Asianumero 4622/2013/05.01.00 Asiakasturvallisuus luontopalveluissa Retkeilijöitä Teijon retkeilyalueella. Kuva: Anne Muuri.
Tiivistelmä Tämä ohje käsittelee Metsähallituksen luontopalveluiden hallinnassa olevien suojelualueiden ja retkeilyalueiden asiakasturvallisuutta. Näkökulma kohdentuu jokamieheen, alueella omatoimisesti retkeilevään kävijään, mutta turvallisuutta tarkastellaan myös laajemmin matkailun näkökulmasta. Tavoitteena on ollut löytää käyttöön parhaiten soveltuvat toimintamallit. Asiakasturvallisuutta on tarkasteltu kokonaisuutena. Turvallisuuden osatekijät ovat meillä kunnossa, mutta parannettavaa eri osa-alueissa löytyy paljon. Näihin voimme vaikuttaa merkittävästi parantamalla yksityiskohtia ja käytäntöjä kokonaisuuden kannalta toimivammaksi. Asiakasviestinnän ja rakenteiden käyttöturvallisuuden ylläpidon merkitys paikkatietojärjestelmämme avulla korostui työn aikana. Koko kenttähenkilöstön rooli ja yhteistyö niin asiakaspalvelussa kuin huollossa on tärkeää myös asiakasturvallisuuden kannalta. Asiakasturvallisuuden painopisteet luontopalveluissa ovat: Riskikartoitus ja turvallisten käytännön toimintamallien hakeminen. Riskikartoitus otetaan käytännön työkaluksi. Puistoalueittain kartoitetaan asiakasturvallisuuden riskit sekä mietitään keinot niiden vähentämiseksi. Selvitys tehdään puistoalueissa asiakaspalvelun ja huollon henkilöstön yhteistyönä. Viestintä. Hyvän ennakkotiedon tuottaminen, jolloin asiakas löytää (Retkikartta.fi, Luontoon.fi, esitetuotanto) itselleen sopivan kohteen myös asiakasturvallisuuden näkökulmasta. Hätätilanneohjeet 112 laitetaan selvästi näkyviin niin verkkosivuillemme kuin maastoonkin. Palveluvarustuksen paikkatietojärjestelmän tehokas käyttö. Rakenteiden kunnon ja turvallisuuden seuranta. Tiedon ajantasaisuudesta ja tarkkuudesta huolehtiminen, jolloin se palvelee myös viestinnässä ja pelastustoimissa parhaiten. Yhteistoiminta pelastusviranomaisten kanssa hätätilanteissa. Hyvien toimintamallien löytäminen pelastusviranomaisten kanssa tapahtuvaan yhteydenpitoon. Sähköisen viestinnän nopea muutos edellyttää valmiutta toimintamallien päivittämiseen. Aktiivinen, valpas ja käytännönläheinen turvallisuuskulttuuri. Omien toimintamahdollisuuksien huomaaminen ja kehitysideoiden sujuva toteutus arjen työssä. Metsähallituksen luontopalveluiden johtoryhmä on hyväksynyt ohjeen otettavaksi käyttöön elokuussa 2013. Sen ajantasaisuutta tarkastellaan vähintään kerran vuodessa ja ohje on osa Metsähallituksen ympäristöjärjestelmää (Asianumero 4622/2013/05.01.00).
Sisältö 1 Johdanto... 5 2 Lainsäätäjän näkökulma... 5 2.1 Maankäyttö- ja rakennuslaki 5.2.1999/132... 5 2.2. Kuluttajaturvallisuuslaki 22.7.2011/920... 6 2.3. Pelastuslaki 29.4.2011/379... 9 2.4 Asetukset talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 19.5.2000/461, 17.5.2001/401. 11 2.5 Maastoliikennelaki... 12 3 Viestintä... 13 3.1 Ennakkotieto retken suunnitteluun... 13 3.2 Opastus luontokeskuksessa ja maastossa... 14 3.3 Hätätilanteet... 14 3.4 Kriisiviestintä... 15 4 Rakenteiden turvallisuus elinkaaren eri vaiheissa... 17 4.1 Suunnittelu... 17 4.2 Rakentaminen... 18 4.3 Kunnon seuranta... 18 4.4 Uusien kohteiden haltuunottokatselmukset... 19 4.5 Uudet rakenteet, materiaalit ja palvelut... 20 5 Erityyppisen palveluvarustuksen turvallisuus... 20 5.1 Reitit... 20 5.2 Retkeilyyn liittyvät majoitteet ja majoituspalvelut... 27 5.3 Sillat, tornit, portaat... 27 6 Ohjelmapalveluiden turvallisuus... 28 7 Riskit ja niiden hallinta... 29 8 Turvallisuusjohtaminen... 30 8.1 Vastuu turvallisuudesta... 30 8.2 Turvallisuussuunnittelu... 31 8.3 Turvallisuustilanteen seuranta... 32 9 Yhteistoiminta pelastusviranomaisten kanssa... 33 10 Muut turvallisuuteen liittyvät tahot... 34
Liitteet Liite 1A. Yleisötilaisuuden pelastussuunnitelman mallipohja 2013... 35 Liite 1B. Yleisötilaisuuden pelastussuunnitelman malli, Sipoonkorpi... 41 Liite 2. Ohjelmapalveluiden turvallisuussuunnitelman malli, Junior Ranger -leiri... 53 Liite 3A. Rakennuksen pelastussuunnitelma... 60 Liite 3B. Rakennuksen pelastussuunnitelma, kulttuuriomaisuus... 99 Liite 4. Hyvän viitoittamisen perusteet... 102 Liite 5. Luontopalveluiden asiakasturvallisuuden riskikartoitus...114 Liite 6. Hätätilanteiden yhteystiedot pelastusviranomaisia varten, mallina Oulanka...128 Liite 7. Sisäasiainministeriö 2012: Pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohje. Sisäasiainministeriön julkaisuja 21/2012. <http://www.intermin.fi/julkaisu/212012z>....134
1 Johdanto Tämä ohje käsittelee Metsähallituksen luontopalveluiden hallinnassa olevien suojelualueiden asiakasturvallisuutta lähinnä virkistyskäyttäjän näkökulmasta. Laajempana näkökulmana on myös mm. matkailun tarpeet lähinnä ohjelmapalveluyritysten ja pelastusviranomaisten kannalta. Kolme keskeistä osa-aluetta asiakasturvallisuudessa ovat: riskien tunnistaminen ja toimenpiteet riskien ehkäisemiseksi, huolellisuusvelvollisuus reittien ja rakenteiden käyttökunnosta sekä käyttäjien riittävä informointi. Tässä ohjeessa esitetään yhteiset käytännöt asiakasturvallisuuden hallintaan. Alueidemme asiakkaiden turvallisuustilanne on tiedossa olevien onnettomuuksien valossa melko hyvä. Tämä johtunee siitä, että retkeily sinällään ei ole kovin riskialtista moneen muuhun luontoaktiviteettiin verrattuna. Myös turvallisuusasiat on perinteisesti otettu huomioon rakenteiden suunnittelussa ja huollossa. Kohteidemme käyttöön liittyvän ennakkoinformaation tuottajana Metsähallitus on edelläkävijä mm. Luontoon.fi- ja Retkikartta.fi-sivustojen kautta. Alueemme tavoittavat yhä uusia käyttäjiä, joilla on erilaisia tarpeita niin kiinnostuksen, liikkumismahdollisuuksien kuin retkeilykokemuksenkin puolesta. Tässä ohjeessa esitetään Metsähallituksen luontopalveluiden asiakasturvallisuuden linjaukset ja hyvät toimintamallit. Tavoitteena on ollut saada kattava esitys asiakasturvallisuuden hoidosta. Tärkeänä lähtökohtana on ollut, että asiakasturvallisuuteen liittyvät toimintamallit on nivelletty mahdollisimman hyvin muuhun toimintaan, jolloin niiden toimivuus varmenee ja tehokkuus paranee. Työryhmässä on ollut mukana kentän, ympäristöasioiden, viestinnän ja työsuojelun osaajia luontopalveluista sekä koko Metsähallituksen asiantuntijoita, mm. lakipalveluista, sisäisestä tarkastuksesta sekä laatu- ja riskienhallinnasta. Luontopalveluiden eri prosessit on osallistettu työhön. Lisäksi on kuultu ulkopuolisia erityisasiantuntijoita. Ohjeen liitteet, esim. valtakunnallinen riskikartoitus ja erilaiset asiakirjamallit, on koottu työn loppuun. Niiden varsinainen säilytyspaikka on Metsähallituksen ympäristökäsikirja. Liitteiden päivitys hoidetaan työn valmistuttua käsikirjaan eikä niitä päivitetä jatkossa enää tähän ohjeeseen. Myös itse ohjetta säilytetään ympäristökäsikirjassa. 