ASKOLAN, MYRSKYLÄN, PORNAISTEN JA PUKKILAN KUNTA METSO-INVENTOINNIN LOPPURAPORTTI

ASKOLAN, MYRSKYLÄN, PORNAISTEN JA PUKKILAN KUNTA METSO-INVENTOINNIN LOPPURAPORTTI

Tämän METSO-inventoinnin tekijä: 2 www.innofor.fi

RAPORTIN SISÄLLYSLUETTELO 4 9 10 14 16 16 17 18 19 20 35 35 36 39 Esipuhe Tiivistelmä Sanastoa 1. METSO- ohjelman yleisesittely 2.1 Työn esivalmistelut 2. METSO- ohjelman toteutus Tuusulan kunnan metsissä 2.2. Maastotyön toteutus 2.2. Maastotyön toteutus 3. Löydetyt METSO- kohteet pinta-aloineen 3.1 Kohdekuvaukset ja suositukset 3.3 Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit 3.4 METSO- kohteiden arvokkaat lähialueet 3.3 Metsälakikohteet 4. Yhteenveto ja suositukset 3

ESIPUHE Kun metsänomistajat rajoittavat metsätaloustoimia metsissään, syyt liittyvät usein luontoon tai ympäristönsuojeluun: esimerkiksi virkistys- tai maisema-arvojen säilyttämiseen, luontomatkailuun, kanalinturiistan hoitoon tai pohjavesien suojeluun. Tulevaisuudessa metsät ja suot saattavat saada lisäarvoa myös hiilivarastoistaan, jolloin saattaa olla mahdollista saada rahallista korvausta niiden hoitamisesta hiilensidontaa lisäävillä tavoilla. Metsäkohteen suojelu osittain tai kokonaan on harvoin ristiriidassa muiden käyttömuotojen kanssa, jos kohteen hakkuista on muutenkin pitkälti luovuttu. Valtion METSO- ohjelman tarkoituksena on asteittain nostaa metsiensuojelun alhaista astetta Etelä-Suomen, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan länsiosien sekä Lounais-Lapin alueella; joko lunastamalla käypään hintaan metsiä joita omistajat vapaaehtoisesti tarjoavat suojeltaviksi, tai maksamalla suojelukorvausta mikäli omistaja haluaa metsän jäävän omistukseensa. Omistaja voi seuraamuksitta hylätä mielestään riittämättömän hintatarjouksen; METSO- ohjelma kunnioittaa omistussuojaa. METSO- ohjelman inventointirahoituksen turvin on ollut mahdollista ensi kertaa luoda kunnille ja seurakunnille kokonaisvaltainen katsaus niiden metsien luontoarvoihin. Vaikka sekä metsä- että luonnonsuojelulaki automaattisesti suojelevat eräitä harvinaisia elinympäristötyyppejä, lakien suojan ulkopuolelle jää suuri joukko luonnoltaan arvokkaita kohteita. METSOohjelma huomioi myös kohteiden entisöintikelpoisuuden. 4

Kokemus on osoittanut että pienten suojelukohteiden virkistys- ja luontoarvot yleensä menetetään, jos niiden ympäristö käsitellään voimakkain hakkuin. METSO- ohjelman avulla pienkohteista voidaan rakentaa luonnoltaan ja maisemaltaan elinvoimaisia, asukkaisiin vetoavia kokonaisuuksia, jotka elävöittävät ympäröiviä talousmetsiä. Talousmetsiä osataan tänä päivänä myös tarvittaessa käsitellä siten että ne tuottavat hyvän kantorahatulon, ilman että lähellä olevia suojelukohteita vahingoitetaan. Innofor Finland Oy kiittää Askolan, Myrskylän, Pornaisten ja Pukkilan kuntia hyvästä yhteistyöstä. Toivotamme antoisia metsäretkiä tässä esiteltyjen kohteiden parissa. Kangasala 30.11.2011 Matti Välimäki, METSO- inventoija Kaija Helle, METSO- inventoija Erno Lehto, toimitusjohtaja 5

