Kainuun keskimääräinen vuotuinen toimintamenojen kasvu on ollut 0,8 prosenttiyksikköä pienempää kuin Manner-Suomen sosiaali- ja terveystoimen käyttökustannusten keskimääräinen vuotuinen kasvu. Kainuun kuntien sosiaali- ja terveysmenojen kasvu vuosina 2002 2004 ennen kokeilua taas oli keskimäärin 6,9 prosenttia vuodessa. Mikäli Kainuun maakunta -kuntayhtymän menojen kasvu vuosina 2005 2010 olisi ollut samaa luokkaa kuin sosiaali- ja terveystoimen käyttökustannusten valtakunnallinen kasvu, maakunta -kuntayhtymän sosiaali- ja terveystoimen menot olisivat olleet kumulatiivisesti yhteenlaskettuina noin 80 miljoonaa euroa toteutunutta suuremmat.

Tarkasteltuna ajanjaksona saavutettua kokonaisetua pienentää se, että kahtena viime vuonna maakunta-kuntayhtymän kasvu on ollut koko maan kasvua suurempaa. Taulukko 3. Toimintamenojen kehitys vertailu 2005 2010 (1 000 ) Menojen kehitys vertailua Kumulatiivinen (ilman liikelaitoksia) 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 ero Sote toimintamenot 210 731 215 419 226 853 236 886 250 614 266 424 278 796 Kasvu-% 2,2 % 5,3 % 4,4 % 5,8 % 6,3 % 4,6 % Koko maan sote käyttökustannusten kasvu-% 4,7 % 6,1 % 5,9 % 8,8 % 5,9 % 4,0 % JOS KASVU (Koko maa) 210 731 220 635 234 094 247 906 269 721 285 635 297 060 ERO 0 5 216 7 241 11 020 19 107 19 211 18 264 80 060 12 Kuntayhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon nettokäyttökustannusten kehitys Pelkkä toimintamenojen ja tilastoluokitusten mukaisten käyttökustannusten muutosten vertailu ei ota huomioon toimintatuotoissa tapahtuneita muutoksia. Lisäksi kustannuslaskennan kehittyminen ja organisaation sisäisten erien käsittelyssä tapahtuneet muutokset vähentävät vertailun luotettavuutta vuosittain. Siksi kaikkein luotettavin lopputulos syntyy, kun verrataan toteutuneita sosiaali- ja terveystoimen nettokustannuksia keskenään, jolloin sisäisten erien vaikutus eliminoituu pois. Kuntayhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon nettokäyttökustannusten kehityksessä on vertailtu Kainuun maakunta -kuntayhtymän sosiaali- ja terveystoimen nettokustannuksia Manner-Suomen sosiaali- ja terveystoimen nettokustannuksiin, joista lasten päivähoito on vähennetty. Vertailuun on valittu maakuntia, joiden Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n laskemat (CHESS) terveydenhuollon ja vanhuspalveluiden tarvekertoimet ovat Kainuun kaltaiset. Nämä maakunnat ovat Pohjois-Karjala, Etelä- Savo ja Etelä-Pohjanmaa. Lisäksi vertailussa on käytetty apuna VATT:n muistiossaan 16/2011 esittämää keinomaakuntaa, joka koostuu neljästä maakunnasta: Päijät- Häme (painokerroin 0,35), Pohjois-Savo (painokerroin 0,21), Keski-Pohjanmaa (painokerroin 0,23) ja Lappi (painokerroin 0,22). Keinomaakunta on muodostettu siten, että se kuvaisi mahdollisimman hyvin Kainuun kustannuskehitystä hallintokokeilua edeltävällä ajanjaksolla. Kainuun maakunta -kuntayhtymän sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset ovat kasvaneet tarkasteluajanjaksolla 2005-2010 keskimäärin 4,6 prosenttia vuosittain. Manner-Suomen vastaava kasvu on 6,0 prosenttia.

13 12,0 10,0 Kainuun kuntien sos.ja terveyden-huollon nettokustannusten (ilman pv.hoitoa) kasvu vuosittain 2002-2004 Kainuun maakunnan sos.ja terveyden-huollon nettokustannusten kasvu vuosittain 2005-2010 9,0 8,0 % 6,0 5,8 7,2 7,7 6,0 7,3 5,9 6,9 6,4 6,3 4,5 6,1 6,0 5,5 5,8 6,4 4,9 4,7 4,6 6,0 Manner- Suomen sos. ja terv.nettokustannusten kasvu (ilman pv.hoitoa) 4,0 4,0 2,0 1,0 0,0 2002 2003 2004 2002-2004 2005 2006 2007 2008 2009 AR 2010 2005-2010 Kuvio 2. Sosiaali- ja terveydenhuollon nettokustannusten vertailu 2002 2010 (nimellishinnoilla) Mikäli ero muutetaan vastaavaksi kasvuksi euroina, saadaan laskennallinen euromääräinen hyöty, joka on noin 90 miljoonaa euroa. Vastaava hyöty vuosina 2005-2009 oli 60 miljoonaa euroa. Mikäli maakunta -kuntayhtymän sosiaali- ja terveysmenojen kasvua vuosina 2005 2010 verrataan kasvuun, joka oli Kainuun kuntien sosiaali- ja terveystoimen nettokustannuksissa ennen kokeilua eli 6,9 prosenttia vuosittain, hyöty on kumulatiivisesti laskettuna 116 miljoonaa euroa. Vertailtaessa Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon nettokustannuksia Pohjois- Karjalan maakunnan kuntien sosiaali- ja terveystoimen nettokustannuksiin vuosina 2005 2009, voidaan todeta, että Pohjois-Karjalassa sosiaali- ja terveystoimen nettokäyttökustannusten kasvu on ollut vuosittain keskimäärin 2 prosenttiyksikköä Kainuuta suurempaa. Jos maakunta -kuntayhtymän sosiaali- ja terveystoimen nettokustannusten kasvu olisi ollut yhtä suuri kuin Pohjois-Karjalassa vastaavana aikana, maakunta -kuntayhtymän kustannukset olisivat olleet noin 80 miljoonaa euroa suuremmat. Verrattaessa kasvua Etelä-Savoon ero on keskimäärin1,1 prosenttia vuosittain ja Etelä-Pohjanmaahan verrattuna ero on 1,7 prosenttia. Tämä tarkoittaisi yhteenlaskettuna 60 70 miljoonaa euroa suurempia menoja vuosina 2005 2009. Vertailu VATTin keinomaakuntaan osoittaa, että Kainuun kustannuskehitys on ollut keskimäärin 1,5 prosenttia keinomaakunnan kasvua pienempää vuosina 2005 2009. VATTin vertailu perustuu asukaskohtaisiin sosiaali- ja terveystoimen nettokäyttökustannuksiin. Koulutustoimialan menojen kehitys Koulutustoimialalla toimintamenojen keskimääräinen kasvu vuosina 2005-2010 on ollut 7,0 prosenttia. Kasvuun on vaikuttanut ammatillisen koulutuksen volyymin lisääntyminen sekä Kuusamon ammatti-instituutin liittyminen Kainuun ammattiopistoon vuonna 2008. Kasvu ilman Kuusamon ammatti-instituuttia on ollut keskimäärin 5,0 prosenttia vuosittain.

