MUUTOSVIESTI Ilmastonmuutoksen viestintäohjelman vuosijulkaisu 2007 Viestintäohjelma päättyy, ilmastotyö jatkuu
Sisältö 3 Pääkirjoitus 4 7 Ohjelma päättyy, ilmastotyö jatkuu Millaiset ovat tunnelmat viestintäohjelman päättyessä? Haastattelimme päätösjuhlan vieraita ja esiintyjiä. 8 9 Haluan pelastaa maailman ja nähdä sen 10 11 Yhteistyö näkyy ja vaikuttaa Kampanja kokosi paikalliset toimijat. Näkökulmia kolmesta kaupungista. 12 13 Tutkijat tulilinjalla 14 15 Yhteinen oppimisponnistus 16 17 Liikemies ilmaston asialla Hjallis Harkimo on sitä mieltä, että nyt on pakko toimia ja se näkyy myös meidän kaikkien kukkarossa. 18 19 Ympäristöaskeleita kiinteistöalalla 20 21 Sirpaletiedosta kokonaiskuvaan 22 23 Pienistä teoista kasvaa suuri virta 24 25 Loppu hyvin, kaikki hyvin? Viiden vuoden aikana ilmastoasioissa on tapahtunut paljon edistystä. Edessä on uusia haasteita, joihin viestintä liittyy olennaisena osana. 26 27 Tee muutos 28 29 Tietoa ja tahtoa on, tekoja puuttuu 30 31 Fem år för klimatet Lukijalle Muutosviesti 2007 on Ilmastonmuutoksen viestintäohjelman neljäs ja viimeinen vuosijulkaisu. Kerromme, mitä mieltä ohjelmassamme aktiivisesti toimineet henkilöt ovat työstään, mikä heitä on motivoinut ja mitä he aikovat jatkossa tehdä ilmaston hyväksi.tee muutos -kampanjan kokemukset tulevat esille monessa artikkelissa. Hyviä lukuhetkiä! Julkaisija: Päätoimittaja: Toimittaja: Ulkoasu ja taitto: Valokuvat: Kannen kuvat: Ilmastonmuutoksen viestintäohjelma Kirsti Kärkkäinen Paula Böhling Idealmainos Oy Liisa Takala Ilmo Pylkkänen, Evia Paino: PunaMusta Oy Painos: 2 000 kpl Julkaisuajankohta: toukokuu 2007 Verkkoversio: www.ilmastonmuutos.info Tilaukset ja palaute: info@ilmastonmuutos.info Edelliset julkaisut: helmikuu 2004, helmikuu 2005, maaliskuu 2006
On ollut ilo olla mukana tässä toiminnassa. Kiitos! Ilmastonmuutoksen viestintäohjelma käynnistyi viitisen vuotta sitten, syksyllä 2002. Toiminnassa on koko ajan keskitytty eri kohderyhmille suunnattuihin käytännönläheisiin hankkeisiin. Työ huipentui valtakunnalliseen Tee muutos -kampanjaan, joka toteutettiin yhdessä Euroopan unionin kanssa. On ilahduttavaa huomata, että ihmisten tietämys ilmastonmuutoksesta on tuntuvasti lisääntynyt näiden vuosien aikana. Ilmastoasiat ovat nousseet aivan uudelle tasolle julkisessa keskustelussa. Osaltaan siihen ovat vaikuttaneet päättäjien kannanotot, aikaisempaa vakuuttavammat tutkimustulokset ja poikkeukselliset säät. Oma merkityksensä on ollut myös Ilmastonmuutoksen viestintäohjelmalla ja näkyvällä kampanjoinnilla. Suomalaiset ovat nyt aikaisempaa valmiimpia omaksumaan eri suunnilta tulevaa ilmastotietoa. Myös tavallisen ihmisen pienillä teoilla nähdään jo olevan merkitystä. Toivottavasti tietämys vaikuttaa yhä enemmän myös jokapäiväisiin valintoihimme työssä, koulussa, kotona ja harrastuksissa. Viestintäohjelma päättyy ja kampanja on ohi, mutta ilmastoasiat eivät jää unohduksiin. Edessä on todella isoja uusia haasteita: EU:n asettamien päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi on tehtävä paljon työtä. Viestintä kuuluu siihen olennaisena osana. Ilmastonmuutoksen viestintäohjelmalle on ollut tunnusomaista erinomaisen hyvä yhteishenki. Olemme tehneet aitoa yhteistyötä yli organisaatiorajojen. Ohjausryhmän puheenjohtaja Sirkka Vilkamo Kauppa- ja teollisuusministeriö 3
Ohjelma päättyy, ilmastotyö jatkuu Ilmastoviestintää tekee suuri joukko asiaansa uskovia, innostuneita ja innostavia ihmisiä. Monet ovat valmiita pistämään persoonansa peliin kentällä ja toiset ovat elementissään luodessaan vaikuttavia viestintäaineistoja. Oma osaamisen lajinsa on keksiä, millä keinoin erilaisia kohderyhmiä voi ja kannattaa lähestyä. Tärkeässä roolissa ovat myös he, jotka rakentavat toiminnalle puitteita, kannustavat ja opastavat muita. Juhlassa esiintyneen Valvomo-yhtyeen solisti, Valvomon Setä, elää aatteensa mukaisesti. Opin jo äidinmaidossa, että tuhlaaminen on moraalitonta. Kaikki on kierrätystavaraa: ilmaiseksi saatua tai kirpparilta ostettua, esittelee Setä esiintymisvaatteitaan. Hänen mielestään lievä asketismi tekee hyvää sielulle. 4 Meidän jokaisen valinnat ovat merkityksellisiä, kaikki voimme vaikuttaa. Ilmastonmuutoksen viestintäohjelma on antanut meille tästä tietoa, totesi Tasavallan presidentti Tarja Halonen juhlapuheessaan. Kun mietin omaa lupaustani suljen sähkölaitteet, kun en käytä niitä ja vältän laitteiden jättämistä valmiustilaan huomasin, että minun pitää olla aloitteellinen lähiympäristössäni, sillä jotkut asiat voi tehdä paremmin yhdessä. Tarkoitus onkin päivittää tilanne presidentin linnassa, Mäntyniemessä ja Kultarannassa; katsotaan, mitä siellä voidaan tehdä paremmin. Ehkä tekin olette huomanneet aloitteellisuuden ja yhteistyön merkityksen. Kun päättää lopettaa mattojen pesun meressä, voi myös tehdä aloitteen kunnallisen matonpesupaikan järjestämisestä. Samanlaisia tilanteita syntyy jatkuvasti. Annetaan ideoiden kiertää ja kasvaa!
