Kokeileva painanta ja värjäys Elämys vastakarvaan Tekstiiliteosnäyttely 2012 Johanna Hytönen
Mistä on kyse Saimme itse vaikuttaa kurssin sisältöön ja toiveenamme olikin tehdä taidetekstiilejä. Saimme idean pitää kurssin lopuksi tekstiiliteosnäyttely. Toiveemme toteutui. Toteutimme Elämys vastakarvaan nimisen tekstiiliteosnäyttelyn Kuopion Muotoiluakatemian Taitemiagalleriaan. Tässä portfoliossa esittelen omien teosteni suunnittelu ja toteutus vaiheita, omia ajatuksiani joita halusin teoksissani ilmentää, sekä omia kokemuksiani näyttelyn kasaamisesta ryhmässä.
Ajatuksiani Haluan tuoda nähtäväksi ajatukseni siitä, että harrastan elämistä. Jokaisen hetken, sattuman ja suunnittelemattomuuden kauneuden. Sen kuinka paljon voi saada, mihin päivä voi viedä, jos antaa elämän kuljettaa. Haluan jotenkin käsitellä sen onnen suuruutta, kun laskeutuu hengittämään, tuntee mökin lämmön ovesta sisään astuessaan, kuulee hevosten hörinän aamukauroja jakaessaan, tuntee sadepisarat kasvoillaan.
Minua kiehtoo virheet ja sattuman ohjaus. Olen monta kertaa haltioissani kysynyt nähtyäni jonkun kauniin esineen tai asian, että miten se on tehty. Vastaukseksi olen saanut sen olevan rikki tai epäonnistunut. Minun silmissäni se on ollut juuri täydellinen.
Työn vaiheita
Ristiriita Ensimmäisessä työssä lähdin tutkimaan sisäistä ristiriitaani suunnittelusta ja suunnittelemattomuudesta. Yleensä minulla on oltava aina päässäni selvillä mitä teen ja miksi, mitä sillä haluan ilmentää. Nyt minulla oli päässäni vain kuva teoksesta, päätin lähteä suoraa toteuttamaan teosta mielikuvani pohjalta. Halusin saada aikaan verkkomaista, keltaista pintaa. Löysin roskiksesta hahtuvalankaa, yhdistin siihen villa-, pellava-, ja puuvillalanganpätkiä sekä hevosenjouhia. Tekniikkana käytin vapaalankahuovutusta pesukoneessa, siinä sattuma pääsi sopivasti avukseni.
Halusin käyttää mahdollisimman pitkälle luonnonmateriaaleja. Keltaisen värin sain kasvivärjäyksellä sipulin kuorista.
Leikkasin vanhan virkatun pitsiliinan kolmeen osaan ja kovetin sokeriliemellä
Ja kirjoin niistä aurinkopitsi tekniikalla seittejä.
Hevosten jouhista Vuosi sitten kun teimme koulussa kovitus kokeiluja, minulla sattui olemaan kuistin nurkassa mytty hevoseni jouhia. Silmäni tarttui niihin ja tein eri liimoilla ja liistereillä muoto kokeiluja. Silloin materiaalista ei syntynyt mitään kokeiluja kummempaa, mutta aihe jäi kiinnostamaan minua kovasti. Teoksia pohtiessani hevosenjouhet ja kovetus palasivat mieleeni. Halusin tehdä lisää kokeiluja. Materiaalina hevosenjouhet sopivat myös erittäin hyvin symbolisesti ilmentämään ajatuksiani.
Huovutustilan hyllyltä löytyi mahdottoman suloiset pienet puulestit. Tein kovituskokeiluja liisterillä niiden päälle. Ja kokeilujen jälkeen liudan kenkiä.
Poistettu käytöstä Tässä vaiheessa kokosin sisäistä ristiriitaani käsittelevistä kokeiluista vanhaan kutomoon teoksen nimeltä Poistettu käytöstä. Sijoitin sen juuri vanhaan kutomoon, koska sekin tila on poistettu meidän käytöstä, kuten myös kudonnan ja tulevaisuudessa tekstiilin opetus. Minusta tila, teokset ja sisäinen ajatukseni vuoropuhelevat onnistuneesti keskenään. Minulle oli palkitsevaa ja opettavaa huomata kuinka paljon voi saada aikaan ja kuinka paljon oivaltaa matkalla tehdessään. Tulos oli tyydyttävä vaikka minulla ei ollut valmista suunnitelmaa.
Elämys Vastakrvaan
Näyttelyä rakentamassa
Teokset
Askeleessa Tällä työllä haluan tuoda nähtäväksi elämän harrastuksena. Toisille elämä on päämäärä, osalle sarja epäonnen sattumia. Joillekin elämä vain on. Sarja askeleissa läsnä olevia hetkiä, joista muodostuu oma opin tie. Haluan antaa katsojalle mahdollisuuden nähdä jokaisen askeleen erillisenä täydellisenä hetkenä niin kuin minä sen koen, tai kiinnittää huomionsa askelten reittiin, kenties pudonneiden kenkien kasaan. Minua kiinnostaa, mitä ihmisten mielessä liikkuu, mihin yksilön huomio kiinnittyy. Jokaisella karvalla on merkityksensä askeleen suuntaan. Onko väliä, mikä suunta on?
Suunnitelman puutos? Vapaalankahuovutus seitistä tuli pesä. Peittona vanha repeytynyt kudonnan ohje, tyynynä lankamytty. Kaikki teokseen käytetyt materiaalit olen löytänyt jostain jollain tasolla käytöstä poistettuna, kuten myös etukäteen tehty suunnitelma on poistettu käytöstä, sitä ei ole. Teosta en myöskään alun perin suunnitellut esille Taitemia-galleriaan, siellä vain oli juuri sen kokoinen aukko.
Löytö Minua on jo pitkään kiinnostanut kirjonta ja ompelukonekirjonta. Marssin toiseen kerrokseen tiedustelemaan, että miten se homma ompelukoneilla oikein onnistuu. Taisi saada vaatetuksen opettaja muutaman harmaan hiuksen lisää, minä kun en tunnetusti ole mikään koneiden käyttäjä. No homma kuitenkin onnistui ja minä olin haltioissani. Tein kokeiluja erilaisille materiaaleille. Ensimmäiseksi kokeilin kankaalle joka sulaa pois kun sen kastelee. Häviävä kangas ja konekirjonta jäävät arvokkaaksi mahdollisuudeksi mieleeni. Ompelukonekirjonnalla syntyi myös näyttelyyn teos nimeltä Löytö, kuva vieressä. Tietämättömyys auttoi minut löytämään uutta.
Tuumailua Oli antoisaa työskennellä ryhmänä, sai jakaa ajatuksia, ideoita ja vastuuta näyttelyyn kuuluvista asioista. Nyt on jonkinlainen ajatus, mitä tällaiseen pikaiseen näyttelynrakentamiseen kuuluu. Ei tunnu enää niin suurelta ja utopistiselta toteuttaa näyttely joskus uudestaan ja vaikka yksinkin. Oli mahtavaa saada tehdä teoksia ja kokeiluja ihan ilman rajoituksia. Sai vapaasti kannustuksen avittamana etsiä sitä omaa juttua. Kiitos! t: Yksi onnellinen,taas vähän lähempänä omassa askeleessa elämistä.