TÄYTTÄ ELÄMÄÄ IKÄÄNTYNEENÄ Espoon ikääntymispoliittinen ohjelma 2009 2015

TÄYTTÄ ELÄMÄÄ IKÄÄNTYNEENÄ Espoon ikääntymispoliittinen ohjelma 2009 2015

ESPOON IKÄÄNTYMISPOLIITTINEN OHJELMA 2009 2015 Sosiaali- ja terveystoimi Vanhusten palvelujen tulosyksikkö Valmistelun koordinointi: Maria Rysti Työryhmä: Jaakko Valvanne, Maria Rysti, Elina Kylmänen- Kurkela ja Satu Meriläinen Poikkihallinnollinen projektiryhmä 2007 2008 Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi ikääntymispoliittisen ohjelman 17.11.2008 Työryhmä kiittää espoolaisia senioreita ja yhteistyökumppaneita aktiivisesta osallistumisesta ohjelman muokkaamiseen. Parhaat kiitokset myös tekstin editoinnin tehneelle Tellervo Aholle, joka käänsi kapulakielemme ymmärrettäviksi sanoiksi. Ikääntymispoliittisen ohjelman työstämisen osallistavat tilaisuudet ja valmisteluorganisaatio esitetään liitteessä 1. Kannen kuva: Jarmo Fredriksson / Kuvaario Taitto: Antero Airos Espoon kaupunki Sosiaali- ja terveystoimen julkaisusarja 2/2009 ISSN 1236-4193

SISÄLLYS TIIVISTELMÄ 5 1 JOHDANTO 7 2 LÄHTÖKOHDAT IKÄÄNTYMISPOLIITTISELLE OHJELMALLE 8 2.1 Näkemykset hyvästä ikääntymisestä Espoossa 8 2.1.1 Espoolaisten senioreiden painotukset 8 2.1.2 Henkilöstön näkemyksiä 8 2.1.3 Yhteistyökumppaneiden näkemyksiä 8 2.2 Piirteitä espoolaisista senioreista 9 2.2.1 Muuttuva espoolainen ikääntyminen 9 2.2.2 Tilastotietoa espoolaisista senioreista 10 2.2.3 Väestötutkimustietoa espoolaista senioreista 13 2.2.4 Vanhusjärjestöt 14 2.2.5 Espoon toimintaympäristöanalyysi 14 2.3 Valtakunnallisia ikäihmisten palvelujen linjauksia 15 2.3.1 Hallitusohjelma 15 2.3.2 Sosiaali- ja terveysministeriön linjat 15 2.3.3 Ikäihmisten palvelujen laatusuositus 15 2.3.4 Kuntien keinot tukea ikääntyneiden kotona asumista 16 2.4 Muuttuva ikääntyminen 17 2.4.1 Voimavaralähtöinen vanhuskäsitys 17 2.4.2 Palvelutarpeen muuttuminen 17 2.4.3 Tutkittu tieto 17 2.4.4 Kolmas ja neljäs ikä 18 2.5 Ikääntymispoliittista ohjelmaa ohjaava vanhuskäsitys 18 2.6 Espoo-strategia 2008 2010 19 3 IKÄÄNTYMISPOLIITTISEN OHJELMAN LINJAUKSET 20 3.1 Ikääntymispoliittisen ohjelman viitekehys ja toimijat 20 3.1.1 Espoon ikääntymispoliittisen ohjelman viitekehys ja rakenne 20 3.1.2 Toimijat ja arvot 21 3.2 Kaupungin eri toimialojen yhteiset ikääntymispoliittiset linjaukset 22 3.3 Linjausten mukaiset pitkän tähtäimen tavoitteet, toimenpiteet ja mittarit 23 2

4 PALVELURAKENTEEN JA PALVELUJEN KEHITTÄMINEN 27 4.1 Sosiaali- ja terveystoimi yhteistyössä muiden toimialojen kanssa 27 4.2 Omaehtoisen ikääntymisen edellytykset 28 4.3 Ikäihmisten eheän palvelujärjestelmän kehittäminen 29 4.3.1 Ennaltaehkäisevät palvelut ja osallistavat toiminnot 29 4.3.2 Tarpeisiin vastaavat peruspalvelut 29 4.3.3 Toimivat mielenterveys- ja päihdepalvelut 29 4.3.4 Joustavat omaishoitoa tukevat palvelut 30 4.3.5 Kokonaisvaltainen kotihoito 30 4.3.6 Saumattomat muistihäiriöisten palvelut 32 4.3.7 Sujuva akuuttihoito ja tehokas kuntoutus 33 4.3.8 Monimuotoiset palvelut elä ja asu -seniorikeskuksissa 35 4.3.9 Puolarmetsän kampus 37 4.4 Palvelurakenteen kehittämisen määrälliset linjaukset 38 4.4.1 Palvelurakenteen määrällisen kehittämisen eri skenaariot 38 4.4.2 Palvelurakenteen kehittämisen määrälliset linjaukset 38 4.5 Palvelujärjestelmän toimivuuden edellytykset 41 4.5.1 Henkilöstö ja johtaminen 41 4.5.2 Selkeät ja sujuvat prosessit sekä jatkuva laadun parantaminen 41 4.5.3 Tuottavuus, kustannustehokkuus ja vaikuttavuus 41 4.5.4 Näyttöön ja suosituksiin perustuvat palvelut 41 4.6 Ikääntymispoliittisen ohjelman seuranta 42 4.5.5 Täynnä elämää - täyttä elämää 42 LIITE 1 43 Ikääntymispoliittisen ohjelman työstämisen osallistavat tilaisuudet ja valmisteluorganisaatio LIITE 2 44 Kuntalaiskysely ikääntymispoliittisen ohjelman linjauksista LIITE 3 45 Alustava suunnitelma uusien elä ja asu -seniorikeskusten sijoittumisesta Espoon kaupunginosiin ja ehdotettu prioriteettijärjestys LIITE 4 46 Palvelurakenteen määrällisen kehittämisen hylätyt skenaariot 1 ja 2 (ajopuuskenaario ja optimistinen skenaario) 3