Marjut Joensuu on tehnyt ilmastoviestintää monessa roolissa: ensin opettajille ja muille kasvattajille Suomen Ympäristökasvatuksen Seurassa ja sitten Jätelaitosyhdistyksessä yhdessä jätelaitosten kanssa. Vuodesta 2006 alkaen hän on toiminut viestintä- ja koulutuspäällikkönä Suomen Isännöintiliitossa. Ammattilaiset ovat tärkeä kohderyhmä: esimerkiksi isännöitsijä voi vähentää jopa tuhansien asukkaiden ilmastovaikutuksia laittamalla taloyhtiöiden energia- ja jätehuoltoasiat kuntoon, Marjut Joensuu sanoo. Hän pitää ammattilaisille viestimistä haastavana, sillä työssä ihmisiä motivoivat erilaiset asiat kuin yksityiselämässä. Viestintäohjelman hankkeet ovat nyt ohi, mutta ilmastoasioita käsitellään jatkuvasti esimerkiksi kiinteistöalan lehdissä. Järjestöt tarjoavat ihmisille vaikuttamiskanavan ja mahdollisuuden voimaantua siitä, että toimintaan osallistuu suuri joukko ihmisiä, sanoo Riitta Savikko (eturivissä toinen oikealta), Maan ystävien ilmastokampanjan aktiivi ja kouluvierailuja järjestäneen Ilmari-hankkeen koordinaattori. Ilmarissa on ollut merkittävää muun muassa se, että olemme luoneet yhteyksiä eri oppiaineiden välille ja toivottavasti myös vaikuttaneet siihen, kuinka ilmastoasioita jatkossa opetetaan. Kuvassa Riitan kanssa Ilmari-lähettiläitä. Heidän mielestään olisi tärkeää, että toimintaa voitaisiin jatkaa. Ilmastonmuutoksen viestintäohjelman päätösjuhlaa vietettiin Helsingissä 16. maaliskuuta 2007. 5
Ihmisiä matkan varrelta 6 Meteorologi Antti Pelkonen on Ilmatieteen laitoksen matkasaarnaajia, jotka kiertävät kertomassa ilmastonmuutoksesta erilaisissa tilaisuuksissa.työ on ollut Antin mielestä tosi hyvää vastapainoa arkityölle eli lentosään ennustamiselle Satakunnan lennostossa Tampereella. On ollut mielenkiintoista seurata, miten erilaiset ryhmät kuten opettajat, luonnonsuojelijat, jäte- ja energia-alan ihmiset suhtautuvat ilmastonmuutokseen. Yleensä välinpitämättömyys vaihtuu kiinnostukseksi siinä vaiheessa, kun kuulija oivaltaa, että tämähän vaikuttaa meidänkin bisnekseen. Luontoihmiset ovat jo tilaisuuksiin tullessaan hyvin tietoisia asioista ja tekevät kinkkisiä kysymyksiä, kertoo Antti kokemuksiaan. Työ on itsellekin jatkuvaa oppimista. Tutkijat pitävät tietämyksemme ajan tasalla, ja yleisö on aina uusi; sellainen kehittää. Antti kertoo, että matkasaarnaajien kysyntä on kasvanut kaiken aikaa. Jos tilaisuus onnistuu, se saattaa poikia heti seuraavan. Nyt meitä on tässä ilmastonmuutoksen viestintäryhmässä niin monta, ettei asiakkaalle enää tarvitse sanoa: ei sovi kalenteriin. Osa Ilmatieteen laitoksen meteorologeista oli luennoinut ilmastoasioista aikaisemminkin, mutta Ilmastonmuutoksen viestintäohjelman ansiosta toiminnasta tuli järjestelmällistä.työtä on tarkoitus jatkaa. Nuorten asenteet ovat muuttuneet. Ennen kaiken piti olla uutta, mutta nyt asioita tiedostetaan enemmän: esimerkiksi kierrätys ja kierrätysvaatteet ovat tänä päivänä hyvässä nousussa, kertovat Isa-Eerika Lehto ja Aleksi Sariola, juhlan juontajat. Isa ja Aleksi juontavat myös kouluissa vierailevaa nuorten tv-ohjelmaa, Buusteria. Buusteri nosti ilmastoasioita esiin vieraillessaan lokakuussa 2006 keskisuomalaisessa Viitaniemen koulussa.
Tulimme Helsinkiin suurella joukolla. Junamatkan aikana saimme kuulla, että Turku on valittu vuoden 2007 pyöräilykaupungiksi, kertoo Varsinais-Suomen Energiatoimiston projektisihteeri Liisa Harjula innoissaan. Hän vakuuttaa, että ilmastoasioista puhutaan Turussa jatkossakin. Useita ohjelmia on meneillään ja käynnistymässä. Tulossa on esimerkiksi kestävään kehitykseen ja kestävään kaupunkiliikenteeseen liittyvää toimintaa, turkulaiset lupaavat. Liisa Harjulan vieressä on Olli-Pekka Mäki, ympäristötoimenjohtaja Turusta. Renita Bhaskar (keskellä) toi juhlaan EU-komission terveiset.yhteinen kampanja oli iloinen asia kaikille osapuolille. Kuvassa Renitan kanssa viestintäohjelman ohjausryhmän puheenjohtaja, teollisuusneuvos Sirkka Vilkamo kauppa- ja teollisuusministeriöstä (oikealla) sekä ohjelmapäällikkö Kirsti Kärkkäinen. Asentajien mielenkiinto aurinkolämmityksen ja öljylämmityksen yhdistelmään on vahvassa kasvussa. Kahdessa viimeisessä AurinkoÖljy-koulutuksessa oli kummassakin nelisenkymmentä osallistujaa. Ilman viestintäohjelmaa ei olisi päästy näin nopeasti ja aktiivisesti liikkeelle, mutta nyt koulutukset jatkuvat väistämättä omalla painollaan, sanovat markkinointipäällikkö Eero Kourula (oikealla) ja toimitusjohtaja Pekka Huttula Öljyalan Palvelukeskuksesta. 7
Haluan pelastaa maailman ja nähdä sen 8 Junalla vai lentäen? Jos ympäristöystävälliset vaihtoehdot ovat kalliimpia tai hankalampia kuin muut, on turha toivoa, että niitä alettaisiin suurin joukoin käyttää, miettii Mikko Savastola Helsingin rautatieasemalla.
Kävin eilen katsomassa Al Goren ilmastonmuutosaiheisen elokuvan Epämiellyttävä totuus. Se vetää hiljaiseksi. Se on vaikuttava ja tunteisiin vetoava, kirjoitti Mikko Savastola blogissaan syksyllä 2006. Elokuva antoi minulle paljon innostusta ja ajattelemisen aihetta. Se myös vahvisti ajatustani, että vaikuttaminen onnistuu parhaiten tunteiden kautta. Järkipuhe ja faktat saattavat nykyisen tietotulvan aikana mennä ohi, tunteet eivät ehkä niinkään, Mikko Savastola pohtii. Hän taitaa olla oikeilla jäljillä päätellen siitäkin, että blogissa olleeseen elokuvakirjoitukseen on tullut ylivoimaisesti enemmän kommentteja kuin yhteenkään muuhun hänen lähes neljästäkymmenestä blogijutustaan. Oletin, että useimmat lukijat ovat jo valmiiksi ainakin jonkin verran kiinnostuneita ilmastoasioista. Se on selvästi helpompi lähtökohta kuin mennä vaikkapa torille jakamaan esitteitä. Valtaosa kommenteista tulikin samanhenkisiltä ihmisiltä, mutta keskusteluun liittyi myös muutama kriittisesti asiaan suhtautuva.varsinkin lasten ja nuorten ajatuksista paistoi aito huoli. Mikko toivoo, että edes joku ryhtyi blogin ansiosta käytännön toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Hänelle itselleen kirjoittaminen oli mukavaa vaihtelua kotiisän syksyiseen arkeen hääräilyyn esikoispoika Mikaelin kanssa hoitovapaan aikana. Viisi miljoonaa tekijää Mikko Savastola on siilinjärveläinen lääketiedettäkin vuoden verran opiskellut diplomi-insinööri. Hän on toteuttanut vuodesta 2002 alkaen ilmastoon ja energiansäästöön liittyviä tiedotus- ja koulutushankkeita Kuopion kaupungin ympäristökeskuksessa. Eräs niistä oli Ilmastonmuutoksen viestintäohjelman hanke Teoriasta käytäntöön Kuopiossa. Kaupungin puolesta ilmastohankkeita varmaan jatketaan, Savastola arvioi.yhteistyöverkostossa on ollut 5 10 kumppania rahoittamassa ja tukemassa toimintaa. Osa on ollut mukana alusta asti, mutta uusiakin kumppaneita on löytynyt. Energiansäästö on kaupungin omista ilmastoratkaisuista tärkein, tosin sitä perustellaan lähinnä taloudellisuudella. Kansalaisten suuntaan valtion ja kuntien ohjauskeinot ovat Mikon mielestä aika rajallisia ja hitaita. Jokainen kuluttaja sen sijaan voi tehdä ratkaisuja, joilla on välitön vaikutus omaan energiankulutukseen ja omiin päästöihin. Ilmastoviestinnässä tärkeintä on motivoiminen. Keinot löytyvät, jos on tahtoa. Kuluttajien valinnat vaikuttavat myös elinkeinoelämään. Kun tarpeeksi moni valitsee ympäristöystävällisesti, palvelujen tarjonta muuttuu väistämättä. Ei pidä kysyä, mitä yksi ihminen voi tehdä. Kannattaa kysyä, mitä viisi miljoonaa ihmistä voi tehdä tai mitä saa aikaan kuusi miljardia ihmistä. Aikamoista vuoristorataa Mikko Savastola pitää ilmasto- ja ympäristötyötä mielekkäänä esimerkiksi verrattuna siihen, että työn sisältönä olisi pyrkiminen taloudelliseen