HEMATOLOGISET LABORATORIOTUTKIMUKSET JA VIERITESTAUS

Samankaltaiset tiedostot
HEMATOLOGISET LABORATORIOTUTKIMUKSET

Miksi perusverenkuva on tärkeä tutkimus. Anna Lempiäinen Erikoislääkäri, LT HUSLAB, kliininen kemia ja hematologia

HEMATOLOGISIA ESIMERKKITAPAUKSIA LABORATORIOTUTKIMUSTEN KÄYTÖSTÄ

Hyytymishäiriöt - laboratoriotutkimukset

Hyytymishäiriöt - laboratoriotutkimukset

Hyytymisjärjestelmän perustutkimukset. Tuukka Helin, LL Erikoistuva lääkäri, kl kemia Helsingin kaupunki, HUSLAB. Labquality-päivät 6.2.

Mitä laboratorion hyytymiskokeet kertovat

Mitä punasolumorfologia kertoo anemian syistä. Pentti Mäntymaa ISLAB, Kuopion aluelaboratorio

Anemian diagnostiikka mitä saan selville mikroskoopilla? Pirkko Lammi Kl. kem. erikoislääkäri ISLAB

Ajankohtaista hematologiasta: Anemian laboratoriotutkimukset. Eeva-Riitta Savolainen Osastonylilääkäri Nordlab Oulu/OYS

Verenvuoto miten diagnosoin, mitä huomioin ja miten hoidan. Aino Lepäntalo LT, hematologian erikoislääkäri

Miten uudet verenkuvan viitearvot toimivat. Pirkko Lammi 2004

Trombofilian tutkiminen leikkauspotilaalla el Hannele Rintala

INR MITTAUSTAVAT: PERINTEINEN LABORATORIOMITTAUS JA PIKAMITTAUS (VIERITESTAUS)

VUOTOTAIPUMUS KAKSI TAPAUSTA

VUOTOTAIPUMUKSEN DIAGNOSTIIKKA JA TULOSTEN TULKINTA. Timea Szanto, LT, el Hyytymishäiriöyksikkö Kliininen kemia ja hematologia HUSLAB

Hallitus , LIITE 5.

Lotta Joutsi-Korhonen LT, erikoislääkäri Hyytymishäiriöiden osaamiskeskus Kliininen kemia ja hematologia HUSLAB. Labquality-päivät 8.2.

Laboratoriotiedote : Muutoksia verenkuvamäärityksissä

Anemioiden laboratoriodiagnostiikka. vs. kl. opettaja, el Anna Lempiäinen HY/HUSLAB kliinisen kemian yksikkö Syksy 2012

Hemostaasitutkimusten preanalytiikka ja analytiikan ongelmat

AKKREDITOITU TESTAUSLABORATORIO ACCREDITED TESTING LABORATORY

Milloin epäilen myeloproliferatiivista tautia?

LYMFOSYTOOSIT SANOIN JA KUVIN. Pentti Mäntymaa TAYS, Laboratoriokeskus

Hemostaasiongelmia päivystyspotilaalla. Sisätautilääkäripäivät LT Pirjo Mustonen

MIKSI LASKIMO TUKKEUTUU JA KUINKA TUKOS ESTETÄÄN/HOIDETAAN?

MIKSI LASKIMO TUKKEUTUU JA KUINKA TUKOS ESTETÄÄN/HOIDETAAN?

INR-vieritestaus ja omahoito

HYYTYMISVALMISTEIDEN HALLITTU KÄYTTÖ. Riitta Heino Erikoislääkäri TYKS, TOTEK

Mikroskopia 2: Verisively, sidekudos Solubiologia ja peruskudokset 2013 Heikki Hervonen/MA, Biolääketieteen laitos /Anatomia.

