Rakennusten ja huoneistojen vesivuotovahinkojen tutkiminen -ohje

Rakennusten ja huoneistojen vesivuotovahinkojen tutkiminen -ohje

Rakennusten ja huoneistojen vesivuotovahinkojen Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 OHJEEN KÄYTTÖ... 1 3 MÄÄRITELMIÄ... 1 4 KOSTEUDEN SYYT JA LAAJUUS... 2 4.1 Vaurion havaitseminen ja syyn selvittäminen... 2 4.2 Kosteuskartoituksen tekeminen... 3 4.2.1 Kosteuskartoituksen tekijät... 3 4.2.2 Mittausmenetelmät... 3 4.2.3 Kartoituksen laajuus... 5 4.2.4 Kosteuskartoitusraportti... 5 5 KORJAUSMENETELMÄT... 5 5.1 Rakenteiden purkaminen ja uusiminen... 6 5.2 Kuivaus... 6 5.3 Otsonikäsittely ja muut kemialliset menetelmät... 6 5.4 Dokumenttien säilyttäminen... 6 6 KORJAUSTYÖN JÄLKIMITTAUKSET JA KUIVAUKSEN LOPETTAMINEN... 6 7 KIRJALLISUUS... 7 Tämä on Finanssialan Keskusliiton Vakuutuslainsäädäntö ja turvallisuus yksikössä laadittu suojeluohje, joka ei ole vakuutusyhtiöitä sitova, vaan kukin vakuutusyhtiö voi poiketa vapaasti näistä ohjeista omissa vakuutusehdoissaan.

1 RAKENNUSTEN JA HUONEISTOJEN VESIVUOTOVAHINKOJEN TUTKIMINEN OHJE 1 JOHDANTO 2 OHJEEN KÄYTTÖ 3 MÄÄRITELMIÄ Asuinkerrostalojen ja pientalojen kosteusongelmat ja vauriot ovat tutkimusten mukaan varsin yleisiä. Ongelmia voivat aiheuttaa rakennusfysikaalisesti virheelliset tai puutteellisesti toimivat rakenteet, rakennuksen huollon laiminlyönti tai virheellinen käyttö. Lisäksi vesivahinkojen yhteydessä vettä pääsee rakenteisiin, joita ei ole suunniteltu kestämään sitä. Mikäli vettä ei saada heti poistettua, rakenteet saattavat vaurioitua. On tärkeää, että kosteusvauriot havaitaan nopeasti ja vaurioituneet rakenteet korjataan ajoissa terveydelle haitallisten homeongelmien välttämiseksi ja taloudellisten vahinkojen minimoimiseksi. Ympäristöministeriö on julkaissut kosteus ja homevaurioiden tutkimiseksi oppaan /3/, jossa esitetään periaatteet rakenteiden tutkimiseksi eri tyyppisissä kosteus ja homevauriotapauksissa. Vesivahinkojen tutkimus ja kartoitusmenetelmille ei ole luotu mitään standardia. Finanssialan Keskusliiton (FK) ohjeistolla on tarkoitus yhtenäistää vesivahinkojen tutkimuskäytäntöä hyväksyttävillä menetelmillä. Ohjeistoon kuuluu tämä ohje, vesivahinkojen kosteuskartoituslomake ja kosteuskartoitusopas vesivahingoissa. Painovoimainen veden siirtyminen tarkoittaa veden valumista pystysuorilla ja kaltevilla pinnoilla alaspäin. Kapillaarivirtaus tarkoittaa huokosalipaineen paikallisten erojen aiheuttamaa veden siirtymistä huokoisessa aineessa. Vesihöyryn diffuusio tarkoittaa kaasuseoksessa (esimerkiksi ilmassa) vakio kokonaispaineessa tapahtuvaa vesihöyrymolekyylien liikettä, joka pyrkii tasoittamaan kaasuseoksen höyrypitoisuus tai höyryn osapaine-eroja. Vesihöyryn konvektio tarkoittaa kaasuseoksen (esimerkiksi ilman) sisältämän vesihöyryn siirtymistä kaasuseoksen mukana tämän liikkuessa kokonaispaine-eron vaikutuksesta. Absoluuttisella kosteudella tarkoitetaan ilman sisältämää vesihöyrymäärää [g/m3] tai [g/kg]. Suhteellisella kosteudella tarkoitetaan ilmassa olevan vesihöyryn määrän suhdetta ilman lämpötilaa vastaavaan kyllästyskosteuteen. Suhteellinen kosteus (RH) ilmaistaan prosentteina. Lämpötilaa, jossa ilmassa oleva vesihöyry tiivistyy vedeksi eli kondensoituu, kutsutaan kastepisteeksi. Tällöin ilman kosteus on saavuttanut kyllästyskosteuden. Materiaalin hygroskooppinen tasapainokosteus tarkoittaa sitä kosteuspitoisuutta, johon materiaali pyrkii tasaantumaan ympäröivän ilman suhteellisen kosteuden seurauksena kosteusalueella 0 98 %.