2 Lainsäätäjän näkökulma Tässä luvussa käsitellään asiakasturvallisuuden kannalta keskeisimmät huomioon otettavat lainsäännökset. 2.1 Maankäyttö- ja rakennuslaki 5.2.1999/132 Kiinteistön tai rakennuksen tulee olla tarkoituksensa mukaisessa käytössä turvallinen, ja vastuu siitä, ettei kiinteistön tai rakennuksen turvallisuus vaarannu, kuuluu omistajalle tai haltijalle. Kiinteistönomistajan tulee siis huolehtia siitä, että kiinteistö sekä sillä olevat rakennelmat ja rakennukset eivät aiheuta käyttäjilleen vaaraa. 5
Kiinteistönomistajan vastuu on oikeuskäytännössä katsottu erittäin tiukaksi. Vahinkotapauksissa kiinteistön tai rakennuksen hoidosta ja kunnossapidosta vastaavan on vastuusta vapautuakseen tullut näyttää menetelleensä huolenpidossaan huolellisesti tai osoittaa jokin vastuupiirinsä ulkopuolelle jäävä syy vahinkotapahtumalle. Kiinteistönomistajan vastuun säädösperusta on maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 166 ja 168 :ssä, mutta ennen kaikkea kiinteistönomistajan vastuu on muotoutunut oikeuskäytännössä. Maankäyttö- ja rakennuslain 166 :n mukaan rakennuksen omistajan on pidettävä rakennus ympäristöineen sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset. Omistaja on vastuussa rakennuksen ylläpidon ja huollon laiminlyönnistä aiheutuneesta vahinkotapahtumasta. MRL:n 168 säätää kevyistä rakennelmista ja pienehköistä laitoksista, joihin käytännössä luetaan kaikki sellaiset rakennelmat, jotka eivät vaadi rakennuslupaa. Myös kevyen rakennelman ja pienehkön laitoksen tulee terveellisyydeltään, turvallisuudeltaan ja ulkoasultaan täyttää kohtuulliset vaatimukset. MRL:n säännökset asettavat luontopalveluille velvollisuuden tarkkailla ja huolehtia Metsähallituksen omistamien rakennusten ja niiden ympäristön turvallisuudesta. Lisäksi tulee huomioida myös Metsähallituksen mailla sijaitsevat muiden tahojen omistamat rakennukset, joiden mahdollisista turvallisuuspuutteista myös Metsähallituksella voi joissain olosuhteissa olla riski joutua vastuuseen. 2.2. Kuluttajaturvallisuuslaki 22.7.2011/920 Kuluttajaturvallisuuslaki on kuluttajapalveluita koskeva yleislaki, joka asettaa asiakasturvallisuudelta vaaditun vähimmäistason. Metsähallituksen tarjoamien reittien ja rakenteiden katsotaan olevan kuluttajapalveluita, ja näin ollen kuluttajaturvallisuuslakia sovelletaan myös Metsähallituksen toimintaan. Kuluttajaturvallisuuslain tavoitteena on ehkäistä ennakolta terveys- ja omaisuusvaaroja asettamalla toiminnanharjoittajalle velvollisuuden poistaa palveluissa olevat vaaratekijät riittävän tehokkaasti sekä toimia lain sisältämän huolellisuus- ja informointivelvoitteen mukaisesti. Arvioitaessa toiminnanharjoittajan huolellisuutta kiinnitetään huomiota hänen tietoisuuteensa toimintaansa liittyvistä riskeistä, toimenpiteistä riskien minimointiin ja vaaratekijöiden poistamiseen sekä kuluttajille välitettyyn informaatioon palveluun sisältyvistä riskeistä. Kuluttajaturvallisuuslaissa ei säännellä korvausvastuuta koskevia kysymyksiä, jotka ratkeavat vahingonkorvauslain (412/1974) säännösten perusteella. Siinä ei myöskään lähtökohtaisesti säännellä kuluttajansuojalaissa (38/1978) säädetyistä seikoista eikä rikosoikeudellisista kysymyksistä. Huolellisuusvelvollisuus Toiminnanharjoittajan on olosuhteiden vaatiman huolellisuuden ja ammattitaidon edellyttämällä tavalla varmistauduttava siitä, että kulutustavarasta tai kuluttajapalvelusta ei aiheudu vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle. Toiminnanharjoittajalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot kulutustavarasta ja kuluttajapalvelusta, ja hänen on arvioitava niihin liittyvät riskit (5 ). Laissa asetettu palveluntarjoajan huolellisuusvelvollisuus on tiukka. Palveluntarjoaja ei voi vedota siihen, että palvelua koskevia määräyksiä ja ohjeita ei ole olemassa, vaan palveluntarjoajan velvollisuutena on hankkia tarvittavat tiedot jollain muulla tavalla ja ryhtyä toimenpiteisiin vaaran takia. 6
Luontopalvelujen vastuulla on runsaasti luonnossa liikkumista palvelevia rakenteita, kuten pitkospuita, siltoja, laitureita, losseja, portaita, kaiteita ja näköalatorneja. Näiden palvelurakenteiden kunnosta tulee huolehtia niin, ettei niistä aiheudu vaaraa kenenkään terveydelle tai omaisuudelle. Kunnossapidon edellytyksenä on, että tiedetään palvelurakenteiden kunto sekä niihin mahdollisesti liittyvät turvallisuusriskit. Mikäli reiteillä tai palvelurakenteissa ilmenee terveydelle tai omaisuudelle vaaraa aiheuttava tekijä, se tulee poistaa riittävän tehokkaalla tavalla siten, että kuluttajalle ei enää aiheudu riskitekijästä vaaraa, jonka hän olisi huolellisesti toimiessaan voinut välttää (1 ). Vaaratekijän ilmenemisellä tarkoitetaan esimerkiksi onnettomuutta, vaaratilannetta tai toiminnanharjoittajan tai muun tahon havaitsemaa tavaraan tai palveluun liittyvää vaaratekijää sekä asiakaspalautetta. Huolellisuusvelvoitteen täyttämistä arvioitaessa tärkeässä osassa on asianmukaisesti toteutettu riskiarviointi. Riskiarvioinnissa arvioidaan epäsuotuisan tapahtuman esiintymisen todennäköisyys ja sen seurausten vakavuusaste. Onnettomuusvaaran lisäksi tulee huomioida siis myös vahinkotapahtuman todennäköisyys, johon vaikuttaa esimerkiksi alueella liikkuvien ihmisten lukumäärä ja ikärakenne, sekä onnettomuuden mahdolliset seuraukset. Riski on sitä suurempi, mitä suurempi on onnettomuuden todennäköisyys ja tapahtuneen onnettomuuden aiheuttamat seurausvaikutukset. Tietoa retkeilijöille palveluvarustuksesta Kuluttajaturvallisuuslain asettaman informointivelvoitteen täyttämiseksi retkeilijällä tulee olla mahdollisuus saada selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla tarvittavaa tietoa ylläpitämistämme reiteistä ja retkeilyrakenteista. Tietoa on annettava riittävästi, jotta retkeilijä