Espoon Ikääntymispoliittisen ohjelman valmistelussa olivat mukana asukkaat, vanhusten palvelujen asiakkaat ja henkilökunta yhdessä asiantuntijoiden kanssa. 4

TIIVISTELMÄ Espoon ensimmäinen vuonna 2002 hyväksytty vanhuspoliittinen ohjelma on uudistettu Ikääntymispoliittiseksi ohjelmaksi vuosille 2009 2015. Ohjelman visio on täyttä elämää ikääntyneenä. Espoolaiselle ikääntymispolitiikalle tuo erityishaasteita väestön nopea ikääntyminen tulevina vuosina. Kotona asuminen ja sen tukeminen ovat edelleen keskeisiä tavoitteita. Entistä voimakkaampina painotuksina nousevat ikäihmisten voimaantuminen, valinnanvapauden lisääminen sekä ennaltaehkäisyn ja asiakaslähtöisyyden kehittäminen. Vanhuspalvelujärjestelmän uudistumisessa tavoitteena on asiakkaan ja omaisen näkökulmasta eheä palvelukokonaisuus. Aiemmasta avopalvelujen tarkasta kohdentamisesta pyritään ennakointiin ja varhaiseen puuttumiseen, jolloin senioreiden omia voimavaroja voidaan tukea jo varhaisessa vaiheessa. Hoidossa ja kuntoutuksessa tavoitteina ovat oikea-aikaisuus, sujuvuus ja tehokkuus. Pitkäaikaishoidossa tavoitellaan yksiportaista kodinomaista asumista ja elämistä. Ikääntymispoliittisen ohjelman lähtökohtina ovat kuntalaisten, henkilöstön ja kumppaneiden näkemykset hyvästä espoolaisesta ikääntymisestä, espoolaisten senioreiden piirteet, valtakunnalliset ikäihmisiä koskevat linjaukset ja tieto muuttuvasta ikääntymisestä. Ohjelman ytimen muodostavat kaupungin eri toimialojen yhteiset linjaukset, jotka ovat linjassa Espoostrategian kanssa. Linjauksista johdetaan pitkän tähtäimen tavoitteita ja niille toimenpiteitä ja mittareita. Tavoitteiden ja toimenpiteiden suuntaisesti laaditaan toimialoilla ja tulosyksiköissä kullekin vuodelle tarkemmat vuosisuunnitelmat. Kaupungin yhteiset ikääntymispoliittiset linjaukset vuosille 2009 2015 ovat: 1. Seniorit itse rakentavat omaa elämäänsä 2. Senioreiden osaaminen ja voimavarat rikastuttavat kanssakulkijoiden elämää 3. Asuminen ja ympäristö ovat esteettömiä 4. Kotona asuminen on ensisijaista ja riittävät palvelut turvaavat sen 5 Ikäihmisten elämä Espoossa on turvallista 6. Senioreiden terveyttä ja hyvinvointia edistetään tavoitteellisesti 7. Seniorit saavat helposti tarvitsemansa tiedon ja palvelut 8. Ikäihmiset osallistuvat ja toimivat yhdessä 9. Teknologia tukee omaehtoista elämistä Ikäihmisten palvelujen kehittämisen lähtökohta on omaehtoisen ikääntymisen, elämisen ja asumisen tukemisessa. Keskeisiä edellytyksiä omaehtoiselle ikääntymiselle ovat ympäristön esteettömyys, riittävä tiedon ja palvelujen saatavuus ja kotona asumisen tukeminen. Espoon vanhuspalvelujärjestelmää kehitetään laajasti ja monipuolisesti. Palvelujen määrällisen kehittämisen kolmesta skenaariosta realistisimmaksi valitun avohoitopainotteisen skenaarion mukaiset suuntaa-antavat suorite- ja kustannuslaskelmat on esitetty ohjelmassa. 5

Palvelujen kehittämisen määrälliset linjaukset lähtevät avohoitopainotuksesta: Kotihoidon ja muiden avopalvelujen peittävyyttä kasvatetaan 2010-luvun alkupuolelle asti, jotta ikäihmisten kotona asuminen turvataan entistä pitempään, ja kotihoitoon pääsyn kynnystä voidaan madaltaa. Tämä edellyttää toiminnan tehostamisen lisäksi lisäresurssointia, kunnes matalan kynnyksen kotihoidon mallin, terveyden edistämisen ja ennalta ehkäisyn vaikutukset tasoittavat palvelutarpeen kasvua. Terveyden edistämisen ja ennalta ehkäisyn tehostaminen vaikuttavat 2010-luvulla kotihoidon ja muiden avopalvelujen tarvetta vähentävästi, jolloin kotihoidon ja muiden avopalvelujen peittävyyttä ei enää tarvitse kasvattaa. Silti palvelujen absoluuttiset määrät kasvat, koska väestö ikääntyy Espoossa. Pitkäaikaishoidon eli ympärivuorokautisen hoidon paikkamäärä kasvaa väestön ikääntymiskehityksen takia, mutta pitkäaikaishoidon peittävyyttä lasketaan suunnitelmallisesti 2010-luvulta lähtien. Lyhytaikainen ympärivuorokautinen hoiva nähdään omaishoitoa ja kotona asumista tukevana toimintana ja sitä lisätään. Lyhytaikainen hoiva irrotetaan laskennallisesti pitkäaikaishoidon peittävyys- ja paikkaluvuista. Palvelujärjestelmän toimivuuden edellytyksinä nähdään osaava ja innostunut henkilöstö ja osallistava johtaminen. Tärkeitä ovat myös prosessien sujuvuus, laadun jatkuva parantaminen, tuottavuus- ja kustannustehokkuus, näyttöön perustuvien palvelujen valinta ja vaikuttavuus ja asiakaslähtöinen palveluideologia. 6

