HUITTISTEN KIIMASSUON TUULIPUISTOHANKKEEN LINTUJEN KEVÄTMUUTTOSELVITYS 2014 FT Thomas Lilley
Yhteenveto Muutontarkkailu toteutettiin Kiimassuon tuulipuistohankkeen alueella kolmena aamuna huhtikuun aikana. Alueen yli ei tarkkailupäivinä havaittu kulkevan selkeitä muuttolinjoja. Pääosa muuttolinnuista seuraa keväisin Loimijokea pohjoiseen ja ohittaa hankealueen itäpuolelta. Joissakin olosuhteissa tuulivoimapuiston yli saattaa muuttaa jonkin verran hanhia ja kahlaajia, mutta havaintojen perusteella hankkeen ei arvioida aiheuttavan suurta riskiä näille lajeille. Muuttaville petolinnuille ja kurjille hankkeen aiheuttamien riskien arvioidaan myös jäävän kevätmuuton aikana pieniksi. Syysmuuton aikaisiin riskeihin tämä selvitys ei ota kantaa. Erityisesti kurjen osalta tilanne saattaa syksyllä olla erilainen, kun Puurijärven alueelle kerääntyy isoja kurkiparvia. Johdanto Huittisten Kiimassuolle suunnitellaan tuulipuiston rakentamista. Suunniteltu hankealue sijaitsee noin 7 km Huittisten keskustasta lounaaseen (Kuva 1). Alue rajautuu idässä Jokisivun peltoihin ja lännessä Korvenkyläntiehen. Osana hankkeen luontoselvityksiä toteutettiin lintujen kevätmuuton tarkkailu. Tavoitteena oli selvittää alueen kautta muuttavien ja sen lähistöllä kiertelevien lintujen lentoreittejä. Lintujen lentokorkeudet merkittiin ylös, jotta olisi mahdollista arvioida törmäysriskejä tuulivoimaloihin. Tämä raportti esittelee kevätmuutonseurannan tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida tuulivoimahankkeen mahdollisia linnustovaikutuksia. Raportissa esitetään alueen lintumuuton pääpiirteet sekä käsitellään tuulivoiman vaikutuksille alttiit lajiryhmät yksityiskohtaisemmin. Seurannasta ja raportoinnista on vastannut FT, biologi Thomas Lilley. Kuva 1. Hankealueen rajaus ja muutonseurantapisteen sijainti
Alueen kuvaus ja taustaa Tärkeimmät lintujen muuttoreitit Satakunnassa sijaitsevat Pohjanlahden rannikolla. Huittisten seutua voidaan kuitenkin pitää muuhun Satakunnan sisämaahan nähden tärkeänä muuttoväylänä. Kaakkois- Satakunnassa lintujen muutto kulkee selvästi enemmän pohjoiseen kuin koilliseen (Ahlman & Luoma 2013). Loimijoen ja Kokemäenjoen yhtymäkohdassa, noin 10 km hankealueesta pohjoiseen, sijaitsevat Puurijärvi- Isosuon kosteikot muodostavat nykyisin yhden tärkeimmistä muuttolintujen kerääntymäalueista Satakunnassa (Vilén ym. 2012). Alueen merkitys on suurin metsähanhelle ja kurjelle, joiden määrät nousevat alueella useisiin tuhansiin yksilöihin. Suurimmat kurkimäärät kerääntyvät alueelle lähinnä syksyisin, kun taas metsähanhet levähtävät alueella nimenomaan keväällä. Joutsenia tavataan runsaasti sekä keväällä että syksyllä. Seudulla sijaitsee myös Köyliönjärven kansainvälisesti merkittävä lintualue, jonka reheville ranta-alueille kerääntyy sekä