2 Kapillaarisella kosteustasapainolla tarkoitetaan kosteuspitoisuutta, johon materiaali asettuu ollessaan kosketuksessa vapaaseen veteen tai toiseen kapillaarisella alueella olevaan materiaaliin. Rakenteen kriittinen kosteus tarkoittaa sitä rakennekohtaista kosteutta, joka alkaa vaurioittaa rakennetta. Kriittisen kosteuden arvoon vaikuttaa rakenteen lämpötila ja se, kuinka kauan rakenteessa kyseinen kosteus vaikuttaa. Rakenteen peruskosteudella tarkoitetaan tässä ohjeessa sitä kosteutta, joka rakenteessa kunkin käyttötilan ajanhetkenä ominaisesti vallitsee ilman tapahtunutta vesivahinkoa. Rakenteen peruskosteuden tasoon vaikuttavat niin maaperän kuin ulko- ja sisäilman lämpö ja kosteustekniset olosuhteet. Rakenteen peruskosteus voi olla suurempi kuin kriittinen kosteus, mikäli rakenne on suunniteltu tai toteutettu rakennusfysikaalisesti virheellisesti. Vuotovahingon alkulähteenä on nesteen, kaasun tai höyryn virtaaminen putkistoista tai niihin kiinteästi liitetyistä käyttölaitteista tai säiliöistä. Vesivahinko rakennukselle syntyy veden tai vesihöyryn päästessä rakenteisiin tai pinnoitteisiin. Vesi ei välttämättä ehdi aiheuttaa kosteusvaurioita, mikäli irtovesi poistetaan välittömästi. Tällöin rakenteiden kosteus voi kasvaa peruskosteutta suuremmaksi. Kosteusvaurio tarkoittaa mitä tahansa kosteuden aiheuttamaa vauriota rakenteelle. Kosteuslähteen alkuperällä ei ole merkitystä. 4 KOSTEUDEN SYYT JA LAAJUUS Rakennuksen kohonneen kosteuden syitä voivat olla seuraavat: pohjavesi kapillaarivesi sadevesi lumen ja jään sulamisvesi pintavesi pesuvesi sammutusvesi kondenssivesi viemärivesi rakennusaikainen kosteus ulkoilman kosteus sisäilman kosteus putkivuoto laitevuoto säiliövuoto kattovuoto. 4.1 Vaurion havaitseminen ja syyn selvittäminen Vesivahingon satuttua tai kosteusvauriota epäiltäessä kohteessa voidaan tehdä seuraavia tutkimuksia: a) Putkivuodon etsiminen ja havaitseminen Putkivuoto voidaan havaita rakennevaurioina silmämääräisesti (etenkin pinnalla havaittavina muutoksina), vesimittarista vedenkulutusta seuraamalla, kuuntelemalla, painekokeella, viemärinhajun perusteella tai suljetun