1 JOHDANTO Kaupunginvaltuuston vuonna 2002 hyväksymä Espoon vanhuspoliittinen ohjelma oli ajan hengen mukainen. Siinä korostui palvelujen merkitys toimintarajoitteisten ikäihmisten hyvinvoinnille. Viime aikoina ikäpoliittisessa keskustelussa on korostettu ikäihmisten omien voimavarojen tukemista, terveysja sosiaalisten ongelmien ehkäisyä ja asiakaslähtöisyyttä. Espoolaiset seniorit ovat puolestaan tuoneet vahvasti esiin ikäihmisten näkemisen voimavarana, kanssakulkijuuden ja elämänlaadun tärkeyden. Niinpä vanhuspoliittista ohjelmaa ei ole vain päivitetty, vaan se on vuoropuhelussa seniorien kanssa uudistettu ikääntymispoliittiseksi ohjelmaksi. Ohjelman viesti on selkeä: espoolaiset haluavat elää täyttä elämää ja pitää elämänsä omissa käsissään ikääntyneenäkin. Espoossa hoivaamisen ja hoitamisen tavat ovat muuttuneet. Se mikä on ollut joskus hyvää, on voinut muuttua, ja muuttua ovat voineet ikäihmisten odotuksetkin. Tällä ohjelmalla tavoitellaan toimintaja palvelukulttuurin uudistamista. Keskeisimpänä periaatteena on ikäihmisten arvostus ja kunnioitus. Ohjelma laajentuu koskemaan koko senioriväestöä, ja painopiste muuttuu turvallisuuden maksimoinnista elämänlaadun maksimoinniksi. Valtakunnallisten linjausten, Espoon strategian ja uuden tutkimustiedon ohella ohjelman sisällölliseen uudistumiseen ovat vaikuttaneet monet tutustumiskäynnit ja kumppanuushankkeet, joista joitakin on syytä nostaa esiin. Sosiaali- ja terveyslautakunnan tekemä tutustumismatka Tanskan vanhustenhuoltoon syksyllä 2005 herätti luottamusmiesten ja johtavien virkamiesten keskuudessa yhteisen halun kehittää avohoitoa kuntouttavaksi ja muuttaa pitkäaikaishoitoa elämäntäyteiseksi ja yksiportaiseksi. Valtakunnallinen Kimppa-hanke nosti asiakkaan keskiöön, toi yksityiset palveluntuottajat mukaan kehittämistyöhön ja rohkaisi järjestämään vuorovaikutteisia tilaisuuksia. Hanke tuotti myös uudenlaisen tavan hahmottaa ikääntymispoliittinen ohjelma osana kaupungin strategiaa 1. Uudistettu vanhushuolto - malliksi muille hanke teki selväksi miten välttämätöntä on parantaa tuottavuutta ja vahvisti käsitystä aktivoivan hoitokulttuurin tärkeydestä 2. Lisäksi olemme ahkerasti parastaneet (= parhaalta varastamista) mm. Helsingistä, Vantaalta, Oulusta ja Lappeenrannasta. Koko toimiala on harrastanut parastamista myös Jönköpingissä, jossa terveydenhuoltoa on yli 10 vuoden ajan kehitetty jatkuvan laadunparantamisen periaatteiden mukaisesti. Sieltä on omaksuttu mm. ajatus sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön näkemisestä asiakkaan tiimin jäseninä. Ennen kaikkea tämän ohjelman valmistelussa on haluttu kuulla espoolaisia senioreita. Yhteisten keskustelutilaisuuksien lisäksi seniorikansalaisten edustajat vanhusneuvostossa ovat aktiivisesti olleet mukana ohjelman teossa. Vanhusneuvoston puheenjohtaja on kuulunut eri toimialoja edustavien virkamiesten ohella ohjelmaa työstäneeseen projektiryhmään. Vanhuspalvelujen jaosto on toiminut vanhuspoliittisen ohjelman uudistamisen ohjausryhmänä. Jaosto on korostanut mm. ennaltaehkäisevien toimenpiteiden, monitoimijuuden ja alueellisuuden merkitystä. Tavoittelemme arkkiatri Pelkosen sanoin hyvän mielen ja kumppanuuden yhteisöä 3. 1 Kimpassa tuloksiin: Kimppa-tutkimushankeen loppuraportti, TKK 2007 2 Uudistettu vanhustenhuolto - Malliksi muille, HEMA 2007 3 Arkkiatri Risto Pelkonen Espoon vanhusneuvoston 10-vuotisjuhlassa 8.3.2007 7