itse pystyy saamiensa tietojen perusteella arvioimaan reittiin ja palvelurakenteisiin mahdollisesti liittyvät vaarat suhteutettuna omaan osaamiseensa (9 ). Kuluttajille on annettava Tietoa etukäteen, jotta he voivat suunnitella reittinsä omaan kuntoonsa ja taitoihinsa sopiviksi. Myös reittien varrella on oltava selkeät viitat ja varoitukset. Oikeuskäytännön mukaan alueella tavanomaisella tavalla kulkemisen tulee tapahtua ilman kävijöiden turvallisuudelle aiheutuvaa vaaraa. Vaara ehkäistään informoimalla kävijöitä selkeästi tarpeen vaatimalla tavalla. Turvallisuusasiakirja Laki asettaa kuluttajille suunnattujen ohjelmapalvelujen tarjoajalle velvollisuuden ilmoittaa kyseisistä palveluista kunnan valvontaviranomaiselle ja laatia näistä ohjelmapalveluista turvallisuussuunnitelmat. Kuluttajaturvallisuuslain mukaisena valvontaviranomaisena toimii se kunnan toimielin, joka vastaa ympäristöterveydenhuollosta. Ilmoitus tulee tehdä vain sellaisista ohjelmapalveluista, joihin sisältyvän riskin arvioidaan olevan vähäistä suurempi. Laissa tehdään ero kuluttajapalvelun ja ohjelmapalvelun välille. Kuluttajapalveluna pidetään sellaista palvelua, joka on tarkoitettu käytettäväksi tai jota olennaisessa määrin käytetään yksityiseen kulutukseen. Ilmoitusvelvollisuus syntyy vain kuluttajille suunnatuista ohjelmapalveluista, joihin liittyy aktiivinen palveluntarjoaminen ja vähäistä suurempi riski. Pelkän kuluttajapalvelun tarjoamisesta ei tarvitse tehdä ilmoitusta kunnalle, mikä tarkoittaa, että esimerkiksi Metsähallituksen ylläpitämät luontopolut yms. jäävät ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle. 7
Yleisötilaisuuksien turvallisuusasiakirja Lähtökohtaisesti tilanteet, joissa kuluttaja on yleisönä konsertissa, urheilutapahtumassa tai muussa vastaavanlaisessa yleisötilaisuudessa, eivät edellytä ilmoitusta eivätkä turvallisuusasiakirjaa. Kuitenkin iso yleisötapahtuma, joka erityisen syyn vuoksi sisältää merkittävän turvallisuusriskin, tulee etukäteen ilmoittaa ao. kunnan pelastusviranomaiselle. Tapahtumasta tulee laatia turvallisuusasiakirja, jossa esitetään tapahtumaan liittyvät riskit ja keinot niiden hallitsemiseksi (6, 7 ). Yksityiskohtainen lista turvallisuusasiakirjan sisällöstä on eräitä kuluttajapalveluja koskevasta turvallisuusasiakirjasta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1110/2011). Asetuksen 2 :ssä on mainittu ne asiat, jotka turvallisuusasiakirjan tulee sisältää, ellei se ole kohteena olevan palvelun kannalta tarpeetonta. Turvallisuusasiakirja on yhdistettävissä tapahtumaa varten laadittavaan pelastussuunnitelmaan. Näin meneteltäessä on kuitenkin huolehdittava siitä, että turvallisuusasiakirjan yksityiskohtaisuus, taso ja laajuus eivät heikkene. Liitteissä on esitetty yleisötilaisuuksien turvallisuusasiakirjan mallipohja sekä Sipoonkorven tapahtumasta tehty käytännön esimerkki. Liite 1A. Yleisötilaisuuden pelastussuunnitelman mallipohja 2013 Liite 1B. Yleisötilaisuuden pelastussuunnitelman malli, Sipoonkorpi Ohjelmapalvelujen turvallisuusasiakirja Seikkailu-, elämys- ja luontopalvelu sekä niihin rinnastettava muu ohjelmapalvelu, jollei siihen sisältyvää riskiä voida arvioida vähäiseksi, on ilmoitus- ja turvallisuussuunnitteluvelvoitteen piirissä. Ryhmille järjestettävät yksinkertaiset aktiviteetit, esim. luontopolun kierto tms., sisältävät kuitenkin yleensä vain vähäiseksi katsottavia riskejä, eivätkä siten ole kuluttajaturvallisuuslain ilmoitus- ja turvallisuussuunnitteluvelvoitteen alaisia. Lapset ovat usein vaikeasti hallittava ja ennakoitava ryhmä, johon liittyy tavallista suurempia riskejä. Myös ulkomaalaiset ovat tottumattomuutensa vuoksi riskiryhmiä asiakasturvallisuuden näkökulmasta. Pimeys nostaa retken riskitasoa merkittävästi. Mikäli luontokeskuksissa järjestetään retkiä, joiden riskitaso voidaan katsoa suureksi, tulee niistä laatia turvallisuusasiakirjat. Ohjelmapalveluiden turvallisuusasiakirjan vaatimiksi ohjelmapalveluiksi luontopalveluissa katsotaan mm. nuorille järjestettävät Junior Ranger -leirit, joille laaditaan turvallisuussuunnitelmat (ks. liite 2 Ohjelmapalveluiden turvallisuusasiakirjamalli Junior Ranger -leiri). Ryhmän koon, kokeneisuuden ja ohjelmansisällön pohjalta arvioidaan, pitääkö esimerkiksi talkooleirille laatia myös turvallisuusasiakirja vai riittääkö normaali töiden työturvallisuuteen liittyvä ohjeistus tapahtuman järjestämiseen. Liite 2. Ohjelmapalveluiden turvallisuusasiakirjamalli Junior Ranger -leiri Mikäli luontokeskuksissa järjestetään retkiä säännöllisesti ja ne ovat tarjottuna ohjelmana esillä ja aktiivisessa käytössä, on näistä hyvä laatia ohjelmapalveluiden turvallisuusasiakirja, vaikka ohjelman vaarallisuuden kynnys ei ylittyisikään. Tällöin voidaan olla varmoja siitä, että ohjelman riskit on arvioitu huolellisesti ja niihin on varauduttu hyvin. Samoin hätätilanteisiin liittyvät menettelyt ja tiedot tulee käytyä luontevasti läpi. Kohderyhmämme, esim. lapset, vaativat usein myös tavanomaista tarkempaa suunnittelua ja erityisten 8
turvallisuusasioiden huomioimista. Ohjelmapalveluiden turvallisuusasiakirja osaltaan varmentaa, että ohjelmapalveluihin liittyvä huolellisuusvelvoite on toteutettu. Metsähallituksen vastuu / jokamiehen vastuu / liiketoiminnan harjoittajan vastuu Retkeilijä liikkuu luonnossa jokamiehenoikeudella ja omalla vastuullaan. Jokamiehenoikeudella alueella liikkuva henkilö on itse vastuussa hänelle tapahtuneesta vahingosta, ellei ole olemassa jotakin erityisperustetta, jonka vuoksi Metsähallitus olisi tapahtuneesta vahingosta vastuussa. Metsähallituksen hallinnoimien suojelu-, retkeily- ja ulkoilualueiden retkeilyä tukevien palvelurakenteiden tapauksessa kyse ei ole Metsähallituksen retkeilijöille tarjoamasta ohjelmapalvelusta tai omatoimisesta ohjelmapalvelusta vaan kuluttajapalvelusta, johon sisältyvän vahinkotapahtuman riskin voidaan yleisesti katsoa olevan vähäinen. Tämä tarkoittaa sitä, että Metsähallituksen ei tarvitse tehdä kuluttajaturvallisuuslain 6 :n mukaista ilmoitusta eikä 7 :ssä tarkoitettua turvallisuusasiakirjaa retkeilyn infrastruktuuripalveluistaan. Ylläpitäessään retkeilyä ja luonnossa liikkumista tukevia rakennelmia Metsähallitus ei myöskään ole jokamiesretkeilijän turvallisuudesta samanlaisessa vastuussa kuin esimerkiksi ohjelmapalveluyrittäjä