voittoon. Palkitsevaa ja motivoivaa on, kun saa suoraa positiivista palautetta ihmisiltä tai kun työstä tulee silminnähden hyviä tuloksia. Esimerkiksi Kuopion kaupungin henkilöstölle järjestetty energianhallintakoulutus taisi mennä aika hyvin. Turhauttavaa on ennen kaikkea maailman meno: Energiankulutus kasvaa, halutaan lisää talouskasvua ja enemmän ostovoimaa.tekniikka kehittyy hyvään suuntaan esimerkiksi autojen päästöt pienenevät mutta sitten tulee vastakkaisia trendejä, jotka pikemminkin lisäävät päästöjä, kuten citymaasturit ja plasmatelevisiot. Kun epätoivo uhkaa vallata mielen, Mikko kysyy itseltään: haluanko olla osa ongelmaa vai osa ratkaisua? Omana paheena matkustaminen Leipätyö ilmastoasioiden parissa on saanut aikaan sen, että Mikko Savastola tekee myös yksityiselämässään ilmaston hyväksi sen, mikä tehtävissä on, muuten on turha mennä neuvomaan muita. Jätteiden lajittelu, energiansäästö, julkisten liikennevälineiden käyttö, kävely ja pyöräily ovat pitkäaikaisimpia tottumuksia. Lopulta päädyimme myös vihreään sähköön ja huomasin, että lentoliikenteen päästöt voi kompensoida aika pienellä rahalla. Täytyy myöntää, että näissä asioissa oma tietämättömyys ja ennakkoluulot hidastivat toimiin ryhtymistä. Ilmastonmuutoksesta ei kuitenkaan kannata tehdä elämää suurempaa asiaa, Mikko sanoo. On paljon tekoja, jotka ovat kenelle tahansa helppoja, mutta on myös niitä, joihin kaikki eivät ole valmiita. Esimerkiksi harrastus voi olla ihmiselle niin tärkeä ja rakas, että siitä haluaa ehdottomasti pitää kiinni. Minullakin on sellainen: matkustaminen. Jos luopuisin siitä, luopuisin osasta itseäni. Välittämiskampanja Mikon mielestä ihmisiä kannattaisi joskus kannustaa vain välittämään. Monet ilmasto- ja ympäristötoimet eivät todellakaan ole liian kalliita tai muuten ylivoimaisia. Kyse on pitkälti siitä, välitämmekö aidosti itsestämme, läheisistämme ja ympäristöstämme. Olemme kehittäneet yksilöllisyyttä, nopeutta ja materiaa arvostavan elämäntavan, mutta meitä vastassa onkin uhka, joka vaatii täysin päinvastaista: yhteisöllisyyttä, yhteistyötä, epäitsekkyyttä ja tulevaisuuden huomioon ottamista.työsarkaa riittää. 9
Kuva: Harri Falck Yhteistyö näkyy ja vaikuttaa Tee muutos -kampanjan tapahtumat eivät aina vetäneet väkeä niin hyvin, kuin järjestäjät olisivat toivoneet. Sitäkin tyytyväisempiä oltiin toiminnan muihin saavutuksiin: uusia kontakteja ja yhteistyöverkostoja, innostusta ja oivalluksia sekä tunnettuuden lisääntymistä. 10 Jyväskylässä kampanjaan aiottiin alun perin lähteä kahdella joukolla: sekä JAPA ry että Keski-Suomen ympäristökeskus ja Tulevaisuuden Voima ry olivat suunnitelleet hanketta, jossa kerrottaisiin Jyväskylän seudun asukkaille ilmastonmuutoksesta ja sen huomioon ottamisesta arjessa. Hankkeet toteutettiin Ilmastonmuutoksen viestintäohjelman ehdotuksesta yhteistyössä, ohjausryhmän tukemana. Mukaan lähtivät myös Jyväskylän yliopiston Uusiutuvan energian tutkimus- ja koulutusohjelma, Keski-Suomen energiatoimisto, Keski-Suomen Eurooppa-tiedotus, Otsoni ry sekä Tee muutos -kampanjan kummikoulu,viitaniemen koulu. Hyötyä puolin ja toisin Tuloksena oli onnistunut kokonaisuus: Liikkujan viikko, Autoton päivä, Energiansäästöviikko ja siihen liittyvä kirjekampanja yh-
teisöille ja yrityksille, energiaeksperttikoulutus, toimittaja-aamupäivä, julistenäyttely sekä yleisöiltoja. Yhteistyötä tehtiin niin tapahtumien suunnittelussa, mainonnassa, tiedottamisessa kuin toteutuksessa. Päällekkäisyydet vältettiin ja resursseja säästyi. Esimerkiksi Otsoni ry Jyväskylän yliopiston ympäristötieteiden ja -teknologian opiskelijoiden ainejärjestö oli suureksi avuksi näyttelyjulisteiden tekemisessä ja yleisötilaisuuksien järjestämisessä. Kampanja sai arvokasta asiantuntija-apua, ja Otsonille tuli hyvä tilaisuus laajentaa toimintaansa yliopiston ulkopuolelle. Hyöty oli molemminpuolinen, iloitsee tiedottaja Tanja Tuulinen Keski-Suomen ympäristökeskuksesta. Samaa voi sanoa kouluyhteistyöstä.viitaniemen koulu auttoi julistenäyttelyn kokoamisessa, ja kampanjan muut toimijat puolestaan olivat mukana valmistelemassa nuorten tv-ohjelma Buusterin vierailua koululla. Mielenkiintoista oli, että paikalliset tiedotusvälineet kiinnostuivat erityisesti siitä, mitä kouluissa tapahtuu. Muut kampanjatapahtumat ja arjen vaikutusmahdollisuudet innostivat selvästi vähemmän. On olennaisen tärkeää, että tiedotusvälineet saadaan mukaan tällaisiin hankkeisiin. Ehkä kouluja kannattaisi käyttää jatkossa äänitorvina, viestien välittäjinä, arvioi Tuulinen. Hän uskoo, että yleisön ja median kiinnostus olisivat suurempia, jos kampanja toteutettaisiin nyt. Monet merkittävät raportit ja kannanotot sekä menneen talven erikoiset säät musta joulu mukaan lukien ovat herättäneet ihmisiä. Valtakunnallinen selkäranka Viestintäohjelma ja näkyvä valtakunnallinen kampanja olivat jyväskyläläisten mielestä erinomainen tausta paikalliselle työlle. Paljon hyvää valmista materiaalia, tietoa ja tukea sekä uusia yhteistyökumppaneita, Tuulinen luettelee hyötyjä. Aineistojen suunnittelu oli helpompaa, kun voitiin käyttää kampanjan yhteistä ilmettä. Ja mikä tärkeintä: vahva tausta lisäsi omien toimenpiteiden uskottavuutta. Viestintäohjelman kautta saatu rahoitus on ollut meille loistava mahdollisuus. Olemme voineet kehittää olemassa olevaa toimintaa, mutta on syntynyt myös aivan uusia aktiviteetteja. Ohjelman ja kampanjan ansiosta ilmastotyöhön lähti monia sellaisia tahoja, joita ei edes osattu mieltää ympäristötoimijoiksi,tanja Tuulinen sanoo. Turku ja Tampere näyttävästi mukana Turussa ilmastotyöllä on pitkät perinteet, mutta silti kampanja tuotti lisäarvoa: syntyi monipuolinen yhteistyöverkosto, jolla oli yhteinen sanoma ja yhteinen kieli. Jokainen toimija toi työhön oman osaamisensa ja oman alansa näkökulman. Yksin tehtynä kokonaisuus olisi ollut paljon kapeampi, arvioi projektisihteeri Liisa Harjula Varsinais-Suomen Energiatoimistosta. Hän uskoo, että viesti levisi myös mukana olleissa organisaatioissa, mikä on tavallaan jatkotyötä. Projektipäällikkö Suvi Holm Tampereen energiatoimistosta pitää alueellista ja paikallista työtä välttämättömänä, sillä toimintatavat vaihtelevat; yleinen, valtakunnallinen malli ei välttämättä toimi kaikkialla. Paikallisten tahojen pitää keskustella keskenään, määritellä yhteiset tavoitteet ja muotoilla tavoitteiden mukaiset viestit. Suvi Holmin mielestä on tärkeää, että asiat kerrotaan ihmisille riittävän helpossa ja yksinkertaisessa muodossa ja viestiä pidetään esillä jatkuvasti, ei vain lyhyen kampanjan ajan. Kampanja lisäsi kaikkien mukana olleiden tahojen tunnettuutta. Ihmiset kiinnostuivat toiminnastamme yleisemminkin. Kuva: Hannu Waher Turkulaiset tempaisivat ilmaston puolesta Liikkujan viikolla, 16. 22. syyskuuta 2006. Kuva: Harri Falck 11