2 LÄHTÖKOHDAT IKÄÄNTYMIS- POLIITTISELLE OHJELMALLE 2.1 Näkemykset hyvästä ikääntymisestä Espoossa 2.1.1 Espoolaisten senioreiden painotukset Vanhusten palvelujen tulosyksikön vuonna 2007 järjestämissä työpajoissa ja keskustelutilaisuuksissa koottiin senioreiden käsityksiä siitä, mikä on tärkeää, jotta elämä pysyy ikääntyneenäkin omissa käsissä. Seuraavat asiat ovat tärkeitä: ikäihmisten itsemääräämisoikeuden ja yksilöllisyyden kunnioittaminen yhteisöllisyys ja mahdollisuus osallistua itselle merkitykselliseen toimintaan iäkkäiden syrjäytymisen mahdollisimman varhainen ehkäisy kaupunkiympäristön esteettömyys hyvä ja pysyvä henkilöstö aktiivinen palveluista tiedottaminen palvelujen kehittäminen yhdessä henkilöstön ja asiakkaiden kanssa 2.1.2 Henkilöstön näkemyksiä Henkilöstö on osallistunut vanhuspoliittisen ohjelman työpajoihin, ja ohjelman uudistamista on käsitelty vanhusten palvelujen tulosyksikön henkilöstötilaisuuksissa ja tulosyksikön johdon tiimitapaamisissa. 2.1.3 Yhteistyökumppaneiden näkemyksiä Syksyllä 2007 vanhusten palvelujen tulosyksikkö kutsui kolmannen sektorin ja yksityisten palveluntuottajien edustajia sekä virkamiesasiantuntijoita työseminaareihin keskustelemaan, mitkä edellytykset ovat tärkeitä hyvälle ikääntymiselle. Näkemykset olivat hyvin samansuuntaisia kuin senioreiden ja henkilöstön painotukset. Keskeisinä pidettiin: kotona asumista ja sitä, että ikääntyneet pysyvät täysivaltaisina ja päättävät omista asioistaan ja ratkaisuistaan Espoossa tulee olla tarjolla luonnollisia kohtaamispaikkoja ikääntyneille, keskeisinä tässä palvelukeskukset ja palvelutalot ennaltaehkäisevää yhteisöllistä helposti saatavilla olevaa toimintaa, jotta ikäihmisillä olisi sosiaalinen verkosto ympärillään jo ennen kuin toimintakyky laskee ympäristön esteettömyys tukee omaehtoista elämistä ja samalla vähentää palvelujen tarvetta ikääntyneellä ja hänen läheisillään on turvallinen olo; apua saa, kun sitä tarvitsee. Henkilöstön näkemyksissä hyvästä ikääntymisestä korostuivat: omassa kodissa asuminen ja sen tukeminen kaikin tavoin tiedon ajantasaisuus, helppo saatavuus ja riittävät neuvontapalvelut esteettömyys ennaltaehkäisevä toiminta, jota on tarjolla jo eläkkeelle jäätäessä iäkkään saumaton palveluketju ja palvelujen tasalaatuisuus yhteisöllisyyden ja aktiivisuuden tukeminen, palvelukeskusten kehittäminen monipuolisiksi tapaamispaikoiksi ja juttu- tai korttelitupien perustaminen 8

LÄHTÖKOHDAT IKÄÄNTYMISPOLIITTISELLE OHJELMALLE 2.2 Piirteitä espoolaisista senioreista 2.2.1 Muuttuva espoolainen ikääntyminen Espoolaisuudelle on tyypillistä monikulttuurisuus sanan laajassa merkityksessä. Espoo on kaksikielinen ja kansainvälinen kaupunki. Monet nykyiset ikääntyneet espoolaiset ovat tulleet muualta. Espoon kantaväestö oli pitkään ruotsinkielinen, tämä näkyy edelleen espoolaisessa senioriväestössä. Nykyespoolaisilla vanhemmilla ja heidän lapsillaan on erilaiset kasvuympäristöt, jotka osaltaan luovat espoolaista monikulttuurisuutta. Kun ympäröivä maailma ja tavat ovat muuttuneet, myös entisajan kollektiivinen vastuu lähimmäisistä on muuttunut. Suomen- ja ruotsinkielisten lisäksi on toistaiseksi melko pieni, mutta tulevaisuudessa kasvava joukko muunkielisiä ja kulttuuritaustoiltaan erilaisia espoolaisia senioreita, jotka tapoineen ja tarpeineen monipuolistavat entisestään espoolaisuutta. 9

LÄHTÖKOHDAT IKÄÄNTYMISPOLIITTISELLE OHJELMALLE 2.2.2 Tilastotietoa espoolaisista senioreista Elinolojen ja palvelujärjestelmän kehittäminen edellyttää tietoa mm. ikäihmisten määrän kehityksestä, koulutustaustasta ja elintasosta sekä yksinasuvien määrästä. Ikääntyneiden määrän kehitys Espoossa Espoossa 65 vuotta täyttäneiden määrä tulee seuraavien vuosikymmenten aikana kasvamaan voimakkaasti. 65 vuotta täyttäneitä vuonna 2007 oli 23 464, joista suomenkielisiä oli 19 814, ruotsinkielisiä 3 242 ja muunkielisiä yhteensä 408 henkilöä. Tämän ikäisten määrä nousee lähivuosina yli 1000:lla henkilöllä joka vuosi ja vuoden 2012 jälkeen yli 2000:lla henkilöllä vuosittain siten, että vuonna 2015 arvioidaan 65 vuotta täyttäneitä espoolaisia olevan 36 000. Vastaavasti 75 vuotta täyttäneiden osuus kasvaa vuosittain noin 300 500 henkilöllä (taulukko 1). Trendien havainnollistamiseksi taulukon 1 tiedot esitetään myös kuviossa 1. Taulukko 1 65, 75 ja 85 vuotta täyttäneiden espoolaisten suhteellinen osuus (%) väestöstä vuosina 2007 2015 Ikäryhmien koko ja osuus (%) väestöstä Vuosi 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 65 vuotta täyttäneet 23464 24128 25175 26415 28329 30428 32489 34382 36032 75 vuotta täyttäneet 9440 9758 10089 10413 10790 11209 11718 12257 12846 85 vuotta täyttäneet 1977 2136 2281 2413 2573 2720 2840 3015 3231 65 v. täyttäneiden osuus väestöstä 75 v. täyttäneiden osuus väestöstä 85 v. täyttäneiden osuus väestöstä 10,0 10,1 10,4 10,8 11,4 12,1 12,7 13,2 13,7 4,0 4,1 4,2 4,2 4,3 4,4 4,6 4,7 4,9 0,8 0,9 0,9 1,0 1,0 1,1 1,1 1,2 1,2 10