Lukiokoulutuksen kokonaiskustannukset eivät ole kasvaneet tarkasteluajanjaksolla, mutta opiskelijamäärä on vähentynyt vuodesta 2005 vuoteen 2010 keskimäärin neljä prosenttia vuosittain. Tästä johtuen kustannukset oppilasta kohden laskettuna ovat kasvaneet 6 020 eurosta 7 355 euroon samalla, kun oppilasmäärä on vähentynyt lähes 1900 oppilaasta hieman yli 1500 oppilaaseen (kuvio 2). Kustannusten kasvu oppilasta kohden vuodesta 2005 vuoteen 2010 on ollut yhteensä 22,2 prosenttia eli keskimäärin 4,0 prosenttia vuodessa. 14 Euro 8 000 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 2 000 1 000 O p is kelija 2 000 1 800 1 600 1 400 1 200 1 000 800 600 400 200 Rahoitus ja muut tuotot T o im in ta k u lu t ja poistot Opiskelijamäärä 0 2005 2006 2007 2008 2009 2010 0 Kuvio 3. Lukiokoulutuksen kustannusten ja oppilasmäärän kehitys 2005 2010 Lukiokoulutuksen suurin kuluerä on henkilöstökulut, joihin on pystytty vaikuttamaan tehokkaalla opetuksen järjestämisellä. Tehokkuutta on haettu muun muassa luopumalla pienistä ryhmistä ja tarjoamalla opetusta vuorovuosina aineissa, joita opiskelijat valitsevat vähän. Järjestely on kuitenkin turvannut opiskelijoille monipuolisen kurssitarjonnan, jota on lisäksi tuettu lukioiden välisellä video-opetuksella. Ammatillisen koulutuksen rahoitus muodostuu valtionosuuksien, oppisopimusrahoituksen ja ammatillisen koulutuksen lisärahoituksen lisäksi muista tuotoista. Tarkasteluajanjaksolla vuodesta 2005 vuoteen 2010 ammatillisen koulutuksen kustannukset Kainuussa ovat kasvaneet noin 56 prosenttia, ja kokonaisrahoitus ammatilliseen koulutukseen on kasvanut samassa suhteessa eli 56 prosenttia. Ammatillisen koulutuksen liikevaihto muodostuu pääasiassa koulutuksen järjestämisestä saatavista tuotoista eli valtion rahoituksesta (taulukko 4). Liikevaihdosta suurin osa muodostuu ammatillisen perustutkinnon yksikköhintarahoituksesta, työvoimakoulutuksesta sekä oppisopimus-koulutuksen ja ammatillisen lisäkoulutuksen rahoituksesta. Muiden liikevaihtoon kuuluvien tuottojen osuus on alle 10 prosenttia. Liikevaihto on kasvanut vuodesta 2005 vuoteen 2010 noin 54 prosenttia. Suuri kasvu selittyy Kuusamon ammatti-instituutin liittymisellä Kainuun ammattiopistoon vuonna 2008. Kuusamon osuus vuoden 2008 liikevaihdosta on 4,8 miljoonaa euroa, joten ilman Kuusamoa liikevaihdon kasvu tältä ajalta on 35 prosenttia. Liikevaihdon osuus kaikista tuotoista on yli 90 prosenttia.