3 vesijärjestelmän paineen alenemisena. Usein vuodon voi havaita kuka tahansa, mutta vaikeissa vuototapauksissa on syytä käyttää erikoispalvelua. b) Rakennetekninen selvitys kohteesta saatavissa olevien rakennusasiakirjojen perusteella. Selvityksessä kartoitetaan tutkittavan rakennuksen mahdolliset riskirakenteet, jotta voidaan tehdä päätelmiä mahdollisista muista rakenteiden kosteuspitoisuutta kohottavista tekijöistä kuin vesivahingosta. c) Aistinvaraiset tutkimukset ja rakenteiden avaaminen Aistinvaraisilla tutkimuksilla ja rakenteiden avaamisilla pyritään selvittämään, millä kosteuskartoitusmenetelmällä ja missä laajuudessa kosteusvaurio tutkitaan ja miten vaurion aiheuttaja paikannetaan. Kosteusvaurioiden selvittämisessä rakenteita avaamalla ja materiaalien kosteuspitoisuuksia määrittämällä saadaan luotettavin kuva vaurion laajuudesta. Mittaustulosten analysoinnissa samoin kuin rakenteiden sisältä tapahtuvissa kosteusmittauksissa tulee ottaa huomioon tarkasteltavien rakenteiden lämpö ja kosteustekninen toiminta. d) Kosteuskartoitus Vesivahingon aiheuttajan paikantaminen ja vaurion laajuuden määritys, kosteuskartoitus. Kosteusmittauksista ja tutkimuksista saa lisätietoja viitteistä /2/, /3/ ja /4/. e) Mikrobitutkimukset Kohtien a), b), c) ja d) lisäksi hometutkimuksilla voidaan saada selville piileviä kosteusongelmia ja selvittää kosteusvaurion laajuutta. Hometutkimus yksinään ei kuitenkaan sovellu kosteudenkartoitusmenetelmäksi. Hometutkimuksista löytyy lisätietoja viitteistä /1/, /2/ ja /3/. 4.2 Kosteuskartoituksen tekeminen 4.2.1 Kosteuskartoituksen tekijät Kosteudenkartoittajan tulee tuntea erityisesti rakenteiden tekninen ja rakennusfysikaalinen toiminta. On otettava huomioon ja eriteltävä eri kosteudenlähteiden vaikutukset ja kyettävä tulkitsemaan mittaustulokset. Kartoituspalveluja tarvitseva löytää FK:n kotisivulta pätevöityneiden kosteudenmittaajien (PKM) yhteystiedot osoitteesta www.fkl.fi. 4.2.2 Mittausmenetelmät Pintakosteudenmittaus Kostuneen alueen laajuuden selvittämiseksi pintakosteusmittari tai kosteudenosoitin on helppokäyttöinen ja nopea, suuntaa antava menetelmä. Pintakosteusmittareilla ei saada kuitenkaan luotettavaa tietoa materiaalien absoluuttisesta kosteussisällöstä. Eri laitteiden herkkyyksissä voi olla suuria eroja, joten käyttäjän tulisi testata omassa.

4 laitteensa hallituissa olosuhteissa ennen mittausten tekoa varsinaisissa tutkimuskohteissa. Tutkimuskohteissa mittaukset on tehtävä järjestelmällisesti. Mittauslukemat ja kohdat on merkittävä muistiin ja tuloksista on tehtävä kosteusjakautumakartta. Vaurion laajuuden ja syyn kartoittamisessa karttaa käytetään sen selvittämiseksi, voidaanko ko. tulokset selittää rakennusfysikaalisin perustein. Yksittäisten mittaustulosten perusteella voidaan tehdä merkittäviä virhearvioita. Kosteusjakautumakarttaa tulkittaessa voidaan käyttää ns. referenssikohtamenettelyä. Tällöin tutkittavasta rakenneosasta etsitään kuiva, normaalitilassa oleva vertailu eli referenssikohta, johon muita mittaustuloksia voidaan verrata. Suhteellisen kosteuden mittaus rakenteen sisältä Rakenteiden sisältä tapahtuvilla kosteudenmittauksilla saadaan luotettavampaa tietoa rakenteiden kosteusteknisestä toiminnasta kuin pintakosteusilmaisimilla. Rakenteen sisältä suhteellista kosteutta ja lämpötilaa mitattaessa on myös otettava huomioon, mikä on ollut mittaushetkellä kyseisen rakenteen peruskosteus (referenssiarvo), ilman rakenteeseen tullutta kosteusrasitusta. Lyhytaikaista mittausta luotettavampaan tulokseen, jota on myös helpompi analysoida, päästään, kun rakenteen kosteudenmittaus tehdään pitkäkestoisena tiedonkeruulaitteita käyttäen. Mitattaessa on otettava huomioon rakenteeseen asetettavan mittausanturin vaikutus rakenteen olosuhteisiin ja siten myös mittaustulokseen. Mitattaessa suhteellista kosteutta materiaalien sisältä on muistettava, että käytettävissä olevilla mittausantureilla voidaan määrittää materiaalien kosteuspitoisuus vain hygroskooppisella alueella. Kapillaarisella alueella kosteuspitoisuus määritetään kuivatuspunnitus menetelmällä. Betonin suhteellinen kosteus mitataan RT1410675 kortin mukaan. Näytteenotto, materiaalikosteuden mittaus Rakenteiden hetkellinen kosteuspitoisuus voidaan määrittää rakenteista otettavasta materiaalinäytteestä. Materiaalinäyte on otettava siten, että näytteenotto ei vaikuta näytteen kosteuspitoisuuteen. Näytteenoton jälkeen näyte on pakattava tiiviiseen kuljetusastiaan, jotta näytteen kosteuspitoisuus ei pääse muuttumaan. Pienillä näytteillä myös säilytysastian vapaan ilmatilan tulisi olla mahdollisimman pieni. Kosteudenhavainnointi lämpökuvaamalla Lämpökuvaamalla voidaan etsiä rakenteista kostuneita kohtia, niin pinnalta kuin rakenteen sisältäkin. Kuvaus tehdään mittaamalla infrapunakameralla tutkittavan pinnan pintalämpötilajakautuma. Tuloksen tulkitseminen edellyttää kyseisten rakenteiden lämpö ja kosteusteknisen toiminnan tuntemusta. Jos lämpökuvauksen perusteella on syytä olettaa rakenteessa olevan kosteutta, niin suoritetaan lisäksi kosteudenmittaus. Lämpökuvauksen avulla voidaan etsiä rakenteista myös kylmäsiltoja, lämmöneristyksen puutteita ja rakenteiden ilmavuotokohtia.