LÄHTÖKOHDAT IKÄÄNTYMISPOLIITTISELLE OHJELMALLE Kuvio 1 65, 75 ja 85 vuotta täyttäneiden espoolaisten suhteellinen osuus (%) väestöstä vuosina 2007 2015 40000 Henkilöä % 16 35000 30000 25000 20000 15000 10000 5000 14 12 10 8 6 4 2 65 vuotta täyttäneet 75 vuotta täyttäneet 85 vuotta täyttäneet yli 65 v. osuus väestöstä yli 75 v. osuus väestöstä yli 85 v. osuus väestöstä 0 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 1.1.2007 toteutuma, 1.1.2008-2015 0 Kuvio 2 Espoolaiset yli 64-vuotiaat pienituloiset alueittain Henkilöä 400 350 300 Pienituloiset seniorit Eniten pienituloisia Espoossa oli Leppävaaran ja Espoon keskuksen alueilla. Pienituloisuuden määritelmä perustuu Euroopan unionin tilastolaitoksen Eurostatin suosituksiin (kuvio 2). 250 200 150 100 50 0 Leppävaara Tapiola Matinkylä- Olari Espoonlahti Espoon keskus 11

LÄHTÖKOHDAT IKÄÄNTYMISPOLIITTISELLE OHJELMALLE Puutteellisesti asuvat vanhusasuntokunnat Puutteellisesti varustetusta asunnosta puuttuivat peseytymistilat ja/tai keskuslämmitys (tai sähkölämmitys). Erittäin puutteellisesti varustetusta asunnosta puuttuu jokin seuraavista: vesijohto, viemäri, lämminvesi tai WC. Kuvio 3 sisältää sekä puutteellisesti että erittäin puutteellisesti asuvat vanhusasuntokunnat. Espoon keskus erottuu selkeästi muista Espoon alueista, sillä siellä on suuri määrä puutteellisissa oloissa asuvia vanhuksia. Osaltaan tätä selittänee Espoon maaseutumaisten pohjoisosien kuuluminen Espoon keskuksen alueeseen. 300 250 200 150 100 50 0 Kuvio 3 Puutteellisesti asuvat espoolaiset vanhusasuntokunnat 31.12.2006 Henkilöä Leppävaara Tapiola Matinkylä- Olari Espoonlahti Espoon keskus Vanhusasuntokunnassa on vähintään yksi 65 vuotta täyttänyt henkilö Yksinasuminen Se asuuko yksin vai jonkun toisen kanssa, vaikuttaa huomattavasti ikäihmisen elämään. Kaikista yli 65-vuotiaista espoolaisista yksin asui 35 % ja yli 75 vuotta täyttäneistä 44 % vuoden 2006 lopussa (kuvio 4). Espoossa oli vuonna 2005 vähiten yksinasuvia eläkeläisiä verrattuna viiteen muuhun suurimpaan kaupunkiin Suomessa. 2500 2000 1500 Kuvio 4 Espoon yksin asuvien 65 74 -vuotiaiden ja 75 vuotta täyttäneiden senioreiden lukumäärät alueittain 31.12.2006 Henkilöä 1000 500 0 Leppävaara Tapiola Matinkylä- Olari Espoonlahti Espoon keskus 65 74 -vuotiaat 75 vuotta täyttäneet 12

LÄHTÖKOHDAT IKÄÄNTYMISPOLIITTISELLE OHJELMALLE Koulutustaso Espoolaisista senioreista puolella on perus- tai keskiasteen koulutus ja kolmannes on suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Kuviossa 5 esitetään alueittain koulutustasojen lukumääräiset jakautumat. Kuvio 5 Espoolaisten 65 vuotta täyttäneiden koulutusaste alueittain 1.1.2007 Tutkijakoulutus Ylempi korkeakouluaste Alempi korkeakouluaste Alin korkea-aste Keskiaste Perusaste tai tuntematon 7000 6000 5000 4000 3000 Henkilöä 2000 1000 0 Leppävaara Tapiola Matinkylä- Olari Espoonlahti Espoon keskus 2.2.3 Väestötutkimustietoa espoolaista senioreista Vuosina 2005 2006 selvitettiin 302 kotona tai palveluasunnossa asuvan, 70 vuotta täyttäneen espoolaisen terveydentilaa ja terveystarpeita osana kansainvälistä TTB-tutkimusta. Tulosten mukaan 70 vuotta täyttäneet espoolaiset: asuvat omistusasunnossa naiset asuvat yksin useammin kuin miehet kokevat terveydentilan keskimäärin hyväksi, miehet paremmaksi kuin naiset ovat päivittäisissä perustoiminnoissa itsenäisiä kokevat lievää tai kohtalaista kipua vain harva kärsii tunneperäisistä ongelmista, kuten masennuksesta ja ahdistuksesta harrastavat kevyttä liikuntaa useita kertoja viikossa miehet käyvät ikääntymisen myötä palvelukeskuksissa enemmän, naiset vähemmän pitävät elämänlaatua hyvänä ja elämänhalua vahvana kokevat läheiset ihmissuhteet tärkeiksi ja hyviksi kärsivät yksinäisyydestä ja turvattomuuden tunteesta vain vähän ovat sitä mieltä, että elämänlaatua lisäävät läheiset ihmissuhteet, arvostuksen saaminen, liikunta ja harrastukset, hyvä ruoka, kiinnostus elämään, uskonto ja elämänkatsomus, elämäntyö ja aikaansaannokset, rentoutuminen sekä luonto. 13