15 Taulukko 4. Ammatillisen koulutuksen liikevaihto rahoitusmuodoittain vuosina 2005 2010 Euroa 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Yksikköhintarahoitus 16 784 490 16 728 572 16 866 467 23 896 500 25 488 255 26 237 103 Oppisopimuskoultuksen rahoitus 2 000 965 1 899 640 2 100 613 2 506 261 2 615 267 2 460 431 Ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitus 1 332 033 1 709 687 1 626 245 2 053 819 1 880 984 2 132 198 Työvoimakoulutus 3 421 161 3 984 930 4 183 820 3 763 193 5 245 048 5 772 637 Muut tulot 1 851 599 1 946 718 2 633 311 3 128 888 3 046 900 2 508 509 YHTEENSÄ 25 390 248 26 269 547 27 410 456 35 348 661 38 276 454 39 110 878 Muutos edellisvuoteen (%) 3,5 4,3 29,0 8,3 2,2 Osuus liikevaihdosta (%) Yksikköhintarahoitus 66,1 63,7 61,5 67,6 66,6 67,1 Oppisopimuskoultuksen rahoitus 7,9 7,2 7,7 7,1 6,8 6,3 Ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitus 5,2 6,5 5,9 5,8 4,9 5,5 Työvoimakoulutus 13,5 15,2 15,3 10,6 13,7 14,8 Muut tulot 7,3 7,4 9,6 8,9 8,0 6,4 Koulutuksesta syntyneet kustannukset ovat kasvaneet vuodesta 2005 vuoteen 2010 39 prosenttia, mikä selittyy osittain ammattiopiston laajentumisesta Kuusamoon. Kuusamon yksikön kaikki kulut vuonna 2008 olivat 4,9 miljoonaa euroa. Jos kustannusten lisääntymistä tarkastellaan kyseessä olevana ajanjaksona ilman Kuusamoa, kasvuprosentti on 25 prosenttia. Henkilöstökulut ovat myös ammatillisessa koulutuksessa suurin kuluerä, vaikkakin niiden osuus liikevaihdosta ja kaikista tuotoista on pysynyt kuitenkin varsin vakaana. Yhteenveto Yhteenvetona voidaan todeta, että Kainuun maakunta -kuntayhtymän toimintamenojen ja nettokäyttökustannusten kasvu vuosina 2005-2010 eli hallintokokeilun aikana on kokonaisuudessaan ollut valtakunnan tasoon ja valittuihin vertailumaakuntiin verrattuna pienempää. Ero tulee selkeästi esille vertailtaessa sosiaali- ja terveystoimen nettokäyttökustannuksia. Maakunta -kuntayhtymän nettokäyttökustannusten kasvu on ollut keskimäärin 4,6 prosenttia vuosittain, kun se Manner-Suomessa on vastaavana aikana ollut keskimäärin 6,0 prosenttia. Ero vertailumaakuntiin on samansuuruinen. Tilanne ei muutu, vaikka tarkasteluun otetaan mukaan koulutuksen menot, sillä Kainuun maakunta -kuntayhtymän koulutustoimialan keskimääräistä suurempi toimintakulujen kasvu on aiheutunut toiminnan laajenemisesta ammatillisen koulutuksen puolella Kuusamoon vuonna 2008. 2.3.2 Kainuun koko kuntatalouden kehitys vuosina 2005 2010 Koko Kainuun kuntatalouden tilaa tarkasteltaessa on otettava huomioon kuntien ja maakunnan muodostama kokonaisuus. Maakunta ja kunnat ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa, sillä maakunnan tulot perustuvat kuntien verotuloihin ja valtionosuuksiin. Hallintokokeilulla on ollut vaikutusta Kainuun kuntien talouteen. Kuten kuviosta 4 nähdään, Kainuun kuntien vuosikatteiden yhteismäärä parantui vuosina 2005 2010. Vuosikatteiden yhteenlaskettu määrä yli viisinkertaistui vuodesta 2004 vuoteen 2010. Vuonna 2004 Kainuun kuntien yhteenlaskettu vuosikate oli 91 euroa/asukas ja 479 euroa/asukas vuonna 2010.

Kuntayhtymän ja kuntien yhteenlaskettu vuosikate on ollut kolmen viimeisimmän tilinpäätöksen mukaan selkeästi poistoja suurempi. Yhteenlaskettu vuosikate vuonna 2008 oli 396 euroa asukasta kohden kun vastaava poistojen määrä oli 300 euroa asukasta kohden. Vuonna 2010 vuosikate oli 580 euroa/asukas ja poistot olivat 330 euroa/asukas. Kainuun vuosikate on ollut koko hallintokokeiluajan vertailukuntien (6 000 10 000 asukasta) vuosikatetta suurempi. Ennen hallintokokeilua tilanne oli pääsääntöisesti päinvastoin eli Kainuun vuosikate oli vuosittain hieman vertailukuntien vuosikatetta pienempi. 16 700 Kainuun kunnallistalous / vuosikate /as /as 600 500 400 300 200 100 0 04 05 06 07 08 09 10 11 12 13 14 Vuosikate, kunnat Vuosikate, kunnat+maakunta Poistot /as Vuosikate, kunnat (6000-10000) Kuvio 4. Vuosikatteet ja poistot Kainuussa 2004-2010 sekä ennuste 2011-2014 Tästä huolimatta, osaksi kuntien erilaisuudesta johtuen, erityisesti kumulatiivisesti laskettuina vuosikatteet vaihtelivat kuntien välillä suuresti tarkastelun aikana. Vuosikatteiden parantuminen olikin toki pitkälti hyvän yleisen taloudellisen tilanteen ansiota, mutta toisaalta myös maakunnan ja kuntien omilla toimenpiteillä aikaan saatua. Vuosina 2011-2014 Kainuun yhteenlaskettu vuosikate tulee väistämättä alentumaan valtionosuuksiin tehtävien leikkausten vuoksi. Taulukko 5. Kainuun kuntien ja maakunta -kuntayhtymän vuosikatteet, verorahoitus ja ali/ylijäämät vuonna 2010 Kertyneet ali- /ylijäämät Asukasluku Vuosikate, Verorahoitus, Ali- /ylijäämä 31.12.2010, 1 2010 1 000 /as 1 000 /as 2010, 1 000 /as 000 /as Hyrynsalmi 2 732 1 285 470 17 201 6 296 856 313-1 002-367 Kajaani 38 139 17 121 449 178 731 4 686 6 562 172-13 288-348 Kuhmo 9 492 3 505 369 53 438 5 630 1 087 115 328 35 Paltamo 3 884 2 023 521 20 677 5 324 982 253 1 130 291 Puolanka 3 062 3 355 1 096 20 972 6 849 2 393 782 1 446 472 Ristijärvi 1 512 1 010 668 9 773 6 464 710 470 1 569 1 038 Sotkamo 10 698 2 404 225 51 297 4 795 433 40-1 240-116 Suomussalmi 9 153 6 944 759 55 638 6 079 3 502 383 11 362 1 241 Kuntayhtymä 8 079 103 2 481 32-2 667-34 Yhteensä 78 672 45 726 581 407 727 5 183 19 006 242-2 362-30