Mikko Alestalo (oikealla) ja Esko Kuusisto tunnustelevat helmikuisen pakkasen purevuutta Helsingin Kumpulassa. Tutkijat tulilinjalla Ilmastonmuutos on noussut yhteiskunnassa lähes jokapäiväiseksi puheenaiheeksi. Miten asiaa käsitellään mediassa? Mitä uudenlainen tiedon kysyntä edellyttää tutkimukselta ja tutkijoilta? Asiaa pohdiskelevat Ilmatieteen laitoksen varapääjohtaja Mikko Alestalo ja SYKEn tutkija, hydrologi Esko Kuusisto. 12 Mikko Alestalon mielestä suomalaisen ilmastokeskustelun luonne alkoi muuttua vuoden 2006 puolivälissä. Sen jälkeen aihe on ollut esillä selvästi aiempaa enemmän ja sitä on ruvettu käsittelemään monipuolisemmin. Alestalo on pannut merkille, että myös epäilijöiden näkemykset ovat muuttuneet: Enää ei niinkään kiistetä ilmastonmuutoksen olemassaoloa, vaan kritiikki kohdistuu päästöjen vähentämiseksi suunniteltuihin toimiin: ne ovat skeptikoiden mielestä kalliita, vääriä ja turhia. Samat ilmiöt näkyvät kansainvälisestikin. Esimerkiksi USA:ssa valtalehdet ovat muuttaneet linjaansa ja epäilijät sanovat, että heitä vainotaan vaikkakin tiedotusvälineet antavat heille tasapuolisuuden vuoksi paljon palstatilaa, sanoo Esko Kuusisto tuoreita lehtijuttuja ja tutkimusjulkaisuja selaillen. Vastakkainasettelut ovat harmillisia siksi, että päättäjille ja kansalaisille syntyy harhakuva eripuraisesta tiedeyhteisöstä.tutkijoille itselleen kyseenalaistaminen on Alestalon ja Kuusiston mielestä pikemminkin hyödyksi, tiettyyn rajaan asti. Jos löytyy heikkoja kohtia tai epäselvyyksiä, tutkijoille tulee kaksinkertainen tilaus selvittää asia. Ylilyönnit vaikeuttavat oikean tiedon perille menoa USA:ssa ennakoitiin 1900-luvulla kahteen kertaan ilmaston kylmenemistä ja jääkauden tuloa. Kun ennusteet eivät ehkä pitäneet paikkaansa, ihmisiltä meni usko siihen, että ilmasto voisi muuttua mihinkään suuntaan kovin nopeasti, kertoo Kuusisto esimerkkinä ylilyöntien vaaroista. Alestalo palauttaa mieliin tapauksen lähempää: Kuolan nikkelitehtailta kulkeutui 1980-luvulla Itä-Lappiin niin suuria rikkilaskeumia, että alueen metsien arvioitiin tuhoutuvan. Neuvostoliiton hajoamisen myötä Kuolan teollisuus romahti ja päästöt vähenivät. Kun myös kaukokulkeuma Keski- Euroopasta väheni, metsät säästyivät. Hyvä niin, mutta jäikö jollekin sellainen kuva, että tutkijat liioittelivat? Joskus ylilyönnit voivat herättää ihmiset huomaamaan, kuinka vakavasta asiasta on
kyse, mutta ne voivat olla myös haitaksi: Jos jossain on repäisty, että miljoona lajia voi kuolla sukupuuttoon vuoteen 2050 mennessä, sitten ei ole enää kovin suuri uutinen, että sukupuuttoon kuolee todennäköisesti 10 000 lajia, Kuusisto pohtii tositapauksen pohjalta. Ennätykset ovat haluttuja, sillä niillä on helppo herättää huomiota. Ehkä tutkimustuloksistakin poimitaan sen takia herkästi ääriarvot ilmiö, jota Kuusisto kutsuu jopa-journalismiksi. Vaikka tällainen ääritilanne jopa yhdeksän asteen lämpeneminen tällä vuosisadalla mahtuu skenaarioiden haarukkaan, se antaa yksipuolisen kuvan asiasta. Pitäisi kertoa myös, millaisilla oletuksilla se voi toteutua. Yhteisen kielen löytäminen haasteena Ilmastotutkijoita kuullaan asiantuntijoina niin eduskunnassa, teollisuudessa kuin kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa. Lisäksi heidän on vastattava median ja suuren yleisön tiedontarpeisiin. Tämän päivän tutkijoiden etenkin ilmastotutkijoiden on ilmeisesti pakko oppia sukkuloimaan monessa roolissa? Mikko, sinä olet tässä avainhenkilöitä, olet varmasti eniten käynyt puhumassa erilaisissa tilaisuuksissa. Sinua on sanottu Suomen Al Goreksi mutta olet kyllä objektiivisempi kuin Gore, joka saattaa joskus pikkuisen liukua sensaation puolelle, Kuusisto vertailee. Mikko kertoo seuranneensa Al Goren esitystä Helsingin yliopistolla viime syksynä. Sanoisin, ettei hän ole mikään leipäpappi, vaan hän on sisäistänyt asiansa.amerikkalainen tyyli on tietysti omansa, mutta ehkä meillä tosiaan on jotain yhtäläisyyttä: puhun itsekin, jos en sisäisellä palolla, niin ainakin kohtuullisella ymmärryksellä, ja mielestäni yleisö aistii sen. Vaikeinta esiintymisessä on löytää yleisön kanssa yhteinen kieli.tavallisestihan tutkijat puhuvat toisilleen. Jos asiantuntija tai tutkija puhuu arasti ja liittää sanomaansa kaikki mahdolliset yksityiskohdat ja epävarmuudet, lopputulos on nolla. Pitää pystyä pelkistämään sanomatta silti mitään väärää, tiivistää Alestalo päättäjien antamia vinkkejä. Huolellinen valmistautuminen on a ja o. Arvovaltaisen yleisön edessä tai suorassa televisiolähetyksessä ei varmasti kykene vastaamaan, jos tilanteeseen menee kylmiltään. Luotettavuus ennen kaikkea Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) tuoreen raportin mukaan tutkimushavainnot ja -mittaukset kertovat ilman epäilyksen sijaa, että ilmasto on muuttumassa ja että valtaosa muutoksesta aiheutuu ihmisen toiminnasta. Tieteellisen laskennan määrä ja tutkimustulosten varmuus on noussut selvästi edellisestä, vuonna 2001 julkaistusta raportista: tuloksille saadaan nyt järkevät luotettavuusrajat. Tämä on hyvä, kun ajatellaan vaikka ilmastoneuvotteluita. Suuria, koko maailmaa koskevia päätöksiä ei voi tehdä ilman täsmällistä, luotettavaa tietoa,alestalo painottaa. Kuusisto muistuttaa, että taloudellisissa kysymyksissä epävarmuuksien joukko on vielä suurempi kuin varsinaisessa ilmastotutkimuksessa. Ilmastotekijöiden lisäksi arvioihin on kytkettävä talouden lainalaisuudet ja ihmisen käyttäytyminen; niiden merkitys on oleellisen suuri. Tutkijoilla ja tiedetoimittajilla on suuri vastuu, mutta ei ole helppoa päättäjilläkään. He joutuvat linjaamaan myös sen, ajetaanko olemassa olevan järjestelmän ja elinkeinoelämän etua vai suunnataanko rohkeasti kohti uutta teollisuutta ja teknologiaa. Ilmasto-ongelman ratkaisu? Jos ilmastonmuutoksen hillintään olisi olemassa jokin yksittäinen ratkaisumalli, se voisi Mikko Alestalon mielestä liittyä siihen, että USA ja Kiina yhtäaikaa luopuvat fossiilisista polttoaineista tai muuten vähentävät olennaisesti päästöjään. USA:n esimerkki vetäisi mukaan suuren osan vanhoista teollisuusmaista, Kiina taas voisi näyttää suuntaa monelle kehittyvälle maalle. Euroopassa ja Suomessa tarvitaan toimenpiteitä sekä hallinnolta että kansalaisilta, sanoo Mikko, mutta uskoo enemmän hallinnon viisaisiin päätöksiin. Pitää luoda standardeja ja direktiivejä ja tehdä niiden noudattamisesta hyve. Esko puolestaan luottaa enemmän kansalaisten vaikutusmahdollisuuksiin: jos ihmiset alkaisivat vaatia ympäristöystävällisempiä tuotteita, teollisuuden olisi pakko lähteä mukaan. Tärkeintä olisi ohjata sitä energiankäyttöä, joka tapahtuu ihmisen korvien välissä. Nykyisin aivojen 20 watin teho kuluu suurimmaksi osaksi väärään tarkoitukseen. Toimittajat tiedon lähteillä Ilmatieteen laitoksen järjestämä kaksipäiväinen toimittajakoulutus nousi kertaheitolla suosioon. Kurssia on pidetty tarpeellisena ja hyödyllisenä ja kysyntää on ollut jonoksi asti. Ensimmäinen koulutus, Ilmasto muuttuu kenen moka?, järjestettiin keväällä 2006 Ilmastonmuutoksen viestintäohjelman tuella. Silloin mukana oli kaikkiaan 40 yleis-, talous-, tiede- ja ympäristötoimittajaa. Keväällä 2007 järjestettiin vastaavanlainen, sisällöltään hieman uudistettu tilaisuus; silloin ilmastonmuutoksen tieteellisten perusasioiden lisäksi kysyttiin, mitä tehdään?. Suuren kysynnän vuoksi osanottajamäärä nostettiin 45:een, mutta kaikki halukkaat eivät siltikään mahtuneet mukaan. Koulutuksella halutaan auttaa toimittajia parantamaan ilmastonmuutoskirjoittelun tasoa. Sen lisäksi tarkoituksena on helpottaa toimittajien ja asiantuntijoiden yhteistyötä selventämällä alan käsitteitä ja tieteellistä pohjaa, kertoo Ilmatieteen laitoksen viestintäpäällikkö Eeva-Kaisa Heikura. Hän uskoo, että toimittajien kouluttaminen vaikuttaa ajan kanssa myös kansalaisten ilmastotietämykseen, mikä onkin yksi koulutuksen tausta-ajatuksista. Järjestämme ilman muuta näitä kursseja myös tulevina vuosina. Pyrimme näkemään, mitkä asiat ovat nousemassa keskusteluun ja mihin toimittajat tieteellisen pohjan lisäksi erityisesti tarvitsevat lisävalaistusta. Kurssin sisältö ei saa jämähtää paikalleen, Heikura sanoo. Kevään 2006 kurssilaisia Ilmatieteen laitoksella. 13
Yhteinen oppimisponnistus 14 Pirkko Heikinheimo pitää itseään kommunikaattorina. Hän nauttii yhteistyöstä ja vuorovaikutuksesta.