LÄHTÖKOHDAT IKÄÄNTYMISPOLIITTISELLE OHJELMALLE 2.2.4 Vanhusjärjestöt Ikäihmisen arkipäivän turvaverkko muodostuu perheestä ja läheisistä ihmisistä sekä muista toimijoista, kuten kaupungista, seurakunnasta ja yhdistyksistä. Vuonna 2007 Espoossa toimi 41 vanhusjärjestöä, joissa oli yhteensä yli 6000 jäsentä. Vanhusneuvosto toimii vanhusjärjestöjen yhteistyöfoorumina ja linkkinä kaupungin hallintoon (kuvio 6). Järjestöissä jäsenet toimivat yhdessä samanhenkisten ihmisten kanssa. Yhdessä toimiminen luo tunteen siitä, että kukin tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on eikä jää yksin. Ikäihmisenäkin on hyvä kuulua yhteisöön, jossa on itseä kiinnostavia toimintoja, mahdollisuus saada tietoa ja osallistua esimerkiksi kulttuuritarjontaan. 2.2.5 Espoon toimintaympäristöanalyysi Toimintaympäristöanalyysi kuvaa sellaisia tekijöitä, joilla on merkitystä kaupungin toiminnan suunnittelussa. Espoon kaupungin suunnitelmakautta 2009 2011 koskevan toimintaympäristöanalyysin mukaan ikääntyneiden palvelujen kehittämisessä on otettava huomioon mm. iäkkäiden espoolaisten määrän ja palvelutarpeen kasvu, riski toimintamenojen lisääntymisestä, palvelujen tuotantotapojen monipuolistuminen ja työvoimapula. Suunnitelmakaudelle ennustettu verotulojen kasvu mahdollistaa toimintamenojen kasvun vain viidellä prosentilla (kaupunginhallitus 25.8.2008). Kuvio 6 Espoolaiset seniorit voivat vaikuttaa järjestöjen ja vanhusneuvoston kautta ikäihmisten asioihin Espoolaiset seniorit Järjestöt Vanhusneuvosto Espoon luottamushenkilöt ja viranhaltijat 14

LÄHTÖKOHDAT IKÄÄNTYMISPOLIITTISELLE OHJELMALLE 2.3 Valtakunnallisia ikäihmisten palvelujen linjauksia Espoon ikääntymispoliittista ohjelmaa laadittaessa on otettu huomioon tärkeimmät valtakunnalliset linjaukset. 2.3.1 Hallitusohjelma Matti Vanhasen II hallituksen ohjelman tavoitteina on kannustaen ja välittäen vahvistaa ihmisten perusturvaa ja arjen turvallisuutta, parantaa palvelujen vaikuttavuutta ja monipuolisuutta sekä lisätä inhimillistä hyvinvointia. Tavoitteena on myös asiakaskeskeisten palvelujen ja hyvien toimintakäytäntöjen toteuttaminen sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon hyvällä yhteistyöllä. 2.3.2 Sosiaali- ja terveysministeriön linjat 2.3.3 Ikäihmisten palvelujen laatusuositus Laatusuositus tukee kuntia kehittämään ikäihmisten palveluja paikallisista tarpeista ja voimavaroista lähtien. Suosituksessa esitetään linjauksia hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen ja palvelurakenteen kehittämiseen, henkilöstön määrään ja osaamiseen sekä asumis- ja hoivaympäristöihin. Keskeisille ikääntyneiden palveluille asetetaan valtakunnalliset määrälliset tavoitteet, joiden pohjalta kunnat asettavat kuntakohtaiset tavoitteensa. Suositus painottaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, ehkäisevän toiminnan merkitystä ja kotona asumisen ensisijaisuutta. Suosituksessa esitetään seurantamittareita, joiden avulla saadaan kunnallista ja valtakunnallista tietoa keskeisten osa-alueiden toteutumisesta. Sosiaali- ja terveysministeriön vanhusten hoidon ja palvelun linjat vuoteen 2015 jakautuvat perusja toimintatavoitteisiin. Perustavoitteet ovat toimintakyvyn parantaminen ja itsenäisen selviytymisen vahvistaminen, aktiivinen osallistuminen, esteettömän ympäristön luominen ja yhdenvertainen oikeus palveluihin. Toiminnalliset tavoitteet korostavat omatoimisuuden edistämistä, vanhusja omaisjärjestöjen toiminnan ja vapaaehtoistyön edellytysten tukemista, yksilöllistä palvelutarpeenarviointia, asiakkaan aseman ja valinnanmahdollisuuksien kohentamista ja palvelumuotojen yhteensopivuuden varmistamista. 15