asiakkaistaan. Metsähallituksen kuluttajaturvallisuuslain mukaiset velvoitteet rajoittuvat joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta edellä mainittuihin huolellisuusvelvollisuuteen ja ennakkoinformointiin palveluista. Metsähallituksen vastuu alueellaan tapahtuneesta henkilö- tai esinevahingosta voi syntyä kiinteistönomistajan vastuun perusteella. Kiinteistön tai rakennuksen tulee olla tarkoituksensa mukaisessa käytössä turvallinen ja vahingon tapahduttua kiinteistönomistajan on vastuusta vapautuakseen tullut näyttää menetelleensä kiinteistönsä ja sillä sijaitsevien rakennusten huolenpidossaan huolellisesti. Kuluttajaturvallisuuslain vaatimukset asettavat omalta osaltaan kriteerit kiinteistönomistajan huolellisuusvelvoitteelle. Elinkeinonharjoittajan Metsähallituksen alueella tarjoamien ohjelmapalvelujen, omatoimisten ohjelmapalvelujen ja muiden kuluttajapalvelujen turvallisuudesta on vastuussa kyseistä palvelua tarjoava elinkeinonharjoittaja. Hänen on oltava tietoinen tarjoamaansa palveluun sisältyvistä riskeistä ja informoitava asiakkaitaan niistä. 2.3. Pelastuslaki 29.4.2011/379 Tässä käsitellään pelastuslain rakennuksen omistajalle, haltijalle sekä toiminnanharjoittajalle asettamat velvollisuudet. Pelastustoiminnan osalta katso oppaan kohta 9 Yhteistoiminta pelastusviranomaisen kanssa. Rakennuksen omistajan, haltijan ja toiminnanharjoittajan velvollisuudet Rakennuksen omistajan ja haltijan sekä toiminnanharjoittajan on: 1) ehkäistävä tulipalojen syttymistä ja muiden vaaratilanteiden syntymistä 2) varauduttava henkilöiden, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseen vaaratilanteissa 3) varauduttava tulipalojen sammuttamiseen ja muihin sellaisiin pelastustoimenpiteisiin, joihin he omatoimisesti kykenevät 4) ryhdyttävä toimenpiteisiin poistumisen turvaamiseksi tulipaloissa ja muissa vaaratilanteissa sekä toimenpiteisiin pelastustoiminnan helpottamiseksi. Velvoite koskee myös muualla kuin rakennuksessa harjoitettavaa toimintaa sekä yleisötilaisuuksia. 9
Rakennuksen omistajan ja haltijan sekä toiminnanharjoittajan on osaltaan huolehdittava siitä, että rakennus, rakennelma ja sen ympäristö pidetään sellaisessa kunnossa, että tulipalon vaara on vähäinen ja rakennuksessa olevat henkilöt pystyvät tulipalossa tai muussa äkillisessä vaaratilanteessa poistumaan rakennuksesta tai heidät voidaan pelastaa muulla tavoin. Helposti syttyvää materiaalia tai muuta tavaraa ei saa säilyttää ullakolla, kellarissa, rakennuksen alla tai sen välittömässä läheisyydessä niin, että siitä aiheutuu tulipalon syttymisen tai leviämisen vaaraa. Rakennuksen omistajan ja haltijan sekä toiminnanharjoittajan on osaltaan huolehdittava siitä, että uloskäytävät ja kulkureitit niille pidetään kulkukelpoisina ja esteettöminä. Uloskäytävillä sekä ullakoiden, kellarien ja varastojen kulkureiteillä ei saa säilyttää tavaraa. Rakennusten pelastussuunnitelmat Merkittävillä rakennuskohteilla tulee olla pelastussuunnitelma mahdollisten onnettomuus- tai poikkeustilanteiden varalta. Pelastussuunnitelman laatimisesta on vastuussa rakennuksen haltija. Pelastussuunnitelma esitetään pelastusviranomaiselle, ja se voi olla tarpeen mukaan esillä kohteessa antamassa tietoa pelastautumisesta hätätilanteessa. Metsähallituksessa pelastussuunnitelmaa edellyttäviä kohteita ovat (Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta 5.5.2011/407): asuinrakennukset, joissa on vähintään kolme asuinhuoneistoa tilat, joita käytetään vähintään 20 henkilön majoitukseen kulttuuriomaisuudeksi määritellyt kohteet työpaikkatilat, joissa työntekijöiden ja samanaikaisesti paikalla olevien muiden ihmisten määrä on yleensä vähintään 50 luontokeskukset yli 1 500 m 2 :n varastohalli. Pelastussuunnitelmassa on oltava selostus: vaarojen ja riskien arvioinnin johtopäätelmistä; rakennuksen ja toiminnassa käytettävien tilojen turvallisuusjärjestelyistä; asukkaille ja muille henkilöille annettavista ohjeista onnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä onnettomuus- ja vaaratilanteissa toimimiseksi; mahdollisista muista kohteen käyttäjien omatoimiseen varautumiseen liittyvistä toimenpiteistä. Asetuksen (407/2011) mukaan pelastussuunnitelmassa on lisäksi tarpeen mukaan otettava huomioon myös kohteen tavanomaisesta poikkeava käyttö ja tilapäinen käytön muutos. Pelastussuunnitelmassa on selvitettävä myös, miten pelastuslain 14 :n mukainen omatoiminen varautuminen toteutetaan poikkeusoloissa. Pelastussuunnitelma on pidettävä ajan tasalla ja siitä on tiedotettava asianomaisen rakennuksen tai muun kohteen asukkaille ja työntekijöille sekä muille, joiden on osallistuttava pelastussuunnitelman toimeenpanoon. Liite 3A. Rakennuksen pelastussuunnitelma Liite 3B. Rakennuksen pelastussuunnitelma, kulttuuriomaisuus Pelastuslaitos antaa tarvittaessa neuvontaa pelastussuunnitelman laadinnassa. 10
Yleisötilaisuuden pelastussuunnitelma Pelastuslaki edellyttää tapahtumakohtaista pelastussuunnitelmaa yleisötilaisuuksiin ja muihin tapahtumiin, joihin osallistuvien ihmisten suuren määrän tai muun erityisen syyn vuoksi sisältyy merkittävä henkilö- tai paloturvallisuusriski. Yleisötilaisuuden pelastussuunnitelmassa on selvitettävä ja arvioitava tilaisuuden vaarat ja riskit. Niiden perusteella määritellään tilaisuuden turvallisuusjärjestelyt sekä tilaisuuden toteuttamisesta vastaavalle henkilöstölle ja tilaisuuteen osallistuvalle yleisölle annettavat ohjeet onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja onnettomuus- ja varatilanteissa toimimiseksi. Yleisötilaisuuden pelastussuunnitelma on toimitettava viimeistään 14 vuorokautta ennen tilaisuuden alkamista tiedoksi alueen pelastusviranomaiselle. Asetuksen (407/2011) mukaan tällaisia ovat tilaisuudet ja tapahtumat, joissa: läsnä on samanaikaisesti vähintään 200 henkilöä käytetään avotulta, ilotulitteita tai palo- ja räjähdysvaarallisia kemikaaleja tapahtuman poistumisjärjestelyt poikkeavat tavanomaisesta tai tapahtuman luonne aiheuttaa erityistä vaaraa ihmisille. Jos samaa yleisötilaisuutta tai tapahtumaa varten tulee muun kuin pelastuslain nojalla laatia turvallisuussuunnitelma, erillistä pelastussuunnitelmaa ei tarvitse laatia, vaan pelastuslaissa säädetyt suunnitelman sisältöä koskevat seikat voidaan koota mainittuun muuhun suunnitelmaan. 