Kenia on niitä maita, joihin ilmastonmuutos rankimmin iskee ja joissa sen vaikutuksista kärsitään jo nyt. Marraskuussa 2006 pidetyssä Nairobin ilmastokokouksessa käydessään Pirkko Heikinheimo kohtasi paikallisen ympäristöongelman. Hän havainnollistaa sen avulla ilmastonmuutoksen hillinnän luonnetta ja haasteita. Nairobin lähellä olevat hienot lintujärvet supistuvat paikallisen vedenkäytön ja kuivuuden takia. Flamingoparvet lentävät kutistuvilta järviltä toisille ruokaa etsien. Näiden upeiden lintujen tulevaisuuden näkymät ovat melko synkät. Kuivuus on kenialaiselle tuttua, ja järvien tilan voi kuka tahansa nähdä toisin kuin pitkän aikavälin ilmastonmuutoksen. Mutta onko nyt koettava kuivuus oire jostain tulevasta? Jo pelkästään ilmastonmuutoksen olemassaolon osoittamiseksi on tehtävä valtavasti työtä tarvitaan monen alan tutkimusta, tieteellisiä menetelmiä, pitkiä aikasarjoja, teorioiden kehittämistä, keskustelua ja paljon rahaa, Pirkko Heikinheimo pohtii. Pitkän aikavälin muutoksesta on vaikea kertoa konkreettisesti ja uskottavasti, vaikka tietoa olisikin. Kaiken lisäksi ongelman ratkaisemiseen tarvitaan mukaan koko maailma. Kaksi tulokulmaa Ilmastonmuutoksessa on Heikinheimon mielestä kaksi viestinnän kannalta keskeistä puolta: On kasvatettava ihmisten perusymmärrystä itse ilmiöstä, muuten se jää näkymättömäksi viholliseksi. Toisaalta on kerrottava, että kansalaisten kannalta monet hillintätoimet ovat aivan tavallisia, eivät lainkaan vaikeita. Näiden molempien päiden riittävä kattaminen viestinnällisesti on oikeasti tärkeää. Riskit ja vaikutusmahdollisuudet on tuotava esiin analyyttisesti, pelottelematta. Pirkon mielestä on elämänmyönteistä perustella toimenpiteitä esimerkiksi sellaisilla asioilla kuin: jotta suurkaupunkien ilmanlaatukin paranisi tai ettei Afrikassa menisi tulevaisuudessa nykyistäkin huonommin. Toinen tärkeä näkökulma on se, että jokainen toimija ja jokainen toiminnan taso on tärkeä. Ei riitä, että tavalliset ihmiset tekevät kaikkensa, eivät riitä myöskään pelkät poliittiset päätökset.tarvitaan aktiivisia kansalaisia tekemään ja vaikuttamaan poliittisesti, tarvitaan päätöksentekijöitä muuttamaan yhteiskunnan rakenteita. Ilmastonmuutoksen hillintä on ihmiskunnan yhteinen oppimisponnistus.työn tuloksista hyötyvät kaikki. Rajapinnoilla on kiintoisaa liikkua Pirkko Heikinheimo on nähnyt ilmastotyötä monelta kannalta. Hän on työskennellyt pitkään ympäristöministeriössä ylitarkastajana, osallistuen muun muassa kansainvälisiin ilmastoneuvotteluihin ja hallinnonalojen väliseen ilmastoyhteistyöhön kotimaassa. Nyt hän koordinoi maa- ja metsätalousministeriössä Ilmastonmuutoksen sopeutumistutkimusohjelmaa ja on alusta pitäen kuulunut Ilmastonmuutoksen viestintäohjelman ohjausryhmään. Minua kiinnostavat verkostot ja erilaiset rajapinnat, samoin kuin se, mikä saa asiat lopulta liikahtamaan eteenpäin.yhteistyö ja onnistumiset innostavat. Pirkon mielestä ilmastonmuutoksen parissa toimivat organisaatiot ovat viime vuosina selvästi ryhdistäytyneet. Niiden viestinnällinen otekin on vahvistunut, kun on nähty, että asian kanssa pitää todella tehdä työtä ja yhteistyötä. Etenkin monet tutkimuslaitokset tuovat osaamistaan ja tuloksiaan esiin vakuuttavammin kuin aikaisemmin. On sitten kyse hillinnästä tai sopeutumisesta, Pirkko Heikinheimo toivoo, että keskusjohtoisuuden sijaan eri toimijat yhä enemmän ottaisivat asioita omaan käsittelyyn pohtisivat, mitä tämä juuri sillä omalla alalla merkitsee, mitä siellä voitaisiin tehdä ja millaista lisätietoa tai asiantuntemusta kaivattaisiin työn tueksi. Toimivat viestintäverkostot ovat tällaisen asian kanssa työskenneltäessä ensiarvoisen tärkeitä. Niitä on viime vuosina luotu, ja niille on tarvetta myös jatkossa. On menty eteenpäin Ilmastonmuutoksen hillinnän kustannustieto on vielä epävarmaa, mutta se tiedetään, että paljon on tehtävissä: muutosta voidaan hidastaa. Kun tämä maailma on aika hieno paikka, asiat kannattaisi tehdä paremmin, kun ne kerran voi tehdä, Pirkko Heikinheimo perustelee. Monissa ympäristöasioissa on menty paljon eteenpäin, esimerkkinä vaikkapa jätevesien puhdistus tai vesistöjen kunnostus. Myös yhteiskunnallisia muutoksia tapahtuu. Kukapa olisi uskonut, että jonain päivänä on tupakkahuoneita tai että Irlannissa ei saa polttaa pubeissa. Moni ei tahtonut uskoa sitäkään, että Venäjä niinkin pian allekirjoittaisi Kioton pöytäkirjan. Pirkko ei näe, että päästöjen vähentämisen suhteen olisi vielä tehty mitään aivan mullistavaa ja käänteentekevää, mutta monessa asiassa on hänen mielestään menty eteenpäin, ja myös kansalaisten ja poliitikkojen lisääntynyt tietoisuus luo painetta toimintaan. Samaan aikaan tutkimus tuottaa entistä vakuuttavampaa tulosta. Kyllä tämä kaikki antaa uskoa ja toivoa. 15
Liikemies ilmaston asialla Kun Harry Hjallis Harkimo rupesi ilmastolähettilääksi ja esiintyi Tee muutos -kampanjan radiomainoksessa, moni hämmästeli: miksi, eihän se voi olla tosissaan. Niin miksi, Hjallis? Lähdin mukaan, koska mua pyydettiin ja asia oli hyvä. Ne jotka epäilivät, etten ole tosissani, olivat kyllä aika oikeassa. En mä kauhean tosissani ollut silloin alussa. Toteutitko kuitenkin lupauksesi? Totta kai mä tein, mitä lupasin. Hartwall Areenan lämpötilaa on laskettu yhdellä asteella, mutta Areena on kyllä ollut aika viileä muutenkin. Nyt ihmiset valittavat, että on kylmä. Lupasin myös opettaa lapsia säästämään energiaa ja kierrättämään. Se lupaus oli vaikeampi toteuttaa.viisivuotias ei vielä oikein ymmärrä, ja vanhempi taas, jos sä olet kuustoista, tämä taitaa olla viimeinen asia, mitä sä mietit. Vaikka muistuttaisin valojen sammuttamisesta joka päivä, saan käydä itse ne sammuttamassa, uudelleen ja uudelleen. Tämä asia ei liity poikien elämään vielä, mutta kyllä nekin jossain vaiheessa tajuaa. Olet nyt tosissasi. Mikä muutti mielesi? Joo, nyt mä haluan tehdä jotain, jolla on todellista merkitystä. Ihmisten kritiikki ja ne nettikirjoittelut sai mut miettimään. Rupesin tutkimaan asioita. Tajusin, että tämä on vakava asia ja minun on tehtävä jotain oikeasti, etten ole tässä vain näennäisesti mallina. Ja kesällä vaihdan öljylämmityksestä uusiutuviin, todennäköisesti maalämpöön tai pellettiin. Sekin on iso konkreettinen asia. En mä paljon muuta merkittävää pysty tekemään, henkilökohtaisesti.auto ja kodin