keväisin että syksyisin alueen kautta muuttavaa linnustoa, erityisesti sorsalintuja. Maakunnallisesti tärkeitä levähdysalueita ovat lisäksi Säkylän pellot, Kakkurin alue ja Vampulan-Jokisivun peltokokonaisuus (Vilén ym. 2012). Hankealueen välittömässä läheisyydessä ei kuitenkaan sijaitse erityisen hyviä lintupeltoja. Lähimmät suuria hanhiparvia keräävät peltoalueet ovat noin 3 kilometrin päässä Köyliön puolella Vuorenmaan kylän ja Matkussuon ympäristössä sekä noin 5 kilometrin päässä Kakkurin alueella. Huittisten puolella hanhille tärkeitä alueita ovat hankealueesta noin 6 kilometrin päässä Vampulan kirkonkylän länsipuolella sijaitsevat Kärväselän-Matkusjoen-Punolan pellot. Vampulan peltoalueet sijoittuvat Loimijoen varrelle ja ne ovat yhteydessä Alastaron ja Loimaan suuriin peltoalueisiin, joilla myös tavataan runsain määrin hanhia. Joutsenia kerääntyy alueen pelloille huomattavasti vähemmän; suurimmat parvet havaitaan Puurijärven, Köyliönjärven ja Pyhäjärven ympäristön isoilla pelloilla. Vampulassa havaitaan keväisin myös kurkimuuttoa laajalla alueella ja pelloille kerääntyy töyhtöhyyppiä ja kapustarintoja. Puurijärvi-Isosuon alueella yöpyvien kurkien ruokailulennot ulottuvat lisäksi tälle alueelle (määrät suurimpia syksyisin) kuten myös Kakkurin alueelle. Kerääntymien tarkkaan sijaintiin varsinkin hanhilla vaikuttavat vuosittain pelloilla viljelystoimien seurauksena vallitsevat ravinto-olosuhteet, eivätkä linnut aina kokoonnu vuosittain täsmälleen samoille pelloille. Vuonna 2014 Lounais-Suomen pelloilla havaittiin runsaasti hanhia. Kerääntymisalueiden lähettyvillä linnut lentävät yleensä matalammalla kuin varsinaisessa muuttolennossa. Sääolosuhteilla on myös vaikutusta lentokorkeuksiin: sateisella ja sumuisella säällä linnut lentävät matalammalla kuin kirkkaalla ilmalla. Myös vastatuuli voi saada linnut lentämään matalalla, jos ne silloin ylipäätään muuttavat. Tämän vuoksi pelloilta lähtevien hanhien voidaan katsoa olevan riskiryhmässä tuulivoimaloihin törmäämisen suhteen, erityisesti huonoissa sääolosuhteissa. Petolinnut mainitaan myös usein tuulivoiman vaikutuksille alttiina lajiryhmänä. Satakunnan sisämaasta ei kuitenkaan voida määritellä erityisiä petolintujen muuttoreittejä, vaan niitä muuttaa tasaisesti kautta maakunnan (Ahlman & Luoma 2012). Hieman runsaammin päiväpetolintuja muuttanee kuitenkin Säkylänharjua ja Pyhäjärven itäpuolta pitkin kurkien tavoin. Lintujen kevätmuutto tällä seudulla on voimakkaimmillaan huhtikuussa. Sisämaan puolella jo toukokuun alussa näkyvä muutto on melko vaisua (Ahlman & Luoma 2013). Toukokuussa muuttaa lähinnä vain hyvin korkealla lentäviä arktisia kuikkalintuja, kahlaajia ja pieniä määriä myöhään muuttavia petolintuja. Tämän vuoksi seurantaa ei olisi ollut mielekästä jatkaa toukokuulle.