Kainuun kuntien ja maakunnan kattamattomat bruttoalijäämät (ilman maakunnan liikelaitoksia) olivat suurimmillaan eli 41,6 miljoonassa eurossa (530 euroa/asukas) vuoden 2007 lopussa (kuvio 5). Vuoden 2010 lopussa kattamattomia alijäämiä on yhteensä 18,2 miljoonaa euroa (230 euroa/asukas), eli kattamattomat alijäämät ovat pienentyneet yhteensä 23,4 miljoonalla eurolla. Maakunnan kattamaton alijäämä oli vuoden 2010 lopussa yhteensä 2,7 miljoonaa euroa ja kuntien yhteensä 15,5 miljoonaa euroa. Maakunnan tasolla nettoalijäämä oli vain 2,4 miljoonaa euroa (30 euroa/asukas), koska viidellä kunnalla on taseessaan aiemmilta vuosilta kertyneitä ylijäämiä yhteensä 15,8 miljoonaa euroa. 17 Kuvio 5. Kainuun kuntien alijäämät 2004 2010 (ennuste 2011-2012) Maakuntakokeilun alussa taloudenpidon yleiseksi tavoitteeksi määriteltiin menojen kasvun rajaaminen niin, että menojen kasvu ei ole tulojen kasvua suurempaa. Lisäksi ensimmäiselle valtuustokaudelle (vuosille 2005 2008) asetettiin vielä tiukempi tavoite eli menojen kasvun puolittaminen aiempaan sosiaali- ja terveysmenojen kasvuun verrattuna. Pyrkimyksenä oli helpottaa kuntien aiempina vuosina syntyneiden alijäämien kattamista. Maakunnan tulopohjan perusteena oleva kuntien verorahoitus on kasvanut vuodesta 2004 vuoteen 2010 noin 39,8 %, mikä on keskimäärin 5,8 % vuosittain. Vastaavasti kuntien maksuosuus maakunnalle on kasvanut vuosina 2005 2010 noin 35,9 %, mikä on keskimäärin 5,3 % vuosittain. Koska maakunnan rahoitusosuuden kasvu oli vuosina 2005 2006 menojen kasvua pienempää, maakunnalle syntyi rahoitusvajetta eli alijäämää. Se oli vuoden 2007 lopussa 17,4 miljoonaa euroa eli 217 euroa asukasta kohden. Vuodelle 2008 kuntien maksuosuusprosenttia nostettiin 58,5 prosentista 60,1 prosenttiin alijäämäkierteen katkaisemiseksi. Tässä onnistuttiin suunnitelmia paremmin, ja ylijäämää syntyi vuodelta 2008 yhteensä 6,3 miljoonaa euroa. Näin vuoden 2008 lopussa kattamattomia alijäämiä oli yhteensä 11,1 miljoonaa euroa. Myös vuodet 2009 ja 2010 ovat olleet ylijäämäisiä, ja vuoden 2010 lopussa maakunnan kumulatiivinen alijäämä oli 2,7 miljoonaa euroa. Yhteenvetona voidaan todeta, että hallintokokeilun aikana vuosina 2005-2010 on pystytty hillitsemään maakunnan tehtäväksi siirrettyjen toimintojen menojen kasvua keskimäärin enemmän kuin mitä samana aikana tapahtunut tulojen kasvu on ollut.

Näin alun perin asetettu taloustavoite on saavutettu. Sen sijaan tavoitteeksi asetetussa menojen kasvun puolittamisessa ei onnistuttu. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannusten kasvu kokeiluaikana on ollut keskimäärin 77 % valtakunnan kasvusta. Suurin ongelma Kainuun kuntatalouden kannalta on väestön vähentyminen ja sen seurauksena suhteellinen tulorahoituksen vähentyminen ja edelleen palvelutuotantoon kohdistuvat kustannusten pienentämistarpeet. Väestön väheneminen Kainuussa noin prosentin vuosivauhdilla on aiheuttanut sen, että on jouduttu jo 1990 luvulta lähtien pelkästään keskittymään siihen, miten palvelutuotannon kustannukset saadaan sopeutettua tulorahoitukseen. Tulevina vuosina 2012 2014 Kainuun rahoituspohja kasvaa näillä näkymin noin prosenttiyksikön vähemmän kuin menojen kasvupaineet ovat. Tästä johtuen ilman muutoksia vuosina 2008 2010 hyvin toteutunut alijäämien kattaminen päättyy ja alijäämiä alkaa jälleen kertyä ripeään tahtiin. Jotta Kainuun kuntien ja maakunnan talouden kehitys saadaan pidettyä tulevaisuudessakin tasapainossa, se vaati joko reippaita ja rohkeita palvelurakenteen muutokseen tähtääviä toimenpiteitä tai tulopohjan kasvattamista. Tulopohjan kasvattaminen tapahtuu pääasiassa elinkeinoelämän kehittämisen kautta sekä valtionosuuksien kasvun avulla tai viimekädessä verojen korotusten kautta. 2.4 Kainuun väestönkehitys Kainuun väestömäärä vähenee edelleen (Kuvio 6). Erityisesti tähän vaikutti kotimaan muuttotase, joka oli v. 2010-603. Muuttoliikkeen pääosa muodostuu koulutuspaikan perässä muuttavista nuorista. Maakunnan kokonaisväestö pieneni 585 henkilöllä. Yhteensä kainuulaisia oli v. 2010 lopussa 82073 (Taulukko 6). V. 2011 aikana muuttotappio on ollut edellisvuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna suurempi. 18 92000 Väestö 90000 89777 88000 86000 84000 82000 88473 87371 86573 85965 85303 85098 84718 84338 83958 84350 83779 83578 83160 82634 82073 80000 78000 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Kuvio 6. Kainuun väestönkehitys v. 2000 alkaen verrattuna Kainuun maakuntasuunnitelman väestöennusteeseen.