lämmitys, siinä ne on. Tämä on sellainen asia, että se kirpaisee, mutta muutosta ei saada aikaan, jos ei kirpaise. Ellei itse tee asioita, miten voi odottaa, että joku muu tekee. Mä haluan kertoa ihmisille, että nyt on pakko toimia ja se tarkoittaa myös taloudellisia uhrauksia. Pelkään, että ilmastoasiassa käy niin kuin Itämeren kanssa: puhutaan paljon ja surkutellaan, mutta siihen se jää. Mikä herättäisi muutkin ihmiset? Mä teen aina kauppaa kaikella ja tiedän, että mainonta maksaa.yritykset pitäisi saada mukaan talkoisiin, mainostamaan omia tuotteitaan. Ja jos esimerkiksi mun tekemisistä ja valinnoista kerrotaan julkisuudessa, siitä voi oikeasti olla hyötyä. Se voi vaikuttaa ihmisiin. Varsinkin, koska mä en ole poliitikko enkä periaatteessa hyödy tästä mitään. Esikuviksi ja esimerkeiksi kannattaa ottaa julkkiksia. Jos siinä on joku tavallinen ihminen, ei kukaan huomaa. Sitten valtion pitäisi nostaa kevyen polttoöljyn veroa ja allokoida raha toimintaan, joka edistää ympäristöystävällisten polttoaineiden käyttöä. Meillä on Skandinavian halvin kevyt polttoöljy ja sähkö. Mitä enemmän ne kallistuvat, sitä enemmän ihmiset alkavat funtsia. Hyvistä vaihtoehdoista tarvitaan lisää tietoa. Pelleteistäkin mä luin Svenska Dagbladetista. Hjallis, mitä haluaisit sanoa lopuksi? On toimittava, ennen kuin on liian myöhäistä. Mun mielestä on vain kaksi vaihtoehtoa. Meidän kaikkien on luovuttava jostain. Tai maksettava. 16 Kampanjalupauksesi saavat siis jatkoa? Kyllä! En halua haukkua nykyistä autoani, mutta autohan on yksi niistä asioista, minkä voi vaihtaa helposti. Sen aion tehdä, hankin vielä tämän kevään aikana vähemmän kuluttavan dieselauton. Kuva: Ilmo Pylkkänen, Evia Ilmastokampanjan lähettiläät Nanna Mikkonen ja Hjallis Harkimo kampanjan avajaisissa 5. kesäkuuta 2006.
Hjallis Harkimo haluaa sanoa, että nyt on pakko toimia ja se merkitsee myös taloudellisia uhrauksia. 17
Ympäristöaskeleita kiinteistöalalla 18 VVO-yhtymän ympäristöasiantuntija Kari Mähönen esittelee innoissaan listaa yhtiön ympäristötoimista: ympäristöohjelma, Norppasähkö, Jokapihan jätedieetti, AESS, asumisopas, Pihapuhe, Kotipiha Millaiset ovat kokemukset, millaisin miettein eteenpäin? Kun tulin taloon vuonna 1998, pääsin heti mukaan muun muassa energia- ja jätehankkeisiin.yllätyin kovasti siitä, että kiinteistöalalla jo siihen aikaan tehtiin niinkin paljon ympäristöä huomioon ottavaa työtä. Oli hyvä perusta, jolle ruveta rakentamaan, Kari Mähönen kiittelee. Ilmastonmuutoksesta on meillä puhuttu ääneen vuodesta 2002, jolloin aloitettiin energiankulutuksesta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen Kioton sopimuksen mukaisesti. Erilaiset projektit ja sopimukset kuten AESS, Asuinkiinteistöjen energiansäästösopimus ovat liikkeelle panevia voimia. Kun tavoitteet on kirjattu selkeästi ja ne koetaan tärkeiksi, tekemiseen tulee tekemisen meininki. Tällaisesta työstä on kiinteistön omistajalle oikeastaan pelkkää hyötyä, Mähönen sanoo. Samalla kun huolehditaan ympäristöstä, tehostetaan kiinteistönpidon prosesseja ja parannetaan yhtiön taloutta. Koko koneisto laitteet, valvonta, yhteistyö huoltoyhtiöiden kanssa ja tiedonvälitys asukkaille on pantava toimimaan mahdollisimman tehokkaasti. Uusia haasteita tulossa Ympäristö- ja energiahankkeet ovat edenneet aikataulun mukaan, ja niissä ollaan
Kunpa ihmiset oppisivat huolehtimaan lähiympäristöstään ja kiinnostuisivat sitä kautta myös muista ympäristöasioista, Kari Mähönen toivoo. jo hyvin lähellä vuoden 2008 tavoitetasoa. Onnistuminen ilahduttaa ja kannustaa eteenpäin. EU:lta aikanaan tulevat uudet päästötavoitteet merkitsevät sitä, että VVO:n on ennen pitkää kiristettävä omia tavoitteitaan. Järjestelmä pitää hioa sellaiseksi, että tulevaisuudessakin pärjätään. Vuodesta 1998 alkaen yhtiössä on tehty kovasti töitä myös jätekäyttäytymisen parantamiseksi. Lajittelu ei ole kiinteistökustannuksissa kovin suuri menoerä, mutta tärkeä siksi, että se opettaa ihmisille asioiden kytkeytymistä toisiinsa ja yleistä järjestystä. Jos jätehuolto on retuperällä, koko talosta tulee kurja vaikutelma. Jätehuolto on Mähösen mukaan pyritty VVO:ssa järjestämään aina piirun verran paremmin kuin laki ja paikalliset määräykset vaativat. Asukkaiden aktivoiminen tärkeää Asukkaille on vuosien varrella eri tavoin kerrottu asumisen vaikutuksista energiankulutukseen, ympäristöön ja ilmastoon. Ihmisiä on yritetty kannustaa omatoimisiksi, mutta näyttää siltä, että pientä paimentamista tarvitaan. Se on ymmärrettävää, kilpaileehan niin moni asia ihmisten ajasta ja voimavaroista. Kari Mähönen on kuitenkin mielissään siitä, että ajat ovat muuttuneet. Nyt ympäristöja ilmastokysymykset tiedostetaan, toisin kuin muutama vuosi sitten, jolloin monet pitivät hänenkin puheitaan huuhaana. Ei pidetä enää, mutta ilmastonmuutosta tulee nyt kaikkialta niin paljon, että se alkaa jo Yllätin asukasiltaan tulleet puhumalla arkionnesta. Kyllä ihmiset tykkäsivät! hermostuttaa ihmisiä. Olisi ehkä parempi ruveta puhumaan vain käyttötottumusten muuttamisesta; niistä arkisista asioista, joita tavallinen ihminen voi tehdä. Energia- ja jäteasiat kiinnostavat, mitä osoittaa sekin,että Energiaesteri-keskustelupalsta on heräämässä henkiin pienen hiljaiselon jälkeen. Palsta käynnistettiin Ilmastonmuutoksen viestintäohjelman Pihapuhe-hankkeessa vuonna 2004. Ainakin näillä näkymin sivustoa pidetään auki jatkossakin. Myös pelejä ja muuta Pihapuheessa tehtyä aineistoa on edelleen saatavilla. Yhteisen tekemisen kautta ympäristövastuuseen Syksyllä 2006 VVO käynnisti Kotipiha-ohjelman, voisi sanoa vastapainoksi perinteiselle ympäristö- ja ilmastovalistukselle.tarkoituksena on saada ihmiset välittämään ja huolehtimaan kotipihastaan ja sitä kautta myös muusta ympäristöstä. Koetamme saada ihmiset tulemaan tyytyväisiksi arjessa. Jospa tämä olisi taas yksi hyvä askel ympäristölistaamme, sanoo Kari, joka tekee ympäristötyötä myös vapaa-ajallaan. Kotonaan hän yrittää likistää kulutuslukuja aina vain pienemmiksi. Taidan olla aika leimautunut näihin hommiin. Jalkapallon seuratoimintaakin katson jo ympäristösilmällä. Pari astetta parempaan Tammi-helmikuussa 2007 Suomea kiersi Kestävät kiinteistönhoitotavat -seminaari, joka järjestettiin kaikkiaan kahdeksalla paikkakunnalla osana Tee muutos -kampanjaa. Seminaarit oli tarkoitettu