TIIVISTELMÄ Ympäristöministeriö myönsi vuonna 2011 Askolan, Myrskylän, Pornaisten ja Pukkilan kunnille tukea valtiollisen METSO- ohjelman mukaiseen metsien luontoinventointiin. Inventoinnin suoritti Innofor Finland Oy ajalla 1.9. - 30.11.2011. METSO- ohjelman kriteerit täyttäviä kohdekokonaisuuksia löydettiin kaikkiaan neljä, joista kaksi sijaitsee Askolassa, yksi Pornaisissa ja yksi Myrskylässä. Alueiden yhteispinta-ala on noin 32 hehtaaria, josta METSOkriteerit täyttävä pinta-ala on 27 hehtaaria. Muu pinta-ala on rajausten yhtenäisyyden kannalta järkeviä lisäalueita, jotka eivät kuitenkaan täytä METSO- kriteereitä. Kriteerit täyttävät kohteet ovat inventoijan arvion mukaan suojelukelpoisia METSO- ohjelman nojalla. Rauhoituksen hakeminen kohteelle on vapaaehtoista. Inventoinnissa löydettyjen kohteiden luonnonarvojen säilyttäminen edellyttää kohteiden pitämistä poissa metsätalouskäytöstä. Muutoin kohteiden ympäristössä harjoitetaan nykyisin alaharvennuksiin perustuvaa metsätaloutta, minkä johdosta kohteiden ympäristön talouskäytössä olevien metsien kyky tukea kohteiden luonnonarvojen säilymistä on varsin heikko. Siirtyminen luonnonmukaisempaan talousmetsien käsittelymenetelmään kohteiden ympäristössä edistäisi luonnonarvojen säilymistä selkeästi nykyistä paremmin. 9

SANASTOA Avainbiotooppi Yleisnimike eräille monimuotoisuuden suojelun kannalta tärkeille elinympäristöille (esim. lehdot, korvet, letot, pienvedet), joita pyritään säästämään metsätalouden yhteydessä. Metsätaloudessa avainbiotooppeihin luetaan useimmiten vain metsä- ja luonnonsuojelulaissa luetellut kohteet sekä Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion määrittelemät elinympäristöt. Biodiversiteetti eli elollisen luonnon monimuotoisuus Elollisen luonnon kaikki vaihtelu yksilöiden geeneistä lajeihin ja näiden muodostamiin eliöyhteisöihin. Usein monimuotoisuuteen katsotaan sisältyvän myös geodiversiteetti eli geologisiin luonnonmuodostelmiin sisältyvä vaihtelu. Boreaalinen luonnonmetsä EU:n luontodirektiiviin sisältyvä priorisoitu eli ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi, jonka suojelusta Suomella ja Ruotsilla on erityisvastuu. Käsite kattaa käytännössä luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset metsät, tuoreet metsäpaloalueet sekä paloalueille kehittyneet nuoremmat puustot. Luontotyypin määritelmään sisältyy myöskin ennallistava näkökulma, joten eroa luonnontilaistuvien hoitometsien ja luonnontilaisen kaltaisten metsien välillä on vaikea tehdä. Ennallistaminen Luonnontilaltaan muuttuneen alueen, kuten käsitellyn metsän tai ojitetun suon, palauttaminen eri toimenpitein kohti luonnon- tai sen kaltaista tilaa. Jatkuva kasvatus Metsän hoitomalli, jossa metsiä kasvatetaan erirakenteisina ja eri-ikäisinä. Hakkuissa poistetaan yksittäisiä puita tai pieniä puuryhmiä, joiden tilalle uudistuu uusia puita. Tavoitteena on matkia sellaisen metsän luontaista kehitystä, jossa ei esiinny laaja-alaisia häiriöitä kuten voimakkaita metsäpaloja. Jatkuva kasvatus takaa avohakkuisiin ja alaharvennuksiin perustuvaa perusmetsätaloutta paremmin esimerkiksi metsäisyyden ja maisema-arvojen säilymisen, mutta ei takaa esimerkiksi lahopuulajien menestymistä ilman tietoista jättöpuiden jättämistä. Jättöpuu Hakkuualueelle hakkuiden yhteydessä (yleensä pystyyn) jätetty puu. Synonyymi sanalle säästöpuu. Kangasmetsä Suomen tavallisin metsätyyppi, jonka maaperä on yleensä moreenia tai savea. Kuivempia kangasmetsiä luonnehtivät mänty ja puolukka, rehevämpiä kuusi ja mustikka. Kangasmetsiä rehevämpiä ovat lehdot ja (yleensä) karumpia eri suotyypit. Kangasmetsät, lehdot ja suot jaetaan useisiin alatyyppeihin. 10