19 Taulukko 6. Väestönkehitys Kainuussa vuonna 2010. Kuntien välinen muutto Maahanmuutto Kokonais- Väestön Väkiluku Eläv. Kuol- Synt. Tulo- Lähtö- Netto- Tulo- Lähtö- Netto- nettomuutto lisäys 31.12. synt. leet enemm. muutto muutto muutto muutto muutto muutto = Muuttotase 2010 Tammikuu 72 72 0 207 226-19 25 6 19 0 0 Helmikuu 55 75-20 178 188-10 14 0 14 4-16 Maaliskuu 65 83-18 165 237-72 4 2 2-70 -88 Huhtikuu 54 75-21 222 199 23 23 3 20 43 22 Toukokuu 56 74-18 332 360-28 34 4 30 2-16 Kesäkuu 58 90-32 309 353-44 22 3 19-25 -57 Heinäkuu 64 82-18 276 359-83 38 14 24-59 -77 Elokuu 88 93-5 545 700-155 20 11 9-146 -151 Syyskuu 69 89-20 282 421-139 20 9 11-128 -148 Lokakuu 70 59 11 229 237-8 39 2 37 29 40 Marraskuu 63 90-27 218 263-45 17 6 11-34 -61 Joulukuu 50 76-26 296 319-23 20 4 16-7 -33 Koko vuosi 764 958-194 3 259 3 862-603 276 64 212-391 -585 82 073 Kuntakohtaisessa väestönkehityksessä nousee esille edelleen harvaan asutun maaseudun kehitys. Kajaanin seutukunta on pystynyt pitämään väestön vuoden 2005 tasolla. 102 100 98 96 94 92 90 88 86 31.12.2005 31.3.2006 Kajaanin seutukunta Kehys-Kainuu 30.6.2006 30.9.2006 31.12.2006 31.3.2007 30.6.2007 30.9.2007 31.12.2007 31.3.2008 30.6.2008 30.9.2008 31.12.2008 31.3.2009 30.6.2009 30.9.2009 31.12.2009 31.3.2010 30.6.2010 30.9.2010 31.12.2010 Kuvio 7. Kainuun seutukuntien väestönkehitys vuosineljänneksittäin suhteutettuna väkilukuun vuoden 2005 lopussa Kajaanin ja Kehys-Kainuun seutukunnissa (Indeksi 31.12.2005 = 100). Tilastokeskuksen väestö ennusteen (30.9.2009) mukaan Kainuu väestömäärä tulee edelleen laskemaan. Vähentyminen on ennusteen mukaan n. 5 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. 2.5. Kainuun työllisyyden kehitys (Lähde Työttömyys -osiossa: Kainuun työllisyyskatsaus, syyskuu 2011, Kainuun ELYkeskus, strategiapäällikkö Juha Puranen, www.mol.fi, tiivistelmä) Työttömyys väheni Kainuussa syyskuussa edelleen hyvää vauhtia, ripeämmin kuin maassa keskimäärin. Kainuun työttömyys lähestyykin jo historiallisen hyviä lukuja, sillä nykyistä pienemmät työttömyysluvut löytyvät yli kahdenkymmenen vuoden takaa vuosilta 1988 1990.

Työ- ja elinkeinotoimistoihin oli kirjoittautunut syyskuun lopussa 3 890 työtöntä työnhakijaa, mikä on 364 vähemmän kuin elokuussa ja 427 vähemmän kuin vuosi sitten. Kainuussa työttömyys on vähentynyt 10 % vuoden takaisesta, kun vähennys maassa keskimäärin on 7 %. Työttömyys on vähentynyt lähes kaikissa työttömien ryhmissä. Nuorisotyöttömyys on vähentynyt lähes 20 %, lomautettuja on vain niukasti ja myös miesten, naisten, vajaakuntoisten, ulkomaalaisten sekä yli 50-vuotiaiden työttömyys on vähentynyt. Työttömyys on vähentynyt myös lähes kaikissa työttömien ammattiryhmissä. Ainoastaan työttömyyden kova ydin, pitkäaikaistyöttömyys, ei ole vähentynyt hyvässäkään työllisyystilanteessa. Vaikka työttömyys tavanomaisesti syksyn aikana kohoaakin, uskotaan kasvun jäävän tänä syksynä aikaisempaa vähäisemmäksi. Sen sijaan vuoden vaihteessa työttömyys yleensä kasvaa melko selvästi lähinnä kausivaihtelusta johtuen. Koko maassa työ- ja elinkeinotoimistoihin (TE-toimistoihin) oli rekisteröitynyt syyskuun lopussa kaikkiaan 223 966 työtöntä työnhakijaa, mikä on 11 032 vähemmän kuin elokuussa ja 16 624 vähemmän kuin vuosi sitten. Työnvälitystilaston työttömyysaste, eli työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta, oli koko maassa 8,3 %. Kainuussa työttömien osuus työvoimasta oli syyskuun lopussa 10,5 %. Samalla tasolla työttömyys oli Kaakkois-Suomessa 10,8 % ja Keski-Suomessa 10,9 %, mutta Pohjois-Karjalassa 11,2 % ja Lapissa 11,9 % tilanne oli vaikeampi. Vuoden takaisesta tilanteesta työttömyys on vähentynyt Vaalaa lukuun ottamatta kaikissa muissa Kainuun kunnissa, suhteellisesti eniten Paltamossa (-39 %), Ristijärvellä (-36 %) ja Suomussalmella (-23 %). Työnvälitystilaston työttömyysasteella mitaten paras tilanne on Paltamossa, jossa työttömyysaste painui 3,9 %:iin. Myös Ristijärvellä (6,1 %) ja Sotkamossa (8,2 %) tilanne on parempi kuin maassa keskimäärin (8,3 %) ja myös Suomussalmella (10,6 %) työttömyys on hyvällä tasolla. Selvästi vaikein tilanne on Kuhmossa (13,7 %) ja Vaalassa (13,5 %). 20 Kuvio 8. Työttömien työnhakijoiden määrä Kainuussa 2000 -luvulla.