isännöitsijöille, kiinteistönhoitajille ja taloyhtiöiden hallitusten jäsenille. Pääsanomana oli, että kiinteistöjen energia- ja jäteratkaisuilla on vaikutusta ilmastoon, mutta myös kiinteistön kustannuksiin ja jopa markkina-arvoon. Aihe kiinnosti: osallistujia oli yli neljäsataa. Hankkeen sloganiksi valittiin Pari astetta parempaan. Huoneistojen lämpötilan laskeminen parilla asteella hillitsisi ilmastonmuutosta ja vähentäisi lämmityskustannuksia. Lisäksi kaksi astetta on tieteellisiin skenaarioihin perustuva ilmaston lämpenemisen "riskiraja". Kiinteistöalan ammattilaisella on muutoksen avaimet; aiheuttaahan rakennusten lämmitys 30 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Asuntojen lämpötilan alentaminen parilla asteella onkin hyvä alku päästöjen vähentämisessä. Kiinteistöjä koskevilla ratkaisuillaan yhtiö vaikuttaa jopa satojen ihmisten asumisen kustannuksiin ja ympäristökuormitukseen. Hankkeen toteuttivat yhteistyössä Suomen Kiinteistöliitto, RAKLI ry, Suomen Isännöintiliitto ry ja Kiinteistöpalvelut ry. Hanke oli jatkoa Pihapuhe-hankkeelle, jonka toteutti VVO-yhtymä Oyj. 19
Ympäristöongelmat ovat globaalistumassa, ja ilmastonmuutos on siitä ensimmäisiä merkkejä.tämä ajatus yhdistää meitä kaikkia ilmastoasioiden parissa työskenteleviä nuoria,tuuli Kaskinen sanoo. Sirpaletiedosta kokonaiskuvaan 20 Ympäristöjärjestöjen kouluttamat Ilmari-ilmastolähettiläät alkoivat kiertää kouluissa syksyllä 2003. Tuolloin nuorille ei ollut vielä alkuunkaan selvää, mikä on ilmastonmuutos ja miten se heitä itseään koskee. Nyt luokissa on oppilaita, jotka ovat jo pitkään seuranneet päästökaupan kehitystä. Myös tietämättömyyttä on edelleen. Ilmastonmuutos on ollut koululaisille kaikki nämä vuodet jotenkin kiehtova ja jännä aihe, varsinkin, kun siitä ja omista valinnoistaan on kertonut aivan tavallinen nuori koulun ulkopuolelta. Moni on oivaltanut, että tämä oikeesti koskee meidän elämää, on meidän ikäpolven asia. Näin uskovat ympäristöjärjestö Dodossa ja Suomen luonnonsuojeluliitossa aktiivisesti toimiva Tuuli Kaskinen ja
Tampereen yliopistossa ympäristöpolitiikkaa opiskeleva, Maan ystävissä toimiva Riitta Savikko. Molemmat ovat alusta pitäen olleet suunnittelemassa ja pyörittämässä Ilmastonmuutoksen viestintäohjelman Ilmari-hanketta, ja molemmilla on vankka tuntuma myös järjestöjensä muuhun ilmastotoimintaan. Valmiuksia viisaisiin valintoihin Juuri nuorille yläkoululaisille ja lukiolaisille on hedelmällistä puhua ilmastonmuutoksesta. Heillä suuret elämäntapavalinnat ovat vielä edessä, toisin kuin aikuisilla, jotka ovat jo lyöneet lukkoon monia asioita, Riitta pohdiskelee. Tärkeintä on auttaa ihmisiä ymmärtämään ilmastoasioita kokonaisvaltaisesti ja hahmotella mahdollisia tulevaisuudenkuvia: Miten globaalit muutokset vaikuttavat elämän edellytyksiin eri puolilla maailmaa ja miten Suomessa? Mikä yhteys omilla tekemisillä on siihen, mitä tulevaisuudessa tapahtuu? Mitä tavallinen ihminen voi tehdä? Millä tavalla voi olla tyytyväinen ja onnellinen? Ilmastonmuutos on yhteiskunnallinen kysymys, jonka ratkaisemiseen tarvitaan meitä kaikkia. Emme pyri niinkään siihen, että ihmisten pitäisi luopua jostain, vaan haluamme kertoa, että on vaihtoehtoja, kuten energiansäästölamput hehkulamppujen sijaan ja mukavat junamatkat autoilun tai lentämisen sijaan,tuuli korostaa. Hänen mielestään ihmisillä on oikeus tietää, oikeus olla huolissaan ja oikeus vaatia, esimerkiksi ilmastoystävällisempiä palveluja ja tuotteita. Eikä uuden vaihtoehdon tarvitse olla täydellinen, kunhan se on entistä parempi, Riitta lisää. Tällaisen tiedon jakaminen ja ihmisten kannustaminen on Tuulin ja Riitan mielestä välttämätöntä, sillä nykyinen yhteiskunta ei juuri tue ilmaston kannalta hyviä valintoja. Se, mikä on lakien mukaan oikein, ei välttämättä ole ilmaston kannalta hyväksi. Rohkeutta keskusteluun Ilmari-hankkeen takana ovat Nuorten Akatemia ry sekä nuorten ympäristöjärjestöt Dodo ry, Maan ystävät ry ja Luonto-Liitto ry. Kun järjestöissä oli jo valmiiksi ilmastokysymyksistä perillä olevia ihmisiä, syntyi ajatus yhteisestä kouluhankkeesta ja ilmastolähettiläiden koulutuksesta. Koulumaailman tuntemusta ja markkinoinnin osaamista saatiin Nuorten Akatemiasta. Suuri yllätys on ollut se, kuinka sankoin joukoin nuoret ovat halunneet mukaan. Lähettiläitä on koulutettu pitkälti toista sataa, mutta tulijoita olisi ollut paljon enemmän. Koulutettavien määrää on jouduttu joka vuosi rajoittamaan. On tosi mageeta, että jo 20 000 oppilasta on kohdannut lähettilään ja että lähettiläät itse ovat kokemuksen myötä voimaantuneet. Se on aivan erityistä nämä ihmiset käyttävät varmaan osaamistaan ja taitojaan muuallakin,tuuli arvelee. Toimintaan on lähtenyt mukaan järjestöissä aiemminkin toiminutta väkeä, mutta myös uusia kasvoja. Moni nuori on löytänyt Ilmarin kautta itselleen sopivan tavan tehdä ympäristötyötä ja toimia ympäristöjärjestössä. Ympäristöjärjestöjen tavoitteisiin kuuluu nimenomaan ihmisten osallistaminen keskusteluun ja kannustaminen aktiivisiksi kansalaisiksi. Siitä on Ilmarissakin paljolti ollut kyse koululaisia on rohkaistu ottamaan yhteyttä päättäjiin, puhumaan kavereille tai kirjoittamaan yleisönosastoille. Verkostot ovat arvokkaita Ilmari-hankkeessa luodulle toimintamallille on edelleen kysyntää. Tulevaisuudessa kouluvierailut voisivat keskittyä vielä nykyistä enemmän siihen, mitä tavallinen nuori voi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tehdä. Luonnontieteelliset perusasiat alkavat olla kouluissa jo aika hyvin hallussa. Miten käytännössä edetään ja millaisen rahoituksen turvin, on toistaiseksi auki. Valmistelu on lähinnä vapaaehtoisvoimien varassa, mikä on aika paljon vaadittu. Ja ylipäänsä, hankemallinen rahoitus on hieman ongelmallinen, kun kohderyhmä ei lopu koskaan,tuuli sanoo. Työtä halutaan joka tapauksessa jatkaa ja innokkaita tekijöitä riittää. Erityisen ilahduttavana nuoret pitävät sitä, että ilmastoviestijöistä on neljän viime vuoden aikana muodostunut toimiva verkosto. Sitä kannattaa ylläpitää ja hyödyntää tulevaisuudessakin. Kuva:Tuukka Rönkkö Riitta Savikko yrittää saada ilmastotiedon koskettamaan nuorta, hänen elämäänsä ja arkeaan. Kuvassa Riitta Ilmari-vierailulla Viitaniemen koululla. Kuva:Tuukka Rönkkö 21