LÄHTÖKOHDAT IKÄÄNTYMISPOLIITTISELLE OHJELMALLE 2.3.4 Kuntien keinot tukea ikääntyneiden kotona asumista Koko maassa ikääntyneiden määrän kasvu ja rajalliset resurssit lisäävät tarvetta ja myös vaatimuksia tukea mahdollisuutta asua pitkään kotona. Ikääntyneillekin asuminen omassa kodissa ja tutussa ympäristössä on yleensä paras ratkaisu, jos se vain on käytännössä mahdollista. Keskeistä on ikääntyneen ihmisen turvallinen olo ja tunne siitä, että voi itse valita sellaisen elämän kuin haluaa. Ympäristöministeriön mukaan kunnilla on hyödyntämättä vielä paljon sellaisia mahdollisuuksia, jotka turvaisivat ikääntyneiden entistä paremman selviytymisen kotona. Olennaista on kehittää palveluja ja toimintoja kokonaisvaltaisesti sen sijaan, että yksittäiset toimialat kehittävät muista tietämättä omia sektoreitaan. Kuviossa 7 hahmotetaan kokonaisvaltaista kotona asumisen haltuunottoa ja esitetään asumisen eri osaalueet, joita kaikkia tulee kehittää. Kuvio 7 Kuntien keinot tukea ikääntyneiden kotona asumista. Lähde: Kuntien toiminta ikääntyneiden palvelujen kehittämisessä -raportti 2006, Ympäristöministeriö. Sosiaali- ja terveyspalvelut Porrastettu palvelujen tarjonta Apuvälineet Toimintakyky Hyvinvointiteknologia Turvateknologia Peruskorjaus Ikääntyneen turvallinen ja omaehtoinen selviytyminen kotona Virkeys Sosiaalinen ympäristö Yhteisöllisyys Asuminen Lähipalvelut Rakennettu ympäristö Esteettömyys 16

LÄHTÖKOHDAT IKÄÄNTYMISPOLIITTISELLE OHJELMALLE 2.4 Muuttuva ikääntyminen 2.4.1 Voimavaralähtöinen vanhuskäsitys Gerontologinen tutkimus on muuttanut viime vuosina oleellisesti käsitystämme vanhenemisesta. Tärkeitä näkökohtia ovat mm. ikäkäsitysten muuttuminen vanhenemisen sosiaalisuus, yhteiskunnallisuus ja historiallisuus elämänkulun merkityksellisyys, vanhuksen identiteetti toimijuus ja kokemuksellisuus sekä voimavarojen korostaminen. Voidaan puhua uudenlaisesta vanhenemisen kulttuurista, jossa perinteisen raihnaisuuksia painottavan medikaalisen vanhuskäsityksen rinnalle on noussut voimavaroja korostava sosiokulttuurinen vanhuskäsitys. Hyvän vanhenemisen tärkeimpinä tekijöinä pidetään aktiivista osallistumista yhteiskunnan toimintaan, älyllisten ja fyysisten toimintojen ylläpitämistä sekä toimintakyvyn heikkenemisen estämistä ja sairauksien välttämistä. Voimme varsin paljon vaikuttaa siihen, miten pitkään säilymme omatoimisina ennen elämänkaaren toimintarajoitteista loppua. 2.4.2 Palvelutarpeen muuttuminen Viimeaikaisten tutkimustulosten mukaan vanhimpien ikäluokkien toimintakyky näyttäisi olevan paranemassa. Osaksi myönteisen kehityksen taustalla ovat sairastavuuden väheneminen, osaksi muutokset elämäntavoissa, elinoloissa ja palveluissa. Terveyden edistämisen keinoin, ryhmäkuntoutuksella ja kotona selviytymisen tukitoimin voidaan parantaa seniorikansalaisten elämänlaatua ja vähentää muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöä ja kustannuksia. Myös kehittyvien hoitomenetelmien ja uuden teknologian avulla on mahdollista vähentää hoidontarvetta. Dementia ei ole yleistynyt niin räjähdysmäisesti kuin aiemmin pelättiin, ja lonkkamurtumien ilmaantuvuuden kasvu näyttää pysähtyneen. Espoolaisten iäkkäiden toimintakyky on parempi ja hoidon tarve pienempi verrattuna koko maan vastaavan ikäisiin. Tämä johtuu mm. espoolaisten keskimääräistä paremmasta sosioekonomisesta taustasta. Myönteisen kehityksen oletetaan jatkuvan ainakin seuraavina vuosikymmeninä, joten iäkkäiden ja kaikkein iäkkäimpien toimintakyky todennäköisesti paranee edelleen. 2.4.3 Tutkittu tieto Tutkimus tuottaa enenevästi tietoa siitä, millaiset toimenpiteet iäkkäillä ovat vaikuttavia. Oheiseen taulukkoon on koottu osa tällaisiksi todetuista seikoista. Taulukko 2 Tutkimustietoon perustuvat vaikuttaviksi todetut toimenpiteet iäkkäillä influenssa- ja pneumokokkirokotukset elintapojen muutos (liikunta, ravitsemus, yhteisöllisyys) yksinäisten ryhmäkuntoutus iäkkäiden masennuksen avohoito monet lääkehoidot ja kirurgiset toimenpiteet terveyspalvelujen suurkuluttajien käynnit geriatrin vastaanotolla geriatrinen arviointi ja kuntoutus akuuttipotilaiden ravitsemusterapia 17