21 Kuvio 9. Työttömien työnhakijoiden osuus (%) työvoimasta elokuussa 2011 ja 2010 Kainuun kunnissa, Pohjois-Karjalassa, Kainuussa, Lapissa ja koko maassa. 2.6 Kainuun toimialojen kehitys Yleistä 2000-luvun talouskehitys oli Kainuulle suotuisaa vuoden 2007 lopulle saakka. Silloin hiljalleen alkanut teollisuuden liikevaihdon laskeminen päättyi vuoden 2009 lopulla liikevaihdon romahtamiseen. Myös vienti, joka Kainuussa pääasiassa koostui paperiteollisuuden tuotteiden viennistä, laski samalla jaksolla dramaattisesti. Kovalla kouralla Kainuulaista teollisuutta puraisseesta lamasta nousu on ollut kuitenkin nopeaa. Kaikkien toimialojen yhteenlaskettu liikevaihto on jo ylittänyt lamaa edeltäneen liikevaihdon n. 10 prosentilla. Liikevaihdon kasvu on ollut viimeisen kahden vuoden aikana (03/2009 03/2011) huomattavasti koko maan kasvua nopeampaa. Kainuussa kaikkien toimialojen liikevaihto kasvoi 35 prosenttia, kun kasvu koko maassa oli n. 20 prosenttia. Kuvio 10. Kaikkien toimialojen yhteenlasketun liikevaihdon kehitys Kainuussa ja koko maassa 1/2005-03/2011 (Indeksi v. 2005 = 100)

22 Suhdannetiedot päätoimialoilla Tuoreimmat tiedot toimialojen liikevaihtotiedoista saadaan sisäasiainministeriön Tilastokeskukselta tilaamista maakuntakohtaisista päätoimialojen suhdannetiedoista. Niiden tiedot perustuvat samaan liikevaihtoverojen tilitysaineistoon, kuin mistä myös Kainuun avainklustereiden suhdannetiedot on laskettu. Suhdannetietojen käyttämisen etuna muihin seurantamenetelmiin on tietojen tuoreus. Päätoimialojen liikevaihdot ovat suhdannetietojen perusteella kasvaneet tuoreimman tiedon mukaan maaliskuussa 2011 edeltävien 12 kuukauden aikana erityisesti rakentamisessa (+26,3 %). Kuvio 11. Kainuun päätoimialojen suhdannekehitys 1/2005-3/2011 Suhdannetiedot kärkialoilla, vuosi 2010 Liikevaihto kasvoi Kainuun maakunnassa vuonna 2010 kaikilla tarkasteltavilla kärkialoilla paitsi ICT- ja elektroniikkatoimialoilla, jossa liikevaihto laski 3,1 prosenttia vuoden 2009 tasosta. Suurinta kasvu oli kaivannaistoiminnan toimialalla, jossa liikevaihto nousi peräti 187,5 prosenttia vuoden takaisesta. Metalliteollisuuden toimialan kehitys oli niin ikään hyvin voimakasta liikevaihdon kasvettua 92,2 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Vuosittaiset kasvulukemat olivat korkeita myös energia-alan (30,3 %), elintarvikealan (19,8 %) sekä metsä- ja puualan (16,3 %) toimialoilla. Hyvät kasvuluvut johtuvat osin myös vastinvuoden hyvin alavireisestä kehityksestä (taloudellinen taantuma). Matkailutoimialalla liikevaihdon kehitys oli hieman maltillisempaa vuosimuutoksen oltua 2,0 prosenttia. Henkilöstömäärän kehitys Kainuun maakunnassa vuonna 2010 oli tasaisempaa kuin liikevaihdon kehitys, eivätkä vuosimuutokset olleet yhtä suuria. Henkilöstömäärä väheni edellisvuodesta ICT- ja elektroniikkatoimialojen (10,4 %), matkailualan (2,1 %) sekä metsä- ja puualojen toimialoilla. Elintarvikealan henkilöstömäärä jäi suunnilleen samalle tasolle kuin vuonna 2009, vuosimuutoksen oltua ainoastaan -0,6 prosenttia. Henkilöstömäärän kehitys oli positiivista ainoastaan kolmella liikevaihtoaan eniten kasvattaneella toimialalla eli kaivannaisalalla (13,0 %), metallialalla (13,9 %) ja energia-alalla (2,7 %).