5 4.2.3 Kartoituksen laajuus Kosteuskartoituksen tarkoituksena on selvittää kohteesta kostuneet alueet ja rakenteet sekä eri syyt vaurioihin. Kartoituksesta saatavien tietojen avulla voidaan päättää kosteuden poistamiseksi tarpeelliset toimenpiteet, kuten kuivaus tai rakenteiden purkaminen ja uudelleen rakentaminen. Rakenteiden kosteudenkartoitusmittaus aloitetaan todetusta (oletetusta) kosteuslähteestä poispäin niin kauas rakenteen normaalitilan referenssiarvoihin saakka, kunnes koko vaurioalue on saatu rajattua. Mitattaessa on otettava huomioon rakenteiden peruskosteus, johon vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa kosteussulun sijainti sekä lämmöneristyksen paksuus ja sijainti. 4.2.4 Kosteuskartoitusraportti Kosteuskartoitusraportissa on esitettävä ainakin seuraavat asiat: 1. Kohde 2. Tarkastuspäivämäärä ja kellonaika 3. Putkistojen sijainti rakenteessa ja niiden ikä ja yleiskunto 4. Vuotava putki tai laite - putken tai laitteen nimi - putken tarkka sijainti - putken materiaali 5. Käytetyt kosteudenkartoitusmenetelmät 6. Mittaushetkellä vallinnut sisäilman ja ulkoilman lämpötila, suhteellinen kosteus sekä kosteussisältö 7. Rakenteiden kosteusmittaustulokset ja virherajat 8. Rakenteiden kohonneen kosteuden syyt ym. päätelmät 9. Arvio vuodon ajankohdasta ja suuruudesta sekä arvio siitä, missä järjestyksessä ja miten laajalti eri syyt ovat vaikuttaneet vaurioon, jos mahdollisia tai varmoja syitä on useampia. 10. Home ja lahovauriohavainnot; havaitut vauriot ja riskit homevaurioihin 11. Vaurioituneen kohdan rakenne rakennepaksuuksineen, vaurion laajuus ja vaurioalue sekä pohja ja leikkauskuvat tai omat piirrokset ja valokuvat vaurioalueesta 12. Jatkotoimenpide-ehdotukset ja niiden perustelut. Esimerkkeinä raportoinnista on FK:n vesivahinkojen kosteuskartoituslomake ja malliraportti. Kosteuskartoitusraportin perusteella kiinteistön omistaja teettää tarvittaessa korjaussuunnitelman, kustannusarvion, korjaustyöt ja jälkitarkastuksen. 5 KORJAUSMENETELMÄT Kosteuskartoituksen tekemisen jälkeen päätetään siitä, missä laajuudessa rakenteita avataan, kuivataan ja korjataan ja missä aikataulussa toimenpiteet toteutetaan. Suurehkojen korjaustöiden onnistumiseksi on käytettävä ammattitaitoista suunnittelijaa ja rakennustöiden valvojaa. Korjauksissa noudatetaan voimassa olevia rakentamismääräyksiä.