LÄHTÖKOHDAT IKÄÄNTYMISPOLIITTISELLE OHJELMALLE 2.5 Ikääntymispoliittista ohjelmaa ohjaava vanhuskäsitys 2.4.4 Kolmas ja neljäs ikä Nykyisin vanhuudessa hahmotetaan olevan erilaisia elämänkaaren jaksoja; puhutaan kolmannesta ja neljännestä iästä. Kolmannen iän katsotaan alkavan vanhuuseläkkeelle siirtymisestä. Tämä vaihe mielletään usein monien mahdollisuuksien ajaksi, jolloin seniori voi nauttia lisääntyneestä vapaa-ajasta ja käyttää voimavarojaan entistä enemmän omien valintojensa mukaan. Iloa ja tyydytystä senioreille tuottavat karttunut elämänkokemus ja sen jakaminen, sosiaaliset verkostot ja läheiset. Parhaimmillaan kolmas ikä on pitkä ja antoisa ajanjakso elämässä. Ikääntymispoliittista ohjelmaa ohjaava vanhuskäsitys perustuu voimavaralähtöisyyteen. Ikääntyminen on osa aikuisen elinkaarta. Vanhus on iäkäs aikuinen. Ihmiset ovat iäkkäinä erilaisempia keskenään kuin missään muussa elämänvaiheessa. Suurin osa elää aktiivista elämää ja käyttää peruspalveluja. Vain osa ikäihmisistä tarvitsee erityisiä vanhusten palveluja. Ikääntyneitä espoolaisia kunnioitetaan toimivina, tuntevina ja omista asioistaan päättävinä ainutkertaisina yksilöinä. Neljännessä iässä toimintakyvyn vajeet alkavat rajoittaa arjen toimintoja. Tarkkaa ikärajaa neljännen iän alkamiselle ei voi kuitenkaan määrittää, koska elimistön voimavarat ja toimintakyky säilyvät ihmisillä hyvin eri tavoin. Toimintakyvyn ylläpitämiseen voi itse vaikuttaa terveyttä edistävillä elämäntavoilla. Ihminen on kehityskykyinen koko elinaikansa. Vanhuudessa tarvitaan rohkeutta elää ja luopua. Luopuminen voi olla vaikeaa ja tuskaistakin, mutta samalla se antaa tilaa uudelle. Kaikilla iäkkäillä on erilaisia voimavaroja, osaamista ja elämän varrella kertynyttä kokemusta, joita he voivat hyödyntää ja joista he voivat nauttia. Erään espoolaisen seniorin käsityksiä eri ikäkausien painotuksista: 55 64 v. Valmistautuminen, syrjäytymisen ennalta ehkäisyn aloittaminen. 65 74 v. Osaamisensa antaminen olemalla edelleen yhteiskunnan hyödyllinen jäsen. 75 84 v. Seestymisen ihana olo, olla ja nauttia rikkaan elämän upeista muistoista. 85 120 v. Ansaittu vanhuus, saada tuntea itsensä arvostetuksi senioriksi. 18

LÄHTÖKOHDAT IKÄÄNTYMISPOLIITTISELLE OHJELMALLE 2.6 Espoo-strategia 2008 2010 Espoo-strategia määrittää lähivuosiksi kaupungin kehittämissuunnan. Visio, toiminta-ajatus ja arvot kuvaavat sitä, millaiseksi Espoota halutaan kehittää. Toiminta-ajatuksen mukaan Espoon kaupunki luo edellytyksiä hyvälle elämänlaadulle sekä tarjoaa yrittämiselle kansainvälisesti kilpailukykyisen toimintaympäristön kestävän kehityksen periaattein. Espoon visio on Espoo on edelläkävijä. Espoo on hyvä paikka asua, elää, tehdä työtä ja yrittää. Espoon ikääntymispoliittinen ohjelma noudattaa Espoo-strategiaa. Kaupungin arvot ovat: Asukas- ja asiakaslähtöisyys Suvaitsevaisuus ja tasa-arvo Luovuus ja innovatiivisuus Kumppanuus ja yhteisöllisyys Tuloksellisuus ja vaikuttavuus Kestävä kehitys Kaupungin strategisista linjauksista monet koskevat myös ikäihmisiä. Keskeisiä teesejä ovat: Huolehdimme ikääntyneen väestön terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä palveluista ja varaudumme palvelujen kysynnän kasvuun. Kehitämme yhteisöllisiä vanhuspalveluja. Tuemme kuntalaisten osallisuutta ja kaupungin kehittämistä avoimella, aktiivisella ja ennakoivalla viestinnällä. Kehitämme yhteisöllisyyttä ja vuoropuhelua kuntalaisten kanssa. Edistämme asukkaiden omatoimisuutta terveytensä ja turvallisuutensa hoitamisessa. Palveluneuvonnalla ja palveluohjauksella varmistamme palvelujen oikean kohdistamisen ja tavoitellun vaikutuksen. Kehitämme perusterveydenhuoltoa nykyisten hallinnollisten rakenteiden pohjalta tavoitteena palvelujen käytön joustavuus ja asukkaiden valinnan vapauden lisääminen. Nina Kaverinen / Kuvaario Palvelujen järjestämisen linjaukset painottavat, että kaupunki on palvelujen tuottaja ja järjestäjä. Palvelujen lisääntyvän kysynnän tyydyttämiseksi ratkaisumalleja ovat oman palvelutoiminnan kehittäminen, yhteistyön lisääminen muiden seudun kuntien kanssa sekä ostopalvelun hankinta kolmannen sektorin tuottajilta ja yksityisiltä yrittäjiltä. Ensisijaisia ratkaisumalleja palvelujen lisääntyvän kysynnän tyydyttämiseksi ovat muut kuin kunnallisen tuotannon lisääminen silloin, kun ne ovat kokonaistaloudellisesti edullisimpia. 19