Menetelmät Kevämuuttoa havainnoitiin alueella kolmena aamuna: 12.4., 17.4. ja 23.4. Havainnointi suoritettiin aina poutaisella säällä, mutta muuten vaihtelevissa olosuhteissa (Taulukko 1). Havainnointi aloitettiin aina auringonnousun aikaan ja jatkettiin siitä 6 tuntia eteenpäin. Taulukko 1. Kevätmuutonseurannan päivät ja sääolosuhteet. Lämpötila Lämpötila Pilvisyys Pilvisyys Tuuli Tuuli Pvm Aloitusaika alussa lopussa alussa lopussa alussa lopussa 12.4. 6:19 3 11 7/8 2/8 3 m/s S 5 m/s S 17.4. 6:03 2 9 5/8 7/8 3 m/s S 7 m/s SW 23.4. 5:45 2 8 0/8 0/8 4 m/s N 5 m/s N Havaintopiste valittiin siten, että siitä oli mahdollisimman hyvä näkyvyys alueen ylle (Kuva 1). Paikaksi valikoitui hankealueen koillispuolella Uudenniityntien varressa sijaitseva korkea kalliomäki, jolta näki melko hyvin kaikkiin ilmansuuntiin, parhaiten etelään kohti hankealuetta (ks. kansikuva). Jotkin hankealueen länsipuolelta ohittaneet linnut saattoivat tästä pisteestä käsin jäädä havaitsematta. Havaitut linnut merkittiin kaavakkeelle tunnin jaksoissa. Lentokorkeudet arvioitiin kolmiportaisella asteikolla: 1 = alle tuulivoimaloiden lapojen korkeudella lentävät; 2 = törmäysriskikorkeudella lentävät; 3 = yli tuulivoimaloiden lapojen korkeudella lentävät. Lentokorkeuden arviointi perustui kokemukseen. Lisäksi lintujen parvikoot ja lentosuunnat merkittiin muistiin. Lisäksi kirjattiin tieto siitä, ylittikö lintu hankealueen vai ohittiko sen ulkopuolelta. Muutonseurannassa keskityttiin tuulivoiman kannalta merkityksellisiin isoihin lintuihin: hanhiin, joutseniin, kurkiin, petolintuihin, kahlaajiin, lokkeihin, kyyhkyihin ja varislintuihin. Pienistä varpuslinnuista kirjattiin havaintoja lähinnä määritetyistä rastaista, peipoista ja kiuruista. Käyntien yhteydessä havainnoitiin ja laskettiin lintuja myös läheisillä pelloilla, jotta pystyttiin arvioimaan alueen yli muuttavien lintujen osuutta koko lähialueen yksilömääristä. Saadut tulokset suhteutettiin muuton yleiseen kulkuun Lounais-Suomessa pohjautuen kokemukseen ja samana keväänä muilla tuulivoima-alueilla tehtyihin selvityksiin. Epävarmuustekijät Kevätmuutonhavainnointi päästiin aloittamaan hieman myöhässä, ja havainnointikertoja ehdittiin toteuttaa vain kolme. Joidenkin lajien, kuten joutsenten ja töyhtöhyyppien päämuuttokausi oli tällöin mennyt jo ohi. Havainnointi tapahtui vain aamupäivisin eikä ilta- tai yömuuttoa ei havainnoitu lainkaan. Työn tarkoituksena oli kuitenkin vain saada alustava kuva näkyvästä muutosta, joka on aamuisin voimakkainta. Seurannan tuloksia olisi aina hyvä vertailla jossakin tunnetulla muuttopaikalla samaan aikaan tehtyihin havaintoihin, mutta tällaista vertailupistettä ei ollut käytettävissä. Säätekijät vaikuttavat suuresti muuttoon. Vastatuuli, sade ja sumu pudottavat linnut alemmas. Yhtenäkään tarkkailuaamuna ei vallinnut olosuhteita, jolloin linnut olisivat muuttaneet tavallista alempana. Muuttoreitit ja muuton ajoittuminen vaihtelevat vuosien välillä. Erityisesti kurjella lentoreitit vaihtelevat tuulien mukaan. Kattavan aineiston saamiseksi seurantaa olisikin tehtävä useampana kuin yhtenä keväänä.