6 5.1 Rakenteiden purkaminen ja uusiminen Korjaustyöstä laaditaan korjaussuunnitelma, jossa on määritelty rakenteiden uusimistarve. Purkutyö on tehtävä huolellisesti ja purkualue on eristettävä muista huonetiloista. Rakenteita purettaessa avatut, paikoilleen jäävät rakenteet kuivataan tarvittaessa. Rakenteiden kuivumisen jälkeen tehdään kosteusmittaukset, ennen kuin rakenteet jäävät uusien rakennekerrosten taakse. Kosteusmittauksista tehdään pöytäkirja. Korjaustyö on tehtävä huolellisesti, eikä aikaisempia rakennusvirheitä tule toistaa. Kosteuden jälkimittaukset tehdään tämän jälkeen tarvittaessa. 5.2 Kuivaus Kosteusvaurion tai vesivuodon havaitsemisen jälkeen on mahdollisimman pian käynnistettävä rakenteiden kuivattaminen. Homeet voivat lähteä kasvuun viikon sisällä. Aluksi arvioidaan, onko rakenne kuivattavissa taloudellisesti, minkä jälkeen laaditaan kuivatussuunnitelma. Arviosta tulee myös käydä ilmi, missä laajuudessa rakenteita joudutaan uusimaan. Kuivauksesta ja rakenteiden uusimisesta on tehtävä kustannusarvio. Rakennusosia voidaan kuivata joko koneellisesti tai luonnollisesti tuulettamalla. Rakenteiden uusiminen voi joskus olla kuivaamista nopeampi tai edullisempi ratkaisu. Ratkaisusta on keskusteltava ennen töiden aloittamista kustannusten maksajan tai maksajien kanssa. 5.3 Otsonikäsittely ja muut kemialliset menetelmät Otsonikaasukäsittely on yksi käytetyimmistä hajunpoistomenetelmistä. Kaasun tuottaminen on halpaa ja se tunkeutuu helposti vaikeasti päästäviin rakenteisiin. Otsonin käytöllä on kuitenkin omat rajoituksensa. Se saattaa vahingoittaa elektroniikkaa, metalleja, muovia, kumia ja tekstiilejä. Otsoni on ärsyttävä kaasu ja pitkittynyttä oleilemista tilassa, jonka otsonipitoisuus ylittää 1 ppm, tulisi välttää. Oikein toteutettu otsonikäsittely edellyttää huolellista suojausta ja kohteen sulkemista ulkopuolisilta. Työn tekee otsonointiin perehtynyt erikoisliike (jvt tai kuivausliike). Kemikaalit eivät ole pysyvä ratkaisu homeongelmaan, vaan tärkeämpää on poistaa kosteusvaurion syyt, kuivata kastuneet rakenteet ja vaihtaa vaurioituneet materiaalit uusiin. Rakenteista ja materiaaleista, joita ei voida uusia, esimerkiksi runkorakenteista, puhdistetaan homekasvustot pinnoilta huolellisesti, yleensä mekaanisesti. Kuivaakaan hometta ei pidä jättää, se voi olla yhtä haitallista kuin elävä. 5.4 Dokumenttien säilyttäminen Kuivaus ja korjausasiakirjoja tulee säilyttää 10 vuotta. 6 KORJAUSTYÖN JÄLKIMITTAUKSET JA KUIVAUKSEN LOPETTAMINEN Jälkimittausten ja tutkimusten tarkoituksena on selvittää korjaus tai kuivaustyön jälkeen vallitseva rakenteen tasapainokosteus vaurioiden välttämiseksi tulevaisuudessa. Silloin kun kosteusvaurion syyt on löydetty ja korjaus tehty oikein, sisäilman homemittauksia ei tarvita. Mikäli mittauksia kuitenkin perustellusta syystä halutaan tehdä, mittaukset on annettava asiantuntijan tehtäväksi.