2.4 Asetukset talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 19.5.2000/461, 17.5.2001/401 Talousvedellä tarkoitetaan kaikkea laatuvaatimukset täyttävää vettä, joka on tarkoitettu juomavedeksi, ruoan valmistukseen tai muihin kotitaloustarkoituksiin. Talousvetenä ei kuitenkaan pidetä vettä, jota käytetään yksinomaan peseytymiseen, pyykinpesuun, siivoukseen, saniteettitarkoitukseen tai muuhun vastaavaan tarkoitukseen. Talousvetenä käytettävän veden on oltava terveydelle haitatonta ja muutenkin sanottuun tarkoitukseen soveltuvaa. Talousveden laatuvaatimuksista säädetään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (461/2000). Talousvedenottamolla tarkoitetaan sellaista rakennetta tai laitetta, jolla otetaan pohja- tai pintavettä talousvetenä käytettäväksi. Luontopalvelujen talousvedenottamoina ylläpitämien kaivojen ja muiden vedenottamoiden veden laatua on tutkittava säännöllisesti ao. kunnan terveydensuojeluviranomaisen hyväksymän seurantaohjelman mukaisesti. Viranomaistaho myös päättää ja antaa lausunnon veden soveltuvuudesta talousvedeksi vastuuta tässä asiassa ei voi ottaa tutkimuslaitos eikä kohteen ylläpitäjä. Tutkimustuloksista on tiedotettava valvontaviranomaisille ja käyttäjille. Retkeilijät turvautuvat erämaisilla alueilla liikkuessaan usein myös lähteiden, purojen ja järvien veteen juomavetenä. Usein myös turvallisuussyistä on järkevää osoittaa maasto-opastuksella lähteen sijainti tai puron paikka. Tällöin ei pidä antaa kohteen opasteissa eikä verkkosivuilla mielikuvaa, että kyseessä on tutkittu talousvesi. Sen sijaan pitää antaa selvä tieto siitä, että kohde ei ole talousvedenottamo. 11
2.5 Maastoliikennelaki Moottorikelkkailureittien turvallisuutta säätelee maastoliikennelaki 22.12.1995/1710. Moottorikelkkailureitit ovat erikseen, lähinnä kuntien hakemilla maanmittaustoimituksella perustettuja reittejä. Reitin pitäjä on vastuussa reitin turvallisuudesta. Reitin pitäjän tehtävänä on huolehtia siitä, että moottorikelkkailureitti on vuosittaisella käyttöönottohetkellä ajettavassa kunnossa ja että reitin varrelle tällöin sijoitetaan reitin kulkua ja liikennettä olennaisesti vaarantavia paikkoja osoittavat sekä muut tarpeelliset liikennemerkit. Ensisijainen vastuu reitinkäyttäjän turvallisuudesta on käyttäjällä itsellään. Käyttäjän on noudatettava olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Reitin pitäjä ei ole velvollinen korvaamaan reitin käyttäjälle tai kolmannelle osapuolelle reitin käyttämisestä aiheutuvaa vahinkoa, jollei vahinko ole johtunut reitin pitäjän huolimattomuudesta tai tahallisuudesta. Korvaus vahingosta määrätään noudattaen soveltuvin osin vahingonkorvauslain (412/74) säännöksiä. Virallisen moottorikelkkailureitin puuttuessa moottorikelkkailu ohjataan Metsähallituksen hallinnoimilla alueilla keskitetysti moottorikelkkaurille, jotta voidaan ehkäistä haittoja, vahinkoja ja häiriöitä, joita moottorikelkkailusta aiheutuu luonnolle ja ympäristölle. Tämä velvoite toteuttaa maastoliikennelain tavoitetta ja on johdettavissa myös metsähallituslaista, jonka mukaan Metsähallituksen on riittävästi otettava huomioon biologisen monimuotoisuuden suojelu ja tarkoituksenmukainen lisääminen metsien ja muiden luonnonvarojen hoidolle, käytölle ja suojelulle asetettujen muiden tavoitteiden kanssa. Metsähallituksen hallinnoimista urista tulee huolehtia samalla tavoin kuin reittitoimituksessa perustetuista moottorikelkkailureiteistä. Myös vastuu vahingoista määräytyy samalla tavalla. Jos ulkopuolisen tahon kanssa sovitaan oikeudesta pitää moottorikelkka- tai muuta maastoliikenneuraa, sopimuksessa tulee huomioida uran käyttöönottotoimiin sekä ylläpito- ja hoitovelvoitteeseen liittyvien vastuiden ja velvoitteiden siirtämisestä kokonaan käyttöoikeuden saajalle. 12
3 Viestintä Varsinkin aloittelevalle retkeilijälle omalle kunnolle ja kiinnostukselle sopivan kohteen löytäminen on tärkeä lähtökohta turvalliselle retkelle. Metsähallitus ylläpitää verkkosivustoja, joiden avulla retkeilijä saa ajantasaista tietoa. Palveluvarustuksen paikkatietojärjestelmä on tässä keskeinen tietolähde, joka toimii viestinnän keskeisenä tukijalkana. Kuva 1. Palveluvarustuksen paikkatietojärjestelmä ja asiakasturvallisuusviestintä. 3.1 Ennakkotieto retken suunnitteluun Luontoon.fi, luontoretken alkupiste, on palkittu verkkosivusto, josta löytyvät monipuoliset vastaukset retken suunnittelun kysymyksiin. Tuoreimmat kävijöiden kokemukset voi katsoa yhteiso.luontoon.fisivustosta. Luontoon.fi:ssä on Retkeilijän ABC-osio, josta löytyy hyviä vinkkejä turvallisesta retkeilystä. Suurena haasteena on oikean tiedon näkyvyys ja löytyminen sekä riittävän ajankohtaisen ja kuvaavan kohdetiedon saanti. Retkikartta.fi tarjoaa rakennelmien, reittien ja rakennusten paikkatietojen pohjalta karttaliittymän, jossa on kuvattuna retkeilyn palveluvarustus ja reitit kohdenimineen. Sivusto on täsmällinen tietolähde myös avuntarvitsijan löytämiseen pelastustarkoituksissa. Retkikartta.fi on linkitetty Luontoon.fiin kanssa, joten ristikkäinen tietosisällön tarkastelu on helppoa. Asiakasturvallisuuden näkökulmasta tulee kiinnittää erityistä huomiota siihen, että retkeilijät saavat ennen reitille lähtemistä tietoa reitin vaativuustasosta ja mahdollisista vaaratekijöistä ja löytävät siten helposti omalle kunnolleen sopivan kohteen. Myös helppojen lähireittien saavutettavuus on tärkeää. Verkkosivujemme tiedot ovat suomen ja ruotsin kielellä sekä suppeammin myös englanniksi ja saameksi. 13