Tulokset Seurannassa havaittiin yhteensä 911 lentoa, joista 443 ylitti hankealueen jostain kohdasta. Näistä puolestaan 116 eli 26 % tapahtui riskikorkeudella. Kahden kuikan havaittiin muuttavan korkealla hankealueen yli pohjoiseen 23.4. Kaakkureita ei havaittu lainkaan. Satakunnan ainoa merkittävä kuikkien muuttoväylä sisämaassa kulkee Pyhäjärven ja Köyliönjärven yli koilliseen (Ahlman & Luoma 2013). Kuikkalintujen tiedetään muuttolennossa lentävän lähes aina korkealla törmäysriskirajan yläpuolella. Laulujoutsenen kevätmuutto suuntautuu Selkämereltä leveänä rintamana sisämaahan, ja Satakunnan peltoalueilla tavataan keväisin suuria joutsenparvia. Huittisten seudun suurimmat kerääntymät on tavattu Puurijärvi-Isosuon pelloilla. Lajin voimakkain muutto ajoittuu maalis-huhtikuun vaihteeseen ja jäi siten havaitsematta seurannan alettua vasta huhtikuussa. Vampulan pelloilla ei havaittu suurempia joutsenparvia enää huhtikuun puolella. Joutsenet muuttavat yleensä melko matalalla, ja runsaammankin muuton aikana riskilentoja on todennäköisesti alle puolet. Metsähanhia levähtää lähes kaikilla Satakunnan suurilla peltolakeuksilla. Vampulan ja Köyliön Vuorenmaan pelloilla ei havaittu tarkkailujakson aikana metsähanhiparvia, vaan hanhet olivat poistuneet näiltä pelloilta ilmeisesti jo maaliskuun lopulla. Näiltä pelloilta lähtevien lintujen mahdollisista lennoista hankealueen yli ei siten saatu aineistoa. Tarkkailujakson aikana (12.4. alkaen) suuria hanhiparvia havaittiin enää Köyliönjärven ja Puurijärven alueilla, joilta ne eivät suuntaa kohti hankealuetta. 12.4. havaittiin kuitenkin 35 metsähanhen parvi lentämässä länteen hankealueen yli länteen matalalla, alle riskikorkeuden. Tämä parvi oli todennäköisesti lähtenyt liikkeelle Jokisivun pelloilta (tai kauempaa) ja oli suuntaamassa Kakkurin tai Köyliönjärven pelloille. Sorsat ja muut vesilinnut muuttivat hankealueen kautta vain vähäisessä määrin. Ne seuraavat tällä seudulla todennäköisesti Loimijokea keväällä etelästä pohjoiseen. Lisäksi monet vesilinnut ovat yömuuttajia. Havaittuja vesilintulajeja olivat sinisorsa ja telkkä. Kaikki muuttivat törmäysriskikorkeuden yläpuolella. Merikotkia havaittiin kahdella tarkkailukerralla, tosin vain yksi yksilö kerrallaan. Molemmat linnut lensivät pohjoiseen ja ainakin toinen yksilö oli varmuudella vanha lintu. Merikotkien tiedetään nykyisin jo pesivän Satakunnan sisämaassa, muttei hankealueen lähellä. Merikotkien päämuuttoreitti Lounais-Suomen rannikolta sisämaahan kulkee Pyhäjärven eteläpuolitse (BirdLife Suomi 2014) eikä ilmeisesti ulotu hankealueelle. Päiväpetolintuja havaittiin useaa lajia mutta yksilömäärät jäivät pieniksi. Satakunnan sisämaassa ei ole keväisin selviä petolintujen muuttoreittejä (Ahlman & Luoma 2012). Eniten havaintoja kertyi tuulihaukoista, jotka nykyisin ovat melko tavallisia pesimälintuja isommilla peltoaukeilla. Varpushaukkoja havaittiin kolme ja kanahaukkoja kaksi. Näiden lajien pesintä lähiseudulla on myös mahdollista. Hiirihaukkoja ja piekanoja havaittiin kumpiakin vain yksi yksilö, mikä on yllättävän vähän. Lähialueella ei ilmeisesti ole hiirihaukkareviiriä, ja lajin päämuutto oli jo ohi tarkkailun alkaessa. Lisäksi havaittiin yksi sääksi muuttolennossa korkealla alueen yli pohjoiseen ja yksi ampuhaukka. Mehiläishaukat jäivät havaitsematta kokonaan, koska ne muuttavat vasta toukokuussa. Suurin osa petolinnuista havaittiin lentämässä tarkkailupisteen läheisen pellon yllä eikä hankealueen yläpuolella. Törmäysriskikorkeudella alueen