Pankkikriisit ja niiden ehkäiseminen Lähteet: Juho Malinen Itä-Suomen Ylliopisto Tulppaanimania 1634-1637 Malkie: Burton G. Sattumankauppaa Wall Streetillä Mackay: Charles, Extraordinary Popular Delusions and the Madness of Crowds Thompso: Earl A., The Tulipmania: Fact or artifact?
Yleistä maniasta Lähtölaukaus Tulppanimania Romahdus Vertailulukuja
Yleistä: Alankomaissa vuosina 1634-1637 tapahtunut sijoituskupla Voidaan pitää ensimmäisenä talouskuplana Kauppaa käytiin tulppaanien sipuleilla Villitykseen osallistuivat lähes kaikki yhteiskuntaluokat varallisuudesta riippumatta
Lähtölaukaus: Tapahtumat lähtivät liikkeelle 1593, wieniläisen kasvitieteen professorin toimesta, hänen tuodessaan Leideniin Turkista peräisin olevia kasveja ja sipueita, tarkoituksenaan suuri taloudellinen hyöty. Sipulit varastettiin, jonka seurauksena tulppaaneista tuli suosittuja ja kalliita puutarkasveja. Keinottelun lähtölaukauksena oli osiin kukista tarttunut mosaiikkivirus, mikä ei ollut tappava mutta aiheutti terälehtiin värimuunnoksia. Arvostus erilaisiin kukkiin kasvoi ja mitä omalaatuisimpien sipuleiden omistus kävi kalliiksi
Mania Kukkasipulikauppiaat alkoivat ennustaa seuraavan vuoden suosituinta kukkien väriyhdistelmää aivan kuin muotibisness tänäpäivänä Sitten kauppiaat ostivat varastonsa täyteen olettamiaan menestystuotteita ja jäivät odottamaan hinnannousua Tulppaaninsipulien hinnat alkoivat nousta merkittävästi, mistä johtuen yhä useammat alkoivat pitää niitä fiksuina sijoituksina Tulppaneilla voitiin käydä kauppaa vain kesäkuusta syyskuuhun, jonka jälkeen kauppa siirtyi eri kaupunkien pörsseissä futuureihin
Parasta potkua keinoteluun antoi osto-optio, eli se omistaminen antoi oikeuden ostaa tulppaaninsipuleita ja pyytää niiden toimittamista ennalta sovittuun hintaan (tavallisesti markkinoiden sen hetkisellä keskihinnalla) tietyn ajanjakson aikana Veloitus oli optiopreemio, joka saattoi olla n.15-20% markkinahinnasta Esim. tulppaaninsipulin optio maksoi 100 guldenia, maksoi ostajalleen vain 20 guldenia. Jos hinta nousi 200 guldeniin niin option haltija käytti oikeuttaan ja tienasi noin 80 guldenia. Opitiokaupan vuoksi monet pääsivät ottamaan osa villitykseen
Romahdus Hintojen jatkaessa nousuaan, 1637 tammikuussa ne yli 20- kertaistuivat, osa sijoittajista ryhtyi varovaiseksi ja alkoi myydä sipuleitaan. Tämän tullessa huomatuksi muut seurasivat esimerkkejä, hinnat alkoivat vyörymään, mikä eskaloitui paniikiksi. Helmikuussa 1637 pudotus oli suurempi kuin tammikuun nousu. Paniikin ollessa suurimmillaan hallitusilmoitti maksavansa kaikista sopimuksista 10 % niiden nimellisarvosta, mutta lasku jatkui yhä ja kohta sipuleita myytiin tavallisen ruokasipulin hinnalla.
Esimerkkejä hintatasosta: Mitä yhden Viceroy sipulin hinnalla saisi 2 kuormaa vehnää 448 Guldenia 4 kuormaa ruista 558 Guldenia 4 lihavaa härkää 480 Guldenia 8 lihavaa sikaa 240 Guldenia 12 lihavaa lammasta 120 Guldenia 2 lestiä viiniä 70 Guldenia 4 tynnyriä olutta 32 Guldenia 2 tonnia (!) voita 192 Guldenia 456 kiloa juustoa 120 Guldenia kokonainen vuode Vaatekertoja Hopeinen juomapikari Yhteensä: 100 Guldenia 80 Guldenia 60 Guldenia 2500 Guldenia Vertailun vuoksi: vuonna 1634 ostovoimaltaan 1000 guldenia vastaa noin 10 000 euroa vuonna 2009
Lopuksi Tulppaamimaniassa on huomioitava, ettei varsinaista järjestäytynyttä huijausoperaatioita esiintynyt, vaan pikemminkin kyseiseen ajankohtaan sopii parhaiten sanonta: joukossa tyhmyys tiivistyy Syyllisenä kuplaan voidan pitää yksinkertaisesti ihmisten ahneutta ja uskoa hintojen jatkuvasta noususta, mikä antoi välittäjille mahdollisuuksia yhä korkeampiin hintoihin Vuosilta 1634-37 on säilynyt runsaasti kirjoituksia, joissa toisaalta tuomittiin spekulatiivinen kaupankäynti ja toisissa annettiin yksityiskohtaisia neuvoja sipuleiden säilyttämisestä ja perehdytettiin sen hetken hintatasoon. Eli alkeellinen sijoitusneuvonta oli syntynyt.