3.2 Opastus luontokeskuksessa ja maastossa Luontokeskuksesta saa tarkimman ja ajankohtaisimman tiedon sopivan retken toteuttamiseen. Oppaalta saa tietoa reiteistä ja niiden vaativuudesta ja mahdollisista vaaratekijöistä sekä myös mm. meneillään olevista rakennus- tai huoltotöistä. Useimmista Metsähallituksen hoidossa olevista alueista on laadittu myös alue-esitteet, joissa kerrotaan kohteen palveluista ja kiinnostavista kohteista, järjestyssäännöt, luonto ja muut nähtävyydet sekä yksinkertaistettu kartta reiteistä. Alue-esite ei ole tarkka maastokartta, jonka avulla voi liikkua omatoimisesti maastossa, mutta sen avulla hahmottuvat alueen palvelut ja reitit. Hyvä opastustaulu kertoo oleellisen alueesta. Lähtöpisteen taulussa tulee olla myös toimintaohjeet hätätilanteiden varalle. Myös eri kieliversioihin tulee kiinnittää huomiota: selvänä trendinä on ollut venäjänkielisten kävijöiden määrän lisääntyminen ja sitä myötä tiedon tarve myös venäjäksi. Maasto-opasteiden suunnitteluun on olemassa ohje Maasto-opastetaulujen tuotanto- ja tyyliopas. Paikannusta helpottaa, mikäli tauluun on merkitty Olet tässä -merkki. Hätänumero on välttämätön. Eksymisen pelko on kokemattomalle retkeilijälle tuttua ja eksyminen on tärkeimpiä pelastustoimia vaativista tapahtumista. Hyvän reittimerkinnän ja viitoituksen avulla voi kulkija liikkua turvallisesti. Paljon käytetyt lähireitit on syytä tehdä rengasreiteiksi, jolloin ne hyvin viitoitettuina ovat selkeät ja turvalliset ensikertalaisenkin kulkea. Tällöin viitoitusta seuraamalla kävijä voi olla varma, että löytää takaisin lähtöpisteeseen. Myös jäljellä olevan matkan pituus voidaan merkitä tarvittaessa väliopastein. Viitoituksesta on laadittu ohje Liite 4. Viitoittamisen käytännöt 3.3 Hätätilanteet Tyypillisimpiä hätätilanteita ovat eksyminen, omien voimien virhearviointi, retken aikana tapahtunut tapaturma, joka estää retken jatkamisen suunnitellulla tavalla, sairauskohtaus sekä näistä seuraava hätäännys. Näissä tilanteissa on tärkeää, että hätään joutunut osaa ja pystyy ottamaan nopeasti yhteyttä hätäkeskukseen 112, josta käsin pelastustoimet käynnistyvät. Hätänumero ja hätäilmoituksen antamisen ohjeet tulee olla esillä maasto-opasteissa, samoin alue-esitteessä numero on oltava näkyvissä. Pelastustoimien johtaminen ja toteuttaminen ovat pelastusviranomaisten vastuulla, ja Metsähallituksen on pyydettäessä avustettava pelastusviranomaisia pelastustoimessa. Avun saannin ja mahdollisen pelastusoperaation kannalta on tärkeää, että avun tarvitsija pystyy paikantamaan itsensä mahdollisimman hyvin esimerkiksi opastetaulujen avulla. Kun Metsähallituksen palveluvarustuksen kohteet on merkitty maastoon rakenteisiin ja viety samansisältöisinä paikkatietojärjestelmään, varmennetaan, että paikannus voidaan tehdä nopeasti ja luotettavasti. Pelastusviranomaiset hyödyntävät pelastustoimissa Metsähallituksen paikkatietoja, mistä syystä paikkatietojen oikeellisuus on ensiarvoisen tärkeää. Hätätilanteisiin liittyvät käytännöt on syytä ottaa luontokeskuksissa pidettävien koulutustapahtumien yhdeksi aiheeksi. Poliisi vastaa henkilöetsinnästä. 14
3.4 Kriisiviestintä Kriisiviestintä liittyy ennalta arvaamattoman ja poikkeavan tilanteen viestintään. Kriisiviestinnällä tavoitellaan asiakkaiden turvallisuuden varmistamista näissä poikkeavissa tilanteissa ja siihen liittyen pelastustoimien tukemista. Lisäksi kriisiviestinnällä hallitaan työyhteisön mainetta vastuullisena toimijana sekä kriisinjälkihoitoa. Kriisiviestinnässä voi olla kyse myös tilanteesta, joka ei tapahtumana ole todellinen kriisi, esimerkiksi vakava onnettomuus, mutta näkyvänä uutisena voi vahingoittaa Metsähallituksen tai luontopalvelujen mainetta, mahdollisesti koko matkailualaa. Kaikissa kriisiviestinnän tilanteissa, myös niin sanoituissa maineenhallintatilanteissa sovelletaan kriisiviestinnän tärkeimpiä periaatteita: Viestitään avoimesti, aktiivisesti ja ajantasaisesti (kolme A:ta) sekä oikein, omatoimisesti ja oitis (kolme O:ta). Avoimuus: ei peitellä asioita Aktiivisuus: ei odotella muiden reaktioita, vaan toimitaan aktiivisesti, medialle viestitään aktiivisesti eikä vain kommentoida Ajantasaisuus: viestintä vastaa kulloisenkin tilanteen vaatimuksiin Oikein: viestintä perustuu faktoihin, arveluita ei esitetä, vaan tarvittaessa tehdään katselmus ja odotetaan lausuntoja. Jos tietoja ei ole, kerrotaan mitä on tehty siihen asti ja mitä aiotaan tehdä. Omatoimisuus: itsellä ote viestinnästä, ei ole vain kommentoijia, oma näkökulma esiin. Kuitenkin yhteistyö muiden viranomaisten kanssa on olennaista. Ei sooloilua. Oitis: viestintä on ripeää Olennaista on muistaa, että ihminen on aina ensin (esim. laivan ajaessa karille huolehditaan ensin ihmisistä, sitten luonnosta). Omaisille esitetään asiaan kuuluvat pahoittelut/osanotot. Onnettomuusalueelle mennään paikan päälle tekemään katselmus, myös silloin kun onnettomuuden syy ei suoranaisesti ole Metsähallituksen. Henkilövahinkojen ollessa kyseessä julkisuuteen ei kerrota henkilötietoja tai muita henkilöllisyyden paljastavia tietoja, vaan tämä on poliisin tehtävä (ja omaisille ilmoitetaan ensin). Avoimuuden periaatetta noudattaen mukaan voidaan ottaa mediaa. Periaate on myös, että viestitään vain omaan toimialaan kuuluvista asioista eikä kommentoida muiden viranomaisten tai osallisten puolesta. Aktiivisella, faktoihin perustuvalla viestinnällä pystytään välttämään huhut ja väärät tilannearviot. On myös tärkeää, että on sovittu, kuka tiedottaa. Lähtökohtaisesti vastuu on puistonjohtajalla/kenttäpäälliköllä sekä tiedottajalla/viestintäpäälliköllä. Tarvittaessa myös luontopalvelualueen johto kytketään mukaan (tilanteen vakavuudesta riippuen). Heti alusta tilanteeseen kytketään mukaan taustatyöryhmään kaikki ne ihmiset, jotka osaavat antaa oikeaa tietoa kriisiin vaikuttaneista tekijöistä (esim. rakenteiden suunnittelijat, alueiden hallinta jne). Ulkoisten lausuntojen antaja valitaan ja taustajoukot antavat hänelle tarvittavia tietoja. Olennaista on se, että lausuntojen antaja on tarpeeksi lähellä tilannetta ja kuitenkin hänellä on riittävät mandaatit ja uskottavuus. Kriisitilanteiden yleinen tiedottamisvastuu kirjataan myös Hätätilanteiden yhteystiedot pelastusviranomaisille -ilmoitukseen. Kriisiviestinnästä on tarkempi ohje. 15