ylittivät vain yksi merikotka, hiirihaukka ja tuulihaukka. Kurkien kevätmuutto tapahtuu Lounais-Suomen sisämaassa leveällä vyöhykkeellä pohjoiseen tarkan reitin riippuessa vuosittain suuresti sääolosuhteista. Hankealue sijaitsee kohdassa, jossa muuttoväylä näyttäisi keskimäärin alkavan jakaantua länsirannikolle ja sisämaahan haarautuviin reitteihin (BirdLife Suomi 2014). Puurijärvi-Isosuon tiedetään olevan kurjelle tärkeä kerääntymisalue, mutta sen merkitys on suuri lähinnä syksyisin. Keväällä kurjet muuttavat useimmiten seudun yli korkealla lentäen. Seurannassa nähtiin 73
kurkea, jotka lensivät pääosin riskikorkeuden yläpuolella hankealueen yli sekä ohi. 12.4. oli kurjen päämuuttopäivä Lounais-Suomessa, ja tuolloin havaittiinkin suurin osa yksilöistä. Hankealueen eteläpuolella ei ole merkittäviä kurkien levähdysalueita. Alueen kautta muuttavat kurkiparvet ovat todennäköisesti lähteneet muutolle jo hieman kauempaa, ja muuttavat siksi korkealla. Jos tarkkailua olisi jatkettu 12.4. iltapäivän puolelle, olisi korkealla lentäviä kurkiparvia todennäköisesti havaittu huomattavasti enemmän. Kahlaajista havaittiin runsaimmin kapustarintoja, töyhtöhyyppiä ja kuoveja. Kurkien ohella myös kuoveja muutti runsaasti 12.4. Pääosa kuoveista saapui etelästä ja ohitti alueen idästä, mutta yhteensä viiden lounaasta tulevan yksilön havaittiin ylittävän alueen riskikorkeudella. Nämä noudattivat lajin päämuuttosuuntaa, joka on Satakunnassa koilliseen. Loimijoen kohdalla kuitenkin enemmistö kuoveista muuttaa ilmeisesti pohjoiseen. Töyhtöhyyppien päämuutto puolestaan oli jo ohi seurannan alkaessa. Vampulan pelloille kuitenkin tiedetään kerääntyvän runsaasti töyhtöhyyppiä. Laji muuttaa usein tuulivoimaloiden riskikorkeudella, mutta myös sen muuttoreitit todennäköisesi seurailevat tällä alueella lähinnä peltoja ja Loimijokea. Myös myöhemmin muuttavia kapustarintoja levähtää lähipelloilla, ja viimeisellä tarkkailukerralla niitä havaittiinkin 38 yksilöä, jotka kaikki kuitenkin ohittivat hankealueen itäpuolelta. Lisäksi havaittiin kuusi liroa sekä yksittäisiä metsävikloja, taivaanvuohia ja valkoviklo. Kahlaajista suokukot muuttavat vasta toukokuussa pohjoiseen, joten niitä ei havaittu, ja myös kapustarinnan pääjoukot muuttavat vasta tällöin. Lokkilintujen muutto näin sisämaassa on melko vähäistä. Seurannassa havaittiin nauru-, kala- ja harmaalokkeja, joista suurin osa lensi riskikorkeudella muttei hankealueen yli. Sepelkyyhkyjä muutti jokaisella havainnointikerralla pienissä parvissa ja uuttukyyhkyjä havaittiin yhtenä päivänä kaksi yksilöä lentämässä edestakaisin. Kyyhkyjen muutto kulkee seudulla varpuslintujen tapaan laajana rintamana ja ne lentävät mantereen päällä melko matalalla jääden siten yleensä tuulivoimaloiden riskikorkeuden alle. Uuttukyyhkyjen päämuutto oli tarkkailun alkaessa jo ohi. Varislintuja havaittiin runsaasti ensimmäisellä tarkkailukerralla. Ilmeisesti lähipelloilla oli tarjolla niille sopivaa ravintoa. Korppipari ilmeisesti pesi lähistöllä. Varpuslintujen muutto tapahtuu hyvällä säällä usein riskikorkeudella. Sisämaassa muutto kulkee kuitenkin leveänä rintamana, kun muuttoa ohjaavia pinnanmuotoja kuten vesistöjä tai harjuja ei ole. Tästä syystä useimmat tuulivoiman sijoituspaikat ovat varpuslintujen kannalta lähes samanarvoisia. Seurannassa keskityttiinkin enemmän isoihin lintuihin ja osa varpuslinnuista jätettiin kokonaan määrittämättä (merkittiin pelkästään pikkulinnuksi). Jonkin verran rastaita, kottaraisia, peippoja ja kiuruja määritettiin.