Climate change It might be a part of our history. Or it might be the end of our history. Pellon lukio, ote englannin kurssilla kirjoitetusta runosta Tasavallan presidentti Tarja Halonen jakoi koulukilpailun palkinnot viestintäohjelman päätösjuhlassa. Sadat koulut innostuivat ilmastoprojektista Pienistä teoista kasvaa suuri virta 22 Miksi puhut sontaa maapallon hädästä? Eikö sulle kelpaa et on lämmintä? Ei meidän tarvitse laskea päiviä. Mut mieti mitä teet onko sillä väliä!? Näin kyselevät Pellon lukion oppilaat maantieteen kurssilla tekemässään biisissä Kupla ihminen aikoo muuttaa säätäkin. Tietokonetta olisi voitu helposti pitää päällä kymmeniä tunteja, mutta me soitettiin kaikki purkkiin kerralla. Ilmastonmuu-
toksen hillitsemiseksi ihmisten on opittava tyytymään vähempään, kuten tässä tapauksessa huonompaan äänen laatuun, veistelee Olli-Markus Taivainen. Kupla on osa laajaa, monipuolista projektityötä, jolla pellolaiset voittivat lukiosarjan Tee muutos -kampanjan koulukilpailussa. Kilpailun palkinnot jakoi Tasavallan presidentti Tarja Halonen 16. maaliskuuta 2007 Helsingissä. Pellosta juhlalliseen tilaisuuteen osallistuivat Olli-Markuksen lisäksi lukiolaiset Sauli Konttajärvi ja Marjoriitta Saukkoriipi, äidinkielen ja uskonnon opettaja Mirjami Hyttinen sekä matematiikan ja kemian opettaja Aila Filppa. Postereita, ajatelmia, sarjakuvia, runoja Kilpailun tuomaristo arvosti pellolaisten työssä erityisesti sitä, että projektiin oli onnistuttu kytkemään lähes kaikki oppiaineet. Oppilaat olivat tehneet paljon omia töitä ja tutkineet, miten lehdissä käsitellään luontoa ja ilmastoa. Mukana oli myös liikunta, kun juostiin koulusta kotiin, Olli-Markus nauratti juhlayleisöä. Eri aineissa tehdyt työt muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, johon ulkopuolisenkin on helppo perehtyä upeasti toteutettujen verkkosivujen kautta, perustelivat tuomarit palkitsemista. Opettajista tämä on paljolti lähtöisin, he ovat tehneet kovasti työtä ja saaneet meidät innostumaan, nuoret kiittelevät. Sauli ja Marjoriitta luettelevat matematiikan tilastokurssilla tehtyjen pienten otantatutkimusten tuloksia: Tytöt ovat hieman aktiivisempia kierrättäjiä kuin pojat, mutta parantamisen varaa on kaikilla.tietokoneita pidetään päällä turhan pitkään; pojilla aika on keskimäärin 7,5 tuntia ja tytöillä 6,3 tuntia vuorokaudessa. Suihkussa viihdytään liian pitkään, ja varsinkaan tytöt eivät sulje suihkua saippuoinnin ajaksi. Opettajien perheissä on keskimäärin 1,67 autoa, mutta naisopettajat eivät turvaudu autoon niin herkästi kuin miehet, vaan ovat valmiimpia kävelemään ja pyöräilemään. Koko koulun ilmastotapahtumiakin oli useita, opettajat kertovat. Tutkija Tuomo Suortti Lapin ilmatieteellisestä tutkimuskeskuksesta vieraili koulussa, mediakurssilaiset pitivät ilmastoaiheisia päivänavauksia, joulujuhlassa esiteltiin ilmastoprojektin tuloksia ja joulunäytelmä liittyi globalisaatioon. Nälkäpäiväkeräyksen tuotto meni ilmastonmuutoksen seurauksista kärsivän Afrikan auttamiseen. Ilmasto lappilaisin maustein Luonto ja selkeä vuodenaikojen vaihtelu ovat meille lappilaisille tosi tärkeitä. Sen vuoksi kaikki lähtivät niin suurella innolla mukaan ilmastonmuutosprojektiin, pellolaiset arvelevat. Viime aikoina on saatu merkkejä siitä, että ilmasto on todellakin lämpenemään päin, mikä lisäsi kiinnostusta. Jos Pellossa, Rovaniemen korkeudella, on koko kesän kahtakymmentä astetta ja joskus liki kolmekymmentä varjossa, ei se ole normaalia, Marjoriitta pohtii. On ollut erikoisen kuivia kesiä, metsäpalot ovat yleistyneet ja sääsket kadonneet. Viime syksy oli leuto, ja talvi tuli hyvin myöhään.tornionjoen jää kantoi vasta tammikuussa, eli vajaan kuukauden myöhemmin kuin yleensä. Jos talvet lyhenevät, Olli-Markuksen hiihtosuunnistusharrastus kärsii, Aila Filppa miettii. Mutta harrastan kesäsuunnistustakin, siinä harjoitteluaika puolestaan pitenee, kuittaa Olli-Markus, nuorten hiihtosuunnistuksen maailmanmestari. Oppia ja oivalluksia Kestävä kehitys ja sen mukana ilmastoasiat ovat olleet Pellon lukiossa esillä vuodesta 2002 alkaen. Vuonna 2006 koulu sai luonnontieteiden ja matematiikan LUMA-palkinnon, ilmastonmuutos oli aiheena silloinkin. Opettajien mielestä nyt alkaa olla aika vaihtaa teemaa, mutta paljon on ilmastoaiheiden myötä opittu, sitä mieltä ovat kaikki. Lukiossa jokainen oppiaine etenee helposti omaa rataansa. Nyt on nähty, että samaa asiaa voi käsitellä eri näkökulmista ja lisäksi tämä aihe on antanut oppilaille paljon mahdollisuuksia esiintyä ja hyödyntää tekniikkaa, Mirjami Hyttinen sanoo. Nuorten mielenkiinto ilmastoasioihin lisääntyi, ja he uskovat, että omia tekemisiä tulee tarkkailtua jatkossakin. Ilmastonmuutos poikkeaa monista muista ympäristöongelmista siinä, että jokainen meistä voi omilla kulutustottumuksillaan vaikuttaa siihen, kiihtyykö muutos vai hidastuuko se, Marjoriitta tiivistää. Tämä oli ollut kaikille yllättävä, uusi tieto. Tekemisen iloa, ainutlaatuisia aineistoja Ilmastonmuutos tiedotusvälineiden silmin -projektin järjestivät Biologian ja maantieteen opettajien liitto ry (BMOL) ja Äidinkielen opettajain liitto ry (ÄOL). Kaikille Suomen yläkouluille ja lukioille, yhteensä noin 4 500 opettajalle, lähetettiin ilmastonmuutoksesta kertovaa materiaalia opetuksen tueksi. Aiheeseen tartuttiin sadoissa kouluissa: järjestettiin teemapäivä tai -viikko tai käsiteltiin ilmastoasioita koko syyslukukauden ajan. Eräät koulut tekivät yhteistyötä. Esimerkiksi peruskoulusarjan voittajat, pohjoiskarjalaiset Pielisjoen ja Poikolan koulut, toteuttivat projektin yhteisvoimin. Oppilaat jalkautuivat paikalliseen yritykseen Puljonki Oy:hyn selvittämään, kuinka siellä huolehditaan ilmastosta. Pellon lukiota edustivat juhlassa Aila Filppa (vasemmalla), Olli-Markus Taivainen, Marjoriitta Saukkoriipi, Sauli Konttajärvi ja Mirjami Hyttinen. Voittajat Lukiosarjan voitti Pellon lukio. Peruskoulusarjan ykkössijalle nousi pohjoiskarjalaisten Pielisjoen ja Poikolan koulujen yhteisprojekti. Lisäksi palkittiin Kruununhaan yläaste Helsingistä, Länsipuiston koulu Kokkolasta ja Mikkelin yhteiskoulun lukio. Kunniamaininnan saivat Elias Rantanen Lohjan lukiosta ja Taavi Kaartinen helsinkiläisestä Ressun lukiosta. Kilpailuun osallistui kaikkiaan noin sata koulua. Kilpailutyöt: www.ilmastonmuutos.bmol.fi Luonto on meille lappilaisille psykiatri, personal trainer ja kirkko. 23