23 Kuvio 12. Kainuun avainklustereiden suhdannekehitys vuonna 2010 verrattuna vuoteen 2009 Kuntakohtaisten kaikkien toimialojen liikevaihto- ja henkilöstömäärätietojen mukaan liikevaihto oli v. 2010 5-44 % kasvussa v. 2009 verrattuna. Nopeinta kasvu oli Sotkamossa (Talvivaara) ja hitainta Puolangalla. Työpaikkojen määrä kasvoi eniten Paltamossa. Vaala henkilöstö väheni lähes 10 % verrattuna vuoteen 2009. Kuvio 13. Kainuun kuntien kaikkien toimialojen yhteenlaskettu liikevaihdon ja henkilöstön suhdannekehitys vuonna 2010 verrattuna vuoteen 2009

24 3. TALOUSARVIO JA -SUUNNITELMA 2012-2015 3.1 Talousarvion perusteita 3.1.1 Rahoituksen muodostuminen Kainuun hallintokokeilusta annetun lain mukaan maakunta huolehtii maakunnan suunnittelusta, terveydenhuollosta, sosiaalihuollosta ja koulutuksesta sekä niiden rahoituksesta siltä osin kuin nämä tehtävät kokeilulain mukaan kuuluvat maakunnan toimialaan. Maakunta huolehtii myös maakunnan yleisestä elinkeinopolitiikasta, edistää yhteistyötä maakunnan kehittämisen kannalta keskeisten julkis- ja yksityisoikeudellisten yhteisöjen ja säätiöiden kanssa ja valvoo maakunnan etuja. Lain mukaan peruspalveluiden rahoituksesta on sovittava Kainuun kuntien kesken kuntayhtymän perussopimuksessa. Perussopimuksen rahoituspykälän mukaan: Kuntien maksuosuudet maakuntahallinnolle määritellään prosenttiosuutena kuntiin kertyvästä laskennallisesta verorahoituksesta. Laskennallinen verorahoitus sisältää verotulot (kunnallisverot, yhteisöverot ja kiinteistöverot), yleisen valtionosuuden ja valtionosuuden harvan asutuksen lisäosan, sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuden ja verotuloihin perustuvan valtionosuuksien tasauksen sekä verovähennysten kompensaatiot, kompensaatiokorvaukset, järjestelmän muutoksista johtuvat järjestelmä- ja siirtymätasaukset. STM:n valtionosuus sekä sitä vastaava järjestelmä- ja siirtymätasaus erotetaan yhden putken mallista vähentämällä kunkin kunnan STM:n laskennallisista kustannuksista omarahoitusosuus, joka lasketaan OPM:n ja STM:n laskennallisten kustannusten suhteessa. Jäsenkunnan maksuosuutta määriteltäessä valtionosuuksiin ei lasketa mukaan kuntien saamia Opetusministeriön myöntämiä ja maksamia opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuuksia ja / tai -avustuksia, kunnan yleistä harkinnanvaraista rahoitusavustusta, kuntajaon muutoksen perusteella kunnille maksettavia yhdistymisavustuksia ja investointi- ja kehittämishankkeiden tukea. Kunnallisverotulot lasketaan 19,25 veroprosentin mukaan, eikä se muutu kuntien mahdollisesti muuttaessa omia veroprosenttejaan. Kiinteistöverotulot lasketaan maakunnan vuoden 2009 keskimääräisillä verotuloilla painotetuilla veroprosenteilla lukuun ottamatta voimalaitosten kiinteistöverotuloa, joka lasketaan enintään 1,4 veroprosentilla. Yhteisöverotulot lasketaan todellisten maksuunpantujen verotulojen mukaisina. Verotulot lasketaan viimeisimmän valmistuneen verotuksen perusteella ja valtionosuudet kunkin talousarviovuoden mukaisina. Maksuosuuden ennakko kannetaan kunkin varainhoitovuoden kuntien talousarviotietojen perusteella ja oikaistaan talousarviovuoden aikana sen jälkeen, kun lopulliset tiedot edellisvuoden verotuksesta ja kuluvan vuoden valtionosuuksista valmistuvat. Maksuosuus suoritetaan varainhoitovuoden aikana kuukausittain kahdessa erässä.