Taulukko 2. Kevätmuutontarkkailussa havaitut linnut, niiden lentokorkeudet ja päämuuttosuunnat. Riskiprosenttia ei ole laskettu alle kymmenen yksilön havaintomäärille. 12.4. 17.4. 23.4. Lennot yhteensä Alueen yli yht. Alilennot Riskilennot Ylilennot Riski % Päämuuttosuunta Kuikka Gavia arctica 2 2 2 2 Laulujoutsen Cygnus cygnus 6 4 10 6 6 N Metsähanhi Anser fabalis 35 35 35 35 0 W Sinisorsa Anas platyrhynchos 8 3 11 6 6 NW Telkkä Bucephala clangula 5 2 7 3 3 Merikotka Haliaeetus albicilla 1 1 2 1 1 Sääksi Pandion haliaetus 1 1 1 1 Hiirihaukka Buteo buteo 1 1 1 1 Piekana Buteo lagopus 1 1 0 Varpushaukka Accipiter nisus 1 2 3 1 1 Kanahaukka Accipiter gentilis 1 1 2 1 1 Ampuhaukka Falco columbarius 1 1 0 Tuulihaukka Falco tinnunculus 2 3 3 8 3 1 2 Kurki Grus grus 66 5 2 73 42 3 9 30 21 N Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus 13 3 2 18 6 6 N Kapustarinta Pluvialis apricaria 38 38 0 N Isokuovi Numenius arquata 14 7 21 7 5 2 NE Taivaanvuohi Gallinago gallinago 1 1 1 1 Liro Tringa glareola 6 6 4 4 Metsäviklo Tringa ochropus 1 1 2 2 1 1 Valkoviklo Tringa nebularia 1 1 0 Harmaalokki Larus argentatus 3 3 2 2 Kalalokki Larus canus 5 5 0 Naurulokki Larus ridibundus 4 10 14 6 6 N Sepelkyyhky Columba palumbus 10 26 17 53 41 32 9 22 NW Uuttukyyhky Columba oenas 4 4 4 2 2 Naakka Corvus monedula 60 14 74 35 13 18 4 51 NW Varis Corvus corone 19 6 3 28 11 8 3 27 NW Korppi Corvus corax 8 2 2 12 8 2 6 W Kiuru Alauda arvensis 15 8 3 26 11 3 8 73 NW Isot rastaat Turdus pilaris ja T. viscivorus 126 33 12 171 75 70 5 7 NW Pikkurastaat T. iliacus ja T. philomelos 53 76 15 144 68 54 14 21 NW Kottarainen Sturnus vulgaris 5 8 13 5 5 W Peipot Fringilla coelebs ja F. montifringilla 40 65 15 120 55 35 20 36 NW Yhteensä 497 289 125 911 443 271 116 56 26
Päätelmät ja suositukset Tarkkailu vahvisti sitä ennakko-oletusta, ettei hankealueen yli todennäköisesti kulje keväisin merkittäviä isojen lintujen muuttoreittejä. Isojen lintujen riskilentoja alueen yli havaittiin vain satunnaisesti. Havaittu yksilömäärä kokonaisuutena jäi melko pieneksi, koska tarkkailua suoritettiin vain kolmena aamuna ja ainoastaan aamupäivisin. Iltapäivisin olisi kuitenkin havaittu todennäköisemmin korkealla kulkevaa muuttoa, mikä olisi laskenut riskilentojen osuutta entisestään. Tuulivoimahankkeen kannalta oleellisimpia lajeja ovat lähipelloilta mahdollisesti muutolle lähtevät hanhet, jotka saattavat lentää alueen