Lahopuu Erilainen ja eriasteisesti lahonnut lahopuu on elinehto arvioiden mukaan jopa 5 000 metsälajille Suomessa. Lahopuuta käytetään usein synonyyminä kuolleelle puulle. Tämä sisältää esimerkiksi kelot, jotka eivät välttämättä ole lahonneita. Luonnon monimuotoisuus ks. Biodiversiteetti. Luonnontilainen tai Luonnontilaisen kaltainen metsä Luonnontilaisella metsällä tarkoitetaan metsää, johon ihmistoiminta ei ole vaikuttanut tällaisia metsiä on vain Pohjois-Suomessa. Luonnontilaisen kaltaisessa metsässä on useita luonnontilaisen kaltaisen metsän piirteitä, mutta ihmistoiminnan vaikutus on joko suoraan tai välillisesti näkyvissä; esimerkiksi lahopuumäärä saattaa olla vähäisempi kuin täysin koskemattomilla alueilla. Täysin luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen metsä voivat olla luonnonsuojelullisesti yhtä arvokkaita. Luonnontilaistuva hoitometsä Syystä tai toisesta metsätalouden ulkopuolelle jäänyt talousmetsä, johon on alkanut muodostua lahopuuta. Järeitä tai pitkään lahonneita puita niissä ei yleensä ole läheskään yhtä runsaasti kuin luonnonmetsissä. Luonnontilaistuva metsä voi olla merkittävä monille vanhojen metsien lajeille, joskaan kaikkein vaativimmat ja uhanalaisimmat eivät niissä yleensä selviydykään. Lähde nielu dynamiikka Tilanne, jossa suuri tai elinympäristönä erityisen hyvä alue (lähde) ylläpitää jonkin lajin vakaata kantaa. Lähdealue tuottaa enemmän yksilöitä kuin sillä pystyy elämään. Osa yksilöistä siirtyy pienemmille tai huonommille elinympäristölaikuille, jotka eivät yksinään pystyisi elättämään lajia kuin lyhytaikaisesti (nielut). Tyypillinen esimerkki on lähteenä toimiva suuri luonnontilainen metsäalue, jota ympäröivät nieluina toimivat avainbiotooppilaikut. Avainbiotooppien lajistoa seuraamalla voi syntyä virheellinen vaikutelma lajin menestymisen edellytyksistä. Metso ohjelma Etelä-Suomen valtiollinen metsiensuojeluohjelma, joka perustuu omistajan vapaaehtoiseen suojelualoitteeseen. Metsämanner Mahdollisimman yhtenäinen, mieluiten yli 50 neliökilometrin laajuinen metsävaltainen alue, joka pyritään säilyttämään pirstovan maankäytön ulkopuolella ensisijaisesti kaavoituksen keinoin. Metsämantereet tarjoavat elinmahdollisuuksia mm. suurpedoille ja kanalinnuille. Lisäksi niihin on usein perusteltua keskittää myös varsinaisia metsiensuojelutoimia. 11

Metsäsertifiointi Vapaaehtoinen järjestelmä, jossa omistaja sitoutuu noudattamaan tiettyjä ekologisia ja sosiaalisia vaatimuksia harjoittaessaan metsätaloutta. Vastineeksi hän saa sertifikaatin eli todistuksen metsänhoidon tasosta. Sertifiointijärjestelmiä on useita. Reunavaikutus Ympäröivän alueen ympäristötekijöiden ja eliöstön vaikutus metsäluontoon metsän reunassa. Reunavaikutus on lisääntynyt voimakkaasti metsäalueiden pirstoutuessa hakkuiden, metsäteiden, voimajohtojen ja muun ihmistoiminnan seurauksena. Reunavaikutus on haitallinen osalle metsälajeista. Reunavyöhyke sallii esimerkiksi eräiden petoeläinten tunkeutua alueille, joista ne muuten puuttuisivat. Reunavyöhyke muuttaa myös metsän pienilmastoa jopa 1 00 metrin säteellä. Sertifiointi ks. Metsäsertifiointi Talousmetsä Metsämaata, joka on varattu metsätalouden harjoittamiseen eikä suojeluun tai virkistyskäyttöön. Yli 95 prosenttia Lapin etelänpuoleisista metsistä on talousmetsiä. Uhanalainen laji Eliölaji, joka lyhyellä tai pidemmällä ajanjaksolla on vaarassa hävitä Suomesta. Uhanalaiset lajit jaetaan luokkiin sen perusteella, miten nopeasti niiden arvioidaan häviävän, jos korjaavia toimenpiteitä ei tehdä. Vanha metsä Metsä, jonka keski-ikä on selvästi yli normaalin talousmetsän uudistushakkuuiän. Kuusella ja männyllä uudistushakkuuikä on noin 1 00 vuotta, koivulla 70. Myös kutsumanimi luonnontilaiselle tai sen kaltaiselle metsälle, mutta vanha metsä voi olla mitä tahansa täysin luonnontilaisen ja tavanomaisen talousmetsän väliltä. Virkistysmetsä Maakunta-, yleis- ja asemaakaavoissa virkistys- ja retkeilykäyttöön kaavamerkinnöillä VR, VL tai V varattuja virkistysmetsiä. Alueiden maankäyttöä ohjataan kaavamääräyksien avulla. Useimmilla alueilla harjoitetaan eriasteista metsänkäsittelyä 12