Kuntien ja maakunnan toimintaympäristössä ja / tai rahoituksessa tapahtuvien suurten ja olennaisten laki- tai muiden seikkojen muutosten johdosta voidaan kuntien maksuosuuden määrittelyperusteet päättää uudelleen. Kuntien palvelutarpeista, maakunnan tarjoamien palveluiden rakenteesta sekä kuntien maksuosuudesta käydään vuosittain toukokuun loppuun mennessä yhteiset neuvottelut maakunnan ja kuntien välillä. Maakuntavaltuuston päätöksellä maakunnalle tulevat tulot jaetaan talousarviossa tehtäväalueille palvelun tuottamista varten. Muun tulorahoituksen hinnoitteluperiaatteista päättää maakuntavaltuusto talousarvio - käsittelyn yhteydessä. Vuoden 2013 alusta lukien on alustavasti suunniteltu kuntien rahoitukseen muutos. Rahoitus määräytyy edelleen osuutena kuntien laskennallisesta verorahoituksesta kuitenkin siten, että päivähoidon osuus vähennetään rahoituspohjasta ja maakunnalle osoitetaan suoraan sosiaali- ja terveystoimen valtionosuutta vastaava määrä. Loppuosa rahoituksesta määräytyy 50 prosenttia asukasluvun perusteella ja 50 prosenttia osuutena verorahoituksesta. 3.1.2 Kuntien rahoitusosuuden kehitys Kuntien maksuosuudet Kainuun maakunta -kuntayhtymälle määritellään prosenttiosuutena kuntiin kertyvästä laskennallisesta verorahoituksesta. Kainuun kuntien rahoitusosuus Kainuun maakunnalle ja sen kasvu määräytyvät rahoitusosuuden pohjana olevien verorahoituserien kehityksen perusteella. Valtionosuuksien kehitys on arvioitu suunnitteluvuosille yleisen taloudellisen kehityksen ja valtion peruspalveluohjelman 2012-2015 tietoihin perustuen. Verotulojen ennustamisessa on käytetty taustatietona Kuntaliiton verotulojen ennustamiskehikkoa ja kuluvan vuoden verotilitysten kehitystä kuukausittain. Kainuussa sosiaali- ja terveystoimen valtionosuudet ovat kasvaneet väestön ikääntymisen vuoksi hieman muuta maata enemmän. Verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus turvaa verotulojen kompensaation tasausrajaan saakka, joka on tällä hetkellä 91,89 prosenttia maan keskimääräisistä verotuloista. Vuoden alusta lukien 2012 verotuloihin perustuvasta valtionosuudesta on poistettu kiinteistöveron osuus. Verojen maksuunpanon kehitys Kunnallisveron maksuunpannut verotulot ovat vuosina 2007-2008 Kainuussa kasvaneet muuta maata hitaammin. Vuonna 2009 kunnallisverot vähenivät Kainuussa 1,1 prosenttia. Alustavien vuoden 2010 maksuunpanotietojen mukaan kunnallisveropohja kasvoi vuonna 4,1 prosenttia. Kasvu johtui pelkästään kunnallisveroprosenttien korotuksista. Maakunnan maksuosuutta laskettaessa verotuotto lasketaan 19,25 prosentin mukaan. Näin maakunta -kuntayhtymän laskennallinen kunnallisveropohja ei kasvanut lainkaan. Kokonaisuutena maakunnalle laskettava veropohja kasvoi vain 1,7 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Kasvuun vaikutti ratkaisevasti yhteisöverojen kasvu, joka oli noin 20 prosenttia. Vuodelle 2010 veroprosenttiaan nostivat Hyrynsalmi, Kajaani, Kuhmo, Paltamo, Sotkamo ja Suomussalmi siten, että maakunnan keskimääräinen kunnallisveroprosentti nousi 19,2 prosentista 20,0 prosenttiin. Tämän vaikutus kunnallisverokertymään on noin 4 prosenttia. 25

Kuluvan vuoden 2011 verojen maksuunpanon ennustetaan kasvavan noin 4 prosenttia. Kuntien verotulojen maksuunpano valmistuu kunnallisveron ja yhteisöveron osalta aina verotusvuotta seuraavan vuoden lokakuun loppuun mennessä. Kiinteistöverotulojen maksuunpano tapahtuu kunkin talousarviovuoden elokuun loppuun mennessä. Valtionosuuksien kehitys Valtionosuusjärjestelmä uudistui vuoden 2010 alusta. Uudistukseen liittyvät valtionosuudet siirtyvät pääosin valtiovarainministeriön hallinnoimiksi. Kunnan peruspalvelujen valtionosuus, ns. yhden putken valtionosuus, muodostuu seuraavista perusteista ja kustannuksista: - yleisen osan määräytymisperusteet (nykyinen yleinen valtionosuus) - sosiaali- ja terveydenhuollon laskennalliset kustannukset - esi- ja perusopetuksen sekä kirjaston laskennalliset kustannukset - taiteen perusopetuksen ja yleisen kulttuuritoimen määräytymisperusteet ja - erityisen harvan asutuksen, saaristokuntien ja saamelaisten osuuden mukaan lisätyn valtionosuuden määräytymisperusteet. Lisäksi järjestelmään kuuluu verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus, jolla valtionosuutta lisätään tai vähennetään. Uudistuksen voimaantuloon liittyvällä järjestelmämuutoksen tasauksella korjataan kunnittain uudistuksesta aiheutuvat muutokset. Laskettu menetys lisätään valtionosuuteen ja laskettu lisäys vähennetään siitä toistaiseksi vuosittain. Kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen vaikuttavat vuonna 2012 toteutettavat hallitusohjelman linjaukset, joista merkittävimmät ovat kunnan peruspalvelujen valtionosuuteen kohdistuva 631 miljoonan euron leikkaus ja kiinteistöveron poisto verotuloihin perustuvasta tasauksesta. Valtionosuusleikkauksen kuntakohtainen vaikutus on - 118 euroa/asukas. Kiinteistöveron tasauksesta poiston vaikutus eroaa kunnittain. Kokonaisuutena Kainuu menettää näiden leikkausten vuoksi noin 11,9 miljoonaa euroa. Sen sijaan hallitusohjelman mukaisesti veroperustemuutoksista kunnille aiheutuvat veromenestykset kompensoidaan täysimääräisesti valtionosuusjärjestelmän kautta. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriön valtionosuusrahoitukseen kohdistetut leikkaukset (mm. lukioverkon karsiminen ja ammatillisen perus- ja lisäkoulutuksen menosäästöt) toteutetaan pääosin vuosina 2013-2015. Maakunnan rahoitusosuuden pohjana olevat valtionosuudet kasvavat vuonna 2012 alustavien tietojen mukaan yhteensä 5,4 prosenttia eli 9,0 miljoonaa euroa. Tästä sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuden osuus on 4,3 miljoonaa euroa. Valtionosuuteen tehtävät lisäykset, lähinnä veromuutosten kompensaatioiden kautta, kasvavat 4,7 miljoonaa euroa. Verotuloihin perustuva valtionosuuksien tasaus sitä vastoin pienenee 2,2 miljoonaa euroa kiinteistöveron poistamisen takia. Lisäksi peruspalveluiden harvan asutuksen lisäosan piiriin tulee Kuhmon kaupunki, jonka lisäosa on 2,2 miljoonaa euroa. 26