7 7 KIRJALLISUUS Kuivumisen lopputulos varmistetaan aina riittävän laajoin kosteusmittauksin: useammasta kohdasta ja eri syvyyksiltä. Kaikki kosteusmittaukset on aina syytä teettää pätevöityneellä kosteudenmittaajalla. Kuivaus lopetetaan, kun ainakin yksi seuraavista kriteereistä toteutuu: - ero rakenteeseen sisään menevän ja sieltä poistuvan ilmavirran vesisisällössä on alle 1 g/kg, tasausmittaus - tasaantuneen kosteuden (koneet on pysäytetty vähintään vuorokautta aiemmin) mittauksissa rakenteesta mitattu suhteellinen kosteus on alle 60 %, tai absoluuttinen kosteus alle 8 g/kg - puurakenteen kosteus on alle 20 paino% - betonin suhteellinen kosteus on korkeintaan 60 97 %, lattianpäällysteestä riippuen, yleensä kuitenkin alle 80 %. Rakennuksen vaurioitumattomalta alueelta otettuihin referenssiarvoihin verrattuna voidaan sallia korkeampiakin kosteusarvoja, mikäli ne ovat kyseiselle rakenteelle ominaisia ja hyväksytyissä rajoissa. Kuivauksen lopettamisen kriteereinä olevat arvot, esimerkiksi huoneilman suhteellinen kosteus, lämpötila ja vesisisältö, merkitään aina mittauspöytäkirjaan. Pöytäkirjaan merkitään myös muut syyt, esimerkiksi kiinteistön omistajan tahto lopettaa kuivaus. Tehtäessä päätöksiä mittaustulosten perusteella on otettava huomioon kosteuden tasaantuminen kyseisen materiaalin tasapainokosteuteen. 1. Asumisterveysohje. Asuntojen ja muiden oleskelutilojen fysikaaliset, kemialliset ja mikrobiologiset tekijät. Sosiaali-ja terveysministeriö. Voimassa 1.5.2003 alkaen. Edita Oy myy. 2. Asumisterveysopas, Ympäristö ja Terveyslehti, Pori 1997 3. Kosteus ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus, Ympäristöopas 28, Ympäristöministeriö, Helsinki 1997. 4. Kettunen, AV., Viljanen, M., Kosteuskartoitusopas vesivahinkojen tapauksessa, Teknillinen korkeakoulu, Talonrakennustekniikan laboratorio, Espoo 2000. 5. Vesivahinkojen ehkäiseminen rakentamisessa. Ympäristöministeriö. 2004. Julkaisija Rakennustieto Oy. 6. Näyttötyöohje kosteuskartoittajan pätevöitymistä varten. Osoite www.fkl.fi. 7. Ympäristöministeriön Kosteus kuriin ohjelma omine ohjeineen

8 8. Kosteus. Määräykset ja ohjeet 1998. Suomen Rakentamismääräyskokoelma, C2. Ympäristöministeriö 1998. 9. Kosteus rakentamisessa. Suomen rakentamismääräyskokoelma C2 opas. Ympäristöopas 51. Ympäristöministeriö, 1999. 10. Asuinkerrostalotyömaan tarkastusasiakirja, ympäristöopas 43. Ympäristöministeriö 1998. 11. Rakennuksen käyttö ja huolto-ohje. Määräykset ja ohjeet 2000, A4. SRMK. Ympäristöministeriö. 12. Terve talo. Teknologiaohjelma 1998 2002. Loppuraportti 9/2003. TEKES. 13. Pientalotyömaan valvonta ja tarkastusasiakirja, ympäristöopas 76. Ympäristöministeriö 2000. Edita Oy. 14. Rakennusten veden ja kosteudeneristysohjeet. RIL 1072000. 15. Märkätila-asentajien henkilösertifiointi. VTT sertifioi märkätila-asentajia standardin EN 45013 mukaisesti ja pitää heistä luetteloa. Tähän liittyy märkätilojen rakennustarvikkeiden tuotestandardisointi. 16. Kiinteistöjen vuotovahinkojen torjuminen, ohje 2000, FK. Osoite www.fkl.fi. 17. Suojaa kotisi vesivuotovahingoilta ja kosteusvaurioilta, ohje 2002. FK:n kotisivulla. Ohje on myös ruotsiksi. Osoite www.fkl.fi 18. Ehkäise kosteusongelmat, ohje. Kuluttajavirasto 1999. 19. Rakennusten toimivat vesijärjestelmät ja vuotojen hallinta, TEKES/TALOTEK projekti ja TALOTEK muut projektit 20. RT-kortit RT 1410675 Betonin suhteellisen kosteuden mittaus RT 8010712 Rakennuksen kosteus ja mikrobivauriot. Korjausrakentaminen. RT 8410759 Märkätilojen rakenteet.

Bulevardi 28 00120 Helsinki etunimi.sukunimi@fkl.fi www.fkl.fi www.vahingontorjunta.fi