ROOMALAINEN RUOKAKULTTUURI Annamari Tarvainen 09B.
Roomalaisesta ruokakulttuurista on saatu paljon tietoa arkeologisten kaivausten, seinämaalauslöytöjen ja säilyneiden maanviljelys- ja ruoanlaitto-oppaiden välityksellä. Roomalainen ruokavalio oli nykypäivään verrattuna kevyt, ja ihanteena oli tuottaa mahdollisimman suuri osa ravinnosta omavaraisesti. Aivan kuten nyky-italiassakin, joka alueella oli oma paikallinen ruokaperinteensä omine erikoisuuksineen. Ruokailutottumukset vaihtelivat suuresti myös eri yhteiskuntaluokkien välillä. Tavallisen kansan ruokavalioon kuului keskeisesti ohra tai vehnä, oliiviöljy, viini, itsekasvatetut vihannekset sekä toisinaan kala ja kotieläimistä saatu maito, juusto ja munat. Varakkaampi perhe omisti tavallisesti pari lammasta tai vuohta, joista sai maitoa, vähän siipikarjaa tuottamaan munia ja mahdollisesti myös sian, joka oli pelkästään lihaeläin. Teuraseläiminä oli tavallista pitää myös lintuja tai kaneja, joihin hieman köyhemmilläkin oli varaa. Antiikin Rooman ruoanvalmistustavat olivat pitkälti samat kuin nykyään: ruokaa keitettiin kattilassa, paistettiin pannulla, grillattiin, savustettiin tai haudutettiin uunissa. Ruoka tosin kypsennettiin usein kahdesti, minkä uskottiin tuovan siihen lisämakua. Kastikkeita ja mausteita käytettiin runsaasti. Mausteiden tarkoituksena arvellaan olleen pyrkimys peittää usein huonosti säilyneen ruoan pilaantunut maku ja paha haju. Juhlissa mausteiden tarkoitus oli tuoda ruokaan lisää makua. Ruokatavaraa ei mielellään säilötty enempää kuin mikä oli välttämätöntä, ja ylijäämä haluttiin myydä pois mahdollisimman nopeasti. Näin vältyttiin ruoan pilaantumiselta ja saatiin lisätuloja. Roomalaisten vanhin perusruoka oli vedestä ja rouhitusta ohran, hirssin tai spelttivehnän siemenistä valmistettu sakea puuro, jota voidaan pitää leivän esiasteena. Puuro oli koko antiikin ajan erityisesti köyhän väestön perusruoka leivän ohella. Puuron kanssa tarjottiin usein runsaassa kastikkeessa kypsennettyä vihannes-, kala- tai lihahöystöä. Roomalaiset aikuiset pyrkivät tulemaan toimeen kahdella tai kolmella aterialla päivässä. Lapsien, vanhusten ja sairaiden sallittiin syödä viisi ateriaa päivässä.
Aamiainen sisälsi myös ylemmissä luokissa tavallisesti vain palan leipää viinillä tai oliiviöljyllä kostutettuna, vettä ja mahdollisesti hedelmän. Puoliltapäivin syöty lounas muistutti enemmän välipalaa, sillä se sisälsi vain mahdollisia edellispäivän tähteitä tai leivonnaisen. Päivän pääateria oli neljän aikaan syöty päivällinen, johon kuului tavallisesti kolme ruokalajia. Alkupalana syötiin usein esimerkiksi leipää, viikunoita tai eri tavoin valmistettu muna. Pääruokana, sekä tavallisen kansan että ylimystön keskuudessa syötiin tavallisesti esimerkiksi puuroa, juuresmuhennosta, kalaa tai makkaraa. Jälkiruokana nautittiin hedelmiä, leivonnaisia, makeita munaruokia, tuorejuustoa tai makeisia. Varhaisempina aikoina aterioihin kuului myös iltapala, mutta se oli sittemmin poistunut käytöstä. Keskeinen ero roomalaisessa ateriakulttuurissa oli se, että varsinkin rikkaampi väki ruokaili makuuasennossa, ei pöydän ääressä istuen. Ruoka syötiin käsin; veitsi oli apuna vain lihan leikkaamisessa ja lusikka tarjoilemisessa. Alaluokille ruoka tarkoitti hengissä säilymistä ja se tarjosi työntekoon välttämättömän energian. Yläluokille ruoka puolestaan merkitsi enemmänkin nautintoa, elämyksiä ja juhlallisuuksia. Säännöllistä pitojen järjestämistä pidettiin antiikin yläluokan keskuudessa sosiaalisena velvollisuutena. Ruoka nautittiin pidoissa ateriavuoteilla, joiden keskellä oli tarjoilupöytä. Juhla-ateria poikkesi arkiateriasta siinä, että alkupaloina ja pää- ja jälkiruokana oli enemmän eri ruokalajeja, ja ne oli valmistettu huolella aikaa ja varoja säästämättä. Yksityisten juhlapäivien lisäksi lähes kaikkiin roomalaisten suuriin juhliin liittyi yhteisateria, joko ystäväpiirissä tai koko kaupungin asukkaiden kesken esimerkiksi toriaukiolla. Näihin juhlallisuuksiin saivat usein osallistua myös kaikista köyhimmät ja muiden maiden kansalaiset. Antiikin Roomassa arvostettiin suuresti ruokailua. Kuten jo todettua, oli ruoalla ihmisille erilainen merkitys varallisuudesta riippuen. Tämän voidaan katsoa säilyneen läpi aikojen aina 2010-luvulle saakka, kun vertaillaan esimerkiksi kehitysmaita ja länsimaiden Michelin-tähdillä varustettuja ravintoloita. Ruokailuun liittyi usein myös paljon muuta pelkän syömisen lisäksi: Ylimystö käytti ruokahetken hyväkseen ja sitoi uusia sosiaalisia suhteita ja hankki liittolaisia.
Lähde Hänninen, Marja-Leena & Kahlos, Maijastina. Roomalaista arkea ja juhlaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Saarijärvi 2004, 97-145.
Arviointi työskentelystä Työtä tehdessäni opin syvemmin, millainen roomalainen ruokakulttuuri oli ja millaisia ruokia roomalaiset käytännössä eri aterioillaan söivät. Keskeisenä jäi mieleen se kuinka erilainen merkitys ruoalla oli köyhille ja rikkaille. Opin lukemalla aineistoa (Roomalaista arkea ja juhlaa) ja tiivistäen siitä mielestäni tärkeimmät asiat. Työskentelyni sujui mielestäni hyvin.