Huomioi: Opastusaineisto (verkkosivut, luontokeskukset, alue-esitteet, maasto-opastetaulut): logomainen, pelkistetty hätäilmoitus 112 retkeilijän tiivistetty turvallisuusohje Kuinka toimin hätätilanteessa? (Retkeiljän ABC:stä poimittuna otsikkotason menettelyt) kohteiden nimet ja MH-logo maastorakenteisiin. Yhtenäinen nimikäytäntö Reiska-ohjeen mukaan (maasto-opaste, kartta, Retkikartta.fi, Luontoon.fi/Reiska) Ajankohtaiset kohdetiedot (esim. käynnissä olevat työmaat, luonnontuhot, tilannetiedotukset, vaaralliset kohteet) hyvin näkyvillä Eri kohderyhmin huomioiminen viestinnässä (mm. soveltuvuus, vaativuus) hätäilmoituksen teko-ohjeet ja mahdollisuuksien mukaan myös muu keskeinen turvallisuusmateriaali myös englanninkielisenä venäjänkielinen materiaali (turvallisuusohjeet ja retkeilyn pelisäännöt) mobiiliteknologian mahdollisuuksien hyödyntäminen ja ennakointi sisällöntuotannossa palautejärjestelmän toimivuuden parantaminen ja monipuolistaminen. Luontokeskukset: Hyvien turvallisuuskäytäntöjen selventäminen asiakaspalveluun (kevään aspa-koulutus) Aspan ja kenttähenkilöstön yhteispeli: tarkka tilannetieto esim. käytöstä poistetuista reiteistä, huollon takia avatuista kuljetusyhteyksistä, silloista, luonnonoloista Eri kohderyhmien huomioiminen (vaativuus, varusteet ym.). Verkkoviestintä: Luontoon.fi Reitin vaativuuden ja soveltuvuuden näkyminen kartalla ja kohdekuvauksissa eri kohderyhmille. Retkikartta.fi vaativuuden näkyminen reitinosittain kartalla. hätäohjeiden tulostuminen kartalle tulostettaessa. Maasto-opasteet: Metsähallituksen, alueen ja kohteen nimen selvä näkyminen rakenteissa yksinkertainen ja selvä perusviitoitus helpoilla reiteillä kokemattomille kävijöille. Hätätilanteet ja kriisiviestinä: Hätätilanteiden yhteystiedot pelastusviranomaisille -turvallisuusasiakirja Kriisiviestinnän ohje. 16
4 Rakenteiden turvallisuus elinkaaren eri vaiheissa Rakenteiden tulee olla käyttöturvallisia, siis oikein mitoitettuja käyttöön nähden ja teknisesti turvallisessa käyttökunnossa. Vaaralliset rakenteet tulee asettaa käyttökieltoon ja poistaa tai korjata. Palveluvarustuksen uusi paikkatietojärjestelmä on perusta, jonka avulla voidaan varmentaa, että asiakasturvallisuuteen liittyvät seikat on huomioitu alkaen suunnittelun lähtökohdista ja riskikartoituksesta ja edeten rakentamiseen ja kunnon seurantaan. 4.1 Suunnittelu Hoito- ja käyttösuunnittelu Retkeilykäytön tarpeet ennakoidaan alueen hoito- ja käyttösuunnittelussa. Siinä sovitetaan yhteen niin luonnonsuojelun kuin muunkin käytön näkökulmat. Selvittämällä kohdealueen kävijäprofiili huolella voidaan kohteelle vaadittavat retkeilyrakenteet suunnitella ja mitoittaa hyvin. Tämä on tärkeä osa käyttöturvallisuutta ja myös edellytys kuluttajaturvallisuuslain mukaisten velvoitteiden täyttämiseksi. Alueen haltijalla on lähtökohtaisesti vastuu kaikesta alueellaan olevasta palveluvarustuksesta, sen soveltuvuudesta käyttäjille ja kunnosta. Reittiä ei ohjata sellaisille maastokohdille, jotka ovat selvästi vaarallisia kulkijalle. Toisaalta hyvään retkeily-ympäristöön kuuluu eritasoisia ja vaikeitakin maastokohtia, joille kokeneet kävijät voidaan ohjata. Tällaisissa kohteissa korostuu informaation merkitys: kävijän on tiedettävä, mitä on odotettavissa ja kenelle reitti soveltuu. Toimenpidesuunnittelu Toimenpidesuunnittelussa tarkennetaan tulevan palveluvarustuksen rakentamis- ja ylläpitotarpeet ja toimenpiteet. Uuden palveluvarustuksen tietojärjestelmän käyttöönoton myötä toimenpidesuunnittelu siirtyy osaksi järjestelmän ylläpitoa. Suunnittelu käynnistyy vireillepanosta edeten teknisen suunnittelun ja mahdollisten luvitusten ohella tarve- ja riskikartoitusten sekä osallistamisten kautta hyväksyntään. Suunnitelma tallentuu paikkatietojärjestelmään, ja myöhemmin kohteen valmistuttua tiedot päivitetään. Kohteen suunnittelussa käytetään apuna retkeilyrakenteiden piirustuskokoelmaa, jossa on huomioitu turvalliset rakenneratkaisut ja erityyliset vaihtoehdot. Huomioi: Paikkatietojärjestelmä ja sen aktiivinen käyttö suunnittelun välineenä luo keskeisen pohjan asiakasturvallisuuden hallintaan Tiedon laatu on keskeistä myös asiakasturvallisuuden kannalta, esim. kohteiden ja reittien sijaintitieto, kuntotieto, nimet Reittien ja rakenteiden mitoitus kulloisiinkin käyttötarpeisiin on oleellista käytön turvallisuudelle Ennakkoinformaatiolla ohjataan asiakkaat sopiville kohteille, maasto-opasteilla varmennetaan turvallinen käyttö. 17
4.2 Rakentaminen Hyvän rakentamisen tunnusmerkkejä ovat yksinkertaisuus, turvallisuus ja kestävyys sekä käyttäjän näkökulman huomiointi. Rakennusluvan vaativiin kohteisiin pätevät erilaiset rakennusmääräykset suoraan (mm. rakennuskortit ym. lakien määräykset), mutta niitä kannattaa soveltaa myös sellaisiin retkeilyrakenteisiin, jotka eivät ole luvanvaraisia. Rakennuslupaprosessissa viranomainen tarkastaa muun ohella myös kohteen turvallisuuskysymykset. Retkeilyrakenteiden piirustuskokoelmassa on ajantasainen tieto myös käyttöturvallisuuden näkökulmasta. Majoittumiseen liittyvissä rakenteissa tulee kiinnittää erityistä huomiota paloturvallisuuteen. Majoitusrakennuksiin on olemassa oma turvallisuussäännöstö, joka löytyy ympäristökäsikirjasta. Kaikki maastorakennelmat päivitetään jo suunnitteluvaiheessa paikkatietojärjestelmään, ja kuntotiedon ajantasaisuus varmistetaan osana kohteen hoitoa. Erityistä turvallisuutta edellyttävien rakennetyyppien osalta järjestelmässä voidaan ottaa käyttöön erilaisia (mm. kunto-, palo-, talousvesi-, silta-) tarkastusohjelmia niiden toteutuksen ja seurannan hallintaan sekä mm. käyttöturvallisuuden ylläpitoon liittyvän tiedon saatavuuden varmistamiseksi. 4.3 Kunnon seuranta Rakenteiden luotettavat kuntotiedot ovat asiakasturvallisuuden keskeistä sisältöä. Kuntotiedon ylläpito edellyttää säännöllistä arviointia kohteella ja muutosten päivittämistä. Se vaatii merkittävästi resursseja, yhtenäisiä käytäntöjä ja laatuseurantaa. Käyttäjien on tärkeää tietää rakenteiden kunnosta esimerkiksi verkkosivuilla jaettavan tiedon kautta. Asiakaspalvelun ja huoltohenkilöstön hyvällä kansakäymisellä on myös keskeinen rooli. Uuteen palveluvarustuksen tietojärjestelmään laaditaan seuranta- ja tarkastusohjelmia, joiden avulla myös asiakasturvallisuuden seuranta saadaan järjestelmälliseksi ja kattavaksi. Kunnon arviointi perustuu pitkälti asiantuntijan silmämääräiseen arviointiin kohteesta. Arvioinnin yhtenäistämiseksi kehitetään arvioinnin tueksi esim. koulutusta ja kuvallista materiaalia luokituksen luotettavuuden varmistamiseksi. Myös eri rakennelmatyypeille voidaan määrittää vanhenemisaikoja ja käyttää tätä apuna arvioitaessa kohteen kuntoa tai sen tarkastustarvetta. Rakennelmien kuntotiedot raportoidaan paikkatietojärjestelmän avulla. Raportoinnin tulee olla säännöllistä ja paperiset raportit tulee säilyttää. Raporttien avulla voidaan myös osoittaa, että rakenteiden haltija on huolehtinut rakenteiden turvallisuudesta tarkkailemalla niiden kuntoa säännöllisesti. Tällä hetkellä asiakaspalaute tulee ympäristöjärjestelmään liittyvän palautejärjestelmän kautta. Sieltä