13

1. METSO- OHJELMAN YLEISESITTELY Lahopuu Erilainen ja eriasteisesti lahonnut laho puu on elinehto arvioiden mukaan jopa 5 000 metsälajille Suomessa. Laho puuta käytetään usein synonyyminä kuolleelle puulle. Tämä sisältää esi merkiksi kelot, jotka eivät välttämättä ole lahonneita. METSO- ohjelman keskeisenä tavoitteena on turvata suomalaisen metsäluonnon monimuotoisuus. METSOohjelmalla pyritään turvaamaan erityisesti luonnontilaisten metsien rakennepiirteitä sisältäviä metsiä. Luonnontilaisuudesta kertovia rakennepiirteitä ovat esimerkiksi lahonneen ja kuolleen puuston määrä ja laatu, kookkaat ja vanhat lehtipuut tai palanut puusto. Suojelemalla tai hoitamalla arvokkaita metsiä suojellaan myös niissä eläviä harvinaisia tai taantuvia lajeja. METSOohjelmalla edistetään samalla luonnon virkistyskäyttöä ja yritystoimintaa sekä huolehditaan maisemasta ja metsän muiden hyötyjen säilyttämisestä. Myös luonnonarvoiltaan tavanomaisempi kohde saattaa olla Metso-ohjelmassa arvokas, jos se täydentää lähistöllä olevaa suojelualuetta. METSO- ohjelmaan valittavilla luontokohteilla on valintaperusteet, jotka esitellään erillisessä oppaassa. Lisätietoja METSO- ohjelman valintakriteereistä löytyy Internetissä, osoitteessa: http://www.metsonpolku.fi/metso/www/fi/materiaalit/esitteet/m ETSO_ohjelman_luonnontieteelliset_valintaperusteet.pdf Monimuotoisuuden kannalta tärkeitä METSO- ohjelman elinympäristöjä ovat: - 14 Lehdot Runsaslahopuustoiset kangasmetsät Pienvesien lähimetsät Puustoiset suot ja soiden metsäiset reunat Metsäluhdat ja tulvametsät Harjujen paahdeympäristöt Maankohoamisrannikon monimuotoisuuskohteet Puustoiset perinnebiotoopit Kalkkikallioiden ja ultraemäksisten maiden metsäiset elinympäristöt Muut monimuotoisuudelle merkittävät metsäiset kalliot, jyrkänteet ja louhikot

METSO- ohjelman tarjoamat vaihtoehdot metsänomistajalle ovat pysyvä suojelu, määräaikainen suojelu tai metsäluonnonhoito. Kun metsäalue suojellaan pysyvästi, se on poissa metsätalouskäytöstä, mutta esimerkiksi jokamiehenoikeuksia suojelu ei yleensä rajoita. Määräaikaisen luonnonsuojelualueen perustaminen soveltuu kohteille, joiden luonnonarvot muuttuvat verrattain nopeasti. Luonnonhoito taas on metsän luonnonarvojen ylläpitämistä, lisäämistä tai metsän palauttamista luonnontilaisemmaksi esimerkiksi kuusien poistamista lehdoista tai harjujen paahdeympäristöjen hoitoa. METSO- ohjelman mukaisesta vapaaehtoisesta suojelusta maksetaan korvausta metsänomistajille. Pysyvässä suojelussa kauppahintana käytetään alueen käypää hintaa, joka lasketaan pääsääntöisesti metsätaloudellisen arvon perusteella. Yksityishenkilölle kaupasta saatu tulo on verovapaata. Myös vaihto valtion maahan on mahdollista, jos tarjolla on sijainniltaan ja arvoltaan sopivaa vaihtomaata. Lisätietoja korvauksista saa ELY- ja metsäkeskusten asiantuntijoilta. Metsänomistaja voi myös valtuuttaa viranomaisten tunnustaman asiantuntijan hoitamaan korvausneuvottelut puolestaan. Innofor Oy on valtuutettu Metso-neuvottelija. 15

2. METSO- OHJELMAN TOTEUTUS 2.1 TYÖN ESIVALMISTELUT Työn tavoitteena oli löytää inventointirajauksilta kaikki METSO- ohjelman kriteerit täyttävät kohteet, kerätä niistä tarvittava luontotyyppi-, puusto- ja lajitason tieto mahdollista suojeluhakemusta varten sekä rajata löydetyt kohteet kartalle kokonaisuuksina. Maastoinventointia varten kohteiden esivalinta suoritettiin inventointiin valituilta tiloilta, metsäsuunnitelmatietojen, ilmakuvien sekä muiden kerättyjen luontotietoaineistojen perusteella. 16

Ennakkokartoituksen kohteena olivat kuntien seuraavat metsätilat, joista valittiin maastossa tarkastettavat kohteet: Kunta Tilan nimi Rekisterinumero Askola: Kairaisrinne Kunnan takametsä Kärtönsyrjä Lakeakallio Omapohja Perttilä Riitunkallio Taka-Anttila Tuiskula 1 8-406-6-1 06 1 8-409-1-22 1 8-406-1-34 1 8-41 2-2-1 73 1 8-409-6-1 92 1 8-405-1 8-74 1 8-41 2-5-69 1 8-408-3-25 1 8-405-3-95 Myrskylä: Jäppilä Koivisto Lassenpolku Lomaranta Nissas Nissas Nissas Takamaa 504-405-5-78 504-405-1-49 504-405-1 9-11 2 504-405-22-279 504-401 -8-37 504-401 -8-37/1 504-401 -8-37/3 504-405-6-1 00 Pornainen: Knaapi Piltari Uusikartano Yli-Seppälä Åbacka 611-406-1 8-44 611-406-50-0 611-406-24-307 611-403-3-200 611-406-24-295 Pukkila: Pekkala Virenoja 61 6-405-7-37 61 6-404-7-1 7 Ennakkokartoituksen perusteella maatossa inventoitaviksi kohteiksi jäi noin 220 hehtaaria. 17

Työn aikana inventoijan käytössä olivat seuraavat luontotietoaineistot: - Metsäsuunnitelma kuviorajauksineen kaikista kunnista ELY- keskuksen tietokanta Natura-alueista sekä luonnonsuojelulain mukaisesti suojelluista kohteista Inventoinnissa käytettiin seuraavia kartta-aineistoja - Peruskartta-aineisto Kiinteistöraja-aineisto Kallio- ja maaperäkartat Eri suojelualueiden ja -ohjelmien suojelualuerajaukset Sähköiset ilmakuvat Haastattelut: Ennen inventointien aloittamista lähtötietoja kerättiin seuraavista lähteistä: Tommi Maasilta / Ympäristönsuojelusihteeri / Askolan kunta 18

2.2. MAASTOTYÖN TOTEUTUS Maastotyöt toteutettiin ajanjaksolla 1 5.1 0.-1 6.11.2011. Kohteiden elinympäristökohtaisten valintaperusteiden perusteella löydetyt METSO- kohteet rajattiin maastossa samalla tarkistaen mahdolliset kiinteistörajat. Kohteilla arvioitiin METSO- kriteereihin kuuluvat oleelliset tekijät kuten luontotyyppi ja sen edustavuus, rakenne ja monipuolisuus sekä lahopuuston määrä ja sen laatu. Kohteet jaettiin ohjelman mukaisesti kunkin luontotyypin sisällä kolmeen eri luokkaan (I-III). Kohderajauksiin otettiin mukaan myös joitakin kuvioita, jotka eivät täytä METSO- kriteereitä. Kyseiset metsikkökuviot ovat rajauksissa mukana lähinnä sen vuoksi, että rajauksista saatiin yhtenäisiä kohteita. Mahdollisia suojelualueita perustettaessa näiden kuvioiden mukaan ottaminen suojelurajaukseen tulee vielä arvioida. Löydettyjen kohteiden osalta tarkasteltiin myös nykyisen käyttömuodon vaikutusta. METSOkohteiden luonnontieteellisen arvon säilyminen on useimmiten ratkaisevasti kiinni niitä ympäröivien talous- ja virkistysmetsien hoitovalinnoista sekä taajamissa myös käyttäjien määrästä. Inventoinnin yhteydessä inventoitavalla alueella olevien Metsälain 1 0 :n sekä Luonnonsuojelulain 29 :n mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristöjen tila tarkastettiin ja päivitettiin. Kunnan metsäsuunnitelmasta mahdolliset puuttuvat lakikohteet on täydennetty raportin kuvioaineistoon.. Kaikista löydetyistä METSO- kohteista täytettiin kohdekuvauslomake. Kyseinen lomake esitetään ELY -keskukselle, jos kohteen suojelusta päätetään jättää tarjouspyyntö. 2.3. MUUT TYÖT Mikäli kunnan metsäsuunnitelmassa esitetyt metsikkökuvioiden rajat eivät inventoiduilla kohteilla vastanneet maastossa todellisuutta, kuviorajat korjattiin karttarajauksiin. Lisäksi mitattiin tarvittavat puustotiedot ja lahopuutiedot. Löytyneiltä METSO- kohteilta kerättiin myös valokuva-aineistoa. Lisäksi tarkasteltiin myös yleispiirteisesti inventoitavien kohteiden läheisyydessä sijaitsevien metsien laatua. Näin havaittujen potentiaalisten METSO- kohteiden sijainti on esitetty liitteessä. 19

3. LÖYDETYT METSO- KOHTEET PINTAALOINEEN KUNNITTAIN METSO- inventoinnissa löydettiin yhteensä neljä aluekokonaisuutta, joiden yhteispinta-ala on noin 32 hehtaaria. Kohteista kaksi oli Askolassa, yksi Pornaisissa ja yksi Myrskylässä. METSO- inventoinnissa löydettiin seuraavat METSO- kriteerit täyttävät aluekokonaisuudet kunnittain inventoiduilta metsätiloilta: ASKOLA Kunnan takametsä (1 8-409-1-22) Metsikkökuviot: 3, 9, 1 0, 1 4, 1 5 ja 22. Pinta-ala 5,9 hehtaaria. LIITEKARTTA 1 Lakeakallio (1 8-41 2-2-1 73) ja Riitunkallio (1 8-41 2-5-69) Metsikkökuviot: 209, 21 0 ja 239. Pinta-ala 6,8 hehtaaria. LIITEKARTTA 2 MYRSKYLÄ Koivisto (504-405-1-49) Metsikkökuviot: 24, 25, 34, 52, 53 ja 54. Pinta-ala 3,2 hehtaaria. LIITEKARTTA 3 PORNAINEN Knaapi (611-406-24-295) Metsikkökuviot: 69, 70, 71, 72, 73, 75 ja 76. Pinta-ala 1 4,8 hehtaaria. LIITEKARTTA 4 20

3.1 KOHDEKUVAUKSET JA SUOSITUKSET Askolan kunnan takametsä, kuvio 3, 1 0 ja 1 4 ASKOLA Askolan Kunnan takametsä (1 8-409-1-22) (LIITTEET 5, 9 ja 1 0) on pienipiirteisesti vaihtelevaa kallio- ja kangasmetsää sekä järvenrantametsää. Kalliometsien puusto on yli 1 00-vuotiasta kilpikaarnaista mäntyä. Vähäjärven länsipään lehtomaisella kankaalla on poikkeuksellisen runsaslahopuustoinen metsikkö vanhaa metsää ilmentävine kääväkkäineen. kuvion 22 eteläosa on suositeltavaa ennallistaa esimerkiksi kulottamalla. Kuvion 9 kuivahkon kankaan kuviolla on sijaintinsa vuoksi hyvä pienilmasto. On suositeltavaa tuottaa kuviolle lahopuuta keinotekoisesti kaulaamalla. 21

Askola Lakeakallio ja Ritunkallio, kuvio 209 Askolan keskustan eteläpuolella olevilla Lakeakallion (1 8-41 2-2-1 73) ja Riitunkallion (1 8-41 2-569) (LIITTEET 6, 11 ja 1 2) tiloilla sijaitseva METSO- kohde muodostuu kahdesta kalliometsästä (kuviot 21 0 ja 239) sekä kuivahkosta kangasmetsästä (kuvio 209). Kalliometsissä on jonkin verran kilpikaarnamäntyjä ja joitakin keloja. Puusto ei ole täysin luonnontilaista, mutta paikoin löytyy lähes luonnontilaisia laikkuja, erityisesti kuvion 239 eteläreunalla, joka on myös metsälakikohdetta. Puusto on kallioalueilla mäntyvaltaista ja kangasmetsäalueella kuusivaltaista sekametsää. Puuston ikä on suurimmalla osalla aluetta yli 1 00- vuotta. Kallioalueen jäkälä ja sammal-kerros on paikoin kulunut pois. Lahopuun määrää on mahdollista tarvittaessa lisätä esimerkiksi puita kaulaamalla. 22

Myrskylä Koivisto, kuvio 24 MYRSKYLÄ Myrskylän Koiviston tilalla (504-405-1-49) (LIITTEET 7, 1 3 ja 1 4) METSO- kriteerit täyttävät kuviot muodostavat kaksi osa-aluetta. Läntinen osa-alue on puronvarsimetsää (kuviot 24 ja 25), joka on osin lehtoa. Kuviolla 25 on merkittävä lahopuukeskittymä. Lähinnä järeistä tuulenkaatokuusista koostuvaa lahopuuta on yli 30 m3/ha. Kuvio 25 täyttää myös metsälain kriteerit (noronvarsilehto). Kuvio 34 on rinteen yläosassa sijaitseva kalliometsä, jossa on joitakin kilpikaarnamäntyjä ja tuulenkaatopuita. Puronvarsimetsän ja kalliometsän välillä on avohakkuualue. kuvioiden 24 ja 25 muodostamaa kokonaisuutta on mahdollista laajentaa ottamalla mukaan niiden itäpuolella (avohakkuualan ja tien välissä) oleva muutaman hehtaarin metsikköalue. Alue ei täytä METSO- kriteereitä, mutta monimuotoisuusarvoja voidaan lisätä esim. tuottamalla lahopuuta eläviä puita kaulaamalla. Itäinen osa-alue on osin luonnontilaisen kaltaisen puron reunalehtoa. Lehto on ainakin osin vanhaa peltoa, joka on metsittynyt. Monimuotoisuuden kannalta merkittävintä ovat useat järeät haavat. Puusto on osin melko nuorta, mutta erirakenteistumassa olevaa. Kohteen länsipuolella puronvarsimetsä on viljeltyä nuorta koivikkoa. Puron varsi olisi hyvä jättää kehittymään luontaisesti myös METSO- kohteen ulkopuolella.. 23

Pornainen Kivisniemi, kuvio 69 ja 70 PORNAINEN Pornaisten Knaapin tilalla (611-406-24-295) (LIITTEET 8, 1 5 ja 1 6) olevat METSO- kohteet koostuvat kahdesta osa-alueesta. Kotojärveen etelästä työntyvässä Kivisniemessä on edustavaa kalliometsää yli 1 30-vuotiaine puustoineen sekä vaikuttava lahopuustoinen lehtomaisen kankaan rinteenalusmetsä, sekä niemen kärkeen pistävää varttunutta rantametsää. Kahden kalliometsän notkelmassa on haapaa kasvavaa nuorta metsää pienialaisine rämelaikkuineen. Alueen luonnontilaisuuden palautumista on suositeltavaa ennallistaa esimerkiksi pienaukottamalla (1 0 x 1 5 m). Myös pohjoisosan rantametsään on suositeltavaa tuottaa lahopuuta kaulaamalla. Kotojärven koillispuolella, Koulunlahden länsirannalla on kuusivaltaista metsikköä, joka on osin lehtoa ja osin lehtomaista kangasta. puusto on pääasiassa kuusivaltaista sekametsää ja joukossa on haapoja ja jopa muutamia tammia. Ainakin osa alueesta on ilmeisesti vanhaa metsittynyttä pellonpohjaa. Puusto on erirakenteistumassa ja lahopuuta on alkanut muodostua vasta viime aikoiina, eli pitkälle lahonnutta kuollutta puuta on niukasti. Aivan kohteen pohjoisosassa on pieni pala (0,1 ha) lähes luonnontilaista suota Vinssikänsuon eteläreunalla. Vinssikänsuon ja lehtoalueen välissä on nuori kuusi-haapavaltainen viljelymetsä, joka on mahdollista ottaa mukaan rajaukseen, jotta alueesta tulisi yhtenäinen. Nuoren metsän monimuotoisuusarvoja ja rakennetta voidaan tarvittaessa monipuolistaa esim. kaulaamalla puita lahopuuksi. 24