yli tietyissä olosuhteissa. Muutolle lähtevät metsähanhet suuntaavat useimmiten koilliseen, jolloin Vuorenmaan alueelta lähtevät linnut ovat todennäköisimpiä alueen ylittäjiä (Kuva 2). Lisätarkkailu suoritettuna silloin, kun Vuorenmaassa on runsaasti hanhia, antaisi tarkemman kuvan metsähanheen kohdistuvasta riskistä. Peltoalueiden välisestä hanhiliikenteestä Kakkurin ja Jokisivun väliset lennot saattavat kulkea alueen yli. Kumpikaan näistä alueista ei kuitenkaan ole seudun tärkeimpien hanhipeltojen joukossa, joten niiden välisen liikenteen arvioidaan muodostavan vain hyvin pienen osan kokonaislentomäärästä. Kahlaajien ja sorsalintujen muutto seuraa tällä seudulla pääasiassa Loimijokea pohjoiseen. Jonkin verran muuttoa tapahtunee kuitenkin lajien päämuuttosuuntien mukaisesti suoraan alueen yli koilliseen (Kuva 2). Kuva 2. Hanhien (sinisellä) sekä kahlaajien ja vesilintujen (vihreällä) oletetut lentoreitit hankealueen läheisyydessä pääpiirteittäin. Pääosa hanhien lennoista tapahtuu peltoalueiden välillä ja jokilaaksojen suuntaisesti. Muuttolennolle hanhet lähtevät yleensä koilliseen. Kahlaajat (kapustarinta, töyhtöhyyppä, kuovi) seuraavat pääasiassa Loimijokea pohjoiseen, mutta myös koilliseen suuntautuvia lentoja tapahtuu.
Petolintujen ja kurkien kevätmuuttoreittejä on tällä alueelle hankala määritellä. Kurjen muuttoreitit vaihtelevat suuresti tuuliolosuhteiden mukaan. Kevätmuuttoa suuremman riskin hanke voi aiheuttaa kurjelle syksyisin, kun Puurijärven alueelle kerääntyy suuria parvia, jotka käyvät ruokailemassa muilla alueen pelloilla. Syysmuutontarkkailussa tuleekin kiinnittää erityistä huomiota kurkiin ja ajoittaa tarpeeksi suuri osa käynneistä lajin päämuuttoaikaan. Lähteet Ahlman S. & Luoma S. 2013: Isojen lintujen muuttoreitit Satakunnassa havaintokatsaus. Turun yliopisto. 115 s. BirdLife Suomi ry 2014 (Toivanen T., Metsänen T. & Lehtiniemi T.): Lintujen päämuuttoreitit Suomessa. 21 s. Koistinen J. 2004: Tuulivoimaloiden linnustovaikutukset. Suomen ympäristö 721. 42 s. Ympäristöministeriö. Vilén R., Luoma S. & Ijäs A. 2012: Suurien lintulajien kerääntymäalueet Satakunnassa vuosina 2000-2011 havaintokatsaus. Porin lintutieteellinen yhdistys PLY ry ja Rauman seudun lintuharrastajat ry. 53 s. Yrjölä R., Kekkonen O., Tanskanen A. & Uppstu P. 2011: Köyliönjärven linnustoselvitys 2010. Kevätmuutto, pesimälinnusto, syysmuutto. Pyhäjärvi-instituutin julkaisuja Sarja B nro 17.