kertyvä palaute on lukumääräisesti melko pientä. Runsas asiakaspalaute lisää käyttöturvallisuutta ja kuntotiedon ylläpitoa. Tuoreen palautteen saamiseksi tulee toiminta pitää avoimen vuorovaikutuksellisena mm. asiakkaan kohtaamistilanteissa. Myös blogien ym. verkkosivujen kautta voidaan saada hyvää palautetta. Onnettomuudet ja läheltä piti -tilanteet kirjataan tulevaisuudessa tapahtumina paikkatietojärjestelmän kohdetietoihin. Täältä ne saadaan raportoimalla mm. riskinarvioinnin pohjaksi. Onnettomuuksien ja vaaratilanteiden ilmetessä tulee analysoida niihin johtaneet syyt ja poistaa vaaratekijä. Kunnan ympäristöterveysviranomaisen tehtävänä on valvoa kävijöiden turvallisuuteen liittyviä asioita. Aktiivinen yhteistyö heidän kanssaan rakenteiden asiakasturvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä on tärkeää. Tällaisia ovat meillä erityisesti materiaaliltaan tai tekniikaltaan uusien rakenteiden käyttöönotto ja kunnon- 18
seuranta. Myös onnettomuuksien ja läheltä piti -tilanteiden analysoinnissa tai vaarallisten kohteiden turvallisuuden arviointi yhteistyössä ympäristöterveysviranomaisten kanssa antaa hedelmällisiä näkökulmia. Kuva 2. Palvelurakenteen käyttökunnon ja toimenpidetarpeen arviointimalli. 4.4 Uusien kohteiden haltuunottokatselmukset Metsähallitukselle siirtyy paljon kohteita alueiden hallinnan muutosten yhteydessä. Metsähallitus on saanut mm. puolustusvoimilta alueita, joissa on paljon rakennuksia, rakennettuja kohteita, esim. maahan kaivettuja suojia, jotka muodostavat turvallisuusriskin alueen kävijöille. Avattaessa uusia kohteita yleisökäyttöön on varmistettava, että käyttöturvallisuus on kunnossa. Haltuunottokatselmuksista on ympäristökäsikirjassa ohje, jossa turvallisuusnäkökohdat on otettu huomioon. Asiakasturvallisuuden kannalta ongelmallisimmiksi ovat osoittautuneet alueet, jotka ovat siirtyneet tai palautuneet puolustusvoimilta Metsähallitukselle. Alueet ovat aiemmin olleet suljettuina, joten vapautumisen jälkeen kiinnostuneita kävijöitä riittää, vaikka alueita ei mitenkään mainostettaisikaan. Tällaisilla alueilla voi olla mm. bunkkereita, tykkiasemia, juoksuhautoja, luhistumassa olevia rakennuksia, torneja, piikkilankoja, vaarallisia jätteitä, pilaantuneita maa-alueita ym. Suurimpana vaarana on yleensä putoaminen tai vaarallisten jätteiden tai aineiden aiheuttamat vaarat. Puolustusvoimilla on siivousvastuu puolustusvoimilta Metsähallitukselle siirtyneiden alueiden osalta (Pääesikunnan ja Metsähallituksen puitesopimus 2777/620/2003). Usein kohteiden siivoaminen ja kuntoon laitto on kuitenkin viivästynyt pitkäksi aikaa. Omilla toimillamme voimme vaikuttaa riskien vähentämiseen esim. kieltämällä kulun tai ohjaamalla se sellaisille alueille, missä em. vaaraa ei ole. Vaarallinen paikka tulee merkitä selvästi ja laittaa kohteelle varoitukset, mikäli kohdetta ei saada tehtyä turvalliseksi nopeasti. Geokätkennän piilopaikkoihin voi liittyä suuria riskejä etsijälle. Mm. raunioissa tai muissa käytöstä poistetuissa rakennelmissa saattaa olla kunnoltaan heikkoja rakenteita, jolloin putoamisvaara on ilmeinen. Tällaiset piilopaikat tulee poistaa, mikäli sellaisia havaitaan. 19
4.5 Uudet rakenteet, materiaalit ja palvelut Otettaessa käyttöön uudentyyppisiä rakenteita on varmistettava myös asiakasturvallisuuden näkökulmat muiden ominaisuuksien ohella. Erityisen turvallisuusriskin rakenteet, mm. sillat, tornit, laiturit, lautat ja portaat, on selvitettävä erityisen huolella ja testattava eri olosuhteissa. Rakenteen käyttöönoton laajuus sanelee myös testauksen laajuuden. Sinällään testauksesta ei ole erikseen säädetty lakien tai säädösten avulla, vaan riittävä ja asianmukainen testaus on rakenteen ylläpitäjän vastuulla. Yhteistyö eri asiantuntijoiden, mm. terveystarkastajien, kanssa on tärkeää. Huomioi: Palveluvarustuksen paikkatietojärjestelmä tulee ottaa käyttöön suunnittelun ja kunnon seurannan keskeiseksi työkaluksi. Raportoitu kuntotieto viedään myös asiakkaiden tietoon verkkosivuille. Sattuneet onnettomuudet ja läheltä piti -tapaukset kirjataan. Kaikki kirjallinen asiakaspalaute on käsiteltävä ja dokumentoitava palautejärjestelmässämme, myös oman vastuunkantamisen osoittamiseksi. Vuorovaikutuksellisuutta palautteen saamisessa lisätään. Haltuumme tulevissa kohteissa tulee varmistaa vastuiden kirjaus myös asiakasturvallisuuden osalta. Riskialttiille kohteille ei tule ohjata kävijöitä. Vaaralliset paikat tulee merkitä selvästi. Yhteistoiminta kunnan ympäristöterveysviranomaisen kanssa maastokäynnein antaa tärkeää näkökulmaa asiakasturvallisuuden arviointiin. Rakenteiden kunnon seurantaan liittyvää luokituksen tasoa tulee varmentaa koulutuksella ja esim. hyvällä kuvamateriaalilla. 5 Erityyppisen palveluvarustuksen turvallisuus Tässä luvussa käsitellään erityistä huomiota vaativan palveluvarustuksen turvallisuutta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että rakenne liittyy käyttöympäristöönsä. Rakenteen turvallisuutta on tarkasteltava aina käytön kannalta ja kokonaisuutena. 5.1 Reitit Keskeinen reittien turvallisuustilanteeseen vaikuttava tekijä on tarjottavan palvelun ja siihen sisältyvien vaaratekijöiden tunteminen. Näiden perusteella asiakkaille annetaan ennakkoinformaatio, jonka avulla retkeilijä pystyy matkaa suunnitellessaan arvioimaan oikein reitin vaativuuden omiin voimiinsa nähden ja löytämään näin sopivan retkikohteen. Luontoon.fi- ja Retkikartta.f- sivustojen merkitys tässä on keskeinen. Reitit voidaan jaotella karkeasti käyttöajankohdan mukaan kesäreitteihin ja talvireitteihin. Näiden reittityyppien ominaisuudet, huolto ja käytettävyys kävijän näkökulmasta poikkeavat paljon, joten reittityyppejä koskevan ennakkotiedon selkeys ja havainnollisuus ovat tärkeässä asemassa. Myös pelastustoiminnan kannalta on hyvin tärkeää tietää reittien, samoin kuin alueen teiden, kulkukelpoisuus vuoden eri aikoina. Varsinkin talvireittien kunnossapito käyttäjän tarpeiden mukaan on suuri haaste ylläpidolle. Myös esteettömien reittien ylläpito vaatii erityishuomiota kulkukelpoisuuden varmentamiseksi. Saapuminen alueelle ohjataan sellaiseen paikkaan, mistä retkeilijä saa heti alkuun hyvät tiedot. Mikäli alueella on luontokeskus, saa kävijä täältä parhaiten tiedot sopivista reittivaihtoehdoista, kohde-esitteen ja 20