3.2 METSÄLAKIKOHTEET JA LUONNONSUOJELULAIN SUOJELLUT LUONTOTYYPIT Metsälakikohteet kunnittain ASKOLA Kunnan takametsässä (1 8-409-1-22) on vanhaa kalliometsää kuvioilla 3, 1 0 yhteensä 1,7 ha. Alue on suurelta osittain tulkittavissa metsälakikohteeksi (LIITEKARTTA 5) Lakeakallion (1 8-41 2-2-1 73) ja Riitunkallion (1 8-41 2-5-69) tilojen alueella on kalliometsiä, joista kuvio 239 on tulkittavissa metsälakikohteeksi ainakin eteläosaltaan. (LIITEKARTTA 6) MYRSKYLÄ Koiviston (504-405-1-49) metsätilalla kuviolla 25 on noronvarsimetsä, jonka pinta-ala on 0,5 ha. Noronvarren puusto on vanhaa kuusikkoa ja lahopuuta on muodostunut runsaasti (yli 30 m3/ha). Kuvio on suureksi osaksi myös rehevää lehtoa. (LIITEKARTTA 7) PORNAINEN Knaapin (611-406-24-295) metsätilalla kuvioilla 70 ja 73 on edustavaa vanhaa kalliometsää. Pahtoineen, lohkareineen ja ruhjeineen kuvion 70 kalliolla on myös geologista arvoa. Kuvioiden pinta-ala on yhteensä 2,6 ha. (LIITEKARTTA 8) Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit Inventoinnin yhteydessä ei löytynyt luonnonsuojelulain suojeltujen luontotyyppien kriteerit täyttäviä elinympäristöjä. 25

4. YHTEENVETO JA SUOSITUKSET Metso-ohjelman nojalla rauhoitettaviksi kelpaavia kohteita löytyi Askolan, Myrskylän, Pornaisten ja Pukkilan kuntien metsämailta yhteensä noin 32 hehtaaria. Kohteita löytyi Pukkilan kuntaa lukuun ottamatta kaikista kunnista. Metsäsuunnitelman ja aiempien luontotietoaineistojen perusteella tapahtuneen inventointikohteiden ennakkovalinnan jälkeen maastossa arvioiduista kohteista noin 1 5 % täytti METSO- ohjelman mukaiset luonnontieteelliset valintaperusteet. METSO- kohteiden säilymisen kannalta myös niiden lähiympäristön metsänhoidossa pitää ottaa huomioon kohteiden säilymisen ja kehittymisen kannalta tärkeät tekijät. Löydettyjen kohteiden monimuotoisuusarvoja voidaan lisätä ja niiden muodostumista nopeuttaa esimerkiksi lahopuun määrän lisäämisellä. Tällä hetkellä kohteilla on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta melko vähän lahopuuta ja erityisesti monille vaateliaille lajeille arvokkaasta järeästä, pitkälle lahonneesta kuolleesta puusta on pulaa. Sen muodostumiseen menee kuitenkin pitkä aika toimenpiteistä huolimatta

Liitteet: - METSO- Kohdekartat (LIITEKARTAT 1-4) Metsälakikohdekartat (LIITEKARTAT 5-8) Kohdekuvauslomakkeet (tiedostomuodossa LIITTEET 9-1 6) Valokuvia löydetyistä METSO- kohteista (tiedostomuodossa)

INNOFOR FINLAND OY Myllystenpohjantie 1 36200 Kangasala p. 03-377 4759 toimisto@innofor.fi www.innofor.fi 28