Verenkuvatutkimus Mitä vikaa veressä, verenkuvan tulkintaa

DIAGNOSTISIA ONGELMIA. Hyytymistutkimukset. Vesa Rasi

YLEISIMMÄT LEUKEMIOIDEN AIHEUTTAMAT VERISOLU- MUUTOKSET PERIFEERISEN VEREN SIVELYVALMISTEESSA

Näytteenotto hyytymistutkimuksia varten HUS-piirin ulkopuolisille laboratorioille

Obstetrisen verenvuodon erityispiirteitä

BIOANALYYTIKON TYÖTEHTÄVÄT LUUYTIMEN ASPIRAATIONÄYTTEEN KÄSITTELYSSÄ

Lasten luuydinpatologiaa. Jouko Lohi HUSLAB, Patologian keskuslaboratorio ja Helsingin yliopisto

Tukostaipumus (2 tapausta)

Veren hyytyminen ja sen kliininen merkitys. Elina Armstrong, Riitta Lassila Hyytymishäiriöyksikkö, hematologia ja HUSLAB Syksy 2016

AKKREDITOITU TESTAUSLABORATORIO ACCREDITED TESTING LABORATORY

- TYÖTÄ JA YHTEISTYÖTÄ

Hematologiset laboratoriotutkimukset & AK-hoidon laboratoriotutkimukset

Veren sivelyvalmisteen morfologisen

Virtsan kemiallisen seulonnan kliininen käyttö. Dosentti Martti L.T. Lalla Osastonylilääkäri HUSLAB Kirurginen sairaala

Virtaussytometrian perusteet

Terveyskeskusten ja NordLabin yhteistyö. Leila Risteli johtava lääkäri

INR mittaustavat: perinteinen laboratoriomittaus ja pikamittaus (vieritestaus)

MIKSI LASKIMO TUKKEUTUU JA KUINKA TUKOS ESTETÄÄN/HOIDETAAN? Elina Armstrong, el Riitta Lassila, oyl Hyytymishäiriöt, Hematologia HYKS

LYHENTEITÄ MIKSI LASKIMO TUKKEUTUU JA KUINKA TUKOS ESTETÄÄN/HOIDETAAN?

FRAKTIOIMATON HEPARIINI (UFH) INFUUSIO - OHJE

FRAKTIOIMATON HEPARIINI (UFH) INFUUSIO - OHJE

Tukos dabigatraanihoidon aikana

Uusien antikoagulanttien laboratoriomonitorointi

TIIMITYÖSKENTELY LYMFOOMADIAGNOSTIIKAN JA HOIDON KULMAKIVI. K Franssila & E Jantunen

TÄYDELLISEN VERENKUVAN SÄI- LYVYYSTUTKIMUS

Näytteenotto hyytymistutkimuksia varten HUS-piirin ulkopuolisille laboratorioille

Ei aiheeseen liittyviä sidonnaisuuksia

Ritva Kaikkonen ELL Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri Animagi Hevosklinikka Oulu Killeri

SELKÄYDINNESTEEN PERUSTUTKIMUKSET

Itseopiskelumateriaali hyytymistekijöistä ja niiden laboratoriotutkimuksista

(S-Ferrit) Kertoo elimistön rautavarastoista tarkemmin kuin pelkkä hemoglobiiniarvo.

VEREN SOLUJEN MORFOLOGIAN KRITEERIT LISÄMATERIAALI TUNNISTAMISEN AVUKSI

VALKO- JA PUNASOLUMORFOLOGIAN TUNNISTUSKRITEERIT -OHJEISTO FIMLAB LABORATORIOT OY:LLE

Veren hyytymiseen vaikuttava lääkitys päivystyksessä

Tulehduksen laboratoriodiagnostiikka

Hyytyykö vai ei? Mitä kliinikon on hyvä tietää veren hyytymisestä? Riitta Lassila Hyytymishäiriöt, hematologia ja HUSLAB

Luuydinbiopsian valmistus ja tulkinta. Kaarle Franssila

Uudet laskimotromboosin estolääkkeet ja leikkaus

SÄILYTYSAJAN JA -LÄMPÖTILAN VAIKUTUS PERUSVERENKUVA-, INR- JA APTT-TUTKIMUKSIIN

INR vieritestien laatu

Perifeerisen sivelyvalmisteen valkosolulöydökset veritaudeissa

Plasmasolukasvaimet (hematologin näkökulmasta) Eeva-Riitta Savolainen LKT, dos Os.ylilääkäri

Solubiologia ja peruskudokset opintojakso Veri ja veren solut. Biolääketieteen laitos/ Anatomia, HY

SÄHKÖINEN OPPIMATERIAALI VEREN SIVELYVALMISTEEN TARKASTELUUN

Veren hyytyminen ja sen kliininen merkitys

Sysmex XS-1000i verenkuvaanalysaattorin

Tavallisimmat lymfaattiset sairaudet

bioanalyytikko-opiskelijoille

Opas laboratoriohenkilökunnalle

Uuden vieritestin käyttöönotto avoterveydenhuollossa

Maahanmuuttajalapsen anemia

Massiivinen verenvuoto. Jyväskylä Markku Leh9mäki K- SKS

Helena Hohtari Pitkäkurssi I. Veri ja Hengitys I. (Kpl 11. ja 13.)

Opas terveydenhuollon ammattilaisille

Toimenpiteeseen tulevan potilaan antikoagulaatiohoito ja veren hyytymishäiriöt. Jarkko Karihuhta

VISUAALINEN OPPIMATERIAALI VERITAUTIEN SOLUMORFOLOGIASTA

TULEHDUKSEN LABORATORIODIAGNOSTIIKKA

Lataa Verisolujen tunnistusaapinen - Annakaisa Ek. Lataa

Reumapotilaan hematologiaa

SISÄTAUTEIHIN ERIKOISTUVAN LÄÄKÄRIN LOKIKIRJA

OPPIMATERIAALI HYYTYMISJÄRJESTELMÄSTÄ JA HYYTYMISTUTKIMUKSISTA

KLL Lymfosytoosin selvittely KLL:n seuranta ja hoito. Hematologian alueellinen koulutuspäivä Anu Laasonen

Digitaalinen oppimateriaali bioanalytiikan itsenäiseen opiskeluun kliinisen hematologian opintojaksolle

Päihteiden käytön laboratoriomerkkiaineet. Päivi Lakkisto, LT, dos. Kliininen opettaja Kliininen kemia ja hematologia Syksy 2014

Hyytymisjärjestelmä. hyytymistutkimukset

TÄRKEIMMÄT AUTOVASTA-AINEET JA NIIDEN MÄÄRITTÄMINEN

VIERITESTAUS L3S RYHMÄOPETUS, SYKSY 2012

Laboratoriotutkimusten tulkinnan perusteet. Anna Lempiäinen kl.op., el HY/HUSLAB Kliininen kemia Syksy 2013

Kokemuksia vieritutkimuksista TYKS:n Lastenpoliklinikalla. Jussi Mertsola Professori Lastenpkl:n osastonylilääkäri TYKS

Varfariinin tulevaisuus ja AK-klinikka

Transkriptio:

HEMATOLOGISET LABORATORIOTUTKIMUKSET JA VIERITESTAUS KLIINISEN KEMIAN RYHMÄOPETUS L2 Anna Lempiäinen vs. kl. op., el Helsingin Yliopisto/ HUSLAB Syksy 2012

SISÄLTÖ JA TAVOITTEET Sisältö Verisolujen kehitys Hematologiset laboratoriotutkimukset INR-vieritestaus Omat laboratoriotulokset Oppimistavoitteet Saada käsitys yleisimmistä hematologisista laboratoriotutkimuksista Indikaatiot Tulkinta Ymmärtää laadukkaan vieritestauksen vaatimukset Oppia verisolujen kehitys luuytimessä

VERISOLUJEN KEHITYS Myelooinen kantasolu monosyyttien ja neutrofiilien yhteinen kantasolu - monosyyttisarja: monoblasti, promonosyytti, monosyytti - neutrofiilisarja: myeloblasti, promyelosyytti, myelosyytti, metamyelosyytti, neutrofiili eosinofiilien kantasolu basofiilien kantasolu punasolusarja: proerytroblasti, erytroblasti, retikulosyytti, erytrosyytti megakaryoottisarja: promegaloblasti, megaloblasti, promegakaryosyytti, megakaryosyytti, verihiutale Lymfaattinen kantasolu T-solu, B-solu, NK-solu

HSC (Monikykyinen hematop. kantasolu) HPC (Hematop. progenitor kantasolu) CMP (Myel. kantasolu) CLP (Lymf. kantasolu) CFU-GEMM (Pesäkkeitä muodostava suuntaut. kantasolu) CFU-GM B-solu T-solu NK-solu Punasolu Megakaryos. Neutrofiili Eosinofiili Basofiili Monosyytti Trombos. Makrofagi

HEMATOLOGISET TUTKIMUKSET verenkuvatutkimukset luuydintutkimukset hematologiaan liittyvät kemialliset tutkimukset hyytymistutkimukset verensiirtotoimintaan liittyvät tutkimukset

Verenkuvatutkimukset 2474 Perusverenkuva (B-PVKT) B-Eryt B-Leuk B-Hb B-HKR E-MCH E-MCHC E-MCV E-RDW B-Tromb 2475 Täydellinen verenkuva (B-PVK+TKD) B-PVKT B-Neutr B-Lymf B-Mono B-Eos B-Basof 2582 E-Retikulosyytit (E Retik)

Perusverenkuva ja trombosyytit, verestä 2474 B PVKT Yksi yleisimmistä laboratoriotutkimuksista, indikaatiot väljät Sisältää osatutkimukset: B Hb, hemoglobiinipitoisuus (naiset 117-155 g/l, miehet 134-167 g/l)) B Eryt, punasolupitoisuus (Eryt; 3.90-5.20 x10 12 /l, miehet 4.25-5.70 x 10 12 /l) B Hkr, punasolujen tilavuusosuus eli hematokriitti (naiset 35-46 %, miehet 39-50 %) punasoluindeksit (E -MCV, E -MCH, E MCHC, E-RDW) B Leuk, leukosyyttipitoisuus (3.4-8.2 x10 9 /l) B Trom, trombosyyttipitoisuus (150-360 x10 9 /l)

PUNASOLUINDEKSIT MCV (E MCV: 82-98 fl) punasolujen keskimääräinen tilavuus. Käytetään anemian etiologian arvioinnissa (mikro- vs makrosytoosi) mitataan suoraan yksittäisistä punasoluista impedanssin perusteella RDW (E RDW: naiset <15%, miehet <14%) Kuvastaa punasolujen koon vaihtelua ja täydentää MCV:tä. Lasketaan punasolujen koon jakauman perusteella. Normaalit punasolut tasakokoisia, koon vaihtelua mm. vuotoanemiassa, hemolyysissä, raudanpuuteanemiassa, myelodysplastisessa syndroomassa, megaloblastisessa anemiassa.

PUNASOLUINDEKSIT MCH (E MCH: 27-33 pg/solu) Punasolujen keskimääräinen hemoglobiinimassa. Anemian etiologian arvionnissa (hypo- vs hyperkromia) lasketaan jakamalla hemoglobiinipitoisuus punasolujen lukumäärällä litrassa verta (Hb/Eryt) MCHC (E MCHC: 320-355 g/l) Punasolujen keskimääräinen hemoglobiinipitoisuus. Anemian etiologian arvionnissa (hypo- vs hyperkromia) lasketaan jakamalla hemoglobiinipitoisuus punasolujen tilavuusosuudella (Hb/Hkr)

Kuva 21.1 Anemian laboratoriotutkimukset kaavamaisesti, kirjasta Laboratoriolääketiede kliininen kemia ja hematologia 2010

TÄYDELLINEN VERENKUVA (TVK) 2475 B -PVK+TKD, Perusverenkuva, leukosyyttien erittelylaskenta, koneellinen, verestä Indikaatiot, mm. Pienessä verenkuvassa nähtyjen poikkeavuuksien selvittely Veritautien diagnostiikassa ja seurannassa Infektiodiagnostiikassa ja seurannassa Useiden lääkeaineiden seurannassa, mikäli sytopeniariski Perusverenkuvan suureiden lisäksi valkosolujen erittelylaskenta eli diffi yleensä koneellinen, tarvittaessa mikroskopia

VALKOSOLUJEN ERITTELYLASKENTA (DIFFI) VIITEARVOT: neutrofiilit 41-81 % 1.5-6.7 x10 9 /l lymfosyytit 20-45 % 1.3-3.6 x10 9 /l monosyytit 1-11 % 0.2-0.8 x10 9 /l eosinofiilit 1-6 % 0.03-0.44 x10 9 /l basofiilit 0-1 % 0.00-0.1 x10 9 /l

Verenkuva-analysaattorin toimintaperiaate Kuva 4.12. Laboratoriolääketiede kliininen kemia ja hematologia 2010

Normaali verenkuva Viitearvot: B-Leuk 3.4-8.2 E9/l B-Hb naiset 117-155 g/l, miehet 134-167 g/l B-Hkr naiset 35-46 %, miehet 39-50 % B-Eryt naiset 3.90-5.20 E12/l, miehet 4.25-5.70 E12/l E-MCV 82-98 fl E-MCH 27-33 pg/solu E-MCHC 320-355 g/l B-Trom 150-360 E9/l L-Neut(A) 41-81 %, 1.5-6.7 E9/l L-Lymf(A) 20-45 %, 1.3-3.6 E9/l L-Monos(A) 1-11 %, 0.2 0.8 E9/l L-Eos(A) 1-6 %, 0.03-0.44 E9/l L-Baso(A) 0-1 %, 0.00-0.1 E9/l

Valkosolujen mikroskooppinen erittelylaskenta(2225 B-Diffi) Mikäli koneellisessa erittelyssä on ongelmia tai epäily patologisista soluista, tehdään ilman erillistä pyyntö jatkotutkimuksena mikroskooppinen erittelylaskenta Voidaan ottaa valkosolujen lukumäärän lisäksi kantaa morfologiaan ja myös punasoluihin ja trombosyytteihin Granulopoieesin varhaismuodot, blastit, plasmasolut, erytroblastit, tunnistamattomat solut Laboratoriohoitajan tai -lääkärin lausunto

2582 E Retik, Retikulosyytit, punasoluista Verenkuvaa täydentävä tutkimus Indikaatiot: Anemiadiagnostiikka ja anemioiden hoidon seuranta voidaan käyttää myös luuytimen toipumisen seurannassa (esim. sytostaattihoitojen jälkeen) Nuoret punasolut: jäänteitä RNA:sta, kooltaan suuria Viiteväli: 0.6-2.0 % punasoluista Suurentunut osuus viittaa kiihtyneeseen erytropoieesiin

Retikulosyytit lisääntyvät Punasolutuotannon vilkastuessa Vuoto Hemolyysi Hoitovaste rautahoidolle tai B12- vitamiinisubstituutiolle Retikulosyytit vähenevät Tuotannon vähentyessä: -aplastinen anemia -luuydininfiltraatio

MORFOLOGISET TUTKIMUKSET Perifeerisen veren sivelyvalmisteen tutkimus (2643 B Morfo) anemian etiologinen selvittely sytopenian selvittely (etenkin trombosytopenia) sytoosien selvittely haluttaessa laboratoriolääkärin tulkintaa veren solujen morfologiasta Verenkuvapoikkeavuuksien jatkoselvityksenä Laboratoriolääkärin lausunto

MORFOLOGISET TUTKIMUKSET Luuytimen aspiraatiovalmisteen tutkimus (2269 Bm-MGGFe) anemian etiologian selvittäminen sytopenioiden selvittely leukemioiden diagnostiikka ja seuranta paraproteinemian selvittely sytoosien selvittely (joskin polysytemiassa ja trombosytoosissa tutkimuksen arvo rajallinen) Laboratoriolääkärin lausunto

MORFOLOGISET TUTKIMUKSET Luuydinbiopsian histologinen tutkimus (4061 Bm- PAD) Lymfooman levinneisyyden selvittäminen ja seuranta Ei-hematologisen maligniteetin luuydinaffision tutkiminen Luuytimen fibrotisoivien tilojen tutkiminen Solukkuuden ja solulinjojen osuuksien arviointi Malignien veritautien sekä myeloproliferatiivisten ja myelodysplastisten tilojen tutkiminen Patologin lausunto

HEMATOLOGISET ERIKOISTUTKIMUKSET Perifeerisen veren tai luuytimen solujen virtaussytometria ja immunofenotyypitys Lymfoomien ja leukemioiden diagnostiikka sekä jäännöstaudin seuranta Kromosomitutkimukset ja molekyyligeneettiset tutkimukset Malignien veritautien diagnostiikka ja jäännöstaudin seuranta Kantasolututkimukset Myeloproliferatiivisten sairauksien diagnostiikka Spesifisten tautien diagnostiikassa käytetyt erikoistutkimukset (esim. Hb-fraktiot, sferosytoosin osoitus, PNH-tutkimus) Lääkärin lausunto

Hyytymistutkimukset Akuutin tromboosin diagnostiikka Tromboositaipumuksen diagnostiikka Vuototaipumuksen diagnostiikka Primaarihemostaasi Hyytymiskaskadin toiminta Lääkehoidon seuranta

Akuutin tromboosin laboratoriodiagnostiikka -Fibriinin D-dimeerit (P-FiDD, 4113) D-dimeerit ovat plasmiinivälitteisen fibriiniverkon hajoamisen degradaatiotuotteita ja kuvastavat fibriinin lisääntynyttä turnoveria ; puoliintumisaika 36t Kohonnut arvo on epäspesifinen löydös: SLT tai KE löytyy vain vajaalta puolelta D-dimeeripositiivisista potilaista. D- dimeeri ei yksin ole riittävän herkkä tai spesifinen päätöksentekoon. Voi olla koholla monista syistä, jotka lisäävät veren hyytymistä ja aiheuttavat fibrinolyysiä mm. ikä, syöpä, laaja ateroskleroosi, infektio, leikkaus, raskaus

Fibriinin D-dimeerit (P-FiDD, 4113) Hyvä tukoksen poissulkututkimuksena Normaali tulos sulkee KE:n or ja LT:n pois 95%:n todennäköisyydellä Jos tulos on negatiivinen JA tukoksen kliininen todennäköisyys on pieni, ei muita tutkimuksia tarvita. Hoidon seurannassa? D-dimeerin pitoisuuden raja-arvo riippuu määritysmenetelmästä (vasta-aineisiin perustuva), laboratoriokohtainen

Fibrinolysis Plasminogen activator (TPA) Plasminogen Plasminogen Plasmin Plasmin Fibrin clot Fibrin clot Peptides FDP, D-dimer

4025 P Trombot, Tukostaipumuksen selvittely Indikaatioita, mm.: Epätavallisessa paikassa todettu tukos. Toistuva tukos. Spontaani tukos ilman altistavaa tekijää. Nuori (<50v) potilas. Tukostaipumusta lähisuvussa. Toistuvat keskenmenot Sekä valtimo- että laskimopuolen tukoksia Valtimotukos ilman verisuonitautia Laboratoriolääkärin lausunto P -Antitrombiini III P -Fosfolipidi, vasta-aineet B -Hyytymistekijä V geeni, DNA-tutkimus P -Lupusantikoagulantti, drvvt P -Lupusantikoagulantti, PTT P -Proteiini C P -Proteiini S P -Protrombiinigeeni, DNAtutkimus P -Trombiiniaika P -Tromboplastiiniaika S -Beeta-2-glykoproteiini, IgG vasta-aine

Vuototaipumuksen laboratoriotutkimuksia Verenkuva: Hb, Hkr, Leuk, Trom Trombosyyttien funktiotutkimus (esim. Trombosyyttien funktiotutkimus PFA-laitteella, B-TrFuPFA, 8076) Seulontakokeena TT ja APTT yhdessä Vuototaipumuksen selvittelypaketti Maksa- ja munuaiskokeet Varfariinihoidon seurannassa INR LMWH-hoidon seurannassa anti-fxa

P-APTT (2783) aktivoitu partiaalinen tromboplastiiniaika Mittaa tekijöiden V, VIII, IX, XI, XII, II ja I yhteisvaikutusta. Viitealue (HUSLAB) 23-33 s. Käyttö: yhdessä TT-tutkimuksen kanssa hyytymishäiriöiden seulonnassa (yksinään epäspesifinen ja epäherkkä). Hepariinihoidon monitoroinnissa. Pidentynyt APTT: Lupus-antikoagulantti hepariinihoito (erityisesti fraktioimaton hepariini) ja hirudiini, hepariinikontaminaatio hankinnainen tai perinnöllinen FVIII vaje (hemofilia, vaikea vwd); muiden hyytymistekijöiden puutteet DIC:ssa tai vaikeassa maksan vajaatoiminnassa

P-TT (1731) Tromboplastiiniaika Mittaa maksan syntetoimien, K-vitamiinista riippuvien hyytymistekijöiden FII, FVII ja FX yhteisvaikutusta Viitealue 70-130% Käyttö: vuototaipumuksen selvittely, maksan synteesitoiminnan arviointi (heijastaa nopeasti FVII alentunutta synteesiä maksan vajaatoiminnassa (T1/2 = 5h) Alentunut TT: Varfariinihoito Maksan vajaatoiminta K-vitamiinin puute DIC/ muu hyytymistekijöiden lisääntynyt kulutus

Intrinsic pathway Extrinsic pathway contact activation tissue thromboplastin FXII, FXI, FIX, FVIII FVII slow fast Common pathway FX, FV, FII, FI Clot formation Activated Partial Thromboplastin Time Prothrombin Time

3355 P Vuotot, Vuototaipumuksen selvittely Indikaatiota, mm.: Epäily vuototaipumuksesta (joka ei johdu vaikeasta trombosytopeniasta, trombosyyttien toimintahäiriöstä tai perustaudista). Von Willebrandin taudin (VWD) epäily tai poissulku. Hemofilia tai sen epäily. Muun hyytymistekijän puutosepäily P -APTT P -Fibr B -FII P -FIX P -FV P -FVII P -FVIII P -FX P -FXI P FXII P FXIII P TT P-vWF-Ag P-vWFRCo P-Trombai Laboratoriolääkärin lausunto

International normalised ratio (INR) TT-ajan INR-tulostusmuodolla saavutetaan eri laboratorioiden ja määritysmenetelmien vertailtavuus. TT-aikaa verrataan kontrolliin: (a/b) ISI, jossa a = näytteestä mitattu hyytymisaika, b = reagenssierälle määritetty keskimääräinen normaali hyytymisaika ja ISI = reagenssin herkkyyttä kuvaava indeksi Antikoagulanttihoitoa saamattoman terveen henkilön INR on n. 0.7-1.2. Hoitoalueet: laskimotromboosi: INR 2.0-3.0 systeemisen embolisaation esto: INR 2.0-3.0 mekaaninen keinoläppä: INR 2.5-3.5 Seurantatiheys vaihtelee kliinisen tarpeen mukaan

Antifaktori X-aktiivisuus Yleensä LMWH- hoito ei vaadi laboratorioseurantaa Lisääntyneen vuotovaaran, munuaisten vajaatoiminnan, raskauden, trombolyysin ja antitromboottisten yhdistelmähoitojen yhteydessä on anti-fxa määritys aiheellinen Hoitoannoksen määritys (10 t 1. injektion jälkeen) tai huippupitoisuus (3-4 t injektion jälkeen)

Vieritestauksessa huomioitavaa Laitevalinta Kartoitettava laitteet Verifioitava laitteen toimivuus Tunnettava laite ja sen ominaisuudet Laadunvarmistus Säännöllisesti Laite- ja käyttäjäkohtainen seuranta Potilasvalinta Arvioitava kliinisesti Käyttäjien ohjeistus Perehdytys Suunniteltava, järjestettävä ja toteutettava asianmukaisesti Suositus vieritestauksen toteuttamisesta, Labquality 2009

INR-vieritestaus Hyvin toteutettuna parantaa varfariinihoidon tehoa ja turvallisuutta. Näytteenotto/ lisääminen näyteliuskalle vaativaa ja tuloksen kannalta kriittistä käyttäjien ohjeistus ja laadunvarmennus oleellisen tärkeitä

Take home message Verenkuvatutkimukset ja niiden tulkinta D-dimeeri hyvä poissulkututkimus, mutta runsaasti vääriä positiivisia APTT ja TT yhdessä hyytymiskaskadin seulontatutkimuksena; HKR, trombosyyttimäärä ja funktiotutkimukset primaarihemostaasissa Vieritestauslaitteen käyttökelpoisuus tarkoitukseen, toiminta ja luotettavuus täytyy säännöllisesti varmistaa. Myös käyttäjän perehdytys ja osaaminen varmistettava

Lisälukemista: Niemelä O, Pulkki K (toim.): Laboratoriolääketiede - kliininen kemia ja hematologia (Kandidaattikustannus 2011), luvut 20-26 (s. 247-300)

Ihopistosnäyte Kuva 2.1 Laboratoriolääketiede